Kitarointia ja luomisen tuskaa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Soittelin tuossa äsken kitaraa. Oudosti sekin harrastus jäänyt taakse, vaikka minulla on yhteensä kaksi kitaraa tuolla makuuhuoneen nurkassa pyörimässä. Sähköisellä ja akustisella on kummallakin melkein yhtä kiva soittaa. Pidän silti enemmän sähkökitaran rämpyttämisestä, kun on tuo metallimusiikki niin mieleeni, mutta toisinaan tekee myös bossanovailla akustisella kitaralla.

Kaveri kysyi minulta yksi päivä olenko minä tässä videossa. Minähän se siinä, tosin tukka hieman vaiheessa vielä ja ulkonäkö muutenkin. Kehui soittotaitojani, vaikka eihän tuo nyt vaikea biisi ole oppia. Pitäisi kuvailla lisää ja parempia kappaleita. En pidä itseäni hyvänä kitaristina, vaikka korvakuulolta olenkin suurimman osan kappaleista opetellut. Sama pianossa, ikinä en ole nuotteja osannut kunnolla lukea.

Minulla on ollut usein haaveena tehdä omaa metallimusiikkia. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta hyvinkin mahdolliselta. Harmittaa vain laitteiden puute, mutta toisaalta mietin että voisin nauhoittaa ihan kotitekoisesti mikillä jotain black metallia. Sanotaan että mikki ja pc on oikea tapa äänittää raakamuotoista black metallia, ”haistakaa * levy-yhtiöt!”

Vuosien 2006 ja 2007 välillä julkaisin ensimmäisen oman ”levyni”, Melodies from the Dark Mind. Kappaleita kuunneltiin jonkin verran ja osa jopa tykkäsi. Tykkäsin tuolloin laittaa tuntemuksiani pianomusiikin ja chilloutin muotoon. Jostain syystä sain luovuuden puuskan aina masennustilassa, mistä johtuen kappaleista tuli melko melankolisia.

Ainakin minulla on sävelkorvaa, sen tiedän itsekin. Osaan virittää kitaran ilman viritintä, tunnistan ja erotan musiikkia kuunnellessa kaikki soittimet ja osaan nimetä suurimman osan, saan kylmiä väreitä jos joku/jokin laulaa tai soittaa epävireisesti tai ohi nuotin, ym. Mutta pelkkä sävelkorva ei riitä musiikin tekoon. Tarvitaan mielikuvitusta ja luovuutta. Sitäkin minulla vissiin on, mutta olen laiska luomaan. Muistan kun pienempänä kävelin koulusta kotiin ja kehittelin päässäni melodioita ja aina kun keksin hyvän kirjoitin sen nuotit paperille ylös etten unohtaisi. Kotona sitten luin paperin ja palauttelin melodiaa mieleeni ja tein siitä kappaleen.

Sama kuin kuvankäsittelyssä, Linuxin musiikintekosoftat ovat hieman rajalliset. Paras käyttöjärjstelmä luomiseen (niin kuvan, musiikin kuin videonkin) olisi Mac, mutta kun ovat niin pirun kalliita. Hyvänä kakkosena tulee Windows. Onneksi kolmannella näytöllä komeilee Windows. Jospa sitä innostuisi jotain taas vääntämään, pitkästä aikaa…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä