Vantaalainen Johanna Zalagh sai vaikeita komplikaatioita lantionpohjan laskeuman korjaamiseksi kaksi vuotta sitten tehdyn verkkoleikkauksen seurauksena. Tarinallaan hän haluaa herättää keskustelua gynekologisten verkkojen turvallisuudesta.
Johannalla on useita synnytyksiä, joiden seurauksena hän sai kohdun laskeuman. Kohtu poistettiin vuonna 2002 ja seuraavat kuusi vuotta sujuivatkin hyvin kunnes laskeumaoireet uusiutuivat. Pienellä korjausleikkauksella asia korjaantui ja Johanna pärjäsi taas seuraavat vuodet, kunnes vaiva jälleen kerran ilmoitti itsestään.
Johanna oli pari vuotta sitten mennyt uudelleen naimisiin ja hänen tarkoituksensa oli parantaa elämänlaatua.
– Minulla ei ollut virtsankarkailua vaan haittana oli lähinnä, että lenkillä ollessani aina hiersi ja se haittasi elämää. Olen tottunut aktiivisesti urheilemaan ja liikkumaan. Keskustelin sitten oman, minut pitkään tunteneen gynekologini kanssa, mitä voitaisiin tehdä. Hän sanoi, että laitetaan leikkausjonoon julkiselle puolelle, muistelee Johanna.
Johanna leikattiin pääkaupunkiseudun sairaalassa eikä kaikki sujunut odotetusti.
– Olin menossa omilla kudoksilla tehtävään leikkaukseen ja erinäisistä ikävistä yhteensattumista ja virheestä johtuen minulle laitettiin verkko. Olin ihan järkyttynyt siitä. Sitten ruvettiin keskustelemaan, miten näin on käynyt.
Leikkauksen seurauksena Johanna sai välittömästi pahoja komplikaatioita.
Tuska oli ihan järkyttävä. Oli aika hirveää, kun lääkärit eivät millään uskoneet. Ajateltiin että okei, alhainen kipukynnys.
– Kun verkko oli minulla ollut pari päivää, niin aina kun liikuin, se rupesi repimään. Tuska oli ihan järkyttävä. Oli aika hirveää, kun lääkärit eivät millään uskoneet. Ajateltiin että okei, alhainen kipukynnys, Johanna toteaa.
Verkko aiheutti Johannalle tuskia ja pari viikkoa ensimmäisestä leikkauksesta tehtiin korjausleikkaus.
– Siinä vaiheessa minua tutkineet lääkärit sanoivat, että sinulla on todella korkea kipukynnys. Verkko oli repinyt virtsarakkoa ja toisen virtsatiehyeen ja silti olin tolpillani, hän jatkaa.
Massiivisessa leikkauksessa vauriot korjattiin ja samalla poistettiin osa verkosta. Kesä meni jotenkuten sumussa kovien kipulääkkeiden voimalla.
FAKTA: Gynekologisen laskeuman hoito Suomessa
- Gynekologisella laskeumalla tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista.
- Jopa kaksi kolmasosaa synnyttäneistä naisista saa jossain vaiheessa elämäänsä gynekologisen laskeuman.
- Suomalaisista naisista 13 prosenttia joutuu leikkaukseen laskeuman takia.
- Erilaisia kirurgisia leikkauksia laskeuman korjaamiseksi tehdään Suomessa vuosittain hieman yli 4000.
- Yhdessä leikkauksessa viidestä käytetään polypropyleenimuovista valmistettua kirurgista verkkoa.
- Verkoista kaksi kolmasosaa asetetaan emättimen kautta ja loput vatsaontelon suunnasta yleensä tähystysleikkauksena.
Laskeuma korjataan verkon avulla tavallisesti siten, että emätin irrotetaan virtsarakosta ja peräsuolesta ja emättimen molemmille puolille laitetaan kieleke verkkoa, jotka ommellaan kiinni. Koko emätin ikään kuin ripustetaan selkäpuolelle ristiluuhun, jolloin se saadaan nousemaan ylös.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, vastuualuejohtaja Riikka Aaltonen Tyksin Naistenklinikalta ei tunne Johannan tapausta, mutta tuntee hyvin verkkokirurgiatekniikan.
Aaltosen mukaan leikkauksen jälkeen tulee potilaille erittäin harvoin hankalia, uusintaleikkauksia vaativia kipuja ja suurin osa naisista on tyytyväisiä tulokseen.
Leikkauksen jälkeen on mahdollista, että tulee kipuja, ja osalle potilaista tyypillisesti virtsankarkailua.
Verkkoleikkaus on kuitenkin vaativampi kuin ilman verkkoa tehtävä leikkaus. Kirurgilta vaaditaan hyvää anatomian tuntemusta ja kokemusta laskeumaleikkauksista.
– Itse leikkaukseen jo liittyy enemmän verenvuotoa kuin perinteisiin leikkauksiin. Leikkauksen jälkeen on mahdollista, että tulee kipuja, ja osalle potilaista tyypillisesti virtsankarkailua, Aaltonen luettelee.
Verkoissa on vielä oma komplikaatiotyyppinsä, jota lääketieteellisin termein kutsutaan eroosioksi.
– Verkko saattaa tulla näkyviin emättimen limakalvon kautta joko niin, ettei haava alunperinkään parane kunnolla tai se tulee näkyviin myöhemmin. Vielä harvinaisempaa on, että verkko tulee näkyviin emättimen vieressä oleviin rakkoon tai peräsuoleen, täsmentää Aaltonen.
Useista korjausleikkauksista huolimatta repivä kipu Johannalla jatkui. Viisi kuukautta sitten verkko lopulta poistettiin kokonaan hänen vaatimuksestaan.
Jos laitetaan ihmiselle hiuksiin purkkaa ja sanotaan, että otetaankin se pois siten, että purkka ei riko hiuksia, sehän on mahdoton tehtävä.
Ongelmana on, että kun verkko on kerran asennettu, on sitä todella vaikeaa poistaa. Omat kudokset alkavat nimittäin kasvaa verkkoon kiinni jo kuukaudessa. Siksi riski poistoleikkauksessa on todella suuri.
– Jos laitetaan ihmiselle hiuksiin purkkaa ja sanotaan, että otetaankin se pois siten, että purkka ei riko hiuksia, sehän on mahdoton tehtävä, vertaa Johanna.
Aluksi lääkärit kieltäytyivät poistoleikkauksesta sen suuren riskin vuoksi.
– Sanoin silloin, että elämälläni ei ole mitään merkitystä, olin niin masentunut. Sanoin etten ole täällä sitten muutenkaan enää, jollei verkkoa saada pois, Johanna herkistyy.
Lopulta päädyttiin poistoleikkaukseen. Jälkeenpäin kaikki olivat todella iloisia, ettei pahempia komplikaatioita tullut. Johanna teki tapauksestaan potilasvahinkoilmoituksen, ja hoitovirhekäsittely on edelleen kesken.
Verkkokirurgisia leikkauksia on tehty suomalaisissa sairaaloissa vasta kymmenisen vuotta. Riikka Aaltonen kertoo, että täällä niitä käytetään vaikean laskeuman hoidossa erityisen hankaliin tapauksiin.
– Sellaisiin, missä laskeuma on iso eli pullistuma on emättimen ulkopuolella useamman senttimetrin matkalta ja tilanne on se, etteivät perinteiset leikkausmenetelmät ole riittävän tehokkaita sen korjaamiseen. Tai jos aikaisemmin on jo leikattu laskeumaa varsinkin niin, että emättimen samaa osaa on korjattu jo aiemmin, silloin kyllä verkon käyttö usein on, ei nyt välttämätöntä mutta hyödyllistä, ja tulos on hyvä, Aaltonen selvittää.
Verkkoihin on ruvettu suhtautumaan kielteisemmin eikä niitä ole laitettu niin vapaasti kuin niitä joissain paikoissa laitettiin.
Maailmalla ja erityisesti Amerikassa verkkojen käyttö laskeuman hoidossa on kuuma peruna.
Yhdysvaltain valvontaviranomainen, elintarvike- ja lääkevirasto FDA varoitti jo vuonna 2008 lukuisista verkkoihin liittyvistä ongelmista muun muassa verkon näkymisestä, infektioista, kivuista ja virtsan pidätyskyvyttömyydestä.
FDA on periaatteessa kieltänyt emättimen kautta asetettavat gynekologiset verkot niiden aiheuttamien erilaisten ongelmien vuoksi.
– Se on maailmanlaajuisesti saanut aikaan sen, että näihin verkkoihin on ruvettu suhtautumaan kielteisemmin eikä niitä ole laitettu niin vapaasti kuin niitä joissain paikoissa laitettiin – mikä on siis eri peruste kuin miten suomalaiset ovat niitä aina käyttäneet. On ruvettu myös arvioimaan kriittisesti sitä, ovatko verkot tarpeen ja pärjätäänkö leikkauksilla, joissa ei verkkoa käytetä, pohtii Aaltonen.
Johanna painottaa, että FDA ohjeistaa harkitsemaan tarkkaan kenelle verkko laitetaan:
– Ei aktiivisessa iässä oleville tai parisuhteessa eläville naisille. Potilaan kanssa pitää yhdessä harkita, että se on viimeinen toimenpide silloin, kun mikään muu ei enää auta.
Verkkokirurgian guruna pidetty, yhdysvaltalainen urologi Dr. Shlomo Raz Kalifornian yliopistosta (UCLA) ilmoitti huhtikuun alussa lopettavansa polypropyleeninauhojen (mesh slings) asentamisen niiden mahdollisesti aiheuttamien terveysriskien vuoksi.
Kunnollista tutkimustietoa tai pitkäaikaisseurantaa laskeuman verkkokirurgiasta ei ole ollut saatavissa.
– Viimeisten viiden vuoden aikana on tullut ja varmaan seuraavina vuosina tulee paljon hyviä tutkimuksia siitä, mikä olisi oikea tapa leikata laskeuma. Varmasti verkolla on siinä joku osansa, mutta onko se tällainen verkko, jota nykyisin käytetään, en tiedä, Aaltonen pohtii.
Kun löysin ulkomaiset some-sivut, huomasin että nyt puhutaan asiasta, josta koko maailma tietää, mutta josta täällä ei puhuta.
Johanna arvelee, että monet gynekologisen verkon aiheuttamat oudot vaivat, kuten vatsan alueen voimakas turvotus, allergiset reaktiot ja autoimmuunioireet laitetaan ylimalkaisesti vaihdevuosien, selkäkipujen tai ylipainon piikkiin.
– Inkontinenssi- ja tyräverkot sekä myös Essure-sterilisaatiossa käytetyt implantit voivat aiheuttaa potilaille samankaltaisia ongelmia. Asiaa ei ole meillä vielä otettu vakavasti, Johanna huomauttaa.
Hän ei kuitenkaan ole tavannut Suomessa eikä edes Pohjoismaissa yhtä vaikeassa tilanteessa olevia kohtalotovereita. Johanna on tottunut hakemaan tietoa englanniksi ja hän löysikin satoja verkkosiskoja maailmalta: Amerikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Englannista.
– Kun löysin ulkomaiset some-sivut, huomasin että nyt puhutaan asiasta, josta koko maailma tietää, mutta josta täällä ei puhuta.
Eihän tästä kannata säikähtää, ei siitä ole kysymys ollenkaan, vaan siitä, että ihmisille on tärkeää saada tietoa.
Johanna kertoo lukeneensa, että muualla maailmalla katsotaan jopa 30 prosentin verkkoleikatuista ihmisistä saavan oireita verkosta siinä määrin, että se joudutaan poistamaan.
Netissä naiset tukevat tosiaan ja jakavat keskenään tietoa.
– Eihän tästä kannata säikähtää, ei siitä ole kysymys ollenkaan, vaan siitä, että ihmisille on tärkeää saada tietoa. Vastuu pitää ottaa itse, Johanna painottaa.
Johanna suosittelee myös ulkomaisiin sivustoihin tutustumista, mikäli verkkoleikkausta suunnitellaan.
– Kannattaa mennä näille sivustoille. Jos ei osaa englantia, voi hakea tietoa suomen kielellä. Osalla verkko toimii loistavasti, ei ole mitään hätää silloin eikä sitä kannata miettiä. Mutta jos ollaan verkkoa laittamassa, kannattaa miettiä haluaako ottaa riskin, kannustaa Johanna.
Lääkärin tehtävä on kertoa, mitä eri leikkaustyypeillä on odotettavissa. Ja kertoa myös ne leikkauksen mahdolliset komplikaatiot ja mahdolliset riskit.
Myös Riikka Aaltonen pitää hyvänä sitä, että asiasta keskustellaan.
– Kyllä lääkärin tehtävä on kertoa, mitä eri leikkaustyypeillä on odotettavissa, miten asia niillä saadaan hoidettua. Ja kertoa myös ne leikkauksen mahdolliset komplikaatiot ja mahdolliset riskit. Sitten ilman muuta potilas, joka sen vaivan kanssa elää, tekee päätöksen, kiteyttää Aaltonen.
Johanna Zalagh on perustanut vertaistukiryhmän: Tukiryhmäverkkoleikatuille/Mesh-problems in Finland
Ulkomaisten ryhmien nimiä: Mesh-problems, Mesh Avenger, Mesh Angels, Mesh Me Not
Lue lisää:
Vaginaaliset verkkokorjaukset lantionpohjan laskeumien hoidossa
HALO-suositus: Vaginaaliset verkkokorjaukset
Lisää ohjelmasta
