Viesti 59To 08 Hel 2007, 8:37 (GMT+2) Aihe: Vanhusten pahoinvointi - kunnioittavan kohtelun sijaan laiminlyönnin ja kuolemantohtoreiden uhrina
Lainaus:
Koti-ikävää potenut vanhus kuoli hankeen
8.2.2007 07:02
Kova ikävä omaan kotiin koitui ikääntyneen naisen kohtaloksi tiistai-iltana Kirkkonummella.
Terveyskeskuksen vuodeosastolla pari viikkoa hoidettavana ollut nainen pakeni tuuletusikkunan kautta parvekkeelle, ja sieltä edelleen rappusia pitkin pihalle.
Hoitohenkilökunta löysi hänet lopulta kuolleena lumihangesta vain hetkeä sen jälkeen, kun hänen oli huomattu kadonneen. Ulkona oli tuolloin yli 20 astetta pakkasta.
Johtava ylilääkäri Tuija Kumpulainen on hyvin pahoillaan tapahtuneesta. Poliisi selvittää, liittyykö kuolemaan mahdollisesti henkilökunnan hoitovirhe.
Kumpulainen ei siihen kuitenkaan usko.
- Meillä oli normaali määrä ihmisiä töissä illalla. Neljä hoitajaa piti huolta 30 potilaasta, Kumpulainen kertoo.
- Naisella oli kädessään turvaranneke, mutta ikkunoissa meillä ei ole hälytyslaitteita.
- Nyt pitää miettiä, tarvitaanko niitä ovien lisäksi jatkossa myös muualle.
Lähes 90-vuotiasta naista vaivasi Kumpulaisen mukaan voimakas koti-ikävä. Hän ei sopeutunut missään vaiheessa laitoshoitoon.
- Hän oli levoton ja liikkui paljon osastolla. Kun häntä ei näkynyt puoleen tuntiin, epäilyt heräsivät.
- Mielestäni katoaminen havaittiin hyvin nopeasti, mutta sekään ei nyt riittänyt, Kumpulainen kommentoi.
Viesti 63To 08 Hel 2007, 16:31 (GMT+2) Aihe: Oma koti kullan kallis, matkustajakoti vielä kalliimpi....
Me täällä Suomessa olemme niin laitostuneita, että kuljemme narun päässä kohdusta hautaan.
Selviäminen omassa kodissa loppuun asti vaatii iäkkäältä vanhukselta paljon erilaista sopeutumista. Kodinhoitajien, jotka ovat työntekijöitä, työsopimukset eivät edellytä heiltä vanhusten hoitoa. Kodinhoito on laitosmaista, se on eräänlaista yksilökohtaista laitoshoitoa.
Mielestäni tässä yhteiskunnassa pitäisi saada aikaan monia muutoksia ennen kuin hyvinvointi saisi edellytykset toteutua.
Emeritusarkkipiispa John Vikström puuttui puheenvuorossaan Helsingin Sanomissa (20.5.) kipeään asiaan, vanhusten pahoinvointiin. Kun muissa Pohjoismaissa yhdellä hoitajalla on kahdeksan hoidettavaa, suomalaisella hoitajalla on viisitoista. Miksi, Vikström kysyi.
Rahaa olisi, mutta sitä käytetään johonkin muuhun. Arkkipiispan mukaan kyseessä on arvovalinta.
Meillä syötetään vanhuksille kaksi, kolme kertaa enemmän rauhoittavia lääkkeitä kuin muissa Pohjoismaissa. Psyykenlääkkeillä korvataan hoitajia, Vikström toteaa. On sanomattakin selvää, että vanhusten rauhoittaminen lääkkeillä ei ole ihmisarvoista hoitoa.
Tilastojen mukaan vanhuksia on noin 16 prosenttia koko väestöstä. Väestöennuste kertoo määrän kasvavan niin, että vuonna 2030 vanhuksia on 26 prosenttia, neljäsosa kansasta. Voi vain kuvitella, miltä tilanne näyttää tulevaisuudessa. Ero muihin Pohjoismaihin vain kasvaa, mikäli vanhusten hyvinvoinnin laiminlyömistä jatketaan.
Sosiaalipolitiikka, sosiaalihuolto, sairaanhoito ja vanhusten hoito ovat olleet hyvinvoinnin peruspilareita. Ovatko ne sitä enää? Suoritukset ja hyötynäkökohdat painavat vaa’assa enemmän kuin ihmisten tasa-arvo.
Tämän päivän Suomessa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota siihen, miten markkinatalous vaikuttaa ihmiskäsitykseen ja ihmisarvoon.
Ihmisen arvo mitataan hänen ihmisyytensä perusteella. Tätä arvoa ihminen ei ole ansainnut eikä hankkinut, se on hänelle annettu. Ihmisen arvo on ehdoton. Se on olemassa ihmisen suorituksista tai asemasta huolimatta.
Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa vanhusten ihmisarvoiseen elämään. On huolestuttavaa, ettei uusi hallitus ole osoittanut ohjelmassaan poliittista tahtoa saattaa vanhustenhuolto kuntoon.
Sekä taloudelliset että inhimilliset voimavarat asian korjaamiseksi ovat yhteiskunnassamme olemassa. Kysymys on vain ja ainoastaan priorisoinnista.
Emeritusarkkipiispan painavaan vetoomukseen on helppo yhtyä: ”Meillä on sekä velvollisuus että mahdollisuus huolehtia siitä, ettei vanhustenhuollon nykyisestä resurssivajeesta tule pysyvä ihmisyysvaje.”
Intialaisperhe heitti isoäidin roskiin
19.7.2007 13:39
Intialainen pariskunta löysi torstaina 75-vuotiaan naisen kaatopaikalta eteläisessä Tamil Nadun osavaltiossa. Roskien sekaan vanhus oli päätynyt, koska hänen lapsensa ja lapsenlapsensa eivät enää halunneet huolehtia hänestä, kertoi sanomalehti Hindustan Times.
Vanhus oli osittain halvaantunut eikä pystynyt liikkumaan ilman apua. Hän kertoi pelastajilleen tyttärensä riidelleen muun perheen kanssa siitä, kenen pitäisi huolehtia isoäidistä. Lopulta tytär määräsi poikansa heittämään vanhuksen roskiin.
Lapset ovat Intiassa perinteisesti huolehtineet vanhemmistaan, mutta sosiologien mukaan nykyelämän paineiden myötä yhä useampia vanhuksia hylätään tai lähetetään hoitokoteihin.
Monet intialaispoliitikot olivat raivoissaan tapauksen johdosta ja aikoivat pyytää viranomaisia ryhtymään oikeustoimiin perhettä vastaan.
Sairaala lähetti yksin kotiin - vanhus kuoli
7.9.2007 1:13
Hannu Tammisen äiti menehtyi yöllä, kun hänet oli kotiutettu ilman saattajaa.
Hannu Tammisen kodissa Tampereella vallitsee suuri suru. Hänen äitinsä kuoli muutama päivä sitten.
Menetyksensä keskellä Tamminen on raivoissaan. Hän ihmettelee, miksi 83-vuotias huonovointinen Sylvi-äiti lähetettiin sairaalasta yksin kotiin.
- Sain maanantaina tietää, että äitini oli kuollut kotonaan. Olin luullut hänen olevan sairaalassa, sillä sieltä ei ilmoitettu minulle kotiin lähettämisestä, Tamminen sanoo.
Sunnuntaina aamukymmeneltä Tamminen vei äitinsä Hatanpään päivystysasemalle.
Lääkäri otti heidät vastaan.
- Puimme läpi äitini asioita ja nykyistä kuntoa. Hän oli osaksi dementoinut eikä suoriutunut enää edes jokapäiväisistä tehtävistään. Lääkäri myönsi, että tilanne on paha. Hän lupasi, että äiti voi jäädä vuodeosastolle tarkkailuun muutamaksi päiväksi.
Ei ollut paikkoja
Tamminen lähti kotiin. Lindeman jäi makaamaan samoille paareille, joilla oli aiemminkin ollut. Iltapäivällä kello 16 lääkäri soitti Tammiselle, ettei heillä ole vuodepaikkoja ja että hän voisi hakea äitinsä kotiin. Vaihtoehtoisena ratkaisuna lääkäri esitti äidin lähettämistä taksilla asunnolleen.
- Kielsin ehdottomasti lääkärin suunnitelman. Sanoin moneen kertaan, että vastuu on heillä, jos he jättävät äidin sairaalahoitoa vaille.
Lääkäri ilmoitti katsovansa tilanteen uudelleen.
- Luulin kaiken olevan kunnossa, kun minuun ei enää otettu yhteyttä päivystysasemalta. Äitini olikin kotiutettu yksinään alkuillasta.
Lindeman asui palvelutalossa. Tavanomaiselle sovitulle tarkistuskäynnille tullut sairaanhoitaja löysi hänet aamulla. Hoitajan arvion mukaan vanhus oli kuollut jo edellisiltana. Hänellä oli yllään samat vaatteet kuin sairaalamatkalla.
Palvelutalossa ei tiedetty hoitoon hakeutumisesta.
Hannu Tamminen valittaa Hatanpään päivystysaseman menettelystä eteenpäin. Lindemanin kuolinsyy selvitetään ruumiinavauksessa.
Professori Kivelä pelkää vanhustenhuollon ajautuvan armomurhiin
Julkaistu: 5:11
STT
Dementoituneet vanhukset saavat tulevaisuudessa päättää, haluavatko elää vai kuolla, arvelee Turun yliopiston yleislääketieteen professori, vanhustutkija Sirkka-Liisa Kivelä.
Kivelä kertoo Savon Sanomien haastattelussa pelkäävänsä, että Suomi on yhteiskunta, joka ei selviä muulla kuin armomurhilla. Kauhukuvaa tukee tutkijan mielestä viime vuosikymmenien kehitys ja vanhustenhoidon kehittymättömyys. Kivelän mukaan vanhustenhoidon suurin ongelma on tiedon puute.
"Ennen 1990-lukua valmistuneet lääkärit eivät ole saaneet peruskoulutuksessaan päivääkään geriatrista koulutusta tai geriatrisen lääkehoidon koulutusta", Kivelä muistuttaa. Lisäksi Suomessa on yhä ammattikorkeakouluja, joista valmistuville sairaan- ja terveydenhoitajille ei ole opetettu vanhustenhoitotyötä omana oppiaineena.
Kivelän mielestä vanhustenhoidon kehittäminen vaatisi yli sadantuhannen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen lisäkouluttamista.
Hoitajat ja omaiset kantelevat vanhusten laitoshoidosta
16.9.2007 21:31
Vanhusten laitoshoitoa koskevat kantelut ovat lisääntyneet selvästi parin viime vuoden aikana, kertoo MTV3:n uutisten tekemä selvitys.
Valtaosan kanteluista tekevät vanhusten omaiset ja hoitohenkilöstö. Omaiset kantelevat useimmin huonosta hoidosta ja laiminlyönneistä, esimerkiksi märissä vaipoissa pitämisestä, lääkkeiden liikakäytöstä ja käytävällä makuuttamisesta.
Hoitajien tekemät kantelut koskevat useimmin laitosten henkilöstövajetta ja epäpätevän työvoiman käyttöä. Paperilla esitetyt tiedot laitosten henkilöstömääristä ovat usein harhaanjohtavia, sillä hoitohenkilöstöksi on paikoin kirjattu laitosapulaisia, sihteereitä ja jopa talonmiehiä.
MTV3:n uutiset kysyi kanteluiden määrän kehitystä läänien sosiaalitarkastajilta. Kantelut ovat lisääntyneet kaikissa lääneissä.
Valvontaviranomaisten mukaan laiminlyönteihin on vaikea puuttua, koska vanhustenhoitoa säätelevät valtakunnalliset suositukset eivät mahdollista minkäänlaisia sanktioita.
Viesti 851Su 16 Syy 2007, 23:36 (GMT+2) Aihe: Yritetään pitää huolta läheisistämme
Kirjoittaessani tätä viestiä nyt sunnuntaina tuonne Mietintämyssyyn huomasin sen sopivan tähänkin ketjuun, joten liitettäköön se myös tähän:
Lainaus:
Olen kirjoittanut tänään kuusi aamunsivua käsin ja harjoitellut äidinkieltä puhumalla äidin kanssa pitkään puhelimessa :)
o o o
Jatketaanpa tätä hiukkasen. Edellä olevan kirjoitin ennen iltapäiväkahta, tätä nyt puolen yön paikkeilla.
Kirjoitin tänään siis päivänsivuni niin kuin yleensäkin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Soitin myös äidille niin kuin yleensäkin, eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä.
Soitan äidille yleensä päivittäin. Tapa alkoi isäni kuolemasta, halusin auttaa äitiä läpi yhteisen surumme. Samalla huomasin toisen yksinäisyyden, kun pitkäaikainen kumppani oli temmattu yllättäen viereltä pois. En ollutkaan enää mikään lopettamaan noita puheluita, vaikka jonkin välipäivän saatankin joskus pitää, yleensä kuitenkin harvemmin.
Kuvittelin mielessäni tilanteen, miltä minusta itsestäni tuntuisi, jos päivät pitkät kuluisi niin, ettei voisi puhua kenenkään kanssa. Sellaista on liiankin monen vanhuksen elämä. Päivää ei katkaise puhelimen pirinä eikä tutun äänen kuuleminen.
Sellainen elämä on hirveää, sellainen sosiaalinen eristyneisyys. Ei mikään ihme, että joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Ihminen tuntee itsensä tarpeettomaksi, jos kukaan ei välitä eikä muista.
Syytä yksinäisyyteen voi olla vanhuksissa itsessäänkin. He eivät jaksa suuntautua enää ulospäin, voimat ja vireys ovat saattaneet mennä jo aikaa sitten. Puhelintakaan ei oteta välttämättä omaan käteen, vaan odotetaan toisten yhteydenottoja - takana tässä tosin voi olla semmoinenkin juttu, ettei vanhus halua olla "taakkana" tai häiritä toisten elämää, omien lapsiensakaan. Vanhus saattaa valmistautua hiljaa mielessään kuolemaan ja ajatella, että noiden toisten on parempikin tottua elämään ilman häntä...
Kauheita ajatuksia, ja siksipä meikäläinen soittaakin pääsääntöisesti itse omalle äidilleen, odottamatta tämän soittoa. Olen hommannut puhelimeeni riittävästi puheaikaakin kattamaan nuo soitot. Tuntitolkulla ei tarvitse puhua, mutta sen verran, että voidaan vaihtaa kuulumiset.
Monilla vanhuksilla kotieläinkin voisi auttaa yksinäisyyteen, muttei kissankaan kanssa voi kaikkia ajatuksia jakaa, ihmissuhteitakin tarvitaan.
Ja vaikka minulla on monta sisarusta, kukaan heistä ei tietämäni mukaan soita äidille yhtä usein. On ollut monia kertoja, kun äiti on sanonut minun olevan ensimmäinen, joka on soittanut, vaikka päivä on jo pitkällä. Soittoni saattaa hyvinkin olla tuon päivän ensimmäinen ja viimeinen, joten se on arvokas.
Arvokkaita ovat myös puhelimessa vietetyt yhteiset hetket. Viimeksi nyt huomasin, kuinka samalla tavoin ajattelen äidin kanssa hänen kertoessaan juttua ihmisten mahtavuudesta, kuinka joillekin vain maallinen mammona ja meriitit merkitsevät, jopa niin, että hanakasti matkustetaan toisten meriittien kyydissä, jolloin omakin arvo muka nousee. Eikä puhettakaan, että kysyttäisiin tuon itsekehun lomassa, mitä toiselle kuuluu, vaan narsistisesti ajatellaan vain omaa itseään.
Viesti 857To 20 Syy 2007, 12:59 (GMT+2) Aihe: Yli laidan heitetyt vanhukset
Hmmm... Se, että joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias vanhus tekee Suomessa itsemurhan, kuvastaa vanhustenhoidon kurjaa tilaa Suomessa. STT:n uutisen mukaan Suomessa käytetään vanhustenhoitoon melko vähän rahaa verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Kuulin tänään muuten aika karseita juttuja:
Entinen omaishoitaja sanoi kodinhoitajien kertoneen, että vielä vuoden 2000 paikkeilla heillä oli viisi asiakasta päivässä, kun parin vuoden päästä määrä oli kivunnut jo seitsemään asiakkaaseen ja siitä sitten kahdeksaan...
Entinen lähihoitaja puolestaan kertoi vuoden 2005 paikkeilla tilanteen olleen jo se, että seitsemän tunnin työpäivän aikana asiakkaita oli jo 14 ja olisi pitänyt antaa kolme insuliinipiikkiäkin eri osoitteissa yhtä aikaa. Hän myös kertoi, kuinka lähihoitajien molemmat tauko- eli ruokapaikatkin otettiin pois vuokrissa säästämisen takia, jonka jälkeen hoitajien piti syödä jossain puiston penkillä ja käydä puskassa pissillä. Ihmisiltä alkoi tulla jopa kyselyjä, mitä laitapuolen kulkijoita nuo puistossa hiipparit ovat...
o o o
Laskekaapa muuten edellisestä: Jos seitsemän tunnin työpäivän aikana on 14 asiakasta, täytyisi puolen tunnin aikana ehtiä seuraavaan paikkaan ja hoitaa vielä asiakaskin. Ei muuten onnistu, jo matkat vievät sen puoli tuntia. Eikä kolmea insuliinipiikkiäkään voi antaa yhtä aikaa eri osoitteissa. Vanhukset ovat täysin heitteille jätettyjä.
Tämmöinen on siis vanhustenhoidon tila Suomessa. Jotain pitäisi tehdä ja äkkiä, tai vanhusten itsemurhaluvut tässä ns. hyvinvointiyhteiskunnassa vain kasvavat.
Kemin hoitolaitoksissa vanhuksia puetaan yöpuulle jo iltapäivällä ja hygieniasta tingitään. Kaupunginhallituksen mielestä kyse on lomautusten aiheuttamasta tilapäisestä palvelutason laskusta, mutta sosiaali- ja terveystoimi puhuu ihmisarvon alentumisesta ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta.
Lomautusten vaikutuksiin kyllästynyt Lapin lääninhallitus kaavailee hoidon tason palauttamista pakkotoimin.
Kemin kaupunginhallitus päätti perjantaina äänin 6-4 jatkaa terveystoimen lomautuksia suunnitellusti.
- Kaupunginhallitus on sitä mieltä, että tässä on kyse tilapäisestä ja lyhytaikaisesta palvelujen tason laskusta kuitenkin niin, että peruspalvelut kyetään turvaamaan niin kuin laki edellyttää, kaupunginjohtaja Ossi Repo luonnehti kokouksen jälkeen.
Sosiaali-ja terveystoimen tekemä selvitys antaa toisenlaisen kuvan. Selvityksessä on seurattu lomautusten vaikutusta kolmen viikon ajan.
- Potilasturvallisuus kärsii. Näin voi sanoa, Kemin sosiaali- ja terveystoimen johtaja Liisa Ståhle sanoo.
Hänen mukaansa eniten kärsivät ympärivuorokautisen palvelun piirissä olevat vanhukset vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa.
- Vanhuksille pitäisi taata arvokas arki niin, että päivä poikkeaa yöstä ja ilta aamusta. Sitä ei saisi olla, että ihmisiä joudutaan pukemaan kello 15 yöpuulle siksi, että iltavuorossa on liian vähän henkilöstöä.
Selvitykseen on listattu haittoja: Painehaavaumat ovat lisääntyneet, virtsatieinfektioiden määrä kasvanut, lääkevirheitä, aggressiivisia asiakkaita, vessakäyntien määrää on rajoitettu, vaippojen käyttöä lisätty ja niiden vaihtoaikoja pidennetty, pesukertoja on karsittu.
- Kriittisillä rajoilla ollaan, Ståhle huokaa.
Uhkasakko pohdinnassa
- Näyttää siltä, ettei kaupunginhallitus ole tutkinut tai ymmärtänyt selvitystä, jos päätös on tämä, Lapin lääninlääkäri Riitta Pöllänen ihmettelee.
Jatkotoimia harkitaan lääninhallituksessa jo ensi viikolla. Jatkotoimet tarkoittaisivat uhkasakolla höystettyjä sitovia määräyksiä, joilla laitoshoito ja hoitotakuu turvataan. Uhkasakko edellyttää vielä sosiaali- ja terveysministeriön kuulemista.
Kemin kaupungin henkilöstö lomautettiin neljäksi viikoksi. Sosiaali- ja terveystoimen noin 550 työntekijästä vain 30 on lomautusten ulkopuolella. Lisäksi noin 240 työntekijää selviää kahden viikon lomautuksella.
Kolmannes iäkkäistä naisista elää köyhyysrajan alapuolella
Julkaistu: 7:20
STT
Jopa kolmannes yli 75-vuotiaista suomalaisnaisista elää EU:n köyhyysrajan alapuolella.
Kelan arvion mukaan eläkeläisten köyhyys painottuu kansaneläkeläisiin. Suurin ryhmä ovat ikääntyneet, yksin elävät naiset.
Vanhuuseläkkeenä pelkkää kansaneläkettä saa noin 35 000 naista ja 4 000 miestä.
"Kyseessä ovat naiset, jotka ovat hoitaneet kotona perhettä ja työura on jäänyt lyhyeksi tai sitä ei ole ollenkaan", kertoo Kelan tutkimusprofessori Katri Hellsten.
Hellstenin mukaan joka kolmas kaikista yli 75-vuotiaista naisista elää köyhyysrajan alapuolella. Yksin asuminen lisää naisten köyhyyttä. EU:n käyttämä köyhyysraja alittuu, jos yksin asuvan ihmisen tulot ovat vuodessa korkeintaan noin 11 000 euroa. Kansaneläke on on yksin asuvilla noin 500 euroa kuussa.
Johtaja Hannu Uusitalo Eläketurvakeskuksesta myöntää, että kansaneläke on jäänyt 1980-luvun lopun jälkeen reilusti muusta tulokehityksestä.
Pienistä tuloista huolimatta eläkeläisiä käy Stakesin tietojen mukaan vain harvoin toimeentulotukiluukuilla.
"Heissä on ihmisiä, jotka ovat tyytyneet ja joutuneet tyytymään koko ikänsä verraten vähäiseen toimeentuloon. Me emme tiedä paljoakaan tästä joukosta", toteaa Uusitalo.
Täyttä kansaneläkettä saa noin 96 000 suomalaista. Heistä vanhuuseläkeläisiä on vajaa puolet. Loput kansaneläkeläisistä ovat työkyvyttömyyseläkkeellä.
Aika järkky uutinen, tämmöistäkö vanhuksemme tarvitsevat ja kaipaavat:
Lainaus:
Suomalaiset vanhukset usein psykoosilääkityksessä
14.12.2007 17:11
Iäkkäitä ihmisiä lääkitään Suomessa psykoosilääkkeillä enemmän kuin useimmissa muissa maissa. Psykoosilääkkeiden käyttö on meillä huipputasoa sekä laitoshoidossa että kotihoidossa.
Yhdeksän Euroopan maan vertailussa suomalaiset kotona hoidettavat vanhukset käyttivät psykoosilääkkeitä noin kaksi kertaa keskimääräistä yleisemmin. Laitoshoidossa psykoosilääkkeiden käyttö oli vielä paljon yleisempää kuin kotihoidossa.
Lääketieteen lisensiaatti Hanna-Mari Alanen selvitti Tampereen yliopistossa perjantaina tarkastetussa väitöstutkimuksessaan psykoosilääkkeiden käytön yleisyyttä vanhusten laitos- ja kotihoidossa. Tähän asti asiasta on ollut vain niukasti tutkimustietoa.
Kotihoidossa psykoosilääkkeitä käytti joka kymmenes vanhus. Yhdeksän Euroopan maan vertailussa kotihoidon potilaiden psykoosilääkkeiden käyttö vaihteli Tanskan kolmesta prosentista Suomen 12 prosenttiin.
Lääkkeitä käytettiin muun muassa silloin, kun vanhus kärsi harhaluuloista, aistiharhoista, masennuksesta tai dementiasta.
Laitoshoidossa psykoosilääkkeiden käyttö oli yli kolme kertaa yleisempää kuin kotihoidossa. Laitoksissa psykoosilääkkeitä saivat yleisesti vielä yli 90-vuotiaat potilaat. Heistä noin 30 prosenttia käytti psykoosilääkitystä.
Lääkitys liittyi potilaan tyytymättömyyteen ja negatiiviseen asenteeseen ympäristöä kohtaan.
Psykoosilääkkeiden käytöllä oli tutkimuksen vain löyhä yhteys psykiatrisiin häiriöihin ja oireisiin. Joka viides pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista skitsofreniaa sairastavista vanhuksista ei käyttänyt psykoosilääkitystä.
Henkilökunnan lisäys Tampereen Koukkuniemen vanhainkodissa on vähentänyt psyykenlääkkeiden käyttöä vanhuksilla. Esimerkiksi antipsykoottisten lääkkeiden käyttö putosi puoleen. Nyt niitä käyttää vajaa viidennes iäkkäistä. Myös unilääkkeiden käyttö väheni.
Sekä vanhainkodissa että hoivaosastoilla voidaan käyttää lääkkeettömiä hoitoja, kun henkilökuntaa on aiempaa enemmän ja kiirettä vähemmän. Stakesin raportti Koukkuniemen vanhainkodin tilanteesta julkaistiin tiistaina.
Koukkuniemen vanhainkoti sai lisää hoitajia sen jälkeen, kun Länsi-Suomen lääninhallitus huomautti liian vähäisestä henkilökunnan määrästä vuonna 2006.
Koukkuniemi on Suomen suurin vanhainkoti, jossa on vajaat tuhat paikkaa. Hoitohenkilökuntaa eli sairaanhoitajia ja lähihoitajia on nyt noin 550. Heidän määränsä kasvoi lääninhallituksen tuella sadalla.
Viesti 2031Ke 23 Huh 2008, 12:07 (GMT+2) Aihe: Esimerkillistä toimintaa
Lainaus:
Kurkistus pelasti vanhuksen
23.04.2008 06:15
Valpas, talonsa asukkaista välittävä huoltomies Ari Leino pelasti yli 80-vuotiaan vanhuksen viime viikolla Helsingissä.
Vanhus oli kaatunut lattialle keinutuolinsa kanssa viikko sitten tiistaina ja maannut tuolinsa alla kaksi vuorokautta.
Vanhus oli kuolemanvaarassa kun apu viime hetkellä tuli. Hän kärsi etenkin nesteen puutetta.
- Viime viikon tiistaina tapasin hänet täällä Merimiehenkadulla erään liikkeen edustalla. Hän vaikutti minusta jotenkin heikkokuntoiselta, joten päätin saattaa hänet kotiinsa, Leino kertoo.
Sen jälkeen vanhusta ei näkynyt pariin päivään ja Leino huolestui. Hän meni miehen kotiovelle ja kurkisti sisään postiluukusta.
- Näin ensin, että lattialla oli mies päällysvaatteissaan. Sitten kuulin hänen voipuneen äänensä: huoltomies... Hän ei jaksanut sanoa muuta.
Kommentti: Maailma kulkee yhä kylmempään ja kovempaan suuntaan, jossa jokainen pitää huolta vain omista asioistaan. Suunta on huono. - Edellinen uutinen antaa paljon ajattelemisen aihetta. Tuollaisia toisista välittäviä ihmisiä pitäisi olla paljon enemmän.
Suurten ikäluokkien lapset auttavat ystäviä enemmän kuin vanhempiaan
Julkaistu: 4:00
Päivi Repo
Helsingin Sanomat
Suurten ikäluokkien lapsilla on erilainen käsitys auttamisesta kuin heidän vanhemmillaan, todetaan valmistumassa olevassa suomalaistutkimuksessa.
Sen mukaan suomalaiset vanhemmat auttavat paljon lapsiaan, mutta lapset lähinnä ystäviään.
"Näissä suhteissa lapset ovat selvästi itsekkäämpiä kuin suuret ikäluokat", tiivistää Helsingin yliopiston professori J. P. Roos.
Suomen akatemian rahoittamaa Gentrans-tutkimusta tekevät Roos ja professori emerita Elina Haavio-Mannila. Tutkimuksen väliraportti on valmistumassa syksyksi.
"Lähtökohta oli kysyä, miten suuriin ikäluokkiin kuuluvat auttavat ja saavat aikanaan apua", Roos selvittää.
"He eivät juuri itse hoida omia vanhempiaan, koska vain joka kolmannen äiti ja joka kymmenennen isä on elossa."
Mutta jos vanhemmat ovat elossa, joka toinen suurten ikäluokkien jäsen auttaa heitä. Tutkijat pitävät lukua yllättävän pienenä.
Ikääntymistä ja auttamista on tutkittu parissakymmenessä Euroopan maassa jo viime vuosikymmeneltä. Roosin ja Haavio-Mannilan tutkimuksen kohderyhmä ja osa kysymyksistä ovat samoja, ja tuloksia voidaan verrata.
Vertailusta selviää esimerkiksi se, että suomalaiset vanhemmat antavat lapsilleen rahaa useimmin Euroopassa. Toiseen suuntaan raha ei juuri liiku. Vain 0,7 prosenttia suomalaisista vanhemmista on saanut rahaa lapsiltaan ja kaksi prosenttia muilta sukulaisiltaan tai ystäviltä. Molemmat luvut alittavat Euroopan maiden keskitason.
Suuret ikäluokat ovat uriensa ja tulojensa huipulla ja lapset puolestaan asuntovelkaisia pätkätyöntekijöitä.
Ei riitä selitykseksi, Roos katsoo. Monet ovat jo eläkkeellä ja tarvitsevat myös käytännöllistä apua, vaikka ovatkin muuten hyvissä voimissa.
Sellaista lapset ja vanhemmat toki antavatkin toisilleen, mutta lapset auttavat omia ystäviään hieman enemmän kuin vanhempiaan.
"Lapsilla on toisenlainen auttamisen kulttuuri", Roos tulkitsee.
Leskeksi jääminen voi viedä vanhuksen laitoshoitoon
Julkaistu: 18:00
STT
Ikääntyneen ihmisen riski joutua pitkäaikaiseen laitoshoitoon moninkertaistuu heti puolison kuoltua. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimukseen mukaan todennäköisyys joutua laitoshoitoon kasvaa ensimmäisen leskeyskuukauden aikana yli kolminkertaiseksi.
Laitoshoidon todennäköisyys laski, kun leskeksi jäämisestä kului aikaa. Miesten ja naisten välillä tutkijat eivät havainneet eroja. Tulot tai koulutuskaan eivät vaikuttaneet laitoshoitoon joutumisen todennäköisyyteen.
Tutkija Elina Nihtilän ja professori Pekka Martikaisen mukaan hoidon tarvetta lisää muun muassa se, ettei kotona ole enää puolisoa tukemassa ja auttamassa arjen askareissa. Rakkaan menetys voi myös aiheuttaa tunneperäistä stressiä, joka saattaa pahentaa sairauksia ja heikentää toimintakykyä.
Vanhainkodeissa asuvista vanhuksista noin kolmannes on tuoreen tutkimuksen mukaan vajaaravittuja.
Joka kuudes tutkituista oli vakavasti vajaaravittu.
Ravitsemukseen on tutkijan mukaan kuitenkin viime vuosina kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, ja tilanne on jonkin verran kohentunut. Viisi vuotta sitten vajaaravittuja oli yli puolet vanhainkotien asukkaista.
Tutkimuksessa selvitettiin viime keväänä noin 330 vanhainkodin asukkaan ravitsemustilaa viidessä kaupungissa.
Viime vuonna tutkimuksen mukaan 11 - 57 prosenttia laitoksissa asuvista vanhuksista oli aliravittuja.
Finfoodin mukaan eniten ravintoaineiden puutoksia esiintyy syötettävillä vanhuksilla. Dementiakodeissa monen asukkaan päivittäinen energiansaanti saattaa jäädä jopa alle 1 000 kilokalorin.
- Tällöin keho menee täysin säästöliekille, siinä ei elämässä paljon muuta tehdä, totesi Turussa Ravitsemushoidon strategiapäivillä puhunut ravitsemusasiantuntija Merja Suominen Ravitsemuskuntoutuksesta.
Viime vuotisen tutkimuksen tulokset olivat hätkähdyttäviä: 11 - 57 prosenttia tutkituista oli aliravittuja ja 40 - 89 prosentilla alttius virheravitsemukseen oli kasvanut. Vain murto-osalla, 0 - 16 prosentilla tutkituista, ravitsemustila oli hyvä, tiedotteesta selviää. Tutkimuksiin osallistui sekä vanhain- että dementiakotien asukkaita ja iäkkäitä sairaalapotilaita, yhteensä 3 157 henkilöä.
Vähäinen energian määrä hämmästyttää
Suomisen mukaan hoitajilla voi olla joskus virheellinen käsitys dementoituneelle vanhukselle sopivasta ruokavaliosta. Itse asiassa hoitajat hämmästyivät, kuinka vähän asukkaat saivat energiaa.
Rasvan käyttöä saatetaan pelätä liikaa. Esimerkiksi iltapäiväkahvilla kannattaisi tarjota pullaa, keksiä, rahkavälipalaa tai marjapiirakkaa. Myös täydennysravintovalmisteilla voidaan lisätä energiansaantia silloin, kun ruokahalu on huono.
Täydennysravintovalmisteiden käyttö vähentää sairaalahoitopäiviä ja kuolleisuutta sekä parantaa sairaiden vanhusten ravitsemustilaa.
Varhainen tunnistaminen avainasia
Sekä laitoksissa että kotona asuvien vanhusten ravitsemustilaa voidaan arvioida mainitussakin tutkimuksessa käytetyllä MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment). Testin tulosten mukaan tutkittavat jakautuvat ali- ja virheravittuihin, aliravitsemusrajalla oleviin ja hyvän ravitsemustilan omaaviin.
Tutkimusten mukaan ravitsemushoito auttaa eniten niitä, joille vajaaravitsemustila on vasta kehittymässä. Varhainen tunnistaminen hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä, toteaa Suominen.
Tutkimuksiin osallistui sekä vanhain- että dementiakotien asukkaita ja iäkkäitä sairaalapotilaita, yhteensä 3 157 henkilöä. Dementiakotien asukkaiden energia- ja ravintoaineiden saantia arvioitiin kolmen päivän ruokapäiväkirjan avulla. Lisäksi hoitajille ja ruokapalveluhenkilöstölle annettiin ravitsemuskoulutusta.
Yhdessä keskustellen
Menestyksellinen ravitsemushoito vaatii moniammatillista yhteistyötä ja työkaluja vajaaravitsemuspotilaiden tunnistamiseen.
Keskustelu yhteisen pöydän ääressä on tehokkain tapa opettaa ravitsemuskoulutusta. Kirjallisuudesta ja luennoilta ammennettu tieto sen sijaan tuppaa unohtumaan nopeasti, tietää Suominen.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun yliopettaja, koulutuspäällikkö Enni Mertanen totesi seminaarissa, että usein asia menee niin, että keittiöhenkilöstö valmistaa ruuan, vuodeosasto hoitaa potilaan ja laitoshuoltajat jätetään vastuuseen ravitsemushoidon toteuttamisesta.
Ruoka loppuu kesken ja jäähtyy
Mertanen ottaa esille muutamia opinnäytetöissä esille ponnahtaneita ravitsemushoidon kipupisteitä vanhustenhoidossa. Ruuanjakelu voi olla hidasta, ja usein ruoka ehtii jäähtyä tai loppuu kesken.
Yksi yllättävä seikka oli se, että sosemaisen ruokavalion syöjille ei tarjottu leipää, koska se oli hoitajien mielestä "pahannäköistä". Soseutettu ruoka ja sosemaiset salaatit koettiin tyrmäävinä. Usein ruuan ulkonäöstä ei voinut päätellä, mitä "mössö" piti sisällään. Hedelmiä tarjottiin niukasti.
Tehokkaaseen ravitsemushoitoon pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, sillä se parantaa vanhuksen elämänlaatua ja vähentää sairastuvuutta.
Aamulehden mukaan liikuntakyvyttömiä käsketään laskemaan alleen Koukkuniemen vanhainkodissa.
Tamperelainen Kaarina Koskela, 85, kertoo tämän päivän Aamulehdessä vanhusten törkeästä kohtelusta Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella. Öisillä vessakäynneillä hoitajan apua tarvitsevaa Koskelaa käskettiin useaan otteeseen laskemaan alleen, kun tämä yritti soittaa sisäpuhelimella apua liikkumiseen. Lisäksi Koskelalle laitettiin yöksi vyövaippa, jota hän ei voinut riisua itse, jos selviytyi vessaan saakka.
- Älä laske housuihisi, on niitä ensimmäisiä asioita, joita lapsille opetetaan ja niitä viimeisiä, mistä vanhus yrittää pitää kiinni. Ei ole oikein, jos häneltä otetaan se pois, Koskelan poika Kari Koskela miettii.
Kari Koskela pyysi lopulta erillisen kokouksen järjestämistä, jossa tapauksia käsiteltäisiin ja Kaarina Koskelaa kuultaisiin. Tilaisuus järjestettiin tämän vuoden toukokuussa.
Hyväksytty toimintamalli
Hoitajat eivät kieltäneet tapahtumia. Osastonhoitaja sanoi, että samanlaista voisi tapahtua jatkossakin, koska henkilökuntaa on liian vähän. Elokuussa Kari Koskela sai kaupungin pitkäaikaishoidon päälliköltä Anja Parikalta kirjallisen vastauksen, joissa Parikka selittää tapahtumia.
Parikka kirjoittaa, että 30 potilaan osastolla "on yövuoroa tekemässä vain yksi perushoitaja ja on luonnollista, että useampaa asukasta hän ei samanaikaisesti pysty avustamaan. Tällöin joudutaan menettelemään tilanteen mukaisesti".
Koukkuniemessä ei siis ole tavatonta, että vanhuksia kehotetaan ulostamaan alleen. Se näyttää olevan hyväksytty toimintamalli.
Koukkuniemen vanhainkoti on ollut otsikoissa aiemminkin. Vuonna 2006 yksityinen henkilö teki valituksen hoitajien riittämättömyydestä, jonka seurauksena vanhainkoti sai Länsi-Suomen lääninhallitukselta huomautuksen. Vanhainkoti velvoitettiin perustamaan vuoden 2007 alkuun mennessä 103 uutta hoitajan tointa ja näin nostamaan hoidon tasoa Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton antamien laatusuositusten mukaisesti tyydyttäväksi.
Vanhustenhoidossa ilmenee suuria puutteita. Tuoreiden selvitysten mukaan vanhuksia sidotaan sänkyihin ja suljetaan lukkojen taakse. He eivät pääse vessaan, kärsivät ruoan puutteesta ja saavat liikaa lääkkeitä.
Asia selviää viiden lääninhallituksen tekemistä selvityksistä. Tuloksista kertovat Nelonen ja YLE Uutiset.
Selvitysten mukaan vanhustenhoidossa on liian vähän henkilökuntaa. Hoitajien puutteen takia vanhuksia sidotaan yöllä ja päivällä sänkyihin ja tuoleihin. Karkaileva vanhus lukitaan huoneeseen ja levottomampi rauhoitetaan lääkkeillä.
"Vanhus on lukittu omaan huoneeseensa ja pimeää pelkäävä pyörätuoliasukas on suljettu komeroon", Länsi-Suomen läänin selvityksessä kerrotaan Nelosen mukaan.
Hoitolaitoksissa vaippoja käytetään yleisesti - jopa hyväkuntoisilla vanhuksilla. Vanhukset eivät välttämättä pääse vessaan, sillä henkilökunta ei ehdi auttaa.
Joissain hoitolaitoksissa kaatumisista johtuneita luunmurtumia ei ole hoidettu tai lääkäriin menoa on pitkitetty viikkoja. Esimerkiksi jotkin yksityiset hoitokodit yrittävät hoitaa vanhuksia liian pitkään, sillä ne pelkäävät menettävänsä maksavan asiakkaan.
Vanhukset pääsevät ulkoilemaan vain harvoin. Myös ruokahuollossa on ilmennyt ongelmia. Vanhuksilla on todettu jopa aliravitsemusta.
"Vanhus ei päässyt suihkuun 1 1/2 viikkoon, häntä ei omaisen mukaan ehditty avustamaan ruokailussa eikä nostamaan istumaan, vaikka vointi olisi sen sallinut", Etelä-Suomen läänin selvityksessä kerrotaan.
Selvitykset käynnistyivät, kun eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pyysi kesäkuussa selvitystä vanhusten hoidosta.
Vanhusten kohtelu hoitolaitoksissa on herättänyt kiivasta keskustelua IS:n nettisivuilla. Kohu sai alkunsa lääninhallitusten selvityksistä, joiden mukaan vanhustenhoidossa on pahoja puutteita.
"Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta järkyttää lukea tuollaisesta kohtelusta. On suorastaan häpeä, että Suomen kaltaisessa "hyvinvointivaltiossa" kohdellaan vanhuksia noin törkeästi", nimimerkki Hömötiainen kertoo IS:n nettikeskustelussa.
Nimimerkki mp on samaa mieltä:
"Häpeällisen huonosti kohdellaan vanhuksia. Koiriakin sentään ulkoilutetaan monta kertaa päivässä, vanhukset eivät pääse ulos!"
Isä lääkittiin hiljaiseksi
Monella on myös omia kokemuksia vanhusten kohtelusta.
"Oman isäni kohdalla kävi niin, että hänet lääkkeillä pidettiin hoitopaikassa hiljaisena ja ettei liikkuisi huoneesta pois. Vaikka kysyimme mitä lääkkeitä hänelle annetaan, rehellistä vastausta emme saaneet", nimimerkki Tosi on kertoo.
"Normaalisti hän oli kova juttelemaan hoidon alkaessa, ei puhunut enää mitään. Hän laihtui rajusti lyhyessä ajassa ja yllättäen nukkui pois", hän jatkaa.
Selvitysten mukaan vanhukset eivät välttämättä pääse vessaan, sillä henkilökunta ei ehdi auttaa. Hyväkuntoisellekin vanhukselle voidaan laittaa vaipat.
"Vanha naapurini joutui espoolaiseen sairaalaan ja olisi tarvinnut hieman apua vessassa käyntiin, hoitaja sanoi: Laske alles vaan, kyllä me ne sitten korjataan", nimimerkki Naapuri kertoo.
Myös positiivisia kokemuksia
Nimimerkki Järkyttävää avautuu isoäidistään, joka joutui sairaalaan hetkeksi:
"Olin todella järkyttynyt, kun vierailin sairaalassa ruokailuaikaan. Samassa huoneessa asui 6 vanhusta. Jokaisen vanhuksen sängyn päässä oli wc-astia. Siinä sitten osa teki tarpeitaan kaikkien nähden kun muut yrittivät syödä. Mainitsin asiasta hoitajille joiden selitys asialle oli ettei ole aikaa viedä vanhuksia vessaan."
Joillakin keskustelijoilla on myös positiivisia kokemuksia vanhustenhoidosta. Tyytyväinen tytär pitää äitinsä hoitoa loistavana.
"Äitini oli useita vuosia Pieksämäellä pienessä yksityisessä hoitokodissa, ja piti paikkaa oikeana kotinaan. Hoito oli hyvää ja lämminhenkistä, ruoka tehtiin paikan päällä ja apua annettiin aina, kun tarvetta oli. Äiti sai arvonsa mukaista hoitoa, josta olen erittäin kiitollinen."
Viesti 2571To 13 Tam 2011, 13:59 (GMT+2) Aihe: Raskasta luettavaa
Lainaus:
Vanhukset jäävät ilman ulkoilua ja WC-käyntejä hoitajapulan vuoksi
Tiistai 8.9.2009 klo 16.02
Henkilökunnan vähyydellä selitetään Länsi-Suomen läänissä monenlaisia vanhusten laitoshoidon pulmia.
Ulkoiluttaminen on jäänyt paljolti omaisten ja vapaaehtoisten varaan. Paikoin laitetaan iltapäiväkahvikin vain tarjolle; huonojalkaiset ja vapisevakätiset jääkööt ilman.
Väen vähyys selittää osin myös vanhusten hygienian puutteita, arvioi läänin sosiaaliosasto.
- Vaippojen käytöllä mitätöidään vanhuksen halu päästä WC:hen.
Omaiset valittavat, ettei vanhukselta ajeta partaa tai ettei suupieliä pyyhitä ruokailun jälkeen.
Vanha henkilökuntamitoitus ei riitä, kun terveyskeskuksissa hoidetaan entistä useammin akuutti-, kuntoutus-, pitkäaikais-, päihde-, dementia-, saattohoito- ja psykiatrisia potilaita.
Läänin mukaan kunnilla on asukkaiden toimintakykyyn verrattuna liian "kevyitä" asumisyksiköitä, joissa ei esimerkiksi ole lainkaan yövalvontaa.
Ammattilaisia on vaikea saada varsinkaan sijaisiksi.
- Kuntoisuudeltaan vaativien vanhusten hoitotyössä on täysin kouluttamattomia, hoitokokemusta vailla olevia työntekijöitä, arvioidaan Länsi-Suomessa. Myös yövuoroja hoidetaan ilman ammattilaista.
Yksityisellä puolella luvat ovat uudempia ja henkilökuntamäärät siksi osuvampia - ainakin lupavaiheessa. Moni yritys säätelee myöhemmin työntekijöitten määrää sen mukaan, paljonko asiakkaita on.
Valvonnan edellytykset ovat edelleen heikkenemässä, kun aluehallinto mullistetaan täysin ensi vuonna.
Vanhustenhoidon hirveä tila: Sidotaan petiin, teljetään lukkojen taakse
Julkaistu: 8.9.2009 7:21
Vanhustenhoidossa on ilmennyt paljon puutteita. Ylen uutiset kertoo lääninhallitusten selvitysten tuloksista, joiden mukaan hoitohenkilökuntaa on kaikkialla liian vähän ja monin paikoin alle minimin.
Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.
Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole aikaa auttaa vessaan.
Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon, ja ulkoilemaan vanhukset pääsevät harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.
Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.
Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) mielestä tiedot ovat järkyttävää luettavaa.
Viesti 2575To 13 Tam 2011, 14:11 (GMT+2) Aihe: Painava ehdotus!
Lainaus:
Professori vaatii lakia suojaamaan vanhuksia huonolta hoidolta
Sunnuntai 13.9.2009 klo 03.28
Professori Sirkka-Liisa Kivelä vaatii vanhusten suojaksi lakia sekä vanhusasiamiestä.
Ikäihmisten laitoshoidon ongelmien suurimpana syynä hän pitää lääkärien ja hoitajien riittämätöntä koulutusta, ei henkilökuntapulaa.
Turun yliopistossa työskentelevän Kivelän mukaan koulutuksen puute johtaa väärään hoitoon ja lääkitykseen, joka tuhoaa vanhuksen toimintakyvyn ja älyn. Toimintakyvyttömäksi hoidettujen vanhuksien hoitamiseen taas uppoaa loputtomasti hoitajia.
- Sinne saa panna vaikka kuinka paljon käsiä, jos ei tiedetä, mitä tehdään ja tuhotaan lääkkeillä vanhuksen muisti, äly ja liikuntakyky.
Kivelä kritisoikin, miksi hoitajille ja lääkäreille ei opeteta oppilaitoksissa ja tiedekunnissa, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän vanhenee. He eivät tiedä, mikä on normaalia vanhenemista.
Hän korostaa, etteivät laitoshoidon pulmat ole hoitohenkilökunnan vika, ja että on myös hyviä vanhuspalveluja.
Suomesta pitäisi kitkeä pois ikärasismi, joka on Kivelän mukaan syynä siihen, miksi poliitikot eivät ole tarttuneet jo vuosia velloneisiin ongelmiin.
Tähän tuhlataan rahaa: ”Kirurgit osaavat leikata satavuotiaankin, mutta...”
Julkaistu: 13.9.2009 10:09
Vanhusten laitoshoidon pulmia ei ratkaista vain palkkaamalla lisää hoitajia. Turun yliopiston professori Sirkka-Liisa Kivelä sanoo ongelmien johtuvan siitä, ettei lääkäreitä ja hoitajia kouluteta vanhusten hoitoon. Tietämättömyydestä seuraavat sitomiset ja ylilääkitykset.
–Ei tätä pelkillä käsillä hoideta. Sinne saa panna vaikka kuinka paljon käsiä, jos ei tiedetä, mitä tehdään ja tuhotaan lääkkeillä vanhuksen muisti, äly ja liikuntakyky.
Kivelä kritisoikin, miksi hoitajille ja lääkäreille ei opeteta, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän vanhenee. He eivät tiedä, mikä on normaalia vanhenemista.
–Koulutuksen puute johtaa siihen, että ihminen, joka menee töihin vanhustenhuoltoon, käyttäytyy omien tunteidensa perusteella. Kun siellä on avuton, huonokuntoinen vanhus, hän hoitaa sitä sen tunteen perusteella, minkä vanhus hänessä herättää.
Sitten joku holhoaa, toinen laiminlyö, kolmas pyytää psyykelääkkeitä ja neljäs panee remmeihin, listaa Kivelä. Yhtä korutonta listaa tilittivät lääninhallitukset viime viikolla.
Lonkkamurtumalla alamäkeen
Kivelä ihmettelee, miksi lääkäreille opetetaan vanhusten sairauksien hoitoa vain viikko, kun lasten sairauksia opiskellaan puoli vuotta. Lääkäri on hoitoketjun tärkein lenkki.
–Nyt puhutaan myös lääkkeiden avulla pahoinpitelystä eli virheellisistä lääkityksistä, ja lääkärit niitä määräävät. Ihmettelen, miksi Lääkäriliitto ei ole tässä keskustelussa mukana. Jos lääkäri ei osaa, ei se hoitoyhteisö toimi.
Kivelä on julkaisemassa tutkimustuloksia ikäihmisten lonkkamurtumien hoidosta. Vanhuksia kaatuu heikon lihaskunnon tai näön vuoksi, mutta myös uni- ja psyykelääketokkurassa.
–Kirurgit osaavat leikata ja anestesialääkärit nukuttaa satavuotiaankin, mutta kukaan ei pyri sairaalassa estämään vanhan ihmisen seuraavaa kaatumista selvittämällä, miksi hän kaatui.
Vanhus saattaa kuitenkin syödä koko ajan useaa psyykelääkettä, jotka ovat aiheuttaneet ensimmäisen kaatumisen.
–Sitten hän kaatuu kotona uudestaan ja siitä se alamäki alkaa. Tämä maksaa.
Kivelän mukaan lääketokkuraisten ikäihmisten lonkkamurtumien hoitoon uppoaa Euroopassa 1,8 biljoonaa euroa vuodessa. Puolet voitaisiin estää selvittämällä, miksi mummo tai pappa meni nurin.
Hän korostaa, ettei tämä ole hoitohenkilökunnan vika ja on myös hyviä vanhuspalveluja.
–Meillä on myös hirveän hyviä palvelutaloja ja tehostettua palveluasumista. Ne ovat pystyneet kouluttautumalla riisumaan hyvin paljon psyyke- ja unilääkkeitä.
Erilaisuus pelottaa
Professoria kiukuttaa poliitikkojen kauhistelut vanhusten laitoshoidon pulmista, sillä niistä on lehtien yleisönosastoillakin kerrottu jo vuosia. Siksi hän ei enää usko, että poliitikot kykenevät ratkomaan näitä ongelmia.
–Olen 30 vuotta katsonut tätä show:ta. Vika on koulutusjärjestelmässä. Opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä kuntapäättäjien tässä pitäisi toimia.
Pelkkä koulutuksen lisäys ei auta. Asenteidenkin olisi muututtava. Kivelä pitää Suomea hyvin vanhuskielteisenä maana ja ikärasismi vain korostuu päättäjissä.
–Tässä on taustalla meidän kuolemanpelkomme ja myös suomalaisten erilaisuuden pelko. Me emme siedä erilaisuutta, pelkäämme ulkomaalaisia, eri tavalla käyttäytyviä ja kun kohtaamme vanhan ja hauraan ihmisen, pelkäämme myös, että meistäkin tulee kerran vanhoja.
Kivelä vaatiikin vanhuuden turvaksi lakia sekä vanhusasiamiestä. Lakikirjaa suomalainenkin vielä kunnioittaa.
Turvaranneke otettiin pois - äiti kuoli hoitokodissa
Maanantai 3.1.2011 klo 08.26
Kajaanilaisnainen kertoo Kainuun Sanomissa järkyttävän tarinan äitinsä kohtelusta.
Raija Riekin äidin kuolemasta on kulunut noin vuosi. Nyt hän haluaa kertoa tarinan sairastelleen äitinsä viimeisistä päivistä.
Vuoden yksityisessä hoitokodissa asuneella vanhuksella oli jatkuvia kipuja, mutta ei minkäänlaista muistisairautta.
Erään viikon maanantaina äiti pääsi sairaalasta takaisin hoitokotiin. Jatkuvan kipuilun ja hengenahdistuksen takia vanha nainen soitti usein turvarannekkeella apua. Riekin mielestä liian monesti, sillä turvaranneke otettiin pois keskiviikkona.
Torstaina tuskainen äiti soitti tyttärelleen ja pyysi tätä hankkimaan apua. Samalla selvisi rannekkeen kohtalo. Äidille oli sanottu, että ranneke oli rikki ja viety huoltoon.
Viimeinen puhelu: soita mulle apua!
Niinpä Riekki soitti torstai-iltana hoitokotiin ja pyysi, että äidistä ilmoitettaisiin päivystävälle lääkärille. Iltahoitaja sysäsi vastuun aamulle. Keskussairaalasta käskettiin soittamaan takaisin hoitokotiin.
- Soitin hoitokotiin uudelleen, ja sama hoitaja tiuskaisi, että eikö hän jo sanonut, että laittaa aamuvuorolle lapun.
- Äiti soitti minulle kymmenen aikaan illalla viimeisen kerran ja suorastaan rääkyi: soita mulle apua, Riekki kertaa Kainuun Sanomissa.
Seuraavana aamuna äiti kuoli.
Riekki on tehnyt tapauksesta valituksen Valviraan eli sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Hänelle kerrottiin, että vastauksen odotus kestää noin seitsemän kuukautta.
Kuolemansyystä on tehty poliisitutkinta. Syytettä Riekki ei ole ainakaan vielä nostanut.
Koko tapauksessa Riekin järkytystä lisäsivät vielä se, ettei hoitava lääkäri tiennyt potilaan kotiuttamisesta hoitokotiin ja että hoitokoti yritti periä seuraavan kuun vuokraa, vaikka äiti oli kuollut edellisen kuun 11. päivänä.
Kokosimme yhteen surullisia tarinoita suomalaisesta vanhustenhoidosta.
1. "Vuodepotilas pyysi kuiskaten vettä"
Vieraillessani vanhainkodissa eräs toinen vuodepotilas pyysi kuiskaten vettä.
Kun näin hoitajan, kerroin potilaan pyynnöstä. Hoitajan vastaus oli: "Ei sille voi vettä antaa, kun sitten se virtsaa niin usein!". Tämän jälkeen hoitaja purjehti tiehensä.
Järkyttyneenä hain aulasta kertakäyttömukin ja vein vettä tuolle tuntemattomalle potilaalle. Hän joi ahnaasti ja hain vielä lisää. Sekin mukillinen hävisi heti.
Palkankorotusko motivoisi?
2. "Hoitaja sai raivarit"
Äitiäni hoidettiin Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa sydänleikkauksen jälkeen.
Hoitohenkilökuntaa oli laidasta laitaan: parhaimmillaan sydämellisen ystävällisiä, pahimmillaan tiuskivia ja katsetta vältteleviä.
Eräs hoitaja sai kunnon raivarit, kun huomasi, että kotiutettu mummo oli unohtanut avaimet yöpöydälleen.
Ehdotukseen soittaa mummolle tai mummon hakeneelle pojalle, hoitaja tiuskaisi: "Me ei täällä soitella kenenkään avaimien takia. Jos on sellaisia potilaita, jotka unohtavat avaimensa, hakekoot ne itse."
Me muut huoneessa olleet yritimme sitten numeropalvelun kautta saada kiinni mummoa ja mummon poikaa. Arvoitukseksi jäi, mitä mummolle ja avaimille tapahtui.
Asenne ratkaisee kaiken
3. "Äiti kuoli putoamiseen"
92-vuotias äitini joutui olemaan kunnallisessa vanhustenkodissa kroonikko-osastolla puolivuotta. Hän oli täydessä ymmärryksessä, mutta liikuntakyvytön.
Vessaan pääsy oli vaikeaa ja hoitajaa piti välillä odottaa 40 minuuttia, koska hoitajat oli syömässä. Äitiäni puolestaan vaadittiin syömään itse, koska lusikka pysyi yhä kädessä, vaikka käsi ei taipunutkaan suuhun. Niinpä kävinkin syöttämässä häntä kaksi kertaa päivässä.
Pahin tapahtuma koskee nostolaitetta, jolla äitiäni nostettiin. Laitteen piti olla sellainen, josta ei voi pudota. Tästä huolimatta hoitajat saivat pudotettua äitini.
Äiti kuoli putoamisessa saamiinsa vammoihin.
eija
4. "Älä syötä!"
Olin opiskelijana Koukkuniemessä suorittamassa käytännön harjoittelua.
Päivällisaikaan ohjaajani sanoi minulle, etten syöttäisi asukkaalle koko ruokaa, koska siihen ei ole aikaa. Tyrmistyin asiasta niin, etten osannut sanoa mitään.
Asukkaalle syötin ruokaa niin paljon kuin maistui, enkä noudattanut ohjaajani käskyä.
Hoitajaopiskelija
5. "Sidottiin sänkyyn kiinni"
Enoltani otettiin hälyranneke pois, koska hän pyysi apua liian monta kertaa samana päivänä.
Lisäksi häneltä otettiin lukulamppu pois, koska hän piti sitä peloissaan päällä öisin. Hänelle laitettiin myös vaippa, ja hänet sidottiin kiinni sänkyyn, ettei pääsisi ylös. Kaikkeen on selityksenä: meillä ei ole tarpeeksi henkilökuntaa.
Pitkäaikaishoidon tarve ei ole enää este kotipaikan vaihdolle.
Pitkäaikaishoidon vuoksi kotikuntaansa tähän asti sidotut vanhukset ja vammaiset pääsevät ensi vuonna halutessaan muuttamaan.
Kotikunnan voi valita vapaasti, eikä muutolle tarvitse esittää syytä. Perustuslain takaama liikkumisvapaus toteutuu lainmuutoksen myötä myös näille ihmisille.
Lainmuutoksen odotetaan ainakin aluksi lisäävän muuttohalukkuutta maaseudulta kaupunkeihin, kun vanhukset muuttavat lähemmäs omaisiaan. Myös monille laitoshoitoa tarvitseville vammaisille lainmuutos tarjoaa mahdollisuuden palata perheensä läheisyyteen.
Peruspalveluministeri Paula Risikon mukaan muuttojen määrää ei ole pystytty ennalta edes arvioimaan. Vilkkaimmillaan muuttokuormat kulkevat parina ensimmäisenä vuonna, mutta myöhemmin muuttohalukkuuden uskotaan tasaantuvan.
Tähän asti pitkäaikaishoidossa olevan kotipaikan valintaa on jarruttanut se, ettei kunnilla ole ollut velvollisuutta järjestää pitkäaikaishoitoa muista kunnista muuttaville. Nyt uuden asuinkunnan on järjestettävä palvelut ja hoito muuttajalle, ja entinen kotikunta maksaa kustannukset.
Kommentti: Ovatko vanhukset olleet niin riistettyjä, etteivät he ole voineet vaihtaa edes hoitopaikkaa? Perustuslain takaama liikkumavapaus toteutuu vasta nyt vanhuksille.
SuPer vertaa vanhuksia nautakarjaan ja vaatii ulkoilutusdirektiiviä
Keskiviikko 16.2.2011 klo 10.47 (päivitetty klo 12.19)
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto vaatii vanhuksille samankaltaista ulkoilutusdirektiiviä kuin lehmillä.
- EU:ssa on direktiivi, jonka mukaan lehmien pitää päästä vuodessa noin 60 päivää ulos. Suomessa makaa laitoksissa vanhuksia, jotka eivät ole olleet vuosiin ulkona, kun hoitajia on säästösyistä vähennetty ja he eivät ehdi ulkoiluttamaan vanhuksia tai sängyt eivät edes mahdu kapeista ovista ulos. Vaadimme vanhuksille "mummo- ja pappa - ulkoiluttamisdirektiiviä ", eli ulkoiluttamisdirektiivi vanhuksille kuten lehmille, jyrisee SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moilanen.
- SuPer:sta on tullut Suomessa vanhusten etuja ajava järjestö, kun tuntuu, että kukaan muu ei välitä. Vanhukset ovat antaneet yhteiskunnalle panoksensa ja eivät enää tuota, niin heihin ei tarvitse satsata ja se on niin väärin, Moilanen jatkaa.
SuPer on kutsunut keskiviikkona Tampereelle kovan joukon vastaamaan kysymyksiin vanhusten hoidosta, paneelissa istuu Panttikonttorin auditoriumissa Puutarhakadulla kansanedustajat Mikko Alatalo (kesk), Kimmo Sasi (kok), Jukka Gustafsson (sd) ja Perussuomalaisista Lea Mäkipää.
Viesti 3269Pe 04 Maa 2011, 23:53 (GMT+2) Aihe: Käsittämätöntä piittaamattomuutta ja tunnekylmyyttä
Lainaus:
Vanhus oli kuolla kotiinsa
Perjantai 4.3.2011 klo 16.51
Huoltoyhtiö avasi oven vasta poliisin soiton jälkeen.
Huoltomiehen tulo avaamaan vakavasti sairaan vanhuksen ovi vaati useita puheluita ja kesti tunnin.
Helsinkiläinen mies huolestui eräänä iltana viime joulukuussa, kun ei saanut yhteyttä yksin asuvaan 85-vuotiaaseen tätiinsä. Koska vanhus on normaalisti täysin omatoiminen, sukulaisella ei ole avainta hänen vuokrahuoneistoonsa. Täti asuu Senioritalo Sandelsissa Töölön Välskärinkadulla.
- Soitin huoltoyhtiö Lassila&Tikanojan päivystykseen ja pyysin avaamaan oven. Kerroin, että tätini on vanha ja sairas ihminen, eikä vastaa puhelimeen. Päivystäjä sanoi, että he eivät voi lähettää huoltomiestä, vaan minun pitää pyytää poliisi paikalle.
Tätinsä talon ulkopuolella seissyt mies noudatti päivystäjän ohjeita.
- Yritin pitää hermoni ja soitin hätäkeskukseen. He lupasivat lähettää poliisin.
Oven läpi
Hätäkeskus kehotti miestä soittamaan uudelleen Lassila&Tikanojan päivystäjälle ja kertomaan, että poliisi on tulossa ja paikalle tarvitaan huoltomies avaamaan ovet.
- Jonotin päivystäjälle, mutta kun hän vastasi, hän ei suostunut lähettämään huoltomiestä.
Tässä vaiheessa poliisipartio oli saapunut Välskärinkadulle. Miehen kertoman mukaan tilanne turhautti partion poliiseja.
- Poliisi kävi oikeasti kuumana. Hän soitti omalla kännykällä päivystäjälle.
Eräs talon asukas tuli ulos rapusta ja poliisi sekä sukulaismies pääsivät rappuun. Koska huoltomiestä ei vieläkään kuulunut, poliisi murtautui huoneistoon. Vuoteestaan löydetty vanhus näytti elottomalta.
- Poliisi sanoi ensin, että älä tule sisään, hän on kuollut, mutta sitten huomattiin, että henki pihisi vielä, mies kertoo piinaavista hetkistä.
Vartti kuolemaan
Vanhus kärsi suoliston repeämästä, joka aiheutti muun muassa verenmyrkytyksen.
- Lääkäri sanoi sairaalassa, että vartti lisää niin täti olisi kuollut.
Vanhukselle on tehty jo useita leikkauksia, ja hän on edelleen sairaalassa.
Mies pitää selvänä, että vanhuksen tilanne huononi, koska hän joutui kriittisessä tilassa odottamaan pitkään oven avaamista ja avun saamista.
Mies ei tehnyt rikosilmoitusta Lassila&Tikanojan toiminnasta, mutta pyysi huoltoyhtiöltä kirjallisen raportin. Vanhusten turvallisuus askarruttaa häntä.
- Kun poliisi rikkoi oven, eräs talon asukas sanoi, ettei se ole ensimmäinen kerta.
Perinteikkäiden lahjapeittojen poistaminen harmittaa vanhusten kanssa työskenteleviä.
Helsingissä sijaitsevan Kustaankartanon vanhustenkeskuksen johtaja Leena Pohjola kertoo, että lahjapeitto ei ole ollut "mitenkään erikoinen", mutta ne ovat aina olleet syntymäpäiväsankareille mieluisia yllätyksiä. Vanhukset ovat saaneet ne aina satavuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä.
Pohjolan mukaan peitoista on ollut myös ihan käytännön hyötyä.
- Lahjapeitoille on ollut paljon käyttöä esimerkiksi päivälevolla, Pohjola kertoo.
Yllätysratkaisu
Kela ei ollut informoinut päätöksestään etukäteen, vaan Pohjolakin oli lukenut Kelan yllättävästä päätöksestä vasta uutisista. Hän sanoo pitävänsä päätöstä outona.
- Aika tylyksi tämä meininki menee, Pohjola harmittelee.
- Peittojen antaminen on ollut kiva ja lämmin ele.
Pohjola kertoo, kuinka vanhustenkeskuksen asukkaan satavuotisjuhliin on aina saapunut myös Kelan edustaja. Edustaja on tuonut tervehdyksen pääjohtajalta peiton ja kukkakimpun kera. Johtajaa mietityttää, tuleeko tähänkin perinteeseen nyt muutos.
- Tuleekohan Kelan edustaja enää juhliinkaan paikalle, Pohjola miettii.
"Huono viesti"
Myös Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen sanoo pitävänsä ratkaisua outona.
- Hämmentyneenä luin asiasta. Hiukan ihmettelen, että tällainen ratkaisu on tehty, Karjalainen sanoo.
- Mitkä olivat perusteet ja mistä tämä lähti liikkeelle, Karjalainen ihmettelee.
Hän pohtii, olivatko peittojakelun lopettamisen syyksi ilmoitetut "taloudelliset syyt" lopulta niin merkittäviä. Kela perusteli päätöstään sillä, että sata vuotta täyttäviä on nykyisin niin paljon. Laitos haluaa karsia menojaan. Suomessa on tällä hetkellä kuutisensataa satavuotiasta.
- Ihmiset elävät nykyään pidempään, joten kyllähän ikäihmisiä tulee vuosittain aina lisää. Mutta kyllä tämä päätös tuntuu kieltämättä oudolta, Karjalainen harmittelee.
Hän jatkaa, että lahjan saajat ovat varmasti arvostaneet Kelan elettä.
- Tämä on erittäin huono viesti iäkkäimmille ihmisille, Karjalainen sanoo.
Lainaus:
TAUSTA
Vuosikymmenten perinne - Kunniaa ikäihmisille
Kansaneläkelaitos (Kela) on päättänyt lopettaa vuosikymmeniä jatkuneen perinteen, jossa 100 vuotta täyttäville kansalaisille annetaan huomionosoituksena shaalityyppinen peitto. Asiasta kertoi ensimmäisenä Talouselämä-lehti 14. huhtikuuta.
Päätöksen takana on Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä. Asia on käsitelty Hyssälän vetämässä kolmen hengen johtoryhmässä.
Vähintään 100-vuotiaita henkilöitä oli Suomessa viime vuoden lopussa 625. Määrä kasvaa jatkuvasti: edellisvuoden lopussa vähintään 100-vuotiaita oli 566.
Tasan 100-vuotiaita suomalaisia oli elossa viime vuoden lopussa 279. Vanhin suomalainen tämän vuoden maaliskuussa oli 108-vuotias naishenkilö.
Ruotsin vanhainkotien pöytiin tulossa snapsia ja viiniä
Torstai 28.4.2011 klo 08.34
Ehdotus julkistettiin torstaina.
Ruotsalaisissa vanhainkodeissa saattaa vuoden kuluttua saada snapsia tai viiniä aterian kanssa. Alkoholin nauttimista ei tarvitsisi sen jälkeen enää rajata kunkin vanhuksen omiin tiloihin, vaan lasillisen voisi kumota myös yhteisessä ruokailutilassa.
Torstaina julkistetun ehdotuksen taustalla on halu yhtenäistää alkoholitarjoilun säännöt. Asiantuntijoiden mukaan nykyisellään suhtautuminen alkoholin nauttimiseen on vaihdellut eri kunnissa ja vanhainkodeissa.
- Lisäksi haluamme, että yksittäisen ihmisen tapoja kunnioitetaan, kirjoittaa vanhustenhuollosta ja kansanterveysasioista vastaava Maria Larsson Dagens Nyheter -lehdessä.
Larssonin mukaan mietinnössä on arvoitu, ettei tarjoilun vapauttaminen "vaikuta kielteisesti alkoholipoliittisiin tavoitteisiin".
Raittiuden puolesta puhuvan IOGT-NTO-järjestön johtaja Anna Carlstedt on toista mieltä ja muistuttaa, että erityisesti vanhojen naisten juominen on lisääntynyt.
- On surullista, että alkoholin pitää olla läsnä kaikkialla, Carlsted sanoo.
"Lisäksi haluamme, että yksittäisen ihmisen tapoja kunnioitetaan, kirjoittaa vanhustenhuollosta ja kansanterveysasioista vastaava Maria Larsson Dagens Nyheter -lehdessä." - Juuri niin, miksi vanhuksia holhotaan ja riistetään vapaus, miksei elämänkokemusta kunnioiteta.
Kommentti: Kampoihin vaan. Nolo päätös Kelalta. Oma isoäitinikin sai sata vuotta täytettyään sellaisen shaalin ja se on vieläkin tallella. Täyttä villaa - ja lämmitti monia kertoja keinutuolissa istuvaa isoäitiäni.
Jopa joka viides vanhuksista altistuu ”potentiaalisesti kliinisesti merkittäville lääkkeiden yhteisvaikutuksille”. Haittavaikutuksia havaittiin joka toisella iäkkäillä vältettäviä tai yhteisvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä käyttäneellä.
Haitallisista yhteisvaikutuksista yleisimmät aiheuttivat lääkkeen tai lääkkeiden tehon menetystä, mutta myös verenvuotoa, väsymystä, huimausta, muistihäiriöitä ja sekavuutta.
Haloo, lääkäreiden vastuulla pitäisi olla, ettei noin kävisi.
Kolmen ruotsalaisen vanhainkodin hoitajan mauttomat huvitukset ovat johtaneet poliisitutkintaan. Hoitajat löivät keskenään vetoa siitä, kuka vanhainkodin asukkaista kuolisi seuraavana. Tapauksesta kertovat ruotsalainen englanninkielisiä uutisia tuottavat The Local -sivusto sekä englantilainen Daily Mail.
Sen lisäksi, että hoitajat pelasivat kuolemavisaa, he myös halvensivat ruumiita, koska se oli heidän mielestään hauskaa. Hoitajat muun muassa laittoivat aurinkolasit kuolleen kasvoille.
Tapaukset sattuivat Attendo Caren vanhainkodissa Växjössä Etelä-Ruotsissa. Vanhainkodissa sijaisena työskennellyt henkilö kiinnitti huomiota hoitajakolmikon epäsopivaan käytökseen ja ilmoitti heistä poliisille.
Liika lääkitys, puutteellinen hygienia ja hoitajien negatiivinen asenne ovat vanhusten laitoshoidon arkipäivää Suomessa.
Näin kertoo Suomen Senioriliike, joka on kerännyt hoitokokemuksia vanhuksilta ja heidän läheisiltään.
Liike lähetti toissa vuonna kyselyn asiasta kaikille runsaalle 2600 jäsenelleen ja sai 109 vastausta. Osin järkyttävätkin tarinat on julkaistu professori Sirkka-Liisa Kivelän ja tohtori Sari Vaapion kirjoittamassa Vanhana tänään -kirjassa.
Lainaus:
Kokemukset hoitolaitoksista ovat pahimmillaan epäinhimillisiä
● Isäni kuoli tukehtumalla ruokaansa. Kukaan ei seurannut hänen syömistään. Minulle kerrottiin hänen vain nukkuneen pois, mutta ruumiinavauspaperit kertoivat toista.
● Mummo ei käsittänyt lainkaan, ettei vessaan voinut päästä. Märissä vaipoissa oleminen oli syvä loukkaus hänen ihmisyyttään vastaan. Tästä johtuva psyykkinen kärsimys oli ehkä pahinta, mitä hänelle olisi voinut tapahtua.
● Äiti oli kainaloista polvitaipeisiin asti pissasta märkä, sänky oli päiväpeitteestä alimpaan patjaan asti likomärkä. Pesin ja kuivasin äitini. Pyysin myös hoitajaa katsomaan, miten märkä sänky on, mutta hän vastasi, ettei hänen tarvitse sitä nähdä – eikä tullut.
● Asukkaat nököttivät hyvin hoidettuina turtalääkittyinä muumioina. Veljeni sanoin: päiväsali on kuin kuoleman esikartano.
Poiminnat: Sirkka-Liisa Kivelä ja Sari Vaapio: Vanhana tänään. Suomen Senioriliike ry, 2011.
- Tee hyvin, syö paskaa. Näin "hyvinvointivaltiossa" kohdellaan kaikkensa antaneita vanhuksia.
Hän asui vanhainkodissa.
Se oli hänen kotinsa ollut jo kaksi vuotta.
Hän oli nainen.
Hän oli miltei 90 v.
Hän valitti mahavaivoja.
Hän oli valittanut niitä jo useamman päivän.
Mustikkakeittoa, teetä ja korppua. Niillä hoidettiin.
Hän pyysi päästä lääkäriin.
Hän pyysi päästä lääkäriin.
Omaiset pyysivät että "äiti pääsisi lääkäriin vatsakipujen vuoksi".
Hänta ei toimitettu lääkäriin.
Hän onnistui lähtemään itse.
Hän onnistui livahtaa lukitsemattomasta ovesta, rollattorin kanssa.
Hän selvisi myös portaissa.
Hän pääsi kävellen Terveyskeskukseen - josta hänet palautettiin vanhainkotiin.
Hän valitti.
Omaiset pyysivät että äiti toimitettaisiin heti lääkäriin.
Kahden vuorokauden kuluttua nousi kuumetta.
Hänet toimitettiin lääkäriin.
Hänet toimitettiin sairaalaan.
Hänet toimitettiin leikkauspöydälle.
Hänet leikattiin.
Suoli oli puhjennut. Mätää vatsa täynnä.
Siitä nukutuksesta hän ei jaksanut herätä.
Hän nukkui pois.
Miksi?
Siis; Miksi?
Miksi vanhainkoti ei voinut hoitaa häntä lääkäriin?
Miksi? Miksi tällaista tapahtuu? Miksi?
Epäinhimillistä, julmaa ja törkeää kohtelua.
Otsikon linkistä alkuperäiseen kirjoitukseen.
Valelääkäritapauksen liittyminen vanhustenhoitoon ei tullut emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelälle yllätyksenä.
- Vanhustenhoito on Suomessa aliarvostettua työtä. Siihen on helppo tarjota huonotasoista ja jopa valelääkärin tuottamaa palvelua, hän sanoo.
Poliisin pidättämä Esa Laiho on Suomen Geriatriakeskuksen kautta vastannut tuhansien vanhusten hoitoratkaisuista. Kivelä luettelee syitä, miksi valvonta pääsi pettämään näin pahasti.
- Vanhustenhoitoa valvovat henkilöt, joilla ei ole alan koulutusta eikä tuntemusta. Valviran ja aluehallintovirastojen pitäisi valvoa oma-aloitteisesti, mutta ne eivät sitä tee. Lainsäädäntö ei mahdollista riittäviä sanktioita. Mikä merkitys on huomautuksella?
Lainaus:
Nykytilanne on Kivelälle hyvin turhauttava. Hän korosti valvonnan välttämättömyyttä jo vuonna 2006 tehdessään sosiaali- ja terveysministeriölle selvityksen geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittämisestä.
- Kritisoin raportissani terveyden- ja etenkin vanhustenhoidon valvontaa. Tällä alueella on paljon ongelmia.
Iäkkäiden syrjintä on Kivelän mukaan Suomessa mittavaa, ja sitä esiintyy kaikkialla. Vanhuksia ei arvosteta. Seuraukset ovat nyt näkyvissä. Viidessä vuodessa ei ole tapahtunut juuri mitään parannusta.
Valviraa Kivelä suomii armotta.
- Valviran toiminnalle on tyypillistä, ettei nyt paljastuneeseen valelääkäritapaukseen puututtu jo vuosi sitten, kun asiasta tehtiin ilmoitus. Valvira menee siitä, mistä aita on matalin.
- Höpö höpö. Se on vain henkistä laiskuutta. Yhdysvalloissa Laihon taustat selvitettiin, eikä hänelle myönnetty lääkärin oikeuksia. Suomessa selvitystä ei välitetty tehdä.
Myös palvelujen tilaajat eli kunnat saavat pöllyä.
- Palvelun tarjoajan pitää dokumentoida palvelun laatu, ja kunnan täytyy varmistaa, että tiedot pitävät paikkansa. Myös taustat on tarkistettava, Kivelä muistuttaa.
Kunnat tarttuvat kuitenkin vanhuspalveluissa usein halvimpaan ratkaisuun. Kivelä viittaa Kuntaliiton tutkimukseen kuntien päätöksenteosta. Laadun painoarvo on ostopäätöksiä tehtäessä vain 20 prosenttia, hinnan 80 prosenttia.
Voi vanhusparkoja, mitä kaltoinkohtelua ja heitteillejättöä joutuvatkaan sietämään!
Guzenina-Richardsonin mukaan uuteen vanhuspalvelulakiin kirjataan ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitukset. Niiden rikkomisesta seuraisi kunnille sanktioita.
Nyt henkilökunnan määrää ohjataan vain suosituksilla.
- Niitä rikotaan koko ajan. Siksi tuon lakiin tiukat uhkasakot. Jos asioita ei panna kuntoon hyvällä niin sitten pahalla.
Hän ei määrittele tarkemmin minimihenkilöstön määrää tai uhkasakkojen suuruutta.
Uuden vanhuspalvelulain on tarkoitus astua voimaan vuonna 2013.
Guzenina-Richardson haluaisi myös korvamerkinnät takaisin valtionosuuksiin. Niiden avulla valtio voisi määrätä, mihin kunnat rahoituksen käyttävät. Korvamerkintöjen käytöstä luovuttiin 1993.
- Kuntien oikeus päättää yksin asioista on nyt nähty, ministeri sanoo lehdelle.
Sairaanhoitaja Jaana Karan mukaan työvoimapula vanhustenhuollossa johtaa vakaviin tilanteisiin. Hän on itse ollut todistamassa muun muassa vanhusten pahoinpitelyä.
Rovaniemellä hän oli töissä sairaalassa, johon tuotiin sekavuuden takia vanha mies. Miehen sekavuuden syystä ei ollut tietoa. Kara ja toinen hoitaja menivät katsomaan miestä, jolloin he sulkivat pois sairauksia ja keskustelivat mahdollisuudesta, että mies oli alkoholisti.
Mies oli peloissaan ja tarrasi käsillään reunoista kiinni.
– Toinen hoitaja löi miestä sormille ja huusi: kaikkia saatanoita täällä joutuu hoitamaan!
Toisen tapauksen hän muistaa Helsingistä, tällöin hän työskenteli julkisella puolella. Hän vei toisen hoitajan kanssa vanhaa naista vessaan. Nainen oli kankea, eikä jalkoja saatu helpolla koukistumaan.
– Toinen hoitaja rusautti jalat koukkuun ja löi selkään samalla kiroten, Kara muistelee.
– Sairaanhoitajan ammatti varsinkaan vanhustenhuollossa ei ole mediaseksikäs. Hoitajat väsyvät työhönsä - ja kehen he sitten väsymyksensä purkavat? Tietenkin siihen dementikkomummoon, eikä mummo pysty mitään sanomaan vastaan.
Aune Koivu sairastui dementiaan alle 60-vuotiaana. Hänen tyttärensä Sari Koivu, 42, ryhtyi äidin omaishoitajaksi neljäksi vuodeksi.
Aune oli kotona tyttärensä kanssa ja kävi viikon mittaisilla jaksoilla hoitokodissa, jolloin omaishoitajan oli tarkoitus saada levähtää hetki. Ongelmaksi hoitokodissa muodostui ruokailu.
Sari kertoo, että aina kun hän meni ruoka-aikaan katsomaan äitiään, tämä istui sidottuna tuolissa täysi ruokalautanen edessään.
- Yritin selittää hoitajille moneen kertaan, että äitini ei pysty enää syömään itse ruokailuvälineillä. Hoitajat kuitenkin suhtautuivat asiaan välinpitämättömästi ja sanoivat, että heillä ei ole aikaa vanhusten syöttämiseen.
- Näin muidenkin dementoituneiden vanhusten edestä kannettavan roskiin täysin koskemattomia ruoka-annoksia päivittäin, Sari kertoo.
Sarin mukaan hoitajat vaikuttivat kiireisiltä ja toivoivat, että Sari tulisi itse päivittäin hoitokotiin syöttämään äitiään. Kun Aune palasi kotihoitojaksolle, hän vaikutti selvästi nälkiintyneeltä ja hotki ruokaa kahden ihmisen edestä, Sari sanoo.
Eutanasia nälällä
Aunen kunto heikkeni niin, että hänet otettiin sisään sairaalaan, jossa hän vietti syksystä 1998 aina menehtymiseensä asti maaliskuuhun 2004.
Aunen virallinen kuolinsyyksi merkittiin Alzheimerin tauti, mutta Sari uskoo äitinsä menehtyneen nälkään. Jo ensimmäisen kolmen sairaalaviikon aikana Aune laihtui tyttären mukaan 10 kiloa.
- Loppuvaiheessa sairaalassa hän painoi enää 35 kiloa. Hänet oli sidottu sänkyyn makaamaan sikiöasennossa. Sairaalasta annettiin ymmärtää, että kun ei ole mitään toivoa parantumisesta, eikä eutanasia ole sallittua, äitini annetaan nääntyä nälkään, Sari kertoo.
Sari on tyrmistynyt ja järkyttynyt vanhusten kehnosta kohtelusta sairaalassa.
Törkeitä uutisia vanhusten kaltoinkohtelusta ja rääkkäämisestä pitäisi kopioida myös ketjuun:
Muistan hoitaneeni potilasta, joka söi aina hyvällä ruokahalulla, jos minulla oli aikaa syöttää häntä kiireettömästi. Kerran eräs hoitaja tuputti vanhukselle kiireellä ruokaa. Kun vanhus ei kyennyt nielemään tarpeeksi nopeasti, hoitaja kantoi lähes syömättömän annoksen roskiin. Naispotilas oli laihtunut jo rajusti ja uskon hänen kärsineen nestevajauksesta, koska hän joi aina uskomattomia määriä, kun juotin hänelle vettä.
Mieshoitaja
Kehnoja muistoja
Minulla on todella kurjia kokemuksia hoitokodista Suomessa. Ruoka oli kehnoa ja äidilläni oli usein nälkä. Äitiäni ei ulkoilutettu, öisin hän paleli ohuen peiton alla ja hoitajat olivat tylyjä. Onneksi tämä hoitokoti lopetti toimintansa.
Sota-ajan lapsi
Ajan puute
Olen useassa vanhusten hoitokodissa työskennelleenä kokenut ahdistavan ajan puutteen. Vanhuksia ei ole aikaa syöttää, ulkoiluttaa tai viedä vessaan. Sain kerran esimieheltäni moitteet siitä, että syötin erästä vanhusta liian kauan. Paljon keskustelua herättäneet puheet vanhusten huonosta hoidosta pitävät valitettavasti paikkansa. Toivon, etten itse koskaan joudu vanhainkotiin. Niin kamala paikka se on.
Arvon mekin ansaitsemme
Nääntyi nälkään
Hoitokodit eivät ole ainoita syyllisiä. Äitini nääntyi nälkään pienen pohjois-suomalaisen terveyskeskuksen vanhuksille tarkoitetussa hoitoyksikössä. Vähitellen äitini kuihtui pois. Hoitajien ainoa selitys oli, että hänellä ei ole ruokahalua. Äitini eläkkeestä pidätettiin noin 90 % hoitomaksuihin - ja silti hänen annettiin kuolla ravinnon puutteeseen. Uskon tämän olevan tavallisempaa, kuin kukaan voi edes kuvitella.
Ei hoitokotiin
Ei juotavaa
Helsingissä hoitokodissa ollut äitini ei saanut juotavaksi haluamaansa määrää vettä, koska hän kävi hoitajien mukaan liian usein vessassa. Vein äidille vesipullon kaupasta. Seuraavana päivänä äiti kertoi, että pullokin vietiin pois, koska hoitajilla ei ole aikaa käyttää häntä juomisen jälkeen pissalla. Seuraavalla viikolla haimme äidin pois hoitokodista.
Sakke
Liikaa vastuuta
Turhaan moititaan hoitajia vanhusten huonosta kohtelusta. Ahne yhteiskunta ajaa työntekijän koko ajan kovemmalla, ja siitä kärsii myös vanhustenhuolto. On pöyristyttävää, että hoitajat joutuvat kantamaan vastuun täysin epäinhimillisistä työvaatimuksista ja niistä johtuvista seurauksista. Johtoporras pääsee jatkuvasti kuin koira veräjästä, ja media ruokkii tätä illuusiota.
Suomalaisten tulee itse pitää huolta lähellään olevista vanhuksista eikä pelkästään huutaa valtiota ja kuntia apuun. Tätä mieltä on Henrietta Grönlund, vanhustyöhön erikoistuneen HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja.
Hän tietää, mistä puhuu. Järjestön Aamukorva-puhelin soi joka aamu heti kello viideltä, kun vapaaehtoistyöntekijät aloittavat päivystyksen. Monelle yksinäiselle vanhukselle keskustelu on päivän ainoa.
–Soittojen yleisin syy on aamutervehdys. Vanhukset haluavat kertoa, miten yö on mennyt ja miltä aamu nyt näyttää. Jotkut soittajat eivät ikinä puhu kenenkään muun kanssa, kertoo Grönlund Uudelle Suomelle.
Grönlund toivoo myös poliitikoilta lisäresursseja vanhustenhoitoon. Yhtä tärkeää kuitenkin olisi, että tavalliset kansalaiset heräisivät katsomaan iäkkään vanhempansa tai naapurinsa perään.
Lainaus:
–Jos jokainen suomalainen huomioisi yhtä ihmistä, olisi tämä aika erilainen maa.
Nykyisin Suomi on monelle vanhukselle synkkä maa. Yksi yli 65-vuotias suomalainen tappaa itsensä joka toinen päivä.
Luku on ”radikaalin ruma”, kuten Grönlund ilmaisee. Yksinäinen, hoitolaitokseen tai kotiinsa sidottu vanhus masentuu helposti ja menettää elämänilonsa. Kotona asuvat vanhukset ovat usein kyvyttömiä huolehtimaan itsestään ja asuvat karuissa oloissa, mutta kaikkein masentuneimmat vanhukset löytyvät joidenkin tutkimusten mukaan laitoksista.
Suomalaiset ovat nopeita tuomitsemaan laitosten laiminlyönnit, mutta usein vanhukset jäävät yksin, koska perhehoidon kulttuuri on pitkälti hävinnyt Suomesta. Syytä lienee molemmissa sukupolvissa: sodankäyneissä vanhuksissa, joille itse pärjääminen on pakonomaista, ja heidän lapsissaan, jotka kiire on vienyt mennessään.
–Sanoisin, että Suomessa vanhusten yksinäisyys on monta muuta kulttuuria yleisempää, koska ei ole sitä perinnettä, että vanhukset hoidettaisiin perheissä, nuorempien sukupolvien luona. Eikä ole myöskään naapurikulttuuria, sanoo Grönlund.
Suomen vanhukset syövät ylimitoitetusti lääkkeitä, ja tästä on sekä terveyshaittaa että kuluja. Näin tiivistää sanomansa farmaseutti Pauli Puirava, jolla on myös lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyys. Hän on kiertänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalääkäreiden kanssa ympäri Suomen tutustumiskäynneillä - ja tulos on ollut dramaattinen.
Yksityisissä hoitokodeissa esimerkiksi Vampulassa ja Veikkolassa on päästy hurjiin lukemiin lääkevalmisteiden karsimisessa. Vampulassa päädyttiin selvitystyön jälkeen 10 000 pillerin vähentämiseen vuodessa, ja tämä teki rahaksi mitattuna 10 000 euroa. Veikkolassa pillerimäärä laski 27 000 kappaleella. Ensin mainitussa paikassa vanhuksia oli mukana kymmenen, toisessa 18.
Potilaiden kunnossa huomattiin myöhemmin parantumista ja lääkkeiden aiheuttamien sairauskohtausten määräkin väheni.
Mistä tässä kaikessa on kysymys? Siitä, että Puiravan mielestä Suomessa esiintyy enemmän lääkkeitten yli- kuin alikäyttöä. Puirava tietää tapauksen, mieshenkilön, jolle oli määrätty surutta 57 eri reseptivalmistetta, eikä tässä ollut mukana edes käsikauppalääkkeet.
Terveyskeskuslääkäri hutiloi ja nelinkertaisti vanhuksen verenohennuslääkityksen.
83-vuotias miespotilas kotiutettiin Helsingin Meilahden sairaalan keuhkoklinikalta, jossa hän oli viettänyt kymmenen päivää.
Mukaansa hän sai turvarannekkeen. Seuraavana päivänä Helsingin kaupungin kotisairaanhoidon sairaanhoitaja annosteli hänelle uuden lääkityksen.
Sairaanhoitaja kiinnitti huomiota siihen, että uusi Marevan-lääkitys oli reilusti suurempi kuin 83-vuotiaan aiempi lääkitys ja että sitä oli reilusti nostettu.
Sairaanhoitaja konsultoi asiasta Malmin terveysaseman terveyskeskuslääkäriä. Lääkärillä oli kalenterissaan aikaa kotisairaanhoidon konsultointiin vain 15-20 minuuttia.
Sairaanhoitaja kertoi lääkärille, että uusi annos olisi 1,5 tablettia aiemman sijaan. Vanhempaa lääkityksen tasoa hän ei lääkärille esittänyt.
Tähän lääkäri oli todennut annostuksen olevan "aivan hyvä".
Lääkärin hyväksynnän jälkeen hoitaja hankki 83-vuotiaalle apteekista uuden annoskoon mukaiset Marevan-annokset. Käytännössä uusi annos oli enemmän kuin nelinkertainen siihen verrattuna mitä vanhus oli nauttinut ennen sairaalaan joutumistaan.
Leikkaus onnistui
Kahden viikon kuluttua 83-vuotias hakeutui terveyskeskuspäivystykseen alaraajojen halvausoireiden vuoksi. Malmin sairaalasta potilas toimitettiin Töölön sairaalaan, jossa jalat todettiin liikkumattomiksi.
Edelleen potilaan selkärangan kovakalvon ulkopuolisessa tilassa havaittiin kookas verihyytymä, joka vaati leikkaushoitoa. Potilaan omalla suostumuksella hänet leikattiin saman tien. Vanhukselle kerrottiin, että leikkaus on riskialtis komplikaatioiden vuoksi.
Leikkaus onnistui. Kaksi päivää sen jälkeen potilaan todettiin taas voivan liikuttaa jalkojaan.
Valitettavasti seurasi komplikaatioita. Potilas vajosi sekavaan tilaan, hän sai haavamyrkytyksen ja verenmyrkytyksen.
Antibiootit eivät tehonneet. Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen potilas menehtyi. Välitön kuolinsyy oli keuhkokuume.
Lääkärille syyte
Tapaus sattui heinä-elokuussa 2008. Lääkärin toiminta päätyi poliisitutkintaan.
Esitutkinnan jälkeen Helsingin kihlakunnansyyttäjä päätti syyttää 42-vuotiasta espoolaislääkäriä kuolemantuottamuksesta sekä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Juttu käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa. Tuoreessa päätöksessään käräjäoikeus toteaa lääkärin syylliseksi, mutta ei kuolemantuottamukseen vaan vammantuottamukseen.
Ja taas "aivan hyvä" tuomio lääkärille, potilaalle paljon huonompi.
– Vampulan projektissa vuonna 2008 asiakkaita oli kymmenkunta. Kun selvitimme heidän todellisen lääketarpeensa, vähennystä tuli noin 10 000 pilleriä vuodessa, mikä silloisilla euroilla laskettuina teki noin 10 000 euroa vuodessa. Samalla myös potilaiden kunto parani ja lääkkeiden aiheuttamat sairauskohtaukset vähenivät.
– Siellä syötiin aivan turhaan yhtä ja toista, mutta aivan erityisesti turhia olivat loppuvaiheen dementoituneiden vanhusten muistilääkkeet. Niistä on totta kai joillekin apua muistihäiriöiden alkuvaiheissa, mutta kokemustemme mukaan niistä ei enää loppuvaiheissa ole välttämättä mitään hyötyä ja lopulta ne saattavat olla jopa haitallisia. Ne ovat monessa tapauksessa vieneet ihmisten kuntoa alaspäin.
Veikkolassa sijaitsevassa vanhainkodissa toteutettiin samanlainen tehoisku vuosina 2010–11, ja siellä tapahtui täsmälleen sama kuvio. Nyt tutkimuksen kohteena olivat 18 asukkaan lääkkeet.
– Saimme vähennettyä vuositasolla 27 000 pilleriä ja lääkekulut putosivat hiukan reilun kymppitonnin verran. Siellä oli liikaa sekä verenpaine- että kolesterolilääkkeitä, samoin masennus- ja muistilääkkeitä. Meillä esiintyy varmaan kaikkien lääkkeiden osalta sekä yli- että alikäyttöä, mutta sanoisin ylikäytön olevan huomattavasti alikäyttöä yleisempää. Suhdeluku on suurin piirtein 95 prosenttia ja 5 prosenttia.
Farmaseutti Pauli Puirava tietää tältä alueelta hyvin surullisen Suomen ennätyksen.
– Kyseessä on mieshenkilö, jolle vuoden aikana määrättiin peräti 57 eri lääkevalmistetta. Eivätkä mukana ole käsikaupan tuotteet.
Lainaus:
-- miksi ihmeessä vanhuksille määrätään näin tolkuttomasti turhia ja suorastaan vaarallisia lääkkeitä?
– Syynä on varmaan Käypä hoito -suositusten orjallinen noudattaminen, Puirava arvelee. – Se on tehty työikäisille. Koska ikäihmisille ei ole olemassa omaa suositusta, voi tapahtua mitä tahansa, jos lääkkeitä määrätään liikaa. Lisäksi lääkkeistä aiheutuneita haittoja hoidetaan hyvin usein toisilla lääkkeillä.
Lääketeollisuus on määritellyt niin kolesteroliarvojen kuin monien muiden sairauksien rajat omien tavoitteittensa mukaan.
– Lääketieteen saralla ei taida olla ainoatakaan tutkimusta, johon lääketeollisuus ei olisi jollakin tavalla sotkeutunut. Pitäisi koko ajan muistaa, että USA:ssa kaupallisten lääkevalmistajien tuotteet ovat viidenneksi yleisin kuolinsyy. Ruotsin tilastot ovat hyvin samankaltaiset, mutta Suomen tilastoista en osaa sanoa, tuskin koko asian olemassaoloa ajatellaan.
Jotain olisi tehtävissä
Puiravan mukaan täällä puhutaan hurskaasti alkoholin tai liikenteen vaaroista, mutta kaupalliset lääkevalmisteet ovat kansanterveyden kannalta katsottuna huomattavasti suurempi ihmisten hengen ja toimintakyvyn päälle käypä ongelma.
– Lääkkeiden käytön järkeistäminen olisi nyt kaikkein tärkein prosessi – eikä suinkaan ravintolisien vainoaminen. En ole työssäni kertaakaan törmännyt keneenkään, joka olisi saanut ravintolisistä yliannostuksen, mutta lääkkeiden osalta tällaisia tapauksia on tullut vastaan senkin edestä.
Farmaseutti Pauli Puirava toivoo sydämestään, että jotakin olisi vielä tehtävissä. Kaikkein pahimmaksi solmukohdaksi hän nimeää yleisen osaamattomuuden ja etenkin kliinisen farmasian ammattiryhmän puuttumisen Suomesta.
– Vika ei ole edes lääkärikoulutuksessa, mutta eri ammattiryhmien välisessä yhteistyössä on paljonkin parantamisen varaa. Yhteisiä kursseja ei ole, joten ryhmät eivät pääse lähentymään ja vieraannutaan ammatillisesti toistensa kanssa. On tämä porukka ja tuo porukka, jotka eivät koskaan kohtaa ja keskustele toistensa kanssa.
Pauli Puirava haluaa kuitenkin tähdentää, ettei hän syytä tai syyllistä mitään tahoa tai ammattikuntaa. Vika on systeemissä.
– Se toimii erittäin huonosti. Myös systeemin itsekorjaamisjärjestelmä on erittäin huono. Sille pitäisi kiireesti tehdä jotakin.
Sairaanhoitaja Jaana Karan mukaan työvoimapula vanhustenhuollossa johtaa vakaviin tilanteisiin. Hän on itse ollut todistamassa muun muassa vanhusten pahoinpitelyä.
Rovaniemellä hän oli töissä sairaalassa, johon tuotiin sekavuuden takia vanha mies. Miehen sekavuuden syystä ei ollut tietoa. Kara ja toinen hoitaja menivät katsomaan miestä, jolloin he sulkivat pois sairauksia ja keskustelivat mahdollisuudesta, että mies oli alkoholisti.
Mies oli peloissaan ja tarrasi käsillään reunoista kiinni.
– Toinen hoitaja löi miestä sormille ja huusi: kaikkia saatanoita täällä joutuu hoitamaan!
Toisen tapauksen hän muistaa Helsingistä, tällöin hän työskenteli julkisella puolella. Hän vei toisen hoitajan kanssa vanhaa naista vessaan. Nainen oli kankea, eikä jalkoja saatu helpolla koukistumaan.
– Toinen hoitaja rusautti jalat koukkuun ja löi selkään samalla kiroten, Kara muistelee.
Hän asui vanhainkodissa.
Se oli hänen kotinsa ollut jo kaksi vuotta.
Hän oli nainen.
Hän oli miltei 90 v.
Hän valitti mahavaivoja.
Hän oli valittanut niitä jo useamman päivän.
Mustikkakeittoa, teetä ja korppua. Niillä hoidettiin.
Hän pyysi päästä lääkäriin.
Hän pyysi päästä lääkäriin.
Omaiset pyysivät että "äiti pääsisi lääkäriin vatsakipujen vuoksi".
Hänta ei toimitettu lääkäriin.
Hän onnistui lähtemään itse.
Hän onnistui livahtaa lukitsemattomasta ovesta, rollattorin kanssa.
Hän selvisi myös portaissa.
Hän pääsi kävellen Terveyskeskukseen - josta hänet palautettiin vanhainkotiin.
Hän valitti.
Omaiset pyysivät että äiti toimitettaisiin heti lääkäriin.
Kahden vuorokauden kuluttua nousi kuumetta.
Hänet toimitettiin lääkäriin.
Hänet toimitettiin sairaalaan.
Hänet toimitettiin leikkauspöydälle.
Hänet leikattiin.
Suoli oli puhjennut. Mätää vatsa täynnä.
Siitä nukutuksesta hän ei jaksanut herätä.
Hän nukkui pois.
Miksi?
Siis; Miksi?
Miksi vanhainkoti ei voinut hoitaa häntä lääkäriin?
Miksi? Miksi tällaista tapahtuu? Miksi?
Lainaus edeltä. Aloin ajatella asiaa uudestaan sivuttuani sitä täällä.
Olen moittinut Suomen terveydenhuoltojärjestelmää paskaksi, mutta se on paljon pahempaa: julma ja epäinhimillinen tappokoneisto vailla vertaa.
Vanhalla naisella on helvetilliset kivut ja häntä ei viedä lääkäriin. Hän tietää, että hänen on saatava apua ja hän pinnistelee viimeisillä voimillaan terveyskeskukseen. Mutta sadistit palauttavat kituvan vanhuksen ilman hoitoa takaisin vanhainkotiin. Elämänsä viimeiset päivät omaisille tärkeä, arvokas ja rakas äiti saa kitua epäinhimillisissä kivuissa. Hoitohenkilökunta on kävellyt heidän kaikkien päältä. Sitten hoitamattomasta tulehduksesta aiheutunut mätä leviää vatsassa niin, ettei vanhusta pystytä enää pelastamaan. Julma tappokoneisto on tuottanut taas yhden uhrin. Tässä toinen karmea tapaus, huomasin alkuperäistä ketjua luettuani:
Lainaus:
Tästä on jo aikaa kauan, kun olimme vaariani katsomassa Hyvinkään sairaalassa (sille reissulle hän jäikin sitten) ... niin samassa huoneessa oli toinen vanhempi mieshenkilö ja häntä oli juuri omaiset käyneet katsomassa ja vierailu sujui hyvin. Vaan kun omaiset olivat lähteneet, niin tämä vanhempi herra alkoi yskiä melkolailla ja hänellä tuntui olevan kovasti limaa kurkussaan. Köhä sen kun paheni ja lopulta minun äiti meni hakemaan hoitajaa ja porukka hoitajia oli juoruamassa ikkunan takana huoneessaan ja katselivat yhden hoitajan esittelemiä valokuvia ja naureskelivat siinä.
Äitini koputti oveen ja pyysi hoitajaa tulla katsomaan tätä miestä ja selitti, että mies kohta tukehtuu varmasti limaan, jollei saa apua. Äitee sai näiltä hoitajilta tylyn vastauksen, että: "ei kuulu meille".. jo oli törkeää !!! Vaan ketään muita hoitajia ei näkynyt misään. Itse odotin mummoni kanssa ko. huoneessa, missä tämä yskivä, röhisevä mies oli vaarini kanssa. Meni aikaa ja mies sen kun jatkoi köhimistään ja lima röhisi kurkussa ja varmasti myös keuhkoissa saakka. Yhtä äkkiä tämän miehen herätyskello alkoi soida hänen yöpöydällä ja kello oli silloin tasan 18.00. Hetken päästä tuo röhinä lakkasi ja mies oli kuollut, eli tukehtunut limaansa! Mummo kurkisti sinne verhon taakse ja sanoi, että tuo mies ei hengitä enää.
Äitini ja mummoni menivät uudelleen yhdessä hakemaan vielä hoitajaa ja siellä he olivat yhä kikattamnassa huoneessaan. Mummo sanoi vihaisella äänellä hoitajille, että "nyt se herra Savinen sitten kuoli !."
No, kukaan ei lähtenyt vielä silloinkaan hoitajista mukaan, vaan äitini ja mummoni tulivat huoneeseen takaisin ja vasta jonkin ajan kuluttua saapui hoitaja paikalle ja sanoi "nonniin herra Savinen mennäänpäs nyt" ja työnsi pyörillä liikkuvan sängyn pois huoneesta. Mummo huusi hoitajalle perään vielä , että" ei taida vastaa enää, kun ette tulleet ajoissa, kun pyydettiin, että se mies on kuollut!"
Hoitaja ei vastannut mitään... ja "muka" jutteli tälle potilaalle vielä mennessään.
Joten, mitä tästä opimme!? Sairaalassa siis vielä tänäkin päivänä ihminen taitaa on ihan oman onnensa nojassa ja ainakin, jos on vanhempi henkilö!
Tämä herra (Savinen siis kuoli todellakin silloin) asia varmistettiin vielä jälkeenpäin.
Miten edellä ja tässä jutussa kuvattu vanha nainen uskalsi moittia hoitajia? Hänen oma miehensähän oli samassa sairaalassa.
Ihmiset, jotka eivät kunnioita lakia, kirjoittavat itse omaansa. He ovat muuttuneet jumaliksi ja soveltavat omaa lakiaan... He voivat tehdä väärin, mutta kirjoittavat papereihinsa tehneensä oikein. He ovat pelottavia ja he pääsevät kuin koira veräjästä. Mitähän herra Savisenkin papereihin mahdettiin kirjata totuuden sijaan? Omaiset eivät taida tänä päivänäkään tietää oikeaa kuolinsyytä. Papereihin on voitu kirjata hänen nukahtaneen rauhallisesti. Ehkä hän nukahti yhtä rauhallisesti kuin hänen naapurinsa viereisellä petillä? Ainakin yksi todistaja oli vähemmän.
Kaikki ihmiset kuolevat, vanhat ihmiset kuolevat - mutta miten? Kuolevatko he yhtä kunnioitettuina kansalaisina kuin ovat syntyneet? Miksi pitkään sinnitellyttä, läheisilleen arvokasta ihmistä kehdataan edes kohdella törkeästi? Missä on elämänarvo ja kunnioitus, kaunis loppu arvokkaalle elämälle?
Lainaus:
Ennen kuin lähdimme pois, isoäidin jäämistö ojennettiin meille mustassa isossa jätesäkissä.
---------------
Lisätty linkki.
Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ke 31 Elo 2016, 1:01, muokattu 1 kertaa
Terveyskeskusten pitkäaikaisosastot pitäisi lakkauttaa kokonaan, kuten muissa pohjoismaissa on jo tehty.
Näin vaatii Aalto-yliopiston Sotera-instituutin dosenttina toiminut senioritutkija, professori Erkki Vauramo keskiviikkona ilmestyvässä Eläkkeensaaja-lehdessä.
Muutin ketjun otsikkoa, joka tuotti päänvaivaa. Vaihtoehtoja oli monia, muun muassa:
Vanhusten pahoinvointi - kunnioittavan kohtelun sijaan kuolemantohtoreiden ja valikoivan eutanasian uhreina Suomessa
Vanhusten pahoinvointi - kunnioittavan kohtelun sijaan heitteillejättöä ja valikoivaa eutanasiaa
Vanhusten pahoinvointi - kunnioittavan kohtelun sijaan heitteillejättöä ja hoidotta jättämistä
Vanhusten pahoinvointi - kunnioittavan kohtelun sijaan heitteillejättöä ja hoidon laiminlyömistä
Olin jo kallistumassa viimeiseen vaihtoehtoon. Se on kuitenkin liian pliisu eikä anna realistista kuvaa siitä, mitä Suomessa on jo pitkään ollut meneillään. Vähän niin kuin entisessä Neuvostoliitossa, josta omaisille toimitettiin aivan eri sepustukset kuin oikea kuolinsyy oli.
Kun vanhuksilla ei ole kerran Suomessa ihmisarvoa ja heidän hoitoaan laiminlyödään, papereissakin pitäisi lukea, että on jätetty hoidotta, ja budjetissa pitäisi mainita, kuinka paljon kunta säästää jättämällä tätä maata rakentaneet heitteille.
Oikeasti vanhuksissa on arvokkain henkinen pääomamme ja tuota älymystöä tulisi kunnioittaa ja vaalia ja ottaa siltä oppia. Mutta tyhmät tekevät juuri päinvastoin, teloittavat kuin Stalin kaikki upseerit, ja etsivät turhaan tiedonavainta, jonka ovat ennen aikojaan haudanneet.
JOS hoitoa ei uskalleta rajoittaa, kunta voi ääritapauksessa säästää rahat 85-vuotiaan syöpähoitoon lakkauttamalla kouluterveydenhoitajan viran.
– Näin voi käydä, ja siinä ei ole mitään järkeä.
Kekomäki muistuttaa, että koskaan ei synny yhteiskuntaa, jossa voidaan antaa kaikki mahdolliset hoidot kaikille potilaille.
– Joudumme katkaisemaan hoidon. Ei siksi, että rahat loppuvat, vaan siksi, että samalla rahalla saadaan toiselle potilaalle enemmän terveyttä.
Siksi on tärkeää keskustella siitä, mitä yhteisillä rahoilla kustannetaan.
– Tämä on kaukana natsismista. Kun pohdimme valintoja, teemme eettisesti korkeatasoista työtä. Ajamme takaa etiikkaa, emme ekonomiaa.
Seuraan aika paljon uutisia, joista monet päätyvät kirjanmerkkeihini talteen. Yritän rajoittaa sitä, koska hukun niihin, mutta toisia ei voi vaan sivuuttaa, kuten tätä.
"Tämä on kaukana natsismista."
- Älä puhu paskaa, se on juuri sitä puhdistusten kohdistuessa vanhuksiin.
Konsensuspaneeli ilmaisi myös huolensa kielteisestä suhtautumisesta vanhuuteen.
"Raihnaistuvaa vanhusta ei arvosteta. Vanhuuskuolemaa korkeassa iässä voisi kuitenkin pitää merkkinä onnistuneesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Vanhusten parissa työskentelevien ihmisarvoa kunnioittavalla asenteella on suuri merkitys kuolevan vanhuksen hyvinvoinnissa."
"Vanhuuskuolemaa korkeassa iässä voisi kuitenkin pitää merkkinä onnistuneesta hyvinvointiyhteiskunnasta."
Viisi vuotta sitten tuolloin 84-vuotias eläkeläinen laudoitti talonsa seinää. Hän putosi kolmen metrin korkeudelta. Selvisi, että miehellä oli muun muassa kaksi nikaman okahaarakemurtumaa ja välilevyn repeämä kaularangassa. Jälkimmäistä ei kirjattu diagnoosiluetteloon. Sitten terveyskeskus hävitti sairauskansionkin…
Myöhemmin asiantuntijalääkäri oli sitä mieltä, että oli vain ajan kysymys, milloin leikkaamaton kaularankavamma olisi johtanut halvaantumiseen.
-Olen aivan varma, ettei minua vain haluttu leikata, koska olin jo 84-vuotias, mies sanoo.
Hän halvaantuikin.
Mies käy nyt yhden miehen sotaansa eikä syö kipuja koviin särkyihinsä, sillä opioidit vievät kuulemma kyvyn ajatella. Hän odottaa syyttäjän päätöstä.
-Mutta kaikki taitavat odotella että kuolen ja valitukset kuihtuvat. Esitutkinta kesti yli kolme vuotta. Ei poliisi olisi tutkinut asiaa ilman jatkuvia huomautuksiani.
"Olen aivan varma, ettei minua vain haluttu leikata, koska olin jo 84-vuotias."
- Kyllä on hävytöntä ja törkeää kohtelua, jonka jälkeen toinen on joutunut kitumaan jo viisi vuotta halvaantuneena!
Ajatelkaa - ihminen on sinnitellyt 84-vuotiaaksi, tehnyt pitkän elämäntyön, ja on laudoittamassa talonsa seinää. Mutta hän tippuu tikapuilta, joutuu sairaalaan, jossa päätetäänkin vähän säästää edellä esitetyn professori Kekomäen mallin mukaan, joka on jo monessa paikkaa käytössä. Julmassa idiotismissa ei oteta vaan huomioon kustannuksia, joita kituminen yhteiskunnalle aiheuttaa. Mikäli Esko Rantanen olisi leikattu heti, hän olisi päässyt muutama päivä leikkauksen jälkeen kotiin. Halvaannuttuaan hän joutui makaamaan sairaalassa yli kahdeksan kuukautta, jonka päälle lankeaa kaikki muut kulut ja inhimillinen kärsimys, jolle sadistit eivät laske mitään painoarvoa.
Heitteillejättö tulee maksamaan yhteiskunnalle aina enemmän. Heitteille jätetyt ihmiset hakevat apua jostain muualta, kuormittavat systeemiä aina vain uudestaan, koska heidän vaivojaan ja kärsimystään ei oteta todesta. Kaikki, jotka kynnelle kykenevät, yrittävät etsiä itselleen apua. Systeemin uhriksi jää vain köyhät ja vanhukset, joilla ei ole mahdollisuutta hoidattaa itseään. Ohituskaistalla ajelevat lääkärit itse, rikkaat ja työikäiset, joilla on rahaa ja tuloja.
Eikä mätä, julma ja huolimaton systeemi koske pelkästään vanhuksia. Ihmisarvosta piittaamattoman koneiston uhriksi voi joutua kuka vaan, jonka vaivoja ja kärsimyksiä vähätellään. Hoitovirheet tappavat kolmanneksi eniten syövän ja sydänsairauksien jälkeen. THL on arvioinut, että hoitovirheisiin kuolee Suomessa jopa 1700 ihmistä vuodessa, kun vastaava luku liikennesurmissa on parisataa.
Yhtä lailla nuoretkin voidaan jättää hoitamatta. Heidän vaivojaan voidaan vähätellä nuoruudesta vanhuuteen:
Nimimerkki "Ihmisarvo kunniaan" kirjoittaa 24.3.2014 Helsingin Sanomissa:
Lainaus:
Ystäväni on hoidettavana eräässä Helsingin seniorisäätiön hoitolaitoksessa. Hän istuu pyörätuolissa, josta hän ei pysty poistumaan ilman apua.
Ystäväni kertoi pääsevänsä hoitopalaverin tuloksena kolme kertaa viikossa omaan vessaan, kun hän aikaisemmin oli päässyt vain kaksi kertaa viikossa (ei siis päivässä, kuten ensin luulin). Hän piti niin sanottua suurempaa hätää hyvin kiusallisena, koska itsensä likaaminen on hänelle, kuten meille kaikille, erittäin vastenmielistä. Apuakaan sen jälkeen ei aina ole saanut riittävän nopeasti.
Ihmettelen suuresti tätä käytäntöä. Miten ihmistä voidaan nöyryyttää tällä tavalla? Ymmärrän toki, että vahinkoja voi sattua missä ja milloin ja kenelle tahansa. Tässä on kuitenkin kyseessä ihan virallinen päätös. Vatsa ei saa toimia vääränä päivänä!
Miten Helsingin seniorisäätiön päättäjät perustelevat tätä asiakkaittensa julmaa ja välinpitämätöntä kohtelua tässä meidän kaikkien perustarpeita koskevassa asiassa?
Syyt ovat tietysti taloudelliset. Kysyn vain, kuinka paljon säästöä tulee asukasta kohti, kun asukasta ei päästetä edes kerran päivässä käymälään vaan hänet puhdistetaan vasta jälkikäteen? Onko ihmisen arvo laskettu näin alhaiseksi?
Jumal'auta, mitä kohtelua!
Vessaan pääsee vain kolme kertaa viikossa, ja muina päivinä on paskottava housuun.
Hoito ja palvelut järjestetään yksilöllisesti asukkaan ja hänen omaistensa tarpeita ja toiveita noudatellen. Huolehdimme, että asukas voi itse päättää asioistaan oman elämänsä parhaana asiantuntijana. -- Pyrimme turvaamaan asukkaillemme mahdollisuuden elää yksilöllistä elämää tapoineen, mieltymyksineen ja unelmineen.
Vessaan pääsee kolme kertaa viikossa, vahvistaa 70-vuotias helsinkiläinen hoitokodin asukas. Hän on ollut vuosia hoidossa Helsingin Seniorisäätiön hoitokodissa.
Helsingin Sanomissa julkaistiin 24. maaliskuuta mielipidekirjoitus, jossa asukkaan ystävä kertoi tilanteesta.
Maanantai-iltana HS haastatteli puhelimitse hoitokodin asukasta itseään. Hän kertoi pääsevänsä vessaan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin lounaan jälkeen.
"Jos minulla on vessatarve muulloin, he sanovat aina, ettei ole vessapäivä. Sitten täytyy odottaa päivä tai kaksi."
Asiasta päätettiin hoitokokouksessa, jossa oli läsnä hoitokodin henkilökuntaa, asukas itse ja hänen lähisukulaisensa.
Asukas kertoo liikkumisensa olevan rajoittunut aivoverenvuodon takia. Muisti ja kommunikaatio toimivat. Hänellä on vatsan toimintaa edistävä lääkitys.
Ennen hoitokokousta asukas ei päässyt vessaan lainkaan apuvälineiden puutteen takia. Kolmeen käyntikertaan päädyttiin, kun apuvälineet saatiin.
"Aika hyvin vatsani on siihen tottunut, mutta ihanteellista olisi, että pääsisi vessaan, kun on tarve. Sitten niitä tulee tuohon vaippaan, mikä ei ole kenenkään kannalta hyvä. Mutta hoitajat sanovat aina, että kyllä he sitten siivoavat", hän kertoo.
"On nöyryyttävää kaikessa pyytää apua ja kun sanotaan, että ei ehdi. Tietysti ymmärrän, että jokaisella on oma vuoronumeronsa ja omaa vuoroaan pitää odottaa, mutta joskus tuntuu, ettei se oma vuoro tule ollenkaan."
Helsingin Seniorisäätiön toiminnanjohtaja Taina Mäensivu tyrmäsi aiemmin maanantaina vessaan pääsyn rajoittamisen. Illalla HS:n uudelleen tavoittama Mäensivu oli selvitellyt tapausta päivän aikana. Hän sanoo sen olevan yksittäistapaus, joka ei edusta säätiön hoitolinjaa.
"Olen saanut asiasta selvityksen ja juuri tässä tapauksessa ymmärrän, miksi tähän on päädytty", Mäensivu sanoi maanantai-iltana.
"Keskustelu jatkuu edelleen. Omaisten kanssa järjestetään uusi hoitokokous. Jos osa omaisista on toista mieltä, täytyy miettiä, miten tämä ratkaistaan."
Jumal'auta. Sukulaisetko siellä Seniorisäätiössä päättää, pääseekö paskalle vai ei.
Seinäjokelainen Eeva-Liisa Marttila, 77, menehtyi viime vuoden maaliskuussa. Valviran päätöksen mukaan potilasta ei hoidettu asianmukaisesti.
Jouluna 2012 Eeva-Liisa Marttila oli tavalliseen tapaan käymässä poikansa Kari Marttilan perheen luona. Oli hieman huono olo, eivätkä jouluruoatkaan maistuneet, mutta kukaan ei osannut aavistaa sen jäävän Eeva-Liisan viimeiseksi jouluksi.
17. tammikuuta 2013 Eeva-Liisa täytti 77 vuotta. Syntymäpäivät jäivät kuitenkin juhlimatta, koska oksennustautia oli jatkunut yli viikon. Edes vesi ei pysynyt sisällä.
- Äiti soitti ja pyysi tuomaan omenamehua. Hän sanoi, ettei sisälle saa tulla, koska hänellä on todennäköisesti norovirus. Halusin tilata ambulanssin, mutta äiti huusi huoneestaan, ettei tarvitse, Kari Marttila muistelee.
Ambulanssi oli jo käynyt Eeva-Liisan luona viikkoa aiemmin. Sairaankuljetushenkilöstö konsultoi Seinäjoen terveyskeskuksen päivystävää lääkäriä, joka kehotti hoitamaan tautia kotona.
- Ihmettelen kyllä, miten lääkäri voi antaa diagnoosin puhelimessa. Hän oli heti sitä mieltä, että äidillä on norovirus, vaikka samassa taloudessa asuva isäni oli täysin terve, Marttinen tuhahtaa.
"Terve ja reipas"
Eeva-Liisan vointi paheni päivä päivältä. Hän yritti saada aikaa omalle lääkärille siinä kuitenkaan onnistumatta ja hakeutui Seinäjoen terveyskeskuksen päivystykseen. Lääkäri määräsi suun kautta otettavia antibiootteja, jotka eivät pysyneet sisällä. Tammikuun loppu oli jatkuvaa sinnittelyä ja terveyskeskuksessa ramppaamista.
- Ambulanssi tilattiin useaan otteeseen, mutta sitä ei suostuttu lähettämään. Olin vihainen ja turhautunut. Vaikka äiti kärsi, kukaan ei auttanut häntä. Varmaan myös korkea ikä vaikutti hoitomenettelyihin, Marttila sanoo.
Marttila oli niin hädissään, että otti yhteyttä jopa tasavallan presidenttiin ja pyysi apua. Presidentin eritysavustaja vastasi, etteivät vastaavat tapaukset valitettavasti kuulu presidentin toimivaltaan ja toivotti jaksamista.
Eeva-Liisa oli kaikin puolin terve ja reipas nainen, joka oli toiminut pitkään miehensä omaishoitajana ja jäänyt eläkkeelle yrittäjän työstään vasta 73-vuotiaana.
- Äiti olisi elänyt vielä ainakin kymmenen vuotta. Hän puuhasteli koko ajan ja tiskasi meillä tiskitkin käsin, vaikka sanoin, että käytä astianpesukonetta, Marttila muistelee.
"Ettei muille käy näin"
Lopulta Eeva-Liisa pääsi Seinäjoen keskussairaalaan hoitoon diagnoosina ohutsuolen tukkeuma, suolitulehdus ja laaja keuhkoveritulppa. Hänet leikattiin vatsavaivojen vuoksi, ja leikkauksessa todettiin sappikivet, suolen toimimattomuus, suolen puhkeamisia ja vatsakalvontulehdus.
Eeva-Liisa kuoli 17.3.2013 sappikivien aiheuttamaan suolen lamaantumiseen, puhkeamiseen ja vatsakalvon tulehdukseen.
- Se oli järkyttävä hetki. Olimme äidin kanssa hyvin läheisiä, enkä ehtinyt kunnolla hyvästellä häntä, Marttila sanoo.
Mies päätti valittaa äitinsä hoidosta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle.
Päätös tuli viime keväänä. Siinä todetaan, että "Eeva-Liisa Marttilan hoito Seinäjoen terveyskeskuksessa ei ollut asianmukaista. Sairauden kulkuun olisi voitu vaikuttaa toisin toimien. Jos Marttila olisi ohjattu heti erikoissairaanhoitoon, ja jos hänet olisi siellä leikattu, olisi ollut mahdollista, että hän ei olisi menehtynyt."
- Mitään taloudellista korvausta en ole tästä hakenut. Haluan tuoda tapauksen julkisuuteen, ettei muille käy näin. Äitiä on edelleen ikävä, Marttila toteaa hiljaa.
Kaiken jälkeen nukkuminen tuntuu toivottomalta ja samalla muistan jutun, jonka uutisointi pöyristytti minua jo yöllä ja josta aioin kirjoittaa. Ylen ja lehtien meuhkaaminen kuolinilmoituksesta, joka oli muka asiaton. Olen seurannut uutisointia jo pidempään, ja kirjanmerkkini ovat täynnä tapauksia vanhusten heitteillejätöstä ja kaltoinkohtelusta Suomen ollessa yksi pahamaineisimmista maista. Olen perustanut asialle oman ketjunkin, jonne en ole jaksanut kaikkia tapauksia edes peistata sairasteltuani itsekin jo pitkään. Kyllä Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean pitää julkisena toimijana kritiikkiä kestää. Julkaisen kuolinilmoituksen täällä ja poistan sen vasta, mikäli ilmoituksen laatija sitä pyytää. Kaikilla hoitovirheisiin kuolleilla on nimi ja osoite, ja vanhuksia kohdellaan Suomessa aivan liian huonosti ja petraamisen varaa olisi paljon. Poika suree isäänsä ja on katkera tämän menehdyttyä hoitopaikassa jo reilussa neljässä kuukaudessa. 102-vuotiaaksi sinnitellyt isoäitinikin koki kurjan lopun, mutta ehti opettaa minulle monta asiaa, esimerkiksi: Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. - Pistäkää vaan vanhustenhoito paremmalle tolalle ja kohdelkaa potilaita niin kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan!
Vai on kaupunkilehdessä ollut törkeä kuolinilmoitus jonkun menetettyä läheisensä vain reilussa neljässä kuukaudessa? Mitä jos kyse olisi omasta läheisestänne, äidistä tai isästä, miten silloin suu pantaisiin?
Eikö Ylellä ole muuta meuhkaamista, jota Ilta-Sanomienkin pitää paisutella, Iltalehden uutisoinnin pysyessä sentään jossain kohtuudessa.
Kuollut lähetti lehdessä kiitokset terveydenhuollolle
17.12.2007 11:15
Helsingin Sanomien maanantain numerossa julkaistiin yleisönosastokirjoitus, jonka kirjoittajan kuolinilmoitus julkaistiin samassa lehdessä sunnuntaina.
Jo joulukuun 10. päivä edesmennyt kirjoittaja kiittelee kuolemansa jälkeen julkaistussa kommentissa terveydenhuoltoa. Kirjoituksen otsikko kuuluu "Potilaamme saavat hyvää hoitoa".
Kirjoittaja kiittelee useamman eri sairaalan henkilökuntaa nopeasta ja hyvästä hoidosta sekä arvokkaasta kohtelusta äkillisen sairastumisensa jälkeen.
Asiasta kertoi ensimmäisenä verkkouutiset.fi maanantaina.
- Ilman osaavia ja motivoituneita ihmisiä ei sairaala eikä mikään muukaan organisaatio toimi, kirjoittaja muistuttaa kiitoksissaan.
- Haluan viestiä ihmisille luottamusta terveydenhuoltomme henkilöstöön.
Kommentti: Jäin miettimään, olisiko kirjoittaja kiitellyt terveydenhuoltoa, mikäli olisi tiennyt lopputuloksen. Tuskinpa. Toisaalta on sairauksia ja tapaturmia, joissa kukaan ei voi auttaa. Aika traaginen juttu joka tapauksessa, jossa sanat kaikuvat erityisen kolkoilta. Jotkut kutsuvat terveyskeskusta arvaustoimistoksikin.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... Hirveä mekkala siitä, että joku kertoo omin sanoin, mitä mieltä kaikesta on.
Kaiken jälkeen nukkuminen tuntuu toivottomalta ja samalla muistan jutun, jonka uutisointi pöyristytti minua jo yöllä ja josta aioin kirjoittaa. Ylen ja lehtien meuhkaaminen kuolinilmoituksesta, joka oli muka asiaton. Olen seurannut uutisointia jo pidempään, ja kirjanmerkkini ovat täynnä tapauksia vanhusten heitteillejätöstä ja kaltoinkohtelusta Suomen ollessa yksi pahamaineisimmista maista. Olen perustanut asialle oman ketjunkin, jonne en ole jaksanut kaikkia tapauksia edes peistata sairasteltuani itsekin jo pitkään. Kyllä Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean pitää julkisena toimijana kritiikkiä kestää. Julkaisen kuolinilmoituksen täällä ja poistan sen vasta, mikäli ilmoituksen laatija sitä pyytää. Kaikilla hoitovirheisiin kuolleilla on nimi ja osoite, ja vanhuksia kohdellaan Suomessa aivan liian huonosti ja petraamisen varaa olisi paljon. Poika suree isäänsä ja on katkera tämän menehdyttyä hoitopaikassa jo reilussa neljässä kuukaudessa. 102-vuotiaaksi sinnitellyt isoäitinikin koki kurjan lopun, mutta ehti opettaa minulle monta asiaa, esimerkiksi: Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. - Pistäkää vaan vanhustenhoito paremmalle tolalle ja kohdelkaa potilaita niin kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan!
Vai on kaupunkilehdessä ollut törkeä kuolinilmoitus jonkun menetettyä läheisensä vain reilussa neljässä kuukaudessa? Mitä jos kyse olisi omasta läheisestänne, äidistä tai isästä, miten silloin suu pantaisiin?
Eikö Ylellä ole muuta meuhkaamista, jota Ilta-Sanomienkin pitää paisutella, Iltalehden uutisoinnin pysyessä sentään jossain kohtuudessa.
Kuollut lähetti lehdessä kiitokset terveydenhuollolle
17.12.2007 11:15
Helsingin Sanomien maanantain numerossa julkaistiin yleisönosastokirjoitus, jonka kirjoittajan kuolinilmoitus julkaistiin samassa lehdessä sunnuntaina.
Jo joulukuun 10. päivä edesmennyt kirjoittaja kiittelee kuolemansa jälkeen julkaistussa kommentissa terveydenhuoltoa. Kirjoituksen otsikko kuuluu "Potilaamme saavat hyvää hoitoa".
Kirjoittaja kiittelee useamman eri sairaalan henkilökuntaa nopeasta ja hyvästä hoidosta sekä arvokkaasta kohtelusta äkillisen sairastumisensa jälkeen.
Asiasta kertoi ensimmäisenä verkkouutiset.fi maanantaina.
- Ilman osaavia ja motivoituneita ihmisiä ei sairaala eikä mikään muukaan organisaatio toimi, kirjoittaja muistuttaa kiitoksissaan.
- Haluan viestiä ihmisille luottamusta terveydenhuoltomme henkilöstöön.
Kommentti: Jäin miettimään, olisiko kirjoittaja kiitellyt terveydenhuoltoa, mikäli olisi tiennyt lopputuloksen. Tuskinpa. Toisaalta on sairauksia ja tapaturmia, joissa kukaan ei voi auttaa. Aika traaginen juttu joka tapauksessa, jossa sanat kaikuvat erityisen kolkoilta. Jotkut kutsuvat terveyskeskusta arvaustoimistoksikin.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... Hirveä mekkala siitä, että joku kertoo omin sanoin, mitä mieltä kaikesta on.
Menetys on aina suuri omalle kohdalle osuessaan.
Rankka päivä takana loputtomiin valvottujen öiden jälkeen. Ei pelkästään vanhuksia, myös nuorempia ja kaikenikäisiä kohdellaan kaltoin, kuten tuoltakin voi lukea, vaikken ole sitäkään ketjua jaksanut päivittää valotettuani syytäkin lopussa.
Tämänkertaisen uutisoinnin perään sairaalassa masinoitiin näyttävä puolustus ja kiistettiin kaikki syytteet. Totuuspohjaa ei muka ole. Mutta uutisen perässä oli mielenkiintoinen kommentti:
Lainaus:
näin nykysuomessa
Tapauksen yksityiskohtia tietämättä omalle kohdalle sattui tapaus jossa keskussairaala (jota en nyt tässä nimeä) varsin aktiivisesti yritti hoitaa lähiomaistani hengiltä. Tässä tapauksessa kyse oli nälkään ja janoon tappaminen. Tiedottomalle potilaalle tuotiin ruoka viereen ja vietiin aikanaan pois. Sattumien summana vierailulle päästiin vasta kun oli aivan viimeinen hetki pelastaa tilanne. Piti kuitenkin siirtää yksityissairaalaan, tämä keskussairaala kun oli selvästi ottanut politiikakseen että potilas kuolkoon nälkään.
Aloin sitten tutkia asiaa, johon olin joskus törmännyt ja joka löytyikin pienen etsimisen jälkeen. Tilastoa eri sairaanhoitopiireistä:
Otsikon linkistä voi klikata lukemaan koko uutisen, josta poimin tähän vain taulukon.
Pienellä laskutoimituksella selviää, että Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä sattuu yli kolme kertaa enemmän potilasvahinkoja kuin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä!
Ei savua ilman tulta, petraamista olisi paljonkin:
Miten edellä ja tässä jutussa kuvattu vanha nainen uskalsi moittia hoitajia? Hänen oma miehensähän oli samassa sairaalassa.
Ihmiset, jotka eivät kunnioita lakia, kirjoittavat itse omaansa. He ovat muuttuneet jumaliksi ja soveltavat omaa lakiaan... He voivat tehdä väärin, mutta kirjoittavat papereihinsa tehneensä oikein. He ovat pelottavia ja he pääsevät kuin koira veräjästä. Mitähän herra Savisenkin papereihin mahdettiin kirjata totuuden sijaan? Omaiset eivät taida tänä päivänäkään tietää oikeaa kuolinsyytä. Papereihin on voitu kirjata hänen nukahtaneen rauhallisesti. Ehkä hän nukahti yhtä rauhallisesti kuin hänen naapurinsa viereisellä petillä? Ainakin yksi todistaja oli vähemmän.
Kaikki ihmiset kuolevat, vanhat ihmiset kuolevat - mutta miten? Kuolevatko he yhtä kunnioitettuina kansalaisina kuin ovat syntyneet? Miksi pitkään sinnitellyttä, läheisilleen arvokasta ihmistä kehdataan edes kohdella törkeästi? Missä on elämänarvo ja kunnioitus, kaunis loppu arvokkaalle elämälle?
Lainaus:
Ennen kuin lähdimme pois, isoäidin jäämistö ojennettiin meille mustassa isossa jätesäkissä.
Miten edellä ja tässä jutussa kuvattu vanha nainen uskalsi moittia hoitajia? Hänen oma miehensähän oli samassa sairaalassa.
Ihmiset, jotka eivät kunnioita lakia, kirjoittavat itse omaansa. He ovat muuttuneet jumaliksi ja soveltavat omaa lakiaan... He voivat tehdä väärin, mutta kirjoittavat papereihinsa tehneensä oikein. He ovat pelottavia ja he pääsevät kuin koira veräjästä. Mitähän herra Savisenkin papereihin mahdettiin kirjata totuuden sijaan? Omaiset eivät taida tänä päivänäkään tietää oikeaa kuolinsyytä. Papereihin on voitu kirjata hänen nukahtaneen rauhallisesti. Ehkä hän nukahti yhtä rauhallisesti kuin hänen naapurinsa viereisellä petillä? Ainakin yksi todistaja oli vähemmän.
Kaikki ihmiset kuolevat, vanhat ihmiset kuolevat - mutta miten? Kuolevatko he yhtä kunnioitettuina kansalaisina kuin ovat syntyneet? Miksi pitkään sinnitellyttä, läheisilleen arvokasta ihmistä kehdataan edes kohdella törkeästi? Missä on elämänarvo ja kunnioitus, kaunis loppu arvokkaalle elämälle?
Lainaus:
Ennen kuin lähdimme pois, isoäidin jäämistö ojennettiin meille mustassa isossa jätesäkissä.
Tasohiiren herkkyyden takia viesti lähti ennen aikojaan foorumille hipaistessani esikatselun sijaan Lähetä-nappia kuin huomaamattani.
Olin kirjoittamassa siitä, kuinka karseaa on lukea, että ihmisiä kohdellaan yhä edelleen Suomessa niin kuin Hesarissa kerrottiin:
Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa mummo sairastui keuhkokuumeeseen, eivätkä äidin itse hänelle vaatimat ja hankkimat antibiootitkaan enää tehonneet.
Yskä paheni, kuume nousi, sitten nieleminen vaikeutui ja loppui. Mummolle ei saanut antaa edes särkylääkettä ilman lääkärin lupaa.
Mummo kärsi. Viikon ajan hän makasi, yski ja vaikersi sängyn pohjalla. Tietenkään häntä ei enää juotettu tai syötetty, eikä tiputus tullut kyseeseen. Nyt vain odotettiin, että sydän pysähtyisi.
Mutta mummon sydän oli suuri ja vahva, eikä se halunnut lopettaa. Toisen viikon päivät mummo kitui ja kuivui. Pää oli kouristunut taakse, ja suu oli ammollaan.
Hän asui vanhainkodissa.
Se oli hänen kotinsa ollut jo kaksi vuotta.
Hän oli nainen.
Hän oli miltei 90 v.
Hän valitti mahavaivoja.
Hän oli valittanut niitä jo useamman päivän.
Mustikkakeittoa, teetä ja korppua. Niillä hoidettiin.
Hän pyysi päästä lääkäriin.
Hän pyysi päästä lääkäriin.
Omaiset pyysivät että "äiti pääsisi lääkäriin vatsakipujen vuoksi".
Hänta ei toimitettu lääkäriin.
Hän onnistui lähtemään itse.
Hän onnistui livahtaa lukitsemattomasta ovesta, rollattorin kanssa.
Hän selvisi myös portaissa.
Hän pääsi kävellen Terveyskeskukseen - josta hänet palautettiin vanhainkotiin.
Hän valitti.
Omaiset pyysivät että äiti toimitettaisiin heti lääkäriin.
Kahden vuorokauden kuluttua nousi kuumetta.
Hänet toimitettiin lääkäriin.
Hänet toimitettiin sairaalaan.
Hänet toimitettiin leikkauspöydälle.
Hänet leikattiin.
Suoli oli puhjennut. Mätää vatsa täynnä.
Siitä nukutuksesta hän ei jaksanut herätä.
Hän nukkui pois.
Miksi?
Siis; Miksi?
Miksi vanhainkoti ei voinut hoitaa häntä lääkäriin?
Miksi? Miksi tällaista tapahtuu? Miksi?
Lainaus edeltä. Aloin ajatella asiaa uudestaan sivuttuani sitä täällä.
Olen moittinut Suomen terveydenhuoltojärjestelmää paskaksi, mutta se on paljon pahempaa: julma ja epäinhimillinen tappokoneisto vailla vertaa.
Vanhalla naisella on helvetilliset kivut ja häntä ei viedä lääkäriin. Hän tietää, että hänen on saatava apua ja hän pinnistelee viimeisillä voimillaan terveyskeskukseen. Mutta sadistit palauttavat kituvan vanhuksen ilman hoitoa takaisin vanhainkotiin. Elämänsä viimeiset päivät omaisille tärkeä, arvokas ja rakas äiti saa kitua epäinhimillisissä kivuissa. Hoitohenkilökunta on kävellyt heidän kaikkien päältä. Sitten hoitamattomasta tulehduksesta aiheutunut mätä leviää vatsassa niin, ettei vanhusta pystytä enää pelastamaan. Julma tappokoneisto on tuottanut taas yhden uhrin. Tässä toinen karmea tapaus, huomasin alkuperäistä ketjua luettuani:
Lainaus:
Tästä on jo aikaa kauan, kun olimme vaariani katsomassa Hyvinkään sairaalassa (sille reissulle hän jäikin sitten) ... niin samassa huoneessa oli toinen vanhempi mieshenkilö ja häntä oli juuri omaiset käyneet katsomassa ja vierailu sujui hyvin. Vaan kun omaiset olivat lähteneet, niin tämä vanhempi herra alkoi yskiä melkolailla ja hänellä tuntui olevan kovasti limaa kurkussaan. Köhä sen kun paheni ja lopulta minun äiti meni hakemaan hoitajaa ja porukka hoitajia oli juoruamassa ikkunan takana huoneessaan ja katselivat yhden hoitajan esittelemiä valokuvia ja naureskelivat siinä.
Äitini koputti oveen ja pyysi hoitajaa tulla katsomaan tätä miestä ja selitti, että mies kohta tukehtuu varmasti limaan, jollei saa apua. Äitee sai näiltä hoitajilta tylyn vastauksen, että: "ei kuulu meille".. jo oli törkeää !!! Vaan ketään muita hoitajia ei näkynyt misään. Itse odotin mummoni kanssa ko. huoneessa, missä tämä yskivä, röhisevä mies oli vaarini kanssa. Meni aikaa ja mies sen kun jatkoi köhimistään ja lima röhisi kurkussa ja varmasti myös keuhkoissa saakka. Yhtä äkkiä tämän miehen herätyskello alkoi soida hänen yöpöydällä ja kello oli silloin tasan 18.00. Hetken päästä tuo röhinä lakkasi ja mies oli kuollut, eli tukehtunut limaansa! Mummo kurkisti sinne verhon taakse ja sanoi, että tuo mies ei hengitä enää.
Äitini ja mummoni menivät uudelleen yhdessä hakemaan vielä hoitajaa ja siellä he olivat yhä kikattamnassa huoneessaan. Mummo sanoi vihaisella äänellä hoitajille, että "nyt se herra Savinen sitten kuoli !."
No, kukaan ei lähtenyt vielä silloinkaan hoitajista mukaan, vaan äitini ja mummoni tulivat huoneeseen takaisin ja vasta jonkin ajan kuluttua saapui hoitaja paikalle ja sanoi "nonniin herra Savinen mennäänpäs nyt" ja työnsi pyörillä liikkuvan sängyn pois huoneesta. Mummo huusi hoitajalle perään vielä , että" ei taida vastaa enää, kun ette tulleet ajoissa, kun pyydettiin, että se mies on kuollut!"
Hoitaja ei vastannut mitään... ja "muka" jutteli tälle potilaalle vielä mennessään.
Joten, mitä tästä opimme!? Sairaalassa siis vielä tänäkin päivänä ihminen taitaa on ihan oman onnensa nojassa ja ainakin, jos on vanhempi henkilö!
Tämä herra (Savinen siis kuoli todellakin silloin) asia varmistettiin vielä jälkeenpäin.
En tiedä, onko seuraavassa kyse nuoresta vai vanhasta ihmisestä, julman käytännön ollessa Suomessa niin samanlaista:
Lainaus:
Suomen potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen kertoo karuimman tietoonsa tulleen tapauksen potilaan huonosta kohtelusta terveydenhuollossa.
Ääni hiljenee, kun hän kertoo miehestä, joka yritti ensin kaksi kertaa taksilla päivystykseen. Siellä sairaanhoitaja arvioi oireet rytmihäiriöiksi, ja lähetti miehen kotiin. Kotona vaimo soitti välittömästi ambulanssin ja mies kiidätettiin sairaalaan. Kahdeksan tuntia myöhemmin hän oli kuollut.
Mikäli kyyditys tai kulkeminen päivystykseen onnistuisikin, terveyskeskuksesta käännytetään pois - ja jos potilas tai vanhus on jo sairaalassa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla, hän ei pääse lääkärin vastaanotolle.
Se on maan tapa, niin on käynyt liian monille.
Niin kävi isoäidille - ja minullekin synnyttäessäni puoskarien käsissä. Olin juuri ehtinyt ajattelemaan mennessäni aikaisin maanantaiaamuna synnyttämään, että hyvä kun kaikki lääkärit on paikalla ja saa apua ja kivunlievitystä, vaan totuus oli toinen. Kukaan ei tullut auttamaan, vaikka huutoni kuului toimistoon asti, jonka jälkeen onkin saanut kärsiä kaikki nämä vuodet sen jälkeen.
Toiset vammautuvat ja toiset heittävät henkensä ilman oikeaa apua.
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
Ohje
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Omat asetukset
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
Uskonkirkko | Church of Faith
Viesti 59
Muuta tekstin kokoa: - -