KOMMENTTEJA KVAAKIN KESKUSTELIJOILLE 

   5.6.2012 

  Vielä kesäloman kynnyksellä joudan huomiomaan  viimeisimpien kannanottojeni synnyttämiä kvaakin

kirjoittajien kommentteja.

    Olen iloisesti yllättynyt siitä runsaana pursuavasta paneelikeskustelusta, joka lyhyessä ajassa tupsahti

allekirjoittanutta käsittelevälle palstalle.  En olisi osannut odottaakaan näin suurta innostusta päästä tutkai-

lemaan Kari T. Leppäsen huvitukseksi tarkoitettua blokia, mutta on ollut todella mielenkiintoista lukea näitä

kirjoituksia, joiden skaala ulottuu äärimmäisestä närkästymisestä mitä ymmärtäväisempään tukeen.  Vastai-

len nyt "lyhyesti" viimeisimpiin lukemiini kannanottoihin, jotta jotakin tolkkua tulisi kaikkiin oletuksiin, arve-

luihin ja luulotteluihin, joita joissakin kirjoituksissa vilisee. Mutta silti, kaikki tämä sähköinen vuorovaikutus

on ollut piristävää ja toivottavasti kaikilla on ollut KIVAA!!!

   Alkaa 2.6.2012 ladatusta viestistä Kvaak portaalissa: 

   Viestin oli tehnyt nimimerkki Miha ja koska siinä sivuttiin surullisen kuuluisaa Puupäähattua, johon myöhemmissäkin

viesteissä on puututtu, käsittelen aiheen ensiksi. 

   Tuo ensimmäinen viesti puuttui blokissani olevaan kohtaan, jossa arvostelin Kaisa Lekalle myönnettyä Suomen Sar-

jakuvaseuran vuosittaista tunnustuspalkintoa pitkän ja ansioituneen uran johdosta (hieman sarkasmia). Ei siitä sen enem-

pää, koska asia on jo mainittu blokissa eikä sitä kannata edes muistella.  Myöhemmissä viesteissä kuitenkin jälleen ker-

ran puututtiin iät ja ajat sitten tapahtuneeseen kieltäytymiseeni mokomasta hatusta.  Joku jopa piti lapsellisena sitä, että

kerroin miten olemattoman vähän tuollaisen pellehatun myöntäminen minulle merkitsi. On se kumma, ettei joku tunnu

millään uskovan selvää suomea - eli jos en ollut rahtuakaan kiinnostunut ottamaan hattua vastaan, sitä ei voi niellä luulta-

vasti siksi, että kyseinen henkilö taitaa pitää tuon päivänkakkarahatun saamista jossakin arvossa. Tosiasiassahan se on

vain Sarjakuvaseuran mainostemppu ja kuka hyvänsä vaivautuu marssimaan vastaanottamaan hattua toimii Sarjakuvaseu-

ran mainospellenä.  Kari Suomalainen otti sen niin ja ilveili kuvauksissa.  Arvostan Kari Suomalaista, eikä hänen pellei-

lynsä sitä mitenkään heikentänyt - tilaisuuden henki vain tuli selväksi.

   Toista kirjoittajaa - Reima Mäkistä - taas on kalvanut pitkään se, että kieltäydyin Puupäähatusta. Hän ei kuitenkaan

osaa päättää oliko kieltäytymiseni "älyttömän viileä vaiko todella typerä teko..."  Vastaan, että olipa se kumpaa hyvänsä,

asialla ei ole mitään käytännön merkitystä.   Hatusta kieltäytymisestä ei ole toistaiseksi koitunut minulle mitään harmia,

enkä pysty kuvittelemaan sellaisen mahdollisuuttakaan.  Kuten olen kai jo joskus maininnut, olen äärettömän hyvilläni,

ettei asia minua lainkaan kiinnostanut  -  varsinkin kun hatun arvotaso on täysin menettänyt merkityksensä sen myöntä-

jien holtittomuuden johdosta.  Luojan kiitos, etten kuulu tuohon joukkoon Sarjakuvaseuran kesyjä lemmikkejä. Tieten-

kin täytyy lisätä, että alunperin Puupäähattu todella annettiin kunnon ansioista ja arvostetuille tekijöille. Kun porukka

muuttui seurassa, hatutetaan ketä hyvänsä.   Samainen Reima Mäkinen on myös jättänyt Kvaakiin hieman sekavan tun-

tuisen kommentin, jossa väittää Kari Leppäsen olevan väärässä Puupäähatusta kieltäytymisensä syistä.  Voi hyvät ih-

miset sentään!  Kukapa sen paremmin tietäisi kuin kieltäytyjä itse, miksi hän ei ottanut hattua vastaan. Jonkun sarjakuva-

seuralaisen toimittajille keksimä sievistelevä ja  täysin perätön lausuma kotimaisen sarjakuvan puolesta barrikaadeille

nousseen ulkomailla asuvan ja muualle kuin Suomeen piirtävän sarjakuvantekijän ylevästä boikotoinnista kuullostaakin

aivan idioottimaiselta.  Vaikka asiaa on jo korjattu moneen kertaan, tuo valheellinen ja seuran omaa mainetta kiillottava

sepustus näyttää hyppäävän esiin tuon tuostakin.  Sekin, että olisin tuolloin tuonut esiin sen seikan, etten olisi katsonut

ansaitsevani Puupäähattua koska en piirtänyt mielestäni suomalaista sarjakuvaa, ei pidä paikkaansa. Olen kai itse joskus

jälkeenpäin maininnut siitä, vaikka todellisuudessa sillä ei tuolloin tapahtuma-aikana ollut mitään merkitystä. En edes aja-

tellut asiaa lähettäessäni vastaussähkeeni Sarjakuvaseuralle.  Halusin vain nopeasti päästä eroon koko mielestäni turhasta

asiasta.  En pitänyt tuolloin enkä sen koommin koko Sarjakuvaseuraa missään arvossa, enkä myöskään jotakin sellaisen

ompeluseuramaisen puuhastelutahon jonninjoutavaa palkintoakaan. Sehän on kuin muutkin kaikenmaailman seurat ja

yhdistykset, jotka sähläävät kukin oman ajatuksensa parissa sisäpiiriläisissä ympyröissään. Niin että voin sanoa Reima

Mäkiselle ja muille asiaa pohdiskeleville, että ainoa syy siihen, etten ottanut vastaan Puupäähattua oli se, ettei se todella-

kaan merkinnyt minulle mitään ja vasta kun asiasta on jälkeenpäin vatkutettu, olen keksinyt lisätä etten  sitä paitsi edes

tehnyt kotimaista sarjakuvaa.  Ehkä on syytä lopettaa koko joutava tautologinen hössötys tästä ikivanhasta asiasta,

vaikka saattaakin olla todennäköistä, että Puupäähattua kovasti arvostavat eivät usko muuta kuin omaa tulkintaansa.

 

  Blokini arvostelujen ja mollaajien joukkoon on mahtunut niitäkin, jotka ymmärtävät, mistä on kyse kun olen vaivautunut

vääntämään tarinaa kotimaisesta sarjakuvasta miltei ainoana sarjakuvantekijänä, joka on rohjennut arvostelemaan lähes

tabuksi muodostunutta uutta heppoista tyyliä tehdä sarjakuvia. Nostan heille hattua (en tietenkään sitä jo mainittua pelle-

hattua) ja annan arvoa heidän uskallukselleen vastustaa muuta tuohtunutta kvaakjoukkoa. Heistä Orjan May kyllä käsit-

tää blokini periaatteen kirjoittamalla (lainaus:) "Laukoo vain asiapitoista tekstii ja tarkoituksena herättää mehevää keskustelua

puolin ja toisin".   Koko blokin pitäminen lähtikin kun sattumoisin eksyin Kvaak portaaliin ja huomasin, miten valtavalla

innolla sarjakuvia harrastava väki tarinoi, arvosteli ja väitteli siellä keskenään.  Käsitin, että tuollaiseen muurahaispesään

kun sohaisee, syntyy heti kuhinaa.

   No, takaisin tutkimaan kvaakkien mielipiteitä...

   Joitakin kirjoituksia en välitä edes kommentoida, sellaisia kuin Asko AA, joka vaikuttaa äärimmäisen kärttyiseltä kun

joku yleensä kehtaa sarjakuvia  arvostella ja Petteri Oja,  joka julkaisee pääasiassa sekalaisen piirtäjäkaartin töitä ällistyttä-

vänä poikkeuksena Ami Hauhion historiallinen eepos. Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka

ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseu-

rojen julkaisuihin.  Petri Hiltunenkin mainitaan, vaikka hänen monenkirjava ja uskomattoman runsas tuotantonsa polkeekin

paikallaan kankean piirrosasun suhteen. Se ei ole sitten alkuajoista juurikaan petraantunut.

Viimeksimainittu kvaak-kirjoittaja Petteri Oja, jonka kaikkiin mielipiteisiin en välitä puuttua niiden sisällön takia kantaa kui-

tenkin  ilmeisen syvää huolta siitä, miten surullinen mies Kari T. Leppänen on.  Voin rauhoittaa häntä kertomalla, etten tunne

juuri koskaan itseäni surulliseksi - paremminkin huvittuneeksi kaikesta älyttömyydestä mitä Suomessa nykyään tapahtuu.

    Kirjoittaja Curtvile listaa näyttävän joukon sarjakuvantekijöitä, joita pitää mielestään realistisen sarjakuvan taitajina. Kel-

vollisia tekijöitä kaikki, vaikka enemmistön piirrostyyliin näyttääkin kovasti vaikuttaneen brysseliläisen koulukunnan ligne

claire. Ei se mikään vika ole, mutta joidenkin piirroksia on ensinäkemältä vaikea eroittaa toisistaan. Mukava kuitenkin, että

Suomesta löytyy näinkin monta tämän lajin tekijää. Lukumäärä on kuitenkin minimaalinen kun ajatellaan, että esimerkiksi

Kähkösen kokoamalla sarjakuvantekijöiden listalla on 553 nimeä (osa kuitenkin muita kuin piirtäjiä). Mutta toivotan kyllä

tsemppiä näille Curtvilen listaamille.

  Kvaak-kommentaattori Lurker on omasta puolestaan  sijoittanut portaaliin ilmasotakuvan kehuen:  "Tässä teille realistisen

sarjakuvan mestaria... Ei tämän hienompaa kukaan voi tehdä."  Kuvassa kierosilmäinen pilootti  on sijoitettu pallon sisään

taustanaan ilmasirkusta käyviä II Maailmansodan hävittäjiä. Samojen tekijäiden hienoja lentokoneita saatiin taannoin ihalla

Kemin sarjakuvanäyttelyssä. Ikävä kyllä, mestarillisen karikatyyripiirtäjän realistiset ihmiset eivät ole yhtä hyviä. Rohkenen

lainata kuvaa vertailutarkoituksessa, jotta voimme nähdä, että kyllä sitä hienompaakin löytyy...

                

                               Tarmo ja Topi                                                                                    Ian Kennedy

                                                Ian Kennedy

    Muitakin sarjakuvasivuja löytyisi muilta tekijöiltä, mutta jos pysytään kotimaassa saa tosiaan etsiä tekijöitä, jotka Koivistolaisten

 piirroksen päihittäisivät - Anssi Rauhala kyllä piirtää parempia realistisen tyylin ihmisiä.

     Loppukaneettina haluaisin vielä noin yleensä huomauttaa, etten niputa kaikkia naispiirtäjien samaan tuhertelijakategoriaan.

     Onhan meillä positiivisiakin naistekijöitä kuten Maisan ja Kaarinan luojat ja uutena tulokkaana Nannan tekijä. Nais-sarjakuvaa

en ole kyllä jaksanut sen kummemmin tutkailla, mutta mitä on käynyt silmään ei ole herättänyt mitään arvonantoa varsinkin jos

niissä piehtaroidaan omien feministisien angstien riivaamina.

           Näihin kauniisiin sanoihin päätän tämänkin kvaak-aiheisen blokin ja toivotan mitä mukavinta kesää kaikille kvaakeille.

                                                                        Bloki sulkeutuu kesäksi ja jatkaa syyslomalla

                                                                              HYVÄÄ SYKSYÄ !                                                

                                                                           suoraan vieraskirjaan

                                                                            linkkisivulle