NYNÄSHAMN
Sairaanhoitaja Sonja Aspinen koputtaa Nynäshamnin sairaalassa potilashuoneen ovelle. Sisällä on kaksi COVID-19 virustautia sairastavaa vanhusta.
Hänellä on kumisaappaat jalassa ja päässään ruokalapusta tehty suoja. Oikeat pääsuojat ovat sairaalasta loppu.
– Haloo, täällä on hoitaja-Sonja. Olen tulossa sisälle huoneeseen. Menisittekö vähän kauemmaksi ovelta seisomaan sänkynne viereen, niin pääsen sisään.
Aspinen on hoitanut pitkään potilaita Nynäshamnin sairaalan geriatrisella akuuttiosastolla, mutta viime viikkoina hyvin moni vanhus on ollut koronapotilas.
Hän on ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa.
– He kysyvät, tuleeko taudista selviämään, meneekö tämä pahemmaksi, sanoo Aspinen
– Olemme mukana saattamassa heitä, jotka eivät selviä. Tuntuu pahalta, että kuoleva ei saa omaistaan mukaan siihen hetkeen. Mielelläni välitän niitä ajatuksia potilaan ja omaisten välillä, hän kertoo.
Nynäshamn sijaitsee Tukholman alueen eteläosassa. Tukholma ja sen viereinen Sörmlannin alue ovat pahiten virustaudista kärsineitä alueita Ruotsissa.
Ruotsin strategiasta on puhuttu Suomessa paljon, mutta vähemmän siitä, että sen päätavoite on ollut suojella vanhuksia ja riskiryhmiä.
Kansanterveysviranomainen on päivästä toiseen julistanut, että maassa rakennetaan muuri vanhusten turvaksi ja muuten toimitaan suosituksiin ja kehotuksiin perustuen.
Tulos on hätkähdyttävä.
Joka kolmas koronaan kuollut on ollut hoidettavana vanhustenhoidossa.
Tartuntoja on levinnyt vanhusten hoivayksiköihin koko maassa.
Tukholman yksiköistä 75 prosentissa on tartuntoja. Tukholman alueen kuolleista puolet on asunut hoivakodissa.
Pääministeri Stefan Löfven on myöntänyt, että maassa on epäonnistuttu vanhusten suojelemisessa koronakriisissä.
Sairaanhoitaja Aspinen käyttää suorempia sanoja.
– Tuntuu, että vanhukset on uhrattu tässä Ruotsin tavassa toimia. Me emme saa takaisin näitä kuolleita. Täällä ei ole ymmärretty, miten herkkä ihmisryhmä on kyseessä.
Laumasuoja ei ole Ruotsin virallinen linja, mutta Aspisesta on selvää, että siihen pyritään.
– Viranomaiset ovat kertoneet, että se saavutetaan Tukholmassa toukokuun aikana ja moni ruotsalainen kollega on kertonut siksi jaksavansa.
Aspisen omat iäkkäät vanhemmat ja isoäiti asuvat Suomessa.
– Olen niin iloinen siitä, että he ovat siellä eivätkä täällä.
Sonja Aspinen tuli Ruotsiin sairaanhoitajaksi 1990-luvulla, kun työtä ei löytynyt lama-aikana Suomesta.
Hän perusti 2000-luvun alussa hoitoalan henkilöstövälitysyritys Ingrian ja työskentelee myös itse sitä kautta kymmenillä eri osastoilla vuodessa.
Maaliskuun alussa Aspinen huomasi, että töissä tilanne muuttui raskaaksi äkillisesti. Potilaita alkoi tulla samaan aikaan paljon.
Hän ihmetteli, miksi yksiköissä ei alettu heti toimia.
Kansanterveysviranomainen ilmoitti 10.3. viruksen leviävän laajasti Tukholmassa. Osa kunnista ja palveluntarjoajista asetti vierailukieltoja, osa ei.
Tukholman kaupunki kielsi vierailut vasta 18.3.
– Uskon, että aika paljon on henkilökunta tartuttanut, varsinkin vanhainkodeissa. Aluksi tartuttivat omaiset, Aspinen sanoo.
Hänestä taudin on täytynyt levitä henkilökunnan välityksellä, koska vanhuksia hoitavia ei ole testattu säännöllisesti. Ruotsissa on ensijaisesti testattu sairaaloiden ja päivystysten hoitohenkilökuntaa ja hyvin sairaita.
Epidemian puhjettua Aspinen oli mukana tilanteessa, jossa potilas oksensi hoitajien päälle. Potilaan koronavirustesti osoittautui positiiviseksi tuloksen tultua 12 tunnin kuluttua.
– En päässyt testeihin, vaikka pyysin ja kerroin tapahtuneesta. Minusta se on häkellyttävää.
Ruotsissa taudin itämisaikana pidetään 48 tuntia. Jos sinä aikana ei oireita ilmaannu, on sairaanhoitajalla työvelvoite. Aspisesta tuntui vaikealta ajatus mennä töihin mahdollisesti virusta kantavana.
– Ratkaisin tilanteen siten, että menin töihin koronapotilaiden osastolle. Siellä sain suojavarusteet päälleni ja tiesin, että en tartuta ketään.
Hänestä turvallisinta juuri nyt on Ruotsissa työskennellä koronapotilaiden osastolla.
– Suojavarusteita on hyvin saatavilla, hygieniarutiinit toimivat ja on työntekijöillä on kokemusta infektioista.
Tartuntojen leviäminen hoivakodeissa on johtunut myös työntekijöistä, joilla on ollut puutteellinen ammattitaito.
Ruotsissa on suuri pula työntekijöistä vanhustenhoidossa. Vuoteen 2035 mennessä tarvitaan 160 000 lähihoitajaa lisää tilastokeskuksen laskelman mukaan.
Lähihoitajan tutkinto ei ole Ruotsissa suojattu ammattinimike kuten Suomessa. Koulutuksen sisältö ja kesto voivat vaihdella suuresti, mutta tutkinnon suorittanut voi kutsua itseään lähihoitajaksi.
– Tarvitsemme maahanmuuttajia hoitotyöhön, mutta osalla on ollut riittämätön kielitaito tai selkeitä puutteita osaamisessa. Koemme, että tässä otetaan iso riski. Olemme jo pitkään vaatineet, että lähihoitajakoulutuksen on oltava säädeltyä, kertoo tiedottaja Fredrik Jansson ammattiliitto Kommunalenista.
Liitto on huomauttanut asiasta usein jo ennen pandemiaa.
Sonja Aspinen on tavannut vuosien varrella useita lyhyen koulutuksen saaneita.
Hänelle on jäänyt mieleen työpäivä pandemian alusta.
– Ulkona alkoi sataa räntää. Monet maahanmuuttajataustaiset hoitajat alkoivat iloita ja taputtaa käsiään. He selittivät minulle, että koronavirus kuolee lumisateessa.
Aspinen kertoi heille, miten asian laita oli eikä sen jälkeen enää taputettu.
Valvova viranomainen selvittää parhaillaan, millaisia puutteita vanhustenhoidon työntekijöillä on, muun muassa koskien perushygieniaa.
Sonja Aspinen on työskennellyt Ruotsissa monissa aiemmissa virusepidemioissa. Vaikka Ruotsi on epäonnistunut vanhusten suojelemisessa, pitää Aspinen Ruotsia erittäin hyvänä paikkana työskennellä sairaanhoitajana.
– Suomessa se asenne oli suunnilleen se, että etkö päässyt lääkikseen. Täällä minua arvostetaan ja se näkyy niin suhtautumisessa kuin palkassakin, hän sanoo.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23:een saakka.
Lue lisää:
Ruotsin koronauhrien määrä nousi yli 2 000:n – Uutta tietoa laumasuojan kehittymisestä