Blaze of Enchantment
virtuaalihevonen - a sim-game horse
(c) Elisa VRL-06066
Blaze of Enchantment "Ella"
Amerikanravuritamma
syntynyt 13.05.2010, nyt 11-vuotias
säkä 152cm, väri punarautias
rekisterinumero VH15-038-0039
omistaja Nicky VRL-14087
kasvattaja J. Korhonen, evm
ex-omistaja Red Trotters
Amerikanravuritamma
syntynyt 13.05.2010, nyt 11-vuotias
säkä 152cm, väri punarautias
rekisterinumero VH15-038-0039
omistaja Nicky VRL-14087
kasvattaja J. Korhonen, evm
ex-omistaja Red Trotters
>> Mitalikaappi
Aken Silverbread 2017 toinen
>> Miten Ella tänne päätyi?
Näin myynti-ilmoituksen tummanpunarautiaasta lämminveriravurista. Hetken läsipäistä hevosta ihailtuani en voinut olla ostamatta sitä, voiko tätä sitten kutsua rakkaudeksi ensisilmäyksellä. Mikäs siinä, olihan minulla jo hieman aikaisempaa kokemusta ravurien parista, joten en ollut aivan vasta-alkaja tässä harrastuksessa ja olisihan se kiva istua oman ravihevosen kyydissä, jolla puksuttaa tuhatta ja sataa. Jokainen päivä on uusi yllätys tamman kanssa ja joka päivä saa oppia jotain uutta ravihevosista, itse raviharrastuksesta ja tietenkin Ellasta! Ellan ostamista en ole joutunut katumaan, sillä vaikka sen mielialat vaihtelevatkin päivittäin, se on jotain, mistä en ole osannut edes haaveilla.
Ella asusteli pitkään Suomessa, Trullinummessa, kun minä laajensin ravihevoskantaani Australiassa ja pystytin niille oman pienen tallin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Ellakin pitäisi raahata Australiaan, sillä kahden kaukana toisistaan sijaitsevien maiden välissä pomppiminen alkoi käydä väsyttäväksi.
Ella asusteli pitkään Suomessa, Trullinummessa, kun minä laajensin ravihevoskantaani Australiassa ja pystytin niille oman pienen tallin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Ellakin pitäisi raahata Australiaan, sillä kahden kaukana toisistaan sijaitsevien maiden välissä pomppiminen alkoi käydä väsyttäväksi.
>> Pieni, ruskea höyryjuna
Ella on astetta vaativampi tapaus, joten se ei sovi jokaisen käsiteltäväksi. Ella ei ole ilkeä tai pahatapainen, mutta se innostuu helposti varsinkin, kun lähdetään liikkeelle kärryt perässä. Taluttaessakin se saattaa innostua loikkimaan suuntaan jos toiseenkin. Kisapaikoilla tamma ei malttaisi olla aloilla ollenkaan, vaan se haluaisi päästä jo juoksemaan - kotona Ella on rauhallisempi ja rennompi. Sen päivät vaihtelevat aika suuresti, eilen se saattoi olla laiskimus, tänään diiva ja huomenna se käy kuumana kuin perunakattila. Kuitenkin suurimman osan päivistään Ella on kiltti ja vireä, eli ei riehu liikaa, mutta intoa riittää vaikka muille jakaa. Ellasta löytyy nirppanokan piirteitä, koska se ei voi jostain kumman syystä sietää muita tammoja lähellään, mutta ruunien seurassa se viihtyy.
Hoitotilanteissa Ella on malttamaton ja se ei pysty seisomaan kahta sekuntia kauempaa paikallaan. Pyöriessään ja hyöriessään niin paljon kuin pystyy Ella saattaa vahingossa astua varpaiden päälle, joten varpaidensa kanssa kannattaa olla varovainen. Tammalta löytyy huonoja tapoja, kuten lattian ruopiminen, mutta kun sitä hieman komentaa, se lopettaa ainakin hetkeksi. Kavioiden putsaus on ehkä ainoa hetki, kun Ella oikeasti seisoo rauhassa paikallaan, mutta se on todennut, että kahdella jalalla seisominen on hankalaa. Valjastaminen sujuu hyvin, jos jättää pyörimisen laskematta.
Ella on innokas ja reipas ajettava, joka ei ymmärrä, jos sen pitää hetki seistä kärryt perässä. Ella ei ole sopiva aloittelijoiden ensimmäiseksi tai toiseksi ajettavaksi, sillä tamman kanssa täytyy olla määrätietoinen ja sitä pitää osata hieman ennakoida, koska vauhdissa Ellasta on hauska tehdä kurveja, vaikka suoraan pitäisi juosta, ja sillä on tapana kokeilla uusia kuskeja. Kun on jo tuttu ohjastaja, Ellan kärryjen takana on mukava istua, sillä tamma yrittää yleensä parhaansa ja se tottelee käskyjä hyvin, eikä se ryöstäydy käsistä ilman pätevää syytä. Kovat, äkkinäiset äänet saavat tamman säikyksi ja silloin se haluaisi mahdollisimman kauan äänen aiheuttajasta.
Ratsastettavana Ella on aika raaka tapaus, mutta sen selässä pysyy, sillä tamma ei ala vetää rodeoesitystä. Ella on energinen ja reipas, joka tarvii määrätietoisen ratsastajan, koska tamma saattaa tehdä, mitä huvittaa. Se on kuitenkin herkkä ja jos Ella alkaa pelleilemään, sen saa nopeasti takaisin hallintaan. Ravurina Ellan pahe on ravi. Tamma nostaa hienosti raville, mutta laukalle nostaminen vaatii jo hermoja ja taitoja. Ella on mainiompi ratsu maastossa kuin kentällä, sillä kentällä sillä meinaa loppua tila, kun tamma kaahailee kiitoravissa kenttää ympäri.
Hoitotilanteissa Ella on malttamaton ja se ei pysty seisomaan kahta sekuntia kauempaa paikallaan. Pyöriessään ja hyöriessään niin paljon kuin pystyy Ella saattaa vahingossa astua varpaiden päälle, joten varpaidensa kanssa kannattaa olla varovainen. Tammalta löytyy huonoja tapoja, kuten lattian ruopiminen, mutta kun sitä hieman komentaa, se lopettaa ainakin hetkeksi. Kavioiden putsaus on ehkä ainoa hetki, kun Ella oikeasti seisoo rauhassa paikallaan, mutta se on todennut, että kahdella jalalla seisominen on hankalaa. Valjastaminen sujuu hyvin, jos jättää pyörimisen laskematta.
Ella on innokas ja reipas ajettava, joka ei ymmärrä, jos sen pitää hetki seistä kärryt perässä. Ella ei ole sopiva aloittelijoiden ensimmäiseksi tai toiseksi ajettavaksi, sillä tamman kanssa täytyy olla määrätietoinen ja sitä pitää osata hieman ennakoida, koska vauhdissa Ellasta on hauska tehdä kurveja, vaikka suoraan pitäisi juosta, ja sillä on tapana kokeilla uusia kuskeja. Kun on jo tuttu ohjastaja, Ellan kärryjen takana on mukava istua, sillä tamma yrittää yleensä parhaansa ja se tottelee käskyjä hyvin, eikä se ryöstäydy käsistä ilman pätevää syytä. Kovat, äkkinäiset äänet saavat tamman säikyksi ja silloin se haluaisi mahdollisimman kauan äänen aiheuttajasta.
Ratsastettavana Ella on aika raaka tapaus, mutta sen selässä pysyy, sillä tamma ei ala vetää rodeoesitystä. Ella on energinen ja reipas, joka tarvii määrätietoisen ratsastajan, koska tamma saattaa tehdä, mitä huvittaa. Se on kuitenkin herkkä ja jos Ella alkaa pelleilemään, sen saa nopeasti takaisin hallintaan. Ravurina Ellan pahe on ravi. Tamma nostaa hienosti raville, mutta laukalle nostaminen vaatii jo hermoja ja taitoja. Ella on mainiompi ratsu maastossa kuin kentällä, sillä kentällä sillä meinaa loppua tila, kun tamma kaahailee kiitoravissa kenttää ympäri.
>> Suku vertaansa vailla
i Highway Tornado 13,9a evm, amer, rn. 158cm e Berry Blossom 16,3a evm, amer, prt, 150cm |
ii Massive Thunder 12,2
evm, amer ie Highway Thunder 15,8a evm, amer ei Black Lion 14,5 evm, amer ee Without Makeup 15,8 evm, amer |
Jälkeläiset
15.04.2015 o. My Red Bazooka (i. Funk You)
02.08.2016 o. Bennet Cram! (i. Advocate Majority)
02.12.2016 o. El Diablo Cram! (i. Spiderman)
15.04.2015 o. My Red Bazooka (i. Funk You)
02.08.2016 o. Bennet Cram! (i. Advocate Majority)
02.12.2016 o. El Diablo Cram! (i. Spiderman)
>> Rahaakin on juostu pankkitilille
Näyttelymenestys
28.09.2015 Radical Trotters, Match Show - PUN
28.09.2015 Radical Trotters, Match Show - PUN
Ravikilpailut
statistiikka 145: 17-14-13(-14)
ennätys 10,1aly - 11,9ake - 15,2akp - 17,0api
voittosumma 128 050v€
VRKK-pisteet 36p
11-vuotiskausi - 1: 0-0-0(-0) vs. 0v€
04.03.2017 Ravitalli Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m, Hääravien Fiancee - 8/9, 14,2aly
10-vuotiskausi - 17: 0-4-1(-2) vs. 17 200v€
31.01.2017 Takapajulan ravirata - villit, tasoitusajo 2100m - 3/5, 15,4ke - 800v€
30.01.2017 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m, Aken Silverbread 2017 - 2/12, 12,4aly - 6 000v€
29.01.2017 Takapajulan ravirata - villit, tasoitusajo 2100m - 5/5, 16,5ake - 200v€
28.01.2017 Ravitalli Rusko - VRKK, ryhmäajo 2100m - 6/8, 17,2ake - 2p
26.01.2017 Ravitalli Rusko - VRKK, ryhmäajo 2100m - 8/8, 17,4ake - 1p
24.01.2017 Ravitalli Rusko - VRKK, ryhmäajo 2100m - 6/7, 17,3ake x - 2p
24.12.2016 Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m, Joulupuokki 2016 -finaali - 10/11, 13,5aly
24.12.2016 Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m, Joulupuokki 2016 -1.karsinta - 2/7, 12,4aly - 2 500v€
18.12.2016 Salta - VRER, tasoitusajo 2600m - 4/9, 16,5kp - 550v€
30.11.2016 Aken ravitalli - villit, ryhmäajo 1609m - 10/10, 14,6aly
20.11.2016 Salta - VRER, tasoitusajo 1609m - 4/7, 12,1ly - 550v€
01.11.2016 Burnout Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/7, 13,5ake - 2 700v€
23.10.2016 Dragon Age Estate - VRER, ryhmäajo 1609m, Juhlalähtö-finaali - 6/12, 11,2aly
23.10.2016 Dragon Age Estate - VRER, ryhmäajo 1609m, Juhlalähtö-karsinta - 5/8, 11,1aly - 500v€
18.10.2016 Kerystonin kartano - VRER, tasoitusajo 2600m - 6/9, 15,2akp x
17.10.2016 Duán Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/7, 13,4ake - 3 600v€
9-vuotiskausi - 22: 4-0-2(-1) vs. 19 080v€
30.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 6/12, 14,3ke - 500v€
30.09.2016 Bulevardi - VRER, tasoitusajo 2600m, Virtuaalimestaruus-finaali - 13/13, 17,3kp
30.09.2016 Bulevardi - VRER, tasoitusajo 1609m, Virtuaalimestaruus-karsinta - 3/15, 13,3ly - 1 500v€
25.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 1/11, 13,3ke - 3 400v€
21.09.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/11, 13,1aly - 4 000v€
18.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 9/10, 15,5ke x
16.09.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 5/7, 12,2aly
14.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 11/11, 17,4ke xx
13.09.2016 Ravitalli Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/8, 10,1aly - 4 000v€
11.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 8/12, 14,5ke
21.08.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 6/11, 11,5aly x
20.08.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 4/9, 11,6aly - 250v€
16.08.2016 Repola - villit, ryhmäajo 2100m - 9/12, 15,5ake
14.08.2016 Kerystonin kartano - villit, ryhmäajo 1609m - 5/10, 11,4aly - 600v€
10.08.2016 Port Trotters, evm - koelähtö 2100m - hyväksytty
01.08.2016 SpeedUp - VRER, ryhmäajo 1609m - hml
30.07.2016 Kerystonin kartano - VRER, ryhmäajo 1609m - hpl
23.07.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - hyl
20.07.2016 Kerystonin kartano - VRER, ryhmäajo 3100m - 1/8, 17,0api - 4 000v€
15.07.2016 SpeedUp - VRER, ryhmäajo 1609m - 5/8, 13,6aly - 50v€
30.04.2016 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 1600m - 6/8, 11,4aly
29.04.2016 Mar Dusk - VRER, tasoitusajo 2100 - 10/13, 12,2ke
23.04.2016 Pompeji - VRER, ryhmäajo 1609m - 3/9, 11,3aly - 1 280v€
8-vuotiskausi - 20: 2-1-3(-1) vs. 20 120v€
16.04.2016 Kuolemanpaikka - villit, ryhmäajo 1600m, Kuolo's spring Maiden -finaali - 10/11, 14,4aly xx
16.04.2016 Kuolemanpaikka - villit, ryhmäajo 1600m, Kuolo's spring Maiden -karsinta - 5/7, 13,5aly
09.04.2016 Pompeji - VRER, ryhmäajo 1609m - 5/7, 12,5aly - 320v€
30.03.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 7/8, 15,4aly
27.03.2016 KiRi - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/5, 13,2ake - 2 000v€
17.03.2016 Repola - villit, tasoitusajo 2100m - 3/10, 14,6ke - 2 000v€
13.03.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/7, 12,4aly - 4 000v€
03.03.2016 Repola - villit, ryhmäajo 1609m - 5/11, 14,2aly - 1 000v€
29.02.2016 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 1600m, Fool's Ice Queen 2016-finaali - 8/10, 13,3aly x
29.02.2016 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 1600m, Fool's Ice Queen 2016-karsinta - 2/9, 12,3aly - 1 500v€
27.02.2016 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Hopeadivisioona-finaali - 6/11, 16,1ake
24.02.2016 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 8/8, 13,6ke
22.02.2016 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 2100m - 11/12, 12,8ke x
20.02.2016 Haukkatalli - VRKK, ryhmäajo 2100m - 6/11, 13,5ake x - 2p
19.02.2016 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 7/8, 13,7ke
18.02.2016 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 2100m - hml
17.02.2016 Haukkatalli - VRKK, ryhmäajo 2100m - 3/11, 13,2ake - 2 200v€, 6p
14.02.2016 Haukkatalli - VRKK, ryhmäajo 2100m - 12/12, 15,5ake - 1p
14.02.2016 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 3/9, 13,2ke - 750v€
13.02.2016 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Hopeadivisioona-karsinta - 1/11, 15,1ake xx - 6 000v€
10.02.2016 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 2100m - 7/12, 12,1ke - 350v€
07.02.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 7/10, 14,2aly
7-vuotiskausi - 21: 3-2-2(-2) vs. 27 200v€
04.02.2016 Haukkatalli - villit, ryhmäajo 2100m - 1/6, 12,3ake - 5 500v€
01.02.2016 Haukkatalli - villit, ryhmäajo 2100m - 4/5, 12,6ake - 1 100v€
31.01.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - hpl
28.01.2016 Ravitalli Salta - VRER, ryhmäajo 1609m - 3/5, 11,4aly - 600v€
27.01.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 6/8, 14,1aly x
24.01.2016 Dúan Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 3/9, 12,6ake - 3 000v€
18.01.2016 Narrilaivan - villit, tasoitusajo 2100m - 5/11, 12,2ke - 250v€
13.01.2016 Rattonen - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/4, 11,3aly x - 4 000v€
11.01.2016 Rattonen - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/10, 12,4ly x - 3 000v€
09.01.2016 Narrilaivan - villit, ryhmäajo 2100m - 5/9, 11,9ake - 250v€
21.12.2015 Burnout Stable - villit, ryhmäajo 2100m - 6/10, 14,3ake
20.12.2015 Narrilaiva - VRER, tasoitusajo 2100m - 10/13, 12,4ke
18.12.2015 Aken ravitalli - villit, ryhmäajo 2100m Aken ravitallin Synttäriajo 2015 - 8/12, 15,2ake
13.12.2015 Repolan ravitalli - villit, ryhmäajo 1609m - 2/12, 12,2aly - 4 000v€
12.12.2015 Narrilaiva - VRER, tasoitusajo 2100m - 12/13, 12,9ke
11.12.2015 Kerystonin kartano - VRER, tasoitusajo 3100m - 5/11, 18,0pi - 500v€
30.11.2015 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 2/9, 16,3ke - 3 500v€
28.11.2015 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 1600m - hpl
19.11.2015 Burnout Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/10, 13,3ake - 1 500v€
17.11.2015 Repolan ravitalli - VRER, tasoitusajo 2100m - 10/13, 14,4ke x
15.11.2015 Kilpailukeskus Alanko - VRER, ryhmäajo 1609m - 8/10, 12,1aly
6-vuotiskausi - 26: 3-1-3(-4) vs. 19 300v€
09.11.2015 Aken ravitalli - villit, ryhmäajo 1600m - 4/9, 13,4aly - 700v€
06.11.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/11, 13,2ake - 2 000v€
05.11.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 9/11, 14,6ake
04.11.2015 Valtaria - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/10, 13,3ake - 450v€
02.11.2015 Valtaria - VRER, ryhmäajo 2100m - 5/10, 13,1ake - 50v€
31.10.2015 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 2100m Fool's Race, Ladies 2015 -finaali - 11/12, 13,9ake xx
31.10.2015 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 2100m Fool's Race, Ladies 2015 -karsinta - 3/12, 12,9ake - 750v€
29.10.2015 Valtaria - VRER, ryhmäajo 2100m - 1/11, 12,2ake - 2 400v€
28.10.2015 Mar Dusk - VRER, tasoitusajo 2100m - 8/11, 13,6ke
17.10.2015 Snilli Trotters - VRER, ryhmäajo 1609m - 12/12, 13,4aly
15.10.2015 Karolus - VRER, ryhmäajo 1600m - 7/12, 13,5aly
11.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 3/11, 14,2ake - 750v€
09.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 8/11, 13,9a
07.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 1/11, 15,3ake - 3 000v€
05.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 7/11, 17,1ake x
29.09.2015 Radical Trotters - villit, tasoitusajo 1609m Perfect Risk Memorial 2015 -karsinta - 8/12, 14,2ly
26.09.2015 Pompeiji - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/8, 13,4aly - 3 100v€
25.09.2015 Bulevardi - VRER, ryhmäajo 1609m - 4/9, 14,2aly - 600v€
20.09.2015 Repolan ravitalli - villit, tasoitusajo 2100m - 7/15, 16,4ke - 500v€
19.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 7/13, 18,1ke - 1p
16.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 7/14, 18,2ke - 1p
14.09.2015 Ice Racing - villit, tasoitusajo 2100m - 10/15, 14,2ke
13.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 12/15, 19,5ke - 1p
10.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 11/14, 19,4ke x - 1p
08.09.2015 Ruskolilja - villit, ryhmäajo 2100m - 3/8, 14,4ake - 2 600v€
07.09.2015 Ruskolilja - villit, ryhmäajo 2100m - 4/8, 13,5ake - 2 400v€
5-vuotiskausi - 16: 0-4-1(-1) vs. 10 650v€
01.09.2015 Repolan ravitalli - VRER, tasoitusajo 2100m - 8/13, 17,1ke - 350v€
30.08.2015 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Pronssidivioona-finaali - 5/11, 15,5ake - 1 500v€
25.08.2015 Repolan ravitalli - villit, tasoitusajo 2100m - 10 /13, 18,2ke
22.08.2015 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Pronssidivisioona-karsinta - 3/11, 15,6ake x - 2 000v€
21.08.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 9/10, 16,5ake
17.08.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 8/8, 16,5ake
15.08.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 7/10, 16,6ake
13.08.2015 Savitaival - villit, tasoitusajo 2100m, Further Loisto -muistoajo - 9/13, 16,4ake
11.08.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - hpl
10.08.2015 Repolan ravitalli - VRER. ryhmäajo 2100m - 4/8, 14,6ake - 800ve
09.08.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 2/11, 15,3ake - 1 500ve
07.08.2015 Bulevardi - VRER, ryhmäajo 2100m - 9/11, 17,2ake
06.08.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 2/7, 16,2ke - 2 000ve
03.08.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 7/7, 16,5ake
31.07.2015 Bulevardi - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/8, 14,5ake - 1 500v€
30.07.2015 Yksityistalli Chillo - villit, ryhmäajo 2100m - 2/10, 14,3ake - 1 000ve
4-vuotiskausi - 13: 5-0-1(-1) vs. 13 000v€
23.07.2015 Pompeiji - VRER, tasoitusajo 2100m - 6/14, 15,6ke
18.07.2015 Pompeiji - VRER, tasoitusajo 2100m - k
13.07.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 9/13, 16,3ke
11.07.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 9/14, 17,4ke - 1p
10.07.2015 Kerystonin kartano - villit, ryhmäjo 1609m - 1/9, 14,7aly - 5 000v€
03.07.2015 Bulervadi - VRER, ryhmäajo 2100m - 6/10, 17,1ake - 300v€
01.07.2015 Kerystonin kartano - VRER, ryhmäajo 1600m - 3/9, 14,8aly - 800v€
27.06.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 1/4, 18,2ake - 2 000v€
25.06.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/6, 20,5ake - 500v€
24.06.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 8/10, 19,2ke
23.06.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 1/9, 15,2ke x - 1 200v€
22.06.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 1/9, 17,2ke - 1 200v€
20.06.2015 Artsin ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/9, 17,2aly - 2 000v€
Entisen omistajan kanssa kilpaillut ravit
3-vuotiskausi - 2: 0-1-0(-0) vs. 700v€
28.04.2015 Guest Trotters - villit, tasoitusajo 2100m - 8/11, 18,3ke
19.04.2015 Ravispurtti - villit, ryhmäajo 2100m - 2/8, 24,3 x - 700v€
2-vuotiskausi - 5: 0-1-0(-2) vs. 800v€
24.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 7/8, 22,4ake - 1p
21.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 2/8, 19,4ake xx - 600v€, 8p
18.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 4/8, 21,2ake - 100v€, 4p
15.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 7/8, 23,4ake - 1p
12.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 4/8, 20,5ake - 100v€, 4p
08.04.2015 Tattis, evm - koelähtö 1609m - hyväksytty
statistiikka 145: 17-14-13(-14)
ennätys 10,1aly - 11,9ake - 15,2akp - 17,0api
voittosumma 128 050v€
VRKK-pisteet 36p
11-vuotiskausi - 1: 0-0-0(-0) vs. 0v€
04.03.2017 Ravitalli Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m, Hääravien Fiancee - 8/9, 14,2aly
10-vuotiskausi - 17: 0-4-1(-2) vs. 17 200v€
31.01.2017 Takapajulan ravirata - villit, tasoitusajo 2100m - 3/5, 15,4ke - 800v€
30.01.2017 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m, Aken Silverbread 2017 - 2/12, 12,4aly - 6 000v€
29.01.2017 Takapajulan ravirata - villit, tasoitusajo 2100m - 5/5, 16,5ake - 200v€
28.01.2017 Ravitalli Rusko - VRKK, ryhmäajo 2100m - 6/8, 17,2ake - 2p
26.01.2017 Ravitalli Rusko - VRKK, ryhmäajo 2100m - 8/8, 17,4ake - 1p
24.01.2017 Ravitalli Rusko - VRKK, ryhmäajo 2100m - 6/7, 17,3ake x - 2p
24.12.2016 Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m, Joulupuokki 2016 -finaali - 10/11, 13,5aly
24.12.2016 Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m, Joulupuokki 2016 -1.karsinta - 2/7, 12,4aly - 2 500v€
18.12.2016 Salta - VRER, tasoitusajo 2600m - 4/9, 16,5kp - 550v€
30.11.2016 Aken ravitalli - villit, ryhmäajo 1609m - 10/10, 14,6aly
20.11.2016 Salta - VRER, tasoitusajo 1609m - 4/7, 12,1ly - 550v€
01.11.2016 Burnout Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/7, 13,5ake - 2 700v€
23.10.2016 Dragon Age Estate - VRER, ryhmäajo 1609m, Juhlalähtö-finaali - 6/12, 11,2aly
23.10.2016 Dragon Age Estate - VRER, ryhmäajo 1609m, Juhlalähtö-karsinta - 5/8, 11,1aly - 500v€
18.10.2016 Kerystonin kartano - VRER, tasoitusajo 2600m - 6/9, 15,2akp x
17.10.2016 Duán Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/7, 13,4ake - 3 600v€
9-vuotiskausi - 22: 4-0-2(-1) vs. 19 080v€
30.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 6/12, 14,3ke - 500v€
30.09.2016 Bulevardi - VRER, tasoitusajo 2600m, Virtuaalimestaruus-finaali - 13/13, 17,3kp
30.09.2016 Bulevardi - VRER, tasoitusajo 1609m, Virtuaalimestaruus-karsinta - 3/15, 13,3ly - 1 500v€
25.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 1/11, 13,3ke - 3 400v€
21.09.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/11, 13,1aly - 4 000v€
18.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 9/10, 15,5ke x
16.09.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 5/7, 12,2aly
14.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 11/11, 17,4ke xx
13.09.2016 Ravitalli Sølv - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/8, 10,1aly - 4 000v€
11.09.2016 Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 8/12, 14,5ke
21.08.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 6/11, 11,5aly x
20.08.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 4/9, 11,6aly - 250v€
16.08.2016 Repola - villit, ryhmäajo 2100m - 9/12, 15,5ake
14.08.2016 Kerystonin kartano - villit, ryhmäajo 1609m - 5/10, 11,4aly - 600v€
10.08.2016 Port Trotters, evm - koelähtö 2100m - hyväksytty
01.08.2016 SpeedUp - VRER, ryhmäajo 1609m - hml
30.07.2016 Kerystonin kartano - VRER, ryhmäajo 1609m - hpl
23.07.2016 Aken ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - hyl
20.07.2016 Kerystonin kartano - VRER, ryhmäajo 3100m - 1/8, 17,0api - 4 000v€
15.07.2016 SpeedUp - VRER, ryhmäajo 1609m - 5/8, 13,6aly - 50v€
30.04.2016 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 1600m - 6/8, 11,4aly
29.04.2016 Mar Dusk - VRER, tasoitusajo 2100 - 10/13, 12,2ke
23.04.2016 Pompeji - VRER, ryhmäajo 1609m - 3/9, 11,3aly - 1 280v€
8-vuotiskausi - 20: 2-1-3(-1) vs. 20 120v€
16.04.2016 Kuolemanpaikka - villit, ryhmäajo 1600m, Kuolo's spring Maiden -finaali - 10/11, 14,4aly xx
16.04.2016 Kuolemanpaikka - villit, ryhmäajo 1600m, Kuolo's spring Maiden -karsinta - 5/7, 13,5aly
09.04.2016 Pompeji - VRER, ryhmäajo 1609m - 5/7, 12,5aly - 320v€
30.03.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 7/8, 15,4aly
27.03.2016 KiRi - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/5, 13,2ake - 2 000v€
17.03.2016 Repola - villit, tasoitusajo 2100m - 3/10, 14,6ke - 2 000v€
13.03.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/7, 12,4aly - 4 000v€
03.03.2016 Repola - villit, ryhmäajo 1609m - 5/11, 14,2aly - 1 000v€
29.02.2016 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 1600m, Fool's Ice Queen 2016-finaali - 8/10, 13,3aly x
29.02.2016 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 1600m, Fool's Ice Queen 2016-karsinta - 2/9, 12,3aly - 1 500v€
27.02.2016 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Hopeadivisioona-finaali - 6/11, 16,1ake
24.02.2016 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 8/8, 13,6ke
22.02.2016 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 2100m - 11/12, 12,8ke x
20.02.2016 Haukkatalli - VRKK, ryhmäajo 2100m - 6/11, 13,5ake x - 2p
19.02.2016 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 7/8, 13,7ke
18.02.2016 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 2100m - hml
17.02.2016 Haukkatalli - VRKK, ryhmäajo 2100m - 3/11, 13,2ake - 2 200v€, 6p
14.02.2016 Haukkatalli - VRKK, ryhmäajo 2100m - 12/12, 15,5ake - 1p
14.02.2016 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 3/9, 13,2ke - 750v€
13.02.2016 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Hopeadivisioona-karsinta - 1/11, 15,1ake xx - 6 000v€
10.02.2016 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 2100m - 7/12, 12,1ke - 350v€
07.02.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 7/10, 14,2aly
7-vuotiskausi - 21: 3-2-2(-2) vs. 27 200v€
04.02.2016 Haukkatalli - villit, ryhmäajo 2100m - 1/6, 12,3ake - 5 500v€
01.02.2016 Haukkatalli - villit, ryhmäajo 2100m - 4/5, 12,6ake - 1 100v€
31.01.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - hpl
28.01.2016 Ravitalli Salta - VRER, ryhmäajo 1609m - 3/5, 11,4aly - 600v€
27.01.2016 Repola - VRER, ryhmäajo 1609m - 6/8, 14,1aly x
24.01.2016 Dúan Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 3/9, 12,6ake - 3 000v€
18.01.2016 Narrilaivan - villit, tasoitusajo 2100m - 5/11, 12,2ke - 250v€
13.01.2016 Rattonen - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/4, 11,3aly x - 4 000v€
11.01.2016 Rattonen - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/10, 12,4ly x - 3 000v€
09.01.2016 Narrilaivan - villit, ryhmäajo 2100m - 5/9, 11,9ake - 250v€
21.12.2015 Burnout Stable - villit, ryhmäajo 2100m - 6/10, 14,3ake
20.12.2015 Narrilaiva - VRER, tasoitusajo 2100m - 10/13, 12,4ke
18.12.2015 Aken ravitalli - villit, ryhmäajo 2100m Aken ravitallin Synttäriajo 2015 - 8/12, 15,2ake
13.12.2015 Repolan ravitalli - villit, ryhmäajo 1609m - 2/12, 12,2aly - 4 000v€
12.12.2015 Narrilaiva - VRER, tasoitusajo 2100m - 12/13, 12,9ke
11.12.2015 Kerystonin kartano - VRER, tasoitusajo 3100m - 5/11, 18,0pi - 500v€
30.11.2015 Ravitalli Salta - villit, tasoitusajo 2100m - 2/9, 16,3ke - 3 500v€
28.11.2015 Narrilaiva - villit, tasoitusajo 1600m - hpl
19.11.2015 Burnout Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/10, 13,3ake - 1 500v€
17.11.2015 Repolan ravitalli - VRER, tasoitusajo 2100m - 10/13, 14,4ke x
15.11.2015 Kilpailukeskus Alanko - VRER, ryhmäajo 1609m - 8/10, 12,1aly
6-vuotiskausi - 26: 3-1-3(-4) vs. 19 300v€
09.11.2015 Aken ravitalli - villit, ryhmäajo 1600m - 4/9, 13,4aly - 700v€
06.11.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/11, 13,2ake - 2 000v€
05.11.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 9/11, 14,6ake
04.11.2015 Valtaria - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/10, 13,3ake - 450v€
02.11.2015 Valtaria - VRER, ryhmäajo 2100m - 5/10, 13,1ake - 50v€
31.10.2015 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 2100m Fool's Race, Ladies 2015 -finaali - 11/12, 13,9ake xx
31.10.2015 Narrilaiva - villit, ryhmäajo 2100m Fool's Race, Ladies 2015 -karsinta - 3/12, 12,9ake - 750v€
29.10.2015 Valtaria - VRER, ryhmäajo 2100m - 1/11, 12,2ake - 2 400v€
28.10.2015 Mar Dusk - VRER, tasoitusajo 2100m - 8/11, 13,6ke
17.10.2015 Snilli Trotters - VRER, ryhmäajo 1609m - 12/12, 13,4aly
15.10.2015 Karolus - VRER, ryhmäajo 1600m - 7/12, 13,5aly
11.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 3/11, 14,2ake - 750v€
09.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 8/11, 13,9a
07.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 1/11, 15,3ake - 3 000v€
05.10.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 7/11, 17,1ake x
29.09.2015 Radical Trotters - villit, tasoitusajo 1609m Perfect Risk Memorial 2015 -karsinta - 8/12, 14,2ly
26.09.2015 Pompeiji - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/8, 13,4aly - 3 100v€
25.09.2015 Bulevardi - VRER, ryhmäajo 1609m - 4/9, 14,2aly - 600v€
20.09.2015 Repolan ravitalli - villit, tasoitusajo 2100m - 7/15, 16,4ke - 500v€
19.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 7/13, 18,1ke - 1p
16.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 7/14, 18,2ke - 1p
14.09.2015 Ice Racing - villit, tasoitusajo 2100m - 10/15, 14,2ke
13.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 12/15, 19,5ke - 1p
10.09.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 11/14, 19,4ke x - 1p
08.09.2015 Ruskolilja - villit, ryhmäajo 2100m - 3/8, 14,4ake - 2 600v€
07.09.2015 Ruskolilja - villit, ryhmäajo 2100m - 4/8, 13,5ake - 2 400v€
5-vuotiskausi - 16: 0-4-1(-1) vs. 10 650v€
01.09.2015 Repolan ravitalli - VRER, tasoitusajo 2100m - 8/13, 17,1ke - 350v€
30.08.2015 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Pronssidivioona-finaali - 5/11, 15,5ake - 1 500v€
25.08.2015 Repolan ravitalli - villit, tasoitusajo 2100m - 10 /13, 18,2ke
22.08.2015 Snilli Trotters - villit, ryhmäajo 2100m, Pronssidivisioona-karsinta - 3/11, 15,6ake x - 2 000v€
21.08.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 9/10, 16,5ake
17.08.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 8/8, 16,5ake
15.08.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 7/10, 16,6ake
13.08.2015 Savitaival - villit, tasoitusajo 2100m, Further Loisto -muistoajo - 9/13, 16,4ake
11.08.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - hpl
10.08.2015 Repolan ravitalli - VRER. ryhmäajo 2100m - 4/8, 14,6ake - 800ve
09.08.2015 Savitaival - villit, ryhmäajo 2100m - 2/11, 15,3ake - 1 500ve
07.08.2015 Bulevardi - VRER, ryhmäajo 2100m - 9/11, 17,2ake
06.08.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 2/7, 16,2ke - 2 000ve
03.08.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 7/7, 16,5ake
31.07.2015 Bulevardi - VRER, ryhmäajo 2100m - 2/8, 14,5ake - 1 500v€
30.07.2015 Yksityistalli Chillo - villit, ryhmäajo 2100m - 2/10, 14,3ake - 1 000ve
4-vuotiskausi - 13: 5-0-1(-1) vs. 13 000v€
23.07.2015 Pompeiji - VRER, tasoitusajo 2100m - 6/14, 15,6ke
18.07.2015 Pompeiji - VRER, tasoitusajo 2100m - k
13.07.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 9/13, 16,3ke
11.07.2015 VRKK - VRKK, tasoitusajo 2100m - 9/14, 17,4ke - 1p
10.07.2015 Kerystonin kartano - villit, ryhmäjo 1609m - 1/9, 14,7aly - 5 000v€
03.07.2015 Bulervadi - VRER, ryhmäajo 2100m - 6/10, 17,1ake - 300v€
01.07.2015 Kerystonin kartano - VRER, ryhmäajo 1600m - 3/9, 14,8aly - 800v€
27.06.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 1/4, 18,2ake - 2 000v€
25.06.2015 Repolan ravitalli - VRER, ryhmäajo 2100m - 4/6, 20,5ake - 500v€
24.06.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 8/10, 19,2ke
23.06.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 1/9, 15,2ke x - 1 200v€
22.06.2015 Duán Stable - villit, tasoitusajo 2100m - 1/9, 17,2ke - 1 200v€
20.06.2015 Artsin ravitalli - VRER, ryhmäajo 1609m - 1/9, 17,2aly - 2 000v€
Entisen omistajan kanssa kilpaillut ravit
3-vuotiskausi - 2: 0-1-0(-0) vs. 700v€
28.04.2015 Guest Trotters - villit, tasoitusajo 2100m - 8/11, 18,3ke
19.04.2015 Ravispurtti - villit, ryhmäajo 2100m - 2/8, 24,3 x - 700v€
2-vuotiskausi - 5: 0-1-0(-2) vs. 800v€
24.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 7/8, 22,4ake - 1p
21.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 2/8, 19,4ake xx - 600v€, 8p
18.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 4/8, 21,2ake - 100v€, 4p
15.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 7/8, 23,4ake - 1p
12.04.2015 VRKK - VRKK, ryhmäajo 2100m - 4/8, 20,5ake - 100v€, 4p
08.04.2015 Tattis, evm - koelähtö 1609m - hyväksytty
>> Se oli se kaunis päivä, kun...
13.09.2016 Ellalta löytyy puhtia vaikka kuinka paljon vielä, kirjoittanut Nicky
Me Cramissa ajattelimme, että Ellan kilpailu-ura olisi pian ohi, sillä tamma oli jo 9-vuotias. Mutta ei, Ella tiputti kaikki Cramilaiset tuolilta Ravitalli Sølvin raveissa. Ella ei todellakaan ole kulahtanut vanhus, vaan vauhdikas, lihaksikas salama. Ella juoksi päivän viimeisessä lähdössä eikä tamman kohdalla ollut suuria odotuksia. Kaikki hevoset saivat hyvän lähdön ja lähtivät liidokkaasti liikkeelle. Kärkipaikasta oli tiukka taistelu kolmen hevosten kanssa. Ella oli hieman kauempana kärkiporukasta minun ohjastamana, mutta seuraavalla suoralla Ella sai kärkijoukon kiinni ja juoksi kärkihevosen paikan vierellä. Ella juoksi kärkihevosen vierellä, mutta kärkihevonen ei jaksanut pitää paikkaansa ja luovutti keulahevosen paikan Ellalle. Ellan takana juoksi muutama hevonen, mutta muut hevoset olivat tippuneet kärkijoukosta. Ella jaksoi juosta pelkääjän paikalla koko ajan ja vielä loppusuoralla, kun toinen hevonen yritti juosta ohi, Ella ei pitänyt ajatuksesta ja kiihdytti vauhtia juosten maaliviivan yli ensimmäisenä. Minä istuin rattaissa ja kävin mielessäni läpi juuri sitä, mitä juuri oli käynyt.
Ella, joka oli ykkösravurini ja jonka kanssa oltiin jo luovuttu kovista tavoitteista, mutta Ella oli päättänyt todistaa, että me olimme väärässä ja yllätti meidät todella. Ella juoksi itselleen uuden ennätyksen. Eikä se ollut mikä tahansa ennätys, vaan 10,1aly! Ykkössijan lisäksi tilille tipahti tamman ansiosta 4 000v€. Samalla Ella rikkoi 100 000v€:n voittosumman rajan ja nyt sen voittosumma on 102 250v€. Tamman statistiikka näyttää tällä hetkellä kivalta; 119: 15-10-11(-12). Tamman voittoprosentti on 12,6% ja sijoitusprosentti 30,3%.
17.03.2016 100 kilpailun raja ylitetty!, kirjoittanut Nicky
Tänään tammalla oli sen sadas kilpailu ja se juoksi hienosti Repolassa kolmanneksi voittaen 2 000v€ ajalla 14,6ke. Tamman tämänhetkinen statistiikka on 100: 13-10-10 ja sen sijoitusprosentti on 33%, mikä on ihan kiva prosenttimäärä. Rahaa tamma on juossut 89 450v€ ja nyt odotellaankin, että tamma juoksee 100 000 virtuaalieuroa, että saadaan sekin lukema ylittymään. 1600 metrin matkalla tamman ennätys on 11,3aly, 2100 metrin matkalla 11,9ake ja 3100 metrin matkalla 18,0pi. Ella ei ole lainkaan hassumpi tamma!
05.03.2016 Maaliskuumaasto Trullinummessa, kirjoittanut Nicky
Hetken tuntui kuin kaikki olisi kuin ennen. Minä ajoin Trullinummen pihaan Ella peräkärryssä. Tamma oli tullut käymään Australiasta Suomeen ja olin ilmoittanut minut ja Ellan mukaan Trulliksen maaliskuun maastoon. Laskin laskusillan alas ja talutin Ellan ulos. Tamma hirnahti kovaa ja korkealta, että kaikki trullinummilaiset tiesivät, että Mrs. Ella oli Trullinummessa taas. Tiesiköhän tamma, että se palaisi takaisin Australiaan, eikä jäisi Suomeen.
Sain Ellan reippaasti hoidettua ja minulle jäi aikaa ponnistella itseni tamman selkään samalla kun muut hoitivat vielä hevosiaan. Sain pomppia Ellan perässä yhdellä jalalla, sillä tamma oli innoissaan ollessaan taas Trulliksessa. Se yritti sinkoilla eri suuntiin. Pitihän sen käydä moikkaamassa Ledyaa ja Varroa. Onneksi Tinu ilmestyi pelastamaan minut Pipsun kanssa. Hän tarttui ohjista kiinni siksi aikaa, että sain itseni kiskottua tamman selkään.
Lähdimme matkaan Tinu ja Pipsu ensimmäisinä ja minä ja Ella heidän perässään. Maastolla oli mukana myös kaksi muuta hevosta tai oikeastaan ponia. Kuljimme pitkin vanhaa taksvärkkitietä käynnissä, mutta ravasimmekin vähän. Ella olisi halunnut ravata enemmän kuin vähän. Polulla ravatessamme Ella yritti ravata kiinni Pipsun takapuolessa ja joskus yritti mennä tamman ohi ojan kautta, mutta sain ohjattua Ellan takaisin polulle ja pidettyä se rauhallisessa tahdissa.
Tinu huusi edessä: "Laukka!" Pipsu nosti laukan edellämme ja yritin kannustaa Ellaa laukkaan, mutta se mieluummin meni kiitoravia laukan sijaan. Onneksi tamman kiitoravi ei hidastanut takana tulevien vauhtia. Kaikissa kehotuksistani Ella ei saanut nostettua laukkaa, mutta sen ravivauhti oli huima. Radalla taas kun tamman piti ravata lujaa, se heitti laukalle. Mäen päällä oli tarkoitus hidastaa vauhtia, mutta Ella ei heti kuunnellut ja ohitti kiitoravissa edessä pysähtyneen ratsukon. Sain tamman vauhdin hidastettua ja ohjasin sen takaisin muiden luokse. "Sillä oli jäänyt ravurivaihde päälle", naurahdin muille.
Syötyäni Trulliksesta saadut eväät palasin Ellan luokse ja annoin sinulle taskustani herkkupalan. Tällä kertaa pääsin Ellan selkään ilman apuja. Jatkoimme samassa jonossa takaisi Trullinummeen. Ellalle eivät tuntuneet jarrut toimivan alamäkeen mennessämme ja jätin Ellan ja Pipsun välille pienen välimatkan, ettei Ella jarrujen puuttessa jyräisi tamman yli. Selvisimme alas rauhallisessa tahdissa, vaikka Ellan teki mieli ravailla hieman.
Vaihtelimme käynnistä raviin kulkiessamme maastopoluilla. Laukkakohdan tullessa annoin Ellalle paljon pohkeita ja kannustin sitä laukkaan. Ennen laukannostoa Ella hyppäsi sivulle ja olin horjahtaa pois tamman selästä, mutta onnekseni kerkesin tarttumaan kiinni sen harjasta. Saavuimme vanhalle taksvärkkitielle, josta ei ollut enää pitkä matka tallille. Ella tanssahteli tiellä ja nappasi välillä huulillaan maasta lunta. "Raukka. Oliko sulla lunta ikävä?" hymyilin hieman haikeana Ellalle, joka näytti siltä kuin se olisi saapunut taivaaseen.
Saavuttuamme Trullikseen ja muiden mennessä syömään vielä keksejä riisuin Ellan varusteista ja talutin sen Ledyan luokse. Ella oli tehnyt minulle selväksi, ettei se voinut sietää tammoja, mutta kimossa orlov-tammassa oli jotain, mistä tamma piti. Tammat nuuskivat toisiaan ja taputin Ledyaa, josta Ella tuli saman tien mustasukkaisesti. Naurahdin ja talutin Ellan vielä Varron ja Ukon luokse. Ella hörähti kuin tuhahtaen. Ehkä se tunnisti "tarhansa" ja huomasi siellä olevan tunkeilijan. Ukon. Varro ja Ella haistelivat toisiaan ja Ella hirnahti ruunalle matalasti. Ukko yritti tehdä tuttavuutta tammaan, mutta Ella näytti nuorelle orille välittömästi hampaitaan ja Ukko joutu vetäytymään poispäin.
"Eikö ookkin rasittava vanha rouva?" virnistin Ukolle, joka mulkaili Ellaa taka-alalta.
25.01.2016 Joskus pelko sokaisee mielen, kirjoittanut Nicky
Uusi vuosi oli alkanut vauhdilla ja niin oli myös jatkunut Ellan raviura. Tamma oli juossut ennätyksekseen 11,3aly. Olin pohtinut, että ehkä minun pitäisi panostaa enemmän tammalla ajamiseen kuin ratsastamiseen, sillä tamman kovempi treenaaminen oli jäänyt hieman vähemmälle.
"Moi!" hymyilin Tinulle, joka tuli minua vastaan tallista taluttaen Vilkkua.
"Hei!" Tinu virnisti. "Trullikseen on ilmestynyt kaksi uutta kasvoakin, Luciana ja Emily."
"Sehän on hieno juttu", totesin hymyillen ja jatkoin matkaani talliin Ellan karsinan luo.
Tamma tervehti minua iloisesti hirnahtaen. Avasin sen karsinan oven ja halasin sitä pitkään.
"Juujuu, Ella. Oli mullakin sua ikävä, vaikka oltiin vain yksi yö erossa", nauroin sille.
Kävin hakemassa tamman harjat ja otin sen käytävälle kiinni harjattavaksi.
Saatuani Ellan hoidettua ja valmiiksi kärryjen eteen hyppäsin sen kärryjen kyytiin. Ohjasin sen ensin pienemmälle lenkille, jollaa lämmittelin Ellaa hieman. Kun tamma alkoi lämmetä, ohjasin sen hieman pidemmälle lenkille ja annoin sen ravata. Suorilla se sai ravata hieman kovempaa ja mutkissa jarruttelin hieman sen vauhtia. Tammalla riitti tosiaan energiaa ja se tarpoi lumessa pitkin askelin. Tamma jaksoi ravata koko kolmen kilometrin lenkin, mikä oli kyllä tarkoituskin.
Juuri kääntyessämme isommalle tielle kohti Trullinummea Ella liukastui ja kärryt lähtivät sivuluisuun. Yritin tarttua kärryistä kiinni, mutta siinä epäonnistuen mätkähdin lumeen. Ella karkasi näkyvistä laukaten pillastuneena kohti Trullinummea. Nousin istumaan ja tarkistin nopeasti, että olin kunnossa. Kaivoin kännykkäni taskusta ja soitin Tinulle varoittaen kohti Trullista ryntäilevästä hevosesta. Lähdin juoksemaan Ellan jälkiä pitkin ja sainkin pian tamman näkökenttääni. Se seisoi huohottaen kymmenen metrin päässä minusta. Kävelin rauhallisesti Ellan luokse puhuen sille hiljaa. Ella kääntyi katsomaan minua ja hörähti. Tarkistin sen äkkiä ja tamma näytti olevan kunnossa. Aisat eivät olleet rikki eikä Ella ollut sotkenut itseään ohjaksiin. Sen jalatkaan eivät olleet turvonneet enkä nähnyt siinä naarmuja tai ruhjeita. Nappasin sen ohjakset käteeni ja talutin sen Trullinummeen asti. Onneksi sinne ei ollut enää pitkä matka.
Päästyämme Trulliksen pihaan Kaisa oli meitä vastassa ja pyysin häntä soittamaan eläinlääkärille. Riisuin rattaat nopeasti Ellan päältä pois ja talutin sen sisälle talliin. Riisuin valjaat ja suitset sen päältä pois tiputtaen ne sen karsinan oven eteen. Heitin sen selkään pari loimea ja toivoin, että tamma ei vilustuisi. Putsasin tamman kuolaimet ja jätin valjaat myöhemmäksi murheeksi. Kävin viemässä Ellan kärryt paikoilleen ja palasin tamman luokse. Annoin sille porkkanan ja tarkistin vielä, että tamma oli kunnossa. Nappasin tamman riimunnarun päähän ja taluttelin sitä tallin pihalle, että se saisi hieman venyteltyä lihaksiaan.
Tamma näytti hyvinvoivalta, mutta pelkäsin kaiken varalta pahinta. Vartin tammaa taluteltuani vein sen takaisin karsinaan ja etsin Kaisan käsiini kysyen, mitä eläinlääkäri oli sanonut.
"Hän yrittää päästä paikalle parin tunnin sisään", Kaisa sanoi.
Palasin Ellan luokse, joka söi karsinassaan heiniään. Päätin hyökätä varusteiden kimppuun ja aloitin niiden putsaamisen. Kävin aina välillä katsomassa Ellaa ja tamma oli aina tyytyväisenä syömässä heiniään. Tunsin itseni ylihuolehtivaiseksi äidiksi.
Viimein kuulin auton äänen tallin pihalta ja juoksin ovelle katsomaan, oliko se eläinlääkäri. Olihan se. Vanhemmanoloinen mies nousi autosta ja käveli minua kohti.
"Oletko sinä Nicky Crampton?" hän kysyi.
"Kyllä olen. Sää taidat olla eläinlääkäri", virnistin.
Vein hänet Ellan karsinan eteen ja riisuin Ellalta loimen pois, että eläinlääkäri saisi tutkia tamman. Ella vilkaisi vuoron perään hieman hämillään minua ja eläinlääkäriä, mutta se seisoi kiltisti paikallaan turhia hötkyilemättä. Seisoin karsinan ovella vaihtaen painoa jalalta toiselle. Eläinlääkäri näytti viimein siltä, että hän oli saanut työnsä päätökseen. Hän nosti katseensa minuun ja minä purin huultani huolestuneena.
"Sun lämminverinen on elämänsä kunnossa. Seuraavat pari päivää voi ottaa hieman rennommin, mutta sillä ei ole ruhjeita tai mitään muuta vakavaa", eläinlääkäri hymyili.
"Oikeasti? Sehän on aivan mahtava kuulla!" naurahdin ja olin vähällä halata eläinlääkäriä.
Annoin eläinlääkärille osoitteeni ja sanoin, että hän voisi lähettää laskun postissa.
Eläinlääkärin lähdettyä halasin Ellaa pitkään onnesta hyräillen.
"Kuuliks sää, neiti? Sää oot elämäsi kunnossa. Mää jo melkein pelkäsin, että sulla on jalka poikki", naurahdin.
16.01.2016 Ilman satulaa-tunnilla Trullinummessa, kirjoittanut Nicky
"Ella oli tunnin alkaessa hieman kiireisen oloinen, mutta rauhoittui hieman saatuaan kävellä hieman. Tunnin ensimmäisessä ravitehtävässä tamma oli hieman hätäisen oloinen ja pinkaisi aina reippaalla vauhdilla raviin, mutta malttoi aina pyytäessäsi hidastaa sellaiseen vauhtiin, jossa sinun oli helpompi istua kyydissä. Pääty-ympyrät teillä sujuivat melko hyvin, Ella yritti muutaman kerran ajautua pois reitiltä, mutta sait sen palautettua hyvin takaisin raiteille. Raviympyrät olivat ehkä hieman liian suuria, mutta muuten niissä ei ollut mitään ongelmia ja Ellakin malttoi edetä mukavan leppoisaa vauhtia eikä vain kiitää ympäriinsä. Välikäynneissä Ella vaikutti jo erittäin tyytyväiseltä ja rennolta. Pysähdyksissä Ella kuunteli hyvin pidätettä ja peruutuksetkin onnistuivat ensimmäistä hieman vinoon mennyttä peruutusta lukuun ottamatta oikein mallikkaasti ja melko vaivattoman näköisesti. Kun muut siirtyivät laukkatehtävään Ella rupesi hieman steppailemaan eikä millään olisi halunnut seisoa paikoillaan. Kun vihdoin pääsitte maastoon loppukäyntejä kävelemään tamma malttoi jälleen rauhoittua hieman, vaikka se olisikin mielellään tehnyt loppulenkin hölkäten kävelemisen sijasta.
Ella on edistynyt hyvin ratsun opissaan, ja se malttaa kuunnella hyvin ohjasapuja. Pysyit hyvin kyydissä, vaikka tamma välillä laittoikin ravurivaihteen päälle ja pienehkön kenttämme tila meinasi loppua kesken. Tekin voisitte hieman treenailla painoapujen käyttöä." Kommentin kirjoittanut Tinu VRL-05594
Ella vaihteli painoaan jalalta toiselle odotellessaan, kun hoidin sitä. Tunti alkaisi pian näillä minuuteilla ja minä yritin vielä virittää satulaa ravihevoseni selkään. Onneksi Ella ei ollut mikään pullistelija ja seisoimme pian muiden kanssa kentällä. Nopealla vilkaisulla huomasin, että tunnilla oli mukana meidän lisäksi kaksi muualta tullutta hevosta. Suomenhevonen ja lämminverinen ratsastajineen. Ella ei malttanut pysyä paikoillaan, kun yritin jakkaran päältä kiivetä sen selkään. Tinun piti tulla auttamaan minua. Sain kuin sainkin itseni hinattua Ellan selkään. Tällä kertaa kiitin Ellan pientä kokoa, sillä mietin, minkälainen tuska olisi kiivetä kaksimetrisen hevosen selkään.
Aloitimme tunnin menemällä ensin pari kierrosta käynnissä kentän ympäri. Meidän oli tarkoitus mennä rauhallisesti, mutta Ella ei halunnut olla samaa mieltä kanssani ja se aina kiiti edellä menevän hevosen perseeseen kiinni. Sain pidätellä tammaa ja se totteli minua vastahakoisesti. Pikkuhiljaa itse tammakin rauhoittui enemmän, eikä sen tarvinnut enää leikkiä hippaa edellä menevän ratsun kanssa. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla ja sen säteet loistivat lumesta. Sää oli mitä mainioin. Ella taisi olla samaa mieltä kanssani ja se pörisi tyytyväisenä.
Seuraavaksi vuorossa oli ravitehtävät. Ella jännittyi ja painoi hieman vastaan, kun keräsin ohjia. Edellä menevä ratsukko meni jo pitkällä sivulla meidän mennessä lyhyellä sivulla ja kun he nostivat ravin, matki Ella ratsukkoa ja minä jouduin pidättelemään tammaa. Meidän päästessä pitkälle sivulle Ella ampaisi täyteen vauhtiin minun antaessani sille pohkeita.
”Prr, tamma. Nyt ei olla raviradalla”, hymyilin sille.
Ella pidätti vauhtia ja ravasi rauhallisemmin. Lyhyillä sivuilla käyntiin siirryttäessä Ella ei meinannut aluksi totella ja se juoksikin yhden lyhyen sivun. Päästeltyään suurimmat energiansa Ella oli taas paremmin kuulolla ja hidasti käyntiin, kun sitä pyysin.
Tinu sanoi, että tehtäisiin kummallakin lyhyellä sivulla pääty-ympyrä ensin käynnissä, sitten ravissa. Ella oli sitä mieltä, että nyt mentäisiin kiitokäyntiä, eikä käyntiä. Parin pidättämisen jälkeen Ella hidasti vauhtia. Pääty-ympyrät sujuivat hyvin käynnissä, mutta kun siirryimme raviin jatkaen pääty-ympyröiden tekemistä, Tinu totesi meille, että meidän pääty-ympyrät olivat hieman suuria. Siihen oli Ellalla yksi vastaus, sillä se oli voltannut aina ravissa kärryt perässä raviradalla. Siellä ympyrät olivat saaneet olla isoja. Kentällä meidän piti totutella pienempiin ympyröihin Ellan kanssa.
Hyvien välikäyntien jälkeen olivat vuorossa pysähdykset ja minua enemmän hirvittävät peruutukset, sillä Ella ei ollut pakkihevonen ja peruuttaminen selästä käsin jäänyt sen kanssa vähemmälle. Pidätykset sujuivat hyvin ja Ella oli paljon rauhallisempi kuin tunnin alussa. Ensimmäinen peruutus meni vinoon, mutta olin ylpeä siitä, että sain Ellan peruuttamaan. Loput peruutukset menivät kuin elokuvissa. Ne sujuivat liian hyvin ollakseen totta, mutta totta ne kuitenkin olivat. Taputin Ellaa innoissani kaulalle. Ella kääntyi katsomaan minua pärskähtäen äänekkäästi.
Ella ei pitänyt lainkaan siitä ajatuksesta, että sen piti seistä paikoillaan, kun muut saivat laukata. Minä olin jättäytynyt tehtävästä oikein mielelläni pois, sillä laukan nostaminen Ellan kanssa sujui paljon helpommin kärryistä käsin ja minua hieman karmi sekin ajatus, että Ellan laukatessa meillä loppuisi kenttä kesken. Laukkatehtävien loputtua ravasimme hieman molempiin suuntiin kentällä ja Ella pysyi hyvin koossa. Menimme loppukäynneille maastoon ja rentouduin itsekin jonkun verran, sillä kentällä minua hirvitti pieni tila. Maastossa oli enemmän tilaa, eikä ollut esteitä edessä. Ella painoi yhä hieman ohjille ja meni kiitokäyntiä käynnin sijaan. Joskus se otti pari raviaskeltakin, mutta sen matka pysähtyi aina siihen, että edellä menevän ratsun takapuoli tuli eteen ja tamman oli pakko hidastaa.
Tunnin loputtua Tinu antoi meille vielä hieman palautetta, että Ella oli edistynyt hyvin ja se malttoi kuunnella ohjasapuja sekä minä pysyin tamman kyydissä mukana, vaikka se vaihtoikin välillä ravihevoseksi ratsusta. Tinu totesi vielä, että me voisimme harjoitella painoapujen käyttöä.
31.12.2015 Maastolenkkeilemässä, kirjoittanut VRL-05594
Oli hieman kirpsakan oloinen pakkaspäivä, kun saavuin tallille. Tinu oli pyynnöstäni ottanut Ledyan ja Ellan sisälle päiväruokinnan aikana, joten kaksikko oli valmiina tallissa odottamassa lenkkiä. Nickykin kurvasi juuri sopivasti tallin pihaan keräillessäni kamppeitani autoni takapenkiltä.
Vaihdoimme hieman kuulumisia samalla, kun aloimme laittamaan hevosia valmiiksi ajoa varten. Eipä aikaakaan, kun hyppäsimme jo kumpikin omille kärryillemme ja lähdimme kävelemään kohti metsätietä, minä Ledyan kanssa edellä ja Nicky Ellan kanssa tiiviisti perässämme.
Aloitimme lenkkimme kävelemällä ja rennolla hölkällä. Ledya jolkotteli tasaista vauhtia eteenpäin, ja Ella seurasi meitä samalla tasaisella tahdilla lepuuttaen turpaansa olkapäälläni lähes koko ajan. Kun pääsimme vanhan taksvärkkitien viimeiselle kilometrille (tämä pätkä on mukavan tasaista suoraa ja muutenkin varmaan koko ikivanhan tien parhaassa kunnossa oleva osa) pyysin Ledyan lähestulkoon täyteen vauhtiin. Kuulin Nickynkin pyytävän Ellaa lisäämään vauhtia. Ravailimme reipasta vauhtia lumi pöllyten ja hidastimme vasta hieman ennen risteystä, josta pääsimme hiekkatielle.
Hiekkatielle käännyttyämme lisäsimme taas vauhtia, kun autoja ei näkynyt tulevan mistään eikä tie vaikuttanut kovin liukkaalta. Ella yritti kerran punkea Ledyan vierelle, mutta Nicky sai ohjattua tamman takaisin omalle paikalleen. Tasaisella hiekkatiellä oli hyvä lasketella kovaa vauhtia. Suoran päässä, pienen mäennyppylän päällä rupesimme jälleen hidastamaan vauhtia. Lopulta vauhtimme hiipui mukavaan mummohölkkään. Kärryttelimme vielä jonkin matkaa tallin ohitse ja kävimme tekemässä u-käännöksen hieman kauempana. Kävelimme viimeisen pätkän tallille, jotta hevoset saisivat hieman tasata hengitystään. Päästin Nickyn ja Ellan kärkeen loppukäyntien ajaksi, ja Ella olikin erittäin mielellään päästessään kärkihevoseksi.
Tallilla ihailin kypäräni ja takkini selkämyksen kuolakuviointeja, jotka Ella oli niihin lenkin aikana jättänyt. Annoin Nickyn hoitaa Ellan pesarilla, Ledya sai tyytyä käytävällä seisoskeluun. Kun olimme saaneet hevoset hoidettua ja karsinoihinsa kuivumaan jäimme vielä hetkeksi vaihtamaan kuulumisia (lue: juoruamaan), ennen kuin erkanimme kumpikin omille teillemme.
16.12.2015 Ravurien laukkakilpailut, kirjoittanut Nicky
Purin hampaita yhteen ja keskityin pitämään autoa tiellä parhaani mukaan. Lumi, pakkanen ja jää olivat tänänkin talvena tehnyt työnsä ja sai minut taas hermoilemaan autolla ajamisen kanssa. Osasin jo kuvitella itseni ajamassa traileri perässä ravikilpailuihin. Päästessäni tallille minua vastaan tuli Tinu, joka talutti Ledyaa talliin.
"Hei!" moikkasin häntä.
"Moi! Lähetteks te Ellan kanssa meidän mukaan maastoon?" Tinu virnisti.
"Rattailla vai ratsain?" virnistin.
"Mä veikkaan, että nuo tiet ovat vielä sen verran tukossa, ettei siellä pääsee rattailla", Tinu virnisti.
"Oota. Mää yritän valjastaa ton akan nopeesti", nauroin ja lähdin hölkkäämään Varron ja Ellan tarhaa kohti.
Ella oli saanut uuden toppaloimensa selkään ja sen henki höyrysi sieraimista ulos. Suukotin tamman turpaan ja nappasin sen mukaani melkein juosten sen kanssa talliin. Riisuin loimen pois sen selästä ja hain sen harjat. Suin tamman tarkasti ja putsasin sen kaviot. Hain tamman suitset ja satulan varustehuoneesta. Nappasin mukaani myös ratsastusloimen, jonka olin saanut isältäni Ellalle aikaiseksi joululahjaksi. Varustin tamman ja tarkistin, että kaikki remmit olivat suorassa. Vaihdoin tennarit vielä ratsastuskenkiin ja kypärä päähän.
Ledya ja Tinu odottivat meitä ulkona, kun talutin Ellan ulos tallista.
"Meidän ravureista tulikin ratsuja", naureskelin Tinulle.
Nousin Ellan selkään ja se seisoi nätisti paikoillaan turhia hytkimättä. Kiristin vielä satulavyötä ja lähdimme matkaan. Tinu ja Ledya kulkivat meidän edellä. Ella puhisi ja kurottautui välillä nappaamaan maasta suuhunsa. Se oli innoissaan lumesta. Meidän käveltyä hetken aikaa tulimme aukealla ja mitään sanomatta Tinu ja Ledya lähtivät laukkaamaan edellämme. Ellalle oli kauhea kiire päästä kaverin perään ja minun pitikin pidätellä ensin sitä. Ensin siirryimme kiitoraviin, mutta se ei riittänyt edellä laukkaavaan ratsukon kiinni saatamiseksi, joten rohkaistuin antamaan Ellalle lisää pohkeita. Ella siirtyi laukkaan parin ison pukin kautta. Vesi kirposi silmistä valuen poskille ja tuuli inisi korvissa. Ellan vauhti kiihtyi koko ajan ja askeleet pitenivät sen yrittäessä saada Ledyaa kiinni. Se oli se ravurin pahe. Kun Ledya ja Tinu hidastivat vauhtia, kiisimme heidän ohitse ja minulla kesti hetken aikaa, että sain Ellan vauhdin hidastettua raviin. Tamma oli vasta innostunut, eikä sitä huvittanut hidastaa.
Palasimme tallille ja Tinu nauroi minulle:
"Milloin otetaan uudestaan? Tuo oli hauskaa?"
"Vaikka huomenna!" vitsailin.
Laskeuduin Ellan selästä alas ja löysäsin satulavyötä. Talutin tamman talliin ja purin varusteet sen päältä. Jätin sen karsinaan, sillä hevosilla oli pian ruoka-aika. Päätin putsasta Ellan suitset ja sen jälkeen autoin Tinua ruokkimaan hevoset.
29.11.2015 Välipäivä ravien välissä, kirjoittanut Nicky
"Eihän me päästä siitä koskaan eroon", supatin Ellan korvaan huomattuani Mikaelin Audin kaartavan Trullinummen pihaan.
Ella puhisi ilmaa hiuksiini ja sivelin sen etuharjaa. Varro tuli välillä Ellan viereen kerjäämään rapsutuksia, mutta Ella ajoi aina parhaan kaverinsa pois luimistellen sille. Jos edes erehdyin kurkottamaan käteni Varroa kohti, Ella änki päänsä eteen. Vilkaisin Mikaelia, joka käveli tallia kohti. Hän ei ollut huomannut minun seisovan tarhan luona. Annoin miehen etsiä hetken ja pian hän huomasikin minun seisovan Ellan luona.
"Ootko sää ihan varma?" Mikael katsoi minua epäröiden, kun hän auttoi minut Ellan selkään ja ohjasin tamman uralle.
"Saat nähdä, kuinka monipuolinen hevonen mulla on", virnistin miehelle.
Ella kulki leppoisasti eteenpäin. Ehkä se vielä yritti toipua eilisestä, kun se oli hylätty pitkän laukan takia. Tarkoituksenani ei ollut rasittaa tammaa, sillä sillä oli huomennakin ravit edessä.
"Pääseks sääki huomen ajamaan?" virnistin Mikaelille, joka nojaili aitaan.
"Voit olla varma, että me voitetaan teidät", Mikael myhäili.
"Että oikeen samassa lähdössä. Voi voi, ei tee kyllä hyvää meidän suhteelle", nauroin ja annoin Ellalle pohkeita.
Ravasimme pari kierrosta tehden suunnanvaihdoksia. Ella innostui ottamaan pari laukka-askeltakin, mutta se hidasti itse saman tien raviin.
"Tsot, tsot, tyttö. Sää oot ravuri, että laukkahevonen. Huomennahan mehän sit vaan ravataan, eikö?" katsoin tammaa kysyvästi.
"Luuleks sää, et sua kuuntelee?" Mikael naureskeli.
"Et ees tiiä kuinka paljon", näytin kieltäni Mikaelille.
Ohjasin Ellan isolle voltille ja nostin vielä raviin. Tammalle tuli ensimmäisenä mieleen tasoituslähdöt, joissa ravattiin voltilla ja tamma kovensi vauhtia tasaisesti. Minun oli pakko pidättää sitä, sillä minun pääni alkoi mennä pyörälle.
Talutin Ellan talliin ja riisuin sen varusteista Mikaelin avustuksella.
"Osaaks sää ottaa satulaa pois, vai pitääks mun opettaa?" nauroin Mikaelille, kun tämä otti Ellalta suojia pois.
Mies nousi nopeasti ylös ja nappasi minut syliinsä, etten edes kerinnyt reagoimaan miehen liikkeisiin. Ella puuskahti syvään ja kuopaisi lattiaa.
"Mää oon ihan samaa mieltä Ellan kaa. Ei tallilla seurustella!" Kaisa yllätti meidät äänellään.
"Ella haluaa itse vain miehiin", nauroin Kaisalle.
"Tuollahan olis yksi mies pihalla", Kaisa virnisti viitaten Vilkkuun.
"Mikä ori tänne on tullut?" Mikael katsoi minua kysyvästi Kaisan jatkettua matkaa.
"Semmone kiva suokkipoika, mutta se on ratsu, niin tuskin sua kiinnostaa", hymyilin näyttäen koirapentuilmeeni Mikaelille.
Saimme Ellan purettua kamoista ja tarkistettua sen. Talutin tamman Varron luo tarhaan ja raahasin Mikaelin Vilkun tarhan luokse.
"Tuo on se ori", sanoin osoittaen rautiasta oria tarhan toisella puolella.
Vilkku huomasi meidät, mutta ei vaivautunut raahautumaan luoksemme.
"Ei hassumpi", Mikael totesi ihaillen oria.
"Milloin sää nouset Ellan selkään?" katsoin kysyvästi Mikaelia istuutuessani Audin pelkääjänpaikalle.
"Jos totta puhutaan, niin mää en oo ikinä istunut hevosen selässä", Mikael totesi vakavannäköisenä.
"Et edes ponilla?" ihmettelin.
"En millään otuksella. Rattaat on aina ollut se juttu", Mikael virnisti.
"Sitä suuremmalla syyllä sun on joskus päästävä Ellan selkään. Sen pitää ensin vaan vähän tottua ja tasoittua. Eihän kukaan mies oo ravimies, jos ne ei oo koskaan käyny hevosen selässä", piikittelin miestä sipaisten hänen poskeaan.
Mikael naurahti ja ajoi autonsa Trulliksen pihasta pois kohti minun asuntoani.
14.11.2015 Ravuri ratsun virassa, kirjoittanut Nicky
Ella näytti onnellisemmalta kuin koskaan seistessään tarhan portilla. Se vilkuili minua tepastellen portilla. Se taisi jo odottaa lenkille pääsemistä, mutta minä olin suunnitellut jo jotain muuta Ellan päänmenoksi. Olin aiemmin naureskellut Tinulle, että olisi kivaa päästä ratsastelemaan Ellalla kuin hekin ratsastivat Ledyalla Kaisan kanssa. Tinu oli vain nauranut, että hän voisi auttaa minua Ellan ratsukoulutuksessa.
Sisimmässäni minua hirvitti jo valmiiksi harjatessani Ellaa. Eihän Ellalla liikaa ikää ollut, mutta sen selässä oli ehkä kerran käyty. Satulankin olin jo hommannut, kun kaverini oli myynyt minulle satulan halvalla. Satulaan olin Ellan jo tutustuttanut, mutta tänään oli se suuri päivä, että minä olisin siellä kyydissä. Ella katsoi minua hieman ihmeissään, kun laitoin sille satulan selkään ja talutin sen kentälle. Tamma ei ollut koskaan käynyt kentällä. Kärryillä oli huono rallittaa pienessä hiekka-aitauksessa. Tinu odotti jo kentällä ja tarttui Ellan suitsista kiinni siksi aikaa, kun laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä. Ella vilkuili minua ihmetellen, missä sen kärryt olivat. Onneksi Ella ei ollut kuin 150-senttinen, joten nousin sen selkään ilman ongelmia. Yritin nousta sen selkään kevyesti ja pehmeästi. Ella liikahti hieman hermostuneena sivulle ja puhuin sille kevyesti. Seisoimme hetken paikoillamme, että Ella tottuisi painoon sen selässä. Ella käänsi päätään ja katsoi minua hörähtäen hiljaa. Tamma oli tosiaan ihmeissään siitä, mitä nyt tehtiin.
Lähdimme hitaasti liikkeelle ja Tinu kulki vierellämme taluttaen riimunnarusta. Ella ei kuitenkaan ollut hevonen rauhallisemmasta päästä, joten halusin edetä rauhallisesti. Parin kierroksen jälkeen Ellan askeleisiin alkoi tulla enemmän varmuutta ja sitä ei häirinnyt minun läsnäoloni sen selässä. Tinu irroitti riimunnarun tamman suitsista ja siirtyi reunalle seuraamaan meitä. Kiersimme käynnissä kenttää ympäri, ja kokeilin ohjastuntumaa tammaa ohjaten sitä voltille ja tehden suunnanvaihdoksia. Ella oli samanlainen kuin ajettavana. Se kulki hyvin ohjalle ja sen askeleissa oli samanlainen tarmokkuus.
Ellakin tuntui pikkuhiljaa kyllästyvän pelkkään käynnissä kiertämiseen hiekkakenttää ympäri. Tein uhkarohkean päätöksen ja maiskautin hieman. Olin onnellinen siitä, että Ellalla oli ravipohja alla, eikä minun tarvinnut opettaa sille ohjastuntumaa tai maiskautuksia sun muuta. Ella otti pari askelta epävarmana ja laski takaisin käyntiin. Maiskautin uudestaan, ja Ella lähti liitävään kiitoon. Minun oli pakko pidätellä sitä hieman, sillä minua alkoi huimata, että juoksisimme aidan läpi. Ella hidasti ja se minun yllätykseni ravasi nätisti. Minä olin nähnyt unta, että Ella olisi heittänyt koko homman aivan hösseliksi ja alkanut vain riehumaan minä selässään, ettei se olisi edes voinut sietää ratsastajaa selässään.
Kierroksen ravattuamme pidätin Ellan käyntiin ja annoin sen mennä muutaman kierroksen pitkin ohjin. Välillä jouduin ohjaamaan tamman takaisin uralle, sillä toisinaan se meinasi oikaista kentän poikki. Ohjasin tamman keskelle ja laskeuduin sen selästä alas. Ella hyppäsi eteenpäin huomatessaan selästä kadonneen painon. Roikuin sen ohjissa kiinni, joten Ella ei päässyt toteuttamaan loppuhuipennustaan vetäen pukkilaukkaa ympäri kenttää.
"Sehän meni hyvin", Tinu hymyili minulle tullen luoksemme.
"Ellahan hyppii pian 100cm esteratoja", heitin vitsiksi Tinulle.
Talutin Ellan talliin ja riisuin sen varusteista tarkistaen sen kaviot ja harjaten sen kertaalleen nopeasti läpi. Vein Ellan takaisin tarhaan Varron seuraan. Siivosin Ellan karsinan ennätysajassa hihkuessani vielä innoissani äskeisestä ratsastuksesta. Tinu oli kertonut minulle ostaneensa suomenhevosorin, Vilkun, jota minun oli pakko käydä katsomassa ennen kuin lähdin kotia. Minun oli hetki haukattava happea, sillä rautias ori oli oikea namupala. Vilkaisin kelloa ja totesin, että minun pitäisi lähteä, ette myöhästyisi töistä.
25.10.2015 Aamulenkki piristää mukavasti, kirjoittanut Nicky
Herran jestas, ajattelin katsoessani ympärilleni autosta. Aika puuskutti kovaa vauhtia eteenpäin ja pian olisi marraskuu ja sitten joulukuu. Minä en ollut vielä keksinyt, mitä ostaisin Ellalle joululahjaksi. Porkkanapussi tammalle ainakin kelpaisi. Ehkä se riippuisi sen hetkisestä rahatilanteesta. Onneksi oli vielä aikaa miettiä, eikä jäätä ollut vielä maassa, joten ei pääsisi liukastelemaankaan.
Kurvasin Trulliksen pihaan ja pihalla törmäsinkin Tinuun, joka oli taluttamassa hevosia tarhaan.
"Säähän oot aikasin liikenteessä", Tinu hymyili.
"Aattelin, että tälläinen pirtsakka aamulenkki tekis Ellalle hyvää. Ooks sää kerinny viemää sen jo tarhaan?" totesin.
"Karsinassansa se mölisee niin, että toisellekin puolelle kuuluu", Tinu naurahti jatkaen matkaansa.
Minäkin kuulin Ellan mölinän, kun avasin tallin oven. Mölinä vaihtui pian hörinäksi, kun tamma huomasi minun tulleen. Tamman kiusaksi jäin hetkeksi Varron luokse ja rapsuttelin ruunaa kaltereiden välistä.
"Sori, Varro, mutta mää vien sun kaveris nyt hikilenkille", yritin näyttää pahoittelevalta, kun hain Ellan harjakamppeet ja aloitin tamman harjailun.
Ellaa ei kiinnostanut seistä paikoillaan, mikä teki tammasta hoitamisen vaikeaa, sillä se pyöri ja hyöri kuin hyrrä. Nopeaan tahtiin sain sen hoidettua ja kaviot putsattua. Hain tamman valjaat, jotka pujottelin tamman päälle.
Varustettuani Ellan talutin sen ulos ja sidoin sen riimunnarulla kiinni hoitopuomiin. Hain tamman limenvihreät treenirattaat ja kiinnitin raattaat valjaisiin kiinni. Irritin tamman hoitopuomista ja loikkasin nopeasti kärryjen kyytiin. Ella kääntyi jo itse tietäen, mihin suuntaan lähdettäisiin. Naureskelin tammalle, sillä olin suunnitellut jo, että menisimme jotain uutta reittiä pitkin. Menimme hetken Täksvärkkitietä, kunnes käännyimme pienemmälle tielle ja jatkoimme sitä pitkin. Maiskautin ja Ellan takapuoli heilahti nostaen ravin. Ella painoi hieman ohjalle ja kiihdytti kovempaan vauhtiin. Nautin itsekin vauhdista ja minulta tuli vettä silmistä. Kun meidän kiva ravisuora kääntyi vasemmalle, pidätin tamman käyntiin ja jatkoimme käynnissä hetken, kunnes maiskautin taas ja Ella lähti taas kiitämään.
Lenkki tuntui lyhyemmältä kuin olin kuvitellut, mutta kun vilkaisin kelloa, se näytti puolta yhtätoista. Meillä oli mennyt noin puolitoista tuntia lenkillä. Purin tamman varusteista ja pesin sen hiestä heittäen loimen päälle ja taluttaen Varron seuraksi tarhaan. Otin urakakseni siivota Ellan karsinan, jonka Ella olikin sotkenut oikein urakalla. Sen siivottua tajusin, ettei minulla oikein ollut enää mitään virkaa täällä, mutta päätin putsata Ellan varusteet pitkästä aikaa ja juuri kun sain ne putsattua, Tinu tuli pyytämään apuani hevosten ruokintaan.
21.09.2015 Ella valmennettavaksi Joukon ravitallille, kirjoittanut Nicky
Ella seisoi valjastettuna Trullinummen pihassa. Sillä oli loimi selässään ja uudet, limenvihreät kuljetussuojat jaloissaan. Tamma näytti upealta. Joskus minun oli vaikea uskoa, että olin ollut tuon tamman omistaja kolme kuukautta ja siinä ajassa meille oli tapahtunut vaikka ja mitä. Mutta edessäkin oli vielä paljon ja tänään meidän oli tarkoitus lähteä Joukon ravitallille, jonne Ella oli menossa pariksi päiväksi Joukon valmennattavaksi. Jos tammaltakin löytyisi hieman lisää vauhtia, kun tuntui, että tamma oli hieman hyytymään päin. Uusi ohjastajakin olisi vaihtelua, sillä Mikael oli ainut, joka oli ajanut Ellalla minun lisäkseni.
Siitä päästiinkin Mikaeliin. Mieshän oli perjatteessa hommannut Ellan Joukolle valmennattavaksi. Tai Jouko ja Mikael olivat katselleet Ellan juoksua Pronssidivioonassa, ja Jouko oli todennut, että tuollaista tammaa olisi ohjastaa. Mikael olikin todennut, että se oli hänen ystävänsä hevonen ja hän voisi hommata Joukon Ellan rattaille. Purin hammasta ja vilkaisin taustapeilistä, että traileri oli perässä. Mikaelin ajattelu sai tunteeni kuohumaan. Emme oikein olleet edenneet pariin kuukauteen mihinkään suuntaan ja epäilin jo, ettei miehellä olisi enää tunteita minua kohtaan kuin kaverina. No, ehkä sen näkisi tämän parin päivän aikana. Mikael ja ystäväni, Merja, olivat Joukolla töissä. Tallissa asusteli noin parisenkymmentä ravihevosta ja olin sopinut Joukon kanssa puhelimessa, että maksaisin Ellan valmennukset ajamalla ja touhuamalla hänen tallillaan. Olin hieman yllättynyt miehen ystävällisyydestä, mutta olin myös onnellinen, ettei minua vastassa oltu parin tonnin laskun kanssa, joka olisi kyllä ollut epätodennäköistä.
Matka meni reippaasti radiokanavia selailtuani ja yhden kahvitauon pidettyäni. Taisin jossakin kohtia ajaa hieman ylinopeutta, sillä matkan tekoon ei mennyt kuin puolisentoista tuntia, vaikka Mikael oli sanonut, että matkan tekoon meni pari tuntia. Ehkä hän piti pidempiä kahvitaukoja. Joukon ravitalli sijaitsi Jyväskylän kupeessa, mutta minun ei tarvinnut ajaa Jyväskylään asti ajaa, kun navigaattori totesi, että käänny oikealle ja aja kymmenen kilometriä tätä tietä. Saavuimme kylään, josta löytyi ruokakauppa, pankki ja koulu, mitä nyt pienestä kylästä löytyi. Kylä oli järven vieressä ja järven toisella puolella näkyi pieni ravirata. Joukon ravitallin oli siis pakko sijaita sen lähellä. Sammutin navigaattoorin ja ajoin sillan yli raviradan luo. Vastaani tuli iso kyltti, "Joukon ravitalli", joka osoitti nuolellaan raviradan ohi kulkevaa tietä.
Pihassa oli hevosautoja ja tuttu musta Audi. Pysäköin auton ja hyppäsin pois kyydistä. Merja ilmestyi pihalle melkein kiljuen nimeäni ja hyppäsi kaulaani. Turisimme hetken keskenämme, mutta hiljennyimme, kun Mikael ilmestyi pihalle.
"Joukokin tulee pian. Hän on vaan ajamassa radalla", Mikael virnisti. "Mää voin auttaa sun kaa laskusillan alas", hän jatkoi kävellen trailerin luo.
Merja sanoi etsivänsä Ellalle karsinan, vaikka se oli vain tekosyy jättää minut ja Mikael kaksin. Mutta olin kiitollinen naiselle siitä. Menin Mikaelin luo trailerin taakse ja olin jo aukaisemassa toista puolta, kun tunsin käsien kietoutuvan ympärilleni ja painaen minua seinää vasten. En uskaltanut katsoa Mikaelia silmiin. Voisi olla, että pyörtyisin.
"Sori", Mikael mutisi ymmärtäen minun käytökseni väärin ja hän irtautui minusta.
"Ei, kun...", kiemurtelin ja yritin silmilläni tavoittaa Mikaelin katsetta. Tajusin, etten jaksaisi enää odottaa ja kiedoin käteni miehen ympärille painaen huuleni hänen omillensa.
Hän kietoi kätensä ympärilleni omieni kietouduttua hänen ympärille. Tätä minä olin odottanut ja tämä hajoitti kiusallisen tunnelman. Mikael katsoi minua silmiin hymyillen ja sipaisi poskeani.
"Täällä heti jo kuhertelemassa! Ei ihme, että Mikaelin oli pakko saada sut tänne. Ootte vaa yöllä hiljasia, niin muuten saatte riehua", kuului matala, jotenkin rauhoittava ääni.
"Nicky, tää on Jouko. Jouko, tää on Nicky", Mikael esitteli meidät toisillemme hieman punastellen, mitä äskettäin tapahtui.
Jouko oli 30-vuotias, ei-huononnäköinen, pitkä, blondipäinen mies.
Ella oli hetken kotiuduttaan jo hankkinut nuoresta suomenhevosruunasta itselleen uuden Varro-kaverin, vaikka Varroa ei kuka tahansa suomenhevosruuna pyyhkisi pois Ellan parhaista kavereista. Minä olin lämmitellyt Ellaa hieman radalla, ja tänään sillä tuntui olevan menohalua. Olihan sekin mahdollisuus, että Ella luuli tulleensa raveihin. Huomasin, kuinka Ella hieman jännittyi, kun Jouko istahti kärryille. Ella yritti aluksi hieman kokeilla, miten Jouko reagoisi, jos tamma kurvailisi hieman, mutta pian se sai huomata, että Jouko oli vielä kokeneempi kuski kuin minä. Joukolla ja Ellalla tuntui sujuvan, ja lähdimme Mikaelin kanssa kohti tallia valjastaen pari lämminveristä kärryjen eteen. Mikael oli tyrkännyt minulle käteen Nancyn. Se oli pitkäjalkainen, lyhytharjainen, mustanruunikko lämminverinen, jota minä en olisi näyttelyihin kehdanntu viedä. Luonteeltaan Nancy oli kultainen ja rauhallinen, ja kun pääsin kärryjen kyytiin, niin herran jumala, mitä vauhtia tamma juoksi. Se meni lujempaa kuin Ella, ja Mikael nauroikin myöhemmin, että tamman ennätys oli 11,3ke ja se oli voittanut muutamia arvokilpailuja. Nancyn kohdalla se ainakin oli totta, että sisältä jotain aivan muuta kuin ulospäin näytti.
Nancyn jälkeen sain ajaa vielä nuorella ravurinalulla, Kömmillä. Komea liinaharjainen ori oli Nancyn vastakohta. Se yritti kilpailla vain Mikaelin ajaman Taaseen kanssa, eikä sitä kiinnostanut keskittyä juoksemaan. Hetken oria hoputettuani Kömmi unohti Taaseen ja juoksikin muutaman satametriä hyvin kurviin asti ja aloitti taas Taaseen härnäämisen. Mikaelkin varmaan halusi testata minun ajajan taitojani. Hevoset ajettuamme olikin jo vuorossa hevosten tarhoista haku ja ruokinta. Kun kaikki oli saatu tehtyä, menin lepertelemään Ellalle, joka ruoskutteli heiniään tyytyväisenä. Se hankasi päätänsä paitaani ja halasin tammaa pitkään.
"Nicky, haluisiks sää käydä syömäs?" Mikael kysyi yskäisten ja häiriten minun ja Ellan herkkää hetkeä.
"Mikä ettei", virnistin.
Kävin hieman vaihtamassa vaatteita sisällä ja loikkasin miehen Audin kyytiin. En voinut uskoa, että näin pienessä kylässä voisi olla niin hieno ravintola. Sen terassi kellui laiturin tavoin veden päällä ja istuimme kaksin terassilla katsellen tähtiä ja syöden pitsaa. Huomasi, että syksy teki tulojaan, sillä illalla ilma kylmeni melkein viiteen asteeseen. Kello oli paljon, kun pääsimme takaisin tallille ja yritimmekin hiipiä mahdollisimman hiljaa Mikaelin kämppään.
07.-08.09.2015 Ensin juostaan uusi ennätys ja sitten juostaan sijoitus, kirjoittanut Nicky
Viisi tonnia ei ollut huono tuotto viikonlopulta. Voisin jopa sanoa, että Ella oli yllättänyt minut uudestaan niin kuin juostessaan Pronssidivisioona -karsinassa kolmanneksi. Maanantaina Ella oli päättänyt juosta kovempaa vauhtia kolmikon takana yrittäen saada niitä kiinni, mutta maaliviiva tuli liian nopeasti vastaan, ja tamma yletti neljännelle sijalle, josta olin ylpeä! Ja Ella oli juossut itselleen uuden ennätyksen: 13,5ake! Olin onnellinen, emmekä olleet koskaan vielä kiitäneet yhtä kovaa vauhtia. Vielä tietenkin oli vielä mahdollisuuksia parantaa, mutta se oli nytkin parantanut 8 sekunnilla! Se oli hurja saavutus ja kun aikaisemmin minusta oli alkanut tuntumaan, että tammasta oli alkanut loppua tehot.
Tiistaina tamma sitten juoksi kolmanneksi, mikä oli myös hieno suoritus! Nauroinkin tammalle, että se pääsisi parin päivän uudestaan juoksemaan. Katsotaan sitten, kuinka hyvin juostaan ja jaksataanko edes juosta.
30.08.2015 Pronssidivisioona-finaalissa viides, kirjoittanut Nicky
Ella oli juossut 22.8. Pronssidivisioona-karsinnassa ja oli sijoittunut kolmanneksi päästen mukaan Pronssidivisioona-finaaliin. Ajakseen tamma oli karsinnassa juossut 15,6ake x ja olin hieman pettynyt, kun se oli laukannut, vaikka se johtui siitäkin, että olin kannustanut tammaa vähän liikaa.
Tänään oli koittanut finaalipäivä ja saavuimme aamulla aikaisin Snilli Trottersiin. Törmäsin - yllätys - Mikaeliin, joka tuli juttelemaan minulle.
"Moi! Hauska nähdä sua."
"Joo, viime kerrasta on vähä aikaa. Yli kuukausi. Ootko sää ajamassa täällä?", virnistin ja talutin Ellan ulos autosta.
"En. Tällä kertaa", Mikael naureskeli nielaisten, "Huomasin, että Ella juoksis täällä, niin tulin kannustamaan."
"Älä aiheuta liikaa paineita mun pikkuleidille", sanoin yrittäen näyttää masentuneelta.
"Onnea nyt vielä!" Mikael hymyili leveästi sipaisten hiukseni korvan taakse ja taputtaen Ellaa kaulalle.
Mikael kääntyi ja lähti kävelemään verkkaisesti trailerin luota pois.
"Mika, oota!" huudahdin punastuen ja mies kääntyi katsomaan minua. "Onks sul kiire totoamaan vai haluuks auttaa..., kun mun pitäs käydä ilmoittautumassas?"
Mikael palasi takasin ja auttoi minua harjaamaan Ellan. Hän ajoi minut ilmoittautumaan ja jäi itse laittamaan Ellaa kuntoon.
Ella kiisi maalilinjan yli viidentenä. Olin ylpeä sijoituksesta ja vieläpä Pronssidivisioona-finaalissa! Vastustajatkin olivat olleet hyviä juoksijoita. Olimme aloittaneet turhan kovalla vauhdilla ja Ella oli hyytynyt loppusuoralla, mutta oli hienosti juossut loppuun asti. Perässämme oli heti tullut Crimson Ninja.
"Sehän meni hyvin!" Mikael hymyili ja halasi minua onnitellakseen.
"Niimpä. Alussa mentiin liian lujaa, joka kyllä näkyi lopussa", virnistin.
"Kovempaa treeniä vaan", Mikael totesi.
Purimme varusteet Ellalta ja jäähdyttelin sitä hetken taluttelemalla. Kun kaikki varusteet ja Ella olivat autossa, hyvästelin Mikaelin:
"Moikka nyt! Pääsit hevoshommiin, vaikkei ollut tarkoituskaan."
"Kyllä mää voin sua jatkossakin auttaa. Enks mää saa ees halia?" Mikael katsoi surkeana.
Halasin miestä ja ennen kuin hän kerkesi tekemään mitään, kaarsin auton kyydissä pois tallialueelta.
13.08.2015 Further Loisto -muistoajo, kirjoittanut Nicky
Tänään oli minun ja Ellan ensimmäinen, yhteinen suurlähtö, jos sitä voisi siksi kutsua. Savitaipaleessa järjestettiin Further Loisto -muistoajo, jossa rahapalkinnot olivat normaalia suuremmat. Enhän minä voi kieltää, ettenkö muka ollut hieman haaveillut, vaikka jos Ella sattuisi voittamaan. Odotukseni eivät kuitenkaan ollut liian suuret. Kokemuksena minä enemmän ajattelin koko lähdön. Lähtö meni hyvin, mutta Ella ei vain tahtonut muiden perässä ja jäimme 9. sijalle, mutta kokemus kokemuksena ja meillä oli hauskaa Ellan kanssa tai Ellalla oli, kun se repi minua perässään ympäriinsä tallialuetta!
30.07.2015 Ravurin pikkuloma on ohitse, kirjoittanut Nicky
Olin iloinen pitkästä aikaa. Ella oli täyttänyt viisi vuotta. Se oli pitänyt viikon pikkuloman. Se oli avannut uuden kauden hienosti juosten toiseksi. Varsinkin kun viimekauden ravit olivat menneet huonommin puoleisesti, olin tammasta ylpeä. Mikaelin oli nähnyt vilauksella raveissa, mutta välttelin häntä siellä, koska en halunnut minkään häiritsevän minun ja Ellan tulevaa suoritusta. Mutta vihdoin olimme takaisin Trullinummessa. Paikka alkoi tuntua jo kodilta. Vein Ellan tarhaan, jossa Varro odotti jo kaveriansa innolla. Olin kiitollinen Tinulle, joka oli sanonut minulle, että saisin yöpyä tallilla. Aamulla olisi taas aikainen herätys ja pitäisi lähteä traileri perässä seuraaviin raveihin. Istuin penkille tallin edustalle ja Tinu toi minulle jostain teetä. Kiitin naista ja katselin taivaalla lentäviä lintuja.
"No? Näitkö sää sitä?" Tinu virnisteli istuutuen viereen.
"Ketä?" kysyin väsyneenä.
"Mikaelia?" Tinu nauroi.
"Mm-joo. Vilauksella", tokaisin.
Tinu ymmärsi olla hiljaa ja kiitin naista mielessäni. Päätin tehdä asian vielä ääneenkin:
"Kiitti kaikesta."
16.07.2015 Ellan vai Nickyn vieras?, kirjoittanut Nicky
Olin ylittänyt itseni, kun olin soittanut Mikaelille, johon olin törmännyt raveissa ja joka oli antanut numeronsa minulle. Olisiko voinut sanoa, että oloni oli kuin ihastuneella teinillä. Perhosia lensi vatsassa. Mikael oli sanonut, että liikkuisi täällä päin tänään ja voisi tulla katsomaan Ellaa. Kello näytti kymmentä ja pyörin ympyrää hermostuneena Trullinummen pihassa. Tinu tuli minua vastaan ja nauroi:
"Mikäs sinut noin hermostuneeksi saa?"
"Kaveri tulee katsomaan Ellaa ja enkä mää ole hermostunut", virnistin takaisin hieman nolostuneena.
"Miespuolinen kaveri vai?" Tinu iski silmää ja jatkoi nauraen matkaansa.
Törmäsin tallin ovien edessä kuhnatessani Oliviaan, joka omisti tallin toisen yksityisen hevosen, Marlan. Tervehdimme toisiamme ja jaoimme hieman kuulumisia, mutta ne jäivät kesken, kun Audi ajoi tallin pihaan ja kuski ajoi autonsa muiden autojen viereen. Ihmettelin, kuka sieltä nyt tuli, mutta hämmennykseni taisi muuttua punaksi, kun huomasin Mikaelin nousevan autosta.
"Moi!" virnistin miehelle, joka tervehti minua takaisin hymyillen.
Minun teki mieli sulaa siihen paikkaan, mutta yritin pitää itseni asiallisena ja järkevän näköisenä. En ollut koskaan kuvitellut sen olevan näin hankalaa. Ehkä ennen en ollut niin välittänyt, mitä sanoin, kunhan olin oma itseni. Nyt halusin antaa itsestäni aikuismaisemman kuvan. Lähdimme Ellan ja Varron tarhaa kohden. Thelma ja Pipsu katsoivat kiinnostuneina uutta tuttavuutta. Aasitamma sai Mikaelin hetkeksi hiljentyneeksi.
"Eikö ole söpö?" hymyilin leveästi rapsuttaen Thelmaa.
"On. Olin vain hieman hieman hämilläni, kun ravureiden seassa ei yleensä löydy aasia", Mikael sanoi hieman vaivaantuneena.
"Nyt ei ollakaan ravitallilla", yritin keventää tunnelmaa nauramalla.
Jatkoimme matkaa Ellan luo ja tamma odotti minua portilla innoissaan korvat höröllä. Se vilkaisi Mikaelia ihmetellen, kuka mies oli, mutta sillä taisi olla pieni muistikuva miehestä raveissa. Ainakin se näytti siltä kuin siltä olisi silennyt otsarypyt.
"Komea ruuna", Mikael totesi rapsuttaessaan Varroa.
"Varo, ettet saa ratsupöpöjä", nauroin miehelle.
Mikael yritti näyttää loukkaantuneelta, mutta alkoi itsekin nauraa.
Kun Ella oli syönyt, hoidimme ja valjastimme sen yhdessä. Tamma mulkoili meitä hieman hämillään, sillä se oli tottunut, että sen ympärillä pyöri vain yksi ihminen. Tammankin pyöriessä se onnistui astumaan Mikaelin varpaiden päälle, mutta mies ei myöntänyt sen sattuneen. Saimme tamman valjastettua ja kärryt perään. Hyppäsimme koppakärryjen kyytiin vauhdista, koska Ella oli jo menossa eikä voinut kuvitellakaan odottavansa meitä. Ajoin Ellan kentän ja tarhan välistä lähtevälle polulle, jota pitkin jatkoimme matkaa suoraan. Hetken käveltyämme ja ravattuamme annoin ohjakset Mikaelilla, joka päätti kokeilla Ellan vaihteita, kun pääsimme sopivalle suoralle. Ella pisti jo alussa kovaan vauhtiin ja katselin vain, kun Mikael kannusti Ellaa kovempaan vauhtiin.
"Klonks!" vain kuului, kun pyörä tömähti puunrunkoon ja kärryt nousivat toiselta puolelta.
En ollut varautunut pitämään mistään kiinni ja tunsin lentäväni kärryjen kyydistä. Yritin hapoa jostain otetta, mutta aloin valmistautua iskuun, minkä kohtaisin, kun koskisin maahan. Jokin vahva sai minut pidettyä kuitenkin kärryjen kyydissä enkä koskaan kohdannutkaan maata kuin olin kuvitellut. Kun puunrunko oli jäänyt taakse, Ella hidasti ja katsoi meitä kuin tarkistaakseen, onko kaikki kunnossa. Vaikka aika oli saattanut olla vain sekunnin tai parin ajalta, minusta se tuntui vartin mittaiselta kuin jokainen asia olisi tapahtunut pitkällä kelauksella. Vilkaisin Mikaelia ja huomasin hänen kietoneen kätensä ympärilleni. Huomasin myös omat käteni, joilla olin takertunut mieheen.
"Juu, tuota", hän sai sanotuksi ja irroittauduimme toisistamme vaivaantuneina.
"Mää vain ajaa tästä, mutta en aio kaapata sua kiinni", virnistin.
"Voi olla ihan hyvä vaihtoehto", Mikael nauroi.
Palasimme tallille ja vilkaisin kelloa. Se näytti kahta.
"Onko sulla kiire?" katsoin miestä näyttäen kelloa.
"Ei. Haen sen hevosen vasta illalla", Mikael virnisti ja loikkasi Ellan kyydistä pois, kun sain sen pysäytettyä. Purimme tamman vielä valjaista pois ja talutin tamman pesukarsinaan. Se hieman luimisti korviaan, mutta yritti napata letkun minulta ja pestä minut minun pestessä sitä. Mikael vain nauroi vieressä meidän touhuillemme. Annoin miehen taluttaa Ellan takaisin tarhaan Varron seuraksi. Kävimme vilkaisemassa tallin omaa ravuria, Ledyaa. Mikael tykkäsi myös Ledyasta. Minusta alkoi tuntua, etten pian keksisi enää mitään, mistä hän ei tykkäisi. Esittelen vielä lopuksi Trullinummen tiloja miehelle ja hän kyseli kaikkea ihmeellistä, mihin en kaikkeen edes osannut vastata. Tinukin ilmestyi jostain ja hän esitteli itsensä Mikaelille. Hän jutteli meidän kanssamme mukavia ja Tinun lähtiessä myös Mikael sanoi, että olisi paras, jos hän tulisi.
Saatoin Mikaelin autolle ja katsoimme hieman vaivalloisesti toisiimme. Hänen tummat suklaasilmänsä olivat jotain, mistä en saanut katsettani irti.
"Nyt mullaki on sun numero, niin voin soitella sulleki joskus, jos pyörin taas täällä päin", Mikael virnisti.
"Niimpä. Ja törmäilläänhän me vielä raveissa", nauroin virnistäen takaisin.
Mikael nyökkäsi ja mietti kai hetken, pitäisikö hänen halata minua vai mennä vain autoon istumaan. Yksi vaihtoehto myös oli jäädä paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan minua. Tunsin, että hän siirsi nappulan minulle. Se olisi minun päätettävissäni, mitä minä tekisinkään. Minun teki mieli pyytää miestä jäämään ja pysyä siinä ikuisesti, mutta kuitenkin sain sanottua miehelle vain:
"Tosiaan törmäillään ja mun pitää tulla käymään sielläkin päin katsomassa hevosia. Moikka!"
Katsoin miestä, joka hyppäsi autonsa kyytiin ja sanoi minullekin heipat. Jäin pitkään tuijottamaan Audin perään ja toivoin hartaasti, etten ollut pilannut kaikkea.
04.07.2015 Hikeä ja viileää vettä, kirjoittanut Nicky
Kurvasin autolla Trullinummen pihaan ja pysäköin sen jo tutuksi tulleelle paikalle. Nousin autosta ylös ja lähdin valkoista tuttua rakennusta kohti. Menin toisista ovista sisään ja nappasin mukaani talikon ja kottikärryt. Aloin putsata Ellan karsinaa ja tamma oli kyllä ollut sotkuinen. Kun viimeisetkin märät aluset ja lantakikkareet oli saatu kottikärryihin, kävin kippaamassa ne lantalaan. Hain karsinan pohjalle uusia, puhtaita alusia ja kippasin ne kottikärryistä lattialle. Kun karsina oli valmis, vein kottikärryt ja talikon paikalleen ja törmäsin Kaisaan.
"Hei Nicky!" tämä hymyili minulle iloisesti.
"Moi", tervehdin takaisin.
"Ootko menos Ellalla ajamaan? Kelpaisko mun ja Ledyan seura?" Kaisa kysyi.
"Mikäs siinä", virnistin ja lähdin hakemaan Ellaa tarhasta. Varrokin tuli tarhan portille ja katsoi minua uteliaasti, että pääsisikö sekin mukaan. Rapsutin sitä hetken ja Ella tökki kaveriaan pois kuin sanoen, että se on minun ihmiseni. Varro poistui hieman kauemmaksi ja pujotin riimun Ellan päähän. Talutin tamman mukanani tallin edessä olevalle hoitopuomille.
Ella ei malttanut olla ollenkaan aloillaan ja sen teki mieli juosta jokaiseen suuntaan kuin oli mahdollista. Kavioita putsatessa Ella tyytyi repimään ruohoa maasta ja se aina saadessaan neljä jalkaa maahan alkoi taas pyöriä. Komensin tammaa hieman ja se vain mulkaisi minua takaisin. Hain sen valjakset ja valjakset nähdessään Ella innostui enemmän ja yritti kääntyä johonkin suuntaan kuin lähtisi jo, mutta se ymmärsi, ettei se pääsisi minnekään niin kauan kuin olisi hoitopuomissa kiinni.
Kaisa ja Ledya olivat valmiita aika samoihin aikoihin kuin mekin ja lähdimme matkaan Kaisa ja Ledya edellä. Ella tanssahteli koko matkan ja yritti koko ajan lähteä ohittamaan Ledyaa, mutta sain sen pidäteltyä takana. Käännyimme hetken päästä pienemmälle tielle ja Kaisa antoi Ledyan ravata. Ella lähti samaan lentoon mukaan, mutta pidätin tammaa ja se vilkaisi minua hämmentyneenä. Ella lähti kiitoon, kun hieman löysäsin ohjia ja imuutin. Se juoksi suurilla askeleilla edessä juoksevan valjakon kiinni ja yritti lähteä ohittamaan heitä ojan kautta. Ohjasin Ellan takaisin tielle ja hidastin hieman sen vauhtia, ettei se hengittäisi Kaisan niskaan. Ravasimme pienen pätkän ja pidätimme kurvissa jatkaen matkaa käynnissä. Eteen tuli toinen pitkä suora ja Kaisa päästi meidät eteen, että Ella pääsisi hieman päästelemään, eikä hönkisi niskaan ja jos Ledyakin saisi enemmän vauhtia, kun kaveri kiisi edellä. Kun myötäsin ohjia ja imuutin, minulta valui vettä silmistä, koska Ella sinkosi sellaiseen vauhtiin ja vastatuuli häiritsi myös hieman. Hiekkaa vain lenteli silmiin, mutta onneksi olin tajunnut ottaa ajolasit mukaan.
"Se oli hauskaa!" nauroin Kaisalle, kun palasimme Trullinummen pihaan.
"Milloin otetaan uudestaan?" Kaisa kysyi nauraen.
Purin Ellan varusteista ja raahasin Ellan mukanani pesukarsinaan. Ella nautti viileästä vedestä ja se näytti hauskalta, kun se yritti juoda vettä, joka tuli hanasta. Kun tamma oli valmis, kuivasin sen ja kylmäsin jalat. Vein Ellan takaisin tarhaan Varron luo. Pian Tinu ilmestyikin jakamaan hevosille ruokaa. Lupauduin viemään ruuat Varrolle ja Ellalle. Katselin, kun kaksikko söi ja keräsin kupit pois. Ella hetken ruohoa syötyään tuli luokseni kerjäämään herkkupaloja ja annoin sille pari porkkanan palaa, jotka löytyivät housujen taskuista. Halasin tammaa nopeasti ja hyvästelin sen lähtien kotiin.
Me Cramissa ajattelimme, että Ellan kilpailu-ura olisi pian ohi, sillä tamma oli jo 9-vuotias. Mutta ei, Ella tiputti kaikki Cramilaiset tuolilta Ravitalli Sølvin raveissa. Ella ei todellakaan ole kulahtanut vanhus, vaan vauhdikas, lihaksikas salama. Ella juoksi päivän viimeisessä lähdössä eikä tamman kohdalla ollut suuria odotuksia. Kaikki hevoset saivat hyvän lähdön ja lähtivät liidokkaasti liikkeelle. Kärkipaikasta oli tiukka taistelu kolmen hevosten kanssa. Ella oli hieman kauempana kärkiporukasta minun ohjastamana, mutta seuraavalla suoralla Ella sai kärkijoukon kiinni ja juoksi kärkihevosen paikan vierellä. Ella juoksi kärkihevosen vierellä, mutta kärkihevonen ei jaksanut pitää paikkaansa ja luovutti keulahevosen paikan Ellalle. Ellan takana juoksi muutama hevonen, mutta muut hevoset olivat tippuneet kärkijoukosta. Ella jaksoi juosta pelkääjän paikalla koko ajan ja vielä loppusuoralla, kun toinen hevonen yritti juosta ohi, Ella ei pitänyt ajatuksesta ja kiihdytti vauhtia juosten maaliviivan yli ensimmäisenä. Minä istuin rattaissa ja kävin mielessäni läpi juuri sitä, mitä juuri oli käynyt.
Ella, joka oli ykkösravurini ja jonka kanssa oltiin jo luovuttu kovista tavoitteista, mutta Ella oli päättänyt todistaa, että me olimme väärässä ja yllätti meidät todella. Ella juoksi itselleen uuden ennätyksen. Eikä se ollut mikä tahansa ennätys, vaan 10,1aly! Ykkössijan lisäksi tilille tipahti tamman ansiosta 4 000v€. Samalla Ella rikkoi 100 000v€:n voittosumman rajan ja nyt sen voittosumma on 102 250v€. Tamman statistiikka näyttää tällä hetkellä kivalta; 119: 15-10-11(-12). Tamman voittoprosentti on 12,6% ja sijoitusprosentti 30,3%.
17.03.2016 100 kilpailun raja ylitetty!, kirjoittanut Nicky
Tänään tammalla oli sen sadas kilpailu ja se juoksi hienosti Repolassa kolmanneksi voittaen 2 000v€ ajalla 14,6ke. Tamman tämänhetkinen statistiikka on 100: 13-10-10 ja sen sijoitusprosentti on 33%, mikä on ihan kiva prosenttimäärä. Rahaa tamma on juossut 89 450v€ ja nyt odotellaankin, että tamma juoksee 100 000 virtuaalieuroa, että saadaan sekin lukema ylittymään. 1600 metrin matkalla tamman ennätys on 11,3aly, 2100 metrin matkalla 11,9ake ja 3100 metrin matkalla 18,0pi. Ella ei ole lainkaan hassumpi tamma!
05.03.2016 Maaliskuumaasto Trullinummessa, kirjoittanut Nicky
Hetken tuntui kuin kaikki olisi kuin ennen. Minä ajoin Trullinummen pihaan Ella peräkärryssä. Tamma oli tullut käymään Australiasta Suomeen ja olin ilmoittanut minut ja Ellan mukaan Trulliksen maaliskuun maastoon. Laskin laskusillan alas ja talutin Ellan ulos. Tamma hirnahti kovaa ja korkealta, että kaikki trullinummilaiset tiesivät, että Mrs. Ella oli Trullinummessa taas. Tiesiköhän tamma, että se palaisi takaisin Australiaan, eikä jäisi Suomeen.
Sain Ellan reippaasti hoidettua ja minulle jäi aikaa ponnistella itseni tamman selkään samalla kun muut hoitivat vielä hevosiaan. Sain pomppia Ellan perässä yhdellä jalalla, sillä tamma oli innoissaan ollessaan taas Trulliksessa. Se yritti sinkoilla eri suuntiin. Pitihän sen käydä moikkaamassa Ledyaa ja Varroa. Onneksi Tinu ilmestyi pelastamaan minut Pipsun kanssa. Hän tarttui ohjista kiinni siksi aikaa, että sain itseni kiskottua tamman selkään.
Lähdimme matkaan Tinu ja Pipsu ensimmäisinä ja minä ja Ella heidän perässään. Maastolla oli mukana myös kaksi muuta hevosta tai oikeastaan ponia. Kuljimme pitkin vanhaa taksvärkkitietä käynnissä, mutta ravasimmekin vähän. Ella olisi halunnut ravata enemmän kuin vähän. Polulla ravatessamme Ella yritti ravata kiinni Pipsun takapuolessa ja joskus yritti mennä tamman ohi ojan kautta, mutta sain ohjattua Ellan takaisin polulle ja pidettyä se rauhallisessa tahdissa.
Tinu huusi edessä: "Laukka!" Pipsu nosti laukan edellämme ja yritin kannustaa Ellaa laukkaan, mutta se mieluummin meni kiitoravia laukan sijaan. Onneksi tamman kiitoravi ei hidastanut takana tulevien vauhtia. Kaikissa kehotuksistani Ella ei saanut nostettua laukkaa, mutta sen ravivauhti oli huima. Radalla taas kun tamman piti ravata lujaa, se heitti laukalle. Mäen päällä oli tarkoitus hidastaa vauhtia, mutta Ella ei heti kuunnellut ja ohitti kiitoravissa edessä pysähtyneen ratsukon. Sain tamman vauhdin hidastettua ja ohjasin sen takaisin muiden luokse. "Sillä oli jäänyt ravurivaihde päälle", naurahdin muille.
Syötyäni Trulliksesta saadut eväät palasin Ellan luokse ja annoin sinulle taskustani herkkupalan. Tällä kertaa pääsin Ellan selkään ilman apuja. Jatkoimme samassa jonossa takaisi Trullinummeen. Ellalle eivät tuntuneet jarrut toimivan alamäkeen mennessämme ja jätin Ellan ja Pipsun välille pienen välimatkan, ettei Ella jarrujen puuttessa jyräisi tamman yli. Selvisimme alas rauhallisessa tahdissa, vaikka Ellan teki mieli ravailla hieman.
Vaihtelimme käynnistä raviin kulkiessamme maastopoluilla. Laukkakohdan tullessa annoin Ellalle paljon pohkeita ja kannustin sitä laukkaan. Ennen laukannostoa Ella hyppäsi sivulle ja olin horjahtaa pois tamman selästä, mutta onnekseni kerkesin tarttumaan kiinni sen harjasta. Saavuimme vanhalle taksvärkkitielle, josta ei ollut enää pitkä matka tallille. Ella tanssahteli tiellä ja nappasi välillä huulillaan maasta lunta. "Raukka. Oliko sulla lunta ikävä?" hymyilin hieman haikeana Ellalle, joka näytti siltä kuin se olisi saapunut taivaaseen.
Saavuttuamme Trullikseen ja muiden mennessä syömään vielä keksejä riisuin Ellan varusteista ja talutin sen Ledyan luokse. Ella oli tehnyt minulle selväksi, ettei se voinut sietää tammoja, mutta kimossa orlov-tammassa oli jotain, mistä tamma piti. Tammat nuuskivat toisiaan ja taputin Ledyaa, josta Ella tuli saman tien mustasukkaisesti. Naurahdin ja talutin Ellan vielä Varron ja Ukon luokse. Ella hörähti kuin tuhahtaen. Ehkä se tunnisti "tarhansa" ja huomasi siellä olevan tunkeilijan. Ukon. Varro ja Ella haistelivat toisiaan ja Ella hirnahti ruunalle matalasti. Ukko yritti tehdä tuttavuutta tammaan, mutta Ella näytti nuorelle orille välittömästi hampaitaan ja Ukko joutu vetäytymään poispäin.
"Eikö ookkin rasittava vanha rouva?" virnistin Ukolle, joka mulkaili Ellaa taka-alalta.
25.01.2016 Joskus pelko sokaisee mielen, kirjoittanut Nicky
Uusi vuosi oli alkanut vauhdilla ja niin oli myös jatkunut Ellan raviura. Tamma oli juossut ennätyksekseen 11,3aly. Olin pohtinut, että ehkä minun pitäisi panostaa enemmän tammalla ajamiseen kuin ratsastamiseen, sillä tamman kovempi treenaaminen oli jäänyt hieman vähemmälle.
"Moi!" hymyilin Tinulle, joka tuli minua vastaan tallista taluttaen Vilkkua.
"Hei!" Tinu virnisti. "Trullikseen on ilmestynyt kaksi uutta kasvoakin, Luciana ja Emily."
"Sehän on hieno juttu", totesin hymyillen ja jatkoin matkaani talliin Ellan karsinan luo.
Tamma tervehti minua iloisesti hirnahtaen. Avasin sen karsinan oven ja halasin sitä pitkään.
"Juujuu, Ella. Oli mullakin sua ikävä, vaikka oltiin vain yksi yö erossa", nauroin sille.
Kävin hakemassa tamman harjat ja otin sen käytävälle kiinni harjattavaksi.
Saatuani Ellan hoidettua ja valmiiksi kärryjen eteen hyppäsin sen kärryjen kyytiin. Ohjasin sen ensin pienemmälle lenkille, jollaa lämmittelin Ellaa hieman. Kun tamma alkoi lämmetä, ohjasin sen hieman pidemmälle lenkille ja annoin sen ravata. Suorilla se sai ravata hieman kovempaa ja mutkissa jarruttelin hieman sen vauhtia. Tammalla riitti tosiaan energiaa ja se tarpoi lumessa pitkin askelin. Tamma jaksoi ravata koko kolmen kilometrin lenkin, mikä oli kyllä tarkoituskin.
Juuri kääntyessämme isommalle tielle kohti Trullinummea Ella liukastui ja kärryt lähtivät sivuluisuun. Yritin tarttua kärryistä kiinni, mutta siinä epäonnistuen mätkähdin lumeen. Ella karkasi näkyvistä laukaten pillastuneena kohti Trullinummea. Nousin istumaan ja tarkistin nopeasti, että olin kunnossa. Kaivoin kännykkäni taskusta ja soitin Tinulle varoittaen kohti Trullista ryntäilevästä hevosesta. Lähdin juoksemaan Ellan jälkiä pitkin ja sainkin pian tamman näkökenttääni. Se seisoi huohottaen kymmenen metrin päässä minusta. Kävelin rauhallisesti Ellan luokse puhuen sille hiljaa. Ella kääntyi katsomaan minua ja hörähti. Tarkistin sen äkkiä ja tamma näytti olevan kunnossa. Aisat eivät olleet rikki eikä Ella ollut sotkenut itseään ohjaksiin. Sen jalatkaan eivät olleet turvonneet enkä nähnyt siinä naarmuja tai ruhjeita. Nappasin sen ohjakset käteeni ja talutin sen Trullinummeen asti. Onneksi sinne ei ollut enää pitkä matka.
Päästyämme Trulliksen pihaan Kaisa oli meitä vastassa ja pyysin häntä soittamaan eläinlääkärille. Riisuin rattaat nopeasti Ellan päältä pois ja talutin sen sisälle talliin. Riisuin valjaat ja suitset sen päältä pois tiputtaen ne sen karsinan oven eteen. Heitin sen selkään pari loimea ja toivoin, että tamma ei vilustuisi. Putsasin tamman kuolaimet ja jätin valjaat myöhemmäksi murheeksi. Kävin viemässä Ellan kärryt paikoilleen ja palasin tamman luokse. Annoin sille porkkanan ja tarkistin vielä, että tamma oli kunnossa. Nappasin tamman riimunnarun päähän ja taluttelin sitä tallin pihalle, että se saisi hieman venyteltyä lihaksiaan.
Tamma näytti hyvinvoivalta, mutta pelkäsin kaiken varalta pahinta. Vartin tammaa taluteltuani vein sen takaisin karsinaan ja etsin Kaisan käsiini kysyen, mitä eläinlääkäri oli sanonut.
"Hän yrittää päästä paikalle parin tunnin sisään", Kaisa sanoi.
Palasin Ellan luokse, joka söi karsinassaan heiniään. Päätin hyökätä varusteiden kimppuun ja aloitin niiden putsaamisen. Kävin aina välillä katsomassa Ellaa ja tamma oli aina tyytyväisenä syömässä heiniään. Tunsin itseni ylihuolehtivaiseksi äidiksi.
Viimein kuulin auton äänen tallin pihalta ja juoksin ovelle katsomaan, oliko se eläinlääkäri. Olihan se. Vanhemmanoloinen mies nousi autosta ja käveli minua kohti.
"Oletko sinä Nicky Crampton?" hän kysyi.
"Kyllä olen. Sää taidat olla eläinlääkäri", virnistin.
Vein hänet Ellan karsinan eteen ja riisuin Ellalta loimen pois, että eläinlääkäri saisi tutkia tamman. Ella vilkaisi vuoron perään hieman hämillään minua ja eläinlääkäriä, mutta se seisoi kiltisti paikallaan turhia hötkyilemättä. Seisoin karsinan ovella vaihtaen painoa jalalta toiselle. Eläinlääkäri näytti viimein siltä, että hän oli saanut työnsä päätökseen. Hän nosti katseensa minuun ja minä purin huultani huolestuneena.
"Sun lämminverinen on elämänsä kunnossa. Seuraavat pari päivää voi ottaa hieman rennommin, mutta sillä ei ole ruhjeita tai mitään muuta vakavaa", eläinlääkäri hymyili.
"Oikeasti? Sehän on aivan mahtava kuulla!" naurahdin ja olin vähällä halata eläinlääkäriä.
Annoin eläinlääkärille osoitteeni ja sanoin, että hän voisi lähettää laskun postissa.
Eläinlääkärin lähdettyä halasin Ellaa pitkään onnesta hyräillen.
"Kuuliks sää, neiti? Sää oot elämäsi kunnossa. Mää jo melkein pelkäsin, että sulla on jalka poikki", naurahdin.
16.01.2016 Ilman satulaa-tunnilla Trullinummessa, kirjoittanut Nicky
"Ella oli tunnin alkaessa hieman kiireisen oloinen, mutta rauhoittui hieman saatuaan kävellä hieman. Tunnin ensimmäisessä ravitehtävässä tamma oli hieman hätäisen oloinen ja pinkaisi aina reippaalla vauhdilla raviin, mutta malttoi aina pyytäessäsi hidastaa sellaiseen vauhtiin, jossa sinun oli helpompi istua kyydissä. Pääty-ympyrät teillä sujuivat melko hyvin, Ella yritti muutaman kerran ajautua pois reitiltä, mutta sait sen palautettua hyvin takaisin raiteille. Raviympyrät olivat ehkä hieman liian suuria, mutta muuten niissä ei ollut mitään ongelmia ja Ellakin malttoi edetä mukavan leppoisaa vauhtia eikä vain kiitää ympäriinsä. Välikäynneissä Ella vaikutti jo erittäin tyytyväiseltä ja rennolta. Pysähdyksissä Ella kuunteli hyvin pidätettä ja peruutuksetkin onnistuivat ensimmäistä hieman vinoon mennyttä peruutusta lukuun ottamatta oikein mallikkaasti ja melko vaivattoman näköisesti. Kun muut siirtyivät laukkatehtävään Ella rupesi hieman steppailemaan eikä millään olisi halunnut seisoa paikoillaan. Kun vihdoin pääsitte maastoon loppukäyntejä kävelemään tamma malttoi jälleen rauhoittua hieman, vaikka se olisikin mielellään tehnyt loppulenkin hölkäten kävelemisen sijasta.
Ella on edistynyt hyvin ratsun opissaan, ja se malttaa kuunnella hyvin ohjasapuja. Pysyit hyvin kyydissä, vaikka tamma välillä laittoikin ravurivaihteen päälle ja pienehkön kenttämme tila meinasi loppua kesken. Tekin voisitte hieman treenailla painoapujen käyttöä." Kommentin kirjoittanut Tinu VRL-05594
Ella vaihteli painoaan jalalta toiselle odotellessaan, kun hoidin sitä. Tunti alkaisi pian näillä minuuteilla ja minä yritin vielä virittää satulaa ravihevoseni selkään. Onneksi Ella ei ollut mikään pullistelija ja seisoimme pian muiden kanssa kentällä. Nopealla vilkaisulla huomasin, että tunnilla oli mukana meidän lisäksi kaksi muualta tullutta hevosta. Suomenhevonen ja lämminverinen ratsastajineen. Ella ei malttanut pysyä paikoillaan, kun yritin jakkaran päältä kiivetä sen selkään. Tinun piti tulla auttamaan minua. Sain kuin sainkin itseni hinattua Ellan selkään. Tällä kertaa kiitin Ellan pientä kokoa, sillä mietin, minkälainen tuska olisi kiivetä kaksimetrisen hevosen selkään.
Aloitimme tunnin menemällä ensin pari kierrosta käynnissä kentän ympäri. Meidän oli tarkoitus mennä rauhallisesti, mutta Ella ei halunnut olla samaa mieltä kanssani ja se aina kiiti edellä menevän hevosen perseeseen kiinni. Sain pidätellä tammaa ja se totteli minua vastahakoisesti. Pikkuhiljaa itse tammakin rauhoittui enemmän, eikä sen tarvinnut enää leikkiä hippaa edellä menevän ratsun kanssa. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla ja sen säteet loistivat lumesta. Sää oli mitä mainioin. Ella taisi olla samaa mieltä kanssani ja se pörisi tyytyväisenä.
Seuraavaksi vuorossa oli ravitehtävät. Ella jännittyi ja painoi hieman vastaan, kun keräsin ohjia. Edellä menevä ratsukko meni jo pitkällä sivulla meidän mennessä lyhyellä sivulla ja kun he nostivat ravin, matki Ella ratsukkoa ja minä jouduin pidättelemään tammaa. Meidän päästessä pitkälle sivulle Ella ampaisi täyteen vauhtiin minun antaessani sille pohkeita.
”Prr, tamma. Nyt ei olla raviradalla”, hymyilin sille.
Ella pidätti vauhtia ja ravasi rauhallisemmin. Lyhyillä sivuilla käyntiin siirryttäessä Ella ei meinannut aluksi totella ja se juoksikin yhden lyhyen sivun. Päästeltyään suurimmat energiansa Ella oli taas paremmin kuulolla ja hidasti käyntiin, kun sitä pyysin.
Tinu sanoi, että tehtäisiin kummallakin lyhyellä sivulla pääty-ympyrä ensin käynnissä, sitten ravissa. Ella oli sitä mieltä, että nyt mentäisiin kiitokäyntiä, eikä käyntiä. Parin pidättämisen jälkeen Ella hidasti vauhtia. Pääty-ympyrät sujuivat hyvin käynnissä, mutta kun siirryimme raviin jatkaen pääty-ympyröiden tekemistä, Tinu totesi meille, että meidän pääty-ympyrät olivat hieman suuria. Siihen oli Ellalla yksi vastaus, sillä se oli voltannut aina ravissa kärryt perässä raviradalla. Siellä ympyrät olivat saaneet olla isoja. Kentällä meidän piti totutella pienempiin ympyröihin Ellan kanssa.
Hyvien välikäyntien jälkeen olivat vuorossa pysähdykset ja minua enemmän hirvittävät peruutukset, sillä Ella ei ollut pakkihevonen ja peruuttaminen selästä käsin jäänyt sen kanssa vähemmälle. Pidätykset sujuivat hyvin ja Ella oli paljon rauhallisempi kuin tunnin alussa. Ensimmäinen peruutus meni vinoon, mutta olin ylpeä siitä, että sain Ellan peruuttamaan. Loput peruutukset menivät kuin elokuvissa. Ne sujuivat liian hyvin ollakseen totta, mutta totta ne kuitenkin olivat. Taputin Ellaa innoissani kaulalle. Ella kääntyi katsomaan minua pärskähtäen äänekkäästi.
Ella ei pitänyt lainkaan siitä ajatuksesta, että sen piti seistä paikoillaan, kun muut saivat laukata. Minä olin jättäytynyt tehtävästä oikein mielelläni pois, sillä laukan nostaminen Ellan kanssa sujui paljon helpommin kärryistä käsin ja minua hieman karmi sekin ajatus, että Ellan laukatessa meillä loppuisi kenttä kesken. Laukkatehtävien loputtua ravasimme hieman molempiin suuntiin kentällä ja Ella pysyi hyvin koossa. Menimme loppukäynneille maastoon ja rentouduin itsekin jonkun verran, sillä kentällä minua hirvitti pieni tila. Maastossa oli enemmän tilaa, eikä ollut esteitä edessä. Ella painoi yhä hieman ohjille ja meni kiitokäyntiä käynnin sijaan. Joskus se otti pari raviaskeltakin, mutta sen matka pysähtyi aina siihen, että edellä menevän ratsun takapuoli tuli eteen ja tamman oli pakko hidastaa.
Tunnin loputtua Tinu antoi meille vielä hieman palautetta, että Ella oli edistynyt hyvin ja se malttoi kuunnella ohjasapuja sekä minä pysyin tamman kyydissä mukana, vaikka se vaihtoikin välillä ravihevoseksi ratsusta. Tinu totesi vielä, että me voisimme harjoitella painoapujen käyttöä.
31.12.2015 Maastolenkkeilemässä, kirjoittanut VRL-05594
Oli hieman kirpsakan oloinen pakkaspäivä, kun saavuin tallille. Tinu oli pyynnöstäni ottanut Ledyan ja Ellan sisälle päiväruokinnan aikana, joten kaksikko oli valmiina tallissa odottamassa lenkkiä. Nickykin kurvasi juuri sopivasti tallin pihaan keräillessäni kamppeitani autoni takapenkiltä.
Vaihdoimme hieman kuulumisia samalla, kun aloimme laittamaan hevosia valmiiksi ajoa varten. Eipä aikaakaan, kun hyppäsimme jo kumpikin omille kärryillemme ja lähdimme kävelemään kohti metsätietä, minä Ledyan kanssa edellä ja Nicky Ellan kanssa tiiviisti perässämme.
Aloitimme lenkkimme kävelemällä ja rennolla hölkällä. Ledya jolkotteli tasaista vauhtia eteenpäin, ja Ella seurasi meitä samalla tasaisella tahdilla lepuuttaen turpaansa olkapäälläni lähes koko ajan. Kun pääsimme vanhan taksvärkkitien viimeiselle kilometrille (tämä pätkä on mukavan tasaista suoraa ja muutenkin varmaan koko ikivanhan tien parhaassa kunnossa oleva osa) pyysin Ledyan lähestulkoon täyteen vauhtiin. Kuulin Nickynkin pyytävän Ellaa lisäämään vauhtia. Ravailimme reipasta vauhtia lumi pöllyten ja hidastimme vasta hieman ennen risteystä, josta pääsimme hiekkatielle.
Hiekkatielle käännyttyämme lisäsimme taas vauhtia, kun autoja ei näkynyt tulevan mistään eikä tie vaikuttanut kovin liukkaalta. Ella yritti kerran punkea Ledyan vierelle, mutta Nicky sai ohjattua tamman takaisin omalle paikalleen. Tasaisella hiekkatiellä oli hyvä lasketella kovaa vauhtia. Suoran päässä, pienen mäennyppylän päällä rupesimme jälleen hidastamaan vauhtia. Lopulta vauhtimme hiipui mukavaan mummohölkkään. Kärryttelimme vielä jonkin matkaa tallin ohitse ja kävimme tekemässä u-käännöksen hieman kauempana. Kävelimme viimeisen pätkän tallille, jotta hevoset saisivat hieman tasata hengitystään. Päästin Nickyn ja Ellan kärkeen loppukäyntien ajaksi, ja Ella olikin erittäin mielellään päästessään kärkihevoseksi.
Tallilla ihailin kypäräni ja takkini selkämyksen kuolakuviointeja, jotka Ella oli niihin lenkin aikana jättänyt. Annoin Nickyn hoitaa Ellan pesarilla, Ledya sai tyytyä käytävällä seisoskeluun. Kun olimme saaneet hevoset hoidettua ja karsinoihinsa kuivumaan jäimme vielä hetkeksi vaihtamaan kuulumisia (lue: juoruamaan), ennen kuin erkanimme kumpikin omille teillemme.
16.12.2015 Ravurien laukkakilpailut, kirjoittanut Nicky
Purin hampaita yhteen ja keskityin pitämään autoa tiellä parhaani mukaan. Lumi, pakkanen ja jää olivat tänänkin talvena tehnyt työnsä ja sai minut taas hermoilemaan autolla ajamisen kanssa. Osasin jo kuvitella itseni ajamassa traileri perässä ravikilpailuihin. Päästessäni tallille minua vastaan tuli Tinu, joka talutti Ledyaa talliin.
"Hei!" moikkasin häntä.
"Moi! Lähetteks te Ellan kanssa meidän mukaan maastoon?" Tinu virnisti.
"Rattailla vai ratsain?" virnistin.
"Mä veikkaan, että nuo tiet ovat vielä sen verran tukossa, ettei siellä pääsee rattailla", Tinu virnisti.
"Oota. Mää yritän valjastaa ton akan nopeesti", nauroin ja lähdin hölkkäämään Varron ja Ellan tarhaa kohti.
Ella oli saanut uuden toppaloimensa selkään ja sen henki höyrysi sieraimista ulos. Suukotin tamman turpaan ja nappasin sen mukaani melkein juosten sen kanssa talliin. Riisuin loimen pois sen selästä ja hain sen harjat. Suin tamman tarkasti ja putsasin sen kaviot. Hain tamman suitset ja satulan varustehuoneesta. Nappasin mukaani myös ratsastusloimen, jonka olin saanut isältäni Ellalle aikaiseksi joululahjaksi. Varustin tamman ja tarkistin, että kaikki remmit olivat suorassa. Vaihdoin tennarit vielä ratsastuskenkiin ja kypärä päähän.
Ledya ja Tinu odottivat meitä ulkona, kun talutin Ellan ulos tallista.
"Meidän ravureista tulikin ratsuja", naureskelin Tinulle.
Nousin Ellan selkään ja se seisoi nätisti paikoillaan turhia hytkimättä. Kiristin vielä satulavyötä ja lähdimme matkaan. Tinu ja Ledya kulkivat meidän edellä. Ella puhisi ja kurottautui välillä nappaamaan maasta suuhunsa. Se oli innoissaan lumesta. Meidän käveltyä hetken aikaa tulimme aukealla ja mitään sanomatta Tinu ja Ledya lähtivät laukkaamaan edellämme. Ellalle oli kauhea kiire päästä kaverin perään ja minun pitikin pidätellä ensin sitä. Ensin siirryimme kiitoraviin, mutta se ei riittänyt edellä laukkaavaan ratsukon kiinni saatamiseksi, joten rohkaistuin antamaan Ellalle lisää pohkeita. Ella siirtyi laukkaan parin ison pukin kautta. Vesi kirposi silmistä valuen poskille ja tuuli inisi korvissa. Ellan vauhti kiihtyi koko ajan ja askeleet pitenivät sen yrittäessä saada Ledyaa kiinni. Se oli se ravurin pahe. Kun Ledya ja Tinu hidastivat vauhtia, kiisimme heidän ohitse ja minulla kesti hetken aikaa, että sain Ellan vauhdin hidastettua raviin. Tamma oli vasta innostunut, eikä sitä huvittanut hidastaa.
Palasimme tallille ja Tinu nauroi minulle:
"Milloin otetaan uudestaan? Tuo oli hauskaa?"
"Vaikka huomenna!" vitsailin.
Laskeuduin Ellan selästä alas ja löysäsin satulavyötä. Talutin tamman talliin ja purin varusteet sen päältä. Jätin sen karsinaan, sillä hevosilla oli pian ruoka-aika. Päätin putsasta Ellan suitset ja sen jälkeen autoin Tinua ruokkimaan hevoset.
29.11.2015 Välipäivä ravien välissä, kirjoittanut Nicky
"Eihän me päästä siitä koskaan eroon", supatin Ellan korvaan huomattuani Mikaelin Audin kaartavan Trullinummen pihaan.
Ella puhisi ilmaa hiuksiini ja sivelin sen etuharjaa. Varro tuli välillä Ellan viereen kerjäämään rapsutuksia, mutta Ella ajoi aina parhaan kaverinsa pois luimistellen sille. Jos edes erehdyin kurkottamaan käteni Varroa kohti, Ella änki päänsä eteen. Vilkaisin Mikaelia, joka käveli tallia kohti. Hän ei ollut huomannut minun seisovan tarhan luona. Annoin miehen etsiä hetken ja pian hän huomasikin minun seisovan Ellan luona.
"Ootko sää ihan varma?" Mikael katsoi minua epäröiden, kun hän auttoi minut Ellan selkään ja ohjasin tamman uralle.
"Saat nähdä, kuinka monipuolinen hevonen mulla on", virnistin miehelle.
Ella kulki leppoisasti eteenpäin. Ehkä se vielä yritti toipua eilisestä, kun se oli hylätty pitkän laukan takia. Tarkoituksenani ei ollut rasittaa tammaa, sillä sillä oli huomennakin ravit edessä.
"Pääseks sääki huomen ajamaan?" virnistin Mikaelille, joka nojaili aitaan.
"Voit olla varma, että me voitetaan teidät", Mikael myhäili.
"Että oikeen samassa lähdössä. Voi voi, ei tee kyllä hyvää meidän suhteelle", nauroin ja annoin Ellalle pohkeita.
Ravasimme pari kierrosta tehden suunnanvaihdoksia. Ella innostui ottamaan pari laukka-askeltakin, mutta se hidasti itse saman tien raviin.
"Tsot, tsot, tyttö. Sää oot ravuri, että laukkahevonen. Huomennahan mehän sit vaan ravataan, eikö?" katsoin tammaa kysyvästi.
"Luuleks sää, et sua kuuntelee?" Mikael naureskeli.
"Et ees tiiä kuinka paljon", näytin kieltäni Mikaelille.
Ohjasin Ellan isolle voltille ja nostin vielä raviin. Tammalle tuli ensimmäisenä mieleen tasoituslähdöt, joissa ravattiin voltilla ja tamma kovensi vauhtia tasaisesti. Minun oli pakko pidättää sitä, sillä minun pääni alkoi mennä pyörälle.
Talutin Ellan talliin ja riisuin sen varusteista Mikaelin avustuksella.
"Osaaks sää ottaa satulaa pois, vai pitääks mun opettaa?" nauroin Mikaelille, kun tämä otti Ellalta suojia pois.
Mies nousi nopeasti ylös ja nappasi minut syliinsä, etten edes kerinnyt reagoimaan miehen liikkeisiin. Ella puuskahti syvään ja kuopaisi lattiaa.
"Mää oon ihan samaa mieltä Ellan kaa. Ei tallilla seurustella!" Kaisa yllätti meidät äänellään.
"Ella haluaa itse vain miehiin", nauroin Kaisalle.
"Tuollahan olis yksi mies pihalla", Kaisa virnisti viitaten Vilkkuun.
"Mikä ori tänne on tullut?" Mikael katsoi minua kysyvästi Kaisan jatkettua matkaa.
"Semmone kiva suokkipoika, mutta se on ratsu, niin tuskin sua kiinnostaa", hymyilin näyttäen koirapentuilmeeni Mikaelille.
Saimme Ellan purettua kamoista ja tarkistettua sen. Talutin tamman Varron luo tarhaan ja raahasin Mikaelin Vilkun tarhan luokse.
"Tuo on se ori", sanoin osoittaen rautiasta oria tarhan toisella puolella.
Vilkku huomasi meidät, mutta ei vaivautunut raahautumaan luoksemme.
"Ei hassumpi", Mikael totesi ihaillen oria.
"Milloin sää nouset Ellan selkään?" katsoin kysyvästi Mikaelia istuutuessani Audin pelkääjänpaikalle.
"Jos totta puhutaan, niin mää en oo ikinä istunut hevosen selässä", Mikael totesi vakavannäköisenä.
"Et edes ponilla?" ihmettelin.
"En millään otuksella. Rattaat on aina ollut se juttu", Mikael virnisti.
"Sitä suuremmalla syyllä sun on joskus päästävä Ellan selkään. Sen pitää ensin vaan vähän tottua ja tasoittua. Eihän kukaan mies oo ravimies, jos ne ei oo koskaan käyny hevosen selässä", piikittelin miestä sipaisten hänen poskeaan.
Mikael naurahti ja ajoi autonsa Trulliksen pihasta pois kohti minun asuntoani.
14.11.2015 Ravuri ratsun virassa, kirjoittanut Nicky
Ella näytti onnellisemmalta kuin koskaan seistessään tarhan portilla. Se vilkuili minua tepastellen portilla. Se taisi jo odottaa lenkille pääsemistä, mutta minä olin suunnitellut jo jotain muuta Ellan päänmenoksi. Olin aiemmin naureskellut Tinulle, että olisi kivaa päästä ratsastelemaan Ellalla kuin hekin ratsastivat Ledyalla Kaisan kanssa. Tinu oli vain nauranut, että hän voisi auttaa minua Ellan ratsukoulutuksessa.
Sisimmässäni minua hirvitti jo valmiiksi harjatessani Ellaa. Eihän Ellalla liikaa ikää ollut, mutta sen selässä oli ehkä kerran käyty. Satulankin olin jo hommannut, kun kaverini oli myynyt minulle satulan halvalla. Satulaan olin Ellan jo tutustuttanut, mutta tänään oli se suuri päivä, että minä olisin siellä kyydissä. Ella katsoi minua hieman ihmeissään, kun laitoin sille satulan selkään ja talutin sen kentälle. Tamma ei ollut koskaan käynyt kentällä. Kärryillä oli huono rallittaa pienessä hiekka-aitauksessa. Tinu odotti jo kentällä ja tarttui Ellan suitsista kiinni siksi aikaa, kun laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä. Ella vilkuili minua ihmetellen, missä sen kärryt olivat. Onneksi Ella ei ollut kuin 150-senttinen, joten nousin sen selkään ilman ongelmia. Yritin nousta sen selkään kevyesti ja pehmeästi. Ella liikahti hieman hermostuneena sivulle ja puhuin sille kevyesti. Seisoimme hetken paikoillamme, että Ella tottuisi painoon sen selässä. Ella käänsi päätään ja katsoi minua hörähtäen hiljaa. Tamma oli tosiaan ihmeissään siitä, mitä nyt tehtiin.
Lähdimme hitaasti liikkeelle ja Tinu kulki vierellämme taluttaen riimunnarusta. Ella ei kuitenkaan ollut hevonen rauhallisemmasta päästä, joten halusin edetä rauhallisesti. Parin kierroksen jälkeen Ellan askeleisiin alkoi tulla enemmän varmuutta ja sitä ei häirinnyt minun läsnäoloni sen selässä. Tinu irroitti riimunnarun tamman suitsista ja siirtyi reunalle seuraamaan meitä. Kiersimme käynnissä kenttää ympäri, ja kokeilin ohjastuntumaa tammaa ohjaten sitä voltille ja tehden suunnanvaihdoksia. Ella oli samanlainen kuin ajettavana. Se kulki hyvin ohjalle ja sen askeleissa oli samanlainen tarmokkuus.
Ellakin tuntui pikkuhiljaa kyllästyvän pelkkään käynnissä kiertämiseen hiekkakenttää ympäri. Tein uhkarohkean päätöksen ja maiskautin hieman. Olin onnellinen siitä, että Ellalla oli ravipohja alla, eikä minun tarvinnut opettaa sille ohjastuntumaa tai maiskautuksia sun muuta. Ella otti pari askelta epävarmana ja laski takaisin käyntiin. Maiskautin uudestaan, ja Ella lähti liitävään kiitoon. Minun oli pakko pidätellä sitä hieman, sillä minua alkoi huimata, että juoksisimme aidan läpi. Ella hidasti ja se minun yllätykseni ravasi nätisti. Minä olin nähnyt unta, että Ella olisi heittänyt koko homman aivan hösseliksi ja alkanut vain riehumaan minä selässään, ettei se olisi edes voinut sietää ratsastajaa selässään.
Kierroksen ravattuamme pidätin Ellan käyntiin ja annoin sen mennä muutaman kierroksen pitkin ohjin. Välillä jouduin ohjaamaan tamman takaisin uralle, sillä toisinaan se meinasi oikaista kentän poikki. Ohjasin tamman keskelle ja laskeuduin sen selästä alas. Ella hyppäsi eteenpäin huomatessaan selästä kadonneen painon. Roikuin sen ohjissa kiinni, joten Ella ei päässyt toteuttamaan loppuhuipennustaan vetäen pukkilaukkaa ympäri kenttää.
"Sehän meni hyvin", Tinu hymyili minulle tullen luoksemme.
"Ellahan hyppii pian 100cm esteratoja", heitin vitsiksi Tinulle.
Talutin Ellan talliin ja riisuin sen varusteista tarkistaen sen kaviot ja harjaten sen kertaalleen nopeasti läpi. Vein Ellan takaisin tarhaan Varron seuraan. Siivosin Ellan karsinan ennätysajassa hihkuessani vielä innoissani äskeisestä ratsastuksesta. Tinu oli kertonut minulle ostaneensa suomenhevosorin, Vilkun, jota minun oli pakko käydä katsomassa ennen kuin lähdin kotia. Minun oli hetki haukattava happea, sillä rautias ori oli oikea namupala. Vilkaisin kelloa ja totesin, että minun pitäisi lähteä, ette myöhästyisi töistä.
25.10.2015 Aamulenkki piristää mukavasti, kirjoittanut Nicky
Herran jestas, ajattelin katsoessani ympärilleni autosta. Aika puuskutti kovaa vauhtia eteenpäin ja pian olisi marraskuu ja sitten joulukuu. Minä en ollut vielä keksinyt, mitä ostaisin Ellalle joululahjaksi. Porkkanapussi tammalle ainakin kelpaisi. Ehkä se riippuisi sen hetkisestä rahatilanteesta. Onneksi oli vielä aikaa miettiä, eikä jäätä ollut vielä maassa, joten ei pääsisi liukastelemaankaan.
Kurvasin Trulliksen pihaan ja pihalla törmäsinkin Tinuun, joka oli taluttamassa hevosia tarhaan.
"Säähän oot aikasin liikenteessä", Tinu hymyili.
"Aattelin, että tälläinen pirtsakka aamulenkki tekis Ellalle hyvää. Ooks sää kerinny viemää sen jo tarhaan?" totesin.
"Karsinassansa se mölisee niin, että toisellekin puolelle kuuluu", Tinu naurahti jatkaen matkaansa.
Minäkin kuulin Ellan mölinän, kun avasin tallin oven. Mölinä vaihtui pian hörinäksi, kun tamma huomasi minun tulleen. Tamman kiusaksi jäin hetkeksi Varron luokse ja rapsuttelin ruunaa kaltereiden välistä.
"Sori, Varro, mutta mää vien sun kaveris nyt hikilenkille", yritin näyttää pahoittelevalta, kun hain Ellan harjakamppeet ja aloitin tamman harjailun.
Ellaa ei kiinnostanut seistä paikoillaan, mikä teki tammasta hoitamisen vaikeaa, sillä se pyöri ja hyöri kuin hyrrä. Nopeaan tahtiin sain sen hoidettua ja kaviot putsattua. Hain tamman valjaat, jotka pujottelin tamman päälle.
Varustettuani Ellan talutin sen ulos ja sidoin sen riimunnarulla kiinni hoitopuomiin. Hain tamman limenvihreät treenirattaat ja kiinnitin raattaat valjaisiin kiinni. Irritin tamman hoitopuomista ja loikkasin nopeasti kärryjen kyytiin. Ella kääntyi jo itse tietäen, mihin suuntaan lähdettäisiin. Naureskelin tammalle, sillä olin suunnitellut jo, että menisimme jotain uutta reittiä pitkin. Menimme hetken Täksvärkkitietä, kunnes käännyimme pienemmälle tielle ja jatkoimme sitä pitkin. Maiskautin ja Ellan takapuoli heilahti nostaen ravin. Ella painoi hieman ohjalle ja kiihdytti kovempaan vauhtiin. Nautin itsekin vauhdista ja minulta tuli vettä silmistä. Kun meidän kiva ravisuora kääntyi vasemmalle, pidätin tamman käyntiin ja jatkoimme käynnissä hetken, kunnes maiskautin taas ja Ella lähti taas kiitämään.
Lenkki tuntui lyhyemmältä kuin olin kuvitellut, mutta kun vilkaisin kelloa, se näytti puolta yhtätoista. Meillä oli mennyt noin puolitoista tuntia lenkillä. Purin tamman varusteista ja pesin sen hiestä heittäen loimen päälle ja taluttaen Varron seuraksi tarhaan. Otin urakakseni siivota Ellan karsinan, jonka Ella olikin sotkenut oikein urakalla. Sen siivottua tajusin, ettei minulla oikein ollut enää mitään virkaa täällä, mutta päätin putsata Ellan varusteet pitkästä aikaa ja juuri kun sain ne putsattua, Tinu tuli pyytämään apuani hevosten ruokintaan.
21.09.2015 Ella valmennettavaksi Joukon ravitallille, kirjoittanut Nicky
Ella seisoi valjastettuna Trullinummen pihassa. Sillä oli loimi selässään ja uudet, limenvihreät kuljetussuojat jaloissaan. Tamma näytti upealta. Joskus minun oli vaikea uskoa, että olin ollut tuon tamman omistaja kolme kuukautta ja siinä ajassa meille oli tapahtunut vaikka ja mitä. Mutta edessäkin oli vielä paljon ja tänään meidän oli tarkoitus lähteä Joukon ravitallille, jonne Ella oli menossa pariksi päiväksi Joukon valmennattavaksi. Jos tammaltakin löytyisi hieman lisää vauhtia, kun tuntui, että tamma oli hieman hyytymään päin. Uusi ohjastajakin olisi vaihtelua, sillä Mikael oli ainut, joka oli ajanut Ellalla minun lisäkseni.
Siitä päästiinkin Mikaeliin. Mieshän oli perjatteessa hommannut Ellan Joukolle valmennattavaksi. Tai Jouko ja Mikael olivat katselleet Ellan juoksua Pronssidivioonassa, ja Jouko oli todennut, että tuollaista tammaa olisi ohjastaa. Mikael olikin todennut, että se oli hänen ystävänsä hevonen ja hän voisi hommata Joukon Ellan rattaille. Purin hammasta ja vilkaisin taustapeilistä, että traileri oli perässä. Mikaelin ajattelu sai tunteeni kuohumaan. Emme oikein olleet edenneet pariin kuukauteen mihinkään suuntaan ja epäilin jo, ettei miehellä olisi enää tunteita minua kohtaan kuin kaverina. No, ehkä sen näkisi tämän parin päivän aikana. Mikael ja ystäväni, Merja, olivat Joukolla töissä. Tallissa asusteli noin parisenkymmentä ravihevosta ja olin sopinut Joukon kanssa puhelimessa, että maksaisin Ellan valmennukset ajamalla ja touhuamalla hänen tallillaan. Olin hieman yllättynyt miehen ystävällisyydestä, mutta olin myös onnellinen, ettei minua vastassa oltu parin tonnin laskun kanssa, joka olisi kyllä ollut epätodennäköistä.
Matka meni reippaasti radiokanavia selailtuani ja yhden kahvitauon pidettyäni. Taisin jossakin kohtia ajaa hieman ylinopeutta, sillä matkan tekoon ei mennyt kuin puolisentoista tuntia, vaikka Mikael oli sanonut, että matkan tekoon meni pari tuntia. Ehkä hän piti pidempiä kahvitaukoja. Joukon ravitalli sijaitsi Jyväskylän kupeessa, mutta minun ei tarvinnut ajaa Jyväskylään asti ajaa, kun navigaattori totesi, että käänny oikealle ja aja kymmenen kilometriä tätä tietä. Saavuimme kylään, josta löytyi ruokakauppa, pankki ja koulu, mitä nyt pienestä kylästä löytyi. Kylä oli järven vieressä ja järven toisella puolella näkyi pieni ravirata. Joukon ravitallin oli siis pakko sijaita sen lähellä. Sammutin navigaattoorin ja ajoin sillan yli raviradan luo. Vastaani tuli iso kyltti, "Joukon ravitalli", joka osoitti nuolellaan raviradan ohi kulkevaa tietä.
Pihassa oli hevosautoja ja tuttu musta Audi. Pysäköin auton ja hyppäsin pois kyydistä. Merja ilmestyi pihalle melkein kiljuen nimeäni ja hyppäsi kaulaani. Turisimme hetken keskenämme, mutta hiljennyimme, kun Mikael ilmestyi pihalle.
"Joukokin tulee pian. Hän on vaan ajamassa radalla", Mikael virnisti. "Mää voin auttaa sun kaa laskusillan alas", hän jatkoi kävellen trailerin luo.
Merja sanoi etsivänsä Ellalle karsinan, vaikka se oli vain tekosyy jättää minut ja Mikael kaksin. Mutta olin kiitollinen naiselle siitä. Menin Mikaelin luo trailerin taakse ja olin jo aukaisemassa toista puolta, kun tunsin käsien kietoutuvan ympärilleni ja painaen minua seinää vasten. En uskaltanut katsoa Mikaelia silmiin. Voisi olla, että pyörtyisin.
"Sori", Mikael mutisi ymmärtäen minun käytökseni väärin ja hän irtautui minusta.
"Ei, kun...", kiemurtelin ja yritin silmilläni tavoittaa Mikaelin katsetta. Tajusin, etten jaksaisi enää odottaa ja kiedoin käteni miehen ympärille painaen huuleni hänen omillensa.
Hän kietoi kätensä ympärilleni omieni kietouduttua hänen ympärille. Tätä minä olin odottanut ja tämä hajoitti kiusallisen tunnelman. Mikael katsoi minua silmiin hymyillen ja sipaisi poskeani.
"Täällä heti jo kuhertelemassa! Ei ihme, että Mikaelin oli pakko saada sut tänne. Ootte vaa yöllä hiljasia, niin muuten saatte riehua", kuului matala, jotenkin rauhoittava ääni.
"Nicky, tää on Jouko. Jouko, tää on Nicky", Mikael esitteli meidät toisillemme hieman punastellen, mitä äskettäin tapahtui.
Jouko oli 30-vuotias, ei-huononnäköinen, pitkä, blondipäinen mies.
Ella oli hetken kotiuduttaan jo hankkinut nuoresta suomenhevosruunasta itselleen uuden Varro-kaverin, vaikka Varroa ei kuka tahansa suomenhevosruuna pyyhkisi pois Ellan parhaista kavereista. Minä olin lämmitellyt Ellaa hieman radalla, ja tänään sillä tuntui olevan menohalua. Olihan sekin mahdollisuus, että Ella luuli tulleensa raveihin. Huomasin, kuinka Ella hieman jännittyi, kun Jouko istahti kärryille. Ella yritti aluksi hieman kokeilla, miten Jouko reagoisi, jos tamma kurvailisi hieman, mutta pian se sai huomata, että Jouko oli vielä kokeneempi kuski kuin minä. Joukolla ja Ellalla tuntui sujuvan, ja lähdimme Mikaelin kanssa kohti tallia valjastaen pari lämminveristä kärryjen eteen. Mikael oli tyrkännyt minulle käteen Nancyn. Se oli pitkäjalkainen, lyhytharjainen, mustanruunikko lämminverinen, jota minä en olisi näyttelyihin kehdanntu viedä. Luonteeltaan Nancy oli kultainen ja rauhallinen, ja kun pääsin kärryjen kyytiin, niin herran jumala, mitä vauhtia tamma juoksi. Se meni lujempaa kuin Ella, ja Mikael nauroikin myöhemmin, että tamman ennätys oli 11,3ke ja se oli voittanut muutamia arvokilpailuja. Nancyn kohdalla se ainakin oli totta, että sisältä jotain aivan muuta kuin ulospäin näytti.
Nancyn jälkeen sain ajaa vielä nuorella ravurinalulla, Kömmillä. Komea liinaharjainen ori oli Nancyn vastakohta. Se yritti kilpailla vain Mikaelin ajaman Taaseen kanssa, eikä sitä kiinnostanut keskittyä juoksemaan. Hetken oria hoputettuani Kömmi unohti Taaseen ja juoksikin muutaman satametriä hyvin kurviin asti ja aloitti taas Taaseen härnäämisen. Mikaelkin varmaan halusi testata minun ajajan taitojani. Hevoset ajettuamme olikin jo vuorossa hevosten tarhoista haku ja ruokinta. Kun kaikki oli saatu tehtyä, menin lepertelemään Ellalle, joka ruoskutteli heiniään tyytyväisenä. Se hankasi päätänsä paitaani ja halasin tammaa pitkään.
"Nicky, haluisiks sää käydä syömäs?" Mikael kysyi yskäisten ja häiriten minun ja Ellan herkkää hetkeä.
"Mikä ettei", virnistin.
Kävin hieman vaihtamassa vaatteita sisällä ja loikkasin miehen Audin kyytiin. En voinut uskoa, että näin pienessä kylässä voisi olla niin hieno ravintola. Sen terassi kellui laiturin tavoin veden päällä ja istuimme kaksin terassilla katsellen tähtiä ja syöden pitsaa. Huomasi, että syksy teki tulojaan, sillä illalla ilma kylmeni melkein viiteen asteeseen. Kello oli paljon, kun pääsimme takaisin tallille ja yritimmekin hiipiä mahdollisimman hiljaa Mikaelin kämppään.
07.-08.09.2015 Ensin juostaan uusi ennätys ja sitten juostaan sijoitus, kirjoittanut Nicky
Viisi tonnia ei ollut huono tuotto viikonlopulta. Voisin jopa sanoa, että Ella oli yllättänyt minut uudestaan niin kuin juostessaan Pronssidivisioona -karsinassa kolmanneksi. Maanantaina Ella oli päättänyt juosta kovempaa vauhtia kolmikon takana yrittäen saada niitä kiinni, mutta maaliviiva tuli liian nopeasti vastaan, ja tamma yletti neljännelle sijalle, josta olin ylpeä! Ja Ella oli juossut itselleen uuden ennätyksen: 13,5ake! Olin onnellinen, emmekä olleet koskaan vielä kiitäneet yhtä kovaa vauhtia. Vielä tietenkin oli vielä mahdollisuuksia parantaa, mutta se oli nytkin parantanut 8 sekunnilla! Se oli hurja saavutus ja kun aikaisemmin minusta oli alkanut tuntumaan, että tammasta oli alkanut loppua tehot.
Tiistaina tamma sitten juoksi kolmanneksi, mikä oli myös hieno suoritus! Nauroinkin tammalle, että se pääsisi parin päivän uudestaan juoksemaan. Katsotaan sitten, kuinka hyvin juostaan ja jaksataanko edes juosta.
30.08.2015 Pronssidivisioona-finaalissa viides, kirjoittanut Nicky
Ella oli juossut 22.8. Pronssidivisioona-karsinnassa ja oli sijoittunut kolmanneksi päästen mukaan Pronssidivisioona-finaaliin. Ajakseen tamma oli karsinnassa juossut 15,6ake x ja olin hieman pettynyt, kun se oli laukannut, vaikka se johtui siitäkin, että olin kannustanut tammaa vähän liikaa.
Tänään oli koittanut finaalipäivä ja saavuimme aamulla aikaisin Snilli Trottersiin. Törmäsin - yllätys - Mikaeliin, joka tuli juttelemaan minulle.
"Moi! Hauska nähdä sua."
"Joo, viime kerrasta on vähä aikaa. Yli kuukausi. Ootko sää ajamassa täällä?", virnistin ja talutin Ellan ulos autosta.
"En. Tällä kertaa", Mikael naureskeli nielaisten, "Huomasin, että Ella juoksis täällä, niin tulin kannustamaan."
"Älä aiheuta liikaa paineita mun pikkuleidille", sanoin yrittäen näyttää masentuneelta.
"Onnea nyt vielä!" Mikael hymyili leveästi sipaisten hiukseni korvan taakse ja taputtaen Ellaa kaulalle.
Mikael kääntyi ja lähti kävelemään verkkaisesti trailerin luota pois.
"Mika, oota!" huudahdin punastuen ja mies kääntyi katsomaan minua. "Onks sul kiire totoamaan vai haluuks auttaa..., kun mun pitäs käydä ilmoittautumassas?"
Mikael palasi takasin ja auttoi minua harjaamaan Ellan. Hän ajoi minut ilmoittautumaan ja jäi itse laittamaan Ellaa kuntoon.
Ella kiisi maalilinjan yli viidentenä. Olin ylpeä sijoituksesta ja vieläpä Pronssidivisioona-finaalissa! Vastustajatkin olivat olleet hyviä juoksijoita. Olimme aloittaneet turhan kovalla vauhdilla ja Ella oli hyytynyt loppusuoralla, mutta oli hienosti juossut loppuun asti. Perässämme oli heti tullut Crimson Ninja.
"Sehän meni hyvin!" Mikael hymyili ja halasi minua onnitellakseen.
"Niimpä. Alussa mentiin liian lujaa, joka kyllä näkyi lopussa", virnistin.
"Kovempaa treeniä vaan", Mikael totesi.
Purimme varusteet Ellalta ja jäähdyttelin sitä hetken taluttelemalla. Kun kaikki varusteet ja Ella olivat autossa, hyvästelin Mikaelin:
"Moikka nyt! Pääsit hevoshommiin, vaikkei ollut tarkoituskaan."
"Kyllä mää voin sua jatkossakin auttaa. Enks mää saa ees halia?" Mikael katsoi surkeana.
Halasin miestä ja ennen kuin hän kerkesi tekemään mitään, kaarsin auton kyydissä pois tallialueelta.
13.08.2015 Further Loisto -muistoajo, kirjoittanut Nicky
Tänään oli minun ja Ellan ensimmäinen, yhteinen suurlähtö, jos sitä voisi siksi kutsua. Savitaipaleessa järjestettiin Further Loisto -muistoajo, jossa rahapalkinnot olivat normaalia suuremmat. Enhän minä voi kieltää, ettenkö muka ollut hieman haaveillut, vaikka jos Ella sattuisi voittamaan. Odotukseni eivät kuitenkaan ollut liian suuret. Kokemuksena minä enemmän ajattelin koko lähdön. Lähtö meni hyvin, mutta Ella ei vain tahtonut muiden perässä ja jäimme 9. sijalle, mutta kokemus kokemuksena ja meillä oli hauskaa Ellan kanssa tai Ellalla oli, kun se repi minua perässään ympäriinsä tallialuetta!
30.07.2015 Ravurin pikkuloma on ohitse, kirjoittanut Nicky
Olin iloinen pitkästä aikaa. Ella oli täyttänyt viisi vuotta. Se oli pitänyt viikon pikkuloman. Se oli avannut uuden kauden hienosti juosten toiseksi. Varsinkin kun viimekauden ravit olivat menneet huonommin puoleisesti, olin tammasta ylpeä. Mikaelin oli nähnyt vilauksella raveissa, mutta välttelin häntä siellä, koska en halunnut minkään häiritsevän minun ja Ellan tulevaa suoritusta. Mutta vihdoin olimme takaisin Trullinummessa. Paikka alkoi tuntua jo kodilta. Vein Ellan tarhaan, jossa Varro odotti jo kaveriansa innolla. Olin kiitollinen Tinulle, joka oli sanonut minulle, että saisin yöpyä tallilla. Aamulla olisi taas aikainen herätys ja pitäisi lähteä traileri perässä seuraaviin raveihin. Istuin penkille tallin edustalle ja Tinu toi minulle jostain teetä. Kiitin naista ja katselin taivaalla lentäviä lintuja.
"No? Näitkö sää sitä?" Tinu virnisteli istuutuen viereen.
"Ketä?" kysyin väsyneenä.
"Mikaelia?" Tinu nauroi.
"Mm-joo. Vilauksella", tokaisin.
Tinu ymmärsi olla hiljaa ja kiitin naista mielessäni. Päätin tehdä asian vielä ääneenkin:
"Kiitti kaikesta."
16.07.2015 Ellan vai Nickyn vieras?, kirjoittanut Nicky
Olin ylittänyt itseni, kun olin soittanut Mikaelille, johon olin törmännyt raveissa ja joka oli antanut numeronsa minulle. Olisiko voinut sanoa, että oloni oli kuin ihastuneella teinillä. Perhosia lensi vatsassa. Mikael oli sanonut, että liikkuisi täällä päin tänään ja voisi tulla katsomaan Ellaa. Kello näytti kymmentä ja pyörin ympyrää hermostuneena Trullinummen pihassa. Tinu tuli minua vastaan ja nauroi:
"Mikäs sinut noin hermostuneeksi saa?"
"Kaveri tulee katsomaan Ellaa ja enkä mää ole hermostunut", virnistin takaisin hieman nolostuneena.
"Miespuolinen kaveri vai?" Tinu iski silmää ja jatkoi nauraen matkaansa.
Törmäsin tallin ovien edessä kuhnatessani Oliviaan, joka omisti tallin toisen yksityisen hevosen, Marlan. Tervehdimme toisiamme ja jaoimme hieman kuulumisia, mutta ne jäivät kesken, kun Audi ajoi tallin pihaan ja kuski ajoi autonsa muiden autojen viereen. Ihmettelin, kuka sieltä nyt tuli, mutta hämmennykseni taisi muuttua punaksi, kun huomasin Mikaelin nousevan autosta.
"Moi!" virnistin miehelle, joka tervehti minua takaisin hymyillen.
Minun teki mieli sulaa siihen paikkaan, mutta yritin pitää itseni asiallisena ja järkevän näköisenä. En ollut koskaan kuvitellut sen olevan näin hankalaa. Ehkä ennen en ollut niin välittänyt, mitä sanoin, kunhan olin oma itseni. Nyt halusin antaa itsestäni aikuismaisemman kuvan. Lähdimme Ellan ja Varron tarhaa kohden. Thelma ja Pipsu katsoivat kiinnostuneina uutta tuttavuutta. Aasitamma sai Mikaelin hetkeksi hiljentyneeksi.
"Eikö ole söpö?" hymyilin leveästi rapsuttaen Thelmaa.
"On. Olin vain hieman hieman hämilläni, kun ravureiden seassa ei yleensä löydy aasia", Mikael sanoi hieman vaivaantuneena.
"Nyt ei ollakaan ravitallilla", yritin keventää tunnelmaa nauramalla.
Jatkoimme matkaa Ellan luo ja tamma odotti minua portilla innoissaan korvat höröllä. Se vilkaisi Mikaelia ihmetellen, kuka mies oli, mutta sillä taisi olla pieni muistikuva miehestä raveissa. Ainakin se näytti siltä kuin siltä olisi silennyt otsarypyt.
"Komea ruuna", Mikael totesi rapsuttaessaan Varroa.
"Varo, ettet saa ratsupöpöjä", nauroin miehelle.
Mikael yritti näyttää loukkaantuneelta, mutta alkoi itsekin nauraa.
Kun Ella oli syönyt, hoidimme ja valjastimme sen yhdessä. Tamma mulkoili meitä hieman hämillään, sillä se oli tottunut, että sen ympärillä pyöri vain yksi ihminen. Tammankin pyöriessä se onnistui astumaan Mikaelin varpaiden päälle, mutta mies ei myöntänyt sen sattuneen. Saimme tamman valjastettua ja kärryt perään. Hyppäsimme koppakärryjen kyytiin vauhdista, koska Ella oli jo menossa eikä voinut kuvitellakaan odottavansa meitä. Ajoin Ellan kentän ja tarhan välistä lähtevälle polulle, jota pitkin jatkoimme matkaa suoraan. Hetken käveltyämme ja ravattuamme annoin ohjakset Mikaelilla, joka päätti kokeilla Ellan vaihteita, kun pääsimme sopivalle suoralle. Ella pisti jo alussa kovaan vauhtiin ja katselin vain, kun Mikael kannusti Ellaa kovempaan vauhtiin.
"Klonks!" vain kuului, kun pyörä tömähti puunrunkoon ja kärryt nousivat toiselta puolelta.
En ollut varautunut pitämään mistään kiinni ja tunsin lentäväni kärryjen kyydistä. Yritin hapoa jostain otetta, mutta aloin valmistautua iskuun, minkä kohtaisin, kun koskisin maahan. Jokin vahva sai minut pidettyä kuitenkin kärryjen kyydissä enkä koskaan kohdannutkaan maata kuin olin kuvitellut. Kun puunrunko oli jäänyt taakse, Ella hidasti ja katsoi meitä kuin tarkistaakseen, onko kaikki kunnossa. Vaikka aika oli saattanut olla vain sekunnin tai parin ajalta, minusta se tuntui vartin mittaiselta kuin jokainen asia olisi tapahtunut pitkällä kelauksella. Vilkaisin Mikaelia ja huomasin hänen kietoneen kätensä ympärilleni. Huomasin myös omat käteni, joilla olin takertunut mieheen.
"Juu, tuota", hän sai sanotuksi ja irroittauduimme toisistamme vaivaantuneina.
"Mää vain ajaa tästä, mutta en aio kaapata sua kiinni", virnistin.
"Voi olla ihan hyvä vaihtoehto", Mikael nauroi.
Palasimme tallille ja vilkaisin kelloa. Se näytti kahta.
"Onko sulla kiire?" katsoin miestä näyttäen kelloa.
"Ei. Haen sen hevosen vasta illalla", Mikael virnisti ja loikkasi Ellan kyydistä pois, kun sain sen pysäytettyä. Purimme tamman vielä valjaista pois ja talutin tamman pesukarsinaan. Se hieman luimisti korviaan, mutta yritti napata letkun minulta ja pestä minut minun pestessä sitä. Mikael vain nauroi vieressä meidän touhuillemme. Annoin miehen taluttaa Ellan takaisin tarhaan Varron seuraksi. Kävimme vilkaisemassa tallin omaa ravuria, Ledyaa. Mikael tykkäsi myös Ledyasta. Minusta alkoi tuntua, etten pian keksisi enää mitään, mistä hän ei tykkäisi. Esittelen vielä lopuksi Trullinummen tiloja miehelle ja hän kyseli kaikkea ihmeellistä, mihin en kaikkeen edes osannut vastata. Tinukin ilmestyi jostain ja hän esitteli itsensä Mikaelille. Hän jutteli meidän kanssamme mukavia ja Tinun lähtiessä myös Mikael sanoi, että olisi paras, jos hän tulisi.
Saatoin Mikaelin autolle ja katsoimme hieman vaivalloisesti toisiimme. Hänen tummat suklaasilmänsä olivat jotain, mistä en saanut katsettani irti.
"Nyt mullaki on sun numero, niin voin soitella sulleki joskus, jos pyörin taas täällä päin", Mikael virnisti.
"Niimpä. Ja törmäilläänhän me vielä raveissa", nauroin virnistäen takaisin.
Mikael nyökkäsi ja mietti kai hetken, pitäisikö hänen halata minua vai mennä vain autoon istumaan. Yksi vaihtoehto myös oli jäädä paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan minua. Tunsin, että hän siirsi nappulan minulle. Se olisi minun päätettävissäni, mitä minä tekisinkään. Minun teki mieli pyytää miestä jäämään ja pysyä siinä ikuisesti, mutta kuitenkin sain sanottua miehelle vain:
"Tosiaan törmäillään ja mun pitää tulla käymään sielläkin päin katsomassa hevosia. Moikka!"
Katsoin miestä, joka hyppäsi autonsa kyytiin ja sanoi minullekin heipat. Jäin pitkään tuijottamaan Audin perään ja toivoin hartaasti, etten ollut pilannut kaikkea.
04.07.2015 Hikeä ja viileää vettä, kirjoittanut Nicky
Kurvasin autolla Trullinummen pihaan ja pysäköin sen jo tutuksi tulleelle paikalle. Nousin autosta ylös ja lähdin valkoista tuttua rakennusta kohti. Menin toisista ovista sisään ja nappasin mukaani talikon ja kottikärryt. Aloin putsata Ellan karsinaa ja tamma oli kyllä ollut sotkuinen. Kun viimeisetkin märät aluset ja lantakikkareet oli saatu kottikärryihin, kävin kippaamassa ne lantalaan. Hain karsinan pohjalle uusia, puhtaita alusia ja kippasin ne kottikärryistä lattialle. Kun karsina oli valmis, vein kottikärryt ja talikon paikalleen ja törmäsin Kaisaan.
"Hei Nicky!" tämä hymyili minulle iloisesti.
"Moi", tervehdin takaisin.
"Ootko menos Ellalla ajamaan? Kelpaisko mun ja Ledyan seura?" Kaisa kysyi.
"Mikäs siinä", virnistin ja lähdin hakemaan Ellaa tarhasta. Varrokin tuli tarhan portille ja katsoi minua uteliaasti, että pääsisikö sekin mukaan. Rapsutin sitä hetken ja Ella tökki kaveriaan pois kuin sanoen, että se on minun ihmiseni. Varro poistui hieman kauemmaksi ja pujotin riimun Ellan päähän. Talutin tamman mukanani tallin edessä olevalle hoitopuomille.
Ella ei malttanut olla ollenkaan aloillaan ja sen teki mieli juosta jokaiseen suuntaan kuin oli mahdollista. Kavioita putsatessa Ella tyytyi repimään ruohoa maasta ja se aina saadessaan neljä jalkaa maahan alkoi taas pyöriä. Komensin tammaa hieman ja se vain mulkaisi minua takaisin. Hain sen valjakset ja valjakset nähdessään Ella innostui enemmän ja yritti kääntyä johonkin suuntaan kuin lähtisi jo, mutta se ymmärsi, ettei se pääsisi minnekään niin kauan kuin olisi hoitopuomissa kiinni.
Kaisa ja Ledya olivat valmiita aika samoihin aikoihin kuin mekin ja lähdimme matkaan Kaisa ja Ledya edellä. Ella tanssahteli koko matkan ja yritti koko ajan lähteä ohittamaan Ledyaa, mutta sain sen pidäteltyä takana. Käännyimme hetken päästä pienemmälle tielle ja Kaisa antoi Ledyan ravata. Ella lähti samaan lentoon mukaan, mutta pidätin tammaa ja se vilkaisi minua hämmentyneenä. Ella lähti kiitoon, kun hieman löysäsin ohjia ja imuutin. Se juoksi suurilla askeleilla edessä juoksevan valjakon kiinni ja yritti lähteä ohittamaan heitä ojan kautta. Ohjasin Ellan takaisin tielle ja hidastin hieman sen vauhtia, ettei se hengittäisi Kaisan niskaan. Ravasimme pienen pätkän ja pidätimme kurvissa jatkaen matkaa käynnissä. Eteen tuli toinen pitkä suora ja Kaisa päästi meidät eteen, että Ella pääsisi hieman päästelemään, eikä hönkisi niskaan ja jos Ledyakin saisi enemmän vauhtia, kun kaveri kiisi edellä. Kun myötäsin ohjia ja imuutin, minulta valui vettä silmistä, koska Ella sinkosi sellaiseen vauhtiin ja vastatuuli häiritsi myös hieman. Hiekkaa vain lenteli silmiin, mutta onneksi olin tajunnut ottaa ajolasit mukaan.
"Se oli hauskaa!" nauroin Kaisalle, kun palasimme Trullinummen pihaan.
"Milloin otetaan uudestaan?" Kaisa kysyi nauraen.
Purin Ellan varusteista ja raahasin Ellan mukanani pesukarsinaan. Ella nautti viileästä vedestä ja se näytti hauskalta, kun se yritti juoda vettä, joka tuli hanasta. Kun tamma oli valmis, kuivasin sen ja kylmäsin jalat. Vein Ellan takaisin tarhaan Varron luo. Pian Tinu ilmestyikin jakamaan hevosille ruokaa. Lupauduin viemään ruuat Varrolle ja Ellalle. Katselin, kun kaksikko söi ja keräsin kupit pois. Ella hetken ruohoa syötyään tuli luokseni kerjäämään herkkupaloja ja annoin sille pari porkkanan palaa, jotka löytyivät housujen taskuista. Halasin tammaa nopeasti ja hyvästelin sen lähtien kotiin.
28.06.2015 Söpikset Trullinummessa, kirjoittanut Nicky
Eilen Ella oli taas yllättänyt ja voittanut ravit. Olin ylpeä tammasta ja se oli ansainnut vapaapäivänsä, tai voiko sitä kunnon vapaapäiväksi kutsua, sillä Tinu järjesti Trullinummessa söpikset, joihin ilmoitin Ellan mukaan. Tamma odotti täpinöissään, kun aloin harjata sitä ja se taisi kuvitella pääsevänsä taas juoksemaan.
"Sinulla on tänään vapaapäivä", nauroin tammalle.
Kun Ella pääsi ulos tallista, se katseli hieman harmistuneena ympärilleen, sillä se ei nähnyt traileria valmiina pihassa, vaan talutin sen kentälle. Ella tuijotti minua ihmetellen, kun sen piti seisoa paikallaan ja että kotitallilla oli edes niin paljon hevosia. Vaikka Ella ei sijoittunutkaan, saimme ruusukkeen ja halasin tammaa pitkään. Se pökkäsi minua päällään ja nappasi ruohoa maasta tyytyväisenä kuin ajatellen: Tämä oli helppo päivä.
24.06.2015 Kolmen päivän putken jälkeen väsymys painaa, kirjoittanut Nicky
Jo tammaa valjaestassani huomasin, ettei tänään ollut sen päivä. Se mulkoili kaikkia eikä normaaliin tapaansa pyörinyt ympäriinsä. Minuakin hiukan väsytti. Kolmet ravit peräkkäin vain ei tainnut olla meidän juttumme. Ja vaikka tänään menisi, kuinka huonosti tahansa, täältä ei tarvitsisi lähteä mörein suin kotiin, sillä tamma oli napannut parina ensimmäisenä päivänä jo voitot. Tamma oli jo kiskaissut meidän ensimmäisissä raveissa voiton.
Ella oli jo lämmitelty ja olimme valmiina esittelykierrokselle ajoissa. Se sai volttilähdöstä huonon paikan. Jäimme joukon hännille ja kaiken lisäski jouduimme pussiin - sieltä oli vaikea päästä minnekään. Ella puuskutti edessä juoksevan hevosen ohjastajan niskaan ja pidätin tammaa hieman. Huomasin parin hevosen välissä raon ja nopeiden laskelmien mukaan meidän pitäisi mahtua siitä. Me myös mahduimme raosta, mutta edessä oleva hevonen alkoi laukata ja Ella ei pysynyt rytmissä mukana. Se katseli haahuilevasti ympärilleen ja vauhti hiljeni koko ajan. Yritin kannustaa tammaa ja se löysi vielä joitakin vaihteita, mutta ne eivät riittäneet ja tulimme kahdeksanta maaliin. Olin ylpeä Ellasta, että se oli jaksanut juosta kaikesta huolimatta.
Trailerin luona aloin pakata Ellan tavaroita autoon ja tein pikkuhiljaa lähtöä.
"Sano, jos astutat Ellan joskus, niin voisin harkita tammasta joskus varsaa", Merja virnisti.
"Tottakai", nauroin.
"Ilmoittele, jos tulet käymään täällä päin, niin täältä ei ole pitkä matka ravitallille, jossa olen töissä. Ja Mikael käski antaa numeronsa sinulle. Hän ei päässyt tänään tänne", Merja vinkkasi silmää ja nauroimme yhdessä.
Halasimme vielä hyvästiksi ja nousin auton kyytiin lähtien ajamaan takaisin kohti tuttua tallia, Trullinummea. Vilkaisin Merjan antamaa numeroa ja niin siinä ainakin oli lukevinaan Mikaelin numero.
23.06.2015 Yllätyksiä löytyy aina, kirjoittanut Nicky
Toinen päivä Duán Stablessa ja vielä huomenna olisi yksi päivä edessä. Minulla se oli oikeastaan aivan sama, kuinka tamma juoksisi tänään, sillä se juoksi eilen niin hienosti. Tälle reissulle olin myös muistanut ottaa kärryt mukaan ja kaikki muukin oli kerralla jo mukana. Pian olimmekin jo kisapaikalla ja Ellakin oli valjastettu. Laitoin kypärän päähän ja hyppäsin kärryjen kyytiin. Ajoin tamman kohti rataa, että pääsisimme lämmittelemään.
"Moi!" Mikael hymyili minulle ajaessaan hevosellaan ohitseni.
Nyökäytin päätäni vastaukseksi ja jatkoin matkaa katsomatta taakse. Nyt minua ei huvittanut jutella, sillä halusin keskittyä täysillä Ellaan. Tamma juoksi lämmittelykierroksen hienosti ja ilman laukkoja. Minussa heräsi jo pieni toivo rahasijoista. Palasimme trailerin luo ja juttelin tammalle omiani. Olin sen verran omissa maailmoissani, että minulle tuli kiire, kun 7. lähdön 1. ryhmän hevosia kuuluteltiin esittelykierrokselle. Pian teimmekin jo voltteja ja kuului lähtömerkki. Hevoset lähtivät kovalla vauhdilla eteenpäin ja Ellakin sai hyvän lähdön. Pian kiisimme ekaan kaarteeseen ja seuraavan suorankin kärjen mukana. Toisessa kurvissa Ella jäi hieman jälkeen kärjestä, sillä kaarre meni turhan leveäksi ja se lähti laukkaamaan kärjen perään. Sain pian tamman pidätettyä ja sitten vain uuteen vauhtiin. Pari hevosta pääsi meidän ohitsemme, mutta Ella veti samanlaisen shown kuin eilenkin ja se kiisi parin hevosen ohi ja sai kärjen kiinni. Ella ja toinen hevonen erkanivat kärjestä ja pian maaliviiva läheni.
"Nyt vain anna kaikkesi, rakas!" kannustin tammaa. Ella sai pienen etumatkan ja pääsi ensimmäisenä maaliin. Korvissani vain kaikui voittajahevosen ja ohjastajan nimi.
Ella oli voittanut toisen loimensa. Tätä minun oli vaikea uskoa. Se oli voittanut kaksi kertaa peräkkäin ja vielä ne kaksi päivää olivat peräkkäin. Tamma sai paljon haleja ja kehuja trailerin luona.
"Meinaatko pian jäädä eläkkeelle, kun vuokrapaikkarahat olet tienannut?" nauroin sille.
Riisuin tamman varusteista ja vein sen kävelylle.
"Saako liittyä seuraan?" kuulin möreän äänen sanovan takani.
"Senkus -", hymyilin, "- mihin Merja jäi?"
"Sen piti mennä lämmittelemään yhtä hevosta", Mikael vastasi. "Sulla on kunnolla valmennettu hevonen", hän lisäsi.
"Kiitos, kyllä määkin oon ylpeä siitä. Ehkä se vihjaa jotain, kun on rahoja alkanut tienaamaan. Jos pitäisi pistää lookki uudestaan", naurahdin.
Juttelimme pitkään yhdessä ja lopulta totesimme, että kumpienkin piti lähteä hyvästellen toisemme. Olin unohtanut kysyä mieheltä, tulisiko hän huomennakin. Toivoin hartaasti, että hän tulisi.
22.06.2015 Toiset ravit takana ja toinen voitto kotiin, kirjoittanut Nicky
Aamulla meidän matkamme alkoi kohti Duán Stablea. Olin tarkastanut kolmeen kertaan, että kaikki tavarat olisivat mukana, mitä siellä tarvitsisimme. Juuri kun olin ajamassa traileri perässä pois Trullinummen pihasta, huomasin, että Ellan kärryt vielä olivat normaalilla paikallaan. Nauroin itselleni hetken hiljaa. Minä meinasin lähteä ravikilpailuihin ilman ravikärryjä. Ei muuta kuin kärryt äkkiä trailereihin kiinni ja matkaan.
Duán Stablessa oli paljon ihmisiä ja hevosia. Toivoin, että muistin tehdä kaiken tarvittavan ja kävin kaiken kolmen kertaa mielessäni läpi.
"Moi!" kuulin huudon takaani.
Käännyin ympäri ja näin vanhan kaverini, Merjan, tulevan minua kohti. Halasimme ja hymyilimme pitkään.
"Hetki piti kattoo, että kuka ihme sää oot. En olisi uskonut, että sää päädyt Australiasta Suomeen ja vielä ravikilpailuihin. Päätit palata takaisin näihin porukoihin", Merja virnisti.
"Mun piti tulla Suomeen lomalle vaan kesän ajaksi, mutta sitten näinkin myynti-ilmoituksen tälläisestä, enkä voinut olla ostamatta. Tiedäthän mut", naurahdin.
"Komeaan tammaan oot silmäsi iskenyt. Onko hyvä juoksija?" Merja kysyi ihaillen.
"Pian se nähdään. Ohjastajasta en niin tiedä, kun meinasin unohtaa kärrytkin kotiin", vastasin.
"Pianhan sekin nähdään. Muista vain kiinnittää kärryt kiinni siloihin, niin pysyt kyydissä. Pian sää mukaan pääset takaisin tähän maailmaan", Merja nauroi ja jatkoi matkaansa.
Tarkistin vielä Ellan vielä viiteen kertaan ennen kuin lähdin lämmittelemään radalle sen kanssa. Kun etenimme rauhallisessa ravissa radan reunalla, ohitsemme kiisi ohjastaja innostaen ravuriaan kovempaan vauhtiin ja eikös Ella innostunut kilpailemaan toisen ravurin kanssa. Alussa hillitsin tamman menoa, mutta kun olimme suoralla, annoin se puksuttaa toisen ravurin perään. Huomasin toisen ravurin olevan peitsari, sillä ero sen ja Ellan välissä kasvoi huimaa vauhtia. Kun innostin sitä vielä hieman lisää kovempaan vauhtiin, Ella hieman turhautui ja heitti laukaksi. Se pidätti minun käskystäni ja jatkoimme rauhallisessa ravissa säästäen voimia itse virallista kilpailua varten.
"Ei hullumpi ravuri", yksi ohjastaja hymyili minulle portin luona.
Tajusin hänen olleen sen peitsarin ohjastaja. "Kiitos", hymyilin takaisin.
Annoin Ellan vielä hetken levätä, kunnes kuulutettiin 7. lähdön 2. ryhmän hevosia radalle. Ellan korvat liikkuivat ympäriinsä ja se kuunteli ympärillä olevaa hälinää. Radalla se melkein tärisi innoissaan ja suuntasi katseensa koko ajan suoraa kohti. Kiersimme volttia ja odotin vain lähtömerkkiä mielessäni. Merkki tuli ja hevoset lähtivät suoraa kiitoa eteenpäin. Jäimme Ellan kanssa kärjestä jälkeen. Katsoin vain, kuinka kärkihevoset juoksivat askel askeleelta kauemmaksi. Hoputin tammaa ja rukoilin, että se ei innostuisi laukkaamaan tällä kertaa. Ellakin tuntui ymmärtävän, että nyt ei leikitty. Sen askelissa oli määrätietoisuutta ja tempoa, kun se yritti juosta kärkeä kiinni.
Tultiin seuraavaan kaarteeseen ja annoin Ellalle lisää vauhtia, kun se meinasi hidastaa. Selvisimme kaarteesta ja ohitimme yhden kärjen hevosista, joka oli alkanut laukkaamaan. Ella löysi itsestään lisää vaihteita itsestään ja lisäsi vauhtia. Aloin kannustaa tammaa ja hymyilin leveästi. Saimme kuin saimmekin kärkeä koko ajan enemmän kiinni. Pian huomasin, että tultiin viimeiselle suoralle ja Ella juoksi kärkihevosten vierellä. Kannustin sitä hieman enemmän ja Ella harppasi muutaman suuren askeleen. Kaijuttimissa vain kaikui: "7. lähdön 2. ryhmän voittaja on Blaze of Enchantment, ohjastajana Nicky Crampton!" Ajoin Ellan jonkinlaisessa koomassa loimen hakupaikalle. Minulta kysyttiin, että mistä olin löytänyt tuollaisen yllättäjähevosen ja miltä itse tuntui olla uusi ravimaailmassa ja päästä nopeasti voittajan paikalle. Sönkkäsin mikkiin jotain ja sanoin jotain hauskaakin, koska yleisö nauroi.
Kun ajoin Ellaa trailerin luo, sain onnitteluita samassa lähdössä ohjastaneille ja muilta ravi-ihmisiltä.
"Se oli mahtavaa!" Merja nauroi ja hyppäsi kaulaani.
"Onneksi olkoon vain!" hänen mukanaan tullut mies virnisti.
Katsoin miestä hetken hämilläni, sillä huomasin hänen olevan taas se sama peitsarin ohjastaja. Merjakin huomasi hämmennykseni ja korjasi tilanteen: "Nicky, tässä on Mikael Lahti. Hän on minun kanssani töissä samalla tallilla ja Mikael, tässä on Nicky Crampton, minun vanha kaverini."
Kättelin Mikaelia ja katsoin pitkään hänen tummanruskeisiin silmiinsä.
"Näemmehän vielä huomenna?" Merja kysyi minulta ja nyökkäsin naiselle.
Nämä olivat meidän toiset yhteiset ravimme ja Ella kiskoi jo voiton kotiin. Katsoin voittorahoja ja laskin ne.
"1200€!" nauroin. "Nyt oletkin maksanut ainakin kolmen kuukauden tallivuokrasi!" Halasin Ellaa, joka hörähti tyytyväisenä.
20.06.2015 Uusi omistaja, uudet maisemat, kirjoittanut Nicky
Olin ehkä hevosta ostaessani tehnyt pienen virheen - olin hommannut hevosen ensin ja sitten vasta ruvennut etsimään tallipaikkaa. Onneksi Ella oli saanut viettää pari päivää tutun laitumella. Pian löysinkin läheltä tulevaa vuokra-asuntoani tallin, Trullinummen, josta sainkin nopeasti vastauksen, että saisin raahata ravurini sinne.
Joten nyt olin matkalla traileri perässä ja hevonen kyydissä kohti Trullinummea. Ella ilmoitti paukkeellaan, että sitä ei voisi kiinnostaa seistä paikallaan ahtaassa kopissa, joka heilui Taksvärkin tiellä. Toivoin sisimmässäni, että olin kääntynyt oikealle tielle, sillä intoa puhkuen halusin jo nähdä tuon tallin ja saada oman hevoseni pois kärrystä kirmaamaan vapaana. Pian edessä pilkotti valkoinen rakennus, jota arvelin talliksi. Käännyin tieltä suoraan tallin pihaan ja nousin autostani ulos ihmettelemään ja toivoin, että joku tulisi pelastamaan minut. Joku kuuli rukoukseni ja tallista saapasteli pihaan punamustahiuksinen nainen.
"Hei! Oliks sää Nicky?" nainen hymyili.
"Joo, oon", vastasin hymyyn.
"Joo, mää oon Tinu. Mehän puhuttiinkin eilen puhelimessä", Tinu virnisti.
Kysyin, minne voisin ajaa auton ja Tinu opasti minua ajamaan hieman syrjempään kentän laidalle.
Pysäytin auton ja Tinu auttoi minua ensin ottamaan kärryt pois ja sitten laskemaan rampin alas. Talutin Ellan ulos autosta, joka hirnahti äänekkäästi ja katsoi levottomasti ympärilleen. Tinu näytti minulle tarhan, johon voisin viedä tamman. Taluttaessani Ellaa tarhaan se tanssahteli ympäriinsä ja piti pään korkealla sieraimet levällään. Tarhaan päästyään tamma veti tarhan ympäri oman kunniakierroksen ja alkoi tähyillä muiden tarhojen asukkeja.
Tinu esitteli minulle tallialuetta sekä tallia ja kertoi minulle, mistä löydän hänet, jos minulle tulee ongelmia. Kärryt oli viety niille osoitetuille paikoille ja aloin raahata Ellan muita tavaroita talliin sisään. Ellalle oli annettu nurkkakarsina, mikä saattoi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tunnin tavaroita raahattuani ja järjesteltyäni kaikki alkoi olla kunnossa. Kävin sanomassa Tinulle moikat ja että minun pitäisi lähteä muuttamaan tavaroita vielä vuokra-asunnolleni. Hyvästelin vielä Ellan ja ihailin hetken punarautiasta tammaa. Se kaunokainen oli tosiaan minun ja nyt meidän yhteiset seikkailumme vasta kunnolla alkaisivat.
Eilen Ella oli taas yllättänyt ja voittanut ravit. Olin ylpeä tammasta ja se oli ansainnut vapaapäivänsä, tai voiko sitä kunnon vapaapäiväksi kutsua, sillä Tinu järjesti Trullinummessa söpikset, joihin ilmoitin Ellan mukaan. Tamma odotti täpinöissään, kun aloin harjata sitä ja se taisi kuvitella pääsevänsä taas juoksemaan.
"Sinulla on tänään vapaapäivä", nauroin tammalle.
Kun Ella pääsi ulos tallista, se katseli hieman harmistuneena ympärilleen, sillä se ei nähnyt traileria valmiina pihassa, vaan talutin sen kentälle. Ella tuijotti minua ihmetellen, kun sen piti seisoa paikallaan ja että kotitallilla oli edes niin paljon hevosia. Vaikka Ella ei sijoittunutkaan, saimme ruusukkeen ja halasin tammaa pitkään. Se pökkäsi minua päällään ja nappasi ruohoa maasta tyytyväisenä kuin ajatellen: Tämä oli helppo päivä.
24.06.2015 Kolmen päivän putken jälkeen väsymys painaa, kirjoittanut Nicky
Jo tammaa valjaestassani huomasin, ettei tänään ollut sen päivä. Se mulkoili kaikkia eikä normaaliin tapaansa pyörinyt ympäriinsä. Minuakin hiukan väsytti. Kolmet ravit peräkkäin vain ei tainnut olla meidän juttumme. Ja vaikka tänään menisi, kuinka huonosti tahansa, täältä ei tarvitsisi lähteä mörein suin kotiin, sillä tamma oli napannut parina ensimmäisenä päivänä jo voitot. Tamma oli jo kiskaissut meidän ensimmäisissä raveissa voiton.
Ella oli jo lämmitelty ja olimme valmiina esittelykierrokselle ajoissa. Se sai volttilähdöstä huonon paikan. Jäimme joukon hännille ja kaiken lisäski jouduimme pussiin - sieltä oli vaikea päästä minnekään. Ella puuskutti edessä juoksevan hevosen ohjastajan niskaan ja pidätin tammaa hieman. Huomasin parin hevosen välissä raon ja nopeiden laskelmien mukaan meidän pitäisi mahtua siitä. Me myös mahduimme raosta, mutta edessä oleva hevonen alkoi laukata ja Ella ei pysynyt rytmissä mukana. Se katseli haahuilevasti ympärilleen ja vauhti hiljeni koko ajan. Yritin kannustaa tammaa ja se löysi vielä joitakin vaihteita, mutta ne eivät riittäneet ja tulimme kahdeksanta maaliin. Olin ylpeä Ellasta, että se oli jaksanut juosta kaikesta huolimatta.
Trailerin luona aloin pakata Ellan tavaroita autoon ja tein pikkuhiljaa lähtöä.
"Sano, jos astutat Ellan joskus, niin voisin harkita tammasta joskus varsaa", Merja virnisti.
"Tottakai", nauroin.
"Ilmoittele, jos tulet käymään täällä päin, niin täältä ei ole pitkä matka ravitallille, jossa olen töissä. Ja Mikael käski antaa numeronsa sinulle. Hän ei päässyt tänään tänne", Merja vinkkasi silmää ja nauroimme yhdessä.
Halasimme vielä hyvästiksi ja nousin auton kyytiin lähtien ajamaan takaisin kohti tuttua tallia, Trullinummea. Vilkaisin Merjan antamaa numeroa ja niin siinä ainakin oli lukevinaan Mikaelin numero.
23.06.2015 Yllätyksiä löytyy aina, kirjoittanut Nicky
Toinen päivä Duán Stablessa ja vielä huomenna olisi yksi päivä edessä. Minulla se oli oikeastaan aivan sama, kuinka tamma juoksisi tänään, sillä se juoksi eilen niin hienosti. Tälle reissulle olin myös muistanut ottaa kärryt mukaan ja kaikki muukin oli kerralla jo mukana. Pian olimmekin jo kisapaikalla ja Ellakin oli valjastettu. Laitoin kypärän päähän ja hyppäsin kärryjen kyytiin. Ajoin tamman kohti rataa, että pääsisimme lämmittelemään.
"Moi!" Mikael hymyili minulle ajaessaan hevosellaan ohitseni.
Nyökäytin päätäni vastaukseksi ja jatkoin matkaa katsomatta taakse. Nyt minua ei huvittanut jutella, sillä halusin keskittyä täysillä Ellaan. Tamma juoksi lämmittelykierroksen hienosti ja ilman laukkoja. Minussa heräsi jo pieni toivo rahasijoista. Palasimme trailerin luo ja juttelin tammalle omiani. Olin sen verran omissa maailmoissani, että minulle tuli kiire, kun 7. lähdön 1. ryhmän hevosia kuuluteltiin esittelykierrokselle. Pian teimmekin jo voltteja ja kuului lähtömerkki. Hevoset lähtivät kovalla vauhdilla eteenpäin ja Ellakin sai hyvän lähdön. Pian kiisimme ekaan kaarteeseen ja seuraavan suorankin kärjen mukana. Toisessa kurvissa Ella jäi hieman jälkeen kärjestä, sillä kaarre meni turhan leveäksi ja se lähti laukkaamaan kärjen perään. Sain pian tamman pidätettyä ja sitten vain uuteen vauhtiin. Pari hevosta pääsi meidän ohitsemme, mutta Ella veti samanlaisen shown kuin eilenkin ja se kiisi parin hevosen ohi ja sai kärjen kiinni. Ella ja toinen hevonen erkanivat kärjestä ja pian maaliviiva läheni.
"Nyt vain anna kaikkesi, rakas!" kannustin tammaa. Ella sai pienen etumatkan ja pääsi ensimmäisenä maaliin. Korvissani vain kaikui voittajahevosen ja ohjastajan nimi.
Ella oli voittanut toisen loimensa. Tätä minun oli vaikea uskoa. Se oli voittanut kaksi kertaa peräkkäin ja vielä ne kaksi päivää olivat peräkkäin. Tamma sai paljon haleja ja kehuja trailerin luona.
"Meinaatko pian jäädä eläkkeelle, kun vuokrapaikkarahat olet tienannut?" nauroin sille.
Riisuin tamman varusteista ja vein sen kävelylle.
"Saako liittyä seuraan?" kuulin möreän äänen sanovan takani.
"Senkus -", hymyilin, "- mihin Merja jäi?"
"Sen piti mennä lämmittelemään yhtä hevosta", Mikael vastasi. "Sulla on kunnolla valmennettu hevonen", hän lisäsi.
"Kiitos, kyllä määkin oon ylpeä siitä. Ehkä se vihjaa jotain, kun on rahoja alkanut tienaamaan. Jos pitäisi pistää lookki uudestaan", naurahdin.
Juttelimme pitkään yhdessä ja lopulta totesimme, että kumpienkin piti lähteä hyvästellen toisemme. Olin unohtanut kysyä mieheltä, tulisiko hän huomennakin. Toivoin hartaasti, että hän tulisi.
22.06.2015 Toiset ravit takana ja toinen voitto kotiin, kirjoittanut Nicky
Aamulla meidän matkamme alkoi kohti Duán Stablea. Olin tarkastanut kolmeen kertaan, että kaikki tavarat olisivat mukana, mitä siellä tarvitsisimme. Juuri kun olin ajamassa traileri perässä pois Trullinummen pihasta, huomasin, että Ellan kärryt vielä olivat normaalilla paikallaan. Nauroin itselleni hetken hiljaa. Minä meinasin lähteä ravikilpailuihin ilman ravikärryjä. Ei muuta kuin kärryt äkkiä trailereihin kiinni ja matkaan.
Duán Stablessa oli paljon ihmisiä ja hevosia. Toivoin, että muistin tehdä kaiken tarvittavan ja kävin kaiken kolmen kertaa mielessäni läpi.
"Moi!" kuulin huudon takaani.
Käännyin ympäri ja näin vanhan kaverini, Merjan, tulevan minua kohti. Halasimme ja hymyilimme pitkään.
"Hetki piti kattoo, että kuka ihme sää oot. En olisi uskonut, että sää päädyt Australiasta Suomeen ja vielä ravikilpailuihin. Päätit palata takaisin näihin porukoihin", Merja virnisti.
"Mun piti tulla Suomeen lomalle vaan kesän ajaksi, mutta sitten näinkin myynti-ilmoituksen tälläisestä, enkä voinut olla ostamatta. Tiedäthän mut", naurahdin.
"Komeaan tammaan oot silmäsi iskenyt. Onko hyvä juoksija?" Merja kysyi ihaillen.
"Pian se nähdään. Ohjastajasta en niin tiedä, kun meinasin unohtaa kärrytkin kotiin", vastasin.
"Pianhan sekin nähdään. Muista vain kiinnittää kärryt kiinni siloihin, niin pysyt kyydissä. Pian sää mukaan pääset takaisin tähän maailmaan", Merja nauroi ja jatkoi matkaansa.
Tarkistin vielä Ellan vielä viiteen kertaan ennen kuin lähdin lämmittelemään radalle sen kanssa. Kun etenimme rauhallisessa ravissa radan reunalla, ohitsemme kiisi ohjastaja innostaen ravuriaan kovempaan vauhtiin ja eikös Ella innostunut kilpailemaan toisen ravurin kanssa. Alussa hillitsin tamman menoa, mutta kun olimme suoralla, annoin se puksuttaa toisen ravurin perään. Huomasin toisen ravurin olevan peitsari, sillä ero sen ja Ellan välissä kasvoi huimaa vauhtia. Kun innostin sitä vielä hieman lisää kovempaan vauhtiin, Ella hieman turhautui ja heitti laukaksi. Se pidätti minun käskystäni ja jatkoimme rauhallisessa ravissa säästäen voimia itse virallista kilpailua varten.
"Ei hullumpi ravuri", yksi ohjastaja hymyili minulle portin luona.
Tajusin hänen olleen sen peitsarin ohjastaja. "Kiitos", hymyilin takaisin.
Annoin Ellan vielä hetken levätä, kunnes kuulutettiin 7. lähdön 2. ryhmän hevosia radalle. Ellan korvat liikkuivat ympäriinsä ja se kuunteli ympärillä olevaa hälinää. Radalla se melkein tärisi innoissaan ja suuntasi katseensa koko ajan suoraa kohti. Kiersimme volttia ja odotin vain lähtömerkkiä mielessäni. Merkki tuli ja hevoset lähtivät suoraa kiitoa eteenpäin. Jäimme Ellan kanssa kärjestä jälkeen. Katsoin vain, kuinka kärkihevoset juoksivat askel askeleelta kauemmaksi. Hoputin tammaa ja rukoilin, että se ei innostuisi laukkaamaan tällä kertaa. Ellakin tuntui ymmärtävän, että nyt ei leikitty. Sen askelissa oli määrätietoisuutta ja tempoa, kun se yritti juosta kärkeä kiinni.
Tultiin seuraavaan kaarteeseen ja annoin Ellalle lisää vauhtia, kun se meinasi hidastaa. Selvisimme kaarteesta ja ohitimme yhden kärjen hevosista, joka oli alkanut laukkaamaan. Ella löysi itsestään lisää vaihteita itsestään ja lisäsi vauhtia. Aloin kannustaa tammaa ja hymyilin leveästi. Saimme kuin saimmekin kärkeä koko ajan enemmän kiinni. Pian huomasin, että tultiin viimeiselle suoralle ja Ella juoksi kärkihevosten vierellä. Kannustin sitä hieman enemmän ja Ella harppasi muutaman suuren askeleen. Kaijuttimissa vain kaikui: "7. lähdön 2. ryhmän voittaja on Blaze of Enchantment, ohjastajana Nicky Crampton!" Ajoin Ellan jonkinlaisessa koomassa loimen hakupaikalle. Minulta kysyttiin, että mistä olin löytänyt tuollaisen yllättäjähevosen ja miltä itse tuntui olla uusi ravimaailmassa ja päästä nopeasti voittajan paikalle. Sönkkäsin mikkiin jotain ja sanoin jotain hauskaakin, koska yleisö nauroi.
Kun ajoin Ellaa trailerin luo, sain onnitteluita samassa lähdössä ohjastaneille ja muilta ravi-ihmisiltä.
"Se oli mahtavaa!" Merja nauroi ja hyppäsi kaulaani.
"Onneksi olkoon vain!" hänen mukanaan tullut mies virnisti.
Katsoin miestä hetken hämilläni, sillä huomasin hänen olevan taas se sama peitsarin ohjastaja. Merjakin huomasi hämmennykseni ja korjasi tilanteen: "Nicky, tässä on Mikael Lahti. Hän on minun kanssani töissä samalla tallilla ja Mikael, tässä on Nicky Crampton, minun vanha kaverini."
Kättelin Mikaelia ja katsoin pitkään hänen tummanruskeisiin silmiinsä.
"Näemmehän vielä huomenna?" Merja kysyi minulta ja nyökkäsin naiselle.
Nämä olivat meidän toiset yhteiset ravimme ja Ella kiskoi jo voiton kotiin. Katsoin voittorahoja ja laskin ne.
"1200€!" nauroin. "Nyt oletkin maksanut ainakin kolmen kuukauden tallivuokrasi!" Halasin Ellaa, joka hörähti tyytyväisenä.
20.06.2015 Uusi omistaja, uudet maisemat, kirjoittanut Nicky
Olin ehkä hevosta ostaessani tehnyt pienen virheen - olin hommannut hevosen ensin ja sitten vasta ruvennut etsimään tallipaikkaa. Onneksi Ella oli saanut viettää pari päivää tutun laitumella. Pian löysinkin läheltä tulevaa vuokra-asuntoani tallin, Trullinummen, josta sainkin nopeasti vastauksen, että saisin raahata ravurini sinne.
Joten nyt olin matkalla traileri perässä ja hevonen kyydissä kohti Trullinummea. Ella ilmoitti paukkeellaan, että sitä ei voisi kiinnostaa seistä paikallaan ahtaassa kopissa, joka heilui Taksvärkin tiellä. Toivoin sisimmässäni, että olin kääntynyt oikealle tielle, sillä intoa puhkuen halusin jo nähdä tuon tallin ja saada oman hevoseni pois kärrystä kirmaamaan vapaana. Pian edessä pilkotti valkoinen rakennus, jota arvelin talliksi. Käännyin tieltä suoraan tallin pihaan ja nousin autostani ulos ihmettelemään ja toivoin, että joku tulisi pelastamaan minut. Joku kuuli rukoukseni ja tallista saapasteli pihaan punamustahiuksinen nainen.
"Hei! Oliks sää Nicky?" nainen hymyili.
"Joo, oon", vastasin hymyyn.
"Joo, mää oon Tinu. Mehän puhuttiinkin eilen puhelimessä", Tinu virnisti.
Kysyin, minne voisin ajaa auton ja Tinu opasti minua ajamaan hieman syrjempään kentän laidalle.
Pysäytin auton ja Tinu auttoi minua ensin ottamaan kärryt pois ja sitten laskemaan rampin alas. Talutin Ellan ulos autosta, joka hirnahti äänekkäästi ja katsoi levottomasti ympärilleen. Tinu näytti minulle tarhan, johon voisin viedä tamman. Taluttaessani Ellaa tarhaan se tanssahteli ympäriinsä ja piti pään korkealla sieraimet levällään. Tarhaan päästyään tamma veti tarhan ympäri oman kunniakierroksen ja alkoi tähyillä muiden tarhojen asukkeja.
Tinu esitteli minulle tallialuetta sekä tallia ja kertoi minulle, mistä löydän hänet, jos minulle tulee ongelmia. Kärryt oli viety niille osoitetuille paikoille ja aloin raahata Ellan muita tavaroita talliin sisään. Ellalle oli annettu nurkkakarsina, mikä saattoi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tunnin tavaroita raahattuani ja järjesteltyäni kaikki alkoi olla kunnossa. Kävin sanomassa Tinulle moikat ja että minun pitäisi lähteä muuttamaan tavaroita vielä vuokra-asunnolleni. Hyvästelin vielä Ellan ja ihailin hetken punarautiasta tammaa. Se kaunokainen oli tosiaan minun ja nyt meidän yhteiset seikkailumme vasta kunnolla alkaisivat.