Syöpään sairastunut Mervi Tapola: ”Luulin kesällä, että en näe enää tätä joulua”
Tyttären pienet pojat laulavat mummille Joulupuu on rakennettu -kappaleen ja suku syö yhdessä jouluateriat.
- Pojat ovat ihanassa iässä, 6- ja 2-vuotiaat, ja heille joulu ja kaikki siihen kuuluva on tärkeää, energiseltä ja hyvinvoivalta näyttävä Mervi sanoo.
Hänelle tämä joulu ja perheen läheisyys ovat erityisen tärkeitä pitkän syksyn ja raskaiden syöpähoitojen jälkeen.
- Luulin kesällä, että en enää tätä joulua näe. Minulle sanottiin suoraan, että vatsasyöpä on heittänyt etäispesäkkeitä maksaan ja leikata ei voi. Käyn syöpäpolilla säännöllisesti ja minulle on selvitetty jopa asioita saattohoidostakin, Mervi kertoo.
Mervi sanoo olevansa kuitenkin onnekas ja kiitollinen. Hänestä tuntuu, että syöpäpolilla saadut piikit ja tabletteina nautittavat sytostaatit ovat auttaneet.
- En uskalla sanoa, että olisin selättänyt tai voittanut yhtään mitään, olen syöpäpotilas, mutta voin aika hyvin ja olo on toiveikas.
- Ruoka maittaa ja on pysynyt sisällä. Eilen juuri sain reiteen syöpälääkepistoksen, joita saan kolmen viikon välein sytostaattihoidon lisäksi. Yritän olla positiivinen ja hyvällä mielellä kaikesta huolimatta, vaikka parisen vuotta sitten koettu aivoinfarktikin vielä muistuttaa itsestään.
Mervi on saanut paljon tukea ja kannustusta ja yksi henkilö löytyi ihan ystäväksi saakka.
- Sain kirjeen Antilta, jolle oli annettu vuosi elinaikaa, mutta hän on toipunut. Hän opetti minulle luonnonhoitoja, raakaravintoa ja uskon, että niilläkin on ollut merkitystä vointiini. Luontohan on hoitanut ihmisiä vuosituhansia, mutta uskon vahvasti tavalliseen koululääketieteeseen ja syöpähoidon tasoon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, Mervi sanoo.
Kaatuminen paljasti syövän
Kaikki alkoi Mervin mukaan kaatumisesta kotona, kun kavereiden kanssa istuttiin iltaa 10. kesäkuuta.
- Kaaduin liukkaalla lattialla ja löin pääni ja tuli paljon verta. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja olin tajuttomana pari päivää. Kun vihdoin heräsin sairaalassa, lääkäri patisti minut tarkempiin kokeisiin, kun veren hemoglobiinit olivat niin alhaiset. Sitten siitä kropan viipalekuviin ja sain syöpätuomion.
Järkytys oli valtava ja Mervi murheen murtama.
- Sitten alkujärkytyksen jälkeen sain jostakin taistelutahdon ja ne kesäkuun illan viinilasilliset ennen kaatumista jäivät viimeisiksi, vaikka minulle on sanottu syöpäpolilla, että voin jatkaa elämää kuten ennenkin.
Elämän tarkoitus
Mervi uskoo korkeimpaan ja enkeleihin ja on miettinyt paljon elämän tarkoitusta, kun vielä kesällä uskoi matkansa olevan enää lyhyt.
- Sain tehdä pitkän työuran perheyrityksessä ja minulla on kolme ihanaa lasta ja kaksi lastenlasta. Minut ja veljeni kutsuttiin itsenäisyysjuhliin linnaan 1997 ja firmamme on saanut palkintoja. Nytkin linnassa tarjottiin mustaa makkaraa, kaikki tuo lämmittää. Se, että ex-mieheni Matti (Nykänen) oli yrittänyt tavoittaa minua firmamme kautta, lämmitti sekin mieltä. Ehkä vielä joskus näemme, Mervi hymyilee.
Hän sanoo nyt uskovansa, että näkee vielä monia jouluja.
- Vaikka olen ollut otsikoissa Matin kanssa ja elämä on ollut vauhdikasta, persoonassani on suurin osa äitihahmoa, olen sellainen paapoja. Olisin halunnut lukea biologiaa tai jotain eläimiin liittyvää, mutta isäni halusi minut lukion ja kauppaopiston jälkeen Tapolaan töihin. Olin talousneuvos-isäni tyttö, Mervi sanoo.
Hän kiittää kaikkia tuesta, toivottaa hyvää joulua ja sanoo tuntevansa enkelin siiven sipaisun usein.
Päivitetty juttua kello 19.36. Korjattu kirjoitusvirhe.