Vähemmän nettiviihdyttämistä, enemmän taistelua vääryyttä vastaan.
Turha luullakaan, että unohdan mitään tärkeää. Oikeissa asioissa minulla on helvetin pitkä muisti, ts. asiat pysyvät muistissa niin kauan, kunnes ovat poissa päiväjärjestyksestä.
Vaikka tekisi kuinka pahaa ja heikottaisi, en anna ikinä periksi.
Miltä tuntuu olla aamulla vielä kahdeksan aikaan hereillä ja herätä jo puolen päivän jälkeen? Tulinpa kesken aamusivujen kirjoittamisen kertomaan, kuinka rankkaa se on. Termoskannullinen kahvia vieressä, ja periksiantamattomuutta sitäkin enemmän.
Miltä tuntuu olla aamulla vielä kahdeksan aikaan hereillä ja herätä jo puolen päivän jälkeen? Tulinpa kesken aamusivujen kirjoittamisen kertomaan, kuinka rankkaa se on.
Eipä tällä kuurilla juuri mitään jaksa, paitsi nuokkua päivästä toiseen. Tätä se on ollut jo homeasunnosta lähtien, voimien pettäessä.
Tajunnut sentään viimeisenä palveluksena elämälle, että lopetettava kaikki näyttely ja teeskentely ja revittävä loputkin sairaista kulisseista alas.
-------------------------------
Kopio, lähetetty alun perin:
Su 15 Tam, 2012 19:13
Turha luullakaan, että unohdan mitään tärkeää. Oikeissa asioissa minulla on helvetin pitkä muisti, ts. asiat pysyvät muistissa niin kauan, kunnes ovat poissa päiväjärjestyksestä.
Linjani on aikaa myöten myös tiukentunut. Niin vihainen olen.
Tarina Lasaruksesta on jäänyt mieleeni... Jeesus kertoi näin:
Lainaus:
"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'
Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.'
'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"
Rästityöt ovat seuranneet mukana tähän uuteen vuoteen.
Uusi vuosi ei ole mikään taikasana, jolla menneistä vastoinkäymisistä pääsee eroon.
Ei voi kuin jatkaa siitä, mihin on jäänyt, ja lykätä taka-alalle vähemmän tärkeitä hommia, kuten kirjoittamista täällä.
Aamusivuistani en luovu niiden ylläpitäessä kirjoitustaitoa, jota tarvitaan kaikkialla elämässä. Niin kauan kuin pidän niistä kiinni, kapasiteettini ja iskukykyni säilyvät.
Tähän asti sanasinkoni on harjoitellut ja posautellut vähän siellä täällä, mutta jo kohta ääni muuttuu kellossa. Leikit jäävät sikseen ja todelliset kanuunat haetaan esiin. Kirjoitustyö tehdään näkymättömyydessä ja yksinäisyydessä ja vain lopputulos tulee esiin. Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.
Vihani kohta yltyy jouduttuani kärsimään vääryydestä - ja sitten se alkaa.
Aamusivuistani en luovu niiden ylläpitäessä kirjoitustaitoa, jota tarvitaan kaikkialla elämässä. Niin kauan kuin pidän niistä kiinni, kapasiteettini ja iskukykyni säilyvät.
Tähän asti sanasinkoni on harjoitellut ja posautellut vähän siellä täällä, mutta jo kohta ääni muuttuu kellossa. Leikit jäävät sikseen ja todelliset kanuunat haetaan esiin. Kirjoitustyö tehdään näkymättömyydessä ja yksinäisyydessä ja vain lopputulos tulee esiin. Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.
Vihani kohta yltyy jouduttuani kärsimään vääryydestä - ja sitten se alkaa.
Tyyntä myrskyn edellä vielä vähän aikaa.
Taisin tarkoittaa tätä etappia ja hetkeä, kun terveyteni kanssa on leikitty.
Tiesitkö muuten, että kolmanneksi yleisin kuolinsyy on hoitovirheet?
Aamusivuistani en luovu niiden ylläpitäessä kirjoitustaitoa, jota tarvitaan kaikkialla elämässä. Niin kauan kuin pidän niistä kiinni, kapasiteettini ja iskukykyni säilyvät.
Tähän asti sanasinkoni on harjoitellut ja posautellut vähän siellä täällä, mutta jo kohta ääni muuttuu kellossa. Leikit jäävät sikseen ja todelliset kanuunat haetaan esiin. Kirjoitustyö tehdään näkymättömyydessä ja yksinäisyydessä ja vain lopputulos tulee esiin. Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.
Vihani kohta yltyy jouduttuani kärsimään vääryydestä - ja sitten se alkaa.
Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.
Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.
Osuva kuva. Mikään ei ole niin vihainen kuin perseeseen ammuttu, haavoitettu karhu.
Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.
Osuva kuva. Mikään ei ole niin vihainen kuin perseeseen ammuttu, haavoitettu karhu.
Ei pidä unohtaa missiotaan ja kynsiensä hiomista.
Lukemaan kirjaa vielä, kun jaksaa.
Täällä mennään helvetinmoisella sisulla eteenpäin joka päivä, niin kauan kuin henki pihisee.
Tuntui sitten hyvältä tai pahalta, periksi ei anneta.
Oikeasti vasta tänään 24.6. vietämme Johannes Kastajan päivää.
Aika paljon tutkinut ja tehnyt pohjatyötä.
- Ikäviä oireita vaan; tärinää jo illasta alkaen, ja nivelet kutiavat ja kirvelevät.
Krooninen poskiontelontulehdus, joka on levinnyt jo kaikkiin nenän sivuonteloihini, tuskinpa auttaa paranemaan mistään. Ojasta allikkoon borrelioosin ja muun kanssa vaan.
Olen tarkistanut jo, että kaikki tuossa esitetyt väitteetkin pitävät paikkansa.
Järkyttävää on apu, jossa potilaan tilaa heikennetään entisestään.
Yhteiskunta säästi ehkä muutaman kympin tai satasen vanhanaikaisessa FESS-leikkauksessa; itselläni on vakuutuksesta huvennut poskiontelohelvettiin noin kymppitonni ja kohta koko vakuutus on loppu eikä minua saada enää ikinä terveeksi.
Krooninen poskiontelontulehdus, joka on levinnyt jo kaikkiin nenän sivuonteloihini, tuskinpa auttaa paranemaan mistään. Ojasta allikkoon borrelioosin ja muun kanssa vaan.
Olen tarkistanut jo, että kaikki tuossa esitetyt väitteetkin pitävät paikkansa.
Järkyttävää on apu, jossa potilaan tilaa heikennetään entisestään.
Yhteiskunta säästi ehkä muutaman kympin tai satasen vanhanaikaisessa FESS-leikkauksessa; itselläni on vakuutuksesta huvennut poskiontelohelvettiin noin kymppitonni ja kohta koko vakuutus on loppu eikä minua saada enää ikinä terveeksi.
Kaiken muun lisäksi aloin ihmetellä maanantaina päivällä, mikä ihmeen kipeä kohta vasemmalla alhaalla leuassani lähellä korvaa on. Tarkemmin sormilla tunnusteltuani huomasin luun sisälle kasvaneen isohkon kipeän köntin, jota oikealla puolella leukaa ei ole ollenkaan. En olisi huomannut asiaa ellen olisi poikkeuksellisesti sivellyt leukaani ja sattunut osumaan kipeään kohtaan. Ei auttanut kuin laittaa jäitä hattuun ja miettiä, mitä leuan ja koko posken kanssa teen, sillä valehtelijoiden ja vääristelijöiden luota on turhaa mennä apua hakemaan.
Kyllä Jumala minusta huolta pitää niin kauan kuin tarvetta on... Hirmu kovaan kouluun on vaan pistänyt ja kynä on sauhunnut koko kesäkuunkin. Vielä äsken aamuyöllä oikoluin uudestaan sunnuntaina kirjoittamiani kahdeksaa liuskaa ja sen perään aloin laskea koko kesäkuun saldoa, joka oli peräti 128 liuskaa moneen kertaan tarkistettuna. Liuskat ovat täysiä, kirjoitettu kuulakynällä käsin, joka on kovaa ja puuduttavaa työtä - laskematta niihin uhrattua aikaa jatkossakaan. Mutta tulosta on tullut; aamusivut poikivat roppakaupalla kirjoitusaiheita, enemmän kuin yhdellä ihmisellä on ikinä aikaa. Äskenkin alkaessani laskea kesäkuun aamusivujani mieleeni tuli uusi kirjoitusaihe: Kehottiko Jeesus naiset vaikenemaan seurakunnassa? Aiheeseen liittyvien raamatunkohtien penkominen jää toiseen kertaan, vaan veikkaanpa, ettei siihen kovin pitkää aikaa mene, että nekin on talletettu pienelle keltaiselle lapulle. Niitä keltaisia lappuja on viikonlopun aikana syntynyt useampiakin hengellisten asioiden jyrätessä päälle.
Heinäkuun alkaessa muut asiat taitavatkin jäädä vähemmälle hengellisen suman ollessa jo melkoinen.
Kun voimat on ihan loppu, ei jaksa edes valittaa. Valittamiseenkin menee voimia.
Kyllä Jumala tietää ja näkee kaiken. Kuinka en viime yönäkään meinannut saada nukuttua. Jalat on jäässä kaksien villasukkien alla, kylmänarka ihoni palelee trikoiden, villapeiton ja täkin alla, ja kaiken lisäksi asunnossa vielä vetää. Kääntyillessäni viime yönäkin vedossa ajattelin kaiken olevan sairaan ihmisen rääkkäämistä, että pitää nukkua olohuoneessa, jota ei ole edes tarkoitettu nukkumiseen. Mutta kuin kiusaksi kaksio kahdelle hengelle Suomessa, joka toimii nukuttaessa samassa huoneessa. Vaan heti kun lapsi kasvaa, toisen on nukuttava olohuoneessa. Emmekä ole ainoita; samanlaisia äitejä ja lapsia on vaikka kuinka paljon, jotka joutuvat asumaan kuin sillit suolassa. Lapseni isä valittelee asuvansa kanakopissa asuessaan yksin kolmen huoneen ja keittiön omistusasunnossa. Ymmärränhän minä, että hänellä on helvetin ahdasta päinvastoin kuin meillä.
Tämä juttu on väärässä ketjussa, ja aika paljon muutakin on väärissä paikoissa ja ketjuissa. Ette varmaan tajuakaan, ettei kopioiminen toiseen ketjuun tapahdu siitä vain, että kaikki on tarkkaa ja rankkaa puuhaa ihmisellä, joka sairauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta yrittää yli voimiensakin taistella.
Kun voimat on ihan loppu, ei jaksa edes valittaa. Valittamiseenkin menee voimia.
Kyllä Jumala tietää ja näkee kaiken. Kuinka en viime yönäkään meinannut saada nukuttua. Jalat on jäässä kaksien villasukkien alla, kylmänarka ihoni palelee trikoiden, villapeiton ja täkin alla, ja kaiken lisäksi asunnossa vielä vetää. Kääntyillessäni viime yönäkin vedossa ajattelin kaiken olevan sairaan ihmisen rääkkäämistä, että pitää nukkua olohuoneessa, jota ei ole edes tarkoitettu nukkumiseen. Mutta kuin kiusaksi kaksio kahdelle hengelle Suomessa, joka toimii nukuttaessa samassa huoneessa. Vaan heti kun lapsi kasvaa, toisen on nukuttava olohuoneessa. Emmekä ole ainoita; samanlaisia äitejä ja lapsia on vaikka kuinka paljon, jotka joutuvat asumaan kuin sillit suolassa. Lapseni isä valittelee asuvansa kanakopissa asuessaan yksin kolmen huoneen ja keittiön omistusasunnossa. Ymmärränhän minä, että hänellä on helvetin ahdasta päinvastoin kuin meillä.
Tämä juttu on väärässä ketjussa, ja aika paljon muutakin on väärissä paikoissa ja ketjuissa. Ette varmaan tajuakaan, ettei kopioiminen toiseen ketjuun tapahdu siitä vain, että kaikki on tarkkaa ja rankkaa puuhaa ihmisellä, joka sairauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta yrittää yli voimiensakin taistella.
Asianajaja soitti perjantaina. Pari viikkoa odottelin tosi pitkän asiakirjan lähettämisen jälkeen.
Monta taistelua vielä edessä ja paljosta selvittävä yksin. Mutta Jumala johdattaa ja auttaa.
Tämän vuoden päättyessä ensi vuonnakin ja aina vaan, siihen luottaa saan.
Monta taistelua vielä edessä ja paljosta selvittävä yksin. Mutta Jumala johdattaa ja auttaa.
Tämän vuoden päättyessä ensi vuonnakin ja aina vaan, siihen luottaa saan.
Päivitetty ketjun otsikkoa taas. Kaikki, mikä on jäänyt viime ja edellisiltä vuosilta tekemättä, siirtyy tälle vuodelle.
Juomapuolena tänä yönä ollut vähän hedelmä- ja kamomillateetä. Alkoholia en ole uskaltanut sitten viime syksyn nauttia tippaakaan. Järkevä päätös, sillä puolilta öin nauttimani pieni ruokamäärä on tehnyt minut hirveän kipeäksi. Vatsani särkee julmetusti parhaillaan, on kivikovan pingottunut ja tärisevä. Ihan hirveä reaktio pelkästä syömisestä ihmisellä, jolla ei ole mitään ruoka-allergiaa eikä keliakiaa. Sain mussuttaa ruokani tammikuuhun 2010 asti ihan rauhassa ilman mitään ongelmaa, jonka jälkeen hometestin ja poskiontelotulehduksen myötä tämä helvetti alkoi. Kärsimykseni on ollut muille näkymätöntä; lääkärit eivät ole halunneet sitä selvittää, ei sen enempää poskiontelontulehdusta kuin tärinääkään, joka alkoi lisääntyä samaan aikaan.
Herättyäni keskiviikkona puolilta päivin keskeltä rintalastaa vihlaisi tosi epämiellyttävästi ja kovaa. Ajattelin, alkaako nyt sydänkohtaus, kuolenko minä. Mutta olin ihan rauhallinen vaan ja pidin pääni tyynyllä. Kipukohtaus keskellä rintalastaa toistui kolme kertaa ennen ylösnousua. Samoin vasemman poskiontelon sisällä vihlaisi ilkeästi aivan kuin luuhun asti. Mutta jos kärsin Aspergilluksesta, sehän on invasiivinen ja syö kudoksiani ja nakertaa luitani. Menihän siinä kaksi hammastakin jo, ei se mikään lempeä vieras ole.
Vatsa kivistää ja särkee niin hirveästi, ettei nukkumisesta tulisi mitään. Mitähän sielläkin mahtaa olla, menee arvaamisen puolelle niin kuin koko proseduuri terveydenhuollossa on mennyt ja lähetetty arvaamisen jälkeen vain matkoihinsa kitumaan. Minäkin täällä nyt sitten arvailen, mikä minua vaivaa, mitä hertsejä vielä ottaisin. Pseudomonasta ainakin on, stafylokokkia ja mykoplasmaa ties mitä sorttia ja borrelioosia ja candidaa ja ameebojakin varmaan, kun nytkyttää niin ja pistää tärisemään.
Poskionteloja pitäisi huuhdella ja puhaltaa pulloon ennen nukkumaanmenoa, mutta vatsa on liian tärisevä ja kipeä vielä. Sen on jo huomannut, että tällä arvauslinjalla, mitä terveydenhuollossa nykyään tarjotaan, pitäisi olla ilman ruokaa kokonaan. Mutta kun painoin joulupäivänäkin vain 50,2 kiloa, se on tosi vähän. Pituuskasvun loputtua painoin enemmän nuorena ollen laiha ja alipainoinen silloinkin. Nyt kun olen jo yli viisikymppinen, painoa on noin vähän vaan. Terveydenhuollon heitteillejätössä pakotetaan kitumaan ja nälkiintymään; eihän vanhuksillekaan tarjota tarpeeksi ruokaa, mutta monet lääkärit ovat lihavia kuin porsaat, eikä tällainen pieni syömisongelma merkkaa heille mitään saati vuosikausien valvominen ja kärsiminen.
Helvettiä myrkkysienen varjossa! Hell in the shadow of poisonous fungi, finlandisated doctors do not care!
Muokkasin ketjun otsikkoa mittani alkaessa täyttyä.
Vasen poskeni on aina vaan pahempi vaivaten päivät ja yöt.
Tämä peli ihmisten terveyden kustannuksella Suomessa alkaa pikku hiljaa riittämään.
On helpompaa saada poskeensa sieni kuin se sieltä pois.
Olen kärsinyt jo viisi pitkää vuotta, ja vain rahat on viety. Katsotaan, otetaanko vaivaani missään tosissaan. Virkavirhe vanhenee vasta viiden vuoden kuluttua, täytyykö korvapolin touhuista tosissaan tehdä rikosilmoitus. Mikä saatanan oikeus on leikkiä ihmisten terveydellä, mitä helvetin sakkia siellä oikein lusmuilee.
Monta taistelua vielä edessä ja paljosta selvittävä yksin. Mutta Jumala johdattaa ja auttaa.
Tämän vuoden päättyessä ensi vuonnakin ja aina vaan, siihen luottaa saan.
Päivitetty ketjun otsikkoa taas. Kaikki, mikä on jäänyt viime ja edellisiltä vuosilta tekemättä, siirtyy tälle vuodelle.
Juomapuolena tänä yönä ollut vähän hedelmä- ja kamomillateetä. Alkoholia en ole uskaltanut sitten viime syksyn nauttia tippaakaan. Järkevä päätös, sillä puolilta öin nauttimani pieni ruokamäärä on tehnyt minut hirveän kipeäksi. Vatsani särkee julmetusti parhaillaan, on kivikovan pingottunut ja tärisevä. Ihan hirveä reaktio pelkästä syömisestä ihmisellä, jolla ei ole mitään ruoka-allergiaa eikä keliakiaa. Sain mussuttaa ruokani tammikuuhun 2010 asti ihan rauhassa ilman mitään ongelmaa, jonka jälkeen hometestin ja poskiontelotulehduksen myötä tämä helvetti alkoi. Kärsimykseni on ollut muille näkymätöntä; lääkärit eivät ole halunneet sitä selvittää, ei sen enempää poskiontelontulehdusta kuin tärinääkään, joka alkoi lisääntyä samaan aikaan.
Herättyäni keskiviikkona puolilta päivin keskeltä rintalastaa vihlaisi tosi epämiellyttävästi ja kovaa. Ajattelin, alkaako nyt sydänkohtaus, kuolenko minä. Mutta olin ihan rauhallinen vaan ja pidin pääni tyynyllä. Kipukohtaus keskellä rintalastaa toistui kolme kertaa ennen ylösnousua. Samoin vasemman poskiontelon sisällä vihlaisi ilkeästi aivan kuin luuhun asti. Mutta jos kärsin Aspergilluksesta, sehän on invasiivinen ja syö kudoksiani ja nakertaa luitani. Menihän siinä kaksi hammastakin jo, ei se mikään lempeä vieras ole.
Vatsa kivistää ja särkee niin hirveästi, ettei nukkumisesta tulisi mitään. Mitähän sielläkin mahtaa olla, menee arvaamisen puolelle niin kuin koko proseduuri terveydenhuollossa on mennyt ja lähetetty arvaamisen jälkeen vain matkoihinsa kitumaan. Minäkin täällä nyt sitten arvailen, mikä minua vaivaa, mitä hertsejä vielä ottaisin. Pseudomonasta ainakin on, stafylokokkia ja mykoplasmaa ties mitä sorttia ja borrelioosia ja candidaa ja ameebojakin varmaan, kun nytkyttää niin ja pistää tärisemään.
Poskionteloja pitäisi huuhdella ja puhaltaa pulloon ennen nukkumaanmenoa, mutta vatsa on liian tärisevä ja kipeä vielä. Sen on jo huomannut, että tällä arvauslinjalla, mitä terveydenhuollossa nykyään tarjotaan, pitäisi olla ilman ruokaa kokonaan. Mutta kun painoin joulupäivänäkin vain 50,2 kiloa, se on tosi vähän. Pituuskasvun loputtua painoin enemmän nuorena ollen laiha ja alipainoinen silloinkin. Nyt kun olen jo yli viisikymppinen, painoa on noin vähän vaan. Terveydenhuollon heitteillejätössä pakotetaan kitumaan ja nälkiintymään; eihän vanhuksillekaan tarjota tarpeeksi ruokaa, mutta monet lääkärit ovat lihavia kuin porsaat, eikä tällainen pieni syömisongelma merkkaa heille mitään saati vuosikausien valvominen ja kärsiminen.
Vuosi on kohta jo puolessa välissä ja tietoisuudessa painaa tieto siitä, että vaikka kesä on tulossa, monet tärkeät asiat odottavat tekemistään. Vaikka on sairas ja huonossa kunnossa pitäisi jaksaa taistella, priorisoida vähiä voimavarojaan. Mikäli priorisoin väärin, tärkeimmät asiat jäävät tekemättä. Taistelen vääryyttä ja aikaa vastaan, jota ei ole ikuisesti. Se painaa ja puristaa, mutta on valittava.
En voi idealisoida sen enempää henkistä kuin hengellistä väkivaltaakaan, joihin yritetään saada alistumaan, vaan on seurattava omaatuntoaan. Raamattu ja uskonnonharjoittajat ovat täynnä hengellistä väkivaltaa, ja vain tumpiot seuraavat heitä ja tekevät pilkulleen niin kuin sanotaan. Venäjä sanoo Suomelle: "Käännä poskesi..." Suomi sanoo: "Joo, vie Ruotsikin." Se ei ole tervettä ajattelua, kaikki on tarkoitettu vain ohjenuoraksi. Kuka niitä hyviä tekoja tekee, ellei ihmiset. Kuka pahaa vastaan taistelee, ellei ihmiset. Jumala tarvitsee ihmisiä käsikseen ja jaloikseen taistelemaan paremman maailman puolesta.
Monet kristityt ovat kuin fariseuksia ja saddukeuksia, jotka rukoilevat vaan, mutta eivät tee mitään. Rukouksella hoituu kaikki, taudit ja muut; mitään ei tarvitse tehdä itse eikä liikuttaa eväänsäkään.
Jeesuksella maalaisjärkeä riitti ja toivottavasti sitä löytyy seuraajiltaankin:
"Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?" - Luuk. 14:5
Kun voimat on ihan loppu, ei jaksa edes valittaa. Valittamiseenkin menee voimia.
Kyllä Jumala tietää ja näkee kaiken. Kuinka en viime yönäkään meinannut saada nukuttua. Jalat on jäässä kaksien villasukkien alla, kylmänarka ihoni palelee trikoiden, villapeiton ja täkin alla, ja kaiken lisäksi asunnossa vielä vetää. Kääntyillessäni viime yönäkin vedossa ajattelin kaiken olevan sairaan ihmisen rääkkäämistä, että pitää nukkua olohuoneessa, jota ei ole edes tarkoitettu nukkumiseen. Mutta kuin kiusaksi kaksio kahdelle hengelle Suomessa, joka toimii nukuttaessa samassa huoneessa. Vaan heti kun lapsi kasvaa, toisen on nukuttava olohuoneessa. Emmekä ole ainoita; samanlaisia äitejä ja lapsia on vaikka kuinka paljon, jotka joutuvat asumaan kuin sillit suolassa. Lapseni isä valittelee asuvansa kanakopissa asuessaan yksin kolmen huoneen ja keittiön omistusasunnossa. Ymmärränhän minä, että hänellä on helvetin ahdasta päinvastoin kuin meillä.
Tämä juttu on väärässä ketjussa, ja aika paljon muutakin on väärissä paikoissa ja ketjuissa. Ette varmaan tajuakaan, ettei kopioiminen toiseen ketjuun tapahdu siitä vain, että kaikki on tarkkaa ja rankkaa puuhaa ihmisellä, joka sairauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta yrittää yli voimiensakin taistella.
Asianajaja soitti perjantaina. Pari viikkoa odottelin tosi pitkän asiakirjan lähettämisen jälkeen.
Monta taistelua vielä edessä ja paljosta selvittävä yksin. Mutta Jumala johdattaa ja auttaa.
Tämän vuoden päättyessä ensi vuonnakin ja aina vaan, siihen luottaa saan.
Alkajaisiksi muokkasin ketjun otsikkoa. Edellisestä sitaatista 14.12.2014 jätin kellonajan pois järjestelmän syöttäessä kesällä talviaikaan tunnin lisää, joka harmittaa minua yritettyäni yksilöidä viestit tarkalla ajalla. Olen voinut kirjoittaa saman päivän aikana useita viestejä, josta alkoi tapa yksilöidä sitaatit päivämäärän lisäksi kellonajalla. Toimittuani noin jäljiltäni on satoja viestejä, joissa kellonaika voi heittää tunnilla typerän kesä- ja talviaikavaihtelun takia. Minua harmittaa tuollainen, muttei voi mitään.
Vähäisiä voimavarojaan on säästettävä jaksaakseen ylipäätään sairaana taistella mistään. Mutta kun laitetaan kova kovaa vastaan, eloonjäämismoodi pyörähtää käyntiin. Vähemmän tärkeä jää - niin kuin joku foorumin ylläpitäminen.
Lakiakin on joutunut lukemaan ja tajunnut jotain oleellista: riita- ja rikosasian erilaisen luonteen ja kusetuksen siinäkin. Riita-asiassa kuka tahansa oikeustoimikelpoinen ihminen voi kirjoittaa haastehakemuksen ja laittaa kanteen vireille; oikeudenkäynti rikosasiassa alkaa esitutkinnalla poliisille tehtävän rikosilmoituksen jälkeen. Mitä ihmisille ei ainakaan oikeusaputoimistoissa kerrota, on se, että jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan, asianomistajalla on itse oikeus nostaa syyte rikoksesta toimittamalla kirjallinen haastehakemus käräjäoikeuden kansliaan. Koska ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan, on helppoa kävellä heidän päältään ja saada alistumaan vääryyksiin esitutkintaviranomaisen ja oikeusaputoimiston siunauksella. Tieto ja raha ovat valtaa; jos niitä ei ole, ei ole paljon oikeuttakaan. Myös rikosten vanhenemisessa on tekijöitä, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen oikeuksista luopumistaan.
Ei ole kenenkään etu, että yhteiskunnasta tulee paikka, jossa yhä härskimmin kävellään heikompien päältä ilman, että nämä pystyisivät ja jaksaisivat puolustaa itseään. Sairailla on täysi työ jo siinä, että sinnittelevät päivästä toiseen ilman hoitoa ja apua, kuten homesairaat, borrelioosin uhrit ja monet muut, lääkärien katsoessa kylmästi vain vierestä ja jättäessä heitteille.
Mutta vaikka olisin kuinka heikossa kunnossa tahansa, ainakaan minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa periksi. Tuolla edellä on viesti, joka pitää harvinaisen hyvin paikkaansa, vaikka se on kirjoitettu jo kauan sitten:
Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.
- Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.
Ja jokaikinen päivä koko helvetin kärsimys taltioidaan aamusivuihin.
Kun voimat on ihan loppu, ei jaksa edes valittaa. Valittamiseenkin menee voimia.
Kyllä Jumala tietää ja näkee kaiken. Kuinka en viime yönäkään meinannut saada nukuttua. Jalat on jäässä kaksien villasukkien alla, kylmänarka ihoni palelee trikoiden, villapeiton ja täkin alla, ja kaiken lisäksi asunnossa vielä vetää. Kääntyillessäni viime yönäkin vedossa ajattelin kaiken olevan sairaan ihmisen rääkkäämistä, että pitää nukkua olohuoneessa, jota ei ole edes tarkoitettu nukkumiseen. Mutta kuin kiusaksi kaksio kahdelle hengelle Suomessa, joka toimii nukuttaessa samassa huoneessa. Vaan heti kun lapsi kasvaa, toisen on nukuttava olohuoneessa. Emmekä ole ainoita; samanlaisia äitejä ja lapsia on vaikka kuinka paljon, jotka joutuvat asumaan kuin sillit suolassa. Lapseni isä valittelee asuvansa kanakopissa asuessaan yksin kolmen huoneen ja keittiön omistusasunnossa. Ymmärränhän minä, että hänellä on helvetin ahdasta päinvastoin kuin meillä.
Tämä juttu on väärässä ketjussa, ja aika paljon muutakin on väärissä paikoissa ja ketjuissa. Ette varmaan tajuakaan, ettei kopioiminen toiseen ketjuun tapahdu siitä vain, että kaikki on tarkkaa ja rankkaa puuhaa ihmisellä, joka sairauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta yrittää yli voimiensakin taistella.
Asianajaja soitti perjantaina. Pari viikkoa odottelin tosi pitkän asiakirjan lähettämisen jälkeen.
Monta taistelua vielä edessä ja paljosta selvittävä yksin. Mutta Jumala johdattaa ja auttaa.
Tämän vuoden päättyessä ensi vuonnakin ja aina vaan, siihen luottaa saan.
Alkajaisiksi muokkasin ketjun otsikkoa. Edellisestä sitaatista 14.12.2014 jätin kellonajan pois järjestelmän syöttäessä kesällä talviaikaan tunnin lisää, joka harmittaa minua yritettyäni yksilöidä viestit tarkalla ajalla. Olen voinut kirjoittaa saman päivän aikana useita viestejä, josta alkoi tapa yksilöidä sitaatit päivämäärän lisäksi kellonajalla. Toimittuani noin jäljiltäni on satoja viestejä, joissa kellonaika voi heittää tunnilla typerän kesä- ja talviaikavaihtelun takia. Minua harmittaa tuollainen, muttei voi mitään.
Vähäisiä voimavarojaan on säästettävä jaksaakseen ylipäätään sairaana taistella mistään. Mutta kun laitetaan kova kovaa vastaan, eloonjäämismoodi pyörähtää käyntiin. Vähemmän tärkeä jää - niin kuin joku foorumin ylläpitäminen.
Lakiakin on joutunut lukemaan ja tajunnut jotain oleellista: riita- ja rikosasian erilaisen luonteen ja kusetuksen siinäkin. Riita-asiassa kuka tahansa oikeustoimikelpoinen ihminen voi kirjoittaa haastehakemuksen ja laittaa kanteen vireille; oikeudenkäynti rikosasiassa alkaa esitutkinnalla poliisille tehtävän rikosilmoituksen jälkeen. Mitä ihmisille ei ainakaan oikeusaputoimistoissa kerrota, on se, että jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan, asianomistajalla on itse oikeus nostaa syyte rikoksesta toimittamalla kirjallinen haastehakemus käräjäoikeuden kansliaan. Koska ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan, on helppoa kävellä heidän päältään ja saada alistumaan vääryyksiin esitutkintaviranomaisen ja oikeusaputoimiston siunauksella. Tieto ja raha ovat valtaa; jos niitä ei ole, ei ole paljon oikeuttakaan. Myös rikosten vanhenemisessa on tekijöitä, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen oikeuksista luopumistaan.
Ei ole kenenkään etu, että yhteiskunnasta tulee paikka, jossa yhä härskimmin kävellään heikompien päältä ilman, että nämä pystyisivät ja jaksaisivat puolustaa itseään. Sairailla on täysi työ jo siinä, että sinnittelevät päivästä toiseen ilman hoitoa ja apua, kuten homesairaat, borrelioosin uhrit ja monet muut, lääkärien katsoessa kylmästi vain vierestä ja jättäessä heitteille.
Mutta vaikka olisin kuinka heikossa kunnossa tahansa, ainakaan minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa periksi. Tuolla edellä on viesti, joka pitää harvinaisen hyvin paikkaansa, vaikka se on kirjoitettu jo kauan sitten:
Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.
- Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.
Ja jokaikinen päivä koko helvetin kärsimys taltioidaan aamusivuihin.
Ok, tulinkin siihen tulokseen, että olkoon. Parempi, että kellonaika on jotain sinnepäin kuin ei mitään. Ainakin näin sairaalla.
Aamusivuistakin näkee, mitä olen minäkin päivänä ja mihin kellonaikaan kirjoittanut. Onko nukkunut yönsä hyvin ja miten voi, kaikki merkkaa ja on tärkeää tilastointia.
Ei ole minun vikani, että Suomessa kellonaikoja vaihdellaan joka syksy ja kevät. Päätöksien kanssa joutuu elämään ja ne näkyvät jossain.
+ + +
Joku muukin miettinyt, mitä järkeä koko hommassa on. Tässä on hyvä ehdotus:
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 28 Elo 2015, 23:45, muokattu 1 kertaa
Viesti 11714Pe 28 Elo 2015, 23:14 (GMT+2) Aihe: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?
Admin 8.5.2015 klo 1.20 kirjoitti:
Olen kärsinyt jo viisi pitkää vuotta, ja vain rahat on viety. Katsotaan, otetaanko vaivaani missään tosissaan. Virkavirhe vanhenee vasta viiden vuoden kuluttua, täytyykö korvapolin touhuista tosissaan tehdä rikosilmoitus. Mikä saatanan oikeus on leikkiä ihmisten terveydellä, mitä helvetin sakkia siellä oikein lusmuilee.
Vähäisiä voimavarojaan on säästettävä jaksaakseen ylipäätään sairaana taistella mistään. Mutta kun laitetaan kova kovaa vastaan, eloonjäämismoodi pyörähtää käyntiin. Vähemmän tärkeä jää - niin kuin joku foorumin ylläpitäminen.
Lakiakin on joutunut lukemaan ja tajunnut jotain oleellista: riita- ja rikosasian erilaisen luonteen ja kusetuksen siinäkin. Riita-asiassa kuka tahansa oikeustoimikelpoinen ihminen voi kirjoittaa haastehakemuksen ja laittaa kanteen vireille; oikeudenkäynti rikosasiassa alkaa esitutkinnalla poliisille tehtävän rikosilmoituksen jälkeen. Mitä ihmisille ei ainakaan oikeusaputoimistoissa kerrota, on se, että jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan, asianomistajalla on itse oikeus nostaa syyte rikoksesta toimittamalla kirjallinen haastehakemus käräjäoikeuden kansliaan. Koska ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan, on helppoa kävellä heidän päältään ja saada alistumaan vääryyksiin esitutkintaviranomaisen ja oikeusaputoimiston siunauksella. Tieto ja raha ovat valtaa; jos niitä ei ole, ei ole paljon oikeuttakaan. Myös rikosten vanhenemisessa on tekijöitä, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen oikeuksista luopumistaan.
Ei ole kenenkään etu, että yhteiskunnasta tulee paikka, jossa yhä härskimmin kävellään heikompien päältä ilman, että nämä pystyisivät ja jaksaisivat puolustaa itseään. Sairailla on täysi työ jo siinä, että sinnittelevät päivästä toiseen ilman hoitoa ja apua, kuten homesairaat, borrelioosin uhrit ja monet muut, lääkärien katsoessa kylmästi vain vierestä ja jättäessä heitteille.
Mutta vaikka olisin kuinka heikossa kunnossa tahansa, ainakaan minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa periksi. Tuolla edellä on viesti, joka pitää harvinaisen hyvin paikkaansa, vaikka se on kirjoitettu jo kauan sitten:
Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.
- Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.
Ja jokaikinen päivä koko helvetin kärsimys taltioidaan aamusivuihin.
Kyselen tuossa alussa, täytyykö korvapolin touhuista tosissaan tehdä rikosilmoitus. Vasta nyt elokuussa tajusin, että rikosteknisesti täytyy. Kansalle annetaan ymmärtää ja kansaa kusetetaan alistumaan esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän päätöksiin, niin kuin näillä olisi muka hyppysissään se perimmäinen päätäntävalta ja oikeus. Jos on eri mieltä heidän kanssaan, asian voi viedä eteenpäin, mutta tarvitaan se esitutkintaviranomaisen tai syyttäjän kielteinen päätös, jonka lisäksi oikeus lainopilliseen apuun säilyy. Katso tarkemmin sitaatista ja linkeistä edellä 15.8.2015 kirjoittamassani viestissä.
Korvapolin jatkaessa ja pitäessä ihmelinjaansa, joka on törmäyskurssilla eduskunnan tarkastusvaliokunnan lausunnon ja inhimillisyysseikkojen kanssa, on tullut luettua kaikenlaista.
Vastikään törmäsin täältä uudestaan tähän, jossa kerrotaan niin kuin laissa määrätään:
Lainaus:
52 §
Erikoissairaanhoitoon pääsy
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa siitä, että sekä kiireellisen että lähetteeseen perustuvan hoidon tarpeen arviointi ja hoito järjestetään yhtenäisin lääketieteellisin tai hammaslääketieteellisin perustein. Henkilön ottaminen sairaalaan kiireetöntä sairaanhoitoa varten edellyttää lääkärin tai hammaslääkärin tutkimukseen perustuvaa lähetettä.
Hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.
Tämä on jo järjestyksessään toinen kerta, kun korvapolilla rikotaan tätä pykälää:
"Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön."
Korvapolin käytäntö on törkeässä ristiriidassa HUSin käytännön kanssa esimerkiksi kirurgisella puolella, ja tutkimusten korvaaminen analysoimalla potilaan vanhoja kuvia uudestaan silkkaa hölmöläisten touhua yliopistollisessa keskussairaalassa ja kerrassaan hävytöntä sairaiden päältäkävelyä ja vähättelyä!
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Vointi voi romahtaa jo seuraavassa hetkessä niin kuin viime yönä, jolloin nukuin vain pari tuntia. Kääntyilin luusäryssä, ja karseaa nousta ylös kirjoittamaan aamusivuja aivoilla, jotka eivät toimi. Koko päivä haahuilua kuin jonain zombiena aamusivut edelleen kesken. Sitten vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen pakotan itseni kirjoittamaan sydän pistävänä jutut loppuun, ja Jumala kannustaa minua oikolukemaan kaikki saman tien opetettuaan minua kovalla kädellä taas; ja niin teenkin, paitsi että nukahdan pari kertaa ja jatkan taas, mutta saan kuin saankin aamusivut oikoluettua puoleen yöhön mennessä, jota ei tapahdu läheskään aina.
Tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta oikeasti elämässä on paljon enemmän rankkoja kuin mukavia päiviä.
Löysin muuten uudet sivut, joilta sai ladattua ilmaisen Lyme Paradigm -kirjan ja tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa.
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Vointi voi romahtaa jo seuraavassa hetkessä niin kuin viime yönä, jolloin nukuin vain pari tuntia. Kääntyilin luusäryssä, ja karseaa nousta ylös kirjoittamaan aamusivuja aivoilla, jotka eivät toimi. Koko päivä haahuilua kuin jonain zombiena aamusivut edelleen kesken. Sitten vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen pakotan itseni kirjoittamaan sydän pistävänä jutut loppuun, ja Jumala kannustaa minua oikolukemaan kaikki saman tien opetettuaan minua kovalla kädellä taas; ja niin teenkin, paitsi että nukahdan pari kertaa ja jatkan taas, mutta saan kuin saankin aamusivut oikoluettua puoleen yöhön mennessä, jota ei tapahdu läheskään aina.
Tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta oikeasti elämässä on paljon enemmän rankkoja kuin mukavia päiviä.
Löysin muuten uudet sivut, joilta sai ladattua ilmaisen Lyme Paradigm -kirjan ja tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa.
Lymen paradigman muuttaminen - auttajien opas läpi labyrintin:
Siihen se keskiviikkoilta yöhön asti hurahtikin kiinnostuttuani selaamaan kirjaa, jonka nimeä pähkäilin suomeksi.
Aloin lukemisen keskeltä Carlan luusärystä edeten kirjoittajan omaan tarinaan, kunnes pidin vähän taukoa ja jatkoin eteenpäin, tajuten materiaalia olevan aivan hirveästi, ettei sitä nielaistakaan siitä vaan.
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Vointi voi romahtaa jo seuraavassa hetkessä niin kuin viime yönä, jolloin nukuin vain pari tuntia. Kääntyilin luusäryssä, ja karseaa nousta ylös kirjoittamaan aamusivuja aivoilla, jotka eivät toimi. Koko päivä haahuilua kuin jonain zombiena aamusivut edelleen kesken. Sitten vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen pakotan itseni kirjoittamaan sydän pistävänä jutut loppuun, ja Jumala kannustaa minua oikolukemaan kaikki saman tien opetettuaan minua kovalla kädellä taas; ja niin teenkin, paitsi että nukahdan pari kertaa ja jatkan taas, mutta saan kuin saankin aamusivut oikoluettua puoleen yöhön mennessä, jota ei tapahdu läheskään aina.
Tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta oikeasti elämässä on paljon enemmän rankkoja kuin mukavia päiviä.
Löysin muuten uudet sivut, joilta sai ladattua ilmaisen Lyme Paradigm -kirjan ja tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa.
Lymen paradigman muuttaminen - auttajien opas läpi labyrintin:
Siihen se keskiviikkoilta yöhön asti hurahtikin kiinnostuttuani selaamaan kirjaa, jonka nimeä pähkäilin suomeksi.
Aloin lukemisen keskeltä Carlan luusärystä edeten kirjoittajan omaan tarinaan, kunnes pidin vähän taukoa ja jatkoin eteenpäin, tajuten materiaalia olevan aivan hirveästi, ettei sitä nielaistakaan siitä vaan.
Kello 0.17.
Seuraavaksi oikoluku saatuani jo aamusta pakertamani aamusivut viimein kirjoitettua. Rankkojen öiden perään rankkoja päiviä, loputtomiin. Neurologisia oireita; tärinää, vapinaa ja muuta. Kasvoissa ja silmissä koko perjantain turvotusta, joka ei laskenut. Munuaisten kohdalla kihelmöintiä niin kuin joskus aiemminkin. Jo pitkään lähes päivittäin vasemmasta nivusesta läikähtää alaspäin kuin lämmintä vettä. Mainittuani hermovauriosta pojalleni hän kysyi, miksen ole kertonut aiemmin. Mutten ole muistanut kirjoittaa siitä aamusivuihinkaan kuin vasta nyt kärsiessäni koko ajan monista neurologisista oireista. Milloin missäkin nykii koko ajan; kankussa, nenässä tai muualla - tulisin hulluksi, jos kiinnittäisin kaikkeen huomiota.
Nyt on Lyme Paradigm -kirja luettavassa muodossa niin tietokoneella kuin kännykässäkin, josta siitäkin sitä pystyy hyvin lukemaan.
Kello 0.35 nyt. Ehkä yhteen mennessä aamusivut on oikoluettu ellen nukahtele paljoa, ja otettava vielä höyryhengitystä perään, jos menisi otsaonteloonkin edes vähän.
Korvapolista ei ole kuulunut edelleenkään mitään. Kovaa linjaa ja sadismia ihmisten terveyden kustannuksella.
Kello 0.41. Tuskinpa saan oikoluettua yhteen, taitaa mennä vähän yli.
Mutta kirjoitustaidon vaaliminen tärkeää. Kukapa sairaan puolesta taistelisi ellei sairas itse?
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Vointi voi romahtaa jo seuraavassa hetkessä niin kuin viime yönä, jolloin nukuin vain pari tuntia. Kääntyilin luusäryssä, ja karseaa nousta ylös kirjoittamaan aamusivuja aivoilla, jotka eivät toimi. Koko päivä haahuilua kuin jonain zombiena aamusivut edelleen kesken. Sitten vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen pakotan itseni kirjoittamaan sydän pistävänä jutut loppuun, ja Jumala kannustaa minua oikolukemaan kaikki saman tien opetettuaan minua kovalla kädellä taas; ja niin teenkin, paitsi että nukahdan pari kertaa ja jatkan taas, mutta saan kuin saankin aamusivut oikoluettua puoleen yöhön mennessä, jota ei tapahdu läheskään aina.
Tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta oikeasti elämässä on paljon enemmän rankkoja kuin mukavia päiviä.
Löysin muuten uudet sivut, joilta sai ladattua ilmaisen Lyme Paradigm -kirjan ja tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa.
Lymen paradigman muuttaminen - auttajien opas läpi labyrintin:
Siihen se keskiviikkoilta yöhön asti hurahtikin kiinnostuttuani selaamaan kirjaa, jonka nimeä pähkäilin suomeksi.
Aloin lukemisen keskeltä Carlan luusärystä edeten kirjoittajan omaan tarinaan, kunnes pidin vähän taukoa ja jatkoin eteenpäin, tajuten materiaalia olevan aivan hirveästi, ettei sitä nielaistakaan siitä vaan.
Kello 0.17.
Seuraavaksi oikoluku saatuani jo aamusta pakertamani aamusivut viimein kirjoitettua. Rankkojen öiden perään rankkoja päiviä, loputtomiin. Neurologisia oireita; tärinää, vapinaa ja muuta. Kasvoissa ja silmissä koko perjantain turvotusta, joka ei laskenut. Munuaisten kohdalla kihelmöintiä niin kuin joskus aiemminkin. Jo pitkään lähes päivittäin vasemmasta nivusesta läikähtää alaspäin kuin lämmintä vettä. Mainittuani hermovauriosta pojalleni hän kysyi, miksen ole kertonut aiemmin. Mutten ole muistanut kirjoittaa siitä aamusivuihinkaan kuin vasta nyt kärsiessäni koko ajan monista neurologisista oireista. Milloin missäkin nykii koko ajan; kankussa, nenässä tai muualla - tulisin hulluksi, jos kiinnittäisin kaikkeen huomiota.
Nyt on Lyme Paradigm -kirja luettavassa muodossa niin tietokoneella kuin kännykässäkin, josta siitäkin sitä pystyy hyvin lukemaan.
Kello 0.35 nyt. Ehkä yhteen mennessä aamusivut on oikoluettu ellen nukahtele paljoa, ja otettava vielä höyryhengitystä perään, jos menisi otsaonteloonkin edes vähän.
Korvapolista ei ole kuulunut edelleenkään mitään. Kovaa linjaa ja sadismia ihmisten terveyden kustannuksella.
Kello 0.41. Tuskinpa saan oikoluettua yhteen, taitaa mennä vähän yli.
Mutta kirjoitustaidon vaaliminen tärkeää. Kukapa sairaan puolesta taistelisi ellei sairas itse?
Eipä mennyt oikolukeminen vähän yli yhteen, vaan puoli kolmeen yöllä, joka aika rankkaa, jonka jälkeen oli otettava höyryhengitystäkin vielä.
Yritettävä tehdä kaikki ajallaan, vaikka raskasta onkin. Kokemus on osoittanut, että parempi oikolukea aamusivut vaikka myöhään aamuyöllä, kun perään on kirjoitettava jo uudet, niin kauan kuin leikissä meinaa pysyä.
Noustuani jo kahdeksalta ylös kuultuani yläkerrasta ääniä huonosti nukutun yön jälkeen kiusaajan ei tarvinnut kolistella minua enää hereille ja poikakin sai nukkua vähän pidempään.
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Vointi voi romahtaa jo seuraavassa hetkessä niin kuin viime yönä, jolloin nukuin vain pari tuntia. Kääntyilin luusäryssä, ja karseaa nousta ylös kirjoittamaan aamusivuja aivoilla, jotka eivät toimi. Koko päivä haahuilua kuin jonain zombiena aamusivut edelleen kesken. Sitten vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen pakotan itseni kirjoittamaan sydän pistävänä jutut loppuun, ja Jumala kannustaa minua oikolukemaan kaikki saman tien opetettuaan minua kovalla kädellä taas; ja niin teenkin, paitsi että nukahdan pari kertaa ja jatkan taas, mutta saan kuin saankin aamusivut oikoluettua puoleen yöhön mennessä, jota ei tapahdu läheskään aina.
Tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta oikeasti elämässä on paljon enemmän rankkoja kuin mukavia päiviä.
Löysin muuten uudet sivut, joilta sai ladattua ilmaisen Lyme Paradigm -kirjan ja tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa.
Lymen paradigman muuttaminen - auttajien opas läpi labyrintin:
Siihen se keskiviikkoilta yöhön asti hurahtikin kiinnostuttuani selaamaan kirjaa, jonka nimeä pähkäilin suomeksi.
Aloin lukemisen keskeltä Carlan luusärystä edeten kirjoittajan omaan tarinaan, kunnes pidin vähän taukoa ja jatkoin eteenpäin, tajuten materiaalia olevan aivan hirveästi, ettei sitä nielaistakaan siitä vaan.
Kello 0.17.
Seuraavaksi oikoluku saatuani jo aamusta pakertamani aamusivut viimein kirjoitettua. Rankkojen öiden perään rankkoja päiviä, loputtomiin. Neurologisia oireita; tärinää, vapinaa ja muuta. Kasvoissa ja silmissä koko perjantain turvotusta, joka ei laskenut. Munuaisten kohdalla kihelmöintiä niin kuin joskus aiemminkin. Jo pitkään lähes päivittäin vasemmasta nivusesta läikähtää alaspäin kuin lämmintä vettä. Mainittuani hermovauriosta pojalleni hän kysyi, miksen ole kertonut aiemmin. Mutten ole muistanut kirjoittaa siitä aamusivuihinkaan kuin vasta nyt kärsiessäni koko ajan monista neurologisista oireista. Milloin missäkin nykii koko ajan; kankussa, nenässä tai muualla - tulisin hulluksi, jos kiinnittäisin kaikkeen huomiota.
Nyt on Lyme Paradigm -kirja luettavassa muodossa niin tietokoneella kuin kännykässäkin, josta siitäkin sitä pystyy hyvin lukemaan.
Kello 0.35 nyt. Ehkä yhteen mennessä aamusivut on oikoluettu ellen nukahtele paljoa, ja otettava vielä höyryhengitystä perään, jos menisi otsaonteloonkin edes vähän.
Korvapolista ei ole kuulunut edelleenkään mitään. Kovaa linjaa ja sadismia ihmisten terveyden kustannuksella.
Kello 0.41. Tuskinpa saan oikoluettua yhteen, taitaa mennä vähän yli.
Mutta kirjoitustaidon vaaliminen tärkeää. Kukapa sairaan puolesta taistelisi ellei sairas itse?
Eipä mennyt oikolukeminen vähän yli yhteen, vaan puoli kolmeen yöllä, joka aika rankkaa, jonka jälkeen oli otettava höyryhengitystäkin vielä.
Yritettävä tehdä kaikki ajallaan, vaikka raskasta onkin. Kokemus on osoittanut, että parempi oikolukea aamusivut vaikka myöhään aamuyöllä, kun perään on kirjoitettava jo uudet, niin kauan kuin leikissä meinaa pysyä.
Noustuani jo kahdeksalta ylös kuultuani yläkerrasta ääniä huonosti nukutun yön jälkeen kiusaajan ei tarvinnut kolistella minua enää hereille ja poikakin sai nukkua vähän pidempään.
Osaan arvostaa sitä, kun joku antaa sairaana selkänahastaan, vieläpä ilmaiseksi, jotain. Paneuduttava tähän vielä enemmän:
Ketjussa on vain pari viestiä, asian ollessa ajankohtainen aina vaan.
Olen ollut tosi sairas sekä otsaonteloon levinneen poskiontelotulehduksen että luissa ja kaikkialla jäytävän borrelioosin takia.
Lääkäreiden jätettyä minut heitteille vain omat konstit ovat jäljellä. Kuinka terve on ihminen, joka tarvitsee pipoa nukkumaan mennessä poskiontelon kirvelyä lievittämään? Kun pipoa ei ole ollut käytettävissä, on pitänyt turvautua froteepyyhkeisiin ja viimeksi fleecehuppuun, jota piti painella vielä tiiviimmin kirvelevää otsaonteloa vasten. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi toppatakin ja fleecehupun mukaani, vaikka oli hellettä. Sitä paitsi tarvitsin villasukkahousujen ja kaksien villasukkien lisäksi myös fleecehaalaria luusärkyä estämään. Mutta yö oli kauhea ja se "lomareissu" oli sitten siinä. Poskiontelo oli niin pahana, että sitä oli tultava kotiin hoitamaan. Olin niin loppu, että nukahtelin autossa kymmeniä kertoja, jonka jälkeen aamusivut oli vielä kirjoitettava loppuun ja oikoluettava puolen yön jälkeen. Sisulla, niin kuin edellisenä yönäkin puoli kolmen maissa. Mutta nyt oli otettava höyryhengitystä Sinus Doctorin eteeristen timjami-, kaneli- ja neilikkaöljyjen kera höystettynä pelargoniaöljyllä Aspergillusta vastaan. Olihan meikällä vastikään hankittu uusi höyryhengityslaitekin, jolla olisi kelvannut höyrytellä, ellei se olisi alkanut hajota yhä enemmän. Silikonitiiviste lähti kokonaan irti niin, että vedet valuivat laitteen sisään, jota ei uskalla enää juuri käyttää. Paitsi tänään, kun pipokaan ei auttanut otsakirvelyyn aamusivuja kirjoittaessani. Oli pakko ollessani niin kipeä, ja sain kaottua vähän limaa pois. Rämä laite on pöydällä edelleen, sillä höyryhengitys oikeilla eteerisillä öljyillä on mitä tehokkainta oma-apua, vaikkei tehoakaan tukkeutuneeseen ethmoidaalilokeroon. Tuleepa vaan mieleeni kevät 2012, kun zapperi hajosi juuri, kun punkki puri minua ja olisin tarvinnut laitetta nujertamaan infektion ennen kuin se leviäisi ympäriinsä, niin kuin tapahtui. Mutta jos hyvin käy, poika tuo minulle uuden höyryhengityslaitteen tänään.
Olen pitänyt kirjoituskunnostani hyvää huolta, vaikka ajatus takkuilee usein ja se vaatii ponnisteluja. Olisi niin helppoa jäädä sängynpohjalle vain makaamaan, kun on niin sairas. Lepo on paras lääke - eikö sairas saisi edes levätä? Mutta jos sairas lepää, kuka hänen puolestaan taistelee ja kirjoittaa?
Voimat ovat heikentyneet, mutta kuka taistelee ja kirjoittaa, ellei sairas itse?
Pahoinvoivana ja luut särkevinä oli lähes ylivoimaista kiskoa itsensä sängystä ylös ja lähteä ulos pienelle lenkille. Vedän sauvoja perässäni ja ajattelen, kuinka täällä aina vääryys ja vahvempi voittaa. Kyynel vierähtää poskelle, jonne se jää. En pyyhi sitä pois jatkaessani eteenpäin. Jos en aina rukoile sydänverelläni, niin nyt sen teen. Rukoilen sydänjuuriani myöten Jumalaa johdattamaan kaikessa. Miten mistään voisi tulla mitään hyvää, ellei Jumala olisi johdattamassa. Vain Jumala tietää oikeat ratkaisut, että suunta on oikea.
Kaikki on niin kipeää, raskasta ja hankalaa. En ole pyyhkinyt kyyneltä pois, miksi pyyhkisin. Jatkan vaan eteenpäin, kunnes Jumala puhuu taas. Että minun on kirjoitettava kaikesta. Kaivan kännykän taskusta ja katson, mitä kello on. 17.15, joka painettava mieleen.
Ne eivät halua kirjoituksiani, mutta minun on kirjoitettava kaikesta. Miten ihmisiä täällä kohdellaan.
Kirjoitusteknisesti enkä sairaana ja uupuneena jaksanut lisätä heti edellisen perään tuota, minkä olen otsikoinut: "Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle?"
Ei ole tarkoitus vain itkeä ja parkua täällä ja niellä aina vain enemmän, mutta vähäisiä voimiaan on säästeltävä taistellakseen terveitä, omahyväisiä ja pulleita lääkäreitä ja lain väärinkäyttäjiä vastaan.
Sorminiveleni nipistelevät, pistelevät ja oireilevat niin kuin ovat tehneet jo pitkään borrelioosiin käyttämäni antibioottikuurin keskeytyessä ennenaikaisesti. Jos Jumala ja luontaisrohdot eivät auta, minua ei auta mikään. Koko ajan olen vaan kirjoittanut, kaikesta epämukavuudesta huolimatta. En ole täydellinen, mutta helvetin sitkeä olen, ja tämä hirveä taistelu on tehnyt minut entistä sitkeämmäksi. Otsan kirvellessä aamulla kirjoitan pipo päässä ja lämpötyyny reisien päällä jäytämistä vastaan.
Paljon minussa on muuttunut varsinkin viime aikoina. Aion taistella kaikesta, asia kerrallaan.
Maailmaa ei muuteta pelkillä lirkutuksilla ja lässytyksillä, vaan konkreettisilla teoilla; esimerkiksi paremmilla laeilla. Epäkohtia on nostettava esiin, että nähdään, mitä kaikkea pitäisi kehittää.
Hengellisestikin tämä on ollut rajua kasvun aikaa, pois Herran kukkarosta raadolliseen maailmaan, jossa fariseukset ja saddukeukset katsovat tuppisuina hurskauden sädekehä päänsä päällä toisten kärsimystä viereltä - ja allekirjoittavat Aito avioliiton -tyyppisiä lakialoitteita ihmisille, joissa ei virhettä ja vikaa ole, siis heille itselleen. Sukupuolisyrjintää on monenmoista ja kaikki se on kauheaa ja perusteetonta; niin paljon voi mennä kaikessa pieleen. Muttei se ole ainoa ongelma, lukekaapa tää:
Mitähän niveliini nyt ottaisin ja miten poskionteloitani hoitaisin? Aamulla on aikainen herätys taas, niin kuin on koko kesän ollut, olen nukkunut tahi en. Maanantai-aamuna heräsin siihen, että parvekkeen yläpuolella rysähti varttia yli seitsemän parikin kertaa. Sairaille pitäisi olla vaivaistaloja niin kuin ennen vanhaan yhä nuorempien joutuessa sairastamaan kroonisesti.
Päivä on ollut pitkä, paljoa ei ehdi kaiken jälkeen.
Jo pelkkään uutisten lukemiseen menee liikaa aikaa. Olisiko tuosta jotakin, jos selaisi tärkeimmät otsikot läpi vaan:
Mussutin juuri kourallisen Nigella sativan pikkuruisia siemeniä ja neljä aprikoosin ydintä, joista kirjoitan tuolla. Otsa särkee ikävästi; höyryhengitys eteeristen öljyjen kera on vielä ottamatta. Mahtaisko saada ihan oikeaa apuakin poskionteloon, katsotaan tiedusteltuani sitä. Kirjoituskäden etusormen nivel on tulehtunut ja muuallakin jäytää - saiskohan vielä borrelioosiinkin oikeaa apua, vaikka Virosta tai Timbuktusta, kun Suomessa ihmisten annetaan kärsiä kaikkea vaan.
Vointi voi romahtaa jo seuraavassa hetkessä niin kuin viime yönä, jolloin nukuin vain pari tuntia. Kääntyilin luusäryssä, ja karseaa nousta ylös kirjoittamaan aamusivuja aivoilla, jotka eivät toimi. Koko päivä haahuilua kuin jonain zombiena aamusivut edelleen kesken. Sitten vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen pakotan itseni kirjoittamaan sydän pistävänä jutut loppuun, ja Jumala kannustaa minua oikolukemaan kaikki saman tien opetettuaan minua kovalla kädellä taas; ja niin teenkin, paitsi että nukahdan pari kertaa ja jatkan taas, mutta saan kuin saankin aamusivut oikoluettua puoleen yöhön mennessä, jota ei tapahdu läheskään aina.
Tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta oikeasti elämässä on paljon enemmän rankkoja kuin mukavia päiviä.
Löysin muuten uudet sivut, joilta sai ladattua ilmaisen Lyme Paradigm -kirjan ja tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa.
Lymen paradigman muuttaminen - auttajien opas läpi labyrintin:
Siihen se keskiviikkoilta yöhön asti hurahtikin kiinnostuttuani selaamaan kirjaa, jonka nimeä pähkäilin suomeksi.
Aloin lukemisen keskeltä Carlan luusärystä edeten kirjoittajan omaan tarinaan, kunnes pidin vähän taukoa ja jatkoin eteenpäin, tajuten materiaalia olevan aivan hirveästi, ettei sitä nielaistakaan siitä vaan.
Kello 0.17.
Seuraavaksi oikoluku saatuani jo aamusta pakertamani aamusivut viimein kirjoitettua. Rankkojen öiden perään rankkoja päiviä, loputtomiin. Neurologisia oireita; tärinää, vapinaa ja muuta. Kasvoissa ja silmissä koko perjantain turvotusta, joka ei laskenut. Munuaisten kohdalla kihelmöintiä niin kuin joskus aiemminkin. Jo pitkään lähes päivittäin vasemmasta nivusesta läikähtää alaspäin kuin lämmintä vettä. Mainittuani hermovauriosta pojalleni hän kysyi, miksen ole kertonut aiemmin. Mutten ole muistanut kirjoittaa siitä aamusivuihinkaan kuin vasta nyt kärsiessäni koko ajan monista neurologisista oireista. Milloin missäkin nykii koko ajan; kankussa, nenässä tai muualla - tulisin hulluksi, jos kiinnittäisin kaikkeen huomiota.
Nyt on Lyme Paradigm -kirja luettavassa muodossa niin tietokoneella kuin kännykässäkin, josta siitäkin sitä pystyy hyvin lukemaan.
Kello 0.35 nyt. Ehkä yhteen mennessä aamusivut on oikoluettu ellen nukahtele paljoa, ja otettava vielä höyryhengitystä perään, jos menisi otsaonteloonkin edes vähän.
Korvapolista ei ole kuulunut edelleenkään mitään. Kovaa linjaa ja sadismia ihmisten terveyden kustannuksella.
Kello 0.41. Tuskinpa saan oikoluettua yhteen, taitaa mennä vähän yli.
Mutta kirjoitustaidon vaaliminen tärkeää. Kukapa sairaan puolesta taistelisi ellei sairas itse?
Eipä mennyt oikolukeminen vähän yli yhteen, vaan puoli kolmeen yöllä, joka aika rankkaa, jonka jälkeen oli otettava höyryhengitystäkin vielä.
Yritettävä tehdä kaikki ajallaan, vaikka raskasta onkin. Kokemus on osoittanut, että parempi oikolukea aamusivut vaikka myöhään aamuyöllä, kun perään on kirjoitettava jo uudet, niin kauan kuin leikissä meinaa pysyä.
Noustuani jo kahdeksalta ylös kuultuani yläkerrasta ääniä huonosti nukutun yön jälkeen kiusaajan ei tarvinnut kolistella minua enää hereille ja poikakin sai nukkua vähän pidempään.
Osaan arvostaa sitä, kun joku antaa sairaana selkänahastaan, vieläpä ilmaiseksi, jotain. Paneuduttava tähän vielä enemmän:
Yhteenvetoa tästä tuutista myöhemmin; eihän kukaan viitsi tehdä nykyaikana ilmaiseksi enää mitään, varsinkaan lääkärit.
Kaikki on mennyt jo aikaa sitten yli äärirajojeni ja viime aikoina vielä senkin päälle, niin että on silkka ihme, että olen ylipäätään enää hengissä. Kiusa, joka tulee lääkäreiden julmasta heitteillejätöstä, ei ole ainoa myös olosuhteiden puristaessa aina vain sietämättömämmin.
Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietin poissa kotoa kaupunkiasunnossa, jossa vasen ethmoidaalilokeroni oli yhtä täyden oloinen ja turvonnut kuin kotona niin kuin kaikkialla, jopa ulkomailla, kulkien mukanani minne tahansa menenkin ja erittäen niin hirveitä myrkkyjä minuun, että tärisen ja vapisen niin kuin tuon lauantain ja sunnuntain välisen yönkin vain surkeita pätkäunia nukkuen ja voiden seuraavana päivänä hirveän huonosti monen vuoden valvomishelvetti takanani.
Sitten maanantain vastaisena yönä otettuani tulehtuneeseen otsaonteloonikin höyryhengitystä pääsen vihdoin viimein yöllä yhden aikaan sänkyyn nukkuakseni järkyttävää väsymystäni, niin ei kulu kuin viiteen, kun yläkerran kiusaaja aloittaa taas kiusaamisen, jota jatkaa aamuun asti ilman, että saisin nukkua väsymystäni pois.
Sydämeni kirvelee, ja on suoranainen ihme, ettei täällä ole lippu puolitangossa vielä.
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa