Mustia pilviä taivaalla: sieni-infektio

Kokemaani helvettiä olematta ohi vieläkään: https://goo.gl/TCuUhd

Olen kirjoittanut tästä muun muassa tuolla ongelman jatkuessa edelleen, kun vaivaani ei ole otettu vakavasti Suomessa eikä minulla ole ollut oikeita lääkkeitä enää kevään 2017 jälkeen.

Ei se sieni ole enää vain poskionteloissa, vaan kaikkialla muullakin systeemisenä infektiona.

Enkö saisi edes juhlapäivänä syödä täytekakkua, olematta liian makeaa ollenkaan?

Niin menin tekemään ja mitä siitä seurasikaan niin kuin lähes aina ruoan jälkeen, etenkin jos siinä on hiilihydraatteja ja sokeria:

1) Otsani alkoi oikealta puolelta kirvellä ja kutittaa sisältäpäin, siis otsaontelosta.

2) Sydämen kohdalla alkoi niin ikään kutittaa ja kirvellä, joka sekin on hirveän huolestuttavaa.

3) Otsa alkoi kirvellä ja kutittaa myös vasemmalta puolelta sisältäpäin otsaontelosta.

4) Päälakeani alkoi kirvellä ja kutittaa sinne kehittyneen epämääräisen kuhmun kohdalta ja myös oikealta puolelta niin kuin parhaillaankin kellon ollessa 17.18 nyt kutinan siirryttyä myös oikeaan otsaonteloon.

Heitteillejätöstäni on vielä potilasvahinkoilmoitukset tekemättä syystä, etten ole jaksanut.

Toivun vasta leikkauksesta kärsittyäni vajaat 27 vuotta synnytyksen jälkeen rektoseelestä, joka korjattiin vajaa kuukausi sitten noin tunnin leikkauksella.

Jk.

5) Onhan se sieni vielä sielläkin, poskiontelossa, kirvellen ja kutittaen vasemmalla leikatun etmoidaalilokeron kohdalla parhaillaan kellon ollessa 17.25 nyt.

Olen joutunut kärsimään poskiontelon sieni-infektiosta vuodesta 2010 saamatta Suomessa vaivaani oikeita tutkimuksia saati lääkkeitä. Jätetäänkö tässäkin kärsimään 27 vuodeksi niin kuin rektoseelestä synnytyksen jälkeen, vai korjaako kuolo https://goo.gl/CdYHQW jo sitä ennen.



Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Admin 9.3.2019 kirjoitti:Kokemaani helvettiä olematta ohi vieläkään: https://goo.gl/TCuUhd

Olen kirjoittanut tästä muun muassa tuolla ongelman jatkuessa edelleen, kun vaivaani ei ole otettu vakavasti Suomessa eikä minulla ole ollut oikeita lääkkeitä enää kevään 2017 jälkeen.

Ei se sieni ole enää vain poskionteloissa, vaan kaikkialla muullakin systeemisenä infektiona.

Enkö saisi edes juhlapäivänä syödä täytekakkua, olematta liian makeaa ollenkaan?

Niin menin tekemään ja mitä siitä seurasikaan niin kuin lähes aina ruoan jälkeen, etenkin jos siinä on hiilihydraatteja ja sokeria:

1) Otsani alkoi oikealta puolelta kirvellä ja kutittaa sisältäpäin, siis otsaontelosta.

2) Sydämen kohdalla alkoi niin ikään kutittaa ja kirvellä, joka sekin on hirveän huolestuttavaa.

3) Otsa alkoi kirvellä ja kutittaa myös vasemmalta puolelta sisältäpäin otsaontelosta.

4) Päälakeani alkoi kirvellä ja kutittaa sinne kehittyneen epämääräisen kuhmun kohdalta ja myös oikealta puolelta niin kuin parhaillaankin kellon ollessa 17.18 nyt kutinan siirryttyä myös oikeaan otsaonteloon.

Heitteillejätöstäni on vielä potilasvahinkoilmoitukset tekemättä syystä, etten ole jaksanut.

Toivun vasta leikkauksesta kärsittyäni vajaat 27 vuotta synnytyksen jälkeen rektoseelestä, joka korjattiin vajaa kuukausi sitten noin tunnin leikkauksella.

Jk.

5) Onhan se sieni vielä sielläkin, poskiontelossa, kirvellen ja kutittaen vasemmalla leikatun etmoidaalilokeron kohdalla parhaillaan kellon ollessa 17.25 nyt.

Olen joutunut kärsimään poskiontelon sieni-infektiosta vuodesta 2010 saamatta Suomessa vaivaani oikeita tutkimuksia saati lääkkeitä. Jätetäänkö tässäkin kärsimään 27 vuodeksi niin kuin rektoseelestä synnytyksen jälkeen, vai korjaako kuolo https://goo.gl/CdYHQW jo sitä ennen.



Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Edellä kertomani päälaen, otsaontelon, poskionteloiden ja sydämen kirvely ja kutittelu ei ole mikään satunnainen vaiva, josta valittaisin, vaan jatkuvaa, montakin kertaa päivässä toistuvaa koettelemusta, jossa minut on jätetty vain yksin kärsimään.

Päivitin välillä aamusivujani, joita olen kirjoittanut vuodesta 1999 alkaen, jonne olen kuvannut tätä kaikkea kokemaani ja arkipäiväistä elämääni. Aloitettuani kirjoittamisen jo noin kauan sitten seuraava tasaluku käsin kirjoitettuja liuskoja on 20 000, mikäli kynä vain pysyy kädessä ja henki pihisee.

Ikävä kyllä ihan konkreettisestikin kynä on alkanut tippua kädestäni nukahtaessani kesken kirjoittamiseni, joka on ihan sairasta. Aina ei kynä tipu kädestä ja tee säröviivaa paperille, jos ehdin herätä ennen kynän tippumista.

Äsken aamusivujen äärellä kello 2.08 nukahdin ensimmäisen kerran, joka toistui parin minuutin kuluttua uudestaan ja sitten taas uudestaan niin, että parinkymmenen minuutin aikana olin nukahtanut jo viitisen kertaa, joka ei ole mikään ennätys edes nukahtelun jatkuessa ihan sairaasti tätäkin kirjoittaessani, kuten kello 2.42 ja 2.44 oikolukiessani edellistä päälaenkin kutittaessa tutusta kohtaa taas.

- Lisäys kello 2.45 ja nukahdettuani taas: alkaessani nukahdella se on ihan hirveää tahtojen taistelua, että pystyn tekemään jonkun homman enää sen jälkeen loppuun.

Paraikaa on borrelioosikin iskemässä pinnalle taas aktivoituessaan yleensä aina viikonloppuisin spirokeettojen jakautuessa kerran viikossa. Eikä tarvita kuin olematon määrä normaalia stressiä, jota en enää kestä sairastumatta vieläkin pahemmin, niin reidet alkavat täristä ja jäytää ja jalkaterät muuttuvat jääkalikoiksi, joita yritän sulatella villalla ja alpakalla ilman lääkkeitä, joita Suomesta ei saa.

Nukahdin muuten äskenkin tarkistaessani googlettamalla paraikaa-sanan kirjoitusasun, kellon ollessa 2.58 nyt.

Yrittäessäni kirjautua ulos olen nukahtanut jo uudestaan - ja tätä tapahtuu jatkuvasti, ihan koko ajan.

Admin 9.3.2019 kirjoitti:Kokemaani helvettiä olematta ohi vieläkään: https://goo.gl/TCuUhd

Olen kirjoittanut tästä muun muassa tuolla ongelman jatkuessa edelleen, kun vaivaani ei ole otettu vakavasti Suomessa eikä minulla ole ollut oikeita lääkkeitä enää kevään 2017 jälkeen.

Ei se sieni ole enää vain poskionteloissa, vaan kaikkialla muullakin systeemisenä infektiona.

Enkö saisi edes juhlapäivänä syödä täytekakkua, olematta liian makeaa ollenkaan?

Niin menin tekemään ja mitä siitä seurasikaan niin kuin lähes aina ruoan jälkeen, etenkin jos siinä on hiilihydraatteja ja sokeria:

1) Otsani alkoi oikealta puolelta kirvellä ja kutittaa sisältäpäin, siis otsaontelosta.

2) Sydämen kohdalla alkoi niin ikään kutittaa ja kirvellä, joka sekin on hirveän huolestuttavaa.

3) Otsa alkoi kirvellä ja kutittaa myös vasemmalta puolelta sisältäpäin otsaontelosta.

4) Päälakeani alkoi kirvellä ja kutittaa sinne kehittyneen epämääräisen kuhmun kohdalta ja myös oikealta puolelta niin kuin parhaillaankin kellon ollessa 17.18 nyt kutinan siirryttyä myös oikeaan otsaonteloon.

Heitteillejätöstäni on vielä potilasvahinkoilmoitukset tekemättä syystä, etten ole jaksanut.

Toivun vasta leikkauksesta kärsittyäni vajaat 27 vuotta synnytyksen jälkeen rektoseelestä, joka korjattiin vajaa kuukausi sitten noin tunnin leikkauksella.

Jk.

5) Onhan se sieni vielä sielläkin, poskiontelossa, kirvellen ja kutittaen vasemmalla leikatun etmoidaalilokeron kohdalla parhaillaan kellon ollessa 17.25 nyt.

Olen joutunut kärsimään poskiontelon sieni-infektiosta vuodesta 2010 saamatta Suomessa vaivaani oikeita tutkimuksia saati lääkkeitä. Jätetäänkö tässäkin kärsimään 27 vuodeksi niin kuin rektoseelestä synnytyksen jälkeen, vai korjaako kuolo https://goo.gl/CdYHQW jo sitä ennen.



Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Saatuani nukuttua yöllä sentään aika hyvin levätessäni vielä vasemmalla kyljelläni tunsin, kuinka päälakeni kuhmun kohdalla sykki. Otin käteni pois kaulan alta, jos se olisi vaikuttanut jotain, mutta sykkiminen jatkui, ja pää kutisi möykyn kohdalta ja oikealtakin puolelta käydessäni vessassa, samoin paraikaa kirjoittaessani tässä.

Vaikka minusta syksyllä 2016 lähetteen kirjoittanut pitkän linjan neurologi kirjasi lähetteeseensä vaivani paineltuaan päälakeani, Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ei kukaan ole viitsinyt tänä aikana sen jälkeen koskea edes pikkusormellaan päälakeani!

Tämä on ollut kuin joku järkyttävä virtahepo olohuoneessa, sillä päälakeni ongelma näkyy jo toukokuussa 2017 minusta otetussa valokuvassa, jossa tukka on laskostunut molemmin puolin möykyn kohdalta sivuille paljaan päälaen työntyessä esiin. Kuva on useamman otoksen sarjasta, jotka poikani on napsinut minusta, huomatessani vasta myöhemmin itse, mitä yhdessä kuvassa näkyy oltuani hirveän sairaan näköinen jo muutenkin. Mikäli vaan jaksaisin, voisin postata kuvan täällä Terveystaskuun niiden lääkäreiden iloksi, jotka eivät ole halunneet nähdä olohuoneessa virtahepoa, vaikka se on niin iso. Se on aika painava dokumenttikin todellisuudesta, jonka olemassaoloa ei haluta täällä Pohjolan perukoilla myöntää eikä nähdä.

Eipä tässä sitten mitään apua ole saanut.

On joutunut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä, että saisi tärkeimmät asiat tehtyä, jolla linjalla on jatkettava edelleen niin kauan kuin henki pihisee. Vastikään pesin rukousliinani, jota pidän öisin tyynyn päällä poskeni alla. Jouduin kaivamaan rukousliinani Raamatun välistä esiin jo alkuvuonna 2010 tämän helvetin alettua.

Admin 16.3.2019 kirjoitti:

Admin 9.3.2019 kirjoitti:Kokemaani helvettiä olematta ohi vieläkään: https://goo.gl/TCuUhd

Olen kirjoittanut tästä muun muassa tuolla ongelman jatkuessa edelleen, kun vaivaani ei ole otettu vakavasti Suomessa eikä minulla ole ollut oikeita lääkkeitä enää kevään 2017 jälkeen.

Ei se sieni ole enää vain poskionteloissa, vaan kaikkialla muullakin systeemisenä infektiona.

Enkö saisi edes juhlapäivänä syödä täytekakkua, olematta liian makeaa ollenkaan?

Niin menin tekemään ja mitä siitä seurasikaan niin kuin lähes aina ruoan jälkeen, etenkin jos siinä on hiilihydraatteja ja sokeria:

1) Otsani alkoi oikealta puolelta kirvellä ja kutittaa sisältäpäin, siis otsaontelosta.

2) Sydämen kohdalla alkoi niin ikään kutittaa ja kirvellä, joka sekin on hirveän huolestuttavaa.

3) Otsa alkoi kirvellä ja kutittaa myös vasemmalta puolelta sisältäpäin otsaontelosta.

4) Päälakeani alkoi kirvellä ja kutittaa sinne kehittyneen epämääräisen kuhmun kohdalta ja myös oikealta puolelta niin kuin parhaillaankin kellon ollessa 17.18 nyt kutinan siirryttyä myös oikeaan otsaonteloon.

Heitteillejätöstäni on vielä potilasvahinkoilmoitukset tekemättä syystä, etten ole jaksanut.

Toivun vasta leikkauksesta kärsittyäni vajaat 27 vuotta synnytyksen jälkeen rektoseelestä, joka korjattiin vajaa kuukausi sitten noin tunnin leikkauksella.

Jk.

5) Onhan se sieni vielä sielläkin, poskiontelossa, kirvellen ja kutittaen vasemmalla leikatun etmoidaalilokeron kohdalla parhaillaan kellon ollessa 17.25 nyt.

Olen joutunut kärsimään poskiontelon sieni-infektiosta vuodesta 2010 saamatta Suomessa vaivaani oikeita tutkimuksia saati lääkkeitä. Jätetäänkö tässäkin kärsimään 27 vuodeksi niin kuin rektoseelestä synnytyksen jälkeen, vai korjaako kuolo https://goo.gl/CdYHQW jo sitä ennen.



Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Saatuani nukuttua yöllä sentään aika hyvin levätessäni vielä vasemmalla kyljelläni tunsin, kuinka päälakeni kuhmun kohdalla sykki. Otin käteni pois kaulan alta, jos se olisi vaikuttanut jotain, mutta sykkiminen jatkui, ja pää kutisi möykyn kohdalta ja oikealtakin puolelta käydessäni vessassa, samoin paraikaa kirjoittaessani tässä.

Vaikka minusta syksyllä 2016 lähetteen kirjoittanut pitkän linjan neurologi kirjasi lähetteeseensä vaivani paineltuaan päälakeani, Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ei kukaan ole viitsinyt tänä aikana sen jälkeen koskea edes pikkusormellaan päälakeani!

Tämä on ollut kuin joku järkyttävä virtahepo olohuoneessa, sillä päälakeni ongelma näkyy jo toukokuussa 2017 minusta otetussa valokuvassa, jossa tukka on laskostunut molemmin puolin möykyn kohdalta sivuille paljaan päälaen työntyessä esiin. Kuva on useamman otoksen sarjasta, jotka poikani on napsinut minusta, huomatessani vasta myöhemmin itse, mitä yhdessä kuvassa näkyy oltuani hirveän sairaan näköinen jo muutenkin. Mikäli vaan jaksaisin, voisin postata kuvan täällä Terveystaskuun niiden lääkäreiden iloksi, jotka eivät ole halunneet nähdä olohuoneessa virtahepoa, vaikka se on niin iso. Se on aika painava dokumenttikin todellisuudesta, jonka olemassaoloa ei haluta täällä Pohjolan perukoilla myöntää eikä nähdä.

Eipä tässä sitten mitään apua ole saanut.

On joutunut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä, että saisi tärkeimmät asiat tehtyä, jolla linjalla on jatkettava edelleen niin kauan kuin henki pihisee. Vastikään pesin rukousliinani, jota pidän öisin tyynyn päällä poskeni alla. Jouduin kaivamaan rukousliinani Raamatun välistä esiin jo alkuvuonna 2010 tämän helvetin alettua.

Siellä se on ja elää. Nupissani.

Ei tarvittu kuin kourallinen popcorneja, yksi sitruuna- ja kookoskeksi, niin se heräsi henkiin taas.

Ensin kutinaa päälaella muhkun kohdalla, josta tukka ei ole laskeutunut enää pitkään aikaan normaalisti, samoin oikealla puolella päätä ja otsaontelossa. Kutinan jälkeen hetken kuluttua samat paikat kirvelevät, ja vasen poskiontelokin turvottelee ja sykkii leikatun etmoidaalilokeron kohdalta parhaillaankin. Kirvelyn jatkuessa keskellä päälakea alkaa kudoksissa kivuliaasti myös kaivella.

Sen lisäksi, ettei kukaan ole vaivautunut Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä edes palpoimaan ja tunnustelemaan päätäni, asianmukaisia sieninäytteitäkään ei ole viitsitty ottaa.

Jk. klo 23.09:

Se, että kärsin täällä päivä toisensa perään sadistisen heitteillejätön uhrina niin kuin aivan liian monet Suomessa, ei valu tyhjään jälkiä jättämättä, kun omina synttäreinäkin joudun kärsimään kirvelevästä, kaivelevasta ja vihlovasta päälaesta, jalkateränikin ihan jääkalikkana villasukkien alla. Minkä taaksensa jättävät, sen vielä edestään löytävät kaikki ihmisten raukkamaiset rääkkääjät.

Admin 16.3.2019 kirjoitti:

Admin 16.3.2019 kirjoitti:

Admin 9.3.2019 kirjoitti:Kokemaani helvettiä olematta ohi vieläkään: https://goo.gl/TCuUhd

Olen kirjoittanut tästä muun muassa tuolla ongelman jatkuessa edelleen, kun vaivaani ei ole otettu vakavasti Suomessa eikä minulla ole ollut oikeita lääkkeitä enää kevään 2017 jälkeen.

Ei se sieni ole enää vain poskionteloissa, vaan kaikkialla muullakin systeemisenä infektiona.

Enkö saisi edes juhlapäivänä syödä täytekakkua, olematta liian makeaa ollenkaan?

Niin menin tekemään ja mitä siitä seurasikaan niin kuin lähes aina ruoan jälkeen, etenkin jos siinä on hiilihydraatteja ja sokeria:

1) Otsani alkoi oikealta puolelta kirvellä ja kutittaa sisältäpäin, siis otsaontelosta.

2) Sydämen kohdalla alkoi niin ikään kutittaa ja kirvellä, joka sekin on hirveän huolestuttavaa.

3) Otsa alkoi kirvellä ja kutittaa myös vasemmalta puolelta sisältäpäin otsaontelosta.

4) Päälakeani alkoi kirvellä ja kutittaa sinne kehittyneen epämääräisen kuhmun kohdalta ja myös oikealta puolelta niin kuin parhaillaankin kellon ollessa 17.18 nyt kutinan siirryttyä myös oikeaan otsaonteloon.

Heitteillejätöstäni on vielä potilasvahinkoilmoitukset tekemättä syystä, etten ole jaksanut.

Toivun vasta leikkauksesta kärsittyäni vajaat 27 vuotta synnytyksen jälkeen rektoseelestä, joka korjattiin vajaa kuukausi sitten noin tunnin leikkauksella.

Jk.

5) Onhan se sieni vielä sielläkin, poskiontelossa, kirvellen ja kutittaen vasemmalla leikatun etmoidaalilokeron kohdalla parhaillaan kellon ollessa 17.25 nyt.

Olen joutunut kärsimään poskiontelon sieni-infektiosta vuodesta 2010 saamatta Suomessa vaivaani oikeita tutkimuksia saati lääkkeitä. Jätetäänkö tässäkin kärsimään 27 vuodeksi niin kuin rektoseelestä synnytyksen jälkeen, vai korjaako kuolo https://goo.gl/CdYHQW jo sitä ennen.



Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Saatuani nukuttua yöllä sentään aika hyvin levätessäni vielä vasemmalla kyljelläni tunsin, kuinka päälakeni kuhmun kohdalla sykki. Otin käteni pois kaulan alta, jos se olisi vaikuttanut jotain, mutta sykkiminen jatkui, ja pää kutisi möykyn kohdalta ja oikealtakin puolelta käydessäni vessassa, samoin paraikaa kirjoittaessani tässä.

Vaikka minusta syksyllä 2016 lähetteen kirjoittanut pitkän linjan neurologi kirjasi lähetteeseensä vaivani paineltuaan päälakeani, Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ei kukaan ole viitsinyt tänä aikana sen jälkeen koskea edes pikkusormellaan päälakeani!

Tämä on ollut kuin joku järkyttävä virtahepo olohuoneessa, sillä päälakeni ongelma näkyy jo toukokuussa 2017 minusta otetussa valokuvassa, jossa tukka on laskostunut molemmin puolin möykyn kohdalta sivuille paljaan päälaen työntyessä esiin. Kuva on useamman otoksen sarjasta, jotka poikani on napsinut minusta, huomatessani vasta myöhemmin itse, mitä yhdessä kuvassa näkyy oltuani hirveän sairaan näköinen jo muutenkin. Mikäli vaan jaksaisin, voisin postata kuvan täällä Terveystaskuun niiden lääkäreiden iloksi, jotka eivät ole halunneet nähdä olohuoneessa virtahepoa, vaikka se on niin iso. Se on aika painava dokumenttikin todellisuudesta, jonka olemassaoloa ei haluta täällä Pohjolan perukoilla myöntää eikä nähdä.

Eipä tässä sitten mitään apua ole saanut.

On joutunut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä, että saisi tärkeimmät asiat tehtyä, jolla linjalla on jatkettava edelleen niin kauan kuin henki pihisee. Vastikään pesin rukousliinani, jota pidän öisin tyynyn päällä poskeni alla. Jouduin kaivamaan rukousliinani Raamatun välistä esiin jo alkuvuonna 2010 tämän helvetin alettua.

Siellä se on ja elää. Nupissani.

Ei tarvittu kuin kourallinen popcorneja, yksi sitruuna- ja kookoskeksi, niin se heräsi henkiin taas.

Ensin kutinaa päälaella muhkun kohdalla, josta tukka ei ole laskeutunut enää pitkään aikaan normaalisti, samoin oikealla puolella päätä ja otsaontelossa. Kutinan jälkeen hetken kuluttua samat paikat kirvelevät, ja vasen poskiontelokin turvottelee ja sykkii leikatun etmoidaalilokeron kohdalta parhaillaankin. Kirvelyn jatkuessa keskellä päälakea alkaa kudoksissa kivuliaasti myös kaivella.

Sen lisäksi, ettei kukaan ole vaivautunut Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä edes palpoimaan ja tunnustelemaan päätäni, asianmukaisia sieninäytteitäkään ei ole viitsitty ottaa.

Jk. klo 23.09:

Se, että kärsin täällä päivä toisensa perään sadistisen heitteillejätön uhrina niin kuin aivan liian monet Suomessa, ei valu tyhjään jälkiä jättämättä, kun omina synttäreinäkin joudun kärsimään kirvelevästä, kaivelevasta ja vihlovasta päälaesta, jalkateränikin ihan jääkalikkana villasukkien alla. Minkä taaksensa jättävät, sen vielä edestään löytävät kaikki ihmisten raukkamaiset rääkkääjät.

Otsikon päivitystä:

Mustia pilviä taivaalla: sieni-infektio, krooninen borrelioosi - ja vähän muutakin

Meinasikin jäädä kokonaan kirjoittaminen täällä väliin ja kertomatta julkisesti, minkälaista herääminen oli eilen keskiviikkona 20.3.2019, kun otsaani kirveli oikealta puolelta aivan aivojen vierestä jälleen kerran otsaontelotulehduksessani, jossa minut on jätetty törkeästi kitumaan täällä Tampereellakin, josta on avattu aika monta ketjua tuonne viitsiessään selata sivuja vähänkin eteenpäin. Niinpä niin - mitä tehdään yhdelle, sitä tehdään toisillekin, terveydenhuollon olematta mikään poikkeus.

Aivan kirjaamatta helvettini ei ole kuitenkaan jäänyt, pystymättä edes laskemaan kaikkia niitä liuskoja, mitä olen asiasta aamusivuihini rustannut kuluneen kymmenisen vuoden aikana. Voi sanoa, että elämäni on kokonaan tuhottu ja pilattu kaikella sillä, mitä olen joutunut kokemaan - eikä pelkästään homehelvetissä, vaan jo avioliitossa sitä ennen. Kuka tahansa pystyy ruiskaisemaan siemenet naisen sisään, mutta isyyden kanssa onkin jo toinen juttu. Luulisi, että pitäisi ainoasta lapsestaan huolta vaan ehei. Ihan mielenkiinnolla olen seurannut, kuinka pitkälle on ollut valmis menemään lupaustensa pettämisessä huomattuaan nieleväni hiljaa kaiken.

Mutta kaikki, mikä menee sisään, tulee joskus ulos. Eipä hänen ole tarvinnut maksaa kauhean kätilön kanssa mitään siitä, että hymyilivät anellessani turhaan kipulääkkeitä synnytyksessä, josta sain niin karseat laskeumat, että koko haarovälini roikkui sen kidutuksen jälkeen. Päinvastoin hänen oli mukavaa vitsailla "tuplatakapuolestani", jota ei ennen synnytystä hoikassa varressani ollut.

Siinä meni toisenkin osapuolen elämä eri urille kokonaan synnyttyään sinisenä ja kärsittyään hapenpuutteesta niin, että se on heijastunut kaikkeen ja puheeseen johtaen lähemmäs kymmenen vuoden puheterapiaan ja erityisopetukseen hienomotorististen häiriöiden ja lyhytmuistin kapeuden jättäessä synkän varjon opiskeluun ja koko koulunkäyntiin.

Syyttömänä.

Käytännössä oikeuden irvikuvana on kuitenkin se, että lyötyjä lyödään niin kuin meitäkin, minua ja poikaani on lyöty, isukin ja koko yhteiskunnan taholta. Viimeisin isku on työvoimatoimiston pojalleni langettama karenssi siitä, että hän meni kertomaan muuttoaikeistaan pettyneenä Tampereeseen, jossa häntä ei ole huolittu ainoallekaan työvoimatoimiston järjestämälle kurssillekaan koko tänä aikana laittoman irtisanomisensa jälkeen Helsingissä ensimmäisestä työpaikastaan.

Tämä vääryys on niin törkeää, että minulta äitinä on mennyt unet.

Mutta jo riittää nieleminen, niin täällä kuin kaikkialla muuallakin.

Taistelen vääryyttä vastaan niin kauan kuin henki pihisee.

Olen ollut monesta asiasta hiljaa, joka ei tarkoita sitä, että olisin hyväksynyt sitä vääryyttä, jota olemme joutuneet kokemaan.

Stressi on tässä sairastelussa pahinta ja nyt sitä riittää. Kello on 9.48, mutten ole nukkunut vielä yhtään.

Tärisin ja vapisin horkassa, mutta kirjoitin pari sanaa aamusivuihini ja aloin neuloa silmukan kerrallaan keskeneräistä sukkaa. Pojalleni.

Silmäterälleni, aarteelleni.

Haavoitettu karhu on vaarallisimmillaan.

Tämä ei tähän jää.

Tärisen ja vapisen edelleen oikoluettuani edellisen kellon ollessa 10.16 nyt.

Ehkä jossain vaiheessa tulee vielä uni keskellä taistelutannerta, jossa sielunvihollinen yrittää kaikin mahdollisin keinoin saada nirrin pois. Taisteltavia asioita on niin paljon, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle ei.

Admin 21.3.2019 kirjoitti:Stressi on tässä sairastelussa pahinta ja nyt sitä riittää. Kello on 9.48, mutten ole nukkunut vielä yhtään.

Tärisin ja vapisin horkassa, mutta kirjoitin pari sanaa aamusivuihini ja aloin neuloa silmukan kerrallaan keskeneräistä sukkaa. Pojalleni.

Silmäterälleni, aarteelleni.

Haavoitettu karhu on vaarallisimmillaan.

Tämä ei tähän jää.

Tärisen ja vapisen edelleen oikoluettuani edellisen kellon ollessa 10.16 nyt.

Ehkä jossain vaiheessa tulee vielä uni keskellä taistelutannerta, jossa sielunvihollinen yrittää kaikin mahdollisin keinoin saada nirrin pois. Taisteltavia asioita on niin paljon, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle ei.

Edellinen jäi vaiheeseen niin kuin kaikki. Sain stressin seurauksena nukuttua vain pari tuntia noin klo 11-13 ja heräsin helvetin kipeänä kitumaan tuon torstaipäivän 21.3.2019. Tuosta on jo muutama päivä ja aamusivut muistaisivat päivän tarkemmin ilman, että viitsisin tai jaksaisin avata mappia. Eihän sieltä kukaan lue mitään, yksityisistä kirjoituksistani. Mutta kun lähetän sähköpostia eteenpäin ja paukutan asiani, viran puolesta kyllä luetaan, kun on pakko kerrottuani mielipiteeni koko siitä kiusasta, mitä olen omin silmin nähnyt. Että kun toinen hakee kurssille toinen toisensa perään ja samaan tahtiin työvoimatoimisto estää niihin pääsyn rokottaen päälle valheellisesti vieläpä siitä, ettei ole muka ollut aktiivinen, josta työnhakijaa rangaistaan, vaikka sen pitäisi kuulua TE-toimistolle itselleen ja kaikille noille muiluttajille, jotka vain lyövät lyötyä antamatta mitään mahdollisuuttakaan yrittämiseen. Minulle eivät voi lätkiä karenssia mistään, niin tulipa kerrottua mielipiteeni suoraan sylttytehtaalle ja vähän eteenkinpäin sinne, missä näitä raukkamaisia lakeja laaditaan.

Tulipa vaan jälleen kerran koettua nahoissaan se, mitä stressi sairaan ihmisten elimistössä tekee, jos se pääsee iskemään oikein kunnolla päälle. Ei pysty nukkumaan, vointi romahtaa ja on entistä heikommassa kunnossa, jonka takia yritettävä vaalia rauhallisuutta viimeiseen asti. Vaikka vääryys risoisi kuinka tahansa, yritettävä pysyä kalman rauhallisena vaan iskeäkseen vääryyden poteroihin oikein kunnolla ja vielä silloinkin, kun toinen jalka on jo haudassa. Minkä tuntee sydämessään oikeaksi, sen puolesta on taisteltava, itsekin heikkona heikkojen puolella kaikkia sortajia vastaan.

+ + +

Korjasin edeltä viestiketjussa pari virhettä, jotka toistuivat viestistä toiseen. Droppasin koko ketjun Oikofixiin, joka löysi näppäilyvirheet, joita en itse ollut huomannut. Onneksi viestejään voi muokata täällä ja huomasin, että muokkauksen syynkin voi laittaa kohtaan "Raportin syy".

Tänään illalla käydessäni asioilla nautin yhden Maraboun Pigallin, suklaapatukan, jossa on kaksi palaa ja joka on herkkuani, jota ei ole pitkään aikaan saanut Suomesta. Syötyäni patukasta jo ensimmäisen puolen tunsin, miten vasen poskeni turposi etmoidaalilokeron kohdalta. Se oli sitä samaa saatanaa koko ajan masentaen ja upottaen minut syvyyksiin.

Tampere. Mikä pettymys, en viihtynyt täällä enää yhtään.

Laahustaessani sitten kotiin päin tunsin kävelytiellä savun hajua nenässäni.

Päästyäni sen talon kohdalle, missä oli tapettu nainen, huomasin piipusta nousevan savua ja valon palavan kellarissa.

Saunottelivat kai, kun elämän täytyy jatkua.

Naisen pojalla elämä jatkuu niin, ettei hänellä ole enää koskaan äitiä, jonka löysi eteisestä makaamassa verilammikossa.

Kulkiessani talon ohi näen sieluni silmin aina sen verilammikon siellä eteisessä.

Mies on vankilassa, muttei hän voi hyvittää yhtään mitään kenellekään.

Elämä on täynnä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Pahuutta ja kärsimystä.

Admin 25.3.2019 kirjoitti:
Tänään illalla käydessäni asioilla nautin yhden Maraboun Pigallin, suklaapatukan, jossa on kaksi palaa ja joka on herkkuani, jota ei ole pitkään aikaan saanut Suomesta. Syötyäni patukasta jo ensimmäisen puolen tunsin, miten vasen poskeni turposi etmoidaalilokeron kohdalta. Se oli sitä samaa saatanaa koko ajan masentaen ja upottaen minut syvyyksiin.

Se ei ole vaan sitä, että vasen puoli poskestani turvottelisi silloin tällöin, vaan se on jatkuvaa koko ajan. Koko vasen puoli luuhun asti tuntuu turvonneemmalta ja paksummalta kuin oikea puoli tulehduksen levittyä joka paikkaan, myös luuhun, josta Suomessa ei viitsitä kirjoittaa eikä kertoa mitään lääkäreiden keskittyessä enemmänkin ihmisten kusettamiseen.

Tiistaina päivällä päästyäni pihalle istumaan möllöttimen alle, josta on tullut ainoita lääkkeitäni lääkkeiden sijaan, joita ei saa, hetken kuluttua kipeässä päälaessani alkoi jumalaton kirvely ja kutina auringon ultraviolettisäteilyn alkaessa tehdä työtään. Kutina ja kirvely oli niin kovaa, että oli vaikeaa olla koskematta kohtaa käsillään, jonka lisäksi sama kutina ja kirvely alkoi oikeallakin puolella päätä, toisessa kipeässä kohtaa, joka minulla on.

Tultuani sitten sisälle ja ommeltuani vähän päälaki alkoi kirvellä taas. Se on helvettiä, jota joudun kestämään.

Mitä sitten ompelin? Pipoa.

Lisää pipoja, aina vaan pipoja.

Tampereella, jossa en viihdy enää yhtään.

Jonkun psykopaatin määräyksestä pihalta on kaadettu kaikki pensaat juureen asti, jonka takia meillä ei ole ollut koko talvena yhtään varpusia ilonamme.

Jos menen pihalle, näyn valvontakamerassa; samoin, jos avaan sälekaihtimet, laittomasti suunnatuista valvontakameroista näkyy suoraan sisään. Kaupungilla ollaan kyllä tietoisia asiasta, muttei oikein ymmärretä lain koskevan käytännössä heitäkin.

Kävin tässä kirjoittamisen lomassa saunomassa hämmästyen perään sitä, että oikeaan isovarpaaseen saamastani syylästä lähti paksu päällikerros pois. Olin yhdeksän päivää sitten aloittanut Remasan-kuurin nauttien joka päivä vain yhden kapselin tietämättä, kuinka osterivinokasjauhe minulle homeille altistuneena enää sopii passattuaan sitä ennen oikein hyvin. Jos sopisi, niin kuin näyttää sopivan, taka-ajatuksena on tässä vieläpä käydä sotaa sienellä sientä vastaan. Kapseleita taitaa olla 120 kappaletta, joten niin monta päivää kuurinikin tässä kestää.

Juuri sain syötyä purkillisen nattokinaasia, 90 kapselia, auttaen ehkä jotain, mutta tehoamatta sen ihmeemmin otsaontelotulehdukseen. Tyyriin kuurin loputtua siirryn käyttämään sadan milligramman asetyylisalisyylihappoa hoitamaan verisuonia kalaöljyn kera sisältäessään myös antifungaalisia ominaisuuksia.

Stressiä vastaan mistään ei ole vaan mitään apua. Poikani päästeli suustaan jo rumia sanoja, kun jogurttia tippui vähän puserolle, ja sen jälkeen säikäytti minut sanomalla, että sähkökaapissamme on jotain pahasti pielessä, että pitäisi tulla heti katsomaan niin kuin olisin joku sähkömies. Kaapista kuului jotain hurinaa ja poikani pelkäsi tulipaloa hurinan tultuakin ovesta. Sen enempää ei vaan tarvittukaan, että aloin täristä taas ja luunikin vihloa, johon pureskelin ensiapuna jo kolme aprikoosinydintä eläviä spirokeettoja tappamaan. Mutta stressireaktio jatkaa etenemistään ja sai ihonikin jäähtymään Raynaudin pahetessa, vasemman posken kalvaessa jo otsaontelojen ohella, ja kuin pisteenä i:n päälle kipeässä kohtaa päälakeani alkoi kivulloinen kaivelu ja jäytäminen kirjoittaessani tätä.

Laitellessani itseäni yöpuulle alettuani jo nukahdella tietokoneen äärelle pesen hampaani, laitan silmätipat ja harjaan vähän tukkaani, jolloin vasemmalla ohimossa näkyy varjona kuin kuoppa...

Haluan tarkistaa, onko se vain varjo, ja pistän sormeni siihen.

Kuoppa. Kuoppa se on.

Tunnustelen sitä ja huomaan syvän railon jatkuvan kallossani leveänä ja mutkittelevan alas ja ylös vasemmalla puolella.

Ei siitä ole kauan, kun edellisen kerran https://is.gd/X1JBbC osuin sormillani railoon.

Oikealla ohimossa ei ole vastaavaa kuoppaa ja railoa, mikä löytyy vasemmalta alhaalta korvankin takaa isona ja aristavana ja oikeankin korvan takaa pienempänä.

Keskellä päälakea painottuen enemmän vasemmalle puolelle on sama laaja, kuumottava kohta kuin ennenkin raskaana laattana kallossa muodostaen taaksepäin koholla olevan kuhmun kuin hyppyrin, jonka ympäriltä hiukset laskostuvat pois paljastaen muotopuolen kallon, jota ei vielä muutama vuosi sitten ollut.

Neurologin tutkittua käsillään ja mainittuaan syksyllä 2016 lähetteessään kipeästä kallostani muut lääkärit eivät ole vaivautuneet edes koskemaan nuppiini, jossa on jatkuvasti karseita oireita - kihelmöintiä ja jopa sykkimistä ruoan jälkeen jatkumona poskiontelon ja otsan invalidisoiviin oireisiin.

Sieniviljelykin suvaittiin tehdä epäasianmukaisesti vain sisäisen sienilääkityksen aikana suostumatta tekemään testiä uudestaan sienilääkityksen loppumisen jälkeen luotettavan tuloksen saamiseksi vakavassa sieni-infektioepäilyssä.

Ikävä kyllä joudun allekirjoittamaan https://is.gd/GrciYy saman:

"PSHP muistuttaa enemmän rikollisjärjestöä kuin sairaanhoitopiiriä ."

Päivitystä:
Mustia pilviä taivaalla: sieni-infektio
https://goo.gl/1Bm2ZG

Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Admin 1.5.2019 kirjoitti:Laitellessani itseäni yöpuulle alettuani jo nukahdella tietokoneen äärelle pesen hampaani, laitan silmätipat ja harjaan vähän tukkaani, jolloin vasemmalla ohimossa näkyy varjona kuin kuoppa...

Haluan tarkistaa, onko se vain varjo, ja pistän sormeni siihen.

Kuoppa. Kuoppa se on.

Tunnustelen sitä ja huomaan syvän railon jatkuvan kallossani leveänä ja mutkittelevan alas ja ylös vasemmalla puolella.

Ei siitä ole kauan, kun edellisen kerran https://is.gd/X1JBbC osuin sormillani railoon.

Oikealla ohimossa ei ole vastaavaa kuoppaa ja railoa, mikä löytyy vasemmalta alhaalta korvankin takaa isona ja aristavana ja oikeankin korvan takaa pienempänä.

Keskellä päälakea painottuen enemmän vasemmalle puolelle on sama laaja, kuumottava kohta kuin ennenkin raskaana laattana kallossa muodostaen taaksepäin koholla olevan kuhmun kuin hyppyrin, jonka ympäriltä hiukset laskostuvat pois paljastaen muotopuolen kallon, jota ei vielä muutama vuosi sitten ollut.

Neurologin tutkittua käsillään ja mainittuaan syksyllä 2016 lähetteessään kipeästä kallostani muut lääkärit eivät ole vaivautuneet edes koskemaan nuppiini, jossa on jatkuvasti karseita oireita - kihelmöintiä ja jopa sykkimistä ruoan jälkeen jatkumona poskiontelon ja otsan invalidisoiviin oireisiin.

Sieniviljelykin suvaittiin tehdä epäasianmukaisesti vain sisäisen sienilääkityksen aikana suostumatta tekemään testiä uudestaan sienilääkityksen loppumisen jälkeen luotettavan tuloksen saamiseksi vakavassa sieni-infektioepäilyssä.

Ikävä kyllä joudun allekirjoittamaan https://is.gd/GrciYy saman:

"PSHP muistuttaa enemmän rikollisjärjestöä kuin sairaanhoitopiiriä ."

Päivitystä:
Mustia pilviä taivaalla: sieni-infektio
https://goo.gl/1Bm2ZG

Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Kaikki ei ole kohdillaan - ollut pitkään aikaan, enää vuosiin.

Viime yönä olin niin huonossa kunnossa, että tunsin olevani kuin henkitoreissani. Nukahtelin koko ajan niin, että sydämeeni sattui ja sain vain tahdonvoimalla kirjoitettua aamusivuni loppuun. Tärkeät muistiinpanoni tästäkin sairaudestani, joihin huomenna on talletettava tämänkin yön järkyttävä tapahtuma, että kun söin nyt yöllä kaksi kappaletta Fazerin sitruunamarenkisuklaakonvehtia, jalkateräni viilenivät heti sen jälkeen kivuliaiksi jääkalikoiksi. En ole allerginen suklaalle, marengille enkä sitruunajogurtille, jota konvehdeissa on, vaan ongelma on näissä helvetin taudeissa, jotka jylläävät minussa. Niin sairasta, sairasta, että jalkani voivat ylipäätään olla villasukkien sisällä niin jäässä kaikkien villapeittojeni alla, joiden päälle on levitetty keskeneräinen villatakkikin vielä. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin se, että minussa oleva sairaus sai ruokaa suklaan sokerista ja vahvistui kustannuksellani. Tapahtuihan aiemmin illalla sama kuin ennenkin, että ruoan jälkeen keskellä päälakea alkoi kutista, jonka jälkeen kihelmöinti siirtyi toiseen tuttuun paikkaan, oikealle puolelle päälakea. Nyt jalkaterieni ollessa kivulloisella tavalla jäässä yrittäessäni painella peittoja tiiviimmin ja paremmin kylmästä särkeviä raajojani vasten, jota teen edelleenkin kellon ollessa 4.02 nyt, en keksinyt muuta apua kuin pureskella neljä aprikoosinydintä ja suihkuttaa kieleni alle nestemäistä steviaa jalkojeni jäätäessä sairaalloisesti edelleen.

Admin 6.5.2019 kirjoitti:

Admin 1.5.2019 kirjoitti:Laitellessani itseäni yöpuulle alettuani jo nukahdella tietokoneen äärelle pesen hampaani, laitan silmätipat ja harjaan vähän tukkaani, jolloin vasemmalla ohimossa näkyy varjona kuin kuoppa...

Haluan tarkistaa, onko se vain varjo, ja pistän sormeni siihen.

Kuoppa. Kuoppa se on.

Tunnustelen sitä ja huomaan syvän railon jatkuvan kallossani leveänä ja mutkittelevan alas ja ylös vasemmalla puolella.

Ei siitä ole kauan, kun edellisen kerran https://is.gd/X1JBbC osuin sormillani railoon.

Oikealla ohimossa ei ole vastaavaa kuoppaa ja railoa, mikä löytyy vasemmalta alhaalta korvankin takaa isona ja aristavana ja oikeankin korvan takaa pienempänä.

Keskellä päälakea painottuen enemmän vasemmalle puolelle on sama laaja, kuumottava kohta kuin ennenkin raskaana laattana kallossa muodostaen taaksepäin koholla olevan kuhmun kuin hyppyrin, jonka ympäriltä hiukset laskostuvat pois paljastaen muotopuolen kallon, jota ei vielä muutama vuosi sitten ollut.

Neurologin tutkittua käsillään ja mainittuaan syksyllä 2016 lähetteessään kipeästä kallostani muut lääkärit eivät ole vaivautuneet edes koskemaan nuppiini, jossa on jatkuvasti karseita oireita - kihelmöintiä ja jopa sykkimistä ruoan jälkeen jatkumona poskiontelon ja otsan invalidisoiviin oireisiin.

Sieniviljelykin suvaittiin tehdä epäasianmukaisesti vain sisäisen sienilääkityksen aikana suostumatta tekemään testiä uudestaan sienilääkityksen loppumisen jälkeen luotettavan tuloksen saamiseksi vakavassa sieni-infektioepäilyssä.

Ikävä kyllä joudun allekirjoittamaan https://is.gd/GrciYy saman:

"PSHP muistuttaa enemmän rikollisjärjestöä kuin sairaanhoitopiiriä ."

Päivitystä:
Mustia pilviä taivaalla: sieni-infektio
https://goo.gl/1Bm2ZG

Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Kaikki ei ole kohdillaan - ollut pitkään aikaan, enää vuosiin.

Viime yönä olin niin huonossa kunnossa, että tunsin olevani kuin henkitoreissani. Nukahtelin koko ajan niin, että sydämeeni sattui ja sain vain tahdonvoimalla kirjoitettua aamusivuni loppuun. Tärkeät muistiinpanoni tästäkin sairaudestani, joihin huomenna on talletettava tämänkin yön järkyttävä tapahtuma, että kun söin nyt yöllä kaksi kappaletta Fazerin sitruunamarenkisuklaakonvehtia, jalkateräni viilenivät heti sen jälkeen kivuliaiksi jääkalikoiksi. En ole allerginen suklaalle, marengille enkä sitruunajogurtille, jota konvehdeissa on, vaan ongelma on näissä helvetin taudeissa, jotka jylläävät minussa. Niin sairasta, sairasta, että jalkani voivat ylipäätään olla villasukkien sisällä niin jäässä kaikkien villapeittojeni alla, joiden päälle on levitetty keskeneräinen villatakkikin vielä. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin se, että minussa oleva sairaus sai ruokaa suklaan sokerista ja vahvistui kustannuksellani. Tapahtuihan aiemmin illalla sama kuin ennenkin, että ruoan jälkeen keskellä päälakea alkoi kutista, jonka jälkeen kihelmöinti siirtyi toiseen tuttuun paikkaan, oikealle puolelle päälakea. Nyt jalkaterieni ollessa kivulloisella tavalla jäässä yrittäessäni painella peittoja tiiviimmin ja paremmin kylmästä särkeviä raajojani vasten, jota teen edelleenkin kellon ollessa 4.02 nyt, en keksinyt muuta apua kuin pureskella neljä aprikoosinydintä ja suihkuttaa kieleni alle nestemäistä steviaa jalkojeni jäätäessä sairaalloisesti edelleen.

Kaikkien oireitteni jälkeen minkälaisessa kunnossa sitä onkaan herätty, sen olen raapustanut jo aamusivuuni viimeöisen lisäksi, johon hupeni yksi liuska lähes loppuun. Että herään lonkat jäytävinä alaraajojeni täristessä kauttaaltaan ja limaa keuhkoputkissa nielemis- ja hengitystaukojen takia ilman, että uni olisi ollut pitkään aikaan enää normaalia näiden sairauksien hallitessa elimistöäni.

Kello on nyt 12.01 maanantaipäivän väestönhälytystestisummerin soitua täällä edistyksen takapajulassa, jossa ei ole päässyt edes borrelioositestiin uusimman, viime heinäkuisen punkinpureman jälkeen. Poikettuamme tässä taannoin Jyväskylässä näimme myös yliopiston vaalean uljaan rakennuksen, jonka sisällä tehdään koko maankin edestä edistyksellistä tutkimusta ilman, että se näkyisi potilaiden hyväksi vielä missään vanhoillisten lääkärien tukkiessa virat ja jättäessä ihmiset kylmästi kärsimään kolkossa Suomessa, josta maailmalle näytetään aivan toista kuvaa, mitä elämä täällä oikeasti on.

Alkaa olla yökirjoittamiset historiaa alettuani nukahdella yhä kiihtyvällä tahdilla juuri, kun pitäisi ajatella jotakin kirjoittaakseen jotakin. Ei tarvitse ottaa kuin aamusivuliuska esiin ja kynä käteen yöllä, niin olen nukahtanut jo ennen kuin huomaan. Havahtuessani siitä nukahdan heti perään uudestaan, nukahtelen ja havahdun niin kuin nytkin koko ajan. Katkeraa kalkkia, kun ei voi edes selvänä valvoa ja kirjoittaa öisin niin kuin ennen on voinut sairauden saatua edetä ruokkoamattomana minussa vaan ja vallatessa yhä enemmän alaa. Vuonna 2016 sain haettua Virosta kipeästi tarvitsemiani sienilääkkeitä, johon koko hoito sieni-infektion osalta sitten jäikin, kun Suomessa ei otettu asiaa vakavasti ollenkaan, vaikka asenteen pitäisi olla kokonaan https://tinyurl.com/y9wcq8gp toinen nykymaailmassa sieni-infektioiden jyllätessä https://goo.gl/89jtvs siellä missä ihmisetkin. Päätäni painostaa ja jäytää parhaillaankin keskeltä päälakea kohdan kuumottaessa yhä edelleen ja muututtua omituisen kuhmuraiseksi. Sillä, ettei saa oikeaa hoitoa oikeaan aikaan, että sitä viivästetään tai sitä ei saa ollenkaan, voi olla tosi karut seuraukset niin kuin Janitan tapauksessa https://tinyurl.com/y7frdxdl on käynyt.


[ https://keskustelu.suomi24.fi/t/15236966/home--ja-borrelioosihelvettia#comment-103260779
https://tinyurl.com/ybpzuxjp ]

Stressaannuin illalla niin, että kainaloni hikosivat laitettuani tukkaani uuden ponnarin. Tukka oli puhdas eikä ponnarissakaan ollut vikaa, mutta se mitä siellä ihossa taas näin, järkytti minua: purppuranväristä kiemurtelevaa sahalaitakuviota alhaalla niskassa asti! Kutsuin poikanikin katsomaan, joka muistutti nähneensä samaa ennenkin ja sanoi ihmetelleensä, etten ollut "välittänyt" siitä enempää. Niinkö muka, ihanko totta, jonka jälkeen aloin selvitellä asiaa aiemmista kirjoituksistani, joiden penkomisessa meni aikaa, löytäessäni viimein ainakin yhden kuvauksen aamusivuistani, jonka olen kopioinut https://tinyurl.com/yyd8qclv tännekin:

"Maanantain 17.9.2018 aamusivusta:

Viime yönä en voinut olla vihdoin viimein tutkimatta omaa päänahkaani läpikotaisin - homma, jota kukaan ei ole vielä tehnyt lääkäreidenkään suhtautumatta asiaan vakavasti niin, että olisivat tutkineet yhtään. Tukkani oli jo muutenkin likainen, niin sai rasvoittua siitä lisää, että siirtelin pitkiä suortuvia tieltä pois ja tutkin peilin avulla päänahkaa. Takana niskan puolella näkyi jälleen sama, mistä lapsoseni on raportoinut jo toista vuotta, että niskani on kirjava ylös päälaelle asti niin pitkälle kuin näkyy. Se ei ole mitään ihottumaa, vaan iho on värjäytynyt epänormaalisti hailukan rusehtavan liilan muodostaessa sahalaitaisia ja verkkomaisia kuvioita päänahkaan. Oikealla korvan takana hätkähdin syvää sinertävää railoa, jonka ympärillä oli samaa sahalaitaa ihossa. Vasemmalla korvan takana oli sama juttu ja vielä turvonneempana ja aristavampana. Myös päälakea tutkin peilin avulla löytäen samaa ihon värjäytymää etenkin kuhmun tietämiltä kutistessaan vähän väliä ilman, että päänahassani olisi hilsettäkään yhtään."

Löytääkseni tuon kuvaukseni jouduin käymään aika paljon kirjoituksiani läpi homeesta ja sieni-infektiosta, joita aloin tallentaa OneTabiin aikomuksena julkaista linkit, jahka keksin listalleni sopivan nimen.

Uhmattuani nyt yöllä väsymystä ja nukahteluongelmaani, joka on vain pahentunut, muistin kirjata vasta aamusivun loppuun liian lyhkäisesti sen, mitä näin niskassani niin, että siitä on jatkettava kirjoittamista vielä tänään.

Mieltäni jäi vaivaamaan vaan poikani sanat illalla, etten olisi muka välittänyt siitä, mitä jo vuonna 2018 ja aiemmin näkyi niskassani, jota varten aloin tutkia lähettämiäni sähköposteja nyt aamuyöllä - eikä aikaakaan, kun olin saanut avattua pitkät sähköpostiketjuni Pirkanmaan sairaanhoitopiirille, Aviin, eduskunnan oikeusasiamiehelle, Valviraan - jouduttuani päivittämään valituksiani liian monia kertoja ilman tulosta niin, että ohjasin lopulta sähköpostiketjuni Potilasvakuutuskeskukseenkin lopputuloksena vain se, että kaikki olisi ollut muka ok, vaikka lääkärit eivät edes katsoneet ja koskeneet päätäni!

Tällaisessa https://tinyurl.com/uxefluw painajaismaisessa todellisuudessa, jossa sairaat laitetaan maksamaan kaikesta hengellään ja terveydellään, ei auta kuin ohjata sähköpostiketjujaan eteenpäin ja valittaa kaikesta sitä mukaa kuin jaksaa, niin kauan kuin henki täällä "hyvinvointivaltiossa" vailla oikeaa hoitoa pihisee.




[ https://keskustelu.suomi24.fi/t/15641993/poskiontelon-ja-otsan-kautta-aivoihin#comment-103486854
https://tinyurl.com/y3stv678 ]

"Alkaa olla yökirjoittamiset historiaa alettuani nukahdella yhä kiihtyvällä tahdilla juuri, kun pitäisi ajatella jotakin kirjoittaakseen jotakin. Ei tarvitse ottaa kuin aamusivuliuska esiin ja kynä käteen yöllä, niin olen nukahtanut jo ennen kuin huomaan. Havahtuessani siitä nukahdan heti perään uudestaan, nukahtelen ja havahdun niin kuin nytkin koko ajan. Katkeraa kalkkia, kun ei voi edes selvänä valvoa ja kirjoittaa öisin niin kuin ennen on voinut sairauden saatua edetä ruokkoamattomana minussa vaan ja vallatessa yhä enemmän alaa. Vuonna 2016 sain haettua Virosta kipeästi tarvitsemiani sienilääkkeitä, johon koko hoito sieni-infektion osalta sitten jäikin, kun Suomessa ei otettu asiaa vakavasti ollenkaan, vaikka asenteen pitäisi olla kokonaan https://tinyurl.com/y9wcq8gp toinen nykymaailmassa sieni-infektioiden jyllätessä https://goo.gl/89jtvs siellä missä ihmisetkin. Päätäni painostaa ja jäytää parhaillaankin keskeltä päälakea kohdan kuumottaessa yhä edelleen ja muututtua omituisen kuhmuraiseksi. Sillä, ettei saa oikeaa hoitoa oikeaan aikaan, että sitä viivästetään tai sitä ei saa ollenkaan, voi olla tosi karut seuraukset niin kuin Janitan tapauksessa https://tinyurl.com/y7frdxdl on käynyt."

- Kirjoitin noin 11.7.2020 ja alkaa käydä aamusivunkin kirjoittaminen loppuun yöllä mahdottomaksi, vaikka kirjoittaisin vain puoli liuskaa kuten viimekin yönä, kirjoitettuani aamusivuja jo neljättä vuotta istualtani sängyssä. Aloittaessani kirjoittamisen kello 2.47 siinä pitäisi mennä vain vartti, ollessaan tässä kunnossa nykyään ihan mahdotonta. Nukahtaessani kynän tippuessa, paperille piirtyy viiva yhä uudestaan. Eikä siinä kaikki - kirjoitettuani omasta mielestäni asiasta jo aiemminkin löytämättä sitä - sillä herätessäni nukahtamisen jälkeen aamusivumappi yhä edessäni - näen kaiken vaaleanpunaisena valkoista kopiopaperia myöten, jolle kirjoitan. Sama tapahtuu yhä uudestaan, näen kaiken heräämiseni jälkeen vaaleanpunaisena jatkaessani vaan sitkeästi nukahtelujen keskellä kirjoittamista, johon menee vaivaisen puolen liuskan oikolukuineen lopulta lähes tunti.

Kirjoitettuani tänään jo uutta aamusivua palaan siinä viimeöiseen häslinkiin, jota käyn läpi vielä uudestaan, laskettuani jopa viimeöisten viivojenkin määrää paperilla päästyäni pariin kymmeneen korreloidessaan nukahtamiskertojenkin määrää vajaan tunnin aikana, jonka jälkeen olen mennyt nukkumaan ja herännyt hetkisen kuluttua siihen, että juuri vaihtamani puhdas tyyny on märkä syljestäni kärsiessäni etenkin oikealla kyljelläni uniapneasta tukkoisen röörini takia, jonka lääkärit https://tinyurl.com/yy5gou6j jättivät hoitamatta, vaikka olen nukkunut jo viisi vuotta pipo päässäni lämmön ollessa ainoita hoitokeinojani kalvavaa otsaontelotulehdusta vastaan, joka on tänäänkin kutissut oikealla puolella otsassani. Jouduttuani yöllä myös pöllyttämään pois kaksi avonaisen ikkunan kautta sisälle kattoon ilmestynyttä ötökkää stressaannun puuhasta väsyneenä niin, että oikealla puolella päätäni alkaa tuttu kutina, joka tuntuu keskellä päälakeakin myöhemmin, molempien korvienikin kutistessa sisältäpäin nykyään yleensä vuorotellen, oikean korvanikin kutistua tänään jo pitkän aikaa.

- Eikä siinä kaikki, kyllä ihmisen täytyy olla helvetin sairas päästä https://tinyurl.com/y3stv678 varpaisiin, saman toistuessa taas mistä olen kirjoittanut jo 20.7.2020 jäätyään vaiheeseen:

"Miten voi olla niin sairas, ettei pysty kesähelteillä lepäämään paksujen peittojen alla jalassaan akryylisukat jalkapöytien särkiessä sairaasti kylmästä? On pakko vaihtaa takaisin villa- tai alpakkasukat säilyttäessään niin paljon paremmin lämpöä ollessaan ainoita lääkkeitäni pirullista borrelioosia vastaan."

Suomessa on ihan hirveä määrä meitä oman onnensa nojassa sairastelevia ihmisiä, joita ei haluta sen enempää tutkia kuin hoitaakaan. Mielisairauksien määrän romahdettua Suomessa järjenkäytön myötä, vanhanaikaisen puoskaroinnin https://tinyurl.com/y2mjxrn8 joutuessa yhä enemmän romukoppaan, tyhjillään pidetyissä mielisairaaloissa kuten Kaivannossa voitaisiin alkaa tutkia ja hoitaa ihan oikeasti raukkamaisesti pelkäksi luulosairaudeksi leimattuja somaattisia sairauksia, vaikka lääkäritkin pitäisi tuoda kai ulkomailta opettamaan suomalaisia tohtoreita, joista vain osalla https://tinyurl.com/yx9x994h on ajantasaista tietoa ja ymmärrystä siitä, missä mennään.



[ https://keskustelu.suomi24.fi/t/15236966/home--ja-borrelioosihelvettia#comment-103641585
https://tinyurl.com/y4q7zoyx ]

Vain noin tunnin unien jälkeen heräsin kipusignaaliin, joka tuli siitä, että käteni kosketti nukkuessani keskellä päälakea olevaa kipeää kohtaa. Kääntyessäni vasemmalle kyljelleni yrittäessäni jatkaa nukkumistani oikea puoli otsaontelostani alkoi kalvaa niin, että hikinen pipo oli vedettävä päähän uudestaan. Muttei nukkumisesta tullut sittenkään mitään vatsankin puristaessa ja vaivatessa liikaa.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa harjattuani tukkaani ja laitettuani sen ponnarille, olin ihan mielenkiinnosta ottanut käteeni peilin ja katsonut niskaani, jossa näkyi sama sahalaitainen liilakuvio kuin ennenkin. Koskettaessani kohtaa sormella se turvotti ja aristi.



[ https://keskustelu.suomi24.fi/t/15641993/poskiontelon-ja-otsan-kautta-aivoihin#comment-103769039
https://tinyurl.com/yyozrco6 ]

Admin 16.9.2020 kirjoitti:
Oltuani niin kiireinen noiden tosi tärkeiden https://tinyurl.com/yxp4l9wd luentojen ja muun kanssa en ole joutanutkaan päivittämään vointiani muualle kuin aamusivuihini, joista seuraavassa pari sitaattia elokuun lopusta:

Lauantaina 29.8.2020:

"Kello on 4.19 jo 30.8.2020 aamuyöllä jatkaessani pitkän päivän jälkeen venyttyään näin pitkälle taas vointinikin notkahdettua. Otettuani äsken höyryhengitystä pitkän tauon jälkeen se alkoi omituisella tavalla kirvellä hirveästi päälaen kipeissä kohdissa, jotka sykkivät ruoastakin ja etenkin sokereista ja hiilihydraateista sairaalla tavalla. Kyllä se sieni siellä päässä on, mutta miten se etenee, se on kysymysmerkki. --"

Maanantaina 31.8.2020:

"Kello on 12.56 aloittaessani saatuani nukuttua vähän paremmin. En ottanut taaskaan yötä vasten höyryhengitystä kellon oltua niin paljon, muttei keuhkot vaivanneetkaan juuri yhtään. Mutta höyryhengitystä eteerisillä öljyillä pitäisi kai ottaa pään takia, joka on omituinen. Nostettuani yöllä peilin edessä vessassa niskahiukset pois tieltä ihossa näkyi sama liilanpunainen sahalaitakuvio kuin ennenkin vasemman puolen turvottaessakin aika lailla ja punertavaa viirua on myös korvien takana. Pääni oli jo lauantaina päälaelta kipeä ja äkäisen oloinen, kunnes yöllä otettuani höyryhengitystä kanelinkuoriöljyllä alkoi jumalaton kirvely kipeissä kohdissa - ja 'normaaliksi' olotilaksi on tullut se epänormaali, että hetkisen kuluttua syömisen jälkeen päälaen kipeät kohdat heräävät henkiin ja alkavat sykkiä. Aiemmin poskiontelotulehduksen alettua ruoka sykki vain poskiontelossa, mutta sykkivän juurihoidetun D26-poskihampaan poistamisen jälkeen alkuvuonna 2014 kohta alkoi siirtyä ylöspäin otsaonteloon ja päähän vuonna 2015 ilman, että olisin saanut lääkäreiltä mitään apua kävellessään vain päältäni terveyteni ja henkeni törkeällä tavalla vaarantaen seurauksin, jotka voivat olla kohtalokkaita."

- Ihan pari päivää sitten kurkkasin niskaani taas ja siellä se liilanpunainen sahalaitakuvio istuu kuin tatti paikallaan niskassa. Se oli siellä jo pari vuotta sitten Tampereella, jossa lääkärit eivät vaivautuneet edes koskemaan ja katsomaan päätäni tai kurkkaamaan niskaani ilman, että voisin antaa parempaa lausuntoa Hesastakaan - kaikkien korvalääkäreiden ajaessa käytännössä https://tinyurl.com/y5yq989e Suomessa samaa vanhentunutta agendaa, jossa sieni-infektioista ei ymmärretä yhtään mitään https://goo.gl/89jtvs edes kroonisessa poskiontelontulehduksessa, saati että apteekeissa olisi tarjolla antifungaalisia nenäsuihkeita https://tinyurl.com/slqz4p4 edes lääkkeinä.

Omituisin viritys Hesan puolelta HUSista on ollut pyyntö osallistua tutkimukseen, jossa selvitetään otsaontelon pallolaajennuspotilaiden tyytyväisyyttä ja uusintaoperaatioita ennustavia tekijöitä. Kirje on päivätty 30.3.2020 ja lähetetty Tampereelle, jossa emme ole enää asuneet. Vihdoin paljon myöhemmin kirje tavoitti minut uudessa osoitteessamme, jossa mietin tovin, haluanko ylipäätään osallistua tutkimukseen vai en, suostuessani samalla potilastietojeni luovutukseen. Toiveikkaasti ajattelin kuitenkin näiden kirjeessä esitettyjen sanojen merkitsevän jotain:

"Mikäli tutkimuksen yhteydessä terveydentilastasi paljastuu tietoja, jotka edellyttävät jatkoselvittelyitä, tutkijalääkäri ohjaa sinut asianmukaiselle erikoisalalle hoitoon."

Suostuttuani tutkimukseen printtasin oheen omat kommenttini sairastelustani https://tinyurl.com/yy5gou6j Juha Erkinheimon 16.4.2019 lausunnon kera, jossa tämä toteaa muun muassa:

"Kuorsausta on ajoittain asennosta riippumatta. Potilaan ilmoittaman nenän tukkoisuuden hoito voi vähentää kuorsausta ja parantaa unen laatua. Suosittelen tarvittaessa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin konsultaatiota."

- Eläessämme jo syyskuun 16. päivää eipä ole vaan kuulunut koko tutkimuksesta yhtään mitään. Perehdyttyäni asiaan vähän tarkemmin eipä ole näköjään ihmekään tutkimuksen "vastuulääkärin" ollessa Karin Blomgren, sama, joka vähätteli jo vuonna 2015 vaivojani, kirjoitettuani siitä koko konkkaronkan osalta https://tinyurl.com/y34habwr tuolla.

HUSin korvaklinikkaporukkahan vähätteli jo vuonna 2010 vaivojani niin, että minut jätettiin kärvistelemään yli puoleksi vuodeksi hoitojonoon sillä seurauksella, että kaksi hammastani kuoli suussani https://tinyurl.com/y3pz9j6o kipeän poskiontelon alapuolelta.

Sen lisäksi, mitä poistoon päätynyttä kritiikkiä https://tinyurl.com/y5h5tskx tuolla olen esittänyt, edellä on pari sitaattia elokuun lopun aamusivuistani kirjoituksessani, jota olen koostanut 16.9.2020 oireiden jatkuttua tuonkin jälkeen ilman laantumisen merkkejä.

Elämäni oltua viimeiset kymmenen vuotta pelkkää helvettiä heitteille jätettynä sieni-infektion uhrina "hyvinvointivaltiossa" se karsea kärsimys on näkynyt koko ajan aamusivuissani, joita olen 60-vuotisjuhlataipaleellani kirjoittanut kohta 20 000 liuskaa. Ihan viime päivinä vasenta korvaani on pistänyt syvältä sisältä, pääni on vihlonut ilkeästi eri puolilta ja kutissut sairaasti milloin mistäkin, liilanpunaisen sahalaitakuvion istuessa niskassani kuin tatti paikallaan.

Muistini ja motoriikkani toimimatta enää kunnolla kolhin itseäni milloin mihinkin, kuten sunnuntaina, jolloin löin jo ennestään kipeän otsani auton oven yläkarmiin kumartuessani takapenkille niin, että hampaani kalahtivat yhteen purressani omaa huultakin samalla loukatessani pahimmin otsani saaden siihen rusahtavan kovan kirvelevän tällin, jonka jälkeen samana päivänä loukkasin vielä takaraivoni auton takaluukun metalliseen lukkoon aikoessani nostaa kasseja.

Admin 23.9.2020 kirjoitti:

Admin 16.9.2020 kirjoitti:
Oltuani niin kiireinen noiden tosi tärkeiden https://tinyurl.com/yxp4l9wd luentojen ja muun kanssa en ole joutanutkaan päivittämään vointiani muualle kuin aamusivuihini, joista seuraavassa pari sitaattia elokuun lopusta:

Lauantaina 29.8.2020:

"Kello on 4.19 jo 30.8.2020 aamuyöllä jatkaessani pitkän päivän jälkeen venyttyään näin pitkälle taas vointinikin notkahdettua. Otettuani äsken höyryhengitystä pitkän tauon jälkeen se alkoi omituisella tavalla kirvellä hirveästi päälaen kipeissä kohdissa, jotka sykkivät ruoastakin ja etenkin sokereista ja hiilihydraateista sairaalla tavalla. Kyllä se sieni siellä päässä on, mutta miten se etenee, se on kysymysmerkki. --"

Maanantaina 31.8.2020:

"Kello on 12.56 aloittaessani saatuani nukuttua vähän paremmin. En ottanut taaskaan yötä vasten höyryhengitystä kellon oltua niin paljon, muttei keuhkot vaivanneetkaan juuri yhtään. Mutta höyryhengitystä eteerisillä öljyillä pitäisi kai ottaa pään takia, joka on omituinen. Nostettuani yöllä peilin edessä vessassa niskahiukset pois tieltä ihossa näkyi sama liilanpunainen sahalaitakuvio kuin ennenkin vasemman puolen turvottaessakin aika lailla ja punertavaa viirua on myös korvien takana. Pääni oli jo lauantaina päälaelta kipeä ja äkäisen oloinen, kunnes yöllä otettuani höyryhengitystä kanelinkuoriöljyllä alkoi jumalaton kirvely kipeissä kohdissa - ja 'normaaliksi' olotilaksi on tullut se epänormaali, että hetkisen kuluttua syömisen jälkeen päälaen kipeät kohdat heräävät henkiin ja alkavat sykkiä. Aiemmin poskiontelotulehduksen alettua ruoka sykki vain poskiontelossa, mutta sykkivän juurihoidetun D26-poskihampaan poistamisen jälkeen alkuvuonna 2014 kohta alkoi siirtyä ylöspäin otsaonteloon ja päähän vuonna 2015 ilman, että olisin saanut lääkäreiltä mitään apua kävellessään vain päältäni terveyteni ja henkeni törkeällä tavalla vaarantaen seurauksin, jotka voivat olla kohtalokkaita."

- Ihan pari päivää sitten kurkkasin niskaani taas ja siellä se liilanpunainen sahalaitakuvio istuu kuin tatti paikallaan niskassa. Se oli siellä jo pari vuotta sitten Tampereella, jossa lääkärit eivät vaivautuneet edes koskemaan ja katsomaan päätäni tai kurkkaamaan niskaani ilman, että voisin antaa parempaa lausuntoa Hesastakaan - kaikkien korvalääkäreiden ajaessa käytännössä https://tinyurl.com/y5yq989e Suomessa samaa vanhentunutta agendaa, jossa sieni-infektioista ei ymmärretä yhtään mitään https://goo.gl/89jtvs edes kroonisessa poskiontelontulehduksessa, saati että apteekeissa olisi tarjolla antifungaalisia nenäsuihkeita https://tinyurl.com/slqz4p4 edes lääkkeinä.

Omituisin viritys Hesan puolelta HUSista on ollut pyyntö osallistua tutkimukseen, jossa selvitetään otsaontelon pallolaajennuspotilaiden tyytyväisyyttä ja uusintaoperaatioita ennustavia tekijöitä. Kirje on päivätty 30.3.2020 ja lähetetty Tampereelle, jossa emme ole enää asuneet. Vihdoin paljon myöhemmin kirje tavoitti minut uudessa osoitteessamme, jossa mietin tovin, haluanko ylipäätään osallistua tutkimukseen vai en, suostuessani samalla potilastietojeni luovutukseen. Toiveikkaasti ajattelin kuitenkin näiden kirjeessä esitettyjen sanojen merkitsevän jotain:

"Mikäli tutkimuksen yhteydessä terveydentilastasi paljastuu tietoja, jotka edellyttävät jatkoselvittelyitä, tutkijalääkäri ohjaa sinut asianmukaiselle erikoisalalle hoitoon."

Suostuttuani tutkimukseen printtasin oheen omat kommenttini sairastelustani https://tinyurl.com/yy5gou6j Juha Erkinheimon 16.4.2019 lausunnon kera, jossa tämä toteaa muun muassa:

"Kuorsausta on ajoittain asennosta riippumatta. Potilaan ilmoittaman nenän tukkoisuuden hoito voi vähentää kuorsausta ja parantaa unen laatua. Suosittelen tarvittaessa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin konsultaatiota."

- Eläessämme jo syyskuun 16. päivää eipä ole vaan kuulunut koko tutkimuksesta yhtään mitään. Perehdyttyäni asiaan vähän tarkemmin eipä ole näköjään ihmekään tutkimuksen "vastuulääkärin" ollessa Karin Blomgren, sama, joka vähätteli jo vuonna 2015 vaivojani, kirjoitettuani siitä koko konkkaronkan osalta https://tinyurl.com/y34habwr tuolla.

HUSin korvaklinikkaporukkahan vähätteli jo vuonna 2010 vaivojani niin, että minut jätettiin kärvistelemään yli puoleksi vuodeksi hoitojonoon sillä seurauksella, että kaksi hammastani kuoli suussani https://tinyurl.com/y3pz9j6o kipeän poskiontelon alapuolelta.

Sen lisäksi, mitä poistoon päätynyttä kritiikkiä https://tinyurl.com/y5h5tskx tuolla olen esittänyt, edellä on pari sitaattia elokuun lopun aamusivuistani kirjoituksessani, jota olen koostanut 16.9.2020 oireiden jatkuttua tuonkin jälkeen ilman laantumisen merkkejä.

Elämäni oltua viimeiset kymmenen vuotta pelkkää helvettiä heitteille jätettynä sieni-infektion uhrina "hyvinvointivaltiossa" se karsea kärsimys on näkynyt koko ajan aamusivuissani, joita olen 60-vuotisjuhlataipaleellani kirjoittanut kohta 20 000 liuskaa. Ihan viime päivinä vasenta korvaani on pistänyt syvältä sisältä, pääni on vihlonut ilkeästi eri puolilta ja kutissut sairaasti milloin mistäkin, liilanpunaisen sahalaitakuvion istuessa niskassani kuin tatti paikallaan.

Muistini ja motoriikkani toimimatta enää kunnolla kolhin itseäni milloin mihinkin, kuten sunnuntaina, jolloin löin jo ennestään kipeän otsani auton oven yläkarmiin kumartuessani takapenkille niin, että hampaani kalahtivat yhteen purressani omaa huultakin samalla loukatessani pahimmin otsani saaden siihen rusahtavan kovan kirvelevän tällin, jonka jälkeen samana päivänä loukkasin vielä takaraivoni auton takaluukun metalliseen lukkoon aikoessani nostaa kasseja.

Viestistä tuolla https://tinyurl.com/y3eh9vff löytyy vain muutama linkki, mutta oikeasti Suomessa tapahtuu niin paljon hoitovirheitä, ettei niitä haluta edes tilastoida.

Saatuani kryptolepiksestä https://tinyurl.com/yyr3tzga jotain apua, riittääkö se sieni-infektioon ja kaikkeen muuhun moninaisten oireiden jatkuessa?

Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Admin 6.102020 kirjoitti:

Admin 23.9.2020 kirjoitti:

Admin 16.9.2020 kirjoitti:
Oltuani niin kiireinen noiden tosi tärkeiden https://tinyurl.com/yxp4l9wd luentojen ja muun kanssa en ole joutanutkaan päivittämään vointiani muualle kuin aamusivuihini, joista seuraavassa pari sitaattia elokuun lopusta:

Lauantaina 29.8.2020:

"Kello on 4.19 jo 30.8.2020 aamuyöllä jatkaessani pitkän päivän jälkeen venyttyään näin pitkälle taas vointinikin notkahdettua. Otettuani äsken höyryhengitystä pitkän tauon jälkeen se alkoi omituisella tavalla kirvellä hirveästi päälaen kipeissä kohdissa, jotka sykkivät ruoastakin ja etenkin sokereista ja hiilihydraateista sairaalla tavalla. Kyllä se sieni siellä päässä on, mutta miten se etenee, se on kysymysmerkki. --"

Maanantaina 31.8.2020:

"Kello on 12.56 aloittaessani saatuani nukuttua vähän paremmin. En ottanut taaskaan yötä vasten höyryhengitystä kellon oltua niin paljon, muttei keuhkot vaivanneetkaan juuri yhtään. Mutta höyryhengitystä eteerisillä öljyillä pitäisi kai ottaa pään takia, joka on omituinen. Nostettuani yöllä peilin edessä vessassa niskahiukset pois tieltä ihossa näkyi sama liilanpunainen sahalaitakuvio kuin ennenkin vasemman puolen turvottaessakin aika lailla ja punertavaa viirua on myös korvien takana. Pääni oli jo lauantaina päälaelta kipeä ja äkäisen oloinen, kunnes yöllä otettuani höyryhengitystä kanelinkuoriöljyllä alkoi jumalaton kirvely kipeissä kohdissa - ja 'normaaliksi' olotilaksi on tullut se epänormaali, että hetkisen kuluttua syömisen jälkeen päälaen kipeät kohdat heräävät henkiin ja alkavat sykkiä. Aiemmin poskiontelotulehduksen alettua ruoka sykki vain poskiontelossa, mutta sykkivän juurihoidetun D26-poskihampaan poistamisen jälkeen alkuvuonna 2014 kohta alkoi siirtyä ylöspäin otsaonteloon ja päähän vuonna 2015 ilman, että olisin saanut lääkäreiltä mitään apua kävellessään vain päältäni terveyteni ja henkeni törkeällä tavalla vaarantaen seurauksin, jotka voivat olla kohtalokkaita."

- Ihan pari päivää sitten kurkkasin niskaani taas ja siellä se liilanpunainen sahalaitakuvio istuu kuin tatti paikallaan niskassa. Se oli siellä jo pari vuotta sitten Tampereella, jossa lääkärit eivät vaivautuneet edes koskemaan ja katsomaan päätäni tai kurkkaamaan niskaani ilman, että voisin antaa parempaa lausuntoa Hesastakaan - kaikkien korvalääkäreiden ajaessa käytännössä https://tinyurl.com/y5yq989e Suomessa samaa vanhentunutta agendaa, jossa sieni-infektioista ei ymmärretä yhtään mitään https://goo.gl/89jtvs edes kroonisessa poskiontelontulehduksessa, saati että apteekeissa olisi tarjolla antifungaalisia nenäsuihkeita https://tinyurl.com/slqz4p4 edes lääkkeinä.

Omituisin viritys Hesan puolelta HUSista on ollut pyyntö osallistua tutkimukseen, jossa selvitetään otsaontelon pallolaajennuspotilaiden tyytyväisyyttä ja uusintaoperaatioita ennustavia tekijöitä. Kirje on päivätty 30.3.2020 ja lähetetty Tampereelle, jossa emme ole enää asuneet. Vihdoin paljon myöhemmin kirje tavoitti minut uudessa osoitteessamme, jossa mietin tovin, haluanko ylipäätään osallistua tutkimukseen vai en, suostuessani samalla potilastietojeni luovutukseen. Toiveikkaasti ajattelin kuitenkin näiden kirjeessä esitettyjen sanojen merkitsevän jotain:

"Mikäli tutkimuksen yhteydessä terveydentilastasi paljastuu tietoja, jotka edellyttävät jatkoselvittelyitä, tutkijalääkäri ohjaa sinut asianmukaiselle erikoisalalle hoitoon."

Suostuttuani tutkimukseen printtasin oheen omat kommenttini sairastelustani https://tinyurl.com/yy5gou6j Juha Erkinheimon 16.4.2019 lausunnon kera, jossa tämä toteaa muun muassa:

"Kuorsausta on ajoittain asennosta riippumatta. Potilaan ilmoittaman nenän tukkoisuuden hoito voi vähentää kuorsausta ja parantaa unen laatua. Suosittelen tarvittaessa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin konsultaatiota."

- Eläessämme jo syyskuun 16. päivää eipä ole vaan kuulunut koko tutkimuksesta yhtään mitään. Perehdyttyäni asiaan vähän tarkemmin eipä ole näköjään ihmekään tutkimuksen "vastuulääkärin" ollessa Karin Blomgren, sama, joka vähätteli jo vuonna 2015 vaivojani, kirjoitettuani siitä koko konkkaronkan osalta https://tinyurl.com/y34habwr tuolla.

HUSin korvaklinikkaporukkahan vähätteli jo vuonna 2010 vaivojani niin, että minut jätettiin kärvistelemään yli puoleksi vuodeksi hoitojonoon sillä seurauksella, että kaksi hammastani kuoli suussani https://tinyurl.com/y3pz9j6o kipeän poskiontelon alapuolelta.

Sen lisäksi, mitä poistoon päätynyttä kritiikkiä https://tinyurl.com/y5h5tskx tuolla olen esittänyt, edellä on pari sitaattia elokuun lopun aamusivuistani kirjoituksessani, jota olen koostanut 16.9.2020 oireiden jatkuttua tuonkin jälkeen ilman laantumisen merkkejä.

Elämäni oltua viimeiset kymmenen vuotta pelkkää helvettiä heitteille jätettynä sieni-infektion uhrina "hyvinvointivaltiossa" se karsea kärsimys on näkynyt koko ajan aamusivuissani, joita olen 60-vuotisjuhlataipaleellani kirjoittanut kohta 20 000 liuskaa. Ihan viime päivinä vasenta korvaani on pistänyt syvältä sisältä, pääni on vihlonut ilkeästi eri puolilta ja kutissut sairaasti milloin mistäkin, liilanpunaisen sahalaitakuvion istuessa niskassani kuin tatti paikallaan.

Muistini ja motoriikkani toimimatta enää kunnolla kolhin itseäni milloin mihinkin, kuten sunnuntaina, jolloin löin jo ennestään kipeän otsani auton oven yläkarmiin kumartuessani takapenkille niin, että hampaani kalahtivat yhteen purressani omaa huultakin samalla loukatessani pahimmin otsani saaden siihen rusahtavan kovan kirvelevän tällin, jonka jälkeen samana päivänä loukkasin vielä takaraivoni auton takaluukun metalliseen lukkoon aikoessani nostaa kasseja.

Viestistä tuolla https://tinyurl.com/y3eh9vff löytyy vain muutama linkki, mutta oikeasti Suomessa tapahtuu niin paljon hoitovirheitä, ettei niitä haluta edes tilastoida.

Saatuani kryptolepiksestä https://tinyurl.com/yyr3tzga jotain apua, riittääkö se sieni-infektioon ja kaikkeen muuhun moninaisten oireiden jatkuessa?

Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Eipä ole meikää täällä paljon näkynyt eikä kuulunut, vaikka olen ollut jo monta päivää kirjautuneensa sisään. Piti jatkaa kirjoittamista heti seuraavana päivänä, lopahtaessaan sitten vaan niin, etten jaksanutkaan enää mitään. Jäi kaikki uudet terveys-Summititkin katsomatta elimistön valittua toisin ja mitan tultua infoähkyä täyteen.

Sydänkin kirvelee ja hakkaa parhaillaan rasittuneena, ja silmät ovat alkaneet lupsua kiinni ollessani aina vaan huonommassa kunnossa, joka on raaka tosiasia ottaen huomioon jatkuvat neurologiset oireeni ja sen, etten pysty enää valvomaan ja olemaan hereillä normaalisti.

Alkuillasta löin taas päänikin, vaikkei otsakaan ole parantunut vielä luun annettua vähän periksi. Nyt oli vuorossa vasen puoli takaraivosta alkaessaan kirvellä perään ja hoitaessani itseäni kolmellasadalla milligrammalla Disperiniä.

Ilmanvaihtoakin on täällä menty heikentämään, joka on vaikuttanut keuhkojen kuntoon heikentävästi.

Admin 12.10.2020 kirjoitti:

Admin 6.102020 kirjoitti:

Admin 23.9.2020 kirjoitti:

Admin 16.9.2020 kirjoitti:
Oltuani niin kiireinen noiden tosi tärkeiden https://tinyurl.com/yxp4l9wd luentojen ja muun kanssa en ole joutanutkaan päivittämään vointiani muualle kuin aamusivuihini, joista seuraavassa pari sitaattia elokuun lopusta:

Lauantaina 29.8.2020:

"Kello on 4.19 jo 30.8.2020 aamuyöllä jatkaessani pitkän päivän jälkeen venyttyään näin pitkälle taas vointinikin notkahdettua. Otettuani äsken höyryhengitystä pitkän tauon jälkeen se alkoi omituisella tavalla kirvellä hirveästi päälaen kipeissä kohdissa, jotka sykkivät ruoastakin ja etenkin sokereista ja hiilihydraateista sairaalla tavalla. Kyllä se sieni siellä päässä on, mutta miten se etenee, se on kysymysmerkki. --"

Maanantaina 31.8.2020:

"Kello on 12.56 aloittaessani saatuani nukuttua vähän paremmin. En ottanut taaskaan yötä vasten höyryhengitystä kellon oltua niin paljon, muttei keuhkot vaivanneetkaan juuri yhtään. Mutta höyryhengitystä eteerisillä öljyillä pitäisi kai ottaa pään takia, joka on omituinen. Nostettuani yöllä peilin edessä vessassa niskahiukset pois tieltä ihossa näkyi sama liilanpunainen sahalaitakuvio kuin ennenkin vasemman puolen turvottaessakin aika lailla ja punertavaa viirua on myös korvien takana. Pääni oli jo lauantaina päälaelta kipeä ja äkäisen oloinen, kunnes yöllä otettuani höyryhengitystä kanelinkuoriöljyllä alkoi jumalaton kirvely kipeissä kohdissa - ja 'normaaliksi' olotilaksi on tullut se epänormaali, että hetkisen kuluttua syömisen jälkeen päälaen kipeät kohdat heräävät henkiin ja alkavat sykkiä. Aiemmin poskiontelotulehduksen alettua ruoka sykki vain poskiontelossa, mutta sykkivän juurihoidetun D26-poskihampaan poistamisen jälkeen alkuvuonna 2014 kohta alkoi siirtyä ylöspäin otsaonteloon ja päähän vuonna 2015 ilman, että olisin saanut lääkäreiltä mitään apua kävellessään vain päältäni terveyteni ja henkeni törkeällä tavalla vaarantaen seurauksin, jotka voivat olla kohtalokkaita."

- Ihan pari päivää sitten kurkkasin niskaani taas ja siellä se liilanpunainen sahalaitakuvio istuu kuin tatti paikallaan niskassa. Se oli siellä jo pari vuotta sitten Tampereella, jossa lääkärit eivät vaivautuneet edes koskemaan ja katsomaan päätäni tai kurkkaamaan niskaani ilman, että voisin antaa parempaa lausuntoa Hesastakaan - kaikkien korvalääkäreiden ajaessa käytännössä https://tinyurl.com/y5yq989e Suomessa samaa vanhentunutta agendaa, jossa sieni-infektioista ei ymmärretä yhtään mitään https://goo.gl/89jtvs edes kroonisessa poskiontelontulehduksessa, saati että apteekeissa olisi tarjolla antifungaalisia nenäsuihkeita https://tinyurl.com/slqz4p4 edes lääkkeinä.

Omituisin viritys Hesan puolelta HUSista on ollut pyyntö osallistua tutkimukseen, jossa selvitetään otsaontelon pallolaajennuspotilaiden tyytyväisyyttä ja uusintaoperaatioita ennustavia tekijöitä. Kirje on päivätty 30.3.2020 ja lähetetty Tampereelle, jossa emme ole enää asuneet. Vihdoin paljon myöhemmin kirje tavoitti minut uudessa osoitteessamme, jossa mietin tovin, haluanko ylipäätään osallistua tutkimukseen vai en, suostuessani samalla potilastietojeni luovutukseen. Toiveikkaasti ajattelin kuitenkin näiden kirjeessä esitettyjen sanojen merkitsevän jotain:

"Mikäli tutkimuksen yhteydessä terveydentilastasi paljastuu tietoja, jotka edellyttävät jatkoselvittelyitä, tutkijalääkäri ohjaa sinut asianmukaiselle erikoisalalle hoitoon."

Suostuttuani tutkimukseen printtasin oheen omat kommenttini sairastelustani https://tinyurl.com/yy5gou6j Juha Erkinheimon 16.4.2019 lausunnon kera, jossa tämä toteaa muun muassa:

"Kuorsausta on ajoittain asennosta riippumatta. Potilaan ilmoittaman nenän tukkoisuuden hoito voi vähentää kuorsausta ja parantaa unen laatua. Suosittelen tarvittaessa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin konsultaatiota."

- Eläessämme jo syyskuun 16. päivää eipä ole vaan kuulunut koko tutkimuksesta yhtään mitään. Perehdyttyäni asiaan vähän tarkemmin eipä ole näköjään ihmekään tutkimuksen "vastuulääkärin" ollessa Karin Blomgren, sama, joka vähätteli jo vuonna 2015 vaivojani, kirjoitettuani siitä koko konkkaronkan osalta https://tinyurl.com/y34habwr tuolla.

HUSin korvaklinikkaporukkahan vähätteli jo vuonna 2010 vaivojani niin, että minut jätettiin kärvistelemään yli puoleksi vuodeksi hoitojonoon sillä seurauksella, että kaksi hammastani kuoli suussani https://tinyurl.com/y3pz9j6o kipeän poskiontelon alapuolelta.

Sen lisäksi, mitä poistoon päätynyttä kritiikkiä https://tinyurl.com/y5h5tskx tuolla olen esittänyt, edellä on pari sitaattia elokuun lopun aamusivuistani kirjoituksessani, jota olen koostanut 16.9.2020 oireiden jatkuttua tuonkin jälkeen ilman laantumisen merkkejä.

Elämäni oltua viimeiset kymmenen vuotta pelkkää helvettiä heitteille jätettynä sieni-infektion uhrina "hyvinvointivaltiossa" se karsea kärsimys on näkynyt koko ajan aamusivuissani, joita olen 60-vuotisjuhlataipaleellani kirjoittanut kohta 20 000 liuskaa. Ihan viime päivinä vasenta korvaani on pistänyt syvältä sisältä, pääni on vihlonut ilkeästi eri puolilta ja kutissut sairaasti milloin mistäkin, liilanpunaisen sahalaitakuvion istuessa niskassani kuin tatti paikallaan.

Muistini ja motoriikkani toimimatta enää kunnolla kolhin itseäni milloin mihinkin, kuten sunnuntaina, jolloin löin jo ennestään kipeän otsani auton oven yläkarmiin kumartuessani takapenkille niin, että hampaani kalahtivat yhteen purressani omaa huultakin samalla loukatessani pahimmin otsani saaden siihen rusahtavan kovan kirvelevän tällin, jonka jälkeen samana päivänä loukkasin vielä takaraivoni auton takaluukun metalliseen lukkoon aikoessani nostaa kasseja.

Viestistä tuolla https://tinyurl.com/y3eh9vff löytyy vain muutama linkki, mutta oikeasti Suomessa tapahtuu niin paljon hoitovirheitä, ettei niitä haluta edes tilastoida.

Saatuani kryptolepiksestä https://tinyurl.com/yyr3tzga jotain apua, riittääkö se sieni-infektioon ja kaikkeen muuhun moninaisten oireiden jatkuessa?

Tänäkin yönä juuri kun lepäsin istuen rauhassa peittojeni alla sängyssä ja olin virkannut kokoon kaksinkertaisen neulekoneella neulomani alpakkaa sisältävän kaulaliinan ja tutkin lankoja niitä myyvällä sivustolla, menin ajatuksissani hipaisemaan päätäni oikealta puolelta niskan yläpuolelta, tuntiessani samalla sormeni alla pienen nystyn, jota jäin hivelemään kevyesti hämmästyessäni hetken kuluttua sitä, että nysty sykki kohdassa, jossa kallossani on leveä railo. En ole huomannut sellaista aiemmin, mutta nyt huomasin, yrittäessään häiritä mielenrauhaani. En sännännyt kuitenkaan sängystä ylös, vaan kirjoitin selaimen hakukenttään sanat "pääkallon pinnalla sykkii verisuoni" ajatellen, löytyykö Suomessa siitä mitään löytäessäni vain seuraavan https://tinyurl.com/y34hcrw9 "Sykkivä sarvi otsalla".

Eipä ole meikää täällä paljon näkynyt eikä kuulunut, vaikka olen ollut jo monta päivää kirjautuneensa sisään. Piti jatkaa kirjoittamista heti seuraavana päivänä, lopahtaessaan sitten vaan niin, etten jaksanutkaan enää mitään. Jäi kaikki uudet terveys-Summititkin katsomatta elimistön valittua toisin ja mitan tultua infoähkyä täyteen.

Sydänkin kirvelee ja hakkaa parhaillaan rasittuneena, ja silmät ovat alkaneet lupsua kiinni ollessani aina vaan huonommassa kunnossa, joka on raaka tosiasia ottaen huomioon jatkuvat neurologiset oireeni ja sen, etten pysty enää valvomaan ja olemaan hereillä normaalisti.

Alkuillasta löin taas päänikin, vaikkei otsakaan ole parantunut vielä luun annettua vähän periksi. Nyt oli vuorossa vasen puoli takaraivosta alkaessaan kirvellä perään ja hoitaessani itseäni kolmellasadalla milligrammalla Disperiniä.

Ilmanvaihtoakin on täällä menty heikentämään, joka on vaikuttanut keuhkojen kuntoon heikentävästi.

On kuin onkin sieltä jotkut tutkimuspaperit tulleet jaksettuani täyttää ne vasta viikko sitten, mutten lähettää vielä, kun piti lisätä vielä jotakin, mitä en muista enää. Skannatakin lomakkeet pitäisi ennen lähettämistä, jos onnistuisi matkaskannerilla tai kännykällä, kun muuton yhteydessä jäi vanha skannerini Tampereelle eikä parempaakaan nyt ole.

Herättyäni aamulla, siis tiistaina 17.11.2020 - puhumatta vielä tästä aamusta, kun en ole nukkunutkaan vielä yhtään kärsiessäni taas uudesta tapaturmasta, joita on viime aikoina riittänyt - sieni kutisi taas keskellä päälakea mennessäni vessaan ehdittyäni toivoa sitä ennen juuri, että olisin päässyt siitä jo eroon. Vaan ei, kun hyvät konstitkaan https://tinyurl.com/y6gvmbao eivät ole riittäneet nujertamaan sitä.

Mitä tapaturmiin tulee, olen lyönyt tänä syksynä pääni jo niin monta kertaa, etten itsekään ole pysynyt enää laskuissa kerrottuani edellä vain osasta tapaturmia. Kaikkia hulluja virityksiäkin on tämän tästä ollut muistin tehdessä kepposet. Harmitti esimerkiksi, kun keitin kahvinkeittimessä pelkän veden unohdettuani laittaa jauhetut pavut suodatinpussiin. Tänä yönä pestessäni hampaitani olin laittamassa hammasharjaan body lotionia isosta puolen litran pullosta.

Hienomotoriikkakin on ollut jo pitkän aikaa surkeaa. Viikko sitten väsyneenä neulekoneen äärellä oikea käteni oli vähän liian alhaalla neulapedin päällä, jolloin kävi niin hassusti, että kyynärpääni neuloutui koukkuihin. Paksulankakoneen isot neulat upposivat pahannäköisesti oikein syvälle ja hätäännyksissäni revin käteni irti niin, että ihoa pääsi repeämään.

Olin lukenut, minkälaisia hirvittäviä https://tinyurl.com/y8nx42u5 seuraamuksia https://tinyurl.com/yyg5vpph ihan tavallisista haavoista saattoi tulla, joten kävin näyttämässä päivystyksessä haavaani, johon laitettiin kirurginen haavasuoja. Koska jäykkäkouristusrokotus ei ollut enää voimassa, sain samalla senkin, ja allergisesta reaktiosta tai jostain muusta johtuen, kutisevan laajan kohouman käsivarteeni.

Muttei haava ollut ehtinyt edes kunnolla parantua eikä jäykkäkouristusrokotuksen pattikaan laskea, kun tiistaina iltapäivällä eilen sattui uusi tapaturma paketoidessamme poikani kanssa yhtä neulekonetta eteenpäin, voimatta itse pitää kaikkia etsiessäni sopivia laitteita, joka selviää vain kokeilemalla. Periaatteessa kuitenkin eripaksuisille langoille tarvitaan eri koneet ja vain kaksitasoisilla koneilla voi neuloa resoria ja pyöreää tai puolipyöreää neuletta, tarvitessani lämpimiä neuleita särkyjä vastaan.

Iso laatikko, jota olimme laittamassa eteenpäin, oli tullut ulkomailta ja sitä oli riepoteltu ties missä, ja se oli koottu useammasta laatikosta, joista yhtenä oli joku pahvilaatikko, jossa oli ollut vesimeloneja tms. alkaessaan vuotaa ja kuivuttuaan sen perään. Kätenikään eivät olleet enää puhtaat teipatessamme massiivista laatikkoa ja avittaessani teippaamisessa poikaani, joka leikkasi teippiä siihen pyhitetyillä saksilla ryöjäännyttyään pahvinkin leikkaamisesta.

Ei olisi voinut huonompaa tuuria olla, muttei poikani huomannut työntouhussa, että käteni oli juuri siinä, mistä hän leikkasi teipin poikki ja vasemman käden etusormeanikin ihmetellen, että siinä kohtaa oli vähän paksumpaa, kunnes karsea totuus paljastui. Sakset leikkasivat syvälle lihaan haavan, joka alkoi vuotaa kauheasti verta poikani ollessa lähes shokissa ja itsekin harmissani kurjasta käänteestä. Suihkutimme haavaan kolloidista hopeaa ja desinfiointiainetta laittaessamme laastarin päälle, mutta hetken kuluttua tuli mieleemme, että ihokaistaletta olisi pitänyt nostaa ja suihkuttaa desinfiointiainetta väliin. Yritettyänikin vaan sitä, kipu oli liian kova eikä siitä tullut mitään. Haavan ollessa syvä ja pahassa paikkaa sormessa ajattelin, että siihen laitettaisiin edes liimaa, jos ei tikattaisi, muttei sairaanhoitaja laittanut kuin lisää desinfiointiainetta ja kirurgisen haavasuojan sormeen ilmoittaen samalla, ettei ennalta ehkäisevää antibioottikuuriakaan anneta enää.

Alettuani palella sitten sairaasti sen jälkeen nyt yöllä tiesin, mistä se epänormaali palelu johtui: sormesta ja kaikista niistä bakteereista ja basilleista, joita verenkiertooni oli haavasta päässyt. Otin lämmittävää höyryhengitystäkin auttamatta paleluuni nyt mitenkään, pystymättä sydämen hakkaamisen takia nukkumaan.

Aikani mietittyäni ja vakaasti harkittuani päätin alkaa hoidattaa itse itseäni, otettuani jo AntiWiriä reilusti, samoin vahvaa D-vitamiinia ja A-vitamiinia. Mielessäni oli antibiootti, jota pojalle oli määrätty väärin punkinpuremaan auttamatta siihen ja saatuaan tilalle uutta - Kefexin 500 mg, jota otin pari tablettia kerralla. Sitten olinkin jo kauhean väsynyt, muttei uni tullut sydämeni alettua hakata niin paljon.

Nytpä vaan yön käännyttyä jo aamuun mietin tässä - pääni kutistua keskeltäkin jo pitkän aikaa alettuani nukahdellakin - pitäisikö sormen haava puhdistaa ennen nukkumaanmenoa uudestaan ja laittaa siihen Bacibact-puuteriakin, joka oli ennen paljon paremmassa putilossa, Orionin mentyä sekin pilaamaan. Enpä taida vaan jaksaa ollessani ihan loppuun nääntynyt.

Aloitettuani uuden ketjun tämän päivittäminen on jäänyt ollessaan ajankohtaista ja yhä pahenevaa edelleen.

Sieni-infektio.

Edellisyönä ennen suihkuun menoa tutkin pääni pitkästä aikaa läpikotaisin tilanteen ollessa nyt se, että purppuranpunaista hämähäkkikuviota on nyt kauttaaltaan päässä eikä pelkästään jossain niskassa vaan pojan kyllä väittäessä, että sahalaitaista kuviota on ollut jo aiemmin muuallakin päässä, jonka takia on ollut niin huolissaan.

Tänään yöllä päänahan kutistessa sairaasti taas, jouduin turvautumaan metalliseen päänahan hierojaan, jonka jälkeen kutina keskellä päälakea jatkui niin, että koskin sormillanikin kyseistä kohtaa kauhistuen siitä, että aristamisen lisäksi kallo on ihan selkeästi kohollaan siinä! Kirjoitettuani ja oikoluettuani vielä aamusivuani nukahdin ihan sairaasti taas ja heräsin näkökenttä sumeana, joka on vaivannut minua jo viime keväästä lähtien.

Ajatellessani poikaani, kuinka väärin tämä on hänellekin, jos menettäisi äitinsä tämmöiseen lääkäreiden piittaamattomuuden ja tutkimatta jättämisen takia, ei auta kuin alkaa valittamaan ja tekemään muistutuksia täälläkin.

Admin 15.6.2021 klo 5.54 kirjoitti:
Aloitettuani uuden ketjun tämän päivittäminen on jäänyt ollessaan ajankohtaista ja yhä pahenevaa edelleen.

Sieni-infektio.

Edellisyönä ennen suihkuun menoa tutkin pääni pitkästä aikaa läpikotaisin tilanteen ollessa nyt se, että purppuranpunaista hämähäkkikuviota on nyt kauttaaltaan päässä eikä pelkästään jossain niskassa vaan pojan kyllä väittäessä, että sahalaitaista kuviota on ollut jo aiemmin muuallakin päässä, jonka takia on ollut niin huolissaan.

Tänään yöllä päänahan kutistessa sairaasti taas, jouduin turvautumaan metalliseen päänahan hierojaan, jonka jälkeen kutina keskellä päälakea jatkui niin, että koskin sormillanikin kyseistä kohtaa kauhistuen siitä, että aristamisen lisäksi kallo on ihan selkeästi kohollaan siinä! Kirjoitettuani ja oikoluettuani vielä aamusivuani nukahdin ihan sairaasti taas ja heräsin näkökenttä sumeana, joka on vaivannut minua jo viime keväästä lähtien.

Ajatellessani poikaani, kuinka väärin tämä on hänellekin, jos menettäisi äitinsä tämmöiseen lääkäreiden piittaamattomuuden ja tutkimatta jättämisen takia, ei auta kuin alkaa valittamaan ja tekemään muistutuksia täälläkin.

Vaikka menikin myöhäiseksi, koin tärkeäksi kirjoittaa edellisestä viime yönä, jolloin mentyäni nukkumaan heräsin parin tunnin kuluttua kello 7.37 hirveään tukehtumiskohtaukseen, kun en ollut saanut happea, voimakkaan yskänpuuskankin vaivattua perään, jonka jälkeen on tosi mukavaa yrittää nukkua lisää tietäessään kärsivänsä vaarallisista hengityskatkoksista.

Tänä yönä täällä on ollut taas niin kovaa meteliä, ettei yörauhasta ole ollut tietoakaan eikä semmoisessa mekkalassa voi nukkuakaan yhtään.

Kello on 4.45, 21.7.2021, kun edellisestä kirjoittamisesta on vierähtänyt reilu kuukausi - mutta vain täällä, kirjoitettuani juuri eilisen aamusivuni loppuun filmin katkettua sairaasti kyllä välillä ihan siitä vaan, jonka tajuan vasta herätessäni.

Juuri äsken sieni kutisi kipeässä kohdassa päässäni, jota loukkasin vielä lisääkin lyömällä pääni pari päivää sitten tulostimen kulmaan tutkiessani sängyn alla olevia lankavarastojani muistamatta enää kaikkia, joita on nykyään hirveät määrät.

- Mutta joo, kellon ollessa nyt 4.56 vasen korvani kutisee sienestä, joka lienee tyytymätön siihen, ettei se ole saanut pitkään aikaan ruokaa. Ja sitten kun erehdyn syömään, ei kulu kuin hetki, niin kipeä kohta keskellä päälakea alkaa kutista. Alussahan ruoan jälkeen kutisi poski kuolleen hampaan kohdalta, mutta kun se alkuvuonna 2014 poistettiin, vaiva alkoi siirtyä ylöspäin aina aivoihin ja nuppiin asti.

Ollessani niin uupunut, etten jaksaisi mennä ottamaan höyryhengitystä eteerisellä öljyllä, miten ihmeessä jaksaisin kirjoittaa täällä? Parina yönä lepäsin höyryhengityksen ottamisesta, jona aikana molemmat korvatkin alkoivat kutista sienestä yhtä aikaa.

Paskapuheissahan sieni-infektioita ei ole muka Suomessa, vaikka tosiasiassa ne jätetään hoitamatta todisteiden mennessä hautaan; edesvastuuttoman asenteen ollessa sairaudessa kuin sairaudessa tuhoisaa!

Pään kutistessa sairaasti nyt oikealta puolelta tässä kirjoittaessani, aurinko valaisee kauniisti ikkunastani näkyvät puut levätessäni puoli-istuvassa asennossa sängyssä selkä seinää ja tyynyjä vasten. Vaikka tärkeimmät rohdot on tullut jo otettua, unenlaadusta ei voi veikata tässä kunnossa hyvää vatsankin täristessä parhaillaan.

Pääni kutisee nyt kuin riivattu, herättyäni puolilta päivin lopen uupuneena yskimään ensin limatulppaa nielustani ja sitten limaa keuhkoistani, kärsittyäni nukkuessani hengitys- ja nielemistauoista näköjään taas.

Kello on 5.01, sitten 5.04 jo ajan rientäessä elokuun 14. aamuna 2021, kun en taaskaan pystynyt vaivojeni takia nukkumaan yritettyäni sitä kolmen aikaan yöllä oltuani jo ihan poikki. Oikeastaan valvomisputkeni on jatkunut koko ajan siitäkin, mitä kirjoitin tuonne https://tinyurl.com/yj8fgbr2 toiseen ketjuun niin, että nämä kaikki sairastelutketjut voisi oikeastaan yhdistää sairastaessani useampaa sairautta yhtä aikaa ja eläessäni näiden armoilla rasittaessaan koko elimistöäni.

Kuinka monia vuosia olenkaan valvonut ja kärsinyt sen takia, etten ole pystynyt nukkumaan! Jos en olisi tehnyt seitsemän vuotta sitten kovien lääkekuurien rasittaessa maksaani päätöstä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, en olisi enää hengissä, sillä lääkekuurien loputtua ja niiden lisäksi jatkuva valvominen on ollut sydämelleni niin kova taakka, ettei se kaiken päälle kestäisi enempää rasitusta mistään alkoholistakaan, joka on saanut jäädä ilman, että olisi edelleenkään mitään perusteita rasittaa henkihieverissä olevaa elimistöäni sellaisella aineella. Viimeisen oluen olen arkistojenkin https://tinyurl.com/wkbj2dd kertomana nauttinut syyskuussa 2014 alettuani tulla siitä ja pienestä määrästä punaviiniäkin pahoinvointiseksi, alkoholin ollessa oikeasti sienen käymistuote täynnä mykotoksiineja, joita sairas elimistö ei kestä.

Katkeraahan tämä on ja kitkeriä ovat olleet itse uuttamani https://tinyurl.com/yk3pv478 rohtojuomani, joita olen alkanut kutsua "mikstuuraksi kaikkia sairauksia vastaan" parantamatta vaan kaikkia sairauksia tarjotessaan sijaan edes jonkinlaista apua.

Admin 14.8.2021 klo 6.06 kirjoitti:
Kello on 5.01, sitten 5.04 jo ajan rientäessä elokuun 14. aamuna 2021, kun en taaskaan pystynyt vaivojeni takia nukkumaan yritettyäni sitä kolmen aikaan yöllä oltuani jo ihan poikki. Oikeastaan valvomisputkeni on jatkunut koko ajan siitäkin, mitä kirjoitin tuonne https://tinyurl.com/yj8fgbr2 toiseen ketjuun niin, että nämä kaikki sairastelutketjut voisi oikeastaan yhdistää sairastaessani useampaa sairautta yhtä aikaa ja eläessäni näiden armoilla rasittaessaan koko elimistöäni.

Kuinka monia vuosia olenkaan valvonut ja kärsinyt sen takia, etten ole pystynyt nukkumaan! Jos en olisi tehnyt seitsemän vuotta sitten kovien lääkekuurien rasittaessa maksaani päätöstä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, en olisi enää hengissä, sillä lääkekuurien loputtua ja niiden lisäksi jatkuva valvominen on ollut sydämelleni niin kova taakka, ettei se kaiken päälle kestäisi enempää rasitusta mistään alkoholistakaan, joka on saanut jäädä ilman, että olisi edelleenkään mitään perusteita rasittaa henkihieverissä olevaa elimistöäni sellaisella aineella. Viimeisen oluen olen arkistojenkin https://tinyurl.com/wkbj2dd kertomana nauttinut syyskuussa 2014 alettuani tulla siitä ja pienestä määrästä punaviiniäkin pahoinvointiseksi, alkoholin ollessa oikeasti sienen käymistuote täynnä mykotoksiineja, joita sairas elimistö ei kestä.

Katkeraahan tämä on ja kitkeriä ovat olleet itse uuttamani https://tinyurl.com/yk3pv478 rohtojuomani, joita olen alkanut kutsua "mikstuuraksi kaikkia sairauksia vastaan" parantamatta vaan kaikkia sairauksia tarjotessaan sijaan edes jonkinlaista apua.

Kalloani puristaa kuin päässä olisi vanne ja nukahtelen istuessani tämän tästä vasemman korvan kutistessa parhaillaan.

Eipä ole hoitoni terveyskeskuksessa yhtään edistynyt ja kantelut Potilasvahinkokeskukseen on jäänyt vaiheeseen tilanteessa, jossa valituksista ei ole ollut törkeässä heitteille jätössä mitään apua.



+ + +



Tietoisku:

Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs




Näin meillä Suomessa / No fungal knowledge and treatments in Finland:

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu.
The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined

Admin 29.9.2021 klo 21.32 kirjoitti:

Admin 14.8.2021 klo 6.06 kirjoitti:
Kello on 5.01, sitten 5.04 jo ajan rientäessä elokuun 14. aamuna 2021, kun en taaskaan pystynyt vaivojeni takia nukkumaan yritettyäni sitä kolmen aikaan yöllä oltuani jo ihan poikki. Oikeastaan valvomisputkeni on jatkunut koko ajan siitäkin, mitä kirjoitin tuonne https://tinyurl.com/yj8fgbr2 toiseen ketjuun niin, että nämä kaikki sairastelutketjut voisi oikeastaan yhdistää sairastaessani useampaa sairautta yhtä aikaa ja eläessäni näiden armoilla rasittaessaan koko elimistöäni.

Kuinka monia vuosia olenkaan valvonut ja kärsinyt sen takia, etten ole pystynyt nukkumaan! Jos en olisi tehnyt seitsemän vuotta sitten kovien lääkekuurien rasittaessa maksaani päätöstä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, en olisi enää hengissä, sillä lääkekuurien loputtua ja niiden lisäksi jatkuva valvominen on ollut sydämelleni niin kova taakka, ettei se kaiken päälle kestäisi enempää rasitusta mistään alkoholistakaan, joka on saanut jäädä ilman, että olisi edelleenkään mitään perusteita rasittaa henkihieverissä olevaa elimistöäni sellaisella aineella. Viimeisen oluen olen arkistojenkin https://tinyurl.com/wkbj2dd kertomana nauttinut syyskuussa 2014 alettuani tulla siitä ja pienestä määrästä punaviiniäkin pahoinvointiseksi, alkoholin ollessa oikeasti sienen käymistuote täynnä mykotoksiineja, joita sairas elimistö ei kestä.

Katkeraahan tämä on ja kitkeriä ovat olleet itse uuttamani https://tinyurl.com/yk3pv478 rohtojuomani, joita olen alkanut kutsua "mikstuuraksi kaikkia sairauksia vastaan" parantamatta vaan kaikkia sairauksia tarjotessaan sijaan edes jonkinlaista apua.

Kalloani puristaa kuin päässä olisi vanne ja nukahtelen istuessani tämän tästä vasemman korvan kutistessa parhaillaan.

Eipä ole hoitoni terveyskeskuksessa yhtään edistynyt ja kantelut Potilasvahinkokeskukseen on jäänyt vaiheeseen tilanteessa, jossa valituksista ei ole ollut törkeässä heitteille jätössä mitään apua.



+ + +



Tietoisku:

Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs




Näin meillä Suomessa / No fungal knowledge and treatments in Finland:

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu.
The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined

Kello 19.41. Sieni kutisee päässäni ja niin se kutisi aamulla heräillessänikin keskellä päälakea, silloin yhdeksän maissa aika pitkään ja äskenkin vaihdettuaan sitten paikkaa. Aika kiusallista oli molempien korvien kutistessa sienestä tänään jatkuvan korvien soimisen lisäksi.

Iltaseitsemältä aloin nukahdellakin taas.

Mutta joutuessani sairastamaan oman onneni nojassa tällaista kuolemaan johtavaa sairautta ilman lääketieteellistä hoitoa ja apua, mieleeni tuli viime yönä etsiä PMC:stä vähän tietoa ottaen huomioon taustani, että minulla on tuollainen DRB1*01 positiivinen heterotsygootti altistaen minut kaikkiin infektio- ja reumaattisiin sairauksiin tuntiessani sen ikävä kyllä nahoissani:



Etsiessäni tietoa keksin syöttää PMC:ään erilaisia hakusanoja aloittaen muistaakseni hakusanalla DRB1*01, josta aineistoa tuli paljon enemmän kuin olisin ikinä jaksanut kahlata edes läpi. Pystymättä edes linkittämään yli tuhatta tulosta siirsin linkit äsken kansioon, jonne sinnekään ei saanut kaikkea aineistoa mahtumaan, jota voi etsiä itse hakusanalla DRB1*01 päästen tästäkin alkuun:

PMC: DRB1*01

Se, että borrelioosi tai ylipäätään Lyme, antoi niin paljon tuloksia DRB1*01:stä, ei ollut minulle mikään yllätys tuntiessani sen koko ajan nahoissani, kuten tänäkin aamuna Lymen aktivoiduttua taas tuottamaan reisilihaksiini pientä kivulloista tärinää, johon olen herännyt lukuisia kertoja:

PMC: Lyme DRB1*01

Viimeisimpänä, muttei vähiten tärkeänä, kiinnosti lukea sieni-infektion yhteydestä DRB1*01:een:

PMC: DRB1*01 fungal infection

Listauksessa pisti silmään tapausselostus pienestä pojasta, jolla oli kaikkia epämääräisiä oireita, joita ei osattu yhdistää mihinkään sieni-infektioon tulosten oltua myöhemmin myös negatiiviset niin kuin liian useasti käy, jolloin oikeaa hoitoakaan ei saa. Lopulta poika sai kasvaessaan aikuiseksi oikeaakin apua, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa.

Meitä yhdistää sama veriryhmä A ja kyseinen DRB1*01.

Se, että proteiinieni C4A ja C4B määrä on erittäin matala, ei ole hetkauttanut sekään tuolla hoitopuolella ketään ottamaan tilannettani vakavasti tämän lähes kymmenen vuoden aikana vakuutukseni kustantaman geenitutkimuksen jälkeen.

Tähän kirjoittamiseenkin meni liikaa aikaa täristessäni nyt kauttaaltaan.

Admin 3.10.2021 klo 23.31 kirjoitti:

Admin 29.9.2021 klo 21.32 kirjoitti:

Admin 14.8.2021 klo 6.06 kirjoitti:
Kello on 5.01, sitten 5.04 jo ajan rientäessä elokuun 14. aamuna 2021, kun en taaskaan pystynyt vaivojeni takia nukkumaan yritettyäni sitä kolmen aikaan yöllä oltuani jo ihan poikki. Oikeastaan valvomisputkeni on jatkunut koko ajan siitäkin, mitä kirjoitin tuonne https://tinyurl.com/yj8fgbr2 toiseen ketjuun niin, että nämä kaikki sairastelutketjut voisi oikeastaan yhdistää sairastaessani useampaa sairautta yhtä aikaa ja eläessäni näiden armoilla rasittaessaan koko elimistöäni.

Kuinka monia vuosia olenkaan valvonut ja kärsinyt sen takia, etten ole pystynyt nukkumaan! Jos en olisi tehnyt seitsemän vuotta sitten kovien lääkekuurien rasittaessa maksaani päätöstä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, en olisi enää hengissä, sillä lääkekuurien loputtua ja niiden lisäksi jatkuva valvominen on ollut sydämelleni niin kova taakka, ettei se kaiken päälle kestäisi enempää rasitusta mistään alkoholistakaan, joka on saanut jäädä ilman, että olisi edelleenkään mitään perusteita rasittaa henkihieverissä olevaa elimistöäni sellaisella aineella. Viimeisen oluen olen arkistojenkin https://tinyurl.com/wkbj2dd kertomana nauttinut syyskuussa 2014 alettuani tulla siitä ja pienestä määrästä punaviiniäkin pahoinvointiseksi, alkoholin ollessa oikeasti sienen käymistuote täynnä mykotoksiineja, joita sairas elimistö ei kestä.

Katkeraahan tämä on ja kitkeriä ovat olleet itse uuttamani https://tinyurl.com/yk3pv478 rohtojuomani, joita olen alkanut kutsua "mikstuuraksi kaikkia sairauksia vastaan" parantamatta vaan kaikkia sairauksia tarjotessaan sijaan edes jonkinlaista apua.

Kalloani puristaa kuin päässä olisi vanne ja nukahtelen istuessani tämän tästä vasemman korvan kutistessa parhaillaan.

Eipä ole hoitoni terveyskeskuksessa yhtään edistynyt ja kantelut Potilasvahinkokeskukseen on jäänyt vaiheeseen tilanteessa, jossa valituksista ei ole ollut törkeässä heitteille jätössä mitään apua.



+ + +



Tietoisku:

Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs




Näin meillä Suomessa / No fungal knowledge and treatments in Finland:

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu.
The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined

Kello 19.41. Sieni kutisee päässäni ja niin se kutisi aamulla heräillessänikin keskellä päälakea, silloin yhdeksän maissa aika pitkään ja äskenkin vaihdettuaan sitten paikkaa. Aika kiusallista oli molempien korvien kutistessa sienestä tänään jatkuvan korvien soimisen lisäksi.

Iltaseitsemältä aloin nukahdellakin taas.

Mutta joutuessani sairastamaan oman onneni nojassa tällaista kuolemaan johtavaa sairautta ilman lääketieteellistä hoitoa ja apua, mieleeni tuli viime yönä etsiä PMC:stä vähän tietoa ottaen huomioon taustani, että minulla on tuollainen DRB1*01 positiivinen heterotsygootti altistaen minut kaikkiin infektio- ja reumaattisiin sairauksiin tuntiessani sen ikävä kyllä nahoissani:



Etsiessäni tietoa keksin syöttää PMC:ään erilaisia hakusanoja aloittaen muistaakseni hakusanalla DRB1*01, josta aineistoa tuli paljon enemmän kuin olisin ikinä jaksanut kahlata edes läpi. Pystymättä edes linkittämään yli tuhatta tulosta siirsin linkit äsken kansioon, jonne sinnekään ei saanut kaikkea aineistoa mahtumaan, jota voi etsiä itse hakusanalla DRB1*01 päästen tästäkin alkuun:

PMC: DRB1*01

Se, että borrelioosi tai ylipäätään Lyme, antoi niin paljon tuloksia DRB1*01:stä, ei ollut minulle mikään yllätys tuntiessani sen koko ajan nahoissani, kuten tänäkin aamuna Lymen aktivoiduttua taas tuottamaan reisilihaksiini pientä kivulloista tärinää, johon olen herännyt lukuisia kertoja:

PMC: Lyme DRB1*01

Viimeisimpänä, muttei vähiten tärkeänä, kiinnosti lukea sieni-infektion yhteydestä DRB1*01:een:

PMC: DRB1*01 fungal infection

Listauksessa pisti silmään tapausselostus pienestä pojasta, jolla oli kaikkia epämääräisiä oireita, joita ei osattu yhdistää mihinkään sieni-infektioon tulosten oltua myöhemmin myös negatiiviset niin kuin liian useasti käy, jolloin oikeaa hoitoakaan ei saa. Lopulta poika sai kasvaessaan aikuiseksi oikeaakin apua, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa.

Meitä yhdistää sama veriryhmä A ja kyseinen DRB1*01.

Se, että proteiinieni C4A ja C4B määrä on erittäin matala, ei ole hetkauttanut sekään tuolla hoitopuolella ketään ottamaan tilannettani vakavasti tämän lähes kymmenen vuoden aikana vakuutukseni kustantaman geenitutkimuksen jälkeen.

Tähän kirjoittamiseenkin meni liikaa aikaa täristessäni nyt kauttaaltaan.

Kello on 7.57, 4.10.2021, aloittaessani tämän kirjoittamisen päivitettyäni eilisen aamusivuni loppuun sitä ennen ja aloitettuani tämänpäiväistäkin herättyäni vain nelisen tunnin unien jälkeen keuhkot tulehtuneina ja oikea korva kutisevana ja oikea silmä vuotavana.

On tämä vaan niin helvetillistä ja raskasta kärsimistä, etten jaksa kirjoittaakaan enää koko ajan kaikesta yrittäessäni lepuuttaa hermojani mieluummin, joten laitan tämänkin introni luonnoksena talteen jatkaakseni kirjoittamista myöhemmin.

- Sitten kello onkin jo 23.00, 4.10.2021 edelleen, hirveän rasittuneena pitkän päivän jälkeen tulehduksen pahennuttua keuhkoissa jouduttuani yskimäänkin aika paljon päivällä, ja alkuillalla yskin keuhkoistani ihan sellaisen keltaisen klöntin kieliessään jostain bakteeritulehduksesta epäillessäni saaneeni jonkun sairaalabakteerin kehooni syyskuun puolivälissä otetusta verikokeesta, jossa päinvastoin kuin koskaan aiemmin ihoani ei desinfioitu ja vatsakas laboranttiköriläs peitti pistokohdan oman polvensa päälle laittamillaan haavalapuilla lopputuloksena haavan tulehtuminen. Minua alkoi sen jälkeen viluttaa aamuyöllä niin sairaalla tavalla, että päätin alkaa syömään samaa Kefexin-antibioottia, jota olin syönyt tulehtuneeseen sormeeni, ottaen nytkin ensiapuna kaksi 500 mg:n tablettia kerralla. Ajattelin syödä antibioottia vain pari päivää kaksi tablettia vuorokaudessa, mutta keventäessäni annostusta keuhkoni tuntuivat tulehtuneemmilta ja vasemman silmäni alapuolella elohiiri alkoi nykiä niin, että katsoin paremmaksi jatkaa kuuriani yli viikon, jonka jälkeenkin lopettaminen oli lisääntyneiden keuhko-oireiden takia vaikeaa elohiiren jatkettua vasemman silmän alla vaivaamistaan. Mutta olin jo lukenut, ettei kefalosporiinit edes tehoa sairaalabakteeri MRSA:han, jonka senkin takia pidemmästä kuurista ei olisi ollut enää hyötyä päätettyäni laittaa jäljellä olevat, jo parilla kuukaudella vanhentuneet antibiootit hyvään talteen pahan päivän varalle voimatta luottaa terveyskeskuksen oikukkaaseen apuun yhtään. Samasta syystä tehtyäni verikokeen ottamisesta kirjallisen valituksen, se ei auttanut kehoani mitenkään, joten olen yrittänyt saada apua rohdoista ja etenkin AntiWiristä ollessaan aika tyyristä isommilla annoksilla käytettäessä. Kun purkissa on 60 tablettia ja ottaisi 3 x 2 kapselia päivässä, ei kuluisi kuin kymmenen päivää, niin jo valmiiksi puoliksi tyhjä purkki on lopullisesti tyhjä. Olen ajatellut antaa Polar Pharman uudelle omistajalle vähän palautetta kaikesta, jos ei lue täältä netistä, mutten ole ainakaan vielä jaksanut suunnitellessani AntiWirin tilaamista lisää, kun ei tässä paljoa muitakaan konsteja ole.

- Tulikin sitten aika paljon revittyä selkänahastaan tätä päivitystä ajalla, jonka olisi voinut levätäkin.

Admin 5.10.2021 kirjoitti:

Admin 3.10.2021 klo 23.31 kirjoitti:

Admin 29.9.2021 klo 21.32 kirjoitti:

Admin 14.8.2021 klo 6.06 kirjoitti:
Kello on 5.01, sitten 5.04 jo ajan rientäessä elokuun 14. aamuna 2021, kun en taaskaan pystynyt vaivojeni takia nukkumaan yritettyäni sitä kolmen aikaan yöllä oltuani jo ihan poikki. Oikeastaan valvomisputkeni on jatkunut koko ajan siitäkin, mitä kirjoitin tuonne https://tinyurl.com/yj8fgbr2 toiseen ketjuun niin, että nämä kaikki sairastelutketjut voisi oikeastaan yhdistää sairastaessani useampaa sairautta yhtä aikaa ja eläessäni näiden armoilla rasittaessaan koko elimistöäni.

Kuinka monia vuosia olenkaan valvonut ja kärsinyt sen takia, etten ole pystynyt nukkumaan! Jos en olisi tehnyt seitsemän vuotta sitten kovien lääkekuurien rasittaessa maksaani päätöstä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, en olisi enää hengissä, sillä lääkekuurien loputtua ja niiden lisäksi jatkuva valvominen on ollut sydämelleni niin kova taakka, ettei se kaiken päälle kestäisi enempää rasitusta mistään alkoholistakaan, joka on saanut jäädä ilman, että olisi edelleenkään mitään perusteita rasittaa henkihieverissä olevaa elimistöäni sellaisella aineella. Viimeisen oluen olen arkistojenkin https://tinyurl.com/wkbj2dd kertomana nauttinut syyskuussa 2014 alettuani tulla siitä ja pienestä määrästä punaviiniäkin pahoinvointiseksi, alkoholin ollessa oikeasti sienen käymistuote täynnä mykotoksiineja, joita sairas elimistö ei kestä.

Katkeraahan tämä on ja kitkeriä ovat olleet itse uuttamani https://tinyurl.com/yk3pv478 rohtojuomani, joita olen alkanut kutsua "mikstuuraksi kaikkia sairauksia vastaan" parantamatta vaan kaikkia sairauksia tarjotessaan sijaan edes jonkinlaista apua.

Kalloani puristaa kuin päässä olisi vanne ja nukahtelen istuessani tämän tästä vasemman korvan kutistessa parhaillaan.

Eipä ole hoitoni terveyskeskuksessa yhtään edistynyt ja kantelut Potilasvahinkokeskukseen on jäänyt vaiheeseen tilanteessa, jossa valituksista ei ole ollut törkeässä heitteille jätössä mitään apua.



+ + +



Tietoisku:

Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs




Näin meillä Suomessa / No fungal knowledge and treatments in Finland:

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu.
The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined

Kello 19.41. Sieni kutisee päässäni ja niin se kutisi aamulla heräillessänikin keskellä päälakea, silloin yhdeksän maissa aika pitkään ja äskenkin vaihdettuaan sitten paikkaa. Aika kiusallista oli molempien korvien kutistessa sienestä tänään jatkuvan korvien soimisen lisäksi.

Iltaseitsemältä aloin nukahdellakin taas.

Mutta joutuessani sairastamaan oman onneni nojassa tällaista kuolemaan johtavaa sairautta ilman lääketieteellistä hoitoa ja apua, mieleeni tuli viime yönä etsiä PMC:stä vähän tietoa ottaen huomioon taustani, että minulla on tuollainen DRB1*01 positiivinen heterotsygootti altistaen minut kaikkiin infektio- ja reumaattisiin sairauksiin tuntiessani sen ikävä kyllä nahoissani:



Etsiessäni tietoa keksin syöttää PMC:ään erilaisia hakusanoja aloittaen muistaakseni hakusanalla DRB1*01, josta aineistoa tuli paljon enemmän kuin olisin ikinä jaksanut kahlata edes läpi. Pystymättä edes linkittämään yli tuhatta tulosta siirsin linkit äsken kansioon, jonne sinnekään ei saanut kaikkea aineistoa mahtumaan, jota voi etsiä itse hakusanalla DRB1*01 päästen tästäkin alkuun:

PMC: DRB1*01

Se, että borrelioosi tai ylipäätään Lyme, antoi niin paljon tuloksia DRB1*01:stä, ei ollut minulle mikään yllätys tuntiessani sen koko ajan nahoissani, kuten tänäkin aamuna Lymen aktivoiduttua taas tuottamaan reisilihaksiini pientä kivulloista tärinää, johon olen herännyt lukuisia kertoja:

PMC: Lyme DRB1*01

Viimeisimpänä, muttei vähiten tärkeänä, kiinnosti lukea sieni-infektion yhteydestä DRB1*01:een:

PMC: DRB1*01 fungal infection

Listauksessa pisti silmään tapausselostus pienestä pojasta, jolla oli kaikkia epämääräisiä oireita, joita ei osattu yhdistää mihinkään sieni-infektioon tulosten oltua myöhemmin myös negatiiviset niin kuin liian useasti käy, jolloin oikeaa hoitoakaan ei saa. Lopulta poika sai kasvaessaan aikuiseksi oikeaakin apua, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa.

Meitä yhdistää sama veriryhmä A ja kyseinen DRB1*01.

Se, että proteiinieni C4A ja C4B määrä on erittäin matala, ei ole hetkauttanut sekään tuolla hoitopuolella ketään ottamaan tilannettani vakavasti tämän lähes kymmenen vuoden aikana vakuutukseni kustantaman geenitutkimuksen jälkeen.

Tähän kirjoittamiseenkin meni liikaa aikaa täristessäni nyt kauttaaltaan.

Kello on 7.57, 4.10.2021, aloittaessani tämän kirjoittamisen päivitettyäni eilisen aamusivuni loppuun sitä ennen ja aloitettuani tämänpäiväistäkin herättyäni vain nelisen tunnin unien jälkeen keuhkot tulehtuneina ja oikea korva kutisevana ja oikea silmä vuotavana.

On tämä vaan niin helvetillistä ja raskasta kärsimistä, etten jaksa kirjoittaakaan enää koko ajan kaikesta yrittäessäni lepuuttaa hermojani mieluummin, joten laitan tämänkin introni luonnoksena talteen jatkaakseni kirjoittamista myöhemmin.

- Sitten kello onkin jo 23.00, 4.10.2021 edelleen, hirveän rasittuneena pitkän päivän jälkeen tulehduksen pahennuttua keuhkoissa jouduttuani yskimäänkin aika paljon päivällä, ja alkuillalla yskin keuhkoistani ihan sellaisen keltaisen klöntin kieliessään jostain bakteeritulehduksesta epäillessäni saaneeni jonkun sairaalabakteerin kehooni syyskuun puolivälissä otetusta verikokeesta, jossa päinvastoin kuin koskaan aiemmin ihoani ei desinfioitu ja vatsakas laboranttiköriläs peitti pistokohdan oman polvensa päälle laittamillaan haavalapuilla lopputuloksena haavan tulehtuminen. Minua alkoi sen jälkeen viluttaa aamuyöllä niin sairaalla tavalla, että päätin alkaa syömään samaa Kefexin-antibioottia, jota olin syönyt tulehtuneeseen sormeeni, ottaen nytkin ensiapuna kaksi 500 mg:n tablettia kerralla. Ajattelin syödä antibioottia vain pari päivää kaksi tablettia vuorokaudessa, mutta keventäessäni annostusta keuhkoni tuntuivat tulehtuneemmilta ja vasemman silmäni alapuolella elohiiri alkoi nykiä niin, että katsoin paremmaksi jatkaa kuuriani yli viikon, jonka jälkeenkin lopettaminen oli lisääntyneiden keuhko-oireiden takia vaikeaa elohiiren jatkettua vasemman silmän alla vaivaamistaan. Mutta olin jo lukenut, ettei kefalosporiinit edes tehoa sairaalabakteeri MRSA:han, jonka senkin takia pidemmästä kuurista ei olisi ollut enää hyötyä päätettyäni laittaa jäljellä olevat, jo parilla kuukaudella vanhentuneet antibiootit hyvään talteen pahan päivän varalle voimatta luottaa terveyskeskuksen oikukkaaseen apuun yhtään. Samasta syystä tehtyäni verikokeen ottamisesta kirjallisen valituksen, se ei auttanut kehoani mitenkään, joten olen yrittänyt saada apua rohdoista ja etenkin AntiWiristä ollessaan aika tyyristä isommilla annoksilla käytettäessä. Kun purkissa on 60 tablettia ja ottaisi 3 x 2 kapselia päivässä, ei kuluisi kuin kymmenen päivää, niin jo valmiiksi puoliksi tyhjä purkki on lopullisesti tyhjä. Olen ajatellut antaa Polar Pharman uudelle omistajalle vähän palautetta kaikesta, jos ei lue täältä netistä, mutten ole ainakaan vielä jaksanut suunnitellessani AntiWirin tilaamista lisää, kun ei tässä paljoa muitakaan konsteja ole.

- Tulikin sitten aika paljon revittyä selkänahastaan tätä päivitystä ajalla, jonka olisi voinut levätäkin.

Kello 23.39. Epäonnisesta verikokeesta 17.9.2021 alkanut vasemman silmän elohiiri ja vasemman posken puutuminen on vaivannut minua lähes koko päivän, vasemman posken ollessa puutunut parhaillaankin.

Keuhkotkin olivat aamulla herätessäni vähän tulehtuneet ja limaisemmat kuin normaalisti vaikuttaessaan hapettumiseenkin heikentävästi niin, että jäin pojastani jälkeen käydessämme asioilla kävellessäni hänen perässään. Kryptolepiksen nauttimisen jälkeen reisilihakseni eivät ole sakanneet enää niin kuin ennen autettuaan jotain, ellen sitten ole hirveän huonossa kunnossa voinnin voidessa romahtaa milloin mistäkin syystä kärsiessäni monista päällekkäisistä sairauksista.

Ajankohtaisimpana murheenkryyninä kuluneen päivän aikana mielessäni on ollut se, miten saisin sairaanhoitopiirin tutkimaan itseni mahdollisen sairaalabakteerin varalta, koska en ole kantanut sitä aikaisemmin, ja saamaan vieläpä oikean lääkityksen vaivoihini, kun vain isoille vauvoille näyttää järjestyvän tutkimuksia ja hoitoja - eikä aina tietty heillekään - ja naiset tupataan jättää tutkimatta ja hoitamatta tasa-arvolain vastaisesti kaikista hurskaista puheista huolimatta.

Admin 5.10.2021 klo 23.56 kirjoitti:

Admin 5.10.2021 kirjoitti:

Admin 3.10.2021 klo 23.31 kirjoitti:

Admin 29.9.2021 klo 21.32 kirjoitti:

Admin 14.8.2021 klo 6.06 kirjoitti:
Kello on 5.01, sitten 5.04 jo ajan rientäessä elokuun 14. aamuna 2021, kun en taaskaan pystynyt vaivojeni takia nukkumaan yritettyäni sitä kolmen aikaan yöllä oltuani jo ihan poikki. Oikeastaan valvomisputkeni on jatkunut koko ajan siitäkin, mitä kirjoitin tuonne https://tinyurl.com/yj8fgbr2 toiseen ketjuun niin, että nämä kaikki sairastelutketjut voisi oikeastaan yhdistää sairastaessani useampaa sairautta yhtä aikaa ja eläessäni näiden armoilla rasittaessaan koko elimistöäni.

Kuinka monia vuosia olenkaan valvonut ja kärsinyt sen takia, etten ole pystynyt nukkumaan! Jos en olisi tehnyt seitsemän vuotta sitten kovien lääkekuurien rasittaessa maksaani päätöstä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, en olisi enää hengissä, sillä lääkekuurien loputtua ja niiden lisäksi jatkuva valvominen on ollut sydämelleni niin kova taakka, ettei se kaiken päälle kestäisi enempää rasitusta mistään alkoholistakaan, joka on saanut jäädä ilman, että olisi edelleenkään mitään perusteita rasittaa henkihieverissä olevaa elimistöäni sellaisella aineella. Viimeisen oluen olen arkistojenkin https://tinyurl.com/wkbj2dd kertomana nauttinut syyskuussa 2014 alettuani tulla siitä ja pienestä määrästä punaviiniäkin pahoinvointiseksi, alkoholin ollessa oikeasti sienen käymistuote täynnä mykotoksiineja, joita sairas elimistö ei kestä.

Katkeraahan tämä on ja kitkeriä ovat olleet itse uuttamani https://tinyurl.com/yk3pv478 rohtojuomani, joita olen alkanut kutsua "mikstuuraksi kaikkia sairauksia vastaan" parantamatta vaan kaikkia sairauksia tarjotessaan sijaan edes jonkinlaista apua.

Kalloani puristaa kuin päässä olisi vanne ja nukahtelen istuessani tämän tästä vasemman korvan kutistessa parhaillaan.

Eipä ole hoitoni terveyskeskuksessa yhtään edistynyt ja kantelut Potilasvahinkokeskukseen on jäänyt vaiheeseen tilanteessa, jossa valituksista ei ole ollut törkeässä heitteille jätössä mitään apua.



+ + +



Tietoisku:

Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs




Näin meillä Suomessa / No fungal knowledge and treatments in Finland:

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu.
The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined

Kello 19.41. Sieni kutisee päässäni ja niin se kutisi aamulla heräillessänikin keskellä päälakea, silloin yhdeksän maissa aika pitkään ja äskenkin vaihdettuaan sitten paikkaa. Aika kiusallista oli molempien korvien kutistessa sienestä tänään jatkuvan korvien soimisen lisäksi.

Iltaseitsemältä aloin nukahdellakin taas.

Mutta joutuessani sairastamaan oman onneni nojassa tällaista kuolemaan johtavaa sairautta ilman lääketieteellistä hoitoa ja apua, mieleeni tuli viime yönä etsiä PMC:stä vähän tietoa ottaen huomioon taustani, että minulla on tuollainen DRB1*01 positiivinen heterotsygootti altistaen minut kaikkiin infektio- ja reumaattisiin sairauksiin tuntiessani sen ikävä kyllä nahoissani:



Etsiessäni tietoa keksin syöttää PMC:ään erilaisia hakusanoja aloittaen muistaakseni hakusanalla DRB1*01, josta aineistoa tuli paljon enemmän kuin olisin ikinä jaksanut kahlata edes läpi. Pystymättä edes linkittämään yli tuhatta tulosta siirsin linkit äsken kansioon, jonne sinnekään ei saanut kaikkea aineistoa mahtumaan, jota voi etsiä itse hakusanalla DRB1*01 päästen tästäkin alkuun:

PMC: DRB1*01

Se, että borrelioosi tai ylipäätään Lyme, antoi niin paljon tuloksia DRB1*01:stä, ei ollut minulle mikään yllätys tuntiessani sen koko ajan nahoissani, kuten tänäkin aamuna Lymen aktivoiduttua taas tuottamaan reisilihaksiini pientä kivulloista tärinää, johon olen herännyt lukuisia kertoja:

PMC: Lyme DRB1*01

Viimeisimpänä, muttei vähiten tärkeänä, kiinnosti lukea sieni-infektion yhteydestä DRB1*01:een:

PMC: DRB1*01 fungal infection

Listauksessa pisti silmään tapausselostus pienestä pojasta, jolla oli kaikkia epämääräisiä oireita, joita ei osattu yhdistää mihinkään sieni-infektioon tulosten oltua myöhemmin myös negatiiviset niin kuin liian useasti käy, jolloin oikeaa hoitoakaan ei saa. Lopulta poika sai kasvaessaan aikuiseksi oikeaakin apua, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa.

Meitä yhdistää sama veriryhmä A ja kyseinen DRB1*01.

Se, että proteiinieni C4A ja C4B määrä on erittäin matala, ei ole hetkauttanut sekään tuolla hoitopuolella ketään ottamaan tilannettani vakavasti tämän lähes kymmenen vuoden aikana vakuutukseni kustantaman geenitutkimuksen jälkeen.

Tähän kirjoittamiseenkin meni liikaa aikaa täristessäni nyt kauttaaltaan.

Kello on 7.57, 4.10.2021, aloittaessani tämän kirjoittamisen päivitettyäni eilisen aamusivuni loppuun sitä ennen ja aloitettuani tämänpäiväistäkin herättyäni vain nelisen tunnin unien jälkeen keuhkot tulehtuneina ja oikea korva kutisevana ja oikea silmä vuotavana.

On tämä vaan niin helvetillistä ja raskasta kärsimistä, etten jaksa kirjoittaakaan enää koko ajan kaikesta yrittäessäni lepuuttaa hermojani mieluummin, joten laitan tämänkin introni luonnoksena talteen jatkaakseni kirjoittamista myöhemmin.

- Sitten kello onkin jo 23.00, 4.10.2021 edelleen, hirveän rasittuneena pitkän päivän jälkeen tulehduksen pahennuttua keuhkoissa jouduttuani yskimäänkin aika paljon päivällä, ja alkuillalla yskin keuhkoistani ihan sellaisen keltaisen klöntin kieliessään jostain bakteeritulehduksesta epäillessäni saaneeni jonkun sairaalabakteerin kehooni syyskuun puolivälissä otetusta verikokeesta, jossa päinvastoin kuin koskaan aiemmin ihoani ei desinfioitu ja vatsakas laboranttiköriläs peitti pistokohdan oman polvensa päälle laittamillaan haavalapuilla lopputuloksena haavan tulehtuminen. Minua alkoi sen jälkeen viluttaa aamuyöllä niin sairaalla tavalla, että päätin alkaa syömään samaa Kefexin-antibioottia, jota olin syönyt tulehtuneeseen sormeeni, ottaen nytkin ensiapuna kaksi 500 mg:n tablettia kerralla. Ajattelin syödä antibioottia vain pari päivää kaksi tablettia vuorokaudessa, mutta keventäessäni annostusta keuhkoni tuntuivat tulehtuneemmilta ja vasemman silmäni alapuolella elohiiri alkoi nykiä niin, että katsoin paremmaksi jatkaa kuuriani yli viikon, jonka jälkeenkin lopettaminen oli lisääntyneiden keuhko-oireiden takia vaikeaa elohiiren jatkettua vasemman silmän alla vaivaamistaan. Mutta olin jo lukenut, ettei kefalosporiinit edes tehoa sairaalabakteeri MRSA:han, jonka senkin takia pidemmästä kuurista ei olisi ollut enää hyötyä päätettyäni laittaa jäljellä olevat, jo parilla kuukaudella vanhentuneet antibiootit hyvään talteen pahan päivän varalle voimatta luottaa terveyskeskuksen oikukkaaseen apuun yhtään. Samasta syystä tehtyäni verikokeen ottamisesta kirjallisen valituksen, se ei auttanut kehoani mitenkään, joten olen yrittänyt saada apua rohdoista ja etenkin AntiWiristä ollessaan aika tyyristä isommilla annoksilla käytettäessä. Kun purkissa on 60 tablettia ja ottaisi 3 x 2 kapselia päivässä, ei kuluisi kuin kymmenen päivää, niin jo valmiiksi puoliksi tyhjä purkki on lopullisesti tyhjä. Olen ajatellut antaa Polar Pharman uudelle omistajalle vähän palautetta kaikesta, jos ei lue täältä netistä, mutten ole ainakaan vielä jaksanut suunnitellessani AntiWirin tilaamista lisää, kun ei tässä paljoa muitakaan konsteja ole.

- Tulikin sitten aika paljon revittyä selkänahastaan tätä päivitystä ajalla, jonka olisi voinut levätäkin.

Kello 23.39. Epäonnisesta verikokeesta 17.9.2021 alkanut vasemman silmän elohiiri ja vasemman posken puutuminen on vaivannut minua lähes koko päivän, vasemman posken ollessa puutunut parhaillaankin.

Keuhkotkin olivat aamulla herätessäni vähän tulehtuneet ja limaisemmat kuin normaalisti vaikuttaessaan hapettumiseenkin heikentävästi niin, että jäin pojastani jälkeen käydessämme asioilla kävellessäni hänen perässään. Kryptolepiksen nauttimisen jälkeen reisilihakseni eivät ole sakanneet enää niin kuin ennen autettuaan jotain, ellen sitten ole hirveän huonossa kunnossa voinnin voidessa romahtaa milloin mistäkin syystä kärsiessäni monista päällekkäisistä sairauksista.

Ajankohtaisimpana murheenkryyninä kuluneen päivän aikana mielessäni on ollut se, miten saisin sairaanhoitopiirin tutkimaan itseni mahdollisen sairaalabakteerin varalta, koska en ole kantanut sitä aikaisemmin, ja saamaan vieläpä oikean lääkityksen vaivoihini, kun vain isoille vauvoille näyttää järjestyvän tutkimuksia ja hoitoja - eikä aina tietty heillekään - ja naiset tupataan jättää tutkimatta ja hoitamatta tasa-arvolain vastaisesti kaikista hurskaista puheista huolimatta.

Tästä tulee taas näitä viestihirmuja monine sisäkkäisine lainauksineen. En ajatellut enää kirjoittaa kellon ollessa noin paljon, 3.06 jo, joutuessani kuitenkin hoitamaan itseäni vielä, etten olisi nukkuessani niin kipeä, niiden hoitamisten auttamatta ikävä kyllä aina. Nytkin vasen poskeni on puutunut ja oikeassa kädessä oli elohiiri hetken aikaa ehtimättäni ottaa videokuvaa siitä, joka tuli mieleeni vasta viimeksi oikean etusormen nykiessä silloin aivan silmin nähtävästi pidemmän aikaa. Puhdistin viime yönä jopa hampaat, sulkeakseni pois hampaiden vaikutuksen puutumiseen, joka alkoi epäonnisen verikokeen ottamisen jälkeen 17.9.2021 saatuani siitä jonkun tulehduksen ja sairaalapöpön elimistööni:



Ettei kaikki olisi pelkkää puhetta vain, onneksi otin kuvan alkuillalla 17.9.2021 siitä, miltä käteni desinfioimattoman verikokeen jälkeen näytti laborantin sijoitettua haavalaputkin oman polvensa päälle ennen kuin taittoi ne käteeni pistokohdan päälle, niin kuin tuolla olen kertonut. Iho punertaa haavakohdassa tuossa vaiheessa jo ihan selvästi, ja aamuyötä kohden minua alkoi viluttaa niin hirveästi epänormaalilla tavalla, että päätin turvautua kotona olevaan antibioottiin sen sijaan, että olisin lähtenyt vähäteltäväksi terveyteni kustannuksella minnekään. Olin kerännyt kuukausia voimia pelkkään verikokeeseen menemiseen - lopputuloksena se, että sain vain lisää kärsimystä ja vaivoja kestääkseni.

Viime yönäkin minulla oli nukkuessani hengitysvaikeuksia liman tukkiessa hengitysteitäni niin, että heräsin siihen eikä uni virkistänyt. Kello tulee kohta jo viisi, ja vielä on otettava höyryhengitystä ja rohtojani pulloon puhaltamisen ohella; saatuani verikokeesta jonkun pöpön, joka jyllää kehossani päästyään antibioottikuurin jälkeen niin valloilleen taas, että olen yskinyt keltaista tulehduslimaa. Nytkin hengitystä ahdistaa vasemman posken ollessa puutunut aina vain.

Kello on 23.53 keskiviikkona 3. marraskuuta vuonna 2021.

Siitä en ole kai täällä vielä kertonutkaan, että jossain vaiheessa kyllästyttyäni päälaessa alkavaan kutinaan ja huonovointisuuteen syötyäni vain kahden voileivän päälle kaksi keksiä vähennettyäni määrän yhteen voileipään ja yhteen keksiin ilman parannusta, päätin olla syömättä leivän päälle enää keksiä.

Se oli vaikea päätös, sillä söin muutenkin vähän enkä ollut lihava. Kun viimeisestä oluestakin vuonna 2014 on jo aikaa, katkeraahan se oli, ettei saisi syödäkään edes vähän. Mutta olin jo tajunnut ja haistanut nykyisestä lääkärikontaktistakin, ettei sieltä suunnalta ja mistään olisi tulossa mitään apua.

+ + +

Ennen kuin menen eteenpäin, on kerrottava, mitä päivällä tapahtui.

Irrotettuani jo monta viikkoa sitten piuhat suolaisen ja makean syömisen väliltä niin, etten ole syönyt voileipäni jälkeen enää keksiä tai paria, päätin herkutella vähän päivällä niin, että söin välipalaksi kaksi kappaletta Rainbow'n valkosuklaa-karpalopikkuleipää. Muttei ehtinyt kulua kuin hetki, niin päälakeni ongelmakohdissa alkoi kutista, samoin vielä oikeassa korvassa perään.

Edellinen oli minulle ikävän tuttu merkki sieni-infektion jylläämisestä nupissani tilanteessa, jossa lääkärit olivat kääntäneet minulle selkänsä uskomatta yhtään sitä, mistä kärsin, tultuani hetken kuluttua vielä pahoinvoivaksi parin keksin syömisestä, sienen lykätessä enemmän myrkkyjään minuun saatuaan keksin sokerista paljon energiaa.

Jos jo kaksi keksiä on liikaa eikä voi syödä normaalisti, mitä sitten tapahtuu joutuessaan kontrolloimaan sieni-infektiota pelkästään ruoan määrää vähentämällä? Silloinhan sitä laihtuu taas, kuten minulle on tapahtunut painoni ollessa laskusuunnassa jälleen kerran hitaasti mutta varmasti laihduttamatta yhtään yrittäen jättää vain sokerin syönnin minimiin. Allakkani mukaan painoin 4. syyskuuta 51,4 kiloa ja 29. lokakuuta 51 kiloa 166-senttisessä varressani. Epäonninen verikoe otettiin 17. syyskuuta ja kenties juuri kuihtumiseni takia Pt-GFReEPI-arvo oli 66 ml/min/1,7, vaikka sen olisi pitänyt olla yli 70.

Toisaalta jos sienilääkkeitä ei saa, vaikka maksa toimii hyvin P-ALAT-tuloksella 9 U/l, niin eihän tässä auta kuin kuihtua ja sinnitellä niin pitkään kuin pystyy maassa, jossa "sieni-infektioita ei ole eikä tutkita eikä hoideta".

Kaiken huipuksi potiessani yhä edelleen verikokeesta saamaani tartuntaa oireillen jatkuvana vasemman posken puutumisena ja nytkin samassa kohtaa kello 1.13, sitkeästi vaivaavana elohiirenä viipyillen poskessa niin, että se nykiminen näkyy päällekin päin ja tuntuu edelleen kello 1.15 jo 4.11.2021 puolella.

Kun en ollut jaksanut käydä jo kesällä minulle määrätyissä verikokeissa, ei sinne olisi kannattanut mennä syksylläkään https://tinyurl.com/yepttk2j uusia tauteja saamaan. Kun en ollut käynyt vielä verikokeissa lääkärin ajan oltua ennen sitä 1.9.2021, muutoksen huomasi selvästi verrattuna ensimmäiseen käyntiin https://tinyurl.com/yk3pv478 17.5.2021, että hän oli kallistunut mieluummin niiden lääkärien puolelle, joista olin valittanut, uskomatta minua ja oireitani enää - kun poskessanikin parhaillaan edelleen nykii ja inhottava elohiiri on vaivannut nenässäkin ja päässäkin sen lisäksi, että kehoani on pistellyt ympäriinsä.

Saatuani tuolla mainitsemaltani https://tinyurl.com/ye6ycdk8 lääkäriltä ikävän viestin päästyään tilanteen tasalle ainakin siitä, miksei minusta ollut kuulunut kymmeneen vuoteen mitään, ajattelin potilastiedoissani voivan olla jotain, mikä on saattanut vaikuttaa asenteeseensa selittämättä kuitenkaan kaikkea; auttamatta vaan sellaisella minua yhtään hänenkin ollessa laskuista sitten pois.

Oltuani jo muutenkin niin rasittunut sairastamisesta ja kaikesta en ollut käynyt Omakannassakaan katsomassa mitään, edes lääkärin kirjauksia 1.9.2021 - oltuaan lopulta järkytys minulle leimattuaan minut joksikin pelkopotilaaksi, mitä en ole, ja söhlättyään kriittiset vuosiluvutkin väärin niin, että tuorein uniapneatutkimukseni suosituksineen olisi ollut muka vuodelta 2018 vuoden 2019 sijaan ja siinä suositeltu korvalääkärikonsultaatio olisi ollut muka se törkeä heitteillejättö https://tinyurl.com/yy5gou6j vuonna 2018. Olin toimittanut lääkärille ison kasan autenttisia papereita oikeine päivämäärineen ja kuitenkin hän meni söhlimään noin hirveällä tavalla.

Yritettyäni parin vuoden tauon jälkeen hakea apua mitä olin saanutkaan? Lisää sairauksia ja tartunnan jostain verikokeesta, joka olisi pitänyt ottaa aseptisesti eikä sairastuttaa immuunipuutteista ihmistä enempää. Kaiken sen päälle oli lähes ylivoimaista ja ihan kohtuutonta alkaa oikaisemaan jonkun lääkärin lausuntoja sen sijaan, että hän olisi auttanut minua.

Mitä epäasianmukaisesti otettuun verikokeeseen tulee, viransijaisena toimiva vastaava sairaanhoitaja lähetti sähköpostissaan pahoittelut tapahtuneesta ja kertoi seuraavassa osastokokouksessa ottavansa asian käsittelyyn ja kertaavansa aseptisen näytteenoton ohjeet henkilökunnan kanssa, toivottaen perään mukavaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta juuri, kun olen ollut koko ajan samoista sitkeistä oireista hirveän sairas edelleenkin. Eihän se tietenkään ollut hänen syynsä tanakan mieslaborantin päätettyä kohdallani vaan, ettei mitään desinfiointia tarvita ja haavalaputkin voi taitella suoraan oman polvensa päältä haavaani, joka tulehtuikin sitten. Onpa siitäkin sitten tehty potilasvahinkovalitus saadakseni Potilasvakuutuskeskukselta edes valituskelpoisen päätöksen luottamatta siihen lääkärien äänitorveen enää yhtään, viedessäni kaiken arvioitavaksi eteenpäin niin kauan kuin henki pihisee.

- Ja mitäs se kovan onnen verikoe 17.9.2021 kohdallani lopulta taas kertoikaan? Mukana ei ollut ainakaan borrelioosituloksia, vaikka puhuessani keväällä testistä, lääkäri oli sanonut, että "otetaan se sitten" unohdettuaan sen perään joko tahallisesti tai tahattomasti. Olihan kuitenkin jotain muuta, ihan samansuuntaista kuin aiemminkin:

Neutrofiilit 34 % Lymfosyytit 54 % 17.9.2021
https://tinyurl.com/yeca2y8r

Ai niin, ihan sellainen pikku juttu pääkopassani nakertavasta asukista tai parista ihan viime päivien ajalta, että kyllä siellä ollaan hengissä, vaikken söisi pitkään aikaan mitään alkaessaan nakertaa aina.

Menipä tässä kirjoittamisessakin hirveästi aikaa aloitettuani jo ennen puolta yötä, joutuessani vielä droppaamaan manuaalisesti oikolukemani tekstin Oikofixiin. Rasitettuani itseäni tällä valvomisella liikaa sydämeni on hakannut jo pitkän aikaa ja silmissänikin alkoi sumeta taas.

Eipä ole kirjoittaminen paljoa huvittanut täällä aloiteltuani tuonne https://tinyurl.com/y6ye7x4q tosin ketjua jaksamatta päivittää vielä sitäkään. Aamusivut ovat nyt eri juttu pakottaessani itseni kirjoittamaan niitä säntillisesti, että päivistä jäisi jotakin muutakin kuin vain hauras, helposti olemattomiin haihtuva muistijälki. Aika paljon sitä on aamusivuja kirjoitettukin; ennen homeasuntoa ja -sairautta kymmenisen vuotta ja pelkkää sairauden kuvaamista ja kärsimystä sieni-infektion kurimuksessa sen jälkeen, invalidisoivan neuroborrelioosinkin iskettyä kohta kymmenen vuotta sitten päälle, tuoreimpana epämukavana kyytiläisenä joku sairaalabakteeri tai -prioni laittaessaan poskeni puutumaan ja nykimään yöstä ja päivästä toiseen. Enpä vaan viitisentoista vuotta sitten tiennyt kirjoittaessani sairaalabakteerien uhreista https://tinyurl.com/y6yd5qpe päätyväni eräänä päivänä sellaiseksi itsekin.

- Ehkä pidän hetkisen paussia tästä kirjoittamisesta yrittäessäni kerätä voimia siihen, mitä ajattelin kuluneesta keskiviikkopäivästä tänne kirjoittaa kirjoitettuani siitä jo aamusivuuni.

Admin 2.12.2021 klo 1.53 kirjoitti:
Eipä ole kirjoittaminen paljoa huvittanut täällä aloiteltuani tuonne https://tinyurl.com/y6ye7x4q tosin ketjua jaksamatta päivittää vielä sitäkään. Aamusivut ovat nyt eri juttu pakottaessani itseni kirjoittamaan niitä säntillisesti, että päivistä jäisi jotakin muutakin kuin vain hauras, helposti olemattomiin haihtuva muistijälki. Aika paljon sitä on aamusivuja kirjoitettukin; ennen homeasuntoa ja -sairautta kymmenisen vuotta ja pelkkää sairauden kuvaamista ja kärsimystä sieni-infektion kurimuksessa sen jälkeen, invalidisoivan neuroborrelioosinkin iskettyä kohta kymmenen vuotta sitten päälle, tuoreimpana epämukavana kyytiläisenä joku sairaalabakteeri tai -prioni laittaessaan poskeni puutumaan ja nykimään yöstä ja päivästä toiseen. Enpä vaan viitisentoista vuotta sitten tiennyt kirjoittaessani sairaalabakteerien uhreista https://tinyurl.com/y6yd5qpe päätyväni eräänä päivänä sellaiseksi itsekin.

- Ehkä pidän hetkisen paussia tästä kirjoittamisesta yrittäessäni kerätä voimia siihen, mitä ajattelin kuluneesta keskiviikkopäivästä tänne kirjoittaa kirjoitettuani siitä jo aamusivuuni.

Väsyttää vielä ja vasen poskeni nyki jo ennen ylösnousua, ja käytyäni sitten vessassa vaan yritin ottaa sängyssä hyvän istuma-asennon peittojen alla selkä seinää ja tyynyjä vasten kirjoittaakseni pari riviä aamusivua mapin ollessa jo polviani vasten ja kynän kädessäni kirjoitettuani juuri yhden kynänkin loppuun - vaan kuinka ollakaan paperikin oli mapistani taas loppu ja jouduin harmikseni nousemaan ylös ja hakemaan tulostimesta lisää paperia mappiini.

Palatakseni siihen, mistä aioin viime yönä kirjoittaa jaksamatta sen enempää silloin kuitenkaan, jo pelkän taustoittamisen vietyä voimat ja kirjoitushalut keskellä yötä väsyneenä. Olen kirjoittanut jo aika paljon kaikesta enkä jaksa kuvata oireitani säntillisesti kuin aamusivuihini ollessaan todellisia - elohiiren viivyttyä juuri nenässänikin ja nykiessään perään vasemmassa jalkaterässäni - mutten voi vaietakaan todellisuudesta, jota lääkärit eivät halua nähdä ja joissa sen takia voi joutua kitumaan kuoliaaksi.

Ihan tuoreen kokemuksenkin ja aiempien vastaavien perusteella olen päätellyt, ettei apua ole tulossa terveyskeskuksen kautta ihmisten menehtyessä hoitovirheisiin ja piittaamattomuuteen siellä vallitsevassa kyykyttävässä ja nihilistisessä ilmapiirissä. Pitäisi maksaa itsenä kipeäksi tai tehdä velkaa päästäkseen yksityiselle lääkärille, jossa kaikki rahat menee vain hukkaan, ellei lääkäri satu olemaan perillä asioista, joka pitäisi selvittää ennen ajan varaamista. Mutta vaikka tämä kirjoittaisikin hyvän lähetteen, se päätyy terveyskeskuksen jatkeena toimivalle sairaalalle, jossa on samanlainen nihilistinen ja potilaiden päältä kävelevä toimintakulttuuri kuin terveyskeskuksessa. Joku onkin kirjoittanut oivan blogin siitä, ettei Suomessa pidä sairastua vakavasti - onhan kyseessä suomettunut Suomi, jonne lääketieteen uudet tuulet tulevat 20-50 vuoden viiveellä jos ollenkaan lääkäreiden voidessa kerta kaikkiaan päättää, ettei joitain sairauksia vaan näillä leveyspiireillä ole, kuten esimerkiksi sienisairauksia, tarjotessaan homeista sairastuneille oikeiden lääkkeiden sijaan vain jotain toimintaterapiaa silmänlumeeksi.

Kärsiessäni nykyään järkyttävistä kallon oireista tulehduksen levittyä aivoihinikin poski- ja otsaonteloiden kautta otsanikin kalvaa tämän tästä. Tehtyäni tiistai-iltana saunan jälkeen nenähuuhtelun merisuolalla ja ruokasoodalla höystettynä suihkussa, otsani kalvoi uudestaan jo ennen kuin olin saanut kuivattua itseni. Sitten keskiviikkona syötyäni puolen päivän jälkeen kaksi palaa ruisleipää ruokaöljyn, salamin, chilisulatejuuston, suippopaprikan ja pilkotun valkosipulin kynnen kera ihmettelin huuhdellessani veistä keittiön lavuaarissa, miten viemäri haisee ihan karsealta homeelta. Laskin kraanasta lämmintä ja kylmää vettä ihmetellen aina vain jatkuvaa homeenhajua. Käytyäni sitten vessassa rasvaamassa käteni käsirasvanani pitämällä Lidlin vartalovoiteella ihmettelin senkin haisemista homeelle. Kerrottuani myöhemmin asiasta pojalleni hän sanoi viime aikoina olleensa haistavinaan, että haisisin homeelle!

Tuliko siis haju omasta nenästäni ja mitä minussa oikein kasvaa!

Sienilääkkeitä ei ole Suomesta saanut.

Tarvitessani koko ajan yhä enemmän lämpimiä neuleita kärsittyäni kuluneena päivänä tosi pahasta Raynaudin oireyhtymästäkin, pakotin tänä yönä itseni vihdoin viimein jatkamaan neulekoneella neulomani kaksinkertaisen myssyn viimeistelyä kavennettuani hikisesti aiemmin jo toisen päädyn paljon silmukoita vaativalla ohuella langalla, vaan enpä saanut myssyä valmiiksi alettuani nukahdellakin kesken työni, jonka jälkeen pakotin itseni kirjoittamaan aamusivuni loppuun senkin oltua nukahtelun takia vaikeaa ja vasemman posken nykiessä puutuneena jo kai toista tuntia putkeen, kun minua on kaiken lisäksi alkanut pistelläkin ympäri kehoani.

Huumorintajuni on kaikesta tästä kyllä ihan loppu, että vakavasti sairasta ihmistä vahingoitetaan jossain verikokeessa https://tinyurl.com/yepttk2j vielä lisää. Tämä ei tähän jää, se on ihan varma juttu.

Lääkäri oli ollut vielä niin närkästyneen näköinen, etten ollut käynyt aiemmin verikokeessa. Poikani on auttanut minua palauttamaan muistiini senkin, miten hän oli sanonut kuskatessaan minua sinne verikokeeseen, että hänellä on pahaenteinen olo siitä ja ettei hän haluaisi viedä minua sinne, ihmetellessäni silloin itse sitä vaan osaamatta pelätä ollenkaan. Sehän on pieni nipsaus vaan ja sitten kaikki on ohi. Vaan ei nyt tällä kertaa, sormenpäidenkin alettua pistellä jo.

Admin 20.9.2021 1.49 kirjoitti:
Muistaakseni viime yönä sairaalloisen nukahtelun lisäksi autossa kasvojeni vasenta puolta vaivasi elohiiri ja puutuminen niin kuin vähän aikaa sitten tänään, jonka lisäksi ihmeekseni juuri äsken tässä kannettavan tietokoneeni ääressä sängyssä oikea etusormeni alkoi nykiä silmin nähden käden puutumisen ohella tuntuessaan edelleen tätä kirjoittaessani kello 15.51 liikkeenkin rasittaessa kättäni.

- Tallensin viestini luonnoksena foorumille kello 15.51 sunnuntaina 19.9.2021 jatkaessani tätä kirjoittamista vasta vuorokauden vaihduttua tunnettuani itseni rasittuneeksi aina uusien vastoinkäymisten jälkeen, joita en jaksaisi kestää uupuneena kaikkeen jo muutenkin.

Lääkäri oli kirjoittanut minulle jo toukokuussa verikokeita, joista en nähnyt mitään merkintöjä Kantassa tietämättä edes, missä ne täällä otettaisiin. Ne verikokeet jäivät sitten kesällä vaiheeseen ja kypsymään, kunnes sain uusia punkinpuremia jalkaani ja parin viikon antibioottikuurin, jona aikana vaikuttaessaan tuloksiin en halunnut käydä edes verikokeissa lääkärin vaikuttaessa siitä vähän närkästyneeltä käytyäni toisen kerran vastaanotollaan, päivittäessään silti verikokeet. Mutta matka verikokeisiin täällä oli sen verran pitkä, että kroonisesti väsyneenä, kun pitäisi olla vielä syömättä ja juomatta, reissu alkoi lykkääntyä, kunnes sain sinne kyydin. Se oli perjantaina, jolloin oli aika kaunis ja aurinkoinen ilmakin vielä kysyessäni lähempänä neuvoakin päästäkseni oikeaan paikkaan.

En ehtinyt kuin varmuuden vuoksi laittaa maskin ja ottaa vuoronumeron, kun pääsin ihan jonottamatta sisään kaiken sujuessa kuin rasvattu, nopeammin kuin muualla - johon se kevyt osuus sitten loppuikin.

En ole ikinä ollut verikokeessa, jossa ihoa ei desinfioida, tanakan laboranttikörilään tökätessä neulansa siitä vain vasempaan käsivarteeni laittaen haavalaputkin odottamaan polvensa päälle. Liikkuessaan tuolillaan täyttäessään tuubejani verelläni myös neula liikkui suoneni sisällä satuttaen sitä. Sitten homman oltua ohi hän otti haavalaput polvensa päältä, taittoi ne haavaani ja laittoi teippiä päälle.

Siinä se, nopea juttu, jonka unohdin koko päiväksi ja illaksi, jolloin muistin ottaa vasta laastarin pois huomatakseni kauhukseni, että haava olikin yhä edelleen auki ja tulehtunut päivastoin kuin koskaan aiemmin verikokeissa mieskörilään viitsimättä nyt desinfioida kohtaa. Kaiken huipuksi minua alkoi aamuyöllä viluttaa ihan samalla tavoin kuin saatuani sormeeni haavan, josta olen kirjoittanut tuolla tulehtuen niin, että katsoin parhaimmaksi silloin aloittaa omin päin antibioottikuurin, johon päädyin nytkin, paitsi että antibiootti oli päässyt tässä välissä vanhenemaan parilla kuukaudella.

- En yhtään tiedä, mitä patogeenejä suojaamattomasta verikokeesta nyt sain; sairaalabakteereja vai vielä pahempaa, jonkun prionin syömään aivojani, oireiden oltua karseat, jaksamatta vaan kirjoittaa asiasta nyt tenempää.

Lainaus edellä tuolta.

Kello 1.18, 2.1.2022, oltuani juuri kirjoittamassa aamusivuani loppuun jätettyäni sen sitten kesken jatkaessani myöhemmin uudestaan.

Sieni kutisee juuri oikeassa korvassani ja sitä ennen se kalvoi päässäni, kutisi päälaellani oikealla puolella, oikeassa otsaontelossa ja sitä ennen oikeassa korvassa ja oikeassa poskessa, kutisten yhä edelleen oikeassa korvassani oireiden pahennuttua.

Vaikka olen vähentänyt hirveästi makean syömistä ja laihtunut sen takia vielä entisestään, ei sillä ole pystynyt sientä nujertamaan tullessani tätä nykyä pahoinvoivaksi ihan vähäisestäkin syömisestä dimorfisen sienen/sienten lykätessä myrkkyjään minuun.

Päivällä tulin pahoinvoivaksi jo kahden ohuen ruisleipäpalan syömisestä, joiden päällä oli pehmeää margariinia ja yksi chilijuustoviipale.

Myöhemmin tulin pahoinvoivaksi parista annoksesta luumukiisseliä, jonka olin makeuttanut ihan tahallaan ksylitolilla, nauttien sen kanssa kermavaahtoa, jossa oli vain ripaus sokeria ja vaniljasokeria. (Vaikka tykkäänkin kermasta, en voi nauttia sitä kuin vain harvoin leikkaamattoman jalan suonikohjujen alkaessa vaivata heti, jonka takia otin sata grammaa verta ohentavaa Disperiniä kalaöljyn riittämättä silloin.)

Admin 4.12.2021 klo 5.35 kirjoitti:Huumorintajuni on kaikesta tästä kyllä ihan loppu, että vakavasti sairasta ihmistä vahingoitetaan jossain verikokeessa https://tinyurl.com/yepttk2j vielä lisää. Tämä ei tähän jää, se on ihan varma juttu.

Mitä edellä mainitsemaani huumorintajuun tulee, se ei ole loppu pelkästään verikokeen kohdalla, jonka senkin seurauksista olen joutunut yhä edelleen kärsimään, saatuani epähygieenisesti otetusta verikokeesta kasvojeni alueelle jatkuvan elohiiririesan kieliessään pahentuneesta tilasta aivoissani.

Kalloni on nykyään niin muhkurainen ja kipeä, että jo pelkkä kosketus sattuu siihen niin kuin tukan peseminen ja harjaaminenkin. Nyt uudenvuodenaattona tehdessäni jotakin vähänkin fyysisempää ja verenpaineen noustua päässäni kipeässä kohdassa keskellä päälakea alkoi sykkiä epämiellyttävästi ja inhottavasti ilman, että se olisi ollut ensimmäinen kerta ollenkaan oireiden pahennuttua viime vuosien ajan vääjäämättömästi.

Kun en kirjoittanut täällä mitään marraskuun 6. päivänä, kirjoitin kuitenkin aamusivuni kuten aina aloitettuani niiden kirjoittamisen käsin 22 vuotta aiemmin 6.11.1999, jolloin vuosikymmenten kuluessa olen raapustanut käsin jo yli 20 000 liuskaa, joista viimeisten yli kymmenen vuoden ajan sivut ovat täyttyneet silkasta kärsimyksen kuvauksesta - niin kuin nettikirjoituksenikin lukuun ottamatta muita asioita ja epäkohtia, joista olen yrittänyt toistenkin puolesta kirjoittaa.

Vaan tapahtui nyt 6. marraskuuta*) muutakin: leikkasin nimittäin silloin tukkani niin kuin olin tottunut jo vuosia tekemään näppärästi suihkun jälkeen tukan oltua vielä litimärkä, jolloin sidoin sen kahdella vieteri silikonilenkillä poninhännäksi ja katkaisin saksilla siitä välistä. Tajusin vasta jälkikäteen, että poninhäntä olisi kannattanut laittaa vähän enemmän alaspäin niin, ettei tukasta olisi tullut niin lyhyt kuin siitä tuli paljastaen niskan. Mutta katsottuani tukkaa takaapäin peilin avulla, se paljasti silmieni eteen jotain muutakin, mikä oli ollut piilossa pitkän tukan alla ja takana:

Koko niska täynnä purppuranpunaista hämähäkkikuviota, joka on levinnyt kaikkialle muuallekin päähän.









*) Kello 2.34. Piti ihan tarkistaa aamusivumapista, että muistin päivämäärän oikein muistini huononnuttua niin järkyttävästi runnelluissa aivoissani. Löytyihän se kohta sieltä ja maininta siitä, että se tilanne, se löytö peilin edessä oli masentanut minua ilman, että olisin viitsinyt kirjoittaa siitä tuossa.

Admin 2.1.2022 klo 2.47 kirjoitti:
Kello 1.18, 2.1.2022, oltuani juuri kirjoittamassa aamusivuani loppuun jätettyäni sen sitten kesken jatkaessani myöhemmin uudestaan.

Sieni kutisee juuri oikeassa korvassani ja sitä ennen se kalvoi päässäni, kutisi päälaellani oikealla puolella, oikeassa otsaontelossa ja sitä ennen oikeassa korvassa ja oikeassa poskessa, kutisten yhä edelleen oikeassa korvassani oireiden pahennuttua.

Vaikka olen vähentänyt hirveästi makean syömistä ja laihtunut sen takia vielä entisestään, ei sillä ole pystynyt sientä nujertamaan tullessani tätä nykyä pahoinvoivaksi ihan vähäisestäkin syömisestä dimorfisen sienen/sienten lykätessä myrkkyjään minuun.

Päivällä tulin pahoinvoivaksi jo kahden ohuen ruisleipäpalan syömisestä, joiden päällä oli pehmeää margariinia ja yksi chilijuustoviipale.

Myöhemmin tulin pahoinvoivaksi parista annoksesta luumukiisseliä, jonka olin makeuttanut ihan tahallaan ksylitolilla, nauttien sen kanssa kermavaahtoa, jossa oli vain ripaus sokeria ja vaniljasokeria. (Vaikka tykkäänkin kermasta, en voi nauttia sitä kuin vain harvoin leikkaamattoman jalan suonikohjujen alkaessa vaivata heti, jonka takia otin sata grammaa verta ohentavaa Disperiniä kalaöljyn riittämättä silloin.)

Admin 4.12.2021 klo 5.35 kirjoitti:Huumorintajuni on kaikesta tästä kyllä ihan loppu, että vakavasti sairasta ihmistä vahingoitetaan jossain verikokeessa https://tinyurl.com/yepttk2j vielä lisää. Tämä ei tähän jää, se on ihan varma juttu.

Mitä edellä mainitsemaani huumorintajuun tulee, se ei ole loppu pelkästään verikokeen kohdalla, jonka senkin seurauksista olen joutunut yhä edelleen kärsimään, saatuani epähygieenisesti otetusta verikokeesta kasvojeni alueelle jatkuvan elohiiririesan kieliessään pahentuneesta tilasta aivoissani.

Kalloni on nykyään niin muhkurainen ja kipeä, että jo pelkkä kosketus sattuu siihen niin kuin tukan peseminen ja harjaaminenkin. Nyt uudenvuodenaattona tehdessäni jotakin vähänkin fyysisempää ja verenpaineen noustua päässäni kipeässä kohdassa keskellä päälakea alkoi sykkiä epämiellyttävästi ja inhottavasti ilman, että se olisi ollut ensimmäinen kerta ollenkaan oireiden pahennuttua viime vuosien ajan vääjäämättömästi.

Kun en kirjoittanut täällä mitään marraskuun 6. päivänä, kirjoitin kuitenkin aamusivuni kuten aina aloitettuani niiden kirjoittamisen käsin 22 vuotta aiemmin 6.11.1999, jolloin vuosikymmenten kuluessa olen raapustanut käsin jo yli 20 000 liuskaa, joista viimeisten yli kymmenen vuoden ajan sivut ovat täyttyneet silkasta kärsimyksen kuvauksesta - niin kuin nettikirjoituksenikin lukuun ottamatta muita asioita ja epäkohtia, joista olen yrittänyt toistenkin puolesta kirjoittaa.

Vaan tapahtui nyt 6. marraskuuta*) muutakin: leikkasin nimittäin silloin tukkani niin kuin olin tottunut jo vuosia tekemään näppärästi suihkun jälkeen tukan oltua vielä litimärkä, jolloin sidoin sen kahdella vieteri silikonilenkillä poninhännäksi ja katkaisin saksilla siitä välistä. Tajusin vasta jälkikäteen, että poninhäntä olisi kannattanut laittaa vähän enemmän alaspäin niin, ettei tukasta olisi tullut niin lyhyt kuin siitä tuli paljastaen niskan. Mutta katsottuani tukkaa takaapäin peilin avulla, se paljasti silmieni eteen jotain muutakin, mikä oli ollut piilossa pitkän tukan alla ja takana:

Koko niska täynnä purppuranpunaista hämähäkkikuviota, joka on levinnyt kaikkialle muuallekin päähän.









*) Kello 2.34. Piti ihan tarkistaa aamusivumapista, että muistin päivämäärän oikein muistini huononnuttua niin järkyttävästi runnelluissa aivoissani. Löytyihän se kohta sieltä ja maininta siitä, että se tilanne, se löytö peilin edessä oli masentanut minua ilman, että olisin viitsinyt kirjoittaa siitä tuossa.

Kirjoitettuani edellisen muistin vasta jälkikäteen, että viime aikojen oirekirjon pahenemisesta edellä jäi puuttumaan paineentunne kipeässä kohtaa keskellä päälakea taivuttaessani päätäni alaspäin.

Sieni-infektion vaivaamista paikoista keuhkojen ohella en tullut maininneeksi silmiäni, johon sieni yrittää vähän väliä iskeä, kuten on jo pitkään tapahtunut ja viime yönäkin kutistuaan vaihteeksi oikeassa silmäluomessani ainoana aseenani silloin kolloidinen hopea, jota on tilattava taas lisää suihkuttaessani sitä suoraan silmiini sienen yrittäessä iskeä niihin.

Kirjoitan tätä väsyneenä aika huonossa hapessa koettelevan yön jälkeen. Kun jo vuosikausia pelkkä nukahtaminen on ollut vaikeaa kylmänsäryissäni joutuessani asettelemaan villa- ja alpakkapeitteitäni joka yö tuskastumiseen asti, että ylipäätään pystyisin nukkumaan, unen laatukaan ei ole näin sairaana kuin vain harvoin virkistävää. Viime yönäkin, jolloin pääsin vasta aamuvarhaisella nukkumaan, heräsin kaksikin eri kertaa siihen, etten pystynyt nielemään, että se vaati ponnistusta kurkun muututtua omituisen kuivaksi, jonka jälkeen pakotin itseni kylmän rauhallisesti jatkamaan vain uniani tarvitessani jokaisen hippusenkin siitä, voimatta edes vajota oman onneni nojassa sairastaessani mihinkään paniikkiin, tuollaisen jos minkä - ettei pysty nielemään - herättäessä helposti juuri sitä, ellei taistele sitä vastaan.

Kello on 3.09 etsittyäni yhtä linkkiä https://tinyurl.com/y8f2rseo aika kauan löytäen helpommin toisen, kirjanmerkkeihin jo aikoja sitten https://tinyurl.com/ydbpxvjj tallentamani.

Se, mikä sai minut heivaamaan kirjoittamistaukoa täällä, oli viimeöinen uni. - Ei omani, vaan poikani, joka kertoi nähneensä todentuntuista painajaista siitä, että minulla oli enää vain päivä elinaikaa.

Olen äitinä oikeasti hirveän vihainen siitä, että poikani mielenterveyttä on koetellut jo yli kymmenen vuoden ajan todella järkyttävällä tavalla kaikki se, mitä hän on joutunut itsekin näkemään, miten minua on kohdeltu terveydenhuollossa ja jätetty törkeällä tavalla heitteille.

Viime vuonna 2021 kirjoitin aamusivuja käsin 375 liuskaa, joista olen naputellut jo aiemmin pari pätkää talteen:

Tiistaina 2/2∙2021

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 13.27 aloittaessani herättyäni äsken ikävään oloon väsyneenä, vasen lonkka kipeänä Passapin eilisestä kantamisesta loukattuani juuri saman lonkan karaten alkeiskurssilla nuorena - jonka lisäksi keuhkoputkissani on ahdistava tunne jonkun viruksen tai hengitystaukojen takia aivan kuin en olisi nukkunut paljoa ollenkaan.

Kello on 5.01 jo 3.2.2021 puolella muistaessani vasta, mikä päivä on lähestymässä alkaessani ahdistua ja stressaantua välittömästi niin, ettei muuta tarvittukaan jalkaterien alkaessa viiletä nyt ja reisien täristä borrelioosin painaessa päälle taas. Isän tippuminen katolta, oli siitä sitten miten monta vuotta tahansa, säilyy rankkana ja ahdistavana muistona edelleen - senkin painaessa mieltäni, että äidin elinvuodet hupenevat, jos en menehdy ennen häntä sairauksiini, joita elimistöni ei ole pystynyt nujertamaan, joiden armoilla olen.

Otsanikin on ollut ikävässä kunnossa, kun en viime kerralla ottaessani nenähuuhtelua saanut edes vettä menemään toisesta sieraimesta toiseen, oltuaan kai ahtautunut taas, joka on kaiken muun ohella huolestuttavaa.

Tiistaina 20/12∙2021

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 13.05 aloittaessani herättyäni puolilta päivin äsken ihanampaan oloon siitä, että olin saanut nukkua väsymystäni pois, elohiiren kutistessa kuitenkin vasemmassa poskessani ja nenässä muistuttaessa uudestakin tartunnasta, jonka olin syksyllä epähygieenisesti otetusta verikokeesta saanut. Keuhkoni olivat myös vähän limaiset sieni-infektion alettua juuri sieltä homeasunnosta vuonna 2008 saadusta tartunnasta ilman, että olisin saanut vaivoihini mitään apua. Ennen ylösnousua mielessäni muotoutui kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen toteamus, että valheidenverkossa terveydenhuollosta ja viranomaisilta on mahdotonta saada apua sairauksiin, joiden olemassaoloa ei haluta nähdä eikä tunnustaa.

Nuo edellä ovat vain pari lyhyt otetta, aloitettuani jo pitkään aamusivut aina samalla lailla, rukoillen, ja päättäen ne myös rukoukseen läheisteni puolesta. Muttei siitä tässä sen enempää.

Ensimmäisessä sitaatissa tuossa nousee jälleen pintaan trauma, joka isän katolta tippumisesta seurasi, ja vaikka tänä vuonna tapaturmasta oli vuosi enemmän, tietoisuus siitä iski taas ikävällä tavalla päälle heti kun muistin sen, kirjoitettuani nytkin siitä aamusivuihini. Pahinta tänä vuonna oli lisäksi se, ettei äiti maininnut koko tapauksesta enää mitään, vaikka kävin sinä päivänä hänen luonaan. Hän on alkanut välttää ikävistä asioista puhumista ja jos esimerkiksi televisiosta tulee joku näytelty sarja, jossa tapahtuu sairaskohtaus, hän kääntää kanavaa, nähtyäni sen omin silmin. Kun hänen isänsä kuoli, en ollut hautajaisissa mukana, ja kun seuraavana kesänä olin siellä mummolassa, pappa oli vaan poissa ja minulle pedattiin petikin hänen sänkyynsä, joka tuntui kolmetoistakesäisestä aika karsealle sen puhumattomuuden ohella.

Mutta mitä tulee jälkimmäiseen sitaattiini tuossa, kirjoitan siinä: "Ennen ylösnousua mielessäni muotoutui kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen toteamus, että valheidenverkossa terveydenhuollosta ja viranomaisilta on mahdotonta saada apua sairauksiin, joiden olemassaoloa ei haluta nähdä eikä tunnustaa."

Koska siinä todellisuudessa, missä elämme, tilanne on tuo, oma tilanteeni on tämä, mistä olen tässä ketjussa ja muualla jo vuosia kirjoittanut jaksamatta toistaa kaikkea uudestaan.

Admin 13.2.2022 klo 4.07 kirjoitti:
Kello on 3.09 etsittyäni yhtä linkkiä https://tinyurl.com/y8f2rseo aika kauan löytäen helpommin toisen, kirjanmerkkeihin jo aikoja sitten https://tinyurl.com/ydbpxvjj tallentamani.

Se, mikä sai minut heivaamaan kirjoittamistaukoa täällä, oli viimeöinen uni. - Ei omani, vaan poikani, joka kertoi nähneensä todentuntuista painajaista siitä, että minulla oli enää vain päivä elinaikaa.

Olen äitinä oikeasti hirveän vihainen siitä, että poikani mielenterveyttä on koetellut jo yli kymmenen vuoden ajan todella järkyttävällä tavalla kaikki se, mitä hän on joutunut itsekin näkemään, miten minua on kohdeltu terveydenhuollossa ja jätetty törkeällä tavalla heitteille.

Viime vuonna 2021 kirjoitin aamusivuja käsin 375 liuskaa, joista olen naputellut jo aiemmin pari pätkää talteen:

Tiistaina 2/2∙2021

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 13.27 aloittaessani herättyäni äsken ikävään oloon väsyneenä, vasen lonkka kipeänä Passapin eilisestä kantamisesta loukattuani juuri saman lonkan karaten alkeiskurssilla nuorena - jonka lisäksi keuhkoputkissani on ahdistava tunne jonkun viruksen tai hengitystaukojen takia aivan kuin en olisi nukkunut paljoa ollenkaan.

Kello on 5.01 jo 3.2.2021 puolella muistaessani vasta, mikä päivä on lähestymässä alkaessani ahdistua ja stressaantua välittömästi niin, ettei muuta tarvittukaan jalkaterien alkaessa viiletä nyt ja reisien täristä borrelioosin painaessa päälle taas. Isän tippuminen katolta, oli siitä sitten miten monta vuotta tahansa, säilyy rankkana ja ahdistavana muistona edelleen - senkin painaessa mieltäni, että äidin elinvuodet hupenevat, jos en menehdy ennen häntä sairauksiini, joita elimistöni ei ole pystynyt nujertamaan, joiden armoilla olen.

Otsanikin on ollut ikävässä kunnossa, kun en viime kerralla ottaessani nenähuuhtelua saanut edes vettä menemään toisesta sieraimesta toiseen, oltuaan kai ahtautunut taas, joka on kaiken muun ohella huolestuttavaa.

Tiistaina 20/12∙2021

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 13.05 aloittaessani herättyäni puolilta päivin äsken ihanampaan oloon siitä, että olin saanut nukkua väsymystäni pois, elohiiren kutistessa kuitenkin vasemmassa poskessani ja nenässä muistuttaessa uudestakin tartunnasta, jonka olin syksyllä epähygieenisesti otetusta verikokeesta saanut. Keuhkoni olivat myös vähän limaiset sieni-infektion alettua juuri sieltä homeasunnosta vuonna 2008 saadusta tartunnasta ilman, että olisin saanut vaivoihini mitään apua. Ennen ylösnousua mielessäni muotoutui kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen toteamus, että valheidenverkossa terveydenhuollosta ja viranomaisilta on mahdotonta saada apua sairauksiin, joiden olemassaoloa ei haluta nähdä eikä tunnustaa.

Nuo edellä ovat vain pari lyhyt otetta, aloitettuani jo pitkään aamusivut aina samalla lailla, rukoillen, ja päättäen ne myös rukoukseen läheisteni puolesta. Muttei siitä tässä sen enempää.

Ensimmäisessä sitaatissa tuossa nousee jälleen pintaan trauma, joka isän katolta tippumisesta seurasi, ja vaikka tänä vuonna tapaturmasta oli vuosi enemmän, tietoisuus siitä iski taas ikävällä tavalla päälle heti kun muistin sen, kirjoitettuani nytkin siitä aamusivuihini. Pahinta tänä vuonna oli lisäksi se, ettei äiti maininnut koko tapauksesta enää mitään, vaikka kävin sinä päivänä hänen luonaan. Hän on alkanut välttää ikävistä asioista puhumista ja jos esimerkiksi televisiosta tulee joku näytelty sarja, jossa tapahtuu sairaskohtaus, hän kääntää kanavaa, nähtyäni sen omin silmin. Kun hänen isänsä kuoli, en ollut hautajaisissa mukana, ja kun seuraavana kesänä olin siellä mummolassa, pappa oli vaan poissa ja minulle pedattiin petikin hänen sänkyynsä, joka tuntui kolmetoistakesäisestä aika karsealle sen puhumattomuuden ohella.

Mutta mitä tulee jälkimmäiseen sitaattiini tuossa, kirjoitan siinä: "Ennen ylösnousua mielessäni muotoutui kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen toteamus, että valheidenverkossa terveydenhuollosta ja viranomaisilta on mahdotonta saada apua sairauksiin, joiden olemassaoloa ei haluta nähdä eikä tunnustaa."

Koska siinä todellisuudessa, missä elämme, tilanne on tuo, oma tilanteeni on tämä, mistä olen tässä ketjussa ja muualla jo vuosia kirjoittanut jaksamatta toistaa kaikkea uudestaan.

Eipähän ole tullut tuon helmikuisen postauksen jälkeen kirjoitettua terveydentilasta täällä mitään; syystä, etten ole jaksanut ja äskenkin ajateltuani kirjoittamista tuskanhiki nousi ihoni pintaan jo pelkän ajatuksen stressattua minua kellon ollessa nyt 3.10 kesäaikaa. Mutta niin se kirjoittaminen siirtyy vaan eteenpäin ja vaikka talletankin kaikkein tärkeimmän aamusivuihini, ei se ole kuitenkaan luettavissa täällä ja moni asia unohtuu ja menee ohi.

- Muttei kaikki. Tuon viimekertaisen, helmikuisen rupeaman jälkeen kerrottuani poikani unesta, että minulla oli ollut siinä vain päivä elinaikaa, olin oikeasti 13.2.2022 yöllä niin sairas, että tunsin kuolevani.

Vuosikausien sairastamisen jälkeen onkohan kenellekään tullut mieleen, että olen loppuun nääntynyt... Ja siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun se tapahtui.

Kirjoitin muuten 3.4.2022 jotain, jota en jaksanut postata silloin, mutta printtaan sen nyt tähän väliin:

Admin 3.4.2022 kirjoitti:
Kello 2.28.

"Se on hengissä", tiesin ja tunsin aamulla herätessäni, kun oikealla puolella päälakea kutisi, kihelmöi ja elämöi elävästi. Mikään ei ollut siihen tähän mennessä tehonnut eikä nykyinenkään kokeiluni CDSplussalla ollut tehonnut ainakaan sillä annostuksella, jota olin uskaltanut ihan uutta rohtoa ottaa: ensin vain yksi naurettava tippa puolen litran vesipulloon, jonka jälkeen kymmenisen tippaa ilman sen tehoavampaa vaikutusta. Kaiken lisäksi noustuani aamupäivällä ylös sängystä ja istuessani sängynlaidalla myös keskellä päälakea vähän vasemmalla puolella sama jo liian tuttu iso alue puristi ja kihelmöi taivuttaessani päätäni hieman alaspäin. Eikä sivuonteloidenkaan tilanne ollut sen parempi varsinkin oikean otsaontelon kalvaessa ja saman puolen sieraimen vuotaessa kroonista nuhaa, eikä ihmekään, sillä viimeksi jaksettuani tehdä nenähuuhtelun höystettynä vaivaisella tipalla CDSplussaa ja hivenellä merisuolaa ja ruokasoodaa ylhäältä oikealta otsaontelosta nieluuni oli valunut keltaista märkää, jota syljin lavuaariin. Otsaontelon tulehduksen jatkuessa kalvamisellaan minun piti tehdä nenähuuhtelu jo uudestaan jaksamatta sitä vielä vaan. Mutta huomattuani puolilta päivin, ettei nykyinen CDSplus-annokseni ollut edes nujertamassa minussa jylläävää sientä, tiputin seuraavaan puolen litran vesipullooni kolme kertaa kymmenisen tippaa CDSplussaa toivoen siinä olevan enemmän tehoa. Otettuani sitten pari reilua kulausta pullosta hetken kuluttua epähygieenisesti otetusta verikokeesta syksyllä alkanut elohiiririesa alkoi kutista ensin oikealla leuassani ja sitten saman puolen poskessa viihtyessään yleensä kasvojen alueella, jonka lisäksi muutkin neurologiset oireet pahenivat inhottavimpana terävä hermopistos toisessa jalkaterässä.

CDSplussasta kiinnostuin Mark Sircuksen uutiskirjeestä kerrottuaan taistelleensa Omicronia vastaan chlorine dioxidella luetellen sen voivan auttaa myös taistelussa Lymeä, sientä, sivuontelotulehduksia jne. vastaan eli kaikkiin niihin, joista itse olen kärsinyt. Rohdosta voi valmistaa itsekin, mutta tilasin suoraan saksalaisesta Amazonista alkuperäistä Aquariusta, joka aktivoidaan tableteilla.

Kokeiluni Aquariuksella aloitin vajaa kuukausi sitten, jona aikana tuhti rohtojuomani on ollut tauolla - lukuun ottamatta rohdoistani Remasania, jonka kohtalo johdatti luokseni itsenäisyyspäivänä oikein vahvasti monella laatikollisella niin edullisesti, etten voinut olla ostamatta kaikkia, jonka jälkeen olen tulittanut "sientä sienellä" oikein tuhdilla annoksella yrittäessäni parantaa immuunipuolustustani. On ollut laitettava inho sivuun pureskeltuani jo pitkään heti herättyäni kahvin kanssa mansikanmakuista Remasania ollessaan kuitenkin kuivattua ostervinokasjauhetta sienestä, joka maistuu kapseleissa vieläkin tunkkaisemmalta nielaistessani niitäkin kurkustani alas.

Ikävä vaan, ettei yhä edelleenkään taistelussani sientä vastaan ole tapahtunut mitään läpimurtoa, että se on niin helvetin sitkeä ja oireeni eivät ole olleet helpottamaan päinkään tilanteessa, jossa lääketieteellisen avun saaminen on tehty ylitsepääsemättömäksi.

Admin 13.2.2022 kirjoitti:Kello on 3.09 etsittyäni yhtä linkkiä https://tinyurl.com/y8f2rseo aika kauan löytäen helpommin toisen, kirjanmerkkeihin jo aikoja sitten https://tinyurl.com/ydbpxvjj tallentamani.Se, mikä sai minut heivaamaan kirjoittamistaukoa täällä, oli viimeöinen uni. - Ei omani, vaan poikani, joka kertoi nähneensä todentuntuista painajaista siitä, että minulla oli enää vain päivä elinaikaa.Olen äitinä oikeasti hirveän vihainen siitä, että poikani mielenterveyttä on koetellut jo yli kymmenen vuoden ajan todella järkyttävällä tavalla kaikki se, mitä hän on joutunut itsekin näkemään, miten minua on kohdeltu terveydenhuollossa ja jätetty törkeällä tavalla heitteille.

No tässä sitä keikutaan vaan ja taistellaan. Mutta mitä tuohon viimekertaiseen kirjoitusrupeamaani tulee, olin samana yönä mentyäni nukkumaan niin kipeä, että ajattelin kuolevani.

Eipä tilanne ole kovin hääppöinen nytkään molempien korvienkin kutistessa sienestä, joka kutisee tämän tästä silmäluomissakin nykyään, kun samaan aikaan niin moni muukin juttu rasittaa elimistöäni niin, että ongelmia riittää. Jalkaterätkin alkoivat jäätää villasukkien ja paksujen peittojen alla reisien ja kai koko kehon täristessä samaan aikaan, jonka päälle näkökenttäkin sumenee tämän tästä filmin mennessä poikki, jonka huomaan vasta herätessäni niin kuin tässäkin jo monta kertaa kellon ollessa 3.57 nyt.

Jatkaessani tässä tätä kirjoittamista aamuyöllä 11. huhtikuuta laitan tähän vielä linkit edellä kertomaani liittyen:

Pleurotus ostreatus:
https://tinyurl.com/y836yp9q

Chlorine dioxide:
https://tinyurl.com/ybksufas

Ikävä vain, että testattuani tässä kuukauden verran lupaavaksi mainostettua CDSplussaa, ei se klooridioksidi isompinakaan annoksina ole saanut nujerrettua minua piinaavia taudinaiheuttajia. Viimeistään perjantaina 8.4.2022 huomasin kaikkien oireitteni olevan ennallaan reisieni jäytäessä ja täristessä, otsan kutistua molemmin puolin ja kasvojenkin elohiiren viipyiltyä eri puolilla kasvoja muistona epähygieenisesti otetusta verikokeesta, ja kun vasen korvakin oli silloin vielä kutissut, kirjoitin tuolloin aamusivuuni, jonka otin tähän eteeni:

"- Jahka nousen tästä ylös, tiputan noin 30 tippaa klooridioksidia 0,33 litran vesipulloon antaakseni noille pirulaisille vähän kyytiä."

Tosiasia on vaan, ettei parannusta ole tullut isommillakaan CDSplus-annoksilla normirohtojani oltua paitsiossa kokeiluni ajan; nautittuani koko ajan kuitenkin NAC:tä erittäin tärkeänä apuna maksalle kaikkien myrkkyjen kelatoimisessa.

Aika toivotonta on vaan taistelu vihollisen ollessa niin katala ja paha. Puolilta öin saunan jälkeen suihkussakin tapahtui sellainen ihmeellinen juttu, että yhtäkkiä oikea jalkateräni pamahti niin kipeäksi, ettei se kestänyt painoa. Sormeni alla päkiän kohdalla tunsin ison patin, joka aristi ja sinersi katsoessani sitä, josta tajusin ja tiesin verisuonen pamahtaneen taas rikki kertoen ACA:nkin https://tinyurl.com/y7kgx36q olevan voimissaan, ettei sekään borrelioosipirulainen ole hellittänyt yhtään alettuaan vaivata jo kymmenen vuotta sitten.

Pahinta on tietty, jos verisuoni katkeaa päässä; olematta ainoa ongelma nupissani, jota ei enää ilkeä oikein koskeakaan sattuessaan niin paljon.

Admin 11.4.2022 kirjoitti:
Eipähän ole tullut tuon helmikuisen postauksen jälkeen kirjoitettua terveydentilasta täällä mitään; syystä, etten ole jaksanut ja äskenkin ajateltuani kirjoittamista tuskanhiki nousi ihoni pintaan jo pelkän ajatuksen stressattua minua kellon ollessa nyt 3.10 kesäaikaa. Mutta niin se kirjoittaminen siirtyy vaan eteenpäin ja vaikka talletankin kaikkein tärkeimmän aamusivuihini, ei se ole kuitenkaan luettavissa täällä ja moni asia unohtuu ja menee ohi.

- Muttei kaikki. Tuon viimekertaisen, helmikuisen rupeaman jälkeen kerrottuani poikani unesta, että minulla oli ollut siinä vain päivä elinaikaa, olin oikeasti 13.2.2022 yöllä niin sairas, että tunsin kuolevani.

Vuosikausien sairastamisen jälkeen onkohan kenellekään tullut mieleen, että olen loppuun nääntynyt... Ja siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun se tapahtui.

Kirjoitin muuten 3.4.2022 jotain, jota en jaksanut postata silloin, mutta printtaan sen nyt tähän väliin:

Admin 3.4.2022 kirjoitti:
Kello 2.28.

"Se on hengissä", tiesin ja tunsin aamulla herätessäni, kun oikealla puolella päälakea kutisi, kihelmöi ja elämöi elävästi. Mikään ei ollut siihen tähän mennessä tehonnut eikä nykyinenkään kokeiluni CDSplussalla ollut tehonnut ainakaan sillä annostuksella, jota olin uskaltanut ihan uutta rohtoa ottaa: ensin vain yksi naurettava tippa puolen litran vesipulloon, jonka jälkeen kymmenisen tippaa ilman sen tehoavampaa vaikutusta. Kaiken lisäksi noustuani aamupäivällä ylös sängystä ja istuessani sängynlaidalla myös keskellä päälakea vähän vasemmalla puolella sama jo liian tuttu iso alue puristi ja kihelmöi taivuttaessani päätäni hieman alaspäin. Eikä sivuonteloidenkaan tilanne ollut sen parempi varsinkin oikean otsaontelon kalvaessa ja saman puolen sieraimen vuotaessa kroonista nuhaa, eikä ihmekään, sillä viimeksi jaksettuani tehdä nenähuuhtelun höystettynä vaivaisella tipalla CDSplussaa ja hivenellä merisuolaa ja ruokasoodaa ylhäältä oikealta otsaontelosta nieluuni oli valunut keltaista märkää, jota syljin lavuaariin. Otsaontelon tulehduksen jatkuessa kalvamisellaan minun piti tehdä nenähuuhtelu jo uudestaan jaksamatta sitä vielä vaan. Mutta huomattuani puolilta päivin, ettei nykyinen CDSplus-annokseni ollut edes nujertamassa minussa jylläävää sientä, tiputin seuraavaan puolen litran vesipullooni kolme kertaa kymmenisen tippaa CDSplussaa toivoen siinä olevan enemmän tehoa. Otettuani sitten pari reilua kulausta pullosta hetken kuluttua epähygieenisesti otetusta verikokeesta syksyllä alkanut elohiiririesa alkoi kutista ensin oikealla leuassani ja sitten saman puolen poskessa viihtyessään yleensä kasvojen alueella, jonka lisäksi muutkin neurologiset oireet pahenivat inhottavimpana terävä hermopistos toisessa jalkaterässä.

CDSplussasta kiinnostuin Mark Sircuksen uutiskirjeestä kerrottuaan taistelleensa Omicronia vastaan chlorine dioxidella luetellen sen voivan auttaa myös taistelussa Lymeä, sientä, sivuontelotulehduksia jne. vastaan eli kaikkiin niihin, joista itse olen kärsinyt. Rohdosta voi valmistaa itsekin, mutta tilasin suoraan saksalaisesta Amazonista alkuperäistä Aquariusta, joka aktivoidaan tableteilla.

Kokeiluni Aquariuksella aloitin vajaa kuukausi sitten, jona aikana tuhti rohtojuomani on ollut tauolla - lukuun ottamatta rohdoistani Remasania, jonka kohtalo johdatti luokseni itsenäisyyspäivänä oikein vahvasti monella laatikollisella niin edullisesti, etten voinut olla ostamatta kaikkia, jonka jälkeen olen tulittanut "sientä sienellä" oikein tuhdilla annoksella yrittäessäni parantaa immuunipuolustustani. On ollut laitettava inho sivuun pureskeltuani jo pitkään heti herättyäni kahvin kanssa mansikanmakuista Remasania ollessaan kuitenkin kuivattua ostervinokasjauhetta sienestä, joka maistuu kapseleissa vieläkin tunkkaisemmalta nielaistessani niitäkin kurkustani alas.

Ikävä vaan, ettei yhä edelleenkään taistelussani sientä vastaan ole tapahtunut mitään läpimurtoa, että se on niin helvetin sitkeä ja oireeni eivät ole olleet helpottamaan päinkään tilanteessa, jossa lääketieteellisen avun saaminen on tehty ylitsepääsemättömäksi.

Admin 13.2.2022 kirjoitti:Kello on 3.09 etsittyäni yhtä linkkiä https://tinyurl.com/y8f2rseo aika kauan löytäen helpommin toisen, kirjanmerkkeihin jo aikoja sitten https://tinyurl.com/ydbpxvjj tallentamani.Se, mikä sai minut heivaamaan kirjoittamistaukoa täällä, oli viimeöinen uni. - Ei omani, vaan poikani, joka kertoi nähneensä todentuntuista painajaista siitä, että minulla oli enää vain päivä elinaikaa.Olen äitinä oikeasti hirveän vihainen siitä, että poikani mielenterveyttä on koetellut jo yli kymmenen vuoden ajan todella järkyttävällä tavalla kaikki se, mitä hän on joutunut itsekin näkemään, miten minua on kohdeltu terveydenhuollossa ja jätetty törkeällä tavalla heitteille.

No tässä sitä keikutaan vaan ja taistellaan. Mutta mitä tuohon viimekertaiseen kirjoitusrupeamaani tulee, olin samana yönä mentyäni nukkumaan niin kipeä, että ajattelin kuolevani.

Eipä tilanne ole kovin hääppöinen nytkään molempien korvienkin kutistessa sienestä, joka kutisee tämän tästä silmäluomissakin nykyään, kun samaan aikaan niin moni muukin juttu rasittaa elimistöäni niin, että ongelmia riittää. Jalkaterätkin alkoivat jäätää villasukkien ja paksujen peittojen alla reisien ja kai koko kehon täristessä samaan aikaan, jonka päälle näkökenttäkin sumenee tämän tästä filmin mennessä poikki, jonka huomaan vasta herätessäni niin kuin tässäkin jo monta kertaa kellon ollessa 3.57 nyt.

Jatkaessani tässä tätä kirjoittamista aamuyöllä 11. huhtikuuta laitan tähän vielä linkit edellä kertomaani liittyen:

Pleurotus ostreatus:
https://tinyurl.com/y836yp9q

Chlorine dioxide:
https://tinyurl.com/ybksufas

Ikävä vain, että testattuani tässä kuukauden verran lupaavaksi mainostettua CDSplussaa, ei se klooridioksidi isompinakaan annoksina ole saanut nujerrettua minua piinaavia taudinaiheuttajia. Viimeistään perjantaina 8.4.2022 huomasin kaikkien oireitteni olevan ennallaan reisieni jäytäessä ja täristessä, otsan kutistua molemmin puolin ja kasvojenkin elohiiren viipyiltyä eri puolilla kasvoja muistona epähygieenisesti otetusta verikokeesta, ja kun vasen korvakin oli silloin vielä kutissut, kirjoitin tuolloin aamusivuuni, jonka otin tähän eteeni:

"- Jahka nousen tästä ylös, tiputan noin 30 tippaa klooridioksidia 0,33 litran vesipulloon antaakseni noille pirulaisille vähän kyytiä."

Tosiasia on vaan, ettei parannusta ole tullut isommillakaan CDSplus-annoksilla normirohtojani oltua paitsiossa kokeiluni ajan; nautittuani koko ajan kuitenkin NAC:tä erittäin tärkeänä apuna maksalle kaikkien myrkkyjen kelatoimisessa.

Aika toivotonta on vaan taistelu vihollisen ollessa niin katala ja paha. Puolilta öin saunan jälkeen suihkussakin tapahtui sellainen ihmeellinen juttu, että yhtäkkiä oikea jalkateräni pamahti niin kipeäksi, ettei se kestänyt painoa. Sormeni alla päkiän kohdalla tunsin ison patin, joka aristi ja sinersi katsoessani sitä, josta tajusin ja tiesin verisuonen pamahtaneen taas rikki kertoen ACA:nkin https://tinyurl.com/y7kgx36q olevan voimissaan, ettei sekään borrelioosipirulainen ole hellittänyt yhtään alettuaan vaivata jo kymmenen vuotta sitten.

Pahinta on tietty, jos verisuoni katkeaa päässä; olematta ainoa ongelma nupissani, jota ei enää ilkeä oikein koskeakaan sattuessaan niin paljon.

Kun en millään taaskaan jaksaisi, on pakotettava itseään tietämättä, mihin kaikki tämä kääntyy, eikä pelkästään maailman tilanne - herättyäni tänään oikean reiden sykkivään kipuun, johon ei ole auttanut vielä hepariinigeeli eikä kolme sadan milligramman Disperiniäkään suonikohjuisessa, leikatussa jalassani - niveltulehduksenkin alettua kummitella oikean käden pikkusormen ensimmäisessä nivelessä.

Kaikkea sitä tässä on yritellyt viritellä ja pähkäillä joutuessaan sairastamaan oman onnensa nojassa. CDS:stä olin kai lukenut, mutta unohtanut joutuessani taiteilemaan muistinikin kanssa nykyään, ettei sitä sovi käyttää verta ohentavien lääkkeiden ja rohtojen kanssa NAC:nkin ollessa kai sellainen, samoin osterivinokkaan https://tinyurl.com/y3krk4aa käytettyäni runsaasti Remasania tiputettuani sitten sen määrää; luopumatta kuitenkaan kalaöljystä, jota olen käyttänyt jo miltei 30 vuotta oikean jalan suonikohjuleikkauksen jälkeen hirveää särkyä vastaan, kun jalastani poistettiinkin koko pitkä laskimorunko nivusista asti vain toivomieni paikallisten pullukoiden leikkaamisen sijaan. Kun suvussakin on paljon noita tulppia ollut, niin eihän huoli ihan aiheeton ole.

Eipä sitä auta kuin seurailla tilannetta ja sydämen ääntä ja antaa asioiden kypsyä ja yrittää itsekin kypsytellä kaikkea ottamalla selvää kaikesta, mihin pystyy. Koska CDSplussasta ei ollut omalla kohdallani ihmelääkkeeksi ja verisuonten ratkeaminen laittoi miettimään syntyjä syviä, etten vaan pahentaisi kärsimääni https://tinyurl.com/y7kgx36q ACA:ta, tiputin CDSplussan käytön minimiin ihan muutamaan tippaan ja otin mukaan DMSO:n käyttäen sitäkin vain muutaman tipan suodatetun veden joukossa varovasti. Ohessa https://tinyurl.com/yxrlk7b8 päivittämääni linkkilistaa.

Sen lisäksi, että tässä välissä 30.4.2022 on tullut kymmenen vuotta täyteen https://tinyurl.com/yxent3h8 punkinpuremasta, joka sairastutti minut kroonisesti, olin jo sitä ennen sairastunut homeesta ja saanut riesoikseni pirullisen poskiontelotulehduksenkin, joka levisi otsaani ja päähäni niin, että olen jo seitsemän vuotta laittanut nukkumaan mennessäni pipon päähäni lievittääkseni tulehduksen aiheuttamaa särkyä.

Tässä kun on joutunut miettimään kaikkea, mitä ympärillään on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa, olen tullut siihen tulokseen, ettei kroonisesti sairaita työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä haluta edes hoitaakaan syystä, että he kuuluvat sairaina samaan kategoriaan hyödyttömät syöjät "useless eaters" muiden eläkeläisten kanssa https://tinyurl.com/y2424nfc uudessa maailmanjärjestyksessä, joka on jo https://tinyurl.com/y5bxlq8n voimassa.

Ohessa vielä jotakin, minkä pakotin itseni poimimaan aamusivuistani talteen.

Lainaus torstain 28.4.2022 aamusivusta:

- Kello on 3.49 jo 29.4.2022 puolella jatkaessani saatuani äsken kello 3.45 sanat:

"Kuin kauaksi eksyitkään, minä olen lähellä."

Kiitos, rakas Jumala, vaikka tiesinkin toki, ettet Luojana hylkäisi luotujasi; että olet läsnä aina. Onneksi niin, sillä jo nuorena huomasin maallisesta avusta, että "kun hätä on lähellä, apu on kaukana". Ilman Sinua ei olisi mitään henkistä apua ja tukea, millä kestää kaikki maanpäällinen helvetti ja ahdistus.

Luin juuri yöllä Ukrainan hirveästä tilanteesta, ja tätä kirjoittaessani aloin kuulla kuin jotain jatkuvaa ääntä ja huolestuin, ettei se vaan olisi mitään hälytystä, jota nousin tarkistamaan. Huokaisin helpotuksesta kuullessani saunan ikkunan läpi lintujen visertävän siellä ulkona vaan.

Seuraavana päivänä aloittelin aamusivua näin:

Perjantaina 29/4∙2022

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 10.54 herättyäni äsken olon ollessa aika ikävä ja väsynyt, vaikka olen nukkunut viitisen tuntia mentyäni heti aamusivun oikoluvun jälkeen nukkumaan viiden jälkeen liman tosin alettua valua oikeasta otsaontelosta alas niin, että jouduin puhaltamaan vielä pulloon puoli kuuden maissa keuhkojenkin tunnuttua limaisilta, joka on tukkinut ehkä hengitysteitäni. En myöskään syönyt enää illan jälkeen, joka tekikin olon ikäväksi ja heikoksi samalla, kun päätäni alkoi kalvaa päälaen kipeästä kohdasta sienen vihoitellessa siellä, kun se ei saa tarvitsemaansa ruokaa. - Lisättävä vielä, jos jaksaisin kirjoittaa senkin ollessa raskasta, että päätäni kalvaa edelleen, jonka ja kaiken muun lisäksi, mistä en jaksa kirjoittaa, että elohiirikin väreili nenänpäässäni herätessäni siirtyen siitä sitten sivummalle, saatuani kyseisen päivästä päivään vaivaavan kasvojen elohiiren viimesyksyisestä sairaalan laboratoriossa epähygieenisesti otetusta verikokeesta.

Lauantaina 30/4∙2022

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 11.45 aloittaessani herättyäni puolisen tuntia sitten ajattelemaan kaikkea nukuttuani ihme kyllä aika kohtuullisesti, vaikka vatsa turvotteli koko eilisen päivän eikä toiminut illallakaan; ja kirjoittaessani yöllä saunan jälkeen aamusivuani loppuun aloin nukahdella parin rivin jälkeen ihan sairaalloisella tavalla taas nähden herätessäni kaiken värjääntyneenä ainakin kerran kellertävänä, samoin punertavana voimatta luottaa näköaistiini, päänkin kirveltyä oikealta puolelta päälakea ohimon tietämiltä ilkeästi, kun koko kallo aristi kipeänä ja muhkuraisena pestessäni tukkaa saunan jälkeen --

- Kello on 3.07 jatkaessani 1.5.2022 aamuyöllä takana päivä, jona tuli kymmenen vuotta täyteen minut kroonisesti sairastuttaneesta punkin puremasta 30.4.2012 -- oltuaan pieni nymfipunkki, jonka kivuliaaseen puraisuun havahduin kaupassa tökäten punkin pois kädestäni, mutta heräten seuraavana aamuyönä päänsärkyyn punkista saamieni patogeenien päästyä aivoihini.

Tuossa edellä vielä tyngittyä pätkää vappuaaton aamusivusta muisteltuani kymmenen vuoden takaista punkinpuremaa kirjoitettuani siitä täälläkin:

Kymmenen kärsimyksen vuotta täynnä punkinpuremasta 30.4.2012

Admin 10.5.2022 kirjoitti:
Kun en millään taaskaan jaksaisi, on pakotettava itseään tietämättä, mihin kaikki tämä kääntyy, eikä pelkästään maailman tilanne - herättyäni tänään oikean reiden sykkivään kipuun, johon ei ole auttanut vielä hepariinigeeli eikä kolme sadan milligramman Disperiniäkään suonikohjuisessa, leikatussa jalassani - niveltulehduksenkin alettua kummitella oikean käden pikkusormen ensimmäisessä nivelessä.

Kaikkea sitä tässä on yritellyt viritellä ja pähkäillä joutuessaan sairastamaan oman onnensa nojassa. CDS:stä olin kai lukenut, mutta unohtanut joutuessani taiteilemaan muistinikin kanssa nykyään, ettei sitä sovi käyttää verta ohentavien lääkkeiden ja rohtojen kanssa NAC:nkin ollessa kai sellainen, samoin osterivinokkaan https://tinyurl.com/y3krk4aa käytettyäni runsaasti Remasania tiputettuani sitten sen määrää; luopumatta kuitenkaan kalaöljystä, jota olen käyttänyt jo miltei 30 vuotta oikean jalan suonikohjuleikkauksen jälkeen hirveää särkyä vastaan, kun jalastani poistettiinkin koko pitkä laskimorunko nivusista asti vain toivomieni paikallisten pullukoiden leikkaamisen sijaan. Kun suvussakin on paljon noita tulppia ollut, niin eihän huoli ihan aiheeton ole.

Eipä sitä auta kuin seurailla tilannetta ja sydämen ääntä ja antaa asioiden kypsyä ja yrittää itsekin kypsytellä kaikkea ottamalla selvää kaikesta, mihin pystyy. Koska CDSplussasta ei ollut omalla kohdallani ihmelääkkeeksi ja verisuonten ratkeaminen laittoi miettimään syntyjä syviä, etten vaan pahentaisi kärsimääni https://tinyurl.com/y7kgx36q ACA:ta, tiputin CDSplussan käytön minimiin ihan muutamaan tippaan ja otin mukaan DMSO:n käyttäen sitäkin vain muutaman tipan suodatetun veden joukossa varovasti. Ohessa https://tinyurl.com/yxrlk7b8 päivittämääni linkkilistaa.

Sen lisäksi, että tässä välissä 30.4.2022 on tullut kymmenen vuotta täyteen https://tinyurl.com/yxent3h8 punkinpuremasta, joka sairastutti minut kroonisesti, olin jo sitä ennen sairastunut homeesta ja saanut riesoikseni pirullisen poskiontelotulehduksenkin, joka levisi otsaani ja päähäni niin, että olen jo seitsemän vuotta laittanut nukkumaan mennessäni pipon päähäni lievittääkseni tulehduksen aiheuttamaa särkyä.

Tässä kun on joutunut miettimään kaikkea, mitä ympärillään on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa, olen tullut siihen tulokseen, ettei kroonisesti sairaita työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä haluta edes hoitaakaan syystä, että he kuuluvat sairaina samaan kategoriaan hyödyttömät syöjät "useless eaters" muiden eläkeläisten kanssa https://tinyurl.com/y2424nfc uudessa maailmanjärjestyksessä, joka on jo https://tinyurl.com/y5bxlq8n voimassa.

Kello 0.48, 26.5.2022. On tämä hirveää. Jatkuvaa nukahtelua ja silmien sumentumista niin kuin äsken istuessani tässä paksu, kaksinkertainen alpakkapanta päässäni otsan kalvamista vastaan, lämmön ollessa ainoita lääkkeitäni.

Jostain syystä ei vaan motivoi kirjoittaa täällä kirjoittaessani koko paskasta kaiken aikaa aamusivuihini ihan kyllästymiseen asti, oltuaan ihan viime päivinäkin tämännäköistä poimittuani muutaman kohdan ylös jaksettuani nähdä kopioimisvaivan:

Sunnuntaina 15/5∙2022

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 11.47 aloittaessani kirjoitettuani vasta eilisen aamusivuni loppuun ohimot edelleen ikävästi kalvaen.

- Kello on 1.57 jatkaessani jo 16.5.2022 puolella muistaen lähes heti, mikä päivä tämä on - poikani kastepäivä 30 vuotta sitten, lämmittäen mieltäni aina vain, kun tuolloin puolen vuoden kuluttua lapseni syntymästä tapahtui sellainenkin elämänarvojani mullistanut asia, että tulin uskoon; josta on siis kohta 30 vuotta. Silloinhan voin henkisesti erittäin huonosti avioliitossamme; kovassa ja kolkossa ihmissuhteessa, jossa henkinen hyvinvointini ei merkinnyt mitään; kun minua painostettiin ja pakotettiin kaikkeen ja minua halveksittiin ja syljettiin - lopputuloksena se, että olin tuosta vuoden kuluttua sairaalakunnossa. Jälkikäteen voin ajatella, että se oli vedenjakaja; kaikki se stressi nakertamassa terveyttäni niin, että minusta tuli sairas, vaikka olin sitä ennen ollut huippukuntoinen, terve ja urheilullinen. Siitä stressistä ja synnytysvaurioista kun se alkoi, kaikki on ollut sen perään vain sairautta sairauden päälle, ollessani enää vain henkisesti vahva.

Tiistaina 24/5∙2022

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 10.59 aloittaessani nukuttuani vatsantärinässä koko yön ilman, että olisin syönyt valkosipulia koko päivänä, joka olisi voinut auttaa häätäessään kutsumattomia vieraita suolistosta. Nukahtaminen oli vaikeaa ja viideltä havahduinkin inhottavaan tunteeseen, etten pystynyt nielemään, kellon oltua 5.02 silloin katsoessani sitä. Vatsa tärisee ikävästi edelleen ja on kurja ja väsynyt olo herättyäni kymmenen maissa.

- Kello on 3.15 jo 25.5.2022 puolella jatkaessani otettuani normirohtoni ja höyryhengitystä vahvalla kanelinkuoriöljyllä saaden kasvoni helottamaan ja kylmän väistymään; alettuani kai palella taudinaiheuttajien päästyä juhlimaan minussa, spirokeettojen ja sienen ollessa lähes voittamattomat kumppanit, elohiirenkin viipyillessä leuassa taas.

Milloin se olikaan, viime yönä kai, kun harjatessani tukkaani tutkin vähän kalloani oltuaan kipeä niskastakin niin, että huomasin sen turvonneen ja hämähäkkikuvioinnin olevan entisellään. Nyt iltapäivällä harjatessani tukkaani jälleen huomasin kipeään kohtaan päälaelle muodostuneen jonkin ison, laaja-alaisen vajoaman. En kertonut sitä --, ettei reissumme -- menisi pilalle - nukahdettuani sairaalloisesti tuossa taas ja sitten uudestaan --

Tarvitsisin kyllä pätevää lääkärin apua, mutta missä sellaista olisi tarjolla, yritettyäni tiedustellakin sitä tammikuun lopussa. Mutta puhelimen oltua juuri silloin varattu - sellaista on uupuneen elämä, etten ole jaksanut soittaa tähän mennessä vielä uudestaan.

Arvaustoimistossa ei näytä olevan mitään apua tarjolla - sepustaessaankin kaiken väärin niin, että jo pelkkien tietojen korjaamisessa ja oikaisussa menee kaikki voimat.

En ole kertonut huhtikuisesta hammaslääkärikäynnistäkään vielä mitään epäiltyäni jo ennestään koetellun hampaani https://tinyurl.com/2z55fpn3 lohjenneen taas. Sainkin varattua uuden ajan, kunnes kyseinen päivä koitti ja huomasin saaneeni soiton jostain virallisesta numerosta. Soitin takaisin ja ilmeni, että lääkäri oli yrittänyt tavoitella minua ja kertoi soittavansa parin minuutin kuluttua uudestaan. No, se pari minuuttia ja vähän kauemminkin meni, kunnes soitto tuli ja lääkäri jutteli epätavallisen iloisesti ja eloisasti minulle. Kunpa kaikki lääkärit puhuisivat samalla tavalla, ehdin ajatella ennen kuin hän alkoi esittää asiaansa. - Kuule Tanja, se viisaudenhammas pitäisi vetää pois - se joka näkyy siellä vähän, hän alkoi jankata ja vetosi kuvaankin, asettuessani itse heti vastahankaan, mitä viisaudenhampaiden turhiin poisvetämisiin tulee. Turhaan ei kannattaisi mitään hampaita pois vetää ja kyllähän se muistuttaisi itsestään, jos sellainen tilanne tulisi. Sitä paitsi ne kuvat oli otettu muistaakseni jo viime vuonna lääkärin alkaessa jankata tuoreista kuvista, joissa en ollut käynyt, koska en ollut se Tanja, jolle hän luuli soittavansa yhteystiedot sekoitettuaan.

Pitkästä aikaa täällä!

Mutta onpa edellisistä viesteistä kauan, enkö ole muka kirjoittanut kesäkuussakaan täällä mitään? Lähes tuskanhiki nousi pintaani siitä, jos viestejä on hävinnyt täältä - ehkä jonkun päivityksen yhteydessä?

Vaan ei - kaikki näyttäisi olevan tallella. En vaan ole kirjoittanut täällä pitkään aikaan mitään. Aamusivumappini sen sijaan on pursuillut siirrettyäni tammi-toukokuusta 151 liuskaa isoon pahvilaatikkoon talteen. Vaikka kirjoittaisi vain liuskan päivässä, niin kuin olen jo kauan tehnyt harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, liuskoja syntyy siitä huolimatta tuskastuttava määrä, kuten tammikuun alusta toukokuun loppuun tuo 151 liuskaa.

Kello on nyt 3.07 ja hetkinen sitten raskaiden ajatusten saattelemana olin päivittämässä aamusivuani, toisin sanoen kirjoittamassa sen loppuun siitä, mihin olin puolen päivän jälkeen jäänyt - kirjoitettuani ennen puolta päivää vasta edellispäiväisen aamusivuni loppuun syystä, että jo sen yhden liuskan kirjoittaminen käsin joka päivä ei ole kevyttä vaan raskasta, vaatien sitoutumista ja tahdonvoimaa kaiken sairastelun ja vastoinkäymisten ohessa.

- Mitä edellä mainitsemiini raskaisiin ajatuksiin tulee, tällä kertaa ne johtuivat siitä jo liian kauan jatkuneesta syystä, että taivutettuani päätäni vain vähän eteen- ja alaspäin oikeassa otsaontelossa tuntui jo liiankin tutuksi tullut -- ja kirjoittaessani nyt siitä tässä aloin nukahdellakin, niin kuin yhdessä ongelmassa ei olisi tarpeeksi.

Onhan sitä viime päivinä kesää ja helteitä pidellyt, voimatta iloita niistä paljoa näin sairaana.

Yritystä on kyllä ollut -- nukahdettuani tässä välissä ihan huomaamattani taas, jonka jälkeen on mietittävä, mihin jäinkään. Joo niin, nenähuuhteluun, jonka muutama päivä sitten tein -- nukahdettuani jälleen kerran uudestaan. Mutta se nenähuuhtelu -- nukahtaessani taas -- se ei sujunut ollenkaan hyvin saamatta -- nukahtaessani nytkin, kirjoittamisenkin ollessa ihan mahdotonta. - Niin, kun sitä nenähuuhtelua ei pysty -- nukahtelunkin kiihtyessä tässä, pysymättä hereillä enää -- niin, jos kerran ei saa enää vettä menemään -- silmieni lupsahdettua kiinni taas yritettyäni kirjoittaa vaan; että jos ei saa vettä menemään ahtautuneisiin onteloihin, niin onhan sitä aika mahdotonta "huuhdella" sieltä mitään.

Nukahtelun takia eiköhän se aamusivukin ole kirjoitettava vasta huomenna loppuun virkkeestä, johon olin jäänyt: "Olin laittanut yöllä nukkumaan mennessäni päähäni merinopipon otsani kalvettua helteestä huolimatta, mutta heräsin kesken unieni niin hikisenä, että pipo oli otettava pois."

+ + +

Sitten kello onkin jo 4.26 saatuani yötoimet tehtyä ainakin sen osalta, että napsin rohtojuomani kanssa pari rohtoa, ja otin höyryhengitystä vahvalla kanelinkuoriöljyllä pystymättä vaan poistamaan krooniseksi muuttunutta otsaontelontulehdusta, joka ylläpitää erittäin haitallista tulehdustilaa elimistössäni niin, että niveletkin ovat kalvaneet lonkkia myöten ja tulehdus alkanut pullistaa ja tuhota sorminiveliäni.

Vakesista - tai mikä lie PVK se on lyhennettynä - on lapannut, sitä mukaa kuin olen jaksanut valituksia kirjoittaa, kotiin isoja kirjekuoria, joita en ole avannut enää pitkään aikaan huomattuani paikan meiningin. Oikaisujakaan ei kannata kyseiseen paikkaan tehdä, ellei tarkoituksena ole saada itselleen lisää aikaa valitusten eteenpäin viemiseen siihen tahoon, joka noita päätöksiä voi muuttaa.

Kello 4.38 elohiirikin alkoi väreillä vasemmassa poskessani saatuani jonkun pöpön viime syksynä epähygieenisesti otetusta verikokeesta, kirjoitettuani siitä jo aikaisemmin.

Alkoipa sitten kipeässä kohdassa päässänikin kirvellä niin eloisasti taas.

- Joillakin elämä on totista laiffii joutuessaan kärsimään kaiken maailman vääryyksistä.

Kaikki vääryyshän perustuu siihen, että saadaan uhri/uhrit kärsimään hiljaa ja nielemään katkeraa kalkkiaan, että hyväksikäyttäjät voisivat juhlia rauhassa.

Ilman sopivaa asemaa ja muiden tukea voi joutua vaikkapa vain sellaisesta kuin naapureiden metelistä valittamisesta mielenterveydenarvioon Suomessa. Oikeat sairaudethan ja hyväksikäyttäjät jäävät siinä hoitamatta.

Katsotaan nyt, mihin Herrani ja Luojani tätä kaikkea johtaa. Siinä juurella kun on asunto, ainakin sielu pääsee pitkän kitumisen jälkeen Taivaaseen.

Nenähuuhtelusta ei ole ollut paljon apua, vaikutuksen ollessa jo heti seuraavassa hetkessä ohi.

Kun on leikattu väärin, niin korjaavaan toimenpiteeseen ei pääse millään.

Suomalaisessa terveydenhuollossa vain julkkiksia ja muita silmäätekeviä hoidetaan hyvin, että kehuisivat korruptoitunutta systeemiä.

Muilla on monin verroin raskaampaa. Esimerkiksi minulta puuttuu pipo, joka ei hiostaisi kesällä, mutta auttaisi kalvamista vastaan. Semmoinen tai pari pitäisi neuloa vielä näin heinäkuussa ja tehdä monta muuta juttua, joita ei sairaana jaksaisi.

Admin 1.7.2022 klo 5.23 kirjoitti:
Pitkästä aikaa täällä!

Mutta onpa edellisistä viesteistä kauan, enkö ole muka kirjoittanut kesäkuussakaan täällä mitään? Lähes tuskanhiki nousi pintaani siitä, jos viestejä on hävinnyt täältä - ehkä jonkun päivityksen yhteydessä?

Vaan ei - kaikki näyttäisi olevan tallella. En vaan ole kirjoittanut täällä pitkään aikaan mitään. Aamusivumappini sen sijaan on pursuillut siirrettyäni tammi-toukokuusta 151 liuskaa isoon pahvilaatikkoon talteen. Vaikka kirjoittaisi vain liuskan päivässä, niin kuin olen jo kauan tehnyt harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, liuskoja syntyy siitä huolimatta tuskastuttava määrä, kuten tammikuun alusta toukokuun loppuun tuo 151 liuskaa.

Kello on nyt 3.07 ja hetkinen sitten raskaiden ajatusten saattelemana olin päivittämässä aamusivuani, toisin sanoen kirjoittamassa sen loppuun siitä, mihin olin puolen päivän jälkeen jäänyt - kirjoitettuani ennen puolta päivää vasta edellispäiväisen aamusivuni loppuun syystä, että jo sen yhden liuskan kirjoittaminen käsin joka päivä ei ole kevyttä vaan raskasta, vaatien sitoutumista ja tahdonvoimaa kaiken sairastelun ja vastoinkäymisten ohessa.

- Mitä edellä mainitsemiini raskaisiin ajatuksiin tulee, tällä kertaa ne johtuivat siitä jo liian kauan jatkuneesta syystä, että taivutettuani päätäni vain vähän eteen- ja alaspäin oikeassa otsaontelossa tuntui jo liiankin tutuksi tullut -- ja kirjoittaessani nyt siitä tässä aloin nukahdellakin, niin kuin yhdessä ongelmassa ei olisi tarpeeksi.

Onhan sitä viime päivinä kesää ja helteitä pidellyt, voimatta iloita niistä paljoa näin sairaana.

Yritystä on kyllä ollut -- nukahdettuani tässä välissä ihan huomaamattani taas, jonka jälkeen on mietittävä, mihin jäinkään. Joo niin, nenähuuhteluun, jonka muutama päivä sitten tein -- nukahdettuani jälleen kerran uudestaan. Mutta se nenähuuhtelu -- nukahtaessani taas -- se ei sujunut ollenkaan hyvin saamatta -- nukahtaessani nytkin, kirjoittamisenkin ollessa ihan mahdotonta. - Niin, kun sitä nenähuuhtelua ei pysty -- nukahtelunkin kiihtyessä tässä, pysymättä hereillä enää -- niin, jos kerran ei saa enää vettä menemään -- silmieni lupsahdettua kiinni taas yritettyäni kirjoittaa vaan; että jos ei saa vettä menemään ahtautuneisiin onteloihin, niin onhan sitä aika mahdotonta "huuhdella" sieltä mitään.

Nukahtelun takia eiköhän se aamusivukin ole kirjoitettava vasta huomenna loppuun virkkeestä, johon olin jäänyt: "Olin laittanut yöllä nukkumaan mennessäni päähäni merinopipon otsani kalvettua helteestä huolimatta, mutta heräsin kesken unieni niin hikisenä, että pipo oli otettava pois."

+ + +

Sitten kello onkin jo 4.26 saatuani yötoimet tehtyä ainakin sen osalta, että napsin rohtojuomani kanssa pari rohtoa, ja otin höyryhengitystä vahvalla kanelinkuoriöljyllä pystymättä vaan poistamaan krooniseksi muuttunutta otsaontelontulehdusta, joka ylläpitää erittäin haitallista tulehdustilaa elimistössäni niin, että niveletkin ovat kalvaneet lonkkia myöten ja tulehdus alkanut pullistaa ja tuhota sorminiveliäni.

Vakesista - tai mikä lie PVK se on lyhennettynä - on lapannut, sitä mukaa kuin olen jaksanut valituksia kirjoittaa, kotiin isoja kirjekuoria, joita en ole avannut enää pitkään aikaan huomattuani paikan meiningin. Oikaisujakaan ei kannata kyseiseen paikkaan tehdä, ellei tarkoituksena ole saada itselleen lisää aikaa valitusten eteenpäin viemiseen siihen tahoon, joka noita päätöksiä voi muuttaa.

Kello 4.38 elohiirikin alkoi väreillä vasemmassa poskessani saatuani jonkun pöpön viime syksynä epähygieenisesti otetusta verikokeesta, kirjoitettuani siitä jo aikaisemmin.

Alkoipa sitten kipeässä kohdassa päässänikin kirvellä niin eloisasti taas.

- Joillakin elämä on totista laiffii joutuessaan kärsimään kaiken maailman vääryyksistä.

Kaikki vääryyshän perustuu siihen, että saadaan uhri/uhrit kärsimään hiljaa ja nielemään katkeraa kalkkiaan, että hyväksikäyttäjät voisivat juhlia rauhassa.

Ilman sopivaa asemaa ja muiden tukea voi joutua vaikkapa vain sellaisesta kuin naapureiden metelistä valittamisesta mielenterveydenarvioon Suomessa. Oikeat sairaudethan ja hyväksikäyttäjät jäävät siinä hoitamatta.

Katsotaan nyt, mihin Herrani ja Luojani tätä kaikkea johtaa. Siinä juurella kun on asunto, ainakin sielu pääsee pitkän kitumisen jälkeen Taivaaseen.

Nenähuuhtelusta ei ole ollut paljon apua, vaikutuksen ollessa jo heti seuraavassa hetkessä ohi.

Kun on leikattu väärin, niin korjaavaan toimenpiteeseen ei pääse millään.

Suomalaisessa terveydenhuollossa vain julkkiksia ja muita silmäätekeviä hoidetaan hyvin, että kehuisivat korruptoitunutta systeemiä.

Muilla on monin verroin raskaampaa. Esimerkiksi minulta puuttuu pipo, joka ei hiostaisi kesällä, mutta auttaisi kalvamista vastaan. Semmoinen tai pari pitäisi neuloa vielä näin heinäkuussa ja tehdä monta muuta juttua, joita ei sairaana jaksaisi.

Edeltä haluaisin nostaa tikunnokkaan tämän 1.7.2022 kirjoittamani, korvieni soidessa samaan aikaan nyt täysillä kuten yleensä aina ja pääni kutistessa hillittömästi taas keskeltä kalloa sairaudessa, jossa joudun omin nokkineni kärvistelemään täysin Luojani armoilla:

"Kaikki vääryyshän perustuu siihen, että saadaan uhri/uhrit kärsimään hiljaa ja nielemään katkeraa kalkkiaan, että hyväksikäyttäjät voisivat juhlia rauhassa."

Ikävä juttu, että otsanikin kalvaa oikealta ja vasemmalta taas, ja oikea korvanikin kutisee parhaillaan päälakeni lisäksi, joka sekä kirvelee että kutisee vasemman poskiontelonikin turvottaessa jälleen, eikä aikaakaan, kun kutina siirtyi oikeasta korvasta juuri vasempaan sienen vallattua nekin.

Voihan olla, jos "sienilogia" on kokonaan vierasta, niin se on kuin kieli, jota ei ymmärrä kielitaidon puuttuessa. Sen sulkee pois mielestään, kun sitä ei ymmärrä, kun ei ole tullut opiskeltua eikä kiinnostusta siihen ole yhtään. Valhe sairaudesta korvaa totuuden ja se valhe tuottaa yhä enemmän valheita.

Onhan tämänkin ja näiden sairauksien kanssa voinut elää kituuttaen eivätkä ne ole tappaneet minua ainakaan vielä.

Täytyyhän tässä elämässä olla jotain ihme johdatustakin, siitä ei pääse mihinkään, kokiessaan sitä.

Vuosia olen harmitellut sitä, ettei minulla ole ollut enää oliivipuuta, josta olen kirjoittanut viimeksi tuolla, kunnes keväällä käydessämme Ikean löytöpisteessä seisoin paikallani ajatellessani jotain kai vaan poikani katsoessa valikoimaa, ja havahduin yhtäkkiä siihen, että vieressäni oli iso viherkasvi, minua korkeampi puu, joka osoittautui aidoksi oliivipuuksi lehtineen. Ei tarvinnut kauaa miettiä, otetaanko se puu, joka on parvekkeella jo yli kaksi metriä korkea ja kestää pakkastakin seitsemisen astetta. Eikä siinä kaikki, sillä oliivipuita oli Ikeassa enemmänkin tarjolla. Ison kaverina parvekkeella on nyt myös pienempi puu, jossa on ihan oikeita oliivihedelmiäkin kasvamassa.

Vaikka noissa on minulle ehtaa lääkettä tarjolla ja puut on siirrettävä ennen kovia pakkasia sisälle, tilasin siitä huolimatta Polar Pharmasta pari purkkia AntiWiriäkin sisältäessään oliivin oleuropeiinin lisäksi vaikuttavina aineina myös melissauutetta ja monolauriinia, jota on äidinmaidossakin, selvitäksemme syksynä ja talvena uhkaavista pahoista taudeistakin niin pystyssä päin kuin vaan voi.

Tässähän tätä viestiä on taas ajan kanssa kirjoitettu voimatta ja jaksamatta kertoa kaikesta. Parkissa on kuitenkin jotain, jonka olen näpytellyt jo aikaisemmin talteen, jonka voisin printata tähän.

Ensimmäinen on aamusivun alkua kesäkuun 20. päivältä ja toinen kokonaisuudessaan se, mitä kesäkuun 30. päivänä heinäkuun 1. päivän puolelle kirjoitin:

Maanantaina 20/6∙2022

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 11.57 aloittaessani herättyäni jo noin tunti sitten aika väsyneenä ajattelemaan kaikkea -- ajatusteni karattua nytkin vaikka mihin. Valvoin yöllä puoli viiteen muistaakseni; jonka jälkeen huomasin aivan upean auringonnousun valaisevan vehreätä koivurivistöä vasten tummia ukkospilviä, josta halusin ottaa kuvia. Etten herättäisi --, otin ensimmäiset ikkunan läpi - mutta niityllä samoili ruohoa syömässä myös yksinäinen peura, josta halusin ottaa parvekkeelta parempia kuvia ja videoidakin sitä. Olin niin onnellinen saatuani kokea tuon näyn mielessäni päivän jae, joka oli viimeisimpänä tullut myös sähköpostiini: "Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty." (Psalmit 113:3 FINRK.) Tutkiessani vaan äsken kännykkääni tullutta bible.comin päivän jaetta, se on vuoden 1992 käännöksessä sävelletty muotoon: "Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!" - Onhan sekin kauniisti sanottu, mutta jos tuossa kohtaa pitäisi olla oikeasti, kuten vuoden 1938 käännöksessäkin lukee, että "auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty", ei se väännös oikein mukavalta tunnu ainakaan omassa nupissani kärvistellessäni sairauksien keskellä. Yöllä ja tänäänkin on kipeä kohta päässäni jatkanut kutisemistaan; yöllä oikea korvakin, ja aloin nukahdella istualleni sairaalloisella tavalla taas; katsomatta edes aikaa ja paikkaa nukahdeltuani kesken neulomisenkin kutimet kädessä keskellä päivää autossakin.

Tiistaina 30/6∙2022

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.

ღ

Kello on 12.03 aloittaessani kirjoitettuani vasta eilisen aamusivuni loppuun. Heräilin jo kymmenen maissa aika hikisenä jäädessäni ajattelemaan kaikkea. Olin laittanut yöllä nukkumaan mennessäni päähäni merinopipon otsani kalvettua helteestä huolimatta, mutta heräsin kesken unieni niin hikisenä, että pipo oli otettava pois.

- Kello on 12.16 jatkaessani vasta seuraavana päivänä 1.7.2022 kirjoittamista kirjoitettuani pitkästä aikaa yli kuukauteen Helppi-palstallani ehdittyäni yöllä ottamaan aamusivumappini jo esiin, mutta oltuani jo muutenkin vihainen kaikesta vääryydestä ja luettuani edeltä viimeisen virkkeeni pipon laittamisesta kalvamista vastaan helteelläkin päähäni, päätinkin julkaista tuon kärsimyspaskan foorumillani vasten sortajieni kasvoja ilkkuessaan sieltä valkoisten takkiensa pimeydestä heitteille jättämiensä uhrien tuskalle ja repostellessaan todennäköisesti vaivalla sairaana tuottamiani kirjoituksiani copy-peistaamalla niitä moraalittomasti ja laiskasti omille Mengele-foorumeilleen oksettavien ja kuvottavien psykopaattien jauhettavaksi ollessaan ihan väärällä alalla patologisen laitoksen sijaan kiusaamassa eläviä ihmisiä.

Säälin Johanna Tukiaistakin, jonka koko perhettä on voitu erittäin säälimättömästi ja julmasti, hyvin raa'alla tavalla kiusata jo toistakymmentä vuotta Hymy-lehden keskustelufoorumilla ilman, että kukaan olisi puuttunut asiaan ja laittanut stopin moderaattorin ja ylläpitäjän harjoittamalle sadismille, jonka pitäisi olla lakienkin mukaan laitonta "tasa-arvoisessa" Suomessa, jossa naisia kiusataan ja rääkätään hengiltä ihan ennätystahtiin Euroopassa.

- Herra, suojele lastani ja rakkaitani. Ole aina kanssamme ja päästä meidät pahasta ja sairauksista. Kiitos siitä, ettet hylkää meitä koskaan. Ylistetty olet rakas Taivaan Isämme ja Jeesus, kallis Vapahtajamme! Aamen.

(Kello 13.04, 1.7.2022, loppuosan oikoluvun jälkeen.)

En ole tätä ketjua ja muutakaan täällä päivitellyt.

Otettuani nyt yöllä kuten yleensä aina ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä, kanelinkuoriöljyllä höystettynä taasen - ihmettelin jälleen kerran sitä, että sulkiessani sormellani oikean sieraimeni ja höyryn kulkiessa siis vasemmasta sieraimesta ylös otsaonteloon vasemmalla puolella kallossani alkaa hirveä kirvely ulottuen takaraivoon asti.

Vastaavaa ei tapahdu sulkiessani vasemman sieraimeni ja hengittäessäni oikeasta sieraimesta höyryä sisään.

Mitä ihmettä kallossani siis on kaiken muun edellä ja aiemmin raportoimani lisäksi, joku reikäkö tms. jäätyään äskenkin kirvelemään höyryhengityksen jälkeen kipeästä kohdasta päälaellani.

Admin 1.10.2022 klo 4.27 kirjoitti:En ole tätä ketjua ja muutakaan täällä päivitellyt.

Otettuani nyt yöllä kuten yleensä aina ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä, kanelinkuoriöljyllä höystettynä taasen - ihmettelin jälleen kerran sitä, että sulkiessani sormellani oikean sieraimeni ja höyryn kulkiessa siis vasemmasta sieraimesta ylös otsaonteloon vasemmalla puolella kallossani alkaa hirveä kirvely ulottuen takaraivoon asti.

Vastaavaa ei tapahdu sulkiessani vasemman sieraimeni ja hengittäessäni oikeasta sieraimesta höyryä sisään.

Mitä ihmettä kallossani siis on kaiken muun edellä ja aiemmin raportoimani lisäksi, joku reikäkö tms. jäätyään äskenkin kirvelemään höyryhengityksen jälkeen kipeästä kohdasta päälaellani.

Kello 11.25. No, nyt on elohiiri vasemmassa silmässäni nykien näkökenttää, vaivattuaan minua jo yli vuoden steriloimattomasti otetun verikokeen jälkeen kirjoitettuani siitäkin jo paljon ilman, että taitaisin ikinä päästä siitäkään laiminlyönnistä eroon, mitä kaikkia taudinaiheuttajia sieltä sairaalan laboratoriosta sain laiskan laborantin takia, joka ei viitsinyt edes desinfioida verikokeen pistokohtaa ja laittoi vielä haavalapunkin likaisten housujensa päälle ennen laittamista haavaani, jonka tulehtumista jouduin sitten hoitamaan omin päin antibiooteilla, joita sattui onneksi olemaan kotona pystymättä vaan nujertamaan mitään sairaalabakteeria, jonka mahdollista olemassaoloa ei ole vielä millään lailla tutkittu tehtyäni vasta potilasvahinkovalituksen asiasta senkin jäätyä vaiheeseen odottamaan jatkokäsittelyä niin kuin kaikki muutkin valitukset, joihin en ole jaksanut loppuun nääntyneenä ja uupuneena paneutua, tämän kirjoittamisenkin ollessa raskasta.

Herätessäni huonon unen jälkeen aamulla elohiiri väreili inhottavasti nenänpäässäni väreillessään nyt otsaontelon ja aivojen taitekohdassa. Jo pelkkä hengitykseni oli ja on raskasta liman takia, joka on tukkinut hengitysteitäni taasen, vaikka otin ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä juuri sen takia, että pystyisin hengittämään hyvin sisältämänsä kanelinkuoriöljyn suitsiessa kaikkia taudinaiheuttajia limakalvoillanikin poski- ja otsaonteloita myöten höyryn ulottuessa ehkä korvatorviinkin, joista toinen on tulehdusten jäljiltä enemmän ahtautunut.

Nyt elohiiri väreilee vasemmassa poskessa vaihdettuaan paikkaa sinne. "Mukavaa" että sai sellaisenkin vaivan, kasvojen elohiiren riesakseen yritettyäni saada aiempiin vaivoihini apua, saatuani niitä sitten vain lisää terveyskeskuksesta, jossa en olekaan sen jälkeen enää käynyt potilastietojenikin tultua samassa yhteydessä sössityksi niin, ettei sieltä voisi mitään apua saadakaan näissä kielletyissä, "kakkosluokan" sairauksissa, joita ei haluta nähdä eikä kuulla, kuten ei koko mykotoksiini-sanaakaan niin kuin Tamara Tuuminen kuuntelemassani luennossa siitä ja monesta muustakin epäkohdasta kertoi.

Unenlaadun oltua viime yönä kai jo pelkän hengittämisen takia niin huonoa ajatus ei tahdo oikein kulkea väsyneenä, kirjoitettuani taas siitä huolimatta jo pari riviä tänään aloittamaani aamusivuun.

Elohiiren vaivatessa vasemmassa silmässä taasen, mihin jäinkään... Niin, viime kerralla kirjoittaessani täällä en maininnut siitä, mistä olin juuri aamusivuuni harmissani rustannut, kun nautittuani osterivinokasta jo lähemmäs vuoden ja ksylitolilla makeutetun mansikanmakuisen Remasanin loputtua olin pureskellut sen sijaan Via Naturalen hedelmäsokerilla makeutettua osterivinokasta pari puristetta, ei kestänyt kuin hetki, niin vatsani alkoi täristä ja vasen poskionteloni äityi ylähampaiden kohdalta ja elohiirikin alkoi vaivata kasvoissani, ja muistaakseni päälakenikin alkoi vielä sen jälkeen kirvellä, josta en tainnut muistaa enkä jaksaa kirjoittaa.

Koska sokeri ei ole tämänkaltaisissa sairauksissa hyvä asia ruokkiessaan taudinaiheuttajia, olen yrittänyt vähentää ja välttää sitä ja käyttää muita makeuttajia, kuten ksylitolia. Olen etsinyt muun muassa ksylitolipuristeita, joita voisi imeskellä hoitaessaan hampaitakin samalla. Luulin onnistuneeni etsinnöissäni nähtyäni jossain kaupassa kassan vierellä askeja, joissa luki "xylitol JENKKI" ja vieläpä "Enjoy" eli nauti ja alla luki vielä tikkukirjaimin "KSYLITOLIPASTILLI". Totuus oli kuitenkin toinen, pastilleissa on vain 52 prosenttia ksylitolia ja kai hippusen vaan steviaa, mutta tarpeeksi paljon ripulia ja ilmavaivoja aiheuttavaa maltitolia, joka saa kenen tahansa vatsan sekaisin ja sairauksissa riutuvan vieläkin huonompaan kuntoon. Askin takana vielä lukee punaista taustaa vasten, että Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia, Cloetan käyttäessä sitä härskisti hyväkseen, vaikka puristeet eivät ole täyttä ksylitolia niin kuin ksylitolipurkka, jota kaikki eivät halua jauhaa sopimatta edes kaikkien hampaille.

Ksylitoli on makeuttajana huippu, mutta maltitoli niin paska, että se pilasi uneni. Ja kappas vaan, kun varoitusteksti ripuli- ja pierupastilleissa on niin pienellä, ettei sitä ostaessa näe ja kun siihenkin on keksitty raukkamainen kiertoilmaisu "laksatiivinen" vaikutus viitsimättä kertoa suoraan, että kun imeskelet parikin tablettia enemmän näitä puristeita, vatsanväänteet ovat taattu ja mikäs sen mukavampaa kuin kärvistellä kippuralla sängyssä ilmavaivoista kärsiessään, jos sinne asti pääsee, vaikutuksen ollessa vielä kahta mukavampi jossain matkalla, junassa, bussissa tai lentokoneessa. Vaikka Cloetta väittääkin pierutableteissaan Hammaslääkäriliiton suosittelevan niitä, itse en suosittele niitä kenellekään ja oli takuulla viimeinen maltitolilla makeutettu aski, minkä ostin, tultuani kassalla huijatuksi vain siitä syystä, etten nähnyt lukea pientä fonttia ja näin vain isolla printatun tekstin "xylitol JENKKI" ja "KSYLITOLIPASTILLI". Tiedoksi vaan Cloetalle ja toivon mukaan jollekin paremmalle yrittäjälle, että asiakkaat maksaisivat kyllä täysksylitolista mielellään - Cloetan kehdatessa syöttää ihmisille myös terveydelle vaarallisia kovetettuja transrasvojakin, johon jonkun pitäisi puuttua Suomessakin, jossa verenkierto-ongelmiin ei ole saatavilla enää edes hepariinivoidetta niin kuin muissa naapurimaissamme.

Saatanallisen vähättelyn ja mitätöinnin ulottaessa lonkeronsa joka paikkaan tähän loppuun vielä jotain, mistä en voinut viime kerralla kirjoittaa tarkistettuani sen vasta jälkikäteen. Sehän oli lokakuun 1. päivän aamuyötä silloin ja yötoimieni yhteydessä harjasin vielä tukkani ja kurkistin peiliin ihan vain tarkistaakseni ja päivittääkseni tietojani lopputuloksen ollessa se, että epänormaali päänahassani oleva jo niskassa näkyvä punertava hämähäkkikuvio on ennallaan. Kun minua ei ole asianmukaisesti tutkittu eikä hoidettu, vain kaikkitietävä Jumala tietää koko tilanteen, ja tärkeintä tässä elämässä onkin, että suhteet yläkertaan ja elämänarvot ovat kunnossa ja on henkisesti valmis.

Ihmeen sitkeästi ja Kaikkivaltiaan varjeluksessa sitä tässä on pötkötelty, vaikkei varmuutta ole mistään. Öisin menen nukkumaan päässäni pipo, joita on tätä nykyä niin paljon, etten osaa edes laskea niitä lämmön ollessa ainoita apuja vaivoihini, ja pääni lasken tyynyn päälle niin, että poskeni alla on sama, jo yli vuosikymmen käytetty Kallion kirkosta Rukousystävien illasta saamani rukousliina, joka pitää asetella vielä niin, että siinä oleva risti on oikein päin.

Kerrottuani pojalleni siitä, mistä olin jo pitkään kärsinyt ja maininnut kai aamusivuissani vaan, että ottaessani höyryhengitystä se on alkanut kirvellä vasemmalla puolella takaraivossa asti, hän ressukka näki yöllä karsean painajaisen siitä, että olin kuollut ja makasin maassa ja koska olin toivonut polttohautausta, hän oli joutunut sytyttämään minut tuleen. On ihan anteeksiantamatonta ja brutaalia yhteiskunnalta leikkiä tietämätöntä ja jättää mitään ihmisryhmää, homeista sairastuneita, borrelioosin uhreja tai ketään muitakaan kärsimään näin, kun heidän läheisensä joutuvat kumminkin näkemään ne helvetintuskat, joita yhteiskunta ei halua nähdä. Joutuessani sairastamaan omin nokkineni ja kestämään yksin kaiken joudun vielä lohduttamaan ja hoitamaan poikani traumoja, joita hänkin on kaikesta tästä saanut; mielessäni senkin jälkeen tuhat kysymystä, mikä johtuu mistäkin ja mitä minussa ja aivoissani oikeasti tapahtuu. Ohimonikin ovat alkaneet kalvaa jo pelkkien lukulasien pitämisestä hetken aikaa päässäni alettuaan puristaa enemmän, vaikka lasit ovat samat, mitä olen jo vuosia käyttänyt. Kun lasien sangat eivät ole voineet kuitenkaan kutistua, ainoa vaihtoehto on kallossani tapahtunut muutos, jonka laatua olen voinut vain arvailla arvaustoimiston avittamatta yhtään.

Admin 2.10.2022 klo 13.58 kirjoitti:

Admin 1.10.2022 klo 4.27 kirjoitti:En ole tätä ketjua ja muutakaan täällä päivitellyt.

Otettuani nyt yöllä kuten yleensä aina ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä, kanelinkuoriöljyllä höystettynä taasen - ihmettelin jälleen kerran sitä, että sulkiessani sormellani oikean sieraimeni ja höyryn kulkiessa siis vasemmasta sieraimesta ylös otsaonteloon vasemmalla puolella kallossani alkaa hirveä kirvely ulottuen takaraivoon asti.

Vastaavaa ei tapahdu sulkiessani vasemman sieraimeni ja hengittäessäni oikeasta sieraimesta höyryä sisään.

Mitä ihmettä kallossani siis on kaiken muun edellä ja aiemmin raportoimani lisäksi, joku reikäkö tms. jäätyään äskenkin kirvelemään höyryhengityksen jälkeen kipeästä kohdasta päälaellani.

Kello 11.25. No, nyt on elohiiri vasemmassa silmässäni nykien näkökenttää, vaivattuaan minua jo yli vuoden steriloimattomasti otetun verikokeen jälkeen kirjoitettuani siitäkin jo paljon ilman, että taitaisin ikinä päästä siitäkään laiminlyönnistä eroon, mitä kaikkia taudinaiheuttajia sieltä sairaalan laboratoriosta sain laiskan laborantin takia, joka ei viitsinyt edes desinfioida verikokeen pistokohtaa ja laittoi vielä haavalapunkin likaisten housujensa päälle ennen laittamista haavaani, jonka tulehtumista jouduin sitten hoitamaan omin päin antibiooteilla, joita sattui onneksi olemaan kotona pystymättä vaan nujertamaan mitään sairaalabakteeria, jonka mahdollista olemassaoloa ei ole vielä millään lailla tutkittu tehtyäni vasta potilasvahinkovalituksen asiasta senkin jäätyä vaiheeseen odottamaan jatkokäsittelyä niin kuin kaikki muutkin valitukset, joihin en ole jaksanut loppuun nääntyneenä ja uupuneena paneutua, tämän kirjoittamisenkin ollessa raskasta.

Herätessäni huonon unen jälkeen aamulla elohiiri väreili inhottavasti nenänpäässäni väreillessään nyt otsaontelon ja aivojen taitekohdassa. Jo pelkkä hengitykseni oli ja on raskasta liman takia, joka on tukkinut hengitysteitäni taasen, vaikka otin ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä juuri sen takia, että pystyisin hengittämään hyvin sisältämänsä kanelinkuoriöljyn suitsiessa kaikkia taudinaiheuttajia limakalvoillanikin poski- ja otsaonteloita myöten höyryn ulottuessa ehkä korvatorviinkin, joista toinen on tulehdusten jäljiltä enemmän ahtautunut.

Nyt elohiiri väreilee vasemmassa poskessa vaihdettuaan paikkaa sinne. "Mukavaa" että sai sellaisenkin vaivan, kasvojen elohiiren riesakseen yritettyäni saada aiempiin vaivoihini apua, saatuani niitä sitten vain lisää terveyskeskuksesta, jossa en olekaan sen jälkeen enää käynyt potilastietojenikin tultua samassa yhteydessä sössityksi niin, ettei sieltä voisi mitään apua saadakaan näissä kielletyissä, "kakkosluokan" sairauksissa, joita ei haluta nähdä eikä kuulla, kuten ei koko mykotoksiini-sanaakaan niin kuin Tamara Tuuminen kuuntelemassani luennossa siitä ja monesta muustakin epäkohdasta kertoi.

Unenlaadun oltua viime yönä kai jo pelkän hengittämisen takia niin huonoa ajatus ei tahdo oikein kulkea väsyneenä, kirjoitettuani taas siitä huolimatta jo pari riviä tänään aloittamaani aamusivuun.

Elohiiren vaivatessa vasemmassa silmässä taasen, mihin jäinkään... Niin, viime kerralla kirjoittaessani täällä en maininnut siitä, mistä olin juuri aamusivuuni harmissani rustannut, kun nautittuani osterivinokasta jo lähemmäs vuoden ja ksylitolilla makeutetun mansikanmakuisen Remasanin loputtua olin pureskellut sen sijaan Via Naturalen hedelmäsokerilla makeutettua osterivinokasta pari puristetta, ei kestänyt kuin hetki, niin vatsani alkoi täristä ja vasen poskionteloni äityi ylähampaiden kohdalta ja elohiirikin alkoi vaivata kasvoissani, ja muistaakseni päälakenikin alkoi vielä sen jälkeen kirvellä, josta en tainnut muistaa enkä jaksaa kirjoittaa.

Koska sokeri ei ole tämänkaltaisissa sairauksissa hyvä asia ruokkiessaan taudinaiheuttajia, olen yrittänyt vähentää ja välttää sitä ja käyttää muita makeuttajia, kuten ksylitolia. Olen etsinyt muun muassa ksylitolipuristeita, joita voisi imeskellä hoitaessaan hampaitakin samalla. Luulin onnistuneeni etsinnöissäni nähtyäni jossain kaupassa kassan vierellä askeja, joissa luki "xylitol JENKKI" ja vieläpä "Enjoy" eli nauti ja alla luki vielä tikkukirjaimin "KSYLITOLIPASTILLI". Totuus oli kuitenkin toinen, pastilleissa on vain 52 prosenttia ksylitolia ja kai hippusen vaan steviaa, mutta tarpeeksi paljon ripulia ja ilmavaivoja aiheuttavaa maltitolia, joka saa kenen tahansa vatsan sekaisin ja sairauksissa riutuvan vieläkin huonompaan kuntoon. Askin takana vielä lukee punaista taustaa vasten, että Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia, Cloetan käyttäessä sitä härskisti hyväkseen, vaikka puristeet eivät ole täyttä ksylitolia niin kuin ksylitolipurkka, jota kaikki eivät halua jauhaa sopimatta edes kaikkien hampaille.

Ksylitoli on makeuttajana huippu, mutta maltitoli niin paska, että se pilasi uneni. Ja kappas vaan, kun varoitusteksti ripuli- ja pierupastilleissa on niin pienellä, ettei sitä ostaessa näe ja kun siihenkin on keksitty raukkamainen kiertoilmaisu "laksatiivinen" vaikutus viitsimättä kertoa suoraan, että kun imeskelet parikin tablettia enemmän näitä puristeita, vatsanväänteet ovat taattu ja mikäs sen mukavampaa kuin kärvistellä kippuralla sängyssä ilmavaivoista kärsiessään, jos sinne asti pääsee, vaikutuksen ollessa vielä kahta mukavampi jossain matkalla, junassa, bussissa tai lentokoneessa. Vaikka Cloetta väittääkin pierutableteissaan Hammaslääkäriliiton suosittelevan niitä, itse en suosittele niitä kenellekään ja oli takuulla viimeinen maltitolilla makeutettu aski, minkä ostin, tultuani kassalla huijatuksi vain siitä syystä, etten nähnyt lukea pientä fonttia ja näin vain isolla printatun tekstin "xylitol JENKKI" ja "KSYLITOLIPASTILLI". Tiedoksi vaan Cloetalle ja toivon mukaan jollekin paremmalle yrittäjälle, että asiakkaat maksaisivat kyllä täysksylitolista mielellään - Cloetan kehdatessa syöttää ihmisille myös terveydelle vaarallisia kovetettuja transrasvojakin, johon jonkun pitäisi puuttua Suomessakin, jossa verenkierto-ongelmiin ei ole saatavilla enää edes hepariinivoidetta niin kuin muissa naapurimaissamme.

Saatanallisen vähättelyn ja mitätöinnin ulottaessa lonkeronsa joka paikkaan tähän loppuun vielä jotain, mistä en voinut viime kerralla kirjoittaa tarkistettuani sen vasta jälkikäteen. Sehän oli lokakuun 1. päivän aamuyötä silloin ja yötoimieni yhteydessä harjasin vielä tukkani ja kurkistin peiliin ihan vain tarkistaakseni ja päivittääkseni tietojani lopputuloksen ollessa se, että epänormaali päänahassani oleva jo niskassa näkyvä punertava hämähäkkikuvio on ennallaan. Kun minua ei ole asianmukaisesti tutkittu eikä hoidettu, vain kaikkitietävä Jumala tietää koko tilanteen, ja tärkeintä tässä elämässä onkin, että suhteet yläkertaan ja elämänarvot ovat kunnossa ja on henkisesti valmis.

Ihmeen sitkeästi ja Kaikkivaltiaan varjeluksessa sitä tässä on pötkötelty, vaikkei varmuutta ole mistään. Öisin menen nukkumaan päässäni pipo, joita on tätä nykyä niin paljon, etten osaa edes laskea niitä lämmön ollessa ainoita apuja vaivoihini, ja pääni lasken tyynyn päälle niin, että poskeni alla on sama, jo yli vuosikymmen käytetty Kallion kirkosta Rukousystävien illasta saamani rukousliina, joka pitää asetella vielä niin, että siinä oleva risti on oikein päin.

Kerrottuani pojalleni siitä, mistä olin jo pitkään kärsinyt ja maininnut kai aamusivuissani vaan, että ottaessani höyryhengitystä se on alkanut kirvellä vasemmalla puolella takaraivossa asti, hän ressukka näki yöllä karsean painajaisen siitä, että olin kuollut ja makasin maassa ja koska olin toivonut polttohautausta, hän oli joutunut sytyttämään minut tuleen. On ihan anteeksiantamatonta ja brutaalia yhteiskunnalta leikkiä tietämätöntä ja jättää mitään ihmisryhmää, homeista sairastuneita, borrelioosin uhreja tai ketään muitakaan kärsimään näin, kun heidän läheisensä joutuvat kumminkin näkemään ne helvetintuskat, joita yhteiskunta ei halua nähdä. Joutuessani sairastamaan omin nokkineni ja kestämään yksin kaiken joudun vielä lohduttamaan ja hoitamaan poikani traumoja, joita hänkin on kaikesta tästä saanut; mielessäni senkin jälkeen tuhat kysymystä, mikä johtuu mistäkin ja mitä minussa ja aivoissani oikeasti tapahtuu. Ohimonikin ovat alkaneet kalvaa jo pelkkien lukulasien pitämisestä hetken aikaa päässäni alettuaan puristaa enemmän, vaikka lasit ovat samat, mitä olen jo vuosia käyttänyt. Kun lasien sangat eivät ole voineet kuitenkaan kutistua, ainoa vaihtoehto on kallossani tapahtunut muutos, jonka laatua olen voinut vain arvailla arvaustoimiston avittamatta yhtään.

Edellä voisi olla pari linkkiäkin, joiden etsiminen olisi vienyt vain enemmän aikaa. Kun aloitin kirjoittamisen edellispäivänä 2.10.2022 kello 11.25, sain viestini postattua foorumille vasta kello 13.58, joten jo pelkkään kirjoittamiseen vierähti kaksi ja puoli tuntia.

Sitten seuraavana yönä nettiyhteyden pätkäistyä hetkeksi sormeni menivät kuin automaattisesti päähän hieromaan kovia kokeneita älynystyröitäni yllättyessäni silloin 3.10.2022 yöllä, kuinka hurjan aristavan kohdan sormieni alla otsassa aivojen ja otsaontelon taitekohdassa tunsinkaan! Iho on pinnalta todella arka ja aivan kuin siinä olisi joku kestomustelma ilman, että olisin loukannut kohtaa minnekään. Nyt samalla puolella - kellon ollessa 11.14, 4.10.2022 - kallossani kirvelee ja vähän aikaa sitten sykki samalla tapaa kuin kuolleen hampaani juuressa ennen kuin se poistettiin alkuvuonna 2014, jonka jälkeen ongelma eli sieni lähti leviämään ylöspäin otsaonteloon ja aivoihin lääkäreiden leikkiessä tietämätöntä koko sieni-infektio-ongelmaa kohtaan, kaikkien näiden vuosieni oltuakin sen takia pelkkää kitumista ja hitaasti tapattamistani vaan.

Varsinkin naisia kohdellaan Suomessa törkeästi ja heidän päältään kävellään jatkuvasti sairaustensakin tullessa mitätöidyksi ja vähätellyksi. Myös avun saaminen on tehty liian monille mahdottomaksi ja jo nuoria voidaan pakottaa kuolemaan hitaasti ja estetään kaikki avunsaantikin raukkamaisilla laeilla, joita kansanedustajat ovat olleet säätämässä.

Olen nukkunut taasen huonosti ja herännyt vain kolmisen tunnin surkeiden unien jälkeen keuhkot ja koko elimistö tulehtuneena niveliäni myöten niin, että on pakotettava itsensä kirjoittamaan jaksamatta näin väsyneenä muuten purkaa sitä, mikä on ollut mielessäni jo kauan.

Esittääkseni asiani otan oikein konkreettisen esimerkin liian monien joukosta ajatellen vaikkapa tapausta Janita Lukkarinen. Hän olisi halunnut kerätä syöpähoitoihinsa rahaa kulujen kattamiseksi, mutta sepä evättiin raukkamaisesti säädetyillä laeilla "kristillisen" puolueen kansanedustajan Päivi Räsäsen torpattua siitä vastuullisena ministerinä rahankeräyslain uudistukset niin, että Pirkko Jalovaaraa ja Seppo Juntustakin alettiin vainota ja syyttää "rahankeräysrikoksesta" ihmisten lahjoittaessa hengelliseen työhön ihan vapaaehtoisesti varojaan, jota kateellisuudesta sairaassa Suomessa ei olisi saanut muka tehdä - tilanteen johdettua siihen, että syöpäsairas Janita Lukkarinenkin sai rahankeräysrikossyytteet niskaansa kaikenlaisen kiusaamisen ja vainon lisäksi avun ja varojen sijaan, joka häneltä evättiin raukkamaisilla laeilla, jotka ovat häpeäksi Suomelle ja kaukana siitä, mitä muissa sivistyneissä maissa on, joissa esimerkiksi Go Fund Me ei ole "rikos" niin kuin Suomessa muka on.

Admin 4.10.2022 klo 11.52 kirjoitti:

Admin 2.10.2022 klo 13.58 kirjoitti:

Admin 1.10.2022 klo 4.27 kirjoitti:En ole tätä ketjua ja muutakaan täällä päivitellyt.

Otettuani nyt yöllä kuten yleensä aina ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä, kanelinkuoriöljyllä höystettynä taasen - ihmettelin jälleen kerran sitä, että sulkiessani sormellani oikean sieraimeni ja höyryn kulkiessa siis vasemmasta sieraimesta ylös otsaonteloon vasemmalla puolella kallossani alkaa hirveä kirvely ulottuen takaraivoon asti.

Vastaavaa ei tapahdu sulkiessani vasemman sieraimeni ja hengittäessäni oikeasta sieraimesta höyryä sisään.

Mitä ihmettä kallossani siis on kaiken muun edellä ja aiemmin raportoimani lisäksi, joku reikäkö tms. jäätyään äskenkin kirvelemään höyryhengityksen jälkeen kipeästä kohdasta päälaellani.

Kello 11.25. No, nyt on elohiiri vasemmassa silmässäni nykien näkökenttää, vaivattuaan minua jo yli vuoden steriloimattomasti otetun verikokeen jälkeen kirjoitettuani siitäkin jo paljon ilman, että taitaisin ikinä päästä siitäkään laiminlyönnistä eroon, mitä kaikkia taudinaiheuttajia sieltä sairaalan laboratoriosta sain laiskan laborantin takia, joka ei viitsinyt edes desinfioida verikokeen pistokohtaa ja laittoi vielä haavalapunkin likaisten housujensa päälle ennen laittamista haavaani, jonka tulehtumista jouduin sitten hoitamaan omin päin antibiooteilla, joita sattui onneksi olemaan kotona pystymättä vaan nujertamaan mitään sairaalabakteeria, jonka mahdollista olemassaoloa ei ole vielä millään lailla tutkittu tehtyäni vasta potilasvahinkovalituksen asiasta senkin jäätyä vaiheeseen odottamaan jatkokäsittelyä niin kuin kaikki muutkin valitukset, joihin en ole jaksanut loppuun nääntyneenä ja uupuneena paneutua, tämän kirjoittamisenkin ollessa raskasta.

Herätessäni huonon unen jälkeen aamulla elohiiri väreili inhottavasti nenänpäässäni väreillessään nyt otsaontelon ja aivojen taitekohdassa. Jo pelkkä hengitykseni oli ja on raskasta liman takia, joka on tukkinut hengitysteitäni taasen, vaikka otin ennen nukkumaanmenoa höyryhengitystä juuri sen takia, että pystyisin hengittämään hyvin sisältämänsä kanelinkuoriöljyn suitsiessa kaikkia taudinaiheuttajia limakalvoillanikin poski- ja otsaonteloita myöten höyryn ulottuessa ehkä korvatorviinkin, joista toinen on tulehdusten jäljiltä enemmän ahtautunut.

Nyt elohiiri väreilee vasemmassa poskessa vaihdettuaan paikkaa sinne. "Mukavaa" että sai sellaisenkin vaivan, kasvojen elohiiren riesakseen yritettyäni saada aiempiin vaivoihini apua, saatuani niitä sitten vain lisää terveyskeskuksesta, jossa en olekaan sen jälkeen enää käynyt potilastietojenikin tultua samassa yhteydessä sössityksi niin, ettei sieltä voisi mitään apua saadakaan näissä kielletyissä, "kakkosluokan" sairauksissa, joita ei haluta nähdä eikä kuulla, kuten ei koko mykotoksiini-sanaakaan niin kuin Tamara Tuuminen kuuntelemassani luennossa siitä ja monesta muustakin epäkohdasta kertoi.

Unenlaadun oltua viime yönä kai jo pelkän hengittämisen takia niin huonoa ajatus ei tahdo oikein kulkea väsyneenä, kirjoitettuani taas siitä huolimatta jo pari riviä tänään aloittamaani aamusivuun.

Elohiiren vaivatessa vasemmassa silmässä taasen, mihin jäinkään... Niin, viime kerralla kirjoittaessani täällä en maininnut siitä, mistä olin juuri aamusivuuni harmissani rustannut, kun nautittuani osterivinokasta jo lähemmäs vuoden ja ksylitolilla makeutetun mansikanmakuisen Remasanin loputtua olin pureskellut sen sijaan Via Naturalen hedelmäsokerilla makeutettua osterivinokasta pari puristetta, ei kestänyt kuin hetki, niin vatsani alkoi täristä ja vasen poskionteloni äityi ylähampaiden kohdalta ja elohiirikin alkoi vaivata kasvoissani, ja muistaakseni päälakenikin alkoi vielä sen jälkeen kirvellä, josta en tainnut muistaa enkä jaksaa kirjoittaa.

Koska sokeri ei ole tämänkaltaisissa sairauksissa hyvä asia ruokkiessaan taudinaiheuttajia, olen yrittänyt vähentää ja välttää sitä ja käyttää muita makeuttajia, kuten ksylitolia. Olen etsinyt muun muassa ksylitolipuristeita, joita voisi imeskellä hoitaessaan hampaitakin samalla. Luulin onnistuneeni etsinnöissäni nähtyäni jossain kaupassa kassan vierellä askeja, joissa luki "xylitol JENKKI" ja vieläpä "Enjoy" eli nauti ja alla luki vielä tikkukirjaimin "KSYLITOLIPASTILLI". Totuus oli kuitenkin toinen, pastilleissa on vain 52 prosenttia ksylitolia ja kai hippusen vaan steviaa, mutta tarpeeksi paljon ripulia ja ilmavaivoja aiheuttavaa maltitolia, joka saa kenen tahansa vatsan sekaisin ja sairauksissa riutuvan vieläkin huonompaan kuntoon. Askin takana vielä lukee punaista taustaa vasten, että Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia, Cloetan käyttäessä sitä härskisti hyväkseen, vaikka puristeet eivät ole täyttä ksylitolia niin kuin ksylitolipurkka, jota kaikki eivät halua jauhaa sopimatta edes kaikkien hampaille.

Ksylitoli on makeuttajana huippu, mutta maltitoli niin paska, että se pilasi uneni. Ja kappas vaan, kun varoitusteksti ripuli- ja pierupastilleissa on niin pienellä, ettei sitä ostaessa näe ja kun siihenkin on keksitty raukkamainen kiertoilmaisu "laksatiivinen" vaikutus viitsimättä kertoa suoraan, että kun imeskelet parikin tablettia enemmän näitä puristeita, vatsanväänteet ovat taattu ja mikäs sen mukavampaa kuin kärvistellä kippuralla sängyssä ilmavaivoista kärsiessään, jos sinne asti pääsee, vaikutuksen ollessa vielä kahta mukavampi jossain matkalla, junassa, bussissa tai lentokoneessa. Vaikka Cloetta väittääkin pierutableteissaan Hammaslääkäriliiton suosittelevan niitä, itse en suosittele niitä kenellekään ja oli takuulla viimeinen maltitolilla makeutettu aski, minkä ostin, tultuani kassalla huijatuksi vain siitä syystä, etten nähnyt lukea pientä fonttia ja näin vain isolla printatun tekstin "xylitol JENKKI" ja "KSYLITOLIPASTILLI". Tiedoksi vaan Cloetalle ja toivon mukaan jollekin paremmalle yrittäjälle, että asiakkaat maksaisivat kyllä täysksylitolista mielellään - Cloetan kehdatessa syöttää ihmisille myös terveydelle vaarallisia kovetettuja transrasvojakin, johon jonkun pitäisi puuttua Suomessakin, jossa verenkierto-ongelmiin ei ole saatavilla enää edes hepariinivoidetta niin kuin muissa naapurimaissamme.

Saatanallisen vähättelyn ja mitätöinnin ulottaessa lonkeronsa joka paikkaan tähän loppuun vielä jotain, mistä en voinut viime kerralla kirjoittaa tarkistettuani sen vasta jälkikäteen. Sehän oli lokakuun 1. päivän aamuyötä silloin ja yötoimieni yhteydessä harjasin vielä tukkani ja kurkistin peiliin ihan vain tarkistaakseni ja päivittääkseni tietojani lopputuloksen ollessa se, että epänormaali päänahassani oleva jo niskassa näkyvä punertava hämähäkkikuvio on ennallaan. Kun minua ei ole asianmukaisesti tutkittu eikä hoidettu, vain kaikkitietävä Jumala tietää koko tilanteen, ja tärkeintä tässä elämässä onkin, että suhteet yläkertaan ja elämänarvot ovat kunnossa ja on henkisesti valmis.

Ihmeen sitkeästi ja Kaikkivaltiaan varjeluksessa sitä tässä on pötkötelty, vaikkei varmuutta ole mistään. Öisin menen nukkumaan päässäni pipo, joita on tätä nykyä niin paljon, etten osaa edes laskea niitä lämmön ollessa ainoita apuja vaivoihini, ja pääni lasken tyynyn päälle niin, että poskeni alla on sama, jo yli vuosikymmen käytetty Kallion kirkosta Rukousystävien illasta saamani rukousliina, joka pitää asetella vielä niin, että siinä oleva risti on oikein päin.

Kerrottuani pojalleni siitä, mistä olin jo pitkään kärsinyt ja maininnut kai aamusivuissani vaan, että ottaessani höyryhengitystä se on alkanut kirvellä vasemmalla puolella takaraivossa asti, hän ressukka näki yöllä karsean painajaisen siitä, että olin kuollut ja makasin maassa ja koska olin toivonut polttohautausta, hän oli joutunut sytyttämään minut tuleen. On ihan anteeksiantamatonta ja brutaalia yhteiskunnalta leikkiä tietämätöntä ja jättää mitään ihmisryhmää, homeista sairastuneita, borrelioosin uhreja tai ketään muitakaan kärsimään näin, kun heidän läheisensä joutuvat kumminkin näkemään ne helvetintuskat, joita yhteiskunta ei halua nähdä. Joutuessani sairastamaan omin nokkineni ja kestämään yksin kaiken joudun vielä lohduttamaan ja hoitamaan poikani traumoja, joita hänkin on kaikesta tästä saanut; mielessäni senkin jälkeen tuhat kysymystä, mikä johtuu mistäkin ja mitä minussa ja aivoissani oikeasti tapahtuu. Ohimonikin ovat alkaneet kalvaa jo pelkkien lukulasien pitämisestä hetken aikaa päässäni alettuaan puristaa enemmän, vaikka lasit ovat samat, mitä olen jo vuosia käyttänyt. Kun lasien sangat eivät ole voineet kuitenkaan kutistua, ainoa vaihtoehto on kallossani tapahtunut muutos, jonka laatua olen voinut vain arvailla arvaustoimiston avittamatta yhtään.

Edellä voisi olla pari linkkiäkin, joiden etsiminen olisi vienyt vain enemmän aikaa. Kun aloitin kirjoittamisen edellispäivänä 2.10.2022 kello 11.25, sain viestini postattua foorumille vasta kello 13.58, joten jo pelkkään kirjoittamiseen vierähti kaksi ja puoli tuntia.

Sitten seuraavana yönä nettiyhteyden pätkäistyä hetkeksi sormeni menivät kuin automaattisesti päähän hieromaan kovia kokeneita älynystyröitäni yllättyessäni silloin 3.10.2022 yöllä, kuinka hurjan aristavan kohdan sormieni alla otsassa aivojen ja otsaontelon taitekohdassa tunsinkaan! Iho on pinnalta todella arka ja aivan kuin siinä olisi joku kestomustelma ilman, että olisin loukannut kohtaa minnekään. Nyt samalla puolella - kellon ollessa 11.14, 4.10.2022 - kallossani kirvelee ja vähän aikaa sitten sykki samalla tapaa kuin kuolleen hampaani juuressa ennen kuin se poistettiin alkuvuonna 2014, jonka jälkeen ongelma eli sieni lähti leviämään ylöspäin otsaonteloon ja aivoihin lääkäreiden leikkiessä tietämätöntä koko sieni-infektio-ongelmaa kohtaan, kaikkien näiden vuosieni oltuakin sen takia pelkkää kitumista ja hitaasti tapattamistani vaan.

Varsinkin naisia kohdellaan Suomessa törkeästi ja heidän päältään kävellään jatkuvasti sairaustensakin tullessa mitätöidyksi ja vähätellyksi. Myös avun saaminen on tehty liian monille mahdottomaksi ja jo nuoria voidaan pakottaa kuolemaan hitaasti ja estetään kaikki avunsaantikin raukkamaisilla laeilla, joita kansanedustajat ovat olleet säätämässä.

Olen nukkunut taasen huonosti ja herännyt vain kolmisen tunnin surkeiden unien jälkeen keuhkot ja koko elimistö tulehtuneena niveliäni myöten niin, että on pakotettava itsensä kirjoittamaan jaksamatta näin väsyneenä muuten purkaa sitä, mikä on ollut mielessäni jo kauan.

Esittääkseni asiani otan oikein konkreettisen esimerkin liian monien joukosta ajatellen vaikkapa tapausta Janita Lukkarinen. Hän olisi halunnut kerätä syöpähoitoihinsa rahaa kulujen kattamiseksi, mutta sepä evättiin raukkamaisesti säädetyillä laeilla "kristillisen" puolueen kansanedustajan Päivi Räsäsen torpattua siitä vastuullisena ministerinä rahankeräyslain uudistukset niin, että Pirkko Jalovaaraa ja Seppo Juntustakin alettiin vainota ja syyttää "rahankeräysrikoksesta" ihmisten lahjoittaessa hengelliseen työhön ihan vapaaehtoisesti varojaan, jota kateellisuudesta sairaassa Suomessa ei olisi saanut muka tehdä - tilanteen johdettua siihen, että syöpäsairas Janita Lukkarinenkin sai rahankeräysrikossyytteet niskaansa kaikenlaisen kiusaamisen ja vainon lisäksi avun ja varojen sijaan, joka häneltä evättiin raukkamaisilla laeilla, jotka ovat häpeäksi Suomelle ja kaukana siitä, mitä muissa sivistyneissä maissa on, joissa esimerkiksi Go Fund Me ei ole "rikos" niin kuin Suomessa muka on.

Oli näköjään tarkoitusta 16. joulukuuta, jaksamatta kuitenkaan tehdä sitä tyydyttyäni sitten tallentamaan tuon alkuosan edellä kello 3.12 pelkäksi luonnokseni vaan, kirjoittaa jatkoa tähän ketjuun, jota olen aikonut laajentaa koskemaan myös sairastamaani borrelioosia yhdistämällä sitä koskevia ketjuja tähän, jahka ehdin ja jaksan; lopputuloksena toki paljon laajempi ja sekavampi, mutta kattavampi paketti.

Kun julkaisee kirjoituksiaan harvemmin, vaikka asiaa on paljon, sen esittäminen on haasteellisempaa sairauden moukaroidessa kehon lisäksi myös aivoja.

Kuluneen loppuvuoden aikana myös moni virstanpylväs on tullut täyteen; tärkeimpänä kaikista tietysti se, että syksyllä tuli kolmekymmentä vuotta täyteen siitä, kun tulin uskoon, ajateltuani juuri nyt ennen jouluakin näin: "Joulu tulee, joulu menee, mutta usko pysyy." Tai vaihtoehtoisesti: "Joulu tulee, joulu menee, mutta usko säilyy." Valvottuani ennen joulua vatsanväänteissä pari yötä sen runsaan vuosikymmenen lisäksi, mitä kaikista vaivoista olen kärsinyt, eipä tehnyt mieli valvoa minkään ruokien takia lisää nukkumisen ollessa tällä valvomishistorialla elintärkeää sydämen ollessa jo ihan liian kovalla koetuksella.

Viitattuani edellä useampaan virstanpylvääseen syksyllä tuli vuosi taas lisää siihenkin, mistä luovuin kahdeksan vuotta sitten liian sairaana, eli alkoholista, jonka käyttämistä en ole harkinnut edelleenkään samasta syystä, ollessani liian sairas ja sydämeni jo muutenkin liian kovalla koetuksella.

Jossain vaiheessa kuluneen syksynä otin myös esiin ja käyttööni 80. kuulakynän vuonna 2012 https://tinyurl.com/sanark hankkimistani kuulakynistä, joita on enää kaksi kahdeksan kappaleen pakettia jäljellä 96 kappaleesta, jotka sain, kun nykyisessäkin kynässä on jäljellä mustetta enää vain kolmasosa. Paljon enemmänhän näillä kirjoittaa verrattuna aiempiin tusseihin, joita käytin, aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen jo 23 vuotta sitten ja rikottuani aikaa sitten 20000 käsin kirjoitetun liuskan rajan. - Onkin tullut mieleeni EU:n kiellettyä kertakäyttöiset pillit, että eikö kertakäyttöiset kynätkin pitäisi kieltää ja tarjota tilalle pysyvämpiä ratkaisuja; sulkakynän ja musteen ollessa vaan niin sottaisia, ettei niillä pystyisi oikein ainakaan sängyssä kirjoittelemaan mitään siirryttyäni siihen jo viisi vuotta sitten kylmänsärkyjä vastaan, jotka eivät ihan normaaleja olekaan.

Heinäkuussakin borrelioosin pahentama Raynaud iski kivuliaalla tavalla oikeaan käteeni ja etusormeeni, joka meni ihan valkoiseksi ääreisverenkierron häiriinnyttyä. Otin siitä monta kuvaakin, josta liitän oheen yhden.

   

Oheisista kuvista se on ensimmäinen ja lisäämällä näyttöön valoisuutta, jos sitä ei ole jo tarpeeksi, oikean etusormen kynnen alunen näkyy sinertävän valkoisena. Otin kuvia äitiäni varten jaksamatta näyttää kuitenkaan niitä, epäillessään ongelman johtuvan jostain laihuudesta tai muusta tajuamatta koko sairautta, joka häiritsee koko ajan elämää ja on sitä paitsi kivuliasta ja sattuu, kun se veri karkaa sormesta tai varpaista.

Kirjoitin edellistä tapaninpäivän iltana ja nyt vuorokausi on jo vaihtunut jäätyäni edellä vaiheeseen kuvienkin liittämisen oltua konstikasta tuohon jouduttuani pienentämään kokoa rutkasti ja pyöristämään suhteessa ilman, että olisin aiemmin käyttänyt edes tuollaista komennon alkua kuin [img(176px,312px).

Mutta mitä kuviin tulee, edellä keskimmäisessä ollaan siirrytty jo marraskuun loppuun, kun 29.11.2022 vastaisena yönä oikeasta peukalostani ratkesi verisuoni ihan yllättäen liittäessäni senkin vaivan borrelioosiin, josta kaikesta olen raportoinut jo vuosia sitten https://tinyurl.com/lymeraynaud vielä pahemmin kuvin, kun viimeisessäkään kuvassa edellä ei näy kunnolla, miten jo seuraavana päivänä 30.11.2022 samasta peukalosta, josta oli edellisenä päivänä katkennut verisuoni, karkasi veri hyvin kivuliaasti pois, vaikkei ulkona ollut vielä oikein kylmäkään silloin ikuistettuani sormeni Tokmannin vessassa, jonne menin varta vasten sormeani kuvaamaan, vaivojen liittyessä kiinteästi toisiinsa ja borrelioosiin.

+ + +

Kirjoitettuani tässä välissä vain käsin aamusivujani, kun en ole kirjoittanut tänne, niitä on vähän väliä luntattava virkistääkseni muistiani ja tarkistaakseni kaikkea.

En muista sellaista päänsärkyä, josta päivällä kärsin. Päätäni puristi, jomotti, jyskytti, tykytti ja hakkasi ilman, että olisin tiennyt, mistä se johtui, joutuessani kestämään sitä sitten vaan, pystymättä kuin rukoilemaan.

Kaiken päälle minut tavoitti pahaenteiset sanat: "Ensi yönä sinun henkesi otetaan pois", jotka tulivat vielä uudestaankin. Kuulostihan se vähän erikoiselta, mutta voimatta olla varma, mistä lähteestä sanat tulivat, ei auttanut kuin varustautua. Olin neulonut pojalleni kahdet alpakkasukat neulekoneella ja ne olivat vielä viimeistelemättä. Jos kuolisinkin, sukat voisivat jäädä viimeistelemättä, eikä auttanut kuin pakertaa ne valmiiksi kuluttaen puoli tuntia yhteen sukkaan, joka teki kaksi tuntia kahteen pariin sukkia. Vielä olisi ollut omatkin sukat viimeistelemättä, mutta se olisi vienyt kolmannen tunnin, jota en myöhään aamuyöllä enää jaksanut. Sen sijaan menin nukkumaan pyydettyäni poikaanikin rukoilemaan puolestani niin kuin itsekin tein voimatta muuta. Sittenpähän näkisin, heräisinkö aamulla vai en. Ihme kyllä, nukuin sikeämmin kuin koskaan. Saatana se oli vaan kiusannut minua itsenäisyyspäivänä.

Admin 27.12.2022 klo 2.17 kirjoitti:
Oli näköjään tarkoitusta 16. joulukuuta, jaksamatta kuitenkaan tehdä sitä -- kirjoittaa jatkoa tähän ketjuun, jota olen aikonut laajentaa koskemaan myös sairastamaani borrelioosia yhdistämällä sitä koskevia ketjuja tähän, jahka ehdin ja jaksan; lopputuloksena toki paljon laajempi ja sekavampi, mutta kattavampi paketti.

Kun julkaisee kirjoituksiaan harvemmin, vaikka asiaa on paljon, sen esittäminen on haasteellisempaa sairauden moukaroidessa kehon lisäksi myös aivoja.

Kuluneen loppuvuoden aikana myös moni virstanpylväs on tullut täyteen; tärkeimpänä kaikista tietysti se, että syksyllä tuli kolmekymmentä vuotta täyteen siitä, kun tulin uskoon, ajateltuani juuri nyt ennen jouluakin näin: "Joulu tulee, joulu menee, mutta usko pysyy." Tai vaihtoehtoisesti: "Joulu tulee, joulu menee, mutta usko säilyy." Valvottuani ennen joulua vatsanväänteissä pari yötä sen runsaan vuosikymmenen lisäksi, mitä kaikista vaivoista olen kärsinyt, eipä tehnyt mieli valvoa minkään ruokien takia lisää nukkumisen ollessa tällä valvomishistorialla elintärkeää sydämen ollessa jo ihan liian kovalla koetuksella.

Viitattuani edellä useampaan virstanpylvääseen syksyllä tuli vuosi taas lisää siihenkin, mistä luovuin kahdeksan vuotta sitten liian sairaana, eli alkoholista, jonka käyttämistä en ole harkinnut edelleenkään samasta syystä, ollessani liian sairas ja sydämeni jo muutenkin liian kovalla koetuksella.

Jossain vaiheessa kuluneen syksynä otin myös esiin ja käyttööni 80. kuulakynän vuonna 2012 https://tinyurl.com/sanark hankkimistani kuulakynistä, joita on enää kaksi kahdeksan kappaleen pakettia jäljellä 96 kappaleesta, jotka sain, kun nykyisessäkin kynässä on jäljellä mustetta enää vain kolmasosa. Paljon enemmänhän näillä kirjoittaa verrattuna aiempiin tusseihin, joita käytin, aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen jo 23 vuotta sitten ja rikottuani aikaa sitten 20000 käsin kirjoitetun liuskan rajan. - Onkin tullut mieleeni EU:n kiellettyä kertakäyttöiset pillit, että eikö kertakäyttöiset kynätkin pitäisi kieltää ja tarjota tilalle pysyvämpiä ratkaisuja; sulkakynän ja musteen ollessa vaan niin sottaisia, ettei niillä pystyisi oikein ainakaan sängyssä kirjoittelemaan mitään siirryttyäni siihen jo viisi vuotta sitten kylmänsärkyjä vastaan, jotka eivät ihan normaaleja olekaan.

Heinäkuussakin borrelioosin pahentama Raynaud iski kivuliaalla tavalla oikeaan käteeni ja etusormeeni, joka meni ihan valkoiseksi ääreisverenkierron häiriinnyttyä. Otin siitä monta kuvaakin, josta liitän oheen yhden.

   

Oheisista kuvista se on ensimmäinen ja lisäämällä näyttöön valoisuutta, jos sitä ei ole jo tarpeeksi, oikean etusormen kynnen alunen näkyy sinertävän valkoisena. Otin kuvia äitiäni varten jaksamatta näyttää kuitenkaan niitä, epäillessään ongelman johtuvan jostain laihuudesta tai muusta tajuamatta koko sairautta, joka häiritsee koko ajan elämää ja on sitä paitsi kivuliasta ja sattuu, kun se veri karkaa sormesta tai varpaista.

Kirjoitin edellistä tapaninpäivän iltana ja nyt vuorokausi on jo vaihtunut jäätyäni edellä vaiheeseen kuvienkin liittämisen oltua konstikasta tuohon jouduttuani pienentämään kokoa rutkasti ja pyöristämään suhteessa ilman, että olisin aiemmin käyttänyt edes tuollaista komennon alkua kuin [img(176px,312px).

Mutta mitä kuviin tulee, edellä keskimmäisessä ollaan siirrytty jo marraskuun loppuun, kun 29.11.2022 vastaisena yönä oikeasta peukalostani ratkesi verisuoni ihan yllättäen liittäessäni senkin vaivan borrelioosiin, josta kaikesta olen raportoinut jo vuosia sitten https://tinyurl.com/lymeraynaud vielä pahemmin kuvin, kun viimeisessäkään kuvassa edellä ei näy kunnolla, miten jo seuraavana päivänä 30.11.2022 samasta peukalosta, josta oli edellisenä päivänä katkennut verisuoni, karkasi veri hyvin kivuliaasti pois, vaikkei ulkona ollut vielä oikein kylmäkään silloin ikuistettuani sormeni Tokmannin vessassa, jonne menin varta vasten sormeani kuvaamaan, vaivojen liittyessä kiinteästi toisiinsa ja borrelioosiin.

+ + +

Kirjoitettuani tässä välissä vain käsin aamusivujani, kun en ole kirjoittanut tänne, niitä on vähän väliä luntattava virkistääkseni muistiani ja tarkistaakseni kaikkea.

En muista sellaista päänsärkyä, josta päivällä kärsin. Päätäni puristi, jomotti, jyskytti, tykytti ja hakkasi ilman, että olisin tiennyt, mistä se johtui, joutuessani kestämään sitä sitten vaan, pystymättä kuin rukoilemaan.

Kaiken päälle minut tavoitti pahaenteiset sanat: "Ensi yönä sinun henkesi otetaan pois", jotka tulivat vielä uudestaankin. Kuulostihan se vähän erikoiselta, mutta voimatta olla varma, mistä lähteestä sanat tulivat, ei auttanut kuin varustautua. Olin neulonut pojalleni kahdet alpakkasukat neulekoneella ja ne olivat vielä viimeistelemättä. Jos kuolisinkin, sukat voisivat jäädä viimeistelemättä, eikä auttanut kuin pakertaa ne valmiiksi kuluttaen puoli tuntia yhteen sukkaan, joka teki kaksi tuntia kahteen pariin sukkia. Vielä olisi ollut omatkin sukat viimeistelemättä, mutta se olisi vienyt kolmannen tunnin, jota en myöhään aamuyöllä enää jaksanut. Sen sijaan menin nukkumaan pyydettyäni poikaanikin rukoilemaan puolestani niin kuin itsekin tein voimatta muuta. Sittenpähän näkisin, heräisinkö aamulla vai en. Ihme kyllä, nukuin sikeämmin kuin koskaan. Saatana se oli vaan kiusannut minua itsenäisyyspäivänä.

Jatkoa 31.1.2023, kello 1.08 alkaen, suunniteltuani jo, mitä kirjoittaisin, mutta kyllä se on hankalaa ja raskasta, luovuttuani viime aamuyönäkin koko ideasta tuntuessaan liian raskaalta jouduttuani nousemaan sängystä ylös ottamaan lisää valkosipulia appelsiinin kanssa, huomattuani valkosipulin auttavan tuoreena nautittuna vatsantärinään. Jonkun pöpönkin iskettyä kai päälle liman vaivatessa keuhkoissa otin pari kapselia luottorohtoani, AntiWiriä, jonka jälkeen selasin nettiä sen aikaa, että väsyin uudestaan ja sain nukuttua.

Kello on 1.23 nyt, mutta tässä välissä on mentävä hoitamaan haava, jonka sain illalla oikeaan etusormeeni. Se on pahassa paikkaa ihan kynnen vieressä ja kirjoittaminen on hankalaa paksu tuppo sormessa, joka on vaihdettava ohuempaan, jahka käyn ensin leikkaamassa kynnet ja hoitamassa haavan.

- Kello on 2.03 haavanhoitorupeaman jälkeen leikattuani myös kynnet ollessaan puhtainakin bakteeripesiä, teki mitä tahansa. Viiltohaava oli niin lähellä kynttä, että siitähän voisi saada minkä infektion tahansa. Mutta koska olin desinfioinut jo haavan ja käyttänyt lisänä myös luottotuotettani kolloidista hopeaa, en puhdistanut haavaa enää millään oltuaan rauhallisen oloinen otettuani pois laastarin, joka sormessa oli ikävää kirjoittaa. Sijaan turvauduin näkymättömään laastariin, Urgoon, jota olen tilannut sekä spray- että geelimuodossa eestiläisestä apteekista. Aiemmin Suomestakin sai jotakin vastaavaa, mutta eipä ole näkynyt enää.

Sormista puheen ollen, liitän tähän vielä pari kuvaa:

 

Ensimmäinen on viime heinäkuulta ja siinä oikeassa etusormessa näkyy kudosvamma, jonka sain pelkästä pullonkorkin avaamisesta! Niiden pullojen korkkien ja purnukkojen kansien täytyy olla niin jumalattoman kovaa kiinni, ettei niitä vähänkään huonompiniveliset ja heikompisormiset avaa. Kun joitain pilleripurkkejakaan ei meinaa saada millään auki, niin onhan se törkeää ja todella huonoa suunnittelua, jossa valmistajat eivät ota yhtään käyttäjiä huomioon. Kokeilkaapa itse ja ajatelkaa sitä heikointa mummoa, jonka hänenkin pitäisi saada purkkinne auki, jos on sellaisen kotiinsa ostanut.

Jälkimmäinen kuva edellä on joulukuun lopulta ja oikean etusormen nivelessä näkyy vesikello, jonka sain paleltumavammana ruokkiessamme sorsia nelisen asteen pakkasessa. Lapsena Raynaudin oireyhtymä loihti kipeitä vesikelloja varpaisiinikin, joita olisi terveystiedon opettajan mukaan pitänyt käydä näyttämässä lääkärillä. Nyt sama vaiva yllätti ottaessani vain vähäksi aikaa rukkasia pois sormistani. Kyseessä on kakkosluokan paleltumavamma, kun rakkuloita tulee, ja tuokin nivelen päällä ollut paleltumavamma oli pitkän aikaa kipeä.

- Mutta ajatella, kellon ollessa jo 3.38 aamuyöllä olen vasta tässä kirjoittamisen ollessa hirveä aikasyöppö uhrattuani liian monia öitä sen takia; kirjoittaessani jopa pelkkiä aamusivuja vaan, joita olen alkanut jättää aamuun, jos en ole jaksanut säntilliseen aikaan kirjoittaa enää öisin. Nyt olen kirjoittanut taas yhden kynän loppuun ja jouduin vaihtamaan aamusivumapinkin uuteen käytettyäni edellisen kirjoitusalustana hajoamispisteeseen.

On tämä vaan niin raskasta, että miten ikinä jaksaisin kirjoittaa kaikesta tärkeästä! Kirjoitettuani viime aikoina käsinkin yhden liuskan aamusivuja päivässä vaan moni asia jää odottamaan vuoroaan ja painuu välillä unohduksiinkin, se on varma se.

Mutta nyt odottaa vuoroaan se, mitä maanantain vastaisena yönä koin jaksettuani liian pitkästä aikaa tehdä nenähuuhtelun kahden kerran jälkeen, jolloin merisuolalla ja ruokasoodalla höystetty kiehuva vesi oli jäänyt pullossaan vain käyttämättömänä kylmenemään. Jäähtyihän se viime yönäkin viileäksi, muttei ollut seissyt pullossaan niin kauan, etteikö sitä olisi voinut käyttää vielä. Joten tuumasta toimeen ja Nasopure-pullon nokka ensin oikeaan sieraimeen ja kevyt puristus pullon kyljestä niin, että vesi kiertäisi poskiontelosta toiseen ja tulisi vasemman sieraimen kautta ulos. Siinä oli vaan tekemistä oikean puolen ollessa leikkauksen jäljiltä ahtaampi kuin toinen. Saatuani veden edes vähän kiertämään vuorossa oli vasen sierain, ja paussi sen jälkeen, kun pullossa oli vielä puolet vettä. Kokemuksesta olen oppinut, että on inhottavaa, jos suolavesi menee korvatorviin, jota niistäminen ainakin heti voi tuntua aiheuttavan. Sen sijaan olen keksinyt kumartamisen eteen parisen kertaa helpottavan oireita suolaveden mennessä kurkusta alas, jonka jälkeen niistäminen ei ole tuntunut yhtä ikävältä. - Mutta nyt tehtyäni huuhteluoperaation puolella pullollisella vielä toistamiseen ja niistettyäni onteloista tulleen liman talouspaperiin, mitä jälleen kerran näinkään? Koko talouspaperi täynnä vitivalkoisia sienikokkareita, joista ei voinut erehtyä, tajutessani samalla, miksi otsaonteloni olivat molemmin puolin kalvaneet jo pitkän aikaa ja aina vain häiritsevämmin viime aikoina jopa niin, ettei otsalta nelinkertainenkaan alpakkapipo ole riittänyt lämmöllään pitämään jäytämistä poissa. Samalla kaikkein turhauttavinta oli ja on se, ettei nenähuuhtelu riittänyt tälläkään kertaa ottamaan hiusrajasta sitä kalvamista pois jatkuttuaan taas senkin jälkeen oirein, jotka eivät ole enää vain otsaonteloiden ongelma kalvamisen jatkuessa päälaellakin ja korvienkin alettua kutista heti nenähuuhtelun perään sienen vallattua nekin.

Mykobiomi on näilläkin leveyspiireillä todellisuutta - ollut koko ajan eikä vasta sen jälkeen, kun mikrobiomista alettiin uutisoida nelisen vuotta sitten. Saas nähdä, kuinka kauan suomalaiset lääkärit leikkivät tietämätöntä ja jättävät potilaat tutkimuksitta ja oikeatta hoidotta heitteille julmasti ja epäinhimillisesti niin kuin minullekin on tapahtunut.

Eipä ole paljoa mykobiomista Suomessa kirjoiteltu sienten aiheuttaessa vaikka mitä sairauksia:

Kuvan lähde: The Mycobiome in Health and Disease: Emerging Concepts, Methodologies and Challenges

Admin 31.1.2023 klo 7.02 kirjoitti:
On tämä vaan niin raskasta, että miten ikinä jaksaisin kirjoittaa kaikesta tärkeästä! Kirjoitettuani viime aikoina käsinkin yhden liuskan aamusivuja päivässä vaan moni asia jää odottamaan vuoroaan ja painuu välillä unohduksiinkin, se on varma se.

Mutta nyt odottaa vuoroaan se, mitä maanantain vastaisena yönä koin jaksettuani liian pitkästä aikaa tehdä nenähuuhtelun kahden kerran jälkeen, jolloin merisuolalla ja ruokasoodalla höystetty kiehuva vesi oli jäänyt pullossaan vain käyttämättömänä kylmenemään. Jäähtyihän se viime yönäkin viileäksi, muttei ollut seissyt pullossaan niin kauan, etteikö sitä olisi voinut käyttää vielä. Joten tuumasta toimeen ja Nasopure-pullon nokka ensin oikeaan sieraimeen ja kevyt puristus pullon kyljestä niin, että vesi kiertäisi poskiontelosta toiseen ja tulisi vasemman sieraimen kautta ulos. Siinä oli vaan tekemistä oikean puolen ollessa leikkauksen jäljiltä ahtaampi kuin toinen. Saatuani veden edes vähän kiertämään vuorossa oli vasen sierain, ja paussi sen jälkeen, kun pullossa oli vielä puolet vettä. Kokemuksesta olen oppinut, että on inhottavaa, jos suolavesi menee korvatorviin, jota niistäminen ainakin heti voi tuntua aiheuttavan. Sen sijaan olen keksinyt kumartamisen eteen parisen kertaa helpottavan oireita suolaveden mennessä kurkusta alas, jonka jälkeen niistäminen ei ole tuntunut yhtä ikävältä. - Mutta nyt tehtyäni huuhteluoperaation puolella pullollisella vielä toistamiseen ja niistettyäni onteloista tulleen liman talouspaperiin, mitä jälleen kerran näinkään? Koko talouspaperi täynnä vitivalkoisia sienikokkareita, joista ei voinut erehtyä, tajutessani samalla, miksi otsaonteloni olivat molemmin puolin kalvaneet jo pitkän aikaa ja aina vain häiritsevämmin viime aikoina jopa niin, ettei otsalta nelinkertainenkaan alpakkapipo ole riittänyt lämmöllään pitämään jäytämistä poissa. Samalla kaikkein turhauttavinta oli ja on se, ettei nenähuuhtelu riittänyt tälläkään kertaa ottamaan hiusrajasta sitä kalvamista pois jatkuttuaan taas senkin jälkeen oirein, jotka eivät ole enää vain otsaonteloiden ongelma kalvamisen jatkuessa päälaellakin ja korvienkin alettua kutista heti nenähuuhtelun perään sienen vallattua nekin.

Mykobiomi on näilläkin leveyspiireillä todellisuutta - ollut koko ajan eikä vasta sen jälkeen, kun mikrobiomista alettiin uutisoida nelisen vuotta sitten. Saas nähdä, kuinka kauan suomalaiset lääkärit leikkivät tietämätöntä ja jättävät potilaat tutkimuksitta ja oikeatta hoidotta heitteille julmasti ja epäinhimillisesti niin kuin minullekin on tapahtunut.

Eipä ole paljoa mykobiomista Suomessa kirjoiteltu sienten aiheuttaessa vaikka mitä sairauksia:

Kuvan lähde: The Mycobiome in Health and Disease: Emerging Concepts, Methodologies and Challenges

Kello on 4.20 uuden vuoden ensimmäisenä aamuyönä 1.1.2024 ja on kuin aika olisi pysähtynyt. Kärsiessäni yhä edelleen kaikesta, mistä olen edellä kirjoittanut, oireet ovat vain pahentuneet ja myös uusia on tullut. Otsaonteloni invalidisoiva kalvaminen on jokapäiväistä, johon saan nenähuuhtelusta apua vain hetkiseksi, kunnes se alkaa taas. Nyt kun Mehiläisen terveyssopimuksestakaan ei ollut minulle mitään apua maksettuani siitä toista vuotta ihan turhaan ilman, että olisin saanut taltioitua OmaMehiläiseen kaikkia tärkeitä terveystiedostojanikaan tallennustilan radikaalin rajoittamisen takia juppijohdon toimesta, ollaan nollapisteessä taas. Ja miten avun saaminen olisi voinut onnistuakaan, kun biologina toiminut lääkärikin väitti minulle vastaanotollaan, ettei hiiva ole muka sieni! No ehkä arvaustoimiston lääkärinä kärpässieni onkin helpompi tunnistaa, jos ei ymmärrä dimorfisista sienistä mitään. Kerrottuani entisen ihotautilääkärini sanoneen (Trichophyton rubrumista) myös, että sieni kiertää verenkierron mukana kaikkialla elimistössä, tämäpä sanoi ihotautilääkärinkin voivan olla väärässä! Mutta kun ei ollut - tajuttuani kuin kylmänä iskuna kasvoille, etten saa sellaiselta lääkäriltä mitään apua olosuhteissa, joissa suutarinpojilla ei ole kenkiä biologiankaan osalta, joka oli mielestäni tosi noloa.

Kun Mehiläistä ei kiinnostanut muu kuin rahanlypsäminen eikä tallennustilaa ole 20 megabitissä yhdelle hyvälaatuiselle valokuvallekaan, irtisanoin koko sopimuksen ja harkittava joidenkin sairauskuvien julkaisemista netissä.

Minulla on jo kauan ollut pahoinvointiakin syömisen jälkeen, josta olen muistaakseni kirjoittanut useampaankin kertaan jo.

Uusimpana muutaman viikon kestäneenä oireena on ollut hikoilu pienenkin ruoanmurun syömisen jälkeen tilanteessa, jossa vasemmalla puolella korvani yläpuolella on jotain löllöä turvotusta, jota ei oikealla puolella ole. Tänäkin yönä jo useamman vuoden ajan käyttämäni lukulasit ovat alkaneet painaa sitä löllöä kohtaa kivuliaasti. Lasit eivät ole kuitenkaan millään voineet pienentyä, mutta kallolleni on tapahtunut jotakin, josta olen jo monta kertaa kirjoittanut.

Yritin sitten tänä yönä etsiä tietoa siitä, mistä hikoilu syömisen jälkeen johtuu, kun kahtakymmentä vuotta kestäneistä vaihdevuosistakaan ei edes sovinistisesti harjoitetussa lääketieteessä voi olla kyse, josta pitkään käyttämäni Cliovellekin on pitänyt huolen.

Kun suomeksi ei taaskaan löytynyt mitään tietoa, jouduin kääntämään hakusanat englanniksi niin, että "sweating after eating" ilman lainausmerkkejä kirjoitettuna alkoi tuottaa tuloksia, esim. https://www.sweathelp.org/home/gustatory-sweating.html :

Many cases of gustatory sweating show up after surgery or trauma to the face or cheeks that has somehow impacted a parotid gland. Most people have a pair of parotid glands, one located on each side of the face, below and in front of the external ear. The parotid glands are the body's largest salivary glands. Saliva, as you probably know, is a fluid secreted by salivary glands to aid chewing, swallowing, and digestion of food. Saliva is produced in preparation for eating (like when you are thinking about a delicious meal) as well as during chewing.

If a parotid gland is harmed (damage can occur due to injury, inflammation, infection, mumps, tumors, or surgery, like a face lift) or if surgery to a parotid is required for a medical reason, then related nerves may become damaged or may regenerate from such damage in a way that causes them to become "mixed up" and/or "intertwined" (so to speak). The result is that when a person is supposed to salivate, he or she may also sweat and experience facial flushing. This combination of sweating and flushing related to parotid trauma is called Frey's syndrome.

Kesti hetken ennen kuin osasin yhdistää löllön kudoksen vasemman korvan yläpuolella edellä kerrottuun hikoiluun sairauden oireena, johon en ole saanut mitään apua.

Olen jo pitkään epäillyt kärsiväni aivojen sieni-infektiosta ilman, että huoltani olisi otettu vakavasti missään. Sieni-infektion tyypillinen oire on kutina ja kirvely ja sitä minulla on ollut kohta jo kymmenen vuotta päälaellani syömisen jälkeen epänormaalilla tavalla sen lisäksi, että purppurainen hämähäkkikuvio peittää pääkalloani kaikkialla tukan alla ja myös niskassa ja ohimoissa.

Katsottuani äsken lähes vuosi sitten edelle liittämääni kuvaa sienten aiheuttamista sairauksista, huomioni kiinnittyi Rhodotorulaan aivokudoksen kohdalla.

Olin jo ajatellut, että se on aika paha sieni, luettuani juuri omasta viestistäni http://tinyurl.com/sairastuttavat-sienet siitä.

Se, että Rhodotorulaa oli homekämpässämme ja sitä kasvoi kaikissa kolmessa tekemässäni hometestissä, joista jo ensimmäisestä sairastuin hirveässä stressitilanteessa käyttäessäni kaiken huipuksi samaan aikaan vielä astmalääkkeenä kortisonia, auttoi minua yhdistämään olosuhteet ja sairastumiseni toisiinsa.