Viesti 11832Ma 26 Lok 2015, 13:50 (GMT+2) Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle
Admin 25.10.2015 klo 6.22 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.
Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.
Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.
Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.
Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.
Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.
Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.
+ + +
Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.
Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.
Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."
Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.
Muttei se onnistunut tänäkään yönä.
Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.
Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.
+ + +
Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?
Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.
Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.
Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.
Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.
On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.
Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.
Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.
Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"
Lainaus:
24.9.2015
Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.
Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.
Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.
Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.
Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.
Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:
Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."
Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.
Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.
Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.
Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.
Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.
Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.
Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.
Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.
Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?
Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?
Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.
En olisi uskonut tätä Suomesta.
Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.
Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.
Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.
Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.
Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.
Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.
Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.
Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.
Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.
Jos vaan voi, on hyvä harkita tekemisiään, ettei toimi lyhytnäköisesti vihansa vimmassa. Lääkäriltä sellaista harkintakykyä odottaisi.
Kypsyteltyäni asiaa useamman päivän ja kivuissa valvottujen öiden jälkeen talletan foorumille jo 24.10.2015 odottamaan jääneen kuvatiedoston, muuttaen sen tekstitiedostoksikin äsken. Tämä on tärkeää tietoa kaikille kertoen, missä Suomessa oikein mennään. Alusta loppuun väärää ja virheellistä tietoa sisältävä asiakirja oli edellä kertomani mittavan operaation takana:
Lainaus:
Ajankohta 23.10.2015 - 23.10.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Julius Maaskoia ayl
Malmin psykiatrinen päivystys. Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015
Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDENARVIOON TOIMITTAMINEN
Olen perehtynyt potilaan poliisille tekemiin rikosilmoituksiin ja lukuisiin valituksiin pitkältä ajalta yläkerran naapuristaan.
Ilmoitukset tulkiten katson, että mitä todennäköisimmin kyseessä on paranoidinen oirekuva, joka vaikeuttaa potilaan - ja hänen poikansa - arjessa selviytymistä. Lisäksi lukuisista valituksista on haittaa ja häiriötä taloyhtiössä.
Pyydän ensihoitoyksikköä toimittamaan henkilön Malmin sairaalan yhteispäivystykseen mielenterveydenarvioon.
Itse antaisin potkut poliisina sössivälle psykiatriselle sairaanhoitajalle Krista Juurikolle luottamuksellisten asiakirjojen luvattomasta vuotamisesta sairaalaan psykiatrille, joka käyttää laittomasti saamiaan asiakirjoja häikäilemättömällä tavalla disinformaatiota ja väärää tietoa levittäen poikanikin osalta, jonka lausunto samasta metelistä kärsimisestä on "potilaskertomuksessa" jäänyt pois kokonaan:
Lainaus:
Olen kärsinyt aivan samasta metelöinnistä ja kolistelusta kuin äitini. Olen monen monta kertaa herännyt keskellä yötä kolisteluun ja se on myös vaikeuttanut nukahtamista. Yläkerrassa on satavarmasti aivan tahallaan metelöity, miehen toimesta, kostaakseen valituksista.
Äitini ei ole mikään hullu eikä näe/kuule harhoja, toisin kuin on kirjoitettu, laittomasti.
On niin väärin, että kiusaajat saavat jatkaa kiusaamistaan, vaikka asiaan kuuluisi puuttua...
Toivottavasti tämä kärsimys loppuisi jo, ei jakseta tätä enää kauan.
Jostain syystä tuo poikani jo 28.9.2015 kirjoittama lausunto on sivuutettu Julius Maaskolan vääristelyssä kokonaan. Antaisin hänellekin potkut. Eikö hän voisi mennä isänsä perustamaan putkifirmaan töihin tekemään yksinkertaisempia hommia, joista ymmärtäisi enemmän?
Viesti 11825Ke 04 Mar 2015, 0:53 (GMT+2) Aihe: Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia
Viesti 11833Ke 18 Mar 2015, 0:59 (GMT+2) Aihe: Re: Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia
Kuten edeltä ja tuolta ja tuolta voi lukea, kaikki alkoi pienestä lumipallosta, jonka Hekan asumisneuvoja laittoi liikkeelle annettuani hänen varata lääkärinajan itselleni. Ei olisi kannattanut, sillä samalla siinä ohessa liikkui tietoa, josta kaikki sai alkunsa. Se, mistä poikani ja minä kärsimme, olikin vain "harhaa". Oli järkytys huomata, mitä asumisneuvoja oli sanellut potilastietoihini, jonka päivitin rikosilmoitukseenikin tajuamatta, että poliisin tiloissa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja oli ottanut siitä kopin ja kasvattanut lumipalloa isommaksi. Kerrottuani järkyttävästä kokemuksesta asumisneuvojan ja poikani läsnäollessa, miten kaikki oli muuttunut pelkäksi "harhaksi" vain ja etten menisi enää minnekään lääkäriin, psykiatrinen sairaanhoitaja ymmärsi ja oli tilanteen tasalla. Hän tunsi lääkärin, johon oli oppinut luottamaan ja joka laittoi tuulemaan, jonka kautta pääsisin sellaisiin somaattisen puolen tutkimuksiinkin, joihin ei muualta päässyt. Voisiko hän varata minulle ajan? - Nooh, kai joo sitten, kun kerran tarjotaan. Ikinä en olisi uskonut, mitä tapahtui tullessani toisiin aatoksiin. Lumipallo jatkoi kasvamistaan, ihan hirveisiin mittasuhteisiin eikä lopeta, ja on jo jyräämässä päältäni.
Viesti 11834Ke 18 Mar 2015, 2:07 (GMT+2) Aihe: Re: Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia
Kuten edeltä ja tuolta ja tuolta voi lukea, kaikki alkoi pienestä lumipallosta, jonka Hekan asumisneuvoja laittoi liikkeelle annettuani hänen varata lääkärinajan itselleni. Ei olisi kannattanut, sillä samalla siinä ohessa liikkui tietoa, josta kaikki sai alkunsa. Se, mistä poikani ja minä kärsimme, olikin vain "harhaa". Oli järkytys huomata, mitä asumisneuvoja oli sanellut potilastietoihini, jonka päivitin rikosilmoitukseenikin tajuamatta, että poliisin tiloissa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja oli ottanut siitä kopin ja kasvattanut lumipalloa isommaksi. Kerrottuani järkyttävästä kokemuksesta asumisneuvojan ja poikani läsnäollessa, miten kaikki oli muuttunut pelkäksi "harhaksi" vain ja etten menisi enää minnekään lääkäriin, psykiatrinen sairaanhoitaja ymmärsi ja oli tilanteen tasalla. Hän tunsi lääkärin, johon oli oppinut luottamaan ja joka laittoi tuulemaan, jonka kautta pääsisin sellaisiin somaattisen puolen tutkimuksiinkin, joihin ei muualta päässyt. Voisiko hän varata minulle ajan? - Nooh, kai joo sitten, kun kerran tarjotaan. Ikinä en olisi uskonut, mitä tapahtui tullessani toisiin aatoksiin. Lumipallo jatkoi kasvamistaan, ihan hirveisiin mittasuhteisiin eikä lopeta, ja on jo jyräämässä päältäni.
Halusin oikaista asioita ja sunnuntain 1.11.2015 vastaisena yönä käytin vuosikausia pakertamaani kirjoitustaitoa asiakirjaan, jonka aioin liittää kanteluuni mukaan ja printata myös kerrostaloalueen lähioviin. Sunnuntaiehtoon koittaessa sain kanteluni lähtemään, jonka jälkeen oli printtien vuoro, joita tulostin kymmenen kappaletta ja kävin teippaamassa oviin:
Lainaus:
Ambulanssi- ja poliisioperaatio 23.10.2015
Kesäkuun alussa yläkertaamme muutti uudet naapurit, jonka jälkeen meillä ei ole ollut enää yörauhaa. Se on jatkunut yöstä yöhön kolistelulla ja muulla metelillä, joka on kantautunut pääosin vain meille alakertaan. Yritettyäni sanoa asiasta kauniisti suoraan naapureille sitä ei noteerattu, jonka jälkeen harvat kirjalliset yhteydenottoni aiheuttivat julman kostamisen, jossa yöaikaan tömisteltiin lattiaa ja tiputettiin tavaroita. Koska Hekassa ei välitetty puuttua asiaan, aloin videoida meteliä, josta todistajana on toinenkin asukas, jota ei ole otettu huomioon. Nyt sunnuntain vastaisena yönä 1.11.2015 hän heräsi yläkerrasta kuuluvaan meteliin aamuneljältä saatuani itse nukuttua silikoninen korvatulppa korvassani edes vähän. Seitsemän jälkeen alkoi uusi meteli, joka lain mukaan onkin mahdollista, josta syystä tänä puolen vuoden aikana emme ole voineet nukkua yhtään aamua rauhassa pidempään ylösnousujen yhteydessä tapahtuvien ovenpaiskomisten, pallon pompottamisen ja muun metelin takia. Tilanteen ollessa niin paha, kun kiusaamista ei ole hillinnyt edes tieto siitä, kuinka sairas punkinpuremista ja muusta olen, tein tapahtumista rikosilmoituksen ja ilmoituksen häiritsevästä asumisesta, johon en lähtenyt pyytämään muiden asukkaiden nimiä jäätyämme ongelman kanssa yksin. Käydessämme Hekan toimistolla 24.9.2015 ollessani hirveän väsynyt annoin asumisneuvojalle luvan varata minulle ajan terveyskeskuksesta, jonne hän tulisi mukaani. Järkytys oli hirveä huomattuani Kantasta, että potilastietoihini oli ilmestyneet sanat, että asumisneuvojan mielestä minulla voisi olla harhoja. Reklamoin poliisillekin asiasta ja jouduin näkemään hirveästi vaivaa oikaistakseni nuo merkinnät, jollaisia ei ole ollut kertaakaan aiemmin 55 vuoteen. Ollessani yhteydessä poliisiin ihmettelin erikoisia henkilööni meneviä kysymyksiä rikosilmoituksen sijaan, joka tuntui olevan sivuseikka. Kun vahinko oli jo tapahtunut, minulle selvisi olleeni koko ajan yhteydessä vain psykiatriseen sairaanhoitajaan, joka toimii poliisin tiloissa. Käydessämme asian takia poliisiasemalla läsnä ei ollut poliisia, tämä psykiatrinen sairaanhoitaja vain, asumisneuvoja ja me molemmat metelistä kärsivät asukkaat. En tuolloin 21.10.2015 vielä tiennyt, että itse tutkinta oli päätetty jo päivää ennen. Nähtyään väsymykseni psykiatrinen sairaanhoitaja halusi varata minulle lääkärinajan päästäkseni tarkempiin somaattisenkin puolen tutkimuksiin. En meinannut suostua siihen aiemman kokemukseni perusteella, mutta hoitajan kehuttua lääkäriä maasta taivaaseen suostuin. Aika saatiin perjantaiksi 23.10.2015 ja mukaan tulisi hoitaja ja me molemmat asukkaat asumisneuvojan ollessa estynyt. Jälkikasvullani ei kestänyt kauaa tulla toisiin aatoksiin ja hän kehotti minuakin perumaan ajan, jonka tein torstaina - ja josta ei ehtinyt kulua kuin vuorokausi, niin ambulanssia ja poliisia alkoi lapata rappukäytävään. Vertaistukena minulla oli puhelimen toisessa päässä varatuomari, joka sanoi, ettei minun tarvitse avata ovea ilman laillista perustetta, jonka voin pyytää nähtäväkseni vaikka postiluukun kautta. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu ovea avaamaan, lakimiesystäväni totesi, että ehkä on sitten parasta lähteä mukaan. Vaihdoin vaatteeni järkyttyneen jälkikasvuni seuratessa asiaa ja kertoessaan tulevansa perässäni. Ambulanssikyyti oli hidas ja töyssyinen, jonka jälkeen keskustelin sairaalassa sekä hoitajan että lääkärin kanssa, jonka jälkeen pääsin saman tien pois. Seuraavana päivänä huomasin Kantasta, että rikosilmoitukseni olivat vuotaneet psykiatriselta hoitajalta ilman lupaani ja laittomasti psykiatrille, joka oli laittanut ambulanssin noutamaan minut sairaalaan. Ilman ajan peruuttamista en olisi ikinä saanut tietää, että poliisin tiloista vuodetaan rikosilmoituksia luvatta ja laittomasti eteenpäin, jonka jälkeen psykiatri voi toimia poliisina ja haetuttaa poliisin avustuksella kenet tahansa hoitoon vastapuolen päästessä kuin koira veräjästä. Tällainen väärinkäytös on selvitettävä perin pohjin eikä lääkärinaikojen varaamisessa kannata luottaa muuta kuin itseensä tai luotettaviin ystäviin tai sukulaisiin. Odotamme viimeistään nyt Hekalta uutta sopivaa asuntoa, jossa voimme nukkua yöt rauhassa, kaiken tämän terrorin jälkeen.
Viestissäni "Taivas varjele, mitä sieltä oikein tulee!" on kuvaus siitä, mitä sitten tapahtui:
Lainaus:
Ei ole kevyttä eikä helppoa puolustaa sairaana tässä kunnossa itseään, mutta olen ottanut viimeisetkin voimavarani käyttöön. Kanteluni oli lopulta niin iso, 15 liuskaa liitteineen, ettei se mahtunut 30 megan virallisiin sähköpostilaatikoihin, vaan parin liitetiedoston kokoa oli pienennettävä. Saatuani kanteluni laajalla rintamalla matkaan tuli huojentuneempi tunne siitä, että oikeus vielä voittaa. Olin liittänyt kanteluni mukaan yhteenvedon, jossa nimiä mainitsematta kerroin tapahtuneesta. Printtasin sitä kymmenen kappaletta, jotka kävin kävelysauvalenkiltä tultuani teippaamassa niiden talojen oviin, joiden asukkailla oli ollut näköyhteys ambulanssi- ja poliisioperaatioon 23.10.2015. Halusin kertoa näkemykseni siitä, miten olin antanut psykiatrisen sairaanhoitajan manipuloimana varata poliisin tiloissa itselleni lääkärinajan, jonka peruuttaminen oli johtanut tuohon operaatioon.
Aikaavievien kirjallisten hommien takia muiden puhteitteni suorittaminen viivästyi. Olin jättänyt aamusivujen kirjoittamisen tarkoituksella kesken päivittääkseni tapahtumia niihin. Sain oikoluettua aamusivuni vasta kello 3.22, jonka jälkeen pääsin nukkumaan. Tosin korvatulppa oli jätettävä pois kuullakseni herätyskellon soiton aamulla. Nukahtamisesta ei tullut vaan mitään yläkerran metelin alettua puoli neljältä, jonka jälkeen yritin torkkua lisää. Mutta puoli viiden aikaan olohuoneen ja parvekkeen yläpuolella alkoi toistuva, hakkaava ääni, johon pelkäsin poikani heräävän herättyään juuri edellisaamuna neljältä yläkerran meteliin, jonka jälkeen ei saanut unta. Olin niin vihainen lapseni puolesta, että joku kehtasi häiritä toisten yörauhaa niin. Olin kuin ärjyvä leijona, jonka luita stressi alkoi nakertaa.
Kellon herättäessä aamulla keitin kahvia ja aloin kirjoittamaan aamusivuja, jotka jouduin jättämään kesken. Aika kirurgisessa oli järkytys lääkärin sanoessa aivan kylmästi, ettei minua voi leikata enää vammojeni ollessa liian laajat. Muserruin jo siellä vastaanotolla ja itkin lähes koko matkan kotiin, jossa yritin koota itseäni.
Vaan kas kummaa, taas ovella kolkutellaan ja ollaan aivan kuin tulossa sisälle. Mitä ihmettä? Poikani huomaa Kantasta, että psykiatri on tehnyt uuden mielenterveyden arviointipyynnön asumisneuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan soiteltua, että olen liimaillut lappuja porraskäytäviin, lähetellyt hirveät määrät muka viestejä ja muuta, vaikka olen reklamoinut metelistä vain asumisneuvojan puhelinvastaajaan. Lääkärille on herännyt epäilys, että kärsin akustisesta hallusinaatiosta kuullessani meteliä, josta ilmoittaa jälleen hätäkeskukseen ja haetuttaa minua uuteen arvioon. Samalla poliisillekin on tehty jo uusi virka-apupyyntö.
Enpä ole pahemmassa myrskynsilmässä vielä ollut. Aamusivujen jatkaminen ei siinä härdellissä oikein suju, mutta yritän raapustaa jotakin. Olen jo päättänyt, etten lähde ilman poliisia minnekään. Olen juuri kannellut koko konkkaronkasta; asumisneuvojasta, psykiatrisesta sairaanhoitajasta ja psykiatrista, joilla ei ole muuta hommaa kuin kiusata sairasta ihmistä. He eivät tiedä, että se ns. lappunen on liitteenä osa kantelukirjelmää yrittäessään haetuttaa sillä minua. Epätietoisissa tunnelmissa jään odottamaan poliisia, jota ei tule.
Illemmalla kerään vielä tuhkatkin pesästä ja kantelen koko operaatiosta ja kaikista rikosilmoitukseeni liittyvistä potilasmerkinnöistä. Missä vaiheessa lääkäristä on tullut poliisi? Tämähän on skandaali. Poikakin on kirjoittamassa jo omaa sähköpostiaan muiden suullisten ja kirjallisten lausuntojensa lisäksi kärsittyään koko ajan samasta metelistä kuin minä. Jostain syystä yläkerran porukkaa ei kutsuta mielenterveyden arvioon, vaikkei ongelma ratkea täältä päästä. Jäämme seuraamaan ja odottamaan, mihin ihme touhu johtaa.
Tämmöistä soopaa syntyi, jota oli pakko vähän oikaista:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Julius Maaskola ayl
Psykiatrian konsultaatiopkl, Helsingin sote terveydenhuolto
2.11.2015
Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDEN ARVIOON TOIMITTAMINEN
Asumisneuvojalta ja poliisin psyk. sh:lta tulee potilaasta jälleen yhteydenotto. Pot. on viime päivinä kirjoitellut viestejä ja lähetellyt niitä asumisneuvojalle. Asuintalossaan on liimaillut taloyhtiön rappukäytäviin itsekirjoittamansa pitkän selostuksen tilanteestaan ja häirinnästään, jonka kohteeksi kokee joutuneensa.
Pot. on siis tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille ja asumisneuvojalle. Lähettelee tälle spostiviestejä sekä tekstiviestejä läpi yön pidemmän aikaa häiriten näin virkailijan vapaa-aikaa. Lisäksi on lähettänyt poliisille lukuisia ääni-ja kuvatallenteita, joissa pyrkii tuomaan esiin häirinnän. Olen katsonut tallenteet, enkä voinut todeta niissä mitään saatekirjeissä mainituista huuteluista, kolauksista tai muista äänistä. Minulle heräsi epäily akustisista hallusinaatioista, joista pot. kärsii eikä niitä siksi ole tallenteissa. Ilmoitan jälleen hätäkeskukseen ja pyydän toimittamaan uudelleen MT-arvioon. Teen myös virka-apupyynnön, sillä pot. tulee tod.näköisesti kieltäytymään arvioon toimittamisesta.
Oikeasti en ole kirjoittanut enkä lähettänyt asumisneuvojalle ainoatakaan tekstiviestiä enkä muutakaan viestiä, enkä yhtään sähköpostiviestiäkään, jota muut eivät olisi tämän jutun yhteydessä saaneet, viimeisen löytyessä sähköpostiketjusta 2.10.2015. En ole tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille, ja vaikka olisinkin, psykiatri ei ole poliisi eikä oikea henkilö arvioimaan eikä tutkimaan rikosilmoituksia, jotka on hänelle laittomasti ja luvatta vuodettu. En ole lähetellyt asumisneuvojalle sähköpostiviestejä enkä tekstiviestejä läpi yön, en ollenkaan; soittanut ainoastaan virkanumeronsa vastaajaan ilmoittaakseni metelistä, joka on häirinnyt untamme öisin, joka näkyy puhelinyhtiön lokitiedoissakin.
Mutta homma pyörii näin, ja toinen on jo komppaamassa Helsingin huippusotessa:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Anu Tähkiö osastonlääkäri
Haartmanin psykiatrinen päivys, Helsingin sote terveydenhuolto
3.11.2015
Hoidon suunnittelu
Suunnitelma
Oltu yhteydessä eilen ensihoitoon ja ensihoidon lääkäriin. Potilaan kotona on pyritty käymään, muttei ole tavoitettu. Turvalukko ollut päällä. Voimassaoleva virka-apupyyntö tehty, jos tavoitetaan.
En ole koskaan tavannut noita lääkäreitä ja ihmettelen, miten he voivat kirjoittaa noin paljon paskaa tuntematta minua yhtään?
Tein järkyttävän virheen luottaessani tuollaisiin ihmisiin, joita ei taida saada kuin vain lakimiesarmeija pysähtymään ja perääntymään.
Viesti 11835To 19 Mar 2015, 2:35 (GMT+2) Aihe: Re: Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia
Kuten edeltä ja tuolta ja tuolta voi lukea, kaikki alkoi pienestä lumipallosta, jonka Hekan asumisneuvoja laittoi liikkeelle annettuani hänen varata lääkärinajan itselleni. Ei olisi kannattanut, sillä samalla siinä ohessa liikkui tietoa, josta kaikki sai alkunsa. Se, mistä poikani ja minä kärsimme, olikin vain "harhaa". Oli järkytys huomata, mitä asumisneuvoja oli sanellut potilastietoihini, jonka päivitin rikosilmoitukseenikin tajuamatta, että poliisin tiloissa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja oli ottanut siitä kopin ja kasvattanut lumipalloa isommaksi. Kerrottuani järkyttävästä kokemuksesta asumisneuvojan ja poikani läsnäollessa, miten kaikki oli muuttunut pelkäksi "harhaksi" vain ja etten menisi enää minnekään lääkäriin, psykiatrinen sairaanhoitaja ymmärsi ja oli tilanteen tasalla. Hän tunsi lääkärin, johon oli oppinut luottamaan ja joka laittoi tuulemaan, jonka kautta pääsisin sellaisiin somaattisen puolen tutkimuksiinkin, joihin ei muualta päässyt. Voisiko hän varata minulle ajan? - Nooh, kai joo sitten, kun kerran tarjotaan. Ikinä en olisi uskonut, mitä tapahtui tullessani toisiin aatoksiin. Lumipallo jatkoi kasvamistaan, ihan hirveisiin mittasuhteisiin eikä lopeta, ja on jo jyräämässä päältäni.
Halusin oikaista asioita ja sunnuntain 1.11.2015 vastaisena yönä käytin vuosikausia pakertamaani kirjoitustaitoa asiakirjaan, jonka aioin liittää kanteluuni mukaan ja printata myös kerrostaloalueen lähioviin. Sunnuntaiehtoon koittaessa sain kanteluni lähtemään, jonka jälkeen oli printtien vuoro, joita tulostin kymmenen kappaletta ja kävin teippaamassa oviin:
Lainaus:
Ambulanssi- ja poliisioperaatio 23.10.2015
Kesäkuun alussa yläkertaamme muutti uudet naapurit, jonka jälkeen meillä ei ole ollut enää yörauhaa. Se on jatkunut yöstä yöhön kolistelulla ja muulla metelillä, joka on kantautunut pääosin vain meille alakertaan. Yritettyäni sanoa asiasta kauniisti suoraan naapureille sitä ei noteerattu, jonka jälkeen harvat kirjalliset yhteydenottoni aiheuttivat julman kostamisen, jossa yöaikaan tömisteltiin lattiaa ja tiputettiin tavaroita. Koska Hekassa ei välitetty puuttua asiaan, aloin videoida meteliä, josta todistajana on toinenkin asukas, jota ei ole otettu huomioon. Nyt sunnuntain vastaisena yönä 1.11.2015 hän heräsi yläkerrasta kuuluvaan meteliin aamuneljältä saatuani itse nukuttua silikoninen korvatulppa korvassani edes vähän. Seitsemän jälkeen alkoi uusi meteli, joka lain mukaan onkin mahdollista, josta syystä tänä puolen vuoden aikana emme ole voineet nukkua yhtään aamua rauhassa pidempään ylösnousujen yhteydessä tapahtuvien ovenpaiskomisten, pallon pompottamisen ja muun metelin takia. Tilanteen ollessa niin paha, kun kiusaamista ei ole hillinnyt edes tieto siitä, kuinka sairas punkinpuremista ja muusta olen, tein tapahtumista rikosilmoituksen ja ilmoituksen häiritsevästä asumisesta, johon en lähtenyt pyytämään muiden asukkaiden nimiä jäätyämme ongelman kanssa yksin. Käydessämme Hekan toimistolla 24.9.2015 ollessani hirveän väsynyt annoin asumisneuvojalle luvan varata minulle ajan terveyskeskuksesta, jonne hän tulisi mukaani. Järkytys oli hirveä huomattuani Kantasta, että potilastietoihini oli ilmestyneet sanat, että asumisneuvojan mielestä minulla voisi olla harhoja. Reklamoin poliisillekin asiasta ja jouduin näkemään hirveästi vaivaa oikaistakseni nuo merkinnät, jollaisia ei ole ollut kertaakaan aiemmin 55 vuoteen. Ollessani yhteydessä poliisiin ihmettelin erikoisia henkilööni meneviä kysymyksiä rikosilmoituksen sijaan, joka tuntui olevan sivuseikka. Kun vahinko oli jo tapahtunut, minulle selvisi olleeni koko ajan yhteydessä vain psykiatriseen sairaanhoitajaan, joka toimii poliisin tiloissa. Käydessämme asian takia poliisiasemalla läsnä ei ollut poliisia, tämä psykiatrinen sairaanhoitaja vain, asumisneuvoja ja me molemmat metelistä kärsivät asukkaat. En tuolloin 21.10.2015 vielä tiennyt, että itse tutkinta oli päätetty jo päivää ennen. Nähtyään väsymykseni psykiatrinen sairaanhoitaja halusi varata minulle lääkärinajan päästäkseni tarkempiin somaattisenkin puolen tutkimuksiin. En meinannut suostua siihen aiemman kokemukseni perusteella, mutta hoitajan kehuttua lääkäriä maasta taivaaseen suostuin. Aika saatiin perjantaiksi 23.10.2015 ja mukaan tulisi hoitaja ja me molemmat asukkaat asumisneuvojan ollessa estynyt. Jälkikasvullani ei kestänyt kauaa tulla toisiin aatoksiin ja hän kehotti minuakin perumaan ajan, jonka tein torstaina - ja josta ei ehtinyt kulua kuin vuorokausi, niin ambulanssia ja poliisia alkoi lapata rappukäytävään. Vertaistukena minulla oli puhelimen toisessa päässä varatuomari, joka sanoi, ettei minun tarvitse avata ovea ilman laillista perustetta, jonka voin pyytää nähtäväkseni vaikka postiluukun kautta. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu ovea avaamaan, lakimiesystäväni totesi, että ehkä on sitten parasta lähteä mukaan. Vaihdoin vaatteeni järkyttyneen jälkikasvuni seuratessa asiaa ja kertoessaan tulevansa perässäni. Ambulanssikyyti oli hidas ja töyssyinen, jonka jälkeen keskustelin sairaalassa sekä hoitajan että lääkärin kanssa, jonka jälkeen pääsin saman tien pois. Seuraavana päivänä huomasin Kantasta, että rikosilmoitukseni olivat vuotaneet psykiatriselta hoitajalta ilman lupaani ja laittomasti psykiatrille, joka oli laittanut ambulanssin noutamaan minut sairaalaan. Ilman ajan peruuttamista en olisi ikinä saanut tietää, että poliisin tiloista vuodetaan rikosilmoituksia luvatta ja laittomasti eteenpäin, jonka jälkeen psykiatri voi toimia poliisina ja haetuttaa poliisin avustuksella kenet tahansa hoitoon vastapuolen päästessä kuin koira veräjästä. Tällainen väärinkäytös on selvitettävä perin pohjin eikä lääkärinaikojen varaamisessa kannata luottaa muuta kuin itseensä tai luotettaviin ystäviin tai sukulaisiin. Odotamme viimeistään nyt Hekalta uutta sopivaa asuntoa, jossa voimme nukkua yöt rauhassa, kaiken tämän terrorin jälkeen.
Viestissäni "Taivas varjele, mitä sieltä oikein tulee!" on kuvaus siitä, mitä sitten tapahtui:
Lainaus:
Ei ole kevyttä eikä helppoa puolustaa sairaana tässä kunnossa itseään, mutta olen ottanut viimeisetkin voimavarani käyttöön. Kanteluni oli lopulta niin iso, 15 liuskaa liitteineen, ettei se mahtunut 30 megan virallisiin sähköpostilaatikoihin, vaan parin liitetiedoston kokoa oli pienennettävä. Saatuani kanteluni laajalla rintamalla matkaan tuli huojentuneempi tunne siitä, että oikeus vielä voittaa. Olin liittänyt kanteluni mukaan yhteenvedon, jossa nimiä mainitsematta kerroin tapahtuneesta. Printtasin sitä kymmenen kappaletta, jotka kävin kävelysauvalenkiltä tultuani teippaamassa niiden talojen oviin, joiden asukkailla oli ollut näköyhteys ambulanssi- ja poliisioperaatioon 23.10.2015. Halusin kertoa näkemykseni siitä, miten olin antanut psykiatrisen sairaanhoitajan manipuloimana varata poliisin tiloissa itselleni lääkärinajan, jonka peruuttaminen oli johtanut tuohon operaatioon.
Aikaavievien kirjallisten hommien takia muiden puhteitteni suorittaminen viivästyi. Olin jättänyt aamusivujen kirjoittamisen tarkoituksella kesken päivittääkseni tapahtumia niihin. Sain oikoluettua aamusivuni vasta kello 3.22, jonka jälkeen pääsin nukkumaan. Tosin korvatulppa oli jätettävä pois kuullakseni herätyskellon soiton aamulla. Nukahtamisesta ei tullut vaan mitään yläkerran metelin alettua puoli neljältä, jonka jälkeen yritin torkkua lisää. Mutta puoli viiden aikaan olohuoneen ja parvekkeen yläpuolella alkoi toistuva, hakkaava ääni, johon pelkäsin poikani heräävän herättyään juuri edellisaamuna neljältä yläkerran meteliin, jonka jälkeen ei saanut unta. Olin niin vihainen lapseni puolesta, että joku kehtasi häiritä toisten yörauhaa niin. Olin kuin ärjyvä leijona, jonka luita stressi alkoi nakertaa.
Kellon herättäessä aamulla keitin kahvia ja aloin kirjoittamaan aamusivuja, jotka jouduin jättämään kesken. Aika kirurgisessa oli järkytys lääkärin sanoessa aivan kylmästi, ettei minua voi leikata enää vammojeni ollessa liian laajat. Muserruin jo siellä vastaanotolla ja itkin lähes koko matkan kotiin, jossa yritin koota itseäni.
Vaan kas kummaa, taas ovella kolkutellaan ja ollaan aivan kuin tulossa sisälle. Mitä ihmettä? Poikani huomaa Kantasta, että psykiatri on tehnyt uuden mielenterveyden arviointipyynnön asumisneuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan soiteltua, että olen liimaillut lappuja porraskäytäviin, lähetellyt hirveät määrät muka viestejä ja muuta, vaikka olen reklamoinut metelistä vain asumisneuvojan puhelinvastaajaan. Lääkärille on herännyt epäilys, että kärsin akustisesta hallusinaatiosta kuullessani meteliä, josta ilmoittaa jälleen hätäkeskukseen ja haetuttaa minua uuteen arvioon. Samalla poliisillekin on tehty jo uusi virka-apupyyntö.
Enpä ole pahemmassa myrskynsilmässä vielä ollut. Aamusivujen jatkaminen ei siinä härdellissä oikein suju, mutta yritän raapustaa jotakin. Olen jo päättänyt, etten lähde ilman poliisia minnekään. Olen juuri kannellut koko konkkaronkasta; asumisneuvojasta, psykiatrisesta sairaanhoitajasta ja psykiatrista, joilla ei ole muuta hommaa kuin kiusata sairasta ihmistä. He eivät tiedä, että se ns. lappunen on liitteenä osa kantelukirjelmää yrittäessään haetuttaa sillä minua. Epätietoisissa tunnelmissa jään odottamaan poliisia, jota ei tule.
Illemmalla kerään vielä tuhkatkin pesästä ja kantelen koko operaatiosta ja kaikista rikosilmoitukseeni liittyvistä potilasmerkinnöistä. Missä vaiheessa lääkäristä on tullut poliisi? Tämähän on skandaali. Poikakin on kirjoittamassa jo omaa sähköpostiaan muiden suullisten ja kirjallisten lausuntojensa lisäksi kärsittyään koko ajan samasta metelistä kuin minä. Jostain syystä yläkerran porukkaa ei kutsuta mielenterveyden arvioon, vaikkei ongelma ratkea täältä päästä. Jäämme seuraamaan ja odottamaan, mihin ihme touhu johtaa.
Tämmöistä soopaa syntyi, jota oli pakko vähän oikaista:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Julius Maaskola ayl
Psykiatrian konsultaatiopkl, Helsingin sote terveydenhuolto
2.11.2015
Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDEN ARVIOON TOIMITTAMINEN
Asumisneuvojalta ja poliisin psyk. sh:lta tulee potilaasta jälleen yhteydenotto. Pot. on viime päivinä kirjoitellut viestejä ja lähetellyt niitä asumisneuvojalle. Asuintalossaan on liimaillut taloyhtiön rappukäytäviin itsekirjoittamansa pitkän selostuksen tilanteestaan ja häirinnästään, jonka kohteeksi kokee joutuneensa.
Pot. on siis tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille ja asumisneuvojalle. Lähettelee tälle spostiviestejä sekä tekstiviestejä läpi yön pidemmän aikaa häiriten näin virkailijan vapaa-aikaa. Lisäksi on lähettänyt poliisille lukuisia ääni-ja kuvatallenteita, joissa pyrkii tuomaan esiin häirinnän. Olen katsonut tallenteet, enkä voinut todeta niissä mitään saatekirjeissä mainituista huuteluista, kolauksista tai muista äänistä. Minulle heräsi epäily akustisista hallusinaatioista, joista pot. kärsii eikä niitä siksi ole tallenteissa. Ilmoitan jälleen hätäkeskukseen ja pyydän toimittamaan uudelleen MT-arvioon. Teen myös virka-apupyynnön, sillä pot. tulee tod.näköisesti kieltäytymään arvioon toimittamisesta.
Oikeasti en ole kirjoittanut enkä lähettänyt asumisneuvojalle ainoatakaan tekstiviestiä enkä muutakaan viestiä, enkä yhtään sähköpostiviestiäkään, jota muut eivät olisi tämän jutun yhteydessä saaneet, viimeisen löytyessä sähköpostiketjusta 2.10.2015. En ole tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille, ja vaikka olisinkin, psykiatri ei ole poliisi eikä oikea henkilö arvioimaan eikä tutkimaan rikosilmoituksia, jotka on hänelle laittomasti ja luvatta vuodettu. En ole lähetellyt asumisneuvojalle sähköpostiviestejä enkä tekstiviestejä läpi yön, en ollenkaan; soittanut ainoastaan virkanumeronsa vastaajaan ilmoittaakseni metelistä, joka on häirinnyt untamme öisin, joka näkyy puhelinyhtiön lokitiedoissakin.
Mutta homma pyörii näin, ja toinen on jo komppaamassa Helsingin huippusotessa:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Anu Tähkiö osastonlääkäri
Haartmanin psykiatrinen päivys, Helsingin sote terveydenhuolto
3.11.2015
Hoidon suunnittelu
Suunnitelma
Oltu yhteydessä eilen ensihoitoon ja ensihoidon lääkäriin. Potilaan kotona on pyritty käymään, muttei ole tavoitettu. Turvalukko ollut päällä. Voimassaoleva virka-apupyyntö tehty, jos tavoitetaan.
En ole koskaan tavannut noita lääkäreitä ja ihmettelen, miten he voivat kirjoittaa noin paljon paskaa tuntematta minua yhtään?
Tein järkyttävän virheen luottaessani tuollaisiin ihmisiin, joita ei taida saada kuin vain lakimiesarmeija pysähtymään ja perääntymään.
Ei ole niin, ettenkö tarvitsisi aamusivujani edelleen kaikkien tuhansien kirjoittamieni liuskojen jälkeen, että voisin hötkyillä vaan. Onneksi tämä on elämäntapa, joka kasvattaa ja kouluttaa minua, johon voin purkaa ahdistukseni. Aamusivuissa ei valmistu mihinkään, niitä pitää kirjoittaa päivästä päivään tepsiäkseen mihinkään. Toki rukouskin auttaa, jos ei pysty kirjoittamaan. Mutta niin kauan kuin pystyn, kirjoitan. Kirjoittaessa myös kypsyy kaikenlaista ja pääsee monen asian yli. Kirjoittaa sitä sun tätä ja samalla kuin huomaamattaan mielessä on kypsynyt jotain, niin kuin minulla eilen, että julkaisen nuo jälkimmäisetkin potilasmerkinnät. Enemmän ne kertovat noista lääkäreistä ja heidän metodeistaan kuin minusta. Tajusin senkin, ettei minun kannata eikä edes tarvitse alkaa todistella olevani terve. Minussa on yhtä sun toista vikaa ja häikkää siellä sun täällä ja lisää tulee ikääntyessäni ja sairastaessani. Esimerkiksi lauantaina laitoin kattilan mikroon, vaikka se piti laittaa takaisin jääkaappiin otettuani ruokaa. Onneksi havahduin virheeseen teräskattilan mentyä väärään paikkaan. Mutta vaikka spirokeetta rouskuttaa aivojani, Suomessa ei ole kroonista borrelioosia. Lääkärit voivat päättää niin ja paljon muutakin, ja tehdä mitä vaan, olla jopa noudattamatta lakia, vaikka se koskee myös heitä. Varsinkin psykiatriassa mielikuvitus ja mielivalta yhdistyvät vähän liiankin tehokkaasti, turhanpäiväisiin ja kalliisiin ambulanssikyydityksiin asti. Juuri pari päivää sitten näimme poikani kanssa, kuinka ambulanssi ja poliisi köröttelivät kuin majakka ja perävaunu kapeaa katua peräkkäin. Meidän molempien mieleen tuli, että ollaanko sitä menossa jonkun kotiovelle taas ja mitä varten. Onko Maaskola ollut asialla taas, ajattelin.
Tiistaina 17.11.2015 ollessani hirveän väsynyt ja kipeä aloitin aamusivuni ennen puoltapäivää jatkaen iltapäivään asti. Kirjoitin muun muassa näin:
Lainaus:
Kello 15.17 jatkaessani hirveän hermostuneena aistiessani jotain pahaa ilmassa. Arvostelin viime yönä ketjussani "Aamusivuista elämän ehtoosivuihin" psykiatri Maaskolan ns. hoitotiimiä, johon kuuluu kaikki asiat yhteen sössivä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, kirjoitin, ja kerroin, kuinka poikani on herännyt painajaisiin ja hänen sydämensä alkanut hakata pelkästä postin tippumisesta lattialle perusturvan mentyä. Maaskolaa huvittaisi varmaan nitistää kritiikkini, jos vain keksisi keinot siihen, ja juuri se on painostavan tunteeni taustalla; onhan hän jo 2.11.2015 tehnyt minusta voimassa olevan virka-apupyynnön, joka on Haartmanin sairaalan osastonlääkäri Tähkiönkin 3.11.2015 päivittämä, jolla olen tehty kuin lainsuojattomaksi, joka on ihan karsea tunne. - Herra, ole kanssani. Mieleeni tuli raamatunkohta: "Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen." Tuo on 1. Pietarin kirjeestä 5:8-11 kirjoitettuani kohdan vähän pidempänä lohdulliseen loppuunsa asti, jota oikolukiessani sain ihanan Pyhän Hengen lukiessani sanoja: "kaiken armon Jumala", kellon ollessa 16.01 silloin. Kiitos rakas Jumala ihanasta Pyhästä Hengestäsi, joka tuntuu vieläkin. Et ole hylännyt etkä jättänyt minua yksin.
--
ღ
Herra, suojele lastani ja rakkaitani. Ole aina kanssamme, päästä meidät pahasta ja sairauksista. Ylistetty olet Herramme ja Jumalamme! Aamen.
(Kello 16.22. Oikoluvun jälkeen kello 16.47, kun ulkona on 4,7 astetta lämmintä saatuani Pyhän Hengen jälleen lukiessani Pietarin kirjeen kohtaa.)
Siteeraan aamusivuissani 1. Pietarin kirjettä 5:8-11, jonka raapustin käsin niin kuin kaiken muunkin, mutta kopioidessani tietokoneelle samaa kohtaa huomasin Uskonkirjat.netistä upean alun, joka sekin pitäisi ottaa mukaan, 1. Piet. 5:6-11:
Lainaus:
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät.
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.
Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa.
Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.
Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.
Minulla oli tiistaina sellainen tunne, että jos en julkaise potilasmerkintöjä, noita syntyy vielä lisää. Keskiviikkona eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta tuli kirje, jossa kerrottiin asian olevan jo vireillä hallintokanteluna poliisissa ja mukana oli muutakin tärkeää tietoa.
Viesti 11840La 21 Mar 2015, 21:09 (GMT+2) Aihe: Re: Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia
Kuten edeltä ja tuolta ja tuolta voi lukea, kaikki alkoi pienestä lumipallosta, jonka Hekan asumisneuvoja laittoi liikkeelle annettuani hänen varata lääkärinajan itselleni. Ei olisi kannattanut, sillä samalla siinä ohessa liikkui tietoa, josta kaikki sai alkunsa. Se, mistä poikani ja minä kärsimme, olikin vain "harhaa". Oli järkytys huomata, mitä asumisneuvoja oli sanellut potilastietoihini, jonka päivitin rikosilmoitukseenikin tajuamatta, että poliisin tiloissa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja oli ottanut siitä kopin ja kasvattanut lumipalloa isommaksi. Kerrottuani järkyttävästä kokemuksesta asumisneuvojan ja poikani läsnäollessa, miten kaikki oli muuttunut pelkäksi "harhaksi" vain ja etten menisi enää minnekään lääkäriin, psykiatrinen sairaanhoitaja ymmärsi ja oli tilanteen tasalla. Hän tunsi lääkärin, johon oli oppinut luottamaan ja joka laittoi tuulemaan, jonka kautta pääsisin sellaisiin somaattisen puolen tutkimuksiinkin, joihin ei muualta päässyt. Voisiko hän varata minulle ajan? - Nooh, kai joo sitten, kun kerran tarjotaan. Ikinä en olisi uskonut, mitä tapahtui tullessani toisiin aatoksiin. Lumipallo jatkoi kasvamistaan, ihan hirveisiin mittasuhteisiin eikä lopeta, ja on jo jyräämässä päältäni.
Halusin oikaista asioita ja sunnuntain 1.11.2015 vastaisena yönä käytin vuosikausia pakertamaani kirjoitustaitoa asiakirjaan, jonka aioin liittää kanteluuni mukaan ja printata myös kerrostaloalueen lähioviin. Sunnuntaiehtoon koittaessa sain kanteluni lähtemään, jonka jälkeen oli printtien vuoro, joita tulostin kymmenen kappaletta ja kävin teippaamassa oviin:
Lainaus:
Ambulanssi- ja poliisioperaatio 23.10.2015
Kesäkuun alussa yläkertaamme muutti uudet naapurit, jonka jälkeen meillä ei ole ollut enää yörauhaa. Se on jatkunut yöstä yöhön kolistelulla ja muulla metelillä, joka on kantautunut pääosin vain meille alakertaan. Yritettyäni sanoa asiasta kauniisti suoraan naapureille sitä ei noteerattu, jonka jälkeen harvat kirjalliset yhteydenottoni aiheuttivat julman kostamisen, jossa yöaikaan tömisteltiin lattiaa ja tiputettiin tavaroita. Koska Hekassa ei välitetty puuttua asiaan, aloin videoida meteliä, josta todistajana on toinenkin asukas, jota ei ole otettu huomioon. Nyt sunnuntain vastaisena yönä 1.11.2015 hän heräsi yläkerrasta kuuluvaan meteliin aamuneljältä saatuani itse nukuttua silikoninen korvatulppa korvassani edes vähän. Seitsemän jälkeen alkoi uusi meteli, joka lain mukaan onkin mahdollista, josta syystä tänä puolen vuoden aikana emme ole voineet nukkua yhtään aamua rauhassa pidempään ylösnousujen yhteydessä tapahtuvien ovenpaiskomisten, pallon pompottamisen ja muun metelin takia. Tilanteen ollessa niin paha, kun kiusaamista ei ole hillinnyt edes tieto siitä, kuinka sairas punkinpuremista ja muusta olen, tein tapahtumista rikosilmoituksen ja ilmoituksen häiritsevästä asumisesta, johon en lähtenyt pyytämään muiden asukkaiden nimiä jäätyämme ongelman kanssa yksin. Käydessämme Hekan toimistolla 24.9.2015 ollessani hirveän väsynyt annoin asumisneuvojalle luvan varata minulle ajan terveyskeskuksesta, jonne hän tulisi mukaani. Järkytys oli hirveä huomattuani Kantasta, että potilastietoihini oli ilmestyneet sanat, että asumisneuvojan mielestä minulla voisi olla harhoja. Reklamoin poliisillekin asiasta ja jouduin näkemään hirveästi vaivaa oikaistakseni nuo merkinnät, jollaisia ei ole ollut kertaakaan aiemmin 55 vuoteen. Ollessani yhteydessä poliisiin ihmettelin erikoisia henkilööni meneviä kysymyksiä rikosilmoituksen sijaan, joka tuntui olevan sivuseikka. Kun vahinko oli jo tapahtunut, minulle selvisi olleeni koko ajan yhteydessä vain psykiatriseen sairaanhoitajaan, joka toimii poliisin tiloissa. Käydessämme asian takia poliisiasemalla läsnä ei ollut poliisia, tämä psykiatrinen sairaanhoitaja vain, asumisneuvoja ja me molemmat metelistä kärsivät asukkaat. En tuolloin 21.10.2015 vielä tiennyt, että itse tutkinta oli päätetty jo päivää ennen. Nähtyään väsymykseni psykiatrinen sairaanhoitaja halusi varata minulle lääkärinajan päästäkseni tarkempiin somaattisenkin puolen tutkimuksiin. En meinannut suostua siihen aiemman kokemukseni perusteella, mutta hoitajan kehuttua lääkäriä maasta taivaaseen suostuin. Aika saatiin perjantaiksi 23.10.2015 ja mukaan tulisi hoitaja ja me molemmat asukkaat asumisneuvojan ollessa estynyt. Jälkikasvullani ei kestänyt kauaa tulla toisiin aatoksiin ja hän kehotti minuakin perumaan ajan, jonka tein torstaina - ja josta ei ehtinyt kulua kuin vuorokausi, niin ambulanssia ja poliisia alkoi lapata rappukäytävään. Vertaistukena minulla oli puhelimen toisessa päässä varatuomari, joka sanoi, ettei minun tarvitse avata ovea ilman laillista perustetta, jonka voin pyytää nähtäväkseni vaikka postiluukun kautta. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu ovea avaamaan, lakimiesystäväni totesi, että ehkä on sitten parasta lähteä mukaan. Vaihdoin vaatteeni järkyttyneen jälkikasvuni seuratessa asiaa ja kertoessaan tulevansa perässäni. Ambulanssikyyti oli hidas ja töyssyinen, jonka jälkeen keskustelin sairaalassa sekä hoitajan että lääkärin kanssa, jonka jälkeen pääsin saman tien pois. Seuraavana päivänä huomasin Kantasta, että rikosilmoitukseni olivat vuotaneet psykiatriselta hoitajalta ilman lupaani ja laittomasti psykiatrille, joka oli laittanut ambulanssin noutamaan minut sairaalaan. Ilman ajan peruuttamista en olisi ikinä saanut tietää, että poliisin tiloista vuodetaan rikosilmoituksia luvatta ja laittomasti eteenpäin, jonka jälkeen psykiatri voi toimia poliisina ja haetuttaa poliisin avustuksella kenet tahansa hoitoon vastapuolen päästessä kuin koira veräjästä. Tällainen väärinkäytös on selvitettävä perin pohjin eikä lääkärinaikojen varaamisessa kannata luottaa muuta kuin itseensä tai luotettaviin ystäviin tai sukulaisiin. Odotamme viimeistään nyt Hekalta uutta sopivaa asuntoa, jossa voimme nukkua yöt rauhassa, kaiken tämän terrorin jälkeen.
Viestissäni "Taivas varjele, mitä sieltä oikein tulee!" on kuvaus siitä, mitä sitten tapahtui:
Lainaus:
Ei ole kevyttä eikä helppoa puolustaa sairaana tässä kunnossa itseään, mutta olen ottanut viimeisetkin voimavarani käyttöön. Kanteluni oli lopulta niin iso, 15 liuskaa liitteineen, ettei se mahtunut 30 megan virallisiin sähköpostilaatikoihin, vaan parin liitetiedoston kokoa oli pienennettävä. Saatuani kanteluni laajalla rintamalla matkaan tuli huojentuneempi tunne siitä, että oikeus vielä voittaa. Olin liittänyt kanteluni mukaan yhteenvedon, jossa nimiä mainitsematta kerroin tapahtuneesta. Printtasin sitä kymmenen kappaletta, jotka kävin kävelysauvalenkiltä tultuani teippaamassa niiden talojen oviin, joiden asukkailla oli ollut näköyhteys ambulanssi- ja poliisioperaatioon 23.10.2015. Halusin kertoa näkemykseni siitä, miten olin antanut psykiatrisen sairaanhoitajan manipuloimana varata poliisin tiloissa itselleni lääkärinajan, jonka peruuttaminen oli johtanut tuohon operaatioon.
Aikaavievien kirjallisten hommien takia muiden puhteitteni suorittaminen viivästyi. Olin jättänyt aamusivujen kirjoittamisen tarkoituksella kesken päivittääkseni tapahtumia niihin. Sain oikoluettua aamusivuni vasta kello 3.22, jonka jälkeen pääsin nukkumaan. Tosin korvatulppa oli jätettävä pois kuullakseni herätyskellon soiton aamulla. Nukahtamisesta ei tullut vaan mitään yläkerran metelin alettua puoli neljältä, jonka jälkeen yritin torkkua lisää. Mutta puoli viiden aikaan olohuoneen ja parvekkeen yläpuolella alkoi toistuva, hakkaava ääni, johon pelkäsin poikani heräävän herättyään juuri edellisaamuna neljältä yläkerran meteliin, jonka jälkeen ei saanut unta. Olin niin vihainen lapseni puolesta, että joku kehtasi häiritä toisten yörauhaa niin. Olin kuin ärjyvä leijona, jonka luita stressi alkoi nakertaa.
Kellon herättäessä aamulla keitin kahvia ja aloin kirjoittamaan aamusivuja, jotka jouduin jättämään kesken. Aika kirurgisessa oli järkytys lääkärin sanoessa aivan kylmästi, ettei minua voi leikata enää vammojeni ollessa liian laajat. Muserruin jo siellä vastaanotolla ja itkin lähes koko matkan kotiin, jossa yritin koota itseäni.
Vaan kas kummaa, taas ovella kolkutellaan ja ollaan aivan kuin tulossa sisälle. Mitä ihmettä? Poikani huomaa Kantasta, että psykiatri on tehnyt uuden mielenterveyden arviointipyynnön asumisneuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan soiteltua, että olen liimaillut lappuja porraskäytäviin, lähetellyt hirveät määrät muka viestejä ja muuta, vaikka olen reklamoinut metelistä vain asumisneuvojan puhelinvastaajaan. Lääkärille on herännyt epäilys, että kärsin akustisesta hallusinaatiosta kuullessani meteliä, josta ilmoittaa jälleen hätäkeskukseen ja haetuttaa minua uuteen arvioon. Samalla poliisillekin on tehty jo uusi virka-apupyyntö.
Enpä ole pahemmassa myrskynsilmässä vielä ollut. Aamusivujen jatkaminen ei siinä härdellissä oikein suju, mutta yritän raapustaa jotakin. Olen jo päättänyt, etten lähde ilman poliisia minnekään. Olen juuri kannellut koko konkkaronkasta; asumisneuvojasta, psykiatrisesta sairaanhoitajasta ja psykiatrista, joilla ei ole muuta hommaa kuin kiusata sairasta ihmistä. He eivät tiedä, että se ns. lappunen on liitteenä osa kantelukirjelmää yrittäessään haetuttaa sillä minua. Epätietoisissa tunnelmissa jään odottamaan poliisia, jota ei tule.
Illemmalla kerään vielä tuhkatkin pesästä ja kantelen koko operaatiosta ja kaikista rikosilmoitukseeni liittyvistä potilasmerkinnöistä. Missä vaiheessa lääkäristä on tullut poliisi? Tämähän on skandaali. Poikakin on kirjoittamassa jo omaa sähköpostiaan muiden suullisten ja kirjallisten lausuntojensa lisäksi kärsittyään koko ajan samasta metelistä kuin minä. Jostain syystä yläkerran porukkaa ei kutsuta mielenterveyden arvioon, vaikkei ongelma ratkea täältä päästä. Jäämme seuraamaan ja odottamaan, mihin ihme touhu johtaa.
Tämmöistä soopaa syntyi, jota oli pakko vähän oikaista:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Julius Maaskola ayl
Psykiatrian konsultaatiopkl, Helsingin sote terveydenhuolto
2.11.2015
Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDEN ARVIOON TOIMITTAMINEN
Asumisneuvojalta ja poliisin psyk. sh:lta tulee potilaasta jälleen yhteydenotto. Pot. on viime päivinä kirjoitellut viestejä ja lähetellyt niitä asumisneuvojalle. Asuintalossaan on liimaillut taloyhtiön rappukäytäviin itsekirjoittamansa pitkän selostuksen tilanteestaan ja häirinnästään, jonka kohteeksi kokee joutuneensa.
Pot. on siis tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille ja asumisneuvojalle. Lähettelee tälle spostiviestejä sekä tekstiviestejä läpi yön pidemmän aikaa häiriten näin virkailijan vapaa-aikaa. Lisäksi on lähettänyt poliisille lukuisia ääni-ja kuvatallenteita, joissa pyrkii tuomaan esiin häirinnän. Olen katsonut tallenteet, enkä voinut todeta niissä mitään saatekirjeissä mainituista huuteluista, kolauksista tai muista äänistä. Minulle heräsi epäily akustisista hallusinaatioista, joista pot. kärsii eikä niitä siksi ole tallenteissa. Ilmoitan jälleen hätäkeskukseen ja pyydän toimittamaan uudelleen MT-arvioon. Teen myös virka-apupyynnön, sillä pot. tulee tod.näköisesti kieltäytymään arvioon toimittamisesta.
Oikeasti en ole kirjoittanut enkä lähettänyt asumisneuvojalle ainoatakaan tekstiviestiä enkä muutakaan viestiä, enkä yhtään sähköpostiviestiäkään, jota muut eivät olisi tämän jutun yhteydessä saaneet, viimeisen löytyessä sähköpostiketjusta 2.10.2015. En ole tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille, ja vaikka olisinkin, psykiatri ei ole poliisi eikä oikea henkilö arvioimaan eikä tutkimaan rikosilmoituksia, jotka on hänelle laittomasti ja luvatta vuodettu. En ole lähetellyt asumisneuvojalle sähköpostiviestejä enkä tekstiviestejä läpi yön, en ollenkaan; soittanut ainoastaan virkanumeronsa vastaajaan ilmoittaakseni metelistä, joka on häirinnyt untamme öisin, joka näkyy puhelinyhtiön lokitiedoissakin.
Mutta homma pyörii näin, ja toinen on jo komppaamassa Helsingin huippusotessa:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Anu Tähkiö osastonlääkäri
Haartmanin psykiatrinen päivys, Helsingin sote terveydenhuolto
3.11.2015
Hoidon suunnittelu
Suunnitelma
Oltu yhteydessä eilen ensihoitoon ja ensihoidon lääkäriin. Potilaan kotona on pyritty käymään, muttei ole tavoitettu. Turvalukko ollut päällä. Voimassaoleva virka-apupyyntö tehty, jos tavoitetaan.
En ole koskaan tavannut noita lääkäreitä ja ihmettelen, miten he voivat kirjoittaa noin paljon paskaa tuntematta minua yhtään?
Tein järkyttävän virheen luottaessani tuollaisiin ihmisiin, joita ei taida saada kuin vain lakimiesarmeija pysähtymään ja perääntymään.
Ei ole niin, ettenkö tarvitsisi aamusivujani edelleen kaikkien tuhansien kirjoittamieni liuskojen jälkeen, että voisin hötkyillä vaan. Onneksi tämä on elämäntapa, joka kasvattaa ja kouluttaa minua, johon voin purkaa ahdistukseni. Aamusivuissa ei valmistu mihinkään, niitä pitää kirjoittaa päivästä päivään tepsiäkseen mihinkään. Toki rukouskin auttaa, jos ei pysty kirjoittamaan. Mutta niin kauan kuin pystyn, kirjoitan. Kirjoittaessa myös kypsyy kaikenlaista ja pääsee monen asian yli. Kirjoittaa sitä sun tätä ja samalla kuin huomaamattaan mielessä on kypsynyt jotain, niin kuin minulla eilen, että julkaisen nuo jälkimmäisetkin potilasmerkinnät. Enemmän ne kertovat noista lääkäreistä ja heidän metodeistaan kuin minusta. Tajusin senkin, ettei minun kannata eikä edes tarvitse alkaa todistella olevani terve. Minussa on yhtä sun toista vikaa ja häikkää siellä sun täällä ja lisää tulee ikääntyessäni ja sairastaessani. Esimerkiksi lauantaina laitoin kattilan mikroon, vaikka se piti laittaa takaisin jääkaappiin otettuani ruokaa. Onneksi havahduin virheeseen teräskattilan mentyä väärään paikkaan. Mutta vaikka spirokeetta rouskuttaa aivojani, Suomessa ei ole kroonista borrelioosia. Lääkärit voivat päättää niin ja paljon muutakin, ja tehdä mitä vaan, olla jopa noudattamatta lakia, vaikka se koskee myös heitä. Varsinkin psykiatriassa mielikuvitus ja mielivalta yhdistyvät vähän liiankin tehokkaasti, turhanpäiväisiin ja kalliisiin ambulanssikyydityksiin asti. Juuri pari päivää sitten näimme poikani kanssa, kuinka ambulanssi ja poliisi köröttelivät kuin majakka ja perävaunu kapeaa katua peräkkäin. Meidän molempien mieleen tuli, että ollaanko sitä menossa jonkun kotiovelle taas ja mitä varten. Onko Maaskola ollut asialla taas, ajattelin.
Tiistaina 17.11.2015 ollessani hirveän väsynyt ja kipeä aloitin aamusivuni ennen puoltapäivää jatkaen iltapäivään asti. Kirjoitin muun muassa näin:
Lainaus:
Kello 15.17 jatkaessani hirveän hermostuneena aistiessani jotain pahaa ilmassa. Arvostelin viime yönä ketjussani "Aamusivuista elämän ehtoosivuihin" psykiatri Maaskolan ns. hoitotiimiä, johon kuuluu kaikki asiat yhteen sössivä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, kirjoitin, ja kerroin, kuinka poikani on herännyt painajaisiin ja hänen sydämensä alkanut hakata pelkästä postin tippumisesta lattialle perusturvan mentyä. Maaskolaa huvittaisi varmaan nitistää kritiikkini, jos vain keksisi keinot siihen, ja juuri se on painostavan tunteeni taustalla; onhan hän jo 2.11.2015 tehnyt minusta voimassa olevan virka-apupyynnön, joka on Haartmanin sairaalan osastonlääkäri Tähkiönkin 3.11.2015 päivittämä, jolla olen tehty kuin lainsuojattomaksi, joka on ihan karsea tunne. - Herra, ole kanssani. Mieleeni tuli raamatunkohta: "Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen." Tuo on 1. Pietarin kirjeestä 5:8-11 kirjoitettuani kohdan vähän pidempänä lohdulliseen loppuunsa asti, jota oikolukiessani sain ihanan Pyhän Hengen lukiessani sanoja: "kaiken armon Jumala", kellon ollessa 16.01 silloin. Kiitos rakas Jumala ihanasta Pyhästä Hengestäsi, joka tuntuu vieläkin. Et ole hylännyt etkä jättänyt minua yksin.
--
ღ
Herra, suojele lastani ja rakkaitani. Ole aina kanssamme, päästä meidät pahasta ja sairauksista. Ylistetty olet Herramme ja Jumalamme! Aamen.
(Kello 16.22. Oikoluvun jälkeen kello 16.47, kun ulkona on 4,7 astetta lämmintä saatuani Pyhän Hengen jälleen lukiessani Pietarin kirjeen kohtaa.)
Siteeraan aamusivuissani 1. Pietarin kirjettä 5:8-11, jonka raapustin käsin niin kuin kaiken muunkin, mutta kopioidessani tietokoneelle samaa kohtaa huomasin Uskonkirjat.netistä upean alun, joka sekin pitäisi ottaa mukaan, 1. Piet. 5:6-11:
Lainaus:
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät.
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.
Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa.
Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.
Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.
Minulla oli tiistaina sellainen tunne, että jos en julkaise potilasmerkintöjä, noita syntyy vielä lisää. Keskiviikkona eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta tuli kirje, jossa kerrottiin asian olevan jo vireillä hallintokanteluna poliisissa ja mukana oli muutakin tärkeää tietoa.
Vaikkei näin saisi ikinä tapahtua eikä tällaista voi hyväksyä, on tässä koko ajan ollut humoristisiakin piirteitä. Selostettuani asiaa puhelimessa lakimiehelle hän tippui puolessa välissä kelkasta ja pyysi lähettämään sähköpostia. Tehtyäni sitten työtä käskettyä ja laitettuani sähköpostiketjut matkaan hänen postilaatikkonsa meni viesteistäni tukkoon.
Viesti 12110Su 19 Kes 2016, 2:30 (GMT+2) Aihe: Re: Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia
Kuten edeltä ja tuolta ja tuolta voi lukea, kaikki alkoi pienestä lumipallosta, jonka Hekan asumisneuvoja laittoi liikkeelle annettuani hänen varata lääkärinajan itselleni. Ei olisi kannattanut, sillä samalla siinä ohessa liikkui tietoa, josta kaikki sai alkunsa. Se, mistä poikani ja minä kärsimme, olikin vain "harhaa". Oli järkytys huomata, mitä asumisneuvoja oli sanellut potilastietoihini, jonka päivitin rikosilmoitukseenikin tajuamatta, että poliisin tiloissa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja oli ottanut siitä kopin ja kasvattanut lumipalloa isommaksi. Kerrottuani järkyttävästä kokemuksesta asumisneuvojan ja poikani läsnäollessa, miten kaikki oli muuttunut pelkäksi "harhaksi" vain ja etten menisi enää minnekään lääkäriin, psykiatrinen sairaanhoitaja ymmärsi ja oli tilanteen tasalla. Hän tunsi lääkärin, johon oli oppinut luottamaan ja joka laittoi tuulemaan, jonka kautta pääsisin sellaisiin somaattisen puolen tutkimuksiinkin, joihin ei muualta päässyt. Voisiko hän varata minulle ajan? - Nooh, kai joo sitten, kun kerran tarjotaan. Ikinä en olisi uskonut, mitä tapahtui tullessani toisiin aatoksiin. Lumipallo jatkoi kasvamistaan, ihan hirveisiin mittasuhteisiin eikä lopeta, ja on jo jyräämässä päältäni.
Halusin oikaista asioita ja sunnuntain 1.11.2015 vastaisena yönä käytin vuosikausia pakertamaani kirjoitustaitoa asiakirjaan, jonka aioin liittää kanteluuni mukaan ja printata myös kerrostaloalueen lähioviin. Sunnuntaiehtoon koittaessa sain kanteluni lähtemään, jonka jälkeen oli printtien vuoro, joita tulostin kymmenen kappaletta ja kävin teippaamassa oviin:
Lainaus:
Ambulanssi- ja poliisioperaatio 23.10.2015
Kesäkuun alussa yläkertaamme muutti uudet naapurit, jonka jälkeen meillä ei ole ollut enää yörauhaa. Se on jatkunut yöstä yöhön kolistelulla ja muulla metelillä, joka on kantautunut pääosin vain meille alakertaan. Yritettyäni sanoa asiasta kauniisti suoraan naapureille sitä ei noteerattu, jonka jälkeen harvat kirjalliset yhteydenottoni aiheuttivat julman kostamisen, jossa yöaikaan tömisteltiin lattiaa ja tiputettiin tavaroita. Koska Hekassa ei välitetty puuttua asiaan, aloin videoida meteliä, josta todistajana on toinenkin asukas, jota ei ole otettu huomioon. Nyt sunnuntain vastaisena yönä 1.11.2015 hän heräsi yläkerrasta kuuluvaan meteliin aamuneljältä saatuani itse nukuttua silikoninen korvatulppa korvassani edes vähän. Seitsemän jälkeen alkoi uusi meteli, joka lain mukaan onkin mahdollista, josta syystä tänä puolen vuoden aikana emme ole voineet nukkua yhtään aamua rauhassa pidempään ylösnousujen yhteydessä tapahtuvien ovenpaiskomisten, pallon pompottamisen ja muun metelin takia. Tilanteen ollessa niin paha, kun kiusaamista ei ole hillinnyt edes tieto siitä, kuinka sairas punkinpuremista ja muusta olen, tein tapahtumista rikosilmoituksen ja ilmoituksen häiritsevästä asumisesta, johon en lähtenyt pyytämään muiden asukkaiden nimiä jäätyämme ongelman kanssa yksin. Käydessämme Hekan toimistolla 24.9.2015 ollessani hirveän väsynyt annoin asumisneuvojalle luvan varata minulle ajan terveyskeskuksesta, jonne hän tulisi mukaani. Järkytys oli hirveä huomattuani Kantasta, että potilastietoihini oli ilmestyneet sanat, että asumisneuvojan mielestä minulla voisi olla harhoja. Reklamoin poliisillekin asiasta ja jouduin näkemään hirveästi vaivaa oikaistakseni nuo merkinnät, jollaisia ei ole ollut kertaakaan aiemmin 55 vuoteen. Ollessani yhteydessä poliisiin ihmettelin erikoisia henkilööni meneviä kysymyksiä rikosilmoituksen sijaan, joka tuntui olevan sivuseikka. Kun vahinko oli jo tapahtunut, minulle selvisi olleeni koko ajan yhteydessä vain psykiatriseen sairaanhoitajaan, joka toimii poliisin tiloissa. Käydessämme asian takia poliisiasemalla läsnä ei ollut poliisia, tämä psykiatrinen sairaanhoitaja vain, asumisneuvoja ja me molemmat metelistä kärsivät asukkaat. En tuolloin 21.10.2015 vielä tiennyt, että itse tutkinta oli päätetty jo päivää ennen. Nähtyään väsymykseni psykiatrinen sairaanhoitaja halusi varata minulle lääkärinajan päästäkseni tarkempiin somaattisenkin puolen tutkimuksiin. En meinannut suostua siihen aiemman kokemukseni perusteella, mutta hoitajan kehuttua lääkäriä maasta taivaaseen suostuin. Aika saatiin perjantaiksi 23.10.2015 ja mukaan tulisi hoitaja ja me molemmat asukkaat asumisneuvojan ollessa estynyt. Jälkikasvullani ei kestänyt kauaa tulla toisiin aatoksiin ja hän kehotti minuakin perumaan ajan, jonka tein torstaina - ja josta ei ehtinyt kulua kuin vuorokausi, niin ambulanssia ja poliisia alkoi lapata rappukäytävään. Vertaistukena minulla oli puhelimen toisessa päässä varatuomari, joka sanoi, ettei minun tarvitse avata ovea ilman laillista perustetta, jonka voin pyytää nähtäväkseni vaikka postiluukun kautta. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu ovea avaamaan, lakimiesystäväni totesi, että ehkä on sitten parasta lähteä mukaan. Vaihdoin vaatteeni järkyttyneen jälkikasvuni seuratessa asiaa ja kertoessaan tulevansa perässäni. Ambulanssikyyti oli hidas ja töyssyinen, jonka jälkeen keskustelin sairaalassa sekä hoitajan että lääkärin kanssa, jonka jälkeen pääsin saman tien pois. Seuraavana päivänä huomasin Kantasta, että rikosilmoitukseni olivat vuotaneet psykiatriselta hoitajalta ilman lupaani ja laittomasti psykiatrille, joka oli laittanut ambulanssin noutamaan minut sairaalaan. Ilman ajan peruuttamista en olisi ikinä saanut tietää, että poliisin tiloista vuodetaan rikosilmoituksia luvatta ja laittomasti eteenpäin, jonka jälkeen psykiatri voi toimia poliisina ja haetuttaa poliisin avustuksella kenet tahansa hoitoon vastapuolen päästessä kuin koira veräjästä. Tällainen väärinkäytös on selvitettävä perin pohjin eikä lääkärinaikojen varaamisessa kannata luottaa muuta kuin itseensä tai luotettaviin ystäviin tai sukulaisiin. Odotamme viimeistään nyt Hekalta uutta sopivaa asuntoa, jossa voimme nukkua yöt rauhassa, kaiken tämän terrorin jälkeen.
Viestissäni "Taivas varjele, mitä sieltä oikein tulee!" on kuvaus siitä, mitä sitten tapahtui:
Lainaus:
Ei ole kevyttä eikä helppoa puolustaa sairaana tässä kunnossa itseään, mutta olen ottanut viimeisetkin voimavarani käyttöön. Kanteluni oli lopulta niin iso, 15 liuskaa liitteineen, ettei se mahtunut 30 megan virallisiin sähköpostilaatikoihin, vaan parin liitetiedoston kokoa oli pienennettävä. Saatuani kanteluni laajalla rintamalla matkaan tuli huojentuneempi tunne siitä, että oikeus vielä voittaa. Olin liittänyt kanteluni mukaan yhteenvedon, jossa nimiä mainitsematta kerroin tapahtuneesta. Printtasin sitä kymmenen kappaletta, jotka kävin kävelysauvalenkiltä tultuani teippaamassa niiden talojen oviin, joiden asukkailla oli ollut näköyhteys ambulanssi- ja poliisioperaatioon 23.10.2015. Halusin kertoa näkemykseni siitä, miten olin antanut psykiatrisen sairaanhoitajan manipuloimana varata poliisin tiloissa itselleni lääkärinajan, jonka peruuttaminen oli johtanut tuohon operaatioon.
Aikaavievien kirjallisten hommien takia muiden puhteitteni suorittaminen viivästyi. Olin jättänyt aamusivujen kirjoittamisen tarkoituksella kesken päivittääkseni tapahtumia niihin. Sain oikoluettua aamusivuni vasta kello 3.22, jonka jälkeen pääsin nukkumaan. Tosin korvatulppa oli jätettävä pois kuullakseni herätyskellon soiton aamulla. Nukahtamisesta ei tullut vaan mitään yläkerran metelin alettua puoli neljältä, jonka jälkeen yritin torkkua lisää. Mutta puoli viiden aikaan olohuoneen ja parvekkeen yläpuolella alkoi toistuva, hakkaava ääni, johon pelkäsin poikani heräävän herättyään juuri edellisaamuna neljältä yläkerran meteliin, jonka jälkeen ei saanut unta. Olin niin vihainen lapseni puolesta, että joku kehtasi häiritä toisten yörauhaa niin. Olin kuin ärjyvä leijona, jonka luita stressi alkoi nakertaa.
Kellon herättäessä aamulla keitin kahvia ja aloin kirjoittamaan aamusivuja, jotka jouduin jättämään kesken. Aika kirurgisessa oli järkytys lääkärin sanoessa aivan kylmästi, ettei minua voi leikata enää vammojeni ollessa liian laajat. Muserruin jo siellä vastaanotolla ja itkin lähes koko matkan kotiin, jossa yritin koota itseäni.
Vaan kas kummaa, taas ovella kolkutellaan ja ollaan aivan kuin tulossa sisälle. Mitä ihmettä? Poikani huomaa Kantasta, että psykiatri on tehnyt uuden mielenterveyden arviointipyynnön asumisneuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan soiteltua, että olen liimaillut lappuja porraskäytäviin, lähetellyt hirveät määrät muka viestejä ja muuta, vaikka olen reklamoinut metelistä vain asumisneuvojan puhelinvastaajaan. Lääkärille on herännyt epäilys, että kärsin akustisesta hallusinaatiosta kuullessani meteliä, josta ilmoittaa jälleen hätäkeskukseen ja haetuttaa minua uuteen arvioon. Samalla poliisillekin on tehty jo uusi virka-apupyyntö.
Enpä ole pahemmassa myrskynsilmässä vielä ollut. Aamusivujen jatkaminen ei siinä härdellissä oikein suju, mutta yritän raapustaa jotakin. Olen jo päättänyt, etten lähde ilman poliisia minnekään. Olen juuri kannellut koko konkkaronkasta; asumisneuvojasta, psykiatrisesta sairaanhoitajasta ja psykiatrista, joilla ei ole muuta hommaa kuin kiusata sairasta ihmistä. He eivät tiedä, että se ns. lappunen on liitteenä osa kantelukirjelmää yrittäessään haetuttaa sillä minua. Epätietoisissa tunnelmissa jään odottamaan poliisia, jota ei tule.
Illemmalla kerään vielä tuhkatkin pesästä ja kantelen koko operaatiosta ja kaikista rikosilmoitukseeni liittyvistä potilasmerkinnöistä. Missä vaiheessa lääkäristä on tullut poliisi? Tämähän on skandaali. Poikakin on kirjoittamassa jo omaa sähköpostiaan muiden suullisten ja kirjallisten lausuntojensa lisäksi kärsittyään koko ajan samasta metelistä kuin minä. Jostain syystä yläkerran porukkaa ei kutsuta mielenterveyden arvioon, vaikkei ongelma ratkea täältä päästä. Jäämme seuraamaan ja odottamaan, mihin ihme touhu johtaa.
Tämmöistä soopaa syntyi, jota oli pakko vähän oikaista:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Julius Maaskola ayl
Psykiatrian konsultaatiopkl, Helsingin sote terveydenhuolto
2.11.2015
Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDEN ARVIOON TOIMITTAMINEN
Asumisneuvojalta ja poliisin psyk. sh:lta tulee potilaasta jälleen yhteydenotto. Pot. on viime päivinä kirjoitellut viestejä ja lähetellyt niitä asumisneuvojalle. Asuintalossaan on liimaillut taloyhtiön rappukäytäviin itsekirjoittamansa pitkän selostuksen tilanteestaan ja häirinnästään, jonka kohteeksi kokee joutuneensa.
Pot. on siis tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille ja asumisneuvojalle. Lähettelee tälle spostiviestejä sekä tekstiviestejä läpi yön pidemmän aikaa häiriten näin virkailijan vapaa-aikaa. Lisäksi on lähettänyt poliisille lukuisia ääni-ja kuvatallenteita, joissa pyrkii tuomaan esiin häirinnän. Olen katsonut tallenteet, enkä voinut todeta niissä mitään saatekirjeissä mainituista huuteluista, kolauksista tai muista äänistä. Minulle heräsi epäily akustisista hallusinaatioista, joista pot. kärsii eikä niitä siksi ole tallenteissa. Ilmoitan jälleen hätäkeskukseen ja pyydän toimittamaan uudelleen MT-arvioon. Teen myös virka-apupyynnön, sillä pot. tulee tod.näköisesti kieltäytymään arvioon toimittamisesta.
Oikeasti en ole kirjoittanut enkä lähettänyt asumisneuvojalle ainoatakaan tekstiviestiä enkä muutakaan viestiä, enkä yhtään sähköpostiviestiäkään, jota muut eivät olisi tämän jutun yhteydessä saaneet, viimeisen löytyessä sähköpostiketjusta 2.10.2015. En ole tehnyt lukuisia ilmoituksia poliisille, ja vaikka olisinkin, psykiatri ei ole poliisi eikä oikea henkilö arvioimaan eikä tutkimaan rikosilmoituksia, jotka on hänelle laittomasti ja luvatta vuodettu. En ole lähetellyt asumisneuvojalle sähköpostiviestejä enkä tekstiviestejä läpi yön, en ollenkaan; soittanut ainoastaan virkanumeronsa vastaajaan ilmoittaakseni metelistä, joka on häirinnyt untamme öisin, joka näkyy puhelinyhtiön lokitiedoissakin.
Mutta homma pyörii näin, ja toinen on jo komppaamassa Helsingin huippusotessa:
Lainaus:
Ajankohta 2.11.2015 - 2.11.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto
Potilaskertomus
PSY
Anu Tähkiö osastonlääkäri
Haartmanin psykiatrinen päivys, Helsingin sote terveydenhuolto
3.11.2015
Hoidon suunnittelu
Suunnitelma
Oltu yhteydessä eilen ensihoitoon ja ensihoidon lääkäriin. Potilaan kotona on pyritty käymään, muttei ole tavoitettu. Turvalukko ollut päällä. Voimassaoleva virka-apupyyntö tehty, jos tavoitetaan.
En ole koskaan tavannut noita lääkäreitä ja ihmettelen, miten he voivat kirjoittaa noin paljon paskaa tuntematta minua yhtään?
Tein järkyttävän virheen luottaessani tuollaisiin ihmisiin, joita ei taida saada kuin vain lakimiesarmeija pysähtymään ja perääntymään.
Pitkä sitaatti tuolta. Olipa vaan semmoinen paukku, ettei helpolla pääse unohtumaan.
Niin kuin täällä jo kerroin, ainakin Helsingissä käytäntönä on, että valittaessaan Tappuraisesta Tuppuraiselle Tappurainen kuittaa ja mitätöi kaiken.
Näin se käytännössä tapahtui, kuten taltioimastani kuvatiedostosta näkyy:
"Lääketieteelliseltä kannalta oli syytä huoleen teidän mielenterveyden vuoksi. Olisimme yhdessä voineet etsiä ratkaisua ongelmiinne ja hankkia teille apua eittämättä vaikeaan tilanteeseen asunnossanne", noin Julius Maaskola kirjoittaa 22.3.2016 tuossa ja epää vaatimukseni asiattomien merkintöjen poistamisesta.
Sävy on sovittelevampi ja ensi alkuun tuo kuulostaa lähes herttaiselta, käytännön osoittauduttua kokonaan muuksi.
Ei pelkästään mielenterveyteni vaan koko terveyteni oli vaarassa vuorokaudesta toiseen jatkuvan häirinnän takia, jota kiusaajien hyyssääminen viranomaisten toimesta vain pahensi; kaiken huippuna ambulanssikuljetus ja poliisien tilaaminen oven taakse, joka rasitti ja vaaransi terveyttäni entisestään auttamatta minua yhtään ja aiheuttaen pojallenikin kauheat traumat.
Kaiken lisäksi Julius Maaskola puhuu itsensä tuossa pussiin. Joko hänen kuulonsa on alkanut palautua pätkittäin myöntäessään "eittämättä" vaikean tilanteen asunnossamme tai hän on tahallaan sepittänyt "paranoidista oirekuvaa" ja "akustista hallusinaatiota" potilastietoihini saadakseen virka-apua poliisilta laittomasti vuodetun rikosilmoitukseni psykiatriseen käsittelyyn.
Luotto poliisiin ja terveydenhuoltoon on oman kokemukseni myötä mennyt.
Vaikka julkkikset ja muut näkyvässä asemassa olevat hehkuttavat kilvan terapioitaan ja masennuksensa hoitamista, he eivät ole samassa asemassa kuin tavalliset ihmiset, joilla ei ole julkisuuden suojaa. Tapahtuu ylilyöntejä, ei harkita niin tarkkaan kuin astuttaessa isommille varpaille.
Jos tällaista sallitaan, masennuksensa hoitaminen on kuin kävelisi suojatiellä, jossa ystävällinen kuljettaja pysähtyy ja antaa tietä, mutta vierestä tullaan suoraan päälle.
Huolestunut yrittää auttaa ja rakentaa, mutta vierestä käydään kimppuun ja rikotaan se, mitä toinen on rakentanut.
Toisessa rakennetaan itsetuntoa ja toisessa hajotetaan - tukahdutetaan, alistetaan ja nujerretaan.
Kun jo pelkkä puolustuskirjoitus ovessa riittää ambulanssin lähettämiseen uudestaan, se tarkoittaa käytännössä sitä, että härski mielivalta jyrää.
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
Ohje
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Omat asetukset
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
Uskonkirkko | Church of Faith
Viesti 11832
Muuta tekstin kokoa: - -