Euroopan parlamentti päätti 5. heinäkuuta 2000 pitämässään istunnossa työjärjestyksen 150 artiklan 2 kohdan mukaisesti Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan perustamisesta ja valiokunnalle asetettavasta tehtävästä, joka on määritelty perustelujen 1 luvun 1.3 kappaleessa. Väliaikainen valiokunta nimitti 6. heinäkuuta 2000 pidetyssä järjestäytymiskokouksessa tehtävänsä hoitamiseksi esittelijäksi Gerhard Schmidin.

Valiokunta käsitteli kertomusluonnosta 29. toukokuuta, 20. kesäkuuta ja 3. heinäkuuta 2001 pitämissään kokouksissa.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 27 puolesta, 5 vastaan ja 2 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Coelho (puheenjohtaja), Elly Plooij-van Gorsel (varapuheenjohtaja), Neil MacCormick (varapuheenjohtaja), Giuseppe Di Lello Finuoli (varapuheenjohtaja), Gerhard Schmid (esittelijä), Mary Elizabeth Banotti, Bastiaan Belder, Maria Berger, Charlotte Cederschiöld, Gérard M.J. Deprez, Giorgos Dimitrakopoulos, Robert J.E. Evans, Colette Flesch, Pernille Frahm, Anna Karamanou, Eva Klamt, Alain Krivine, Torben Lund, Erika Mann, Jean-Charles Marchiani, Hugues Martin, Patricia McKenna, William Francis Newton Dunn (Jorge Salvador Hernández Mollarin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Reino Paasilinna, Bernd Posselt (Hubert Pirkerin puolesta), Jacques Santkin (Catherine Lalumièren puolesta), Ilka Schröder, Gary Titley (Ozan Ceyhunin puolesta), Maurizio Turco, Gianni Vattimo, W.G. van Velzen, Christian Ulrik von Boetticher, Jan Marinus Wiersma ja Christos Zacharakis (Enrico Ferrin puolesta).

Vähemmistöön jäänyt mielipide ja liitteet julkaistaan erikseen (A5-0264/2001 – Osa 2).

Kertomus jätettiin käsiteltäväksi 11. heinäkuuta 2001.

Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana kertomusta käsitellään.

Euroopan parlamentin päätöslauselma yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolosta (2001/2098(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2000 tekemänsä päätöksen Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta ja sille asetetusta tehtävästä(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen, jonka tarkoituksena on erittäin kilpailukykyisten yhteismarkkinoiden perustaminen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 ja 12 artiklan, joiden mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia lujittamaan ja kehittämään keskinäistä poliittista yhteisvastuullisuuttaan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 6 artiklan 2 kohdan, johon on kirjattu EU:n velvollisuus pitää arvossa perusoikeuksia, ja sen V osaston, jossa on määräyksiä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 12 artiklan,

–   ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan, jonka 7 artiklassa määrätään oikeudesta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja annetaan nimenomaisia määräyksiä viestien kunnioittamisesta ja jonka 8 artikla suojaa henkilökohtaisia tietoja,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, erityisesti sen 8 artiklan, joka koskee yksityiselämän suojaamista ja kirjesalaisuutta, sekä lukuisat muut kansainväliset sopimukset, joissa määrätään yksityiselämän suojaamisesta,

–   ottaa huomioon Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan järjestämät lukuisat kuulemistilaisuudet ja kokoukset eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja erityisesti julkisen ja yksityisen televiestintä- ja tietosuoja-alan edustajien kanssa sekä tiedustelupalveluiden henkilöstön, toimittajien, alan oikeudellisten asiantuntijoiden, jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenten jne. kanssa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksensä 150 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan kertomuksen (A5-0264/2001),

Yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolo

A.   ottaa huomioon, ettei enää voida epäillä, että on olemassa maailmanlaajuisesti toimiva viestintäsieppausjärjestelmä, jonka toimintaan osallistuvat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti UKUSA-sopimuksen puitteissa; pitää käytettävissä olevien viitteiden ja hyvin erilaisilta tahoilta, myös yhdysvaltalaisista lähteistä, saatujen samansuuntaisten lausuntojen perusteella oletettavana, että järjestelmästä tai sen osista on ainakin jonkin aikaa käytetty Echelon-peitenimeä,

B.   toteaa, että järjestelmän tarkoituksena on epäilemättä ainakin yksityisen ja kaupallisen viestinnän sieppaaminen eikä sotilaallisen viestinnän sieppaaminen, mutta kertomuksessa esitetty analyysi on osoittanut, etteivät järjestelmän tekniset valmiudet ole todennäköisesti läheskään niin laajoja kuin tiedotusvälineissä on toisinaan oletettu,

C.   pitää siksi hämmästyttävänä ja jopa huolestuttavana sitä, että monet kuulluista yhteisön vastuuhenkilöistä, etenkin komission jäsenet, ovat ilmoittaneet, etteivät he ole tietoisia tästä ilmiöstä,

Sieppausjärjestelmän rajat

D.   ottaa huomioon, että järjestelmä perustuu erityisesti satelliittiviestinnän maailmanlaajuiseen sieppaukseen mutta alueilla, joilla viestintää on paljon, vain hyvin pieni osa viestinnästä kulkee satelliittien kautta eikä suurinta osaa viestinnästä näin ollen voida siepata maa-asemien avulla vaan ainoastaan kaapeleita ja radioyhteyksiä salakuuntelemalla, mikä – kuten kertomukseen sisällytetyt tutkimukset ovat osoittaneet – on mahdollista vain hyvin tiukoissa rajoissa; ottaa huomioon, että siepatun viestinnän lopulliseen analysointiin tarvittavan henkilöstön määrä asettaa myös rajoituksia ja UKUSA-valtioilla on siten pääsy vain hyvin pieneen osaan kaapeli- ja radioyhteyksiin perustuvasta viestinnästä ja ne voivat käyttää hyväksi ainoastaan vielä pienempää osaa viestinnästä, ja ottaa lisäksi huomioon, että riippumatta siitä, kuinka paljon resursseja ja kapasiteettia viestinnän sieppaamiseen on käytettävissä, viestinnän valtava määrä tekee kaiken viestinnän perinpohjaisesta ja yksityiskohtaisesta valvonnasta käytännössä mahdotonta,

Muiden sieppausjärjestelmien olemassaolon mahdollisuus

E.   ottaa huomioon, että viestinnän sieppaaminen on tiedustelupalvelujen yleisesti käyttämä vakoilukeino ja myös muut valtiot voisivat pitää yllä vastaavanlaista järjestelmää, jos niillä on siihen riittävät taloudelliset ja maantieteelliset mahdollisuudet; katsoo Ranskan olevan ainoa EU:n jäsenvaltio, joka – merentakaisten alueidensa ansiosta – pystyisi maantieteellisesti ja teknisesti käyttämään itsenäisesti maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää, ja lisäksi sillä on tähän tarvittava tekninen ja organisatorinen infrastruktuuri; ottaa myös huomioon runsaat todisteet siitä, että Venäjä todennäköisesti pitää yllä vastaavaa järjestelmää,

Yhteensopivuus EU:n oikeuden kanssa

F.   ottaa huomioon, että arvioitaessa Echelonin kaltaisen järjestelmän yhteensopivuutta EU:n oikeuden kanssa on erotettava kaksi asiaa: jos järjestelmää käytetään vain tiedustelupalvelutarkoituksiin, ristiriitaa EU:n oikeuden kanssa ei ole, koska valtion turvallisuutta palvelevat toiminnot eivät kuulu EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, vaan ne kuuluisivat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston (YUTP) alaan, mutta se ei toistaiseksi sisällä asiaa koskevia säädöksiä, joten kosketuskohdat puuttuvat; katsoo, että jos järjestelmää sen sijaan käytetään kilpailuvakoiluun, se on ristiriidassa jäsenvaltioiden välisen lojaliteettiperiaatteen sekä yhteismarkkinoiden ja vapaan kilpailun periaatteen kanssa; katsoo tällaiseen järjestelmään osallistuvan jäsenvaltion siksi rikkovan EY:n oikeutta,

G.   panee merkille neuvoston 30. maaliskuuta 2000 pidetyssä täysistunnossa esittämän lausunnon, jonka mukaan se "ei voi hyväksyä sitä, että kehitteillä tai jo toiminnassa on sellainen puheluiden ja elektronisten viestien sieppausjärjestelmä, joka ei kunnioita jäsenvaltioiden oikeussäännöksiä ja loukkaa yksilön ihmisarvon turvaamiseksi laadittuja perusperiaatteita",

Tiedustelupalvelun harjoittaman viestinnän kuuntelun yhdenmukaisuus yksityisyyttä koskevan perusoikeuden kanssa (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla)

H.   on tietoinen siitä, että kaikenlainen viestinnän kuuntelu merkitsee voimakasta puuttumista ihmisen yksityisyyteen ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksityisyyttä suojaavassa 8 artiklassa sallitaan yksityisyyteen puuttuminen ainoastaan kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, jos säännökset on kirjattu kansalliseen lainsäädäntöön ja ne ovat yleisesti saatavilla ja jos niissä säädetään, missä oloissa ja millä ehdoilla valtiovalta saa toteuttaa kyseisiä toimia; ottaa huomioon, että yksityisyyteen puuttumisessa on lisäksi noudatettava suhteellisuutta ja siihen liittyvät hyötynäkökohdat on näin ollen arvioitava eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riitä, että toimenpiteet olisivat yksinkertaisesti hyödyllisiä tai toivottavia,

I.   ottaa huomioon, että tiedustelupalvelujärjestelmä, jolla siepattaisiin satunnaisesti ja jatkuvasti kaikkea viestintää, olisi vastoin oikeasuhteisuusperiaatetta eikä se olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen; Euroopan ihmisoikeussopimusta rikottaisiin myös siinä tapauksessa, että viestinnän kuuntelua säätelevällä säädöksellä ei ole oikeusperustaa, se ei ole yleisesti saatavilla tai se on muotoiltu niin, ettei sen kansalaisille aiheuttamia seurauksia voida ennakoida, tai jos toimet olisivat suhteettomia; ottaa huomioon, että säännökset, joiden mukaan amerikkalaiset tiedustelupalvelut toimivat ulkomailla, ovat suurimmaksi osaksi salaisia, joten suhteellisuusperiaatteen toteutuminen on vähintäänkin kyseenalaista ja on todennäköistä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamia oikeussuojan saatavuuden ja vaikutusten ennakoitavuuden periaatteita rikotaan,

J.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät voi välttää Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia velvoitteita sallimalla alueellaan toimivat muiden valtioiden tiedustelupalvelut, joita eivät koske yhtä ankarat määräykset, sillä muuten laillisuusperiaate ja sen osa-alueet oikeussuojan saatavuus ja ennakoitavuus menettävät merkityksensä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sisältö vesittyy,

K.   ottaa huomioon, että tiedustelupalvelujen lainmukaisen toiminnan yhteensovittaminen perusoikeuksien kanssa vaatii lisäksi riittäviä valvontajärjestelmiä vastapainoksi vaaralle, joka aiheutuu hallinnon osan salaisesta toiminnasta; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimenomaan korostanut tiedustelupalvelujen toiminnan tehokkaan valvontajärjestelmän merkitystä ja siksi tuntuu arveluttavalta, ettei kaikissa jäsenvaltioissa ole omia tiedustelupalvelujen parlamentaarisia valvontaelimiä,

Onko Euroopan unionin kansalaisilla riittävä suoja tiedustelupalvelujen toimintaa vastaan?

L.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansalaisten suoja riippuu yksittäisten jäsenvaltioiden oikeudellisesta tilanteesta, joka kuitenkin vaihtelee suuresti – kaikissa jäsenvaltioissa ei jopa ole lainkaan parlamentaarisia valvontaelimiä –, joten voidaan tuskin puhua riittävästä suojasta; ottaa huomioon, että Euroopan kansalaisten perustavan edun mukaista on, että kansallisissa parlamenteissa on virallisesti organisoitu valvontavaliokunta, joka seuraa ja valvoo tiedustelupalvelujen toimintaa; katsoo, että sielläkin, missä valvontaelimiä on, niillä on suuri houkutus huolehtia enemmän kotimaantiedustelupalvelujen kuin ulkomaantiedustelupalvelujen toiminnasta, koska yleensä vain ensin mainitut koskevat omia kansalaisia; katsoo, että kuuntelumenetelmien suhteellisuutta voitaisiin edistää velvoittamalla tiedustelupalvelut ilmoittamaan jälkikäteen, esimerkiksi viiden vuoden kuluttua sieppauksesta, kansalaiselle, jonka viestintää on siepattu,

M.   katsoo, ettei satelliittiviestinnän vastaanottoasemia voida niiden koon takia rakentaa valtion alueelle ilman sen suostumusta,

N.   on tietoinen siitä, että jos tiedustelupalvelujen YUTP:n tai oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön mukainen yhteistyö toteutuu, toimielinten on luotava riittävät Euroopan kansalaisia suojaavat määräykset,

Talousvakoilu

O.   on tietoinen, että ulkomaantiedustelupalvelujen yhtenä tehtävänä on kerätä taloudellisia tietoja, jotka koskevat esimerkiksi alakohtaista kehitystä, raaka-ainemarkkinoiden kehitystä, kauppasaartojen noudattamista, kaksikäyttötuotteiden toimitussääntöjen noudattamista jne. ja että tämän takia kyseiset yritykset joutuvat usein seurannan kohteiksi,

P.   panee merkille, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu seuraa yleisten taloudellisten seikkojen lisäksi yksityiskohtaisesti myös yritysten viestintää etenkin tarjousmenettelyjen yhteydessä perustellen tätä lahjontayritysten torjumisella; katsoo, että yksityiskohtaisessa salakuuntelussa riskinä on, ettei tietoja käytetä lahjonnan vastustamiseen vaan kilpailijoiden vakoilemiseen, vaikka Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta kiistävätkin kilpailijoiden vakoilemisen; Yhdysvaltain ulkomaankauppaministeriön Advocacy Center -keskuksen rooli ei ole vieläkään täysin selvä, ja sen kanssa sovittu keskustelu asian selvittämiseksi peruttiin,

Q.   panee merkille, että OECD:ssä tehtiin vuonna 1997 virkamiesten lahjonnan vastainen sopimus, jonka mukaan lahjonta on kansainvälisesti rangaistavaa; siksi lahjonta ei tässäkään mielessä voi oikeuttaa viestien salakuuntelua yksittäistapauksissa,

R.   katsoo, ettei voida hyväksyä, että tiedustelupalvelut ryhtyvät kilpailuvakoilun välineiksi vakoilemalla ulkomaisia yrityksiä hankkiakseen kilpailuetuja kotimaisille yrityksille, mutta katsoo, ettei monista esitetyistä väitteistä huolimatta ole kyetty todistamaan yhtään tapausta, jossa maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää olisi käytetty tähän tarkoitukseen,

S.   panee merkille, että Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskunnan Yhdysvaltain-vierailun aikana luotettavat lähteet vahvistivat Yhdysvaltain kongressin Brown-raportin, jonka mukaan 5 prosenttia muiden kuin avoimien lähteiden kautta kerätyistä tiedoista käytetään taloudelliseen tiedusteluun; samat lähteet arvioivat, että tiedustelun suorittaman valvonnan avulla Yhdysvaltain teollisuus ansaitsisi jopa 7 miljardia dollaria sopimustenteon yhteydessä,

T.   ottaa huomioon, että yrityksiä koskevat luottamukselliset tiedot pidetään monesti itse yrityksissä, joten kilpailijavakoilussa tietoja saadaan esimerkiksi työntekijöiden tai solutettujen henkilöiden avulla tai entistä useammin tunkeutumalla sisäisiin tietoverkkoihin; ottaa huomioon, että kilpailijavakoilussa viestinnänkuuntelujärjestelmää voidaan käyttää vain silloin, kun luottamukselliset tiedot kulkevat yrityksen ulkopuolelle kaapeleita pitkin tai radioyhteyden (satelliittien) välityksellä ja tätä on sovellettu seuraavassa kolmessa yhteydessä:

U.   katsoo, että riskien ja turvallisuuden tiedostaminen on pk-yrityksissä usein puutteellista ja että teollisuusvakoilun ja viestinnän salakuuntelun vaaroja ei tajuta,

V.   panee merkille, että EU:n toimielimet (poikkeuksena Euroopan keskuspankki, neuvoston ulkosuhteiden pääosasto sekä komission ulkosuhteiden pääosasto) eivät ole aina riittävän tietoisia turvallisuuskysymyksistä, minkä vuoksi tarvitaan edelleen toimia,

Suojautumismahdollisuudet

W.   ottaa huomioon, että yritysten turvallisuus voidaan varmistaa ainoastaan, kun koko työskentely-ympäristö turvataan ja kaikki luottamuksellisten tietojen välittämiseen käytettävät viestintäkanavat suojataan; ottaa huomioon, että Euroopan markkinoilla on riittävästi kohtuuhintaisia salausjärjestelmiä; katsoo, että myös yksityishenkilöitä on neuvottava salaamaan ehdottomasti sähköpostit ja että salaamaton sähköposti on kuin ilman kirjekuorta lähetetty kirje; ottaa huomioon, että Internetissä on melko käyttäjäystävällisiä järjestelmiä, joita saa jopa ilmaiseksi yksityiskäyttöön,

Tiedustelupalvelujen yhteistyö EU:ssa

X.   ottaa huomioon, että EU on sopinut tiedustelupalvelujen tiedonkeruun koordinoinnista osana oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä mutta samalla yhteistyön jatkamisesta muiden alan kumppaneiden kanssa,

Y.   panee merkille, että Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 1999 Helsingissä kehittää entistä tehokkaamman eurooppalaisen sotilaallisen kapasiteetin, jotta kaikki Petersbergin tehtävät voitaisiin toteuttaa YUTP:n tueksi; panee merkille, että Eurooppa-neuvosto päätti lisäksi, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2003 mennessä unionin pitäisi pystyä nopeasti kokoamaan 50 000–60 000 henkilöä käsittävät itsenäiset joukot, joilla on tarvittavat käsky-, valvonta- ja tiedustelurakenteet; katsoo, että ensimmäinen askel kohti tällaista itsenäistä tiedustelua on jo otettu WEU:ssa sekä pysyvässä poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa,

Z.   ottaa huomioon, että EU:ssa toimivien tiedustelupalvelujen yhteistyö vaikuttaa välttämättömältä, koska ensinnäkin yhteinen turvallisuuspolitiikka, johon ei sisällytettäisi tiedustelupalveluja, olisi järjenvastaista ja toiseksi yhteistyöllä saavutettaisiin monia ammatillisia, taloudellisia ja poliittisia etuja; katsoo, että tämä vastaisi lisäksi paremmin ajatusta tasa-arvoisesta kumppanuudesta Yhdysvaltojen kanssa ja voisi sitoa kaikki jäsenvaltiot järjestelmään, joka olisi täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen; ottaa huomioon, että tällöin on luonnollisesti varmistettava, että Euroopan parlamentilla on riittävät oikeudet valvoa yhteistyötä,

AA.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on parhaillaan toteuttamassa asetusta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen julkisesta saatavuudesta muuttamalla työjärjestyksensä määräyksiä arkaluonteisten asiakirjojen saatavuudesta,

Kansalaisten ja yritysten suojaamista koskevien kansainvälisten sopimusten tekeminen ja muuttaminen

1.   vahvistaa väliaikaisen valiokunnan keräämien tietojen pohjalta, että maailmanlaajuisen viestinnän sieppausjärjestelmän, jonka toimintaan osallistuvat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti UKUSA-sopimuksen alaisuudessa, olemassaolosta ei ole enää epäilystä;

2.   kehottaa Euroopan neuvoston pääsihteeriä toimittamaan ministerikomitealle ehdotuksen, jolla suojellaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattua yksityiselämän suojaa ottaen huomioon nykyaikaiset viestintämenetelmät ja kuuntelumahdollisuudet lisäpöytäkirjan avulla tai tietosuojasta tehdyn yleissopimuksen määräyksiä tarkistettaessa, edellyttäen että tämä ei heikennä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kehittämän oikeussuojan tasoa tai vähennä uuteen kehitykseen mukautumisen edellyttämää joustavuutta;

3.   pyytää jäsenvaltioita, joiden tiedustelupalvelujen sieppausoikeuksia säätelevät lait sisältävät yksityisyyden suojaan liittyvää syrjintää, turvaamaan kaikille Euroopan kansalaisille samat yksityiselämän suojaa ja kirjesalaisuutta koskevat oikeudelliset takuut;

4.   kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita luomaan eurooppalaisen foorumin, joka koostuu sellaisten kansallisten elinten edustajista, jotka valvovat, miten jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia ja kansalaisten oikeuksia, ja seuraavat, miten tiedustelupalveluja koskevat kansalliset lainsäädännöt vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimusta ja EU:n perusoikeuskirjaa; foorumi tarkistaisi kirje- ja viestintäsalaisuuden takaamista koskevia sääntöjä, ja sopisi lisäksi jäsenvaltioille esitettävästä suosituksesta, joka koskee sellaisten menettelysääntöjen laatimista, jotka takaavat kaikille Euroopan kansalaisille jäsenvaltioiden koko alueella yksityiselämän suojan, sellaisena kuin se on määriteltynä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa; lisäksi ne takaavat, että tiedustelupalvelut noudattavat toiminnassaan perusoikeuksia ja tämän kertomuksen 8 luvussa, erityisesti 8.3.4. kappaleessa olevia, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johdettuja ehtoja;

5.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään Euroopan perusoikeuskirja seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa niin, että se on sitovaa oikeutta, johon voidaan hakea muutosta; näin voidaan parantaa perusoikeuksien suojaa ja etenkin yksityiselämän suojaa;

6.   pyytää Euroopan neuvoston jäsenvaltioita tekemään lisäpöytäkirjan, jossa mahdollistetaan Euroopan yhteisöjen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, tai harkitsemaan muita toimenpiteitä, joilla voidaan ratkaista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön väliset ristiriidat;

7.   kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan perusoikeuskirjaan koottuja perusoikeuksia omien valtuuksiensa ja toimintansa yhteydessä;

8.   kehottaa YK:n pääsihteeriä pyytämään asiasta vastaavaa toimikuntaa esittämään ehdotuksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yksityiselämän suojaa koskevan 17 artiklan mukauttamiseksi teknisiin uudistuksiin;

9.   pitää tarpeellisena, että neuvotellaan ja allekirjoitetaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen yleissopimus, jonka mukaan kumpikin osapuoli soveltaa kansalaisten yksityisyyden suojelun ja yritysviestinnän luottamuksellisuuden yhteydessä toisen osapuolen kansalaisiin ja yrityksiin samoja määräyksiä kuin omiin kansalaisiinsa ja yrityksiinsä;

10.   kehottaa Yhdysvaltoja allekirjoittamaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jotta yleissopimuksella perustettu ihmisoikeuskomitea voi ottaa käsiteltäväksi Yhdysvaltoja vastaan nostettuja yksittäisten henkilöiden valituksia sopimuksen rikkomisesta; pyytää alalla toimivia amerikkalaisia kansalaisjärjestöjä, erityisesti ACLU:a (American Civil Liberties Union) ja EPIC:iä (Electronic Privacy Information Center) painostamaan Yhdysvaltojen hallitusta asiassa;

Kansalliset lainsäädäntötoimet kansalaisten ja yritysten suojaamiseksi

11.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarkastelemaan ja tarvittaessa muuttamaan omaa tiedustelupalveluja koskevaa lainsäädäntöään varmistaakseen, että se on yhteensopivaa perusoikeuksien kanssa sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ne määrittävät;

12.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sitovat välineet, jotka takaavat fyysisten ja oikeushenkilöiden tehokkaan suojelun kaikenlaiselta viestinnän laittomalta sieppaukselta;

13.   kehottaa jäsenvaltiota pyrkimään yhteiseen suojan tasoon tiedustelupalvelujen toimintoihin nähden ja laatimaan tätä varten (4 kohdassa mainitut) menettelysäännöt, jotka perustuvat jäsenvaltioissa sovellettavaan parhaimpaan suojaan, koska ulkomaantiedustelupalvelun kohteena olevat kansalaiset ovat tavallisesti muiden valtioiden ja siten myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisia;

14.   kehottaa jäsenvaltioita neuvottelemaan Yhdysvaltain kanssa menettelysäännöistä, jotka vastaavat EU:n menettelysääntöjä;

15.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, takaamaan tiedustelupalveluidensa riittävän parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan;

16.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita perustamaan nopeasti itsenäisen eurooppalaisen tiedustelun ja muun Euroopan tasolla tapahtuvan yhteisen ja koordinoidun tiedustelutoiminnan demokraattisen seuranta- ja valvontajärjestelmän; ehdottaa, että Euroopan parlamentilla olisi tärkeä asema tässä seuranta- ja valvontajärjestelmässä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään sieppaus- ja viestintävalmiutensa ETPP:n tehokkuuden vahvistamiseksi tiedustelussa sekä terrorismin, ydinaseiden leviämisen ja kansainvälisen huumekaupan torjunnassa niin, että kansalaisten yksityiselämää suojaavat määräykset sekä yritysten välisen viestinnän luottamuksellisuus otetaan huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission valvonnassa;

18.   vaatii jäsenvaltioita tekemään kolmansien maiden kanssa EU:n kansalaisten yksityiselämän suojelua tehostavan sopimuksen, joka velvoittaisi kaikki siihen osallistuvat valtiot ilmoittamaan toiselle sopimusvaltiolle aikeistaan harjoittaa kuuntelua tämän alueella;

Erityiset oikeustoimet talousvakoilun torjumiseksi

19.   kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan, missä määrin talousvakoilua ja lahjontaa, jonka tarkoituksena on sopimusten hankkiminen, voitaisiin torjua yhteisön ja kansainvälisen oikeuden säännöksin, ja erityisesti, voitaisiinko WTO:ssa saada aikaan säännöt, joissa otetaan huomioon tällaisen toiminnan kilpailua vääristävä vaikutus siten, että tällaiset sopimukset todetaan mitättömiksi; kehottaa Yhdysvaltoja, Australiaa, Uutta-Seelantia ja Kanadaa liittymään näihin aloitteisiin;

20.   kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään EY:n perustamissopimukseen lausekkeen, jonka mukaan ne pidättyvät toisiinsa kohdistuvasta suorasta tai epäsuorasta talousvakoilusta, joka tapahtuu jäsenvaltioiden alueella toimimaan kykenevän ulkomaisen kapasiteetin turvin, kieltävät kaikkia ulkovaltoja suorittamasta vakoilua EU:n jäsenvaltioiden maaperällä ja noudattavat näin EY:n perustamissopimuksen henkeä ja määräyksiä;

21.   kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan selvän ja sitovan välineen avulla siihen, että ne pidättyvät talousvakoilusta, ja osoittamaan siten, että ne toimivat EY:n perustamissopimuksen hengen ja määräysten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita siirtämään tämän sitovan periaatteen tiedustelupalveluja koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön;

22.   kehottaa jäsenvaltioita ja Yhdysvaltain hallitusta aloittamaan Yhdysvaltain ja EU:n välistä tiedustelutoimintaa koskevan vuoropuhelun;

Toimet, jotka koskevat lainsäädännön soveltamista ja sen valvontaa

23.   vetoaa kansallisiin parlamentteihin, joilla ei vielä ole omaa tiedustelupalveluja valvovaa parlamentaarista valvontaelintä, jotta ne perustaisivat sellaisen;

24.   pyytää tiedustelupalvelujen kansallisia valvontavaliokuntia korostamaan voimakkaasti yksityisyyden suojaa käyttäessään niille myönnettyjä valvontavaltuuksia riippumatta siitä, onko kysymys omien kansalaisten, muiden EU:n kansalaisten vai yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisten valvonnasta;

25.   kehottaa jäsenvaltiota varmistamaan, että tiedustelujärjestelmiä ei käytetä väärin kilpailuun liittyvien tietojen keräämiseksi, koska se olisi vastoin jäsenvaltioiden lojaaliusvelvoitetta ja vapaaseen kilpailuun perustuvien yhteismarkkinoiden periaatetta;

26.   vetoaa Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jotta ne salliessaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen edelleen kuunnella viestintää alueillaan asettavat ehdoksi sen, että kyseiset toiminnot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia, ts. että ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, niiden oikeusperusta on tiedossa, niiden vaikutukset yksittäisiin ihmisiin ovat nähtävissä ja että niitä valvotaan tehokkaasti, koska nämä jäsenvaltiot vastaavat siitä, että tiedustelupalvelujen niiden alueella toteuttama virallisesti hyväksytty tai hiljaisesti suvaittu toiminta on ihmisoikeuksien mukaista;

Toimet kansalaisten ja yritysten omaehtoisen suojelun edistämiseksi

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ilmoittamaan kansalaisilleen ja yritykselleen siitä, että näiden kansainvälistä viestintää voidaan tietyissä olosuhteissa siepata; vaatii, että näihin tietoihin liittyy käytännön apua kattavien suojatoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa tietotekniikan turvallisuus mukaan lukien;

28.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan tietoyhteiskunnan tehokkaan ja aktiivisen turvallisuuspolitiikan; vaatii että tämän politiikan yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota nykyaikaisten viestintäjärjestelmien kaikkien käyttäjien parempaan valistamiseen luottamuksellisten viestien salaamisesta; vaatii lisäksi perustamaan Euroopan laajuisen ja koordinoidun toimistoverkon, joka pystyy antamaan käytännön apua kattavien suojelustrategioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa;

29.   pyytää komissiota ja jäsenvaltiota laatimaan sopivia toimia eurooppalaisen salaustekniikan ja -ohjelmien edistämiseksi, kehittämiseksi ja valmistamiseksi sekä ennen kaikkea tukemaan hankkeita, jotka tähtäävät sellaisten käyttäjäystävällisten salausohjelmien kehittämiseen, joiden lähdekoodi on julkinen;

30.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ohjelmistohankkeita, joissa ohjelmistojen lähdekoodi julkistetaan (ns. open source -ohjelmistot), sillä vain näin voidaan taata, ettei ohjelmistoihin rakenneta takaportteja;

31.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ohjelmistohankkeita, joissa ohjelmistojen lähdekoodi julkistetaan, sillä vain näin voidaan taata, ettei ohjelmistoihin rakenneta takaportteja (ns. open source -ohjelmistot); kehottaa komissiota määrittämään sähköisten viestien välittämiseen käytettävien ohjelmien turvallisuustason niin, että turvallisuudeltaan heikoimpaan ryhmään sijoitetaan ohjelmat, joiden lähdekoodi ei ole julkinen;

32.   vetoaa unionin toimielimiin ja jäsenvaltioiden julkishallintoihin sähköpostien järjestelmällisen salauksen käyttämiseksi, niin että salauksesta voisi pitkällä aikavälillä tulla normaali käytäntö;

33.   pyytää yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioiden julkisia hallintoelimiä huolehtimaan henkilöstönsä koulutuksesta ja tutustuttamisesta uuteen salaustekniikkaan ja -menetelmiin järjestämällä tarvittavia harjoittelujaksoja ja kursseja;

34.   vaatii kiinnittämään erityistä huomiota ehdokasvaltioiden tilanteeseen; kehottaa tukemaan niitä, jos ne eivät ole teknisesti riittävän itsenäisiä voidakseen toteuttaa tarvittavat turvatoimet;

Muut toimet

35.   vetoaa yrityksiin vakoilun torjumisesta vastaavien yksikköjen kanssa tehtävän yhteistyön lujittamiseksi, erityisesti ulkopuolisten talousvakoiluun tähtäävien hyökkäysten ilmoittamiseksi viranomaisille, jotta yksikköjen tehokkuutta voitaisiin parantaa;

36.   kehottaa komissiota teettämään turvallisuutta koskevan analyysin, josta ilmenevät suojelutarpeet, ja kehottaa sitä antamaan tehtäväksi suojausmenetelmien määrittämisen;

37.   vaatii komissiota saattamaan salausjärjestelmänsä ajan tasalle, koska sen nykyaikaistaminen on kipeästi tarpeen; vaatii budjettivallan käyttäjiä (neuvostoa ja parlamenttia) antamaan käyttöön tähän tarvittavat varat;

38.   kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa laatimaan valiokunta-aloitteisen mietinnön, joka käsittelee EU:n toimielinten turvallisuutta ja niiden salaisten tietojen suojaa;

39.   vaatii komissiota toteuttamaan tietosuojan omissa tietojenkäsittelytoiminnoissaan ja tehostamaan salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen salausta;

40.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tutkimuksen kuudennen puiteohjelman yhteydessä salaukseen ja sen purkuun liittyvään uuteen tekniikkaan;

41.   kehottaa valtioita, jotka ovat joutuneet valtiontuista tai vakoilun taloudellisesta väärinkäytöstä aiheutuvan kilpailun vääristymisen takia epäedulliseen asemaan, ilmoittamaan asiasta toimien alkuperävaltion viranomaisille ja valvontaelimille, jotta kilpailua vääristävät toimet saataisiin loppumaan;

42.   kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, jolla pyritään läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja jäsenvaltioiden kanssa perustamaan neuvontakeskusten Euroopan laajuinen ja koordinoitu verkko etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaisia keskuksia ei vielä ole; verkko käsittelee yritysten tietojen turvaamiseen liittyviä kysymyksiä ja sen tehtäviin kuuluu samalla ongelmasta tiedottaminen ja käytännön apu;

43.   katsoo aiheelliseksi järjestää Euroopan laajuisen konferenssin yksityiselämän suojaamisesta televalvonnalta, jotta eurooppalaisille, yhdysvaltalaisille ja muiden valtioiden kansalaisjärjestöille saadaan foorumi, jossa voidaan keskustella rajat ylittävistä ja kansainvälisistä näkökohdista sekä koordinoida toiminta-aloja ja menettelyjä;

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille ja yleiskokoukselle ja jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden sekä Yhdysvaltain, Australian, Uuden-Seelannin ja Kanadan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 121, 24.4.2001, s. 36.

1.   Johdanto

1.1.   Valiokunnan nimittämisen syy

Euroopan parlamentti päätti 5. heinäkuuta 2000 asettaa Echelon-järjestelmää käsittelevän tilapäisen valiokunnan. Päätöksen syynä oli keskustelu STOA:n(1) teettämästä tutkimuksesta, joka käsitteli niin sanottua Echelon-järjestelmää(2) ja jonka laatija Duncan Campbell oli esitellyt kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kuulemisen yhteydessä. Kuulemisen aiheena oli "Euroopan unioni ja tietosuoja".

1.2.   Molemmissa STOA:n tutkimuksissa esitetyt väitteet maailmanlaajuisesta sieppausjärjestelmästä, jonka peitenimi on Echelon

1.2.1.   STOA:n ensimmäinen kertomus vuodelta 1997

Kertomuksessa, jonka STOA oli teettänyt vuonna 1997 Omega-säätiöllä Euroopan parlamenttia varten ja jonka aiheena oli poliittiseen valvontaan käytettävien tekniikoiden arviointi, kuvattiin myös Echelonia luvussa "viestintätiedusteluun käytettävät kansalliset ja kansainväliset verkostot" Tutkimuksen laatija esitti siinä väitteen, jonka mukaan NSA (Yhdysvaltain kansallinen turvallisuuspalvelu) sieppaa Euroopassa rutiininomaisesti kaiken sähköposti-, puhelin- ja faksiviestinnän.(3) Kertomuksen myötä Echelon tuli kaikkialla Euroopassa tunnetuksi väitettynä maailmanlaajuisena, kaikenkattavana sieppausjärjestelmänä.

1.2.2.   STOA:n kertomukset vuodelta 1999

Lisätietojen saamiseksi kyseisestä aihepiiristä STOA teetti vuonna 1999 viisiosaisen tutkimuksen, joka käsittelee "Tiedustelujärjestelmien sekä taloudellisen tiedon väärinkäytön riskien kehitystä". Duncan Campbellin laatimassa osassa 2/5 keskityttiin nykyisten tiedustelupalvelukapasiteettien ja erityisesti Echelonin(4) työskentelytavan tutkimiseen.

Erityistä ärtymystä aiheutti kertomuksessa esitetty väite, jonka mukaan Echelon ei enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan, itää vastaan puolustautumista, ja sitä käytetään nykyisin talousvakoiluun. Väitteen tueksi kertomuksessa esitetään esimerkkejä väitetystä talousvakoilusta. Erityisesti Airbusin ja Thomson CFS:n väitetään kärsineen siitä. Campbell tukeutui Yhdysvaltain lehdistön artikkeleihin(5).

STOA:n tutkimuksen johdosta Echelonista keskusteltiin lähes kaikissa jäsenvaltioiden parlamenteissa. Ranskassa ja Belgiassa siitä laadittiin jopa mietintöjä.

1.3.   Valiokunnan toimivalta

Asettaessaan määräaikaisen valiokunnan Euroopan parlamentti päätti myös sen toimivallasta(6). Päätöksen mukaan väliaikaisen valiokunnan toimivaltaan kuuluvat seuraavat tehtävät:

"–   tutkia, onko olemassa Echelon-niminen viestintätiedustelujärjestelmä, jonka toimintaa kuvataan STOA:n teettämässä kertomuksessa valvontatekniikan sekä taloudellisen tiedon väärinkäytön riskin kehityksestä

–   arvioida kyseisen järjestelmän yhteensopivuutta yhteisön lainsäädännön kanssa, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan, direktiivien 95/46/EY ja 97/66/EY sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan kanssa ottaen huomioon seuraavat kysymykset:

–   todeta, onko maailmanlaajuinen tietojen sieppaus vaaraksi Euroopan teollisuudelle

–   laatia tarvittaessa ehdotuksia poliittisiksi ja lainsäädäntöä koskeviksi aloitteiksi."

1.4.   Miksi ei tutkintavaliokuntaa?

Euroopan parlamentti päätti asettaa väliaikaisen valiokunnan, koska tutkintavaliokunta voidaan EY:n perustamissopimuksen mukaan (193 artikla) asettaa vain tutkimaan yhteisön oikeuden rikkomuksia ja se voi näin ollen käsitellä vain yhteisön oikeuteen kuuluvia asioita. Sopimuksen V osastoon (YUTP) ja VI osastoon (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) kuuluvat asiat ovat tutkintavaliokunnan toimivallan ulkopuolella. Tämän lisäksi tutkimusvaliokunnan erityiset edustajan nimeämistä ja asiakirjojen saantioikeutta koskevat valtuudet ovat toimielinten välisen päätöksen(7) mukaan voimassa vain, jollei salassapitoa taikka yleistä tai kansallista turvallisuutta koskevista seikoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti muuta johdu. Tämä sulkisi tiedustelupalvelujen edustajien nimeämisen ilman muuta pois. Tutkintavaliokunta ei myöskään voi ulottaa työtään unionin ulkopuolisiin maihin, koska ne eivät luonnollisesti voi rikkoa EU:n lainsäädäntöä. Tutkintavaliokunnan asettaminen olisi siten merkinnyt vain sisällöllistä rajoitusta ilman lisäoikeuksia, ja siksi Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö torjui sen.

1.5.   Työmenetelmä ja työsuunnitelma

Valiokunta valitsi seuraavan toimintatavan toteuttaakseen tehtävänsä täysipainoisesti. Työohjelmassa, jota esittelijä ehdotti ja jonka valiokunta hyväksyi, oli lueteltu seuraavat olennaiset aihekokonaisuudet: 1. Echelonia koskevan tiedon varmistaminen, 2. keskustelut kansallisella parlamentti- ja hallitustasolla, 3. tiedustelupalvelut ja niiden toiminta, 4. viestintäjärjestelmät ja niiden sieppausmahdollisuudet, 5. salaus, 6. talousvakoilu, 7. vakoilun tavoitteet ja suojatoimenpiteet, 8. oikeudelliset olosuhteet ja yksityisyyden suoja sekä 9. EU:n ulkosuhteille aiheutuvat seuraukset. Aiheet käsiteltiin peräkkäin yksittäisissä istunnoissa, ja niiden järjestys määräytyi käytännön näkökohtien perusteella eikä siten kuvaa yksittäisten aihealueiden painotuksia. Yksittäisten istuntojen valmistelun yhteydessä esittelijä tarkasteli ja arvioi järjestelmällisesti käytettävissä olevaa aineistoa. Kokouksiin kutsuttiin kunkin painopistealueen vaatimusten mukaisesti kansallisten hallintoelinten (erityisesti tiedustelupalvelujen) edustajia sekä tiedustelupalvelujen valvontaeliminä toimivien parlamenttien edustajia. Lisäksi kutsuttiin oikeusasioiden sekä viestintä- ja sieppaustekniikan, yritysturvallisuuden ja salaustekniikan asiantuntijoita tieteen ja käytännön työn parista. Kokouksissa kuultiin myös toimittajia, jotka olivat tutkineet kyseistä aihetta. Kokoukset olivat yleensä avoimia, mutta toisinaan ne pidettiin suljetuin ovin, mikäli se vaikutti tiedonsaannin kannalta tarkoituksenmukaiselta. Tämän lisäksi valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä matkustivat yhdessä Lontooseen ja Pariisiin tapaamaan henkilöitä, jotka eri syistä eivät voineet osallistua valiokunnan kokouksiin mutta joiden osallistuminen valiokunnan työhön vaikutti kuitenkin tarkoituksenmukaiselta. Samoista syistä valiokunnan puheenjohtajisto, koordinaattorit ja esittelijä matkustivat Yhdysvaltoihin. Lisäksi esittelijä kävi lukuisia yksittäisiä keskusteluja, joista osa oli luottamuksellisia.

1.6.   Echelon-järjestelmän väitetyt ominaisuudet

Echeloniksi kutsuttu sieppausjärjestelmä eroaa kaikista muista tiedustelupalvelujärjestelmistä. Se on laadultaan aivan omaa luokkaansa kahden ominaisuutensa ansiosta:

Ensinnäkin Echelonin sanotaan pystyvän käytännöllisesti katsoen täydelliseen valvontaan. Erityisesti satelliittivastaanottoasemien ja vakoilusatelliittien avulla sen väitetään pystyvän sieppaamaan kenen tahansa välittämän puhelin-, faksi-, internet- tai sähköpostiviestin, niin että sen sisällöstä päästään selville.

Toisena Echelonin ominaisuutena mainittiin, että järjestelmä toimii maailmanlaajuisesti useiden valtioiden (Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin) yhteistoiminnan ansiosta. Tämä merkitsee etua kansallisiin järjestelmiin verrattuna: Echelon-järjestelmään osallistuvat valtiot (UKUSA-valtiot(8)) voivat antaa sieppauslaitteistonsa toistensa käyttöön, vastata yhteisesti siitä syntyvistä kuluista ja hyödyntää saatuja tietoja yhdessä. Tämä kansainvälinen yhteistoiminta on välttämätöntä erityisesti maailmanlaajuisessa satelliittiviestinnän valvonnassa, koska vain siten voidaan varmistaa, että kansainvälisessä viestinnässä voidaan siepata keskustelun kummankin osapuolen viestit. On selvää, ettei satelliittivastaanottoasemia voida kokonsa vuoksi rakentaa jonkin valtion alueelle ilman sen suostumusta. Useiden eri puolilla maailmaa sijaitsevien valtioiden keskinäinen yhteisymmärrys ja yhteistoiminta on tässä välttämätöntä.

Echelonin kaltaisen järjestelmän yksityisyydelle tai taloudelle aiheuttamat mahdolliset uhat eivät kuitenkaan johdu vain siitä, että kyseessä on erityisen tehokas valvontajärjestelmä, vaan myös siitä, että se toimii jokseenkin lainsäädännön ulottumattomissa. Kansainvälisen viestinnän sieppausjärjestelmä ei yleensä kohdistu oman maan asukkaisiin. Sieppaustoiminnan kohteella ei ulkomaalaisena ole tällöin minkäänlaista valtion sisäistä oikeudellista suojaa. Yksilö on siten täysin järjestelmän armoilla. Parlamentaarinen valvonta on tällä alalla niin ikään riittämätöntä, koska äänestäjät olettavat, ettei asia koske heitä vaan "vain" muiden maiden ihmisiä, eivätkä ole erityisen kiinnostuneita siitä, ja poliitikot ajavat ennen kaikkea äänestäjiensä etuja. Ei olekaan ihme, että Yhdysvaltojen kongressissa pidetyissä NSA:n toimintaa koskevissa kuulemisissa käsitellään vain kysymystä siitä, koskeeko asia myös Yhdysvaltojen kansalaisia. Itse järjestelmän olemassaolo ei sen sijaan herätä juurikaan keskustelua. On siis erityisen tärkeää käsitellä asiaa Euroopan tasolla.

2.   Ulkomaantiedustelupalvelujen toiminta

2.1.   Johdanto

Useimmat hallitukset pitävät maan turvallisuuden takaamiseksi poliisin lisäksi yllä myös tiedustelupalveluja. Koska niiden toiminta on useimmiten salaista, niistä käytetään myös nimitystä salainen palvelu. Näiden palvelujen tehtävänä on

–   tietojen hankkiminen valtion turvallisuutta uhkaavien vaarojen torjumiseksi

–   yleinen vastavakoilu

–   asevoimia mahdollisesti uhkaavien vaarojen torjuminen

–   tietojen hankkiminen muiden maiden asioista.

2.2.   Mitä vakoilu on?

Hallituksilla on tarve kerätä ja arvioida järjestelmällisesti tietoja tietyistä muiden valtioiden asioista. Kysymys on lähinnä päätöksenteon perusteista asevoimien, ulkopolitiikan jne. alalla. Siksi valtiot pitävät yllä ulkomaantiedustelupalveluja. Tiedustelupalvelut analysoivat ensinnäkin järjestelmällisesti julkisia tiedonlähteitä. Esittelijän tietojen mukaan tämä muodostaa keskimäärin vähintään 80 prosenttia tiedustelupalvelujen toiminnasta.(9) Hallitukset ja yritykset pitävät kuitenkin erityisen merkittävät tiedot salassa, eivätkä ne siten ole yleisesti saatavilla. Jos kuitenkin haluaa päästä niihin käsiksi, ne on varastettava. Vakoilu on selvästi sanottuna organisoitua tietojen varastamista.

2.3.   Vakoilun tavoitteet

Vakoilun perinteisiä kohteita ovat sotilasasioita koskevat salaisuudet ja muut valtionsalaisuudet sekä hallitusten vakautta tai horjuvuutta koskevat tiedot. Ne käsittelevät esimerkiksi uusia asejärjestelmiä, sotilaallisia strategioita tai joukkojen sijoittamista. Aivan yhtä tärkeitä ovat tiedot tulevista ulkopoliittisista tai valuuttaa koskevista ratkaisuista sekä hallituksen sisäisiä jännitteitä koskevat sisäpiirin tiedot. Myös taloudellisesti merkittävät tiedot ovat vakoilun kannalta kiinnostavia kohteita. Niihin voi kuulua toimialakohtaisten tietojen lisäksi myös uusia tekniikoita tai ulkomaisia liiketoimia koskevia yksityiskohtia.

2.4.   Vakoilumenetelmät

Vakoilu merkitsee sellaisten tietojen hankkimista, joita niiden omistaja haluaa oikeastaan suojella ulkopuolisilta. Suoja on siis voitettava ja murrettava. Tämä koskee yhtä lailla poliittista vakoilua kuin talousvakoiluakin. Siksi kumpaakin vakoilun alaa koskevat samat ongelmat, ja siksi niillä käytetään myös samoja vakoilutekniikoita. Loogisesti eroa ei ole, mutta talouden alalla suojan taso on yleensä alhaisempi ja siksi talousvakoilu on monesti helpompaa. Erityisesti riskitietoisuus siepattavia viestintätekniikoita käytettäessä on taloudessa vähäisempää kuin valtion turvallisuusaloilla.

2.4.1.   Ihmisten käyttäminen vakoilussa

Salaisten tietojen suoja on aina järjestetty samalla tavalla:

•   Salainen tieto on vain harvojen ihmisten hallussa.

•   Tietojen käsittelylle on vakiintuneet säännöt.

•   Tietoja ei normaalisti siirretä pois suojatulta alueelta ja jos siirretään, se tapahtuu turvallisella tai salatulla tavalla. Siksi organisoidussa vakoilussa pyritään ensisijaisesti pääsemään ihmisten avulla ("human intelligence") käsiksi haluttuihin tietoihin suoraan ja ilman kiertoteitä. Tällöin kysymykseen tulevat

•   oman palvelun/yrityksen henkilöiden (agenttien) soluttaminen

•   kohdealueelta värvättyjen henkilöiden käyttäminen.

Värvätyt henkilöt työskentelevät vieraille palveluille/yrityksille useimmiten seuraavista syistä:

•   seksuaalinen viettely

•   lahjonta rahalla tai rahanarvoisilla eduilla

•   kiristys

•   ideologisiin syihin vetoaminen

•   erityinen merkityksen tai kunnianosoituksen saavuttaminen (tyytymättömyyteen tai alemmuudentunteisiin vetoaminen).

Rajatapaus on tahaton yhteistyö, jossa viranomaisten tai yritysten työntekijät saadaan lavertelemaan näennäisen harmittomissa olosuhteissa esimerkiksi konferensseissa, alakohtaisissa kongresseissa tai hotellin baarissa käytävissä epävirallisissa keskusteluissa vetoamalla turhamaisuuteen tms.

Ihmisten käyttämisen etuna on, että haluttuihin tietoihin päästään käsiksi suoraan. Sillä on kuitenkin myös haittapuolia:

•   Vastavakoilu keskittyy aina ihmisiin eli agentteihin.

•   Värvättyjä henkilöitä käytettäessä ne heikkoudet, joiden avulla värväys toimi, voivat osoittautua bumerangiksi.

•   Ihmiset tekevät aina virheitä ja jäävät siksi jossakin vaiheessa vakoiluntorjunnan verkkoon.

Agenttien tai värvättyjen henkilöiden käyttö pyritäänkin korvaamaan anonyymillä ja henkilöistä riippumattomalla vakoilulla aina kun se on mahdollista. Yksinkertaisinta on analysoida sotilaallisesti merkittävien laitosten tai ajoneuvojen radiosignaaleja.

2.4.2.   Sähkömagneettisten signaalien analysointi

Julkisuudessa tunnetuin teknisin keinoin toteutettava vakoilun muoto on satelliittivalokuvauksen käyttö. Sen lisäksi siepataan ja arvioidaan kuitenkin kaikenlaisia sähkömagneettisia signaaleja (niin sanottu signal intelligence, SIGNINT).

2.4.2.1. Sähkömagneettiset signaalit, jotka eivät palvele viestintää

Tietyt sähkömagneettiset signaalit, esimerkiksi tutka-asemien säteet, voivat antaa sotilaallisesti arvokkaita tietoja vastustajan ilmapuolustuksen organisaatiosta (niin sanottu electronic intelligence, ELINT). Lisäksi sähkömagneettinen säteily, joka antaa tietoa joukkojen, lentokoneiden, laivojen tai sukellusveneiden sijainnista, on tiedustelupalvelulle arvokas tietolähde. Merkittävää on myös muiden valtioiden kuvaavien vakoilusatelliittien seuraaminen ja niiden lähettämien signaalien tallentaminen ja koodinpurku.

Signaalit otetaan vastaan kiinteillä asemilla, matalalla kiertävillä satelliiteilla tai näennäisstaattisilla SIGINT-satelliiteilla. Tämä sähkömagneettisuuteen liittyvän tiedustelutoiminnan osa muodostaa määrällisesti merkittävän osuuden palvelujen sieppauskapasiteetista. Tekniikan käyttäminen ei kuitenkaan rajoitu tähän.

2.4.2.2. Siepatun viestintäaineiston analysointi

Monien valtioiden ulkomaantiedustelupalvelut kuuntelevat muiden valtioiden sotilas- ja diplomaattiviestintää. Monet näistä tiedustelupalveluista valvovat myös muiden valtioiden siviiliviestintää, jos pääsevät siihen käsiksi. Joissakin valtioissa palveluilla on oikeus valvoa myös omaan maahan tulevaa tai maasta lähtevää viestintää. Demokratioissa tiedustelupalvelujen harjoittamaa omien kansalaisten viestinnän valvontaa rajoittavat aina tietyt edellytykset asioihin puuttumiselle sekä kontrolli. Kansalliset säädökset suojaavat yleensä kuitenkin vain kyseisen valtion kansalaisia ja muita sen omalla alueella oleskelevia henkilöitä (ks. luku 8).

2.5.   Eräiden tiedustelupalvelujen toiminta

Julkista keskustelua on herättänyt varsinkin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tiedustelupalvelujen kuuntelutoiminta. Kritiikki on kohdistunut viestinnän (puheen, faksien ja sähköpostien) nauhoitukseen ja analysointiin. Poliittinen analyysi vaatii mittapuun, jota vasten tätä toimintaa voidaan arvioida. Vertailukohtana voidaan pitää EU:n ulkomaantiedustelupalvelujen kuuntelutoimintaa. Seuraavassa taulukossa 1 on esitetty yleiskuva. Siitä nähdään, ettei yksityisen viestinnän kuuntelu ole suinkaan Yhdysvaltojen tai Ison-Britannian ulkomaantiedustelupalvelun erikoisuus.

Taulukko 1: Tiedustelupalvelujen kuuntelutoiminta EU:ssa ja UKUSA-valtioissa

Sarakkeiden merkitys:

Sarake 1: kyseinen maa

Sarake 2: ulkomainen viestintä sisältää ulkomailta tulevan ja niihin suuntautuvan viestinnän, joka voi olla siviiliviestintää, tai sotilaallista tai diplomaattista viestintää(10).

Sarake 3: valtion viestintä (armeija, suurlähetystöt jne.)

Sarake 4: siviiliviestintä

+ merkitsee, että viestintää siepataan

-   merkitsee, ettei viestintää siepata

3.   Televiestinnän kuuntelun tekniset edellytykset

3.1.   Eri viestintävälineiden kuunneltavuus

Kun ihmiset haluavat viestittää toisilleen tietyltä etäisyydeltä, tarvitaan viestintäväline. Se voi olla

–   ilma (ääni)

–   valo (morsetus, optinen lasikuitukaapeli)

–   sähkövirta (lennätin, puhelin)

–   sähkömagneettinen aalto (radio eri muodoissaan).

Jos kolmas osapuoli pääsee käsiksi viestintävälineeseen, hän voi kuunnella viestintää. Käsiksi pääseminen voi olla helppoa tai vaikeaa, se voi onnistua kaikkialta tai vain joistakin asemista. Seuraavassa käsitellään kahta ääritapausta: toisaalta paikan päällä toimivan vakoojan teknisiä mahdollisuuksia ja toisaalta maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän mahdollisuuksia.

3.2.   Kuuntelumahdollisuudet paikan päällä(11)

Paikan päällä voidaan kuunnella kaikkea viestintää, jos salakuuntelija on päättänyt rikkoa lakia eikä kuunneltava suojaudu.

–   Huoneissa käytäviä keskusteluja voidaan kuunnella tilaan sijoitettujen mikrofonien (niin sanottujen luteiden) avulla tai havainnoimalla ikkunalasin värähtelyä laserlaitteella.

–   Näyttölaitteista lähtee säteilyä, joka voidaan siepata jopa 30 metrin etäisyydeltä; näytön sisältö voidaan siten nähdä.

–   Puhelinta, faksia ja sähköpostia voidaan kuunnella, jos salakuuntelija pääsee käsiksi rakennuksesta tuleviin kaapeleihin.

–   Matkapuhelinta voidaan kuunnella – vaikka se onkin teknisesti erittäin monimutkaista – jos kuunteluasema on samassa kuuluvuuskentässä (halkaisija on kaupungissa 300 m, maalla 30 km).

–   Yrityksen sisäistä radioverkkoa voidaan kuunnella ULA-lähetysten kantaman sisällä.

Paikan päällä suoritettavassa vakoilussa teknisten välineiden käyttöolosuhteet ovat ihanteelliset, koska kuuntelutoimet voidaan rajata yhteen kohteeseen tai kohdehenkilöön ja käytännöllisesti katsoen kaikkia viestinnän muotoja voidaan kuunnella. Haittapuolena on vain tietty kiinnijäämisen riski "luteita" asennettaessa tai kaapeleita kuunneltaessa.

3.3.   Maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän mahdollisuudet

Mannertenväliseen viestintään on nykyisin käytettävissä erilaisia viestintävälineitä kaikille viestinnän lajeille (puhe, faksi ja data). Maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän mahdollisuuksia rajoittaa kaksi tekijää:

–   viestintävälineeseen käsiksi pääseminen on rajallista

–   Kiinnostava viestintä on suodatettava valtavasta viestimäärästä.

3.3.1.   Viestintävälineisiin käsiksi pääseminen

3.3.1.1. Kaapeliviestintä

Kaapeleita pitkin välitetään kaikkia viestinnän lajeja (puhetta, fakseja, sähköpostia ja dataa). Kaapeliviestintää voidaan kuunnella vain, kun kaapeleihin päästään käsiksi. Kuunteleminen on aina mahdollista kaapeliyhteyden päätepisteessä, jos se on kuunneltavissa olevan valtion alueella. Valtion sisällä voidaan siis kuunnella teknisesti ajatellen kaikkia kaapeleita, jos kuuntelu on oikeudellisesti sallittua. Ulkomaisilla tiedustelupalveluilla ei kuitenkaan useimmiten ole laillista pääsyä muiden valtioiden alueella sijaitseviin kaapeleihin. Laittomasti ne voivat päästä kaapeleihin käsiksi korkeintaan satunnaisesti, ja kiinni jäämisen riski on suuri.

Mannertenväliset kaapeliyhteydet on toteutettu lennätinaikakaudelta lähtien merenalaisten kaapelien avulla. Näihin kaapeleihin voidaan aina päästä käsiksi siellä, missä ne tulevat pois veden alta. Jos useampi valtio toimii yhdessä kuunteluliitossa, niillä on pääsy kaikkiin kaapeliyhteyksien päätepisteisiin, jotka sijaitsevat kyseisissä valtioissa. Tämä oli aikaisemmin merkittävää, koska Euroopan ja Amerikan väliset ensimmäiset lennätinkaapelit ja myös merenalaiset koaksiaaliset puhelinkaapelit nousivat merestä Newfoundlandissa (Kanadan valtion alueella) ja yhteydet kulkivat Aasiaan Australian kautta, koska tarvittiin välivahvistimia. Nykyisin optiset lasikuitukaapelit asennetaan suorinta tietä välittämättä merenalaisista vuoristoista ja välivahvistimien tarpeesta, eikä niitä viedä Australian tai Uuden-Seelannin kautta.

Sähköjohtoja voidaan havainnoida induktiivisesti myös yhteyden päätepisteiden välillä (toisin sanoen sähkömagneettisesti kaapeliin liitetyn käämin avulla) luomatta suoranaista sähköä johtavaa yhteyttä. Myös merenalaisia sähkökaapeleita voidaan suurin kustannuksin kuunnella tällä tavoin sukellusveneistä käsin. Yhdysvallat käytti tätä tekniikkaa Neuvostoliiton erään merenalaisen kaapelin kuuntelemiseen. Kaapelin kautta lähetettiin salaamattomia käskyjä venäläisille ydinsukellusveneille. Tekniikan laajamittainen käyttö on jo kustannussyistä mahdotonta.

Nykyisin käytössä olevissa vanhan sukupolven lasikuitukaapeleissa induktiivinen sieppaus on mahdollista vain välivahvistimien kohdalla. Välivahvistimet muuttavat optisen signaalin sähköiseksi signaaliksi, vahvistavat sitä ja muuttavat sen taas optiseksi signaaliksi. On tosin syytä kysyä, miten sellaisessa kaapelissa kulkevat valtavat tietomäärät kuljetettaisiin sieppauspaikalta analysointipaikalle asentamatta omaa lasikuitukaapelia. Sukellusveneessä olevan analysointitekniikan käyttäminen tulisi kustannussyistä kysymykseen vain hyvin harvinaisissa tapauksissa, esimerkiksi sodassa kuunneltaessa vihollisen strategista sotilasviestintää. Kansainvälisen televiestinnän rutiininomaisessa valvonnassa sukellusveneen käyttö ei esittelijän näkemyksen mukaan tule kysymykseen. Uuden sukupolven lasikuitukaapeleissa käytetään erbiumlaseria välivahvistimena – sähkömagneettinen kytkentä sieppausta varten ei tällöin ole enää mahdollista! Tällaisia lasikuitukaapeleita voidaan siis kuunnella vain yhteyden päätepisteistä!

Käytännössä tämä merkitsee niin sanottujen UKUSA-maiden kuunteluliitolle, että ne voivat kuunnella merenalaisia kaapeleita kohtuullisin kustannuksin vain niiden päätepisteissä, jotka sijaitsevat kyseisten maiden alueella. Ne voivat siis kuunnella lähinnä vain sellaista kaapeliviestintää, joka tulee niiden alueelle tai lähtee sieltä! Tämä merkitsee, että Euroopassa ne pääsevät käsiksi maahan tulevaan ja maasta lähtevään kaapeliviestintään vain Yhdistyneen kuningaskunnan alueella! Kotimainen viestintä on nimittäin toistaiseksi pidetty lähinnä maan sisäisessä kaapeliverkossa. Televiestinnän yksityistämisen myötä saattaa syntyä poikkeuksia – mutta ne ovat osittaisia eivätkä ne ole ennustettavissa!

Tämä koskee ainakin puhelinta ja faksia. Internetissä kaapelin kautta tapahtuvassa viestinnässä vallitsevat eri olosuhteet. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta seuraavat rajoitteet:

•   Internetissä viestintä kulkee datapaketteina, jolloin samalle lähettäjälle osoitetut paketit voivat kulkea verkossa erilaisia teitä.

•   Internet-ajan alussa sähköpostin välittämiseen käytettiin julkisen tiedeverkoston käyttämätöntä kapasiteettia. Viestin tietä oli siten täysin mahdoton ennustaa, yksittäiset paketit kulkivat kaoottisia teitä, joita ei voinut tietää etukäteen. Tärkein kansainvälinen yhteys oli tuohon aikaan Euroopan ja Amerikan välinen "tiederunko".

•   Kun Internet kaupallistui ja Internet-palveluntarjoajat vakiinnuttivat asemansa, seurasi myös verkon kaupallistuminen. Palveluntarjoajat pitivät yllä tai vuokrasivat omia verkkoja. Ne pyrkivät siten yhä voimakkaammin pitämään viestinnän oman verkkonsa sisällä välttääkseen muille verkonkäyttäjille maksettavat käyttömaksut. Datapaketin tie verkossa ei siksi riipu nykyisin vain verkon kuormituksesta, vaan siihen liittyy myös kustannusnäkökohtia.

•   Sähköpostiviesti, joka lähetetään yhden palveluntarjoajan asiakkaalta toisen palveluntarjoajan asiakkaalle, pysyy yleensä yrityksen verkossa, vaikkei se olisikaan nopein tie. Datapaketin kuljetuksen ratkaisevat verkon solmukohtiin asetetut tietokoneet (reitittimet), jotka järjestävät siirron toiseen verkkoon tietyissä yhteyskohdissa (välityslaitteissa).

•   Tiederungon aikoina maailmanlaajuisen Internet-viestinnän välityslaitteet sijaitsivat Yhdysvalloissa. Siksi sikäläiset tiedustelupalvelut pääsivät tuolloin käsiksi merkittävään osaan eurooppalaisesta Internet-viestinnästä. Nykyisin Euroopan sisäinen Internet-viestintä kulkee vain pieneltä osin Yhdysvaltojen kautta(12).

•   Pieni osa Euroopan sisäisestä viestinnästä reititetään Lontoossa sijaitsevan välityslaitteen kautta, ja Ison-Britannian tiedustelupalvelulla GCHQ:lla on pääsy siihen. koska kyseessä on ulkomaanviestintä. Pääosa viestinnästä pysyy mantereella. Esimerkiksi yli 95 prosenttia Saksan sisäisestä Internet-viestinnästä kulkee Frankfurtissa sijaitsevan välityslaitteen kautta.

Käytännössä tämä merkitsee, että UKUSA-valtiot voivat päästä käsiksi vain erittäin pieneen osaan kaapelipohjaisesta Internet-viestinnästä.

3.3.1.2. Radioaaltopohjainen viestintä(13)

Radioaaltopohjaisen viestinnän siepattavuus riippuu käytettävien sähkömagneettisten aaltojen kantavuudesta. Jos lähetettävät radioaallot kulkevat maanpinnan suuntaisesti (niin sanottu maa-aalto), sen ulottuvuus on pienehkö ja riippuu maaston rakenteesta, rakennuksista ja kasvustosta. Jos radioaallot kulkevat kohti avaruutta (niin sanottu avaruusaalto), ne kantavat huomattavan pitkien matkojen päähän, kun aallot heijastuvat ionosfääristä. Moninkertainen heijastuminen lisää kantamaa huomattavasti.

Kantavuus riippuu aallonpituudesta:

•   Pitkät ja erittäin pitkät aallot (3 kHz–300 kHz) leviävät vain maa-aaltona, koska avaruusaalto ei heijastu. Niillä on lyhyt ulottuvuus.

•   Keskipitkät aallot (300 kHz–3 MHz) leviävät maa-aaltona ja öisin myös avaruusaaltona. Niillä on keskipitkä ulottuvuus.

•   Lyhyet aallot (3 MHz–30 MHz) leviävät pääasiassa avaruusaaltona ja mahdollistavat moninkertaisen heijastumisen ansiosta maailmanlaajuisen vastaanoton.

•   Ula-aallot (30 MHz–300 MHz) leviävät vain maa-aaltona, koska avaruusaalto ei heijastu. Ne leviävät suhteellisen suoraviivaisesti valon tavoin. Niiden kantama riippuu siten maan pyöreyden vuoksi lähettäjän ja vastaanottajan antennien korkeudesta. Niiden kantama on tehosta riippuen enimmillään noin 100 km (matkapuhelimilla noin 30 km).

•   Desimetri- ja senttimetriaallot (30 MHz–30 GHz) leviävät ula-aaltojakin selvemmin valon tavoin. Ne on helppo keskittää, joten ne mahdollistavat suunnatut lähetykset pienellä teholla (maanpäälliset linkkiyhteydet). Ne voidaan ottaa vastaan vain antennilla, joka sijaitsee hyvin lähellä linkkiyhteyden suuntaisesti tai itse yhteydellä tai sen jatkolla.

Pitkiä ja keskipitkiä aaltoja käytetään vain radiolähettimissä, radiosignaalia lähettävissä hätälaitteissa jne. Sotilas- ja siviilikäyttöisessä radioviestinnässä käytetään lyhyitä aaltoja sekä ennen kaikkea ula-, desimetri- ja senttimetriaaltoja.

Edellä esitetystä ilmenee, että maailmanlaajuisesti toimiva viestintäsieppausjärjestelmä pääsee käsiksi vain lyhytaaltolähetyksiin. Kaikkia muita aaltoja käytettäessä sieppausaseman on oltava 100 kilometrin päässä tai lähempänä (esim. laivalla tai suurlähetystössä).

Käytännössä tämä merkitsee, että UKUSA-valtiot pääsevät maakuunteluasemillaan käsiksi vain hyvin pieneen osaan radioviestinnästä.

3.3.1.3. Geostationaarisen tietoliikennesatelliitin kautta välitettävä viestintä(14)

Kuten sanottu, desimetri- ja senttimetriaallot on helppo keskittää linkkiyhteyksiksi. Kun luodaan linkkiyhteys korkealla stationaarisessa tilassa olevaan viestintäsatelliittiin, joka ottaa mikroaaltosignaalin vastaan, muuntaa sen ja lähettää takaisin maan pinnalle, viestejä voidaan tällä tavoin välittää pitkien matkojen päähän ilman kaapelia. Tällaisen yhteyden kantamaa rajoittaa oikeastaan vain se, ettei satelliitti voi ottaa vastaan eikä lähettää signaalia maapallon toiselle puolelle. Siksi maailmanlaajuisen peiton aikaansaamiseksi käytetään useita satelliitteja (ks. tarkemmin luku 4). Jos UKUSA-valtiot pitävät sieppausasemia yllä tarpeen vaatimilla maapallon alueilla, ne voivat periaatteessa siepata kaiken puhelin-, faksi- ja dataliikenteen, joka kulkee mainittujen satelliittien kautta.

3.3.1.4. Sieppausmahdollisuudet lentokoneista ja laivoista käsin

On jo pitkään tiedetty, että AWACS-mallisia lentokoneita käytetään muiden ilma-alusten kattavaan paikannukseen. Näiden lentokoneiden tutkaa käytetään havaittujen kohteiden tunnistamiseen. Tunnistamisessa käytetään järjestelmää, joka kykenee paikantamaan ja luokittelemaan sähköistä säteilyä ja sovittamaan sen yhteen tutkayhteyksien kanssa. Lentokoneella ei ole erillistä SIGINT-kykyä.(15) Sen sijaan hitaasti lentävä Yhdysvaltojen laivaston vakoilulentokone EP-3 pystyy sieppaamaan mikro-, ula- ja lyhytaaltoja. Signaalit analysoidaan suoraan itse lentokoneessa, joka palvelee puhtaasti sotilaallisia tarkoituksia.(16)

Tämän lisäksi laivoja ja maan läheisyydessä olevia sukellusveneitä käytetään sotilasradioviestinnän sieppaamiseen.(17)

3.3.1.5. Sieppausmahdollisuudet vakoilusatelliiteista käsin

Jos radioaaltoja ei keskitetä siihen vaadittavilla antenneilla, ne säteilevät kaikkiin suuntiin, siis myös avaruuteen. Matalalla kiertävät viestintätiedustelusatelliitit voivat kuunnella tiedustelun kohteena olevia lähettimiä vain muutamia minuutteja kerrallaan. Tiheästi asutuilla, voimakkaasti teollistuneilla alueilla kuuntelu vaikeutuu lähettimien tiheyden vuoksi niin paljon, että yksittäisten signaalien erottaminen suodattamalla on lähes mahdotonta.(18) Nämä satelliitit eivät sovellu siviiliradioliikenteen jatkuvaan valvontaan.

Tämän lisäksi Yhdysvalloilla on korkealle (42 000 km) sijoitettuja niin sanottuja kvasistationaarisia SIGINT-satelliitteja.(19) Erona stationaarisiin viestintäsatelliitteihin on, että näiden satelliittien inklinaatio on 3–10 astetta, apogeum 39 000–42 000 km ja perigeum 30 000–33 000 km. Satelliitit eivät siten ole liikkumattomina maahan nähden, vaan ne liikkuvat monimutkaista elliptistä rataa pitkin. Siksi ne kattavat päivän kuluessa suuremman alueen ja mahdollistavat radiolähteiden jäljittämisen. Tämä ja muut julkisesti saatavilla olevat satelliittien ominaisuudet viittaavat puhtaasti sotilaalliseen käyttöön.

Vastaanotetut signaalit välitetään vastaanottoasemalle voimakkaasti yhteen pisteeseen keskitettynä 24 GHz:n taajuudella.

3.3.2.   Siepatun viestinnän automaattisen analysoinnin mahdollisuudet: suodattimien käyttö

Ulkomaista viestintää kuunneltaessa ei valvota kohdistetusti tiettyä puhelinliittymää. Pikemminkin kaikki valvottavan satelliitin tai kaapelin kautta kulkeva viestintä tai osa siitä nauhoitetaan ja suodatetaan tietokoneilla käyttämällä avainkäsitteitä. Kaiken siepatun viestinnän analysointi on näet täysin mahdotonta.

Tiettyjen liittymien kautta kulkevan viestinnän suodattaminen on yksinkertaista. Avainkäsitteillä voidaan eritellä myös fakseja ja sähköpostiviestejä. Jopa tietty ääni voidaan tunnistaa, jos se on opetettu järjestelmälle.(20) Sen sijaan sanoja, jotka puhutaan millä tahansa äänellä, ei esittelijän saamien tietojen mukaan pystytä toistaiseksi tunnistamaan riittävän täsmällisesti. Suodattamisen mahdollisuuksia rajoittavat lisäksi muut tekijät: tietokoneiden rajallinen kapasiteetti, kieliongelma ja ennen kaikkea suodatettuja viestejä lukevien ja analysoivien henkilöiden rajallinen määrä.

Suodatinjärjestelmien mahdollisuuksia arvioitaessa on myös otettava huomioon, että tällaisen "pölynimuriperiaatteella" toimivan sieppausjärjestelmän täydet tekniset mahdollisuudet jakautuvat eri aihealueille. Osa avainsanoista liittyy sotilaalliseen turvallisuuteen, osa huumekauppaan ja muihin kansainvälisen rikollisuuden muotoihin, osa on peräisin kaksikäyttötuotteilla käytävän kaupan käsitemaailmasta ja osa liittyy kauppasaartojen noudattamiseen. Osa avainkäsitteistä liittyy myös talouteen. Tämä merkitsee, että järjestelmän kapasiteetti jakautuu useille alueille. Avainsanojen rajaaminen pelkästään talouden kannalta kiinnostavalle alalle ei vastaisi poliittisen johdon tiedustelupalveluille asettamia vaatimuksia, eikä näin ole menetelty kylmän sodan päättymisen jälkeenkään.(21)

3.3.3.   Esimerkki: Saksan tiedustelupalvelu

Saksan tiedustelupalvelun (Bundesnachrichtendienst, BND) osasto 2 hankkii tietoja kuuntelemalla ulkomaista viestintää. Tämä oli aiheena Saksan perustuslakituomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa. Prosessissa julkisuuteen tulleista yksityiskohdista(22) sekä liittokanslerinvirastossa toimivan tiedustelupalvelujen koordinaattorin Ernst Uhrlaun 21.11.2000 Echelon-valiokunnassa esittämistä asioista saa käsityksen tiedustelupalvelun mahdollisuuksista satelliittiavusteisen viestinnän kuuntelussa (BND:llä ei ollut ennen toukokuuta 2001 lupaa kuunnella kaapeliyhteyksiin perustuvaa ulkomaanviestintää).

Muiden tiedustelupalvelujen mahdollisuudet saattavat olla joidenkin yksityiskohtien osalta suuremmat, mikä johtuu erilaisista oikeudellisista edellytyksistä tai siitä, että niillä on enemmän analysointihenkilökuntaa. Kaapeliviestinnän mukaan ottaminen lisää erityisesti tilastollista osumatodennäköisyyttä mutta ei välttämättä analysoitavien viestien määrää. Oikeastaan BND:n esimerkki osoittaa esittelijälle, mitä mahdollisuuksia ja strategioita ulkomaantiedustelupalveluilla on ulkomaisen viestinnän seuraamisessa, vaikkeivät tiedustelupalvelut niitä paljastakaan.

Saksan tiedustelupalvelu yrittää saada ulkomaita koskevia tietoja ulkomailta strategisella televiestinnän valvonnalla. Se merkitsee satelliittiliikenteen tutkimista hakukäsitteiden avulla (joille vaaditaan Saksassa ensin niin sanotun G10-komission(23) hyväksyntä). Määrä jakaantuu seuraavasti (vuoden 2000 tilanne): Saksasta ja Saksaan kulkee päivittäin 10 miljoonaa kansainvälistä viestintäyhteyttä, joista noin 800 000 satelliitin kautta. Hakukone suodattaa näistä vajaat 10 prosenttia (75 000 yhteyttä). Tämä rajoitus ei esittelijän näkemyksen mukaan johdu laista (teoriassa olisi saatu suodattaa 100 prosenttia ainakin ennen perustuslakituomioistuimessa käytyä prosessia) vaan teknisistä esteistä, esimerkiksi rajallisesta analysointikapasiteetista.

Myös käsiteltävien hakukäsitteiden määrää rajoittavat tekniset seikat ja hyväksymismenettely. Perustuslakituomioistuimen tuomion perusteluissa mainitaan puhtaasti muodollisten hakukäsitteiden lisäksi (Saksassa asuvien ulkomaalaisten ja siellä toimivien ulkomaisten yritysten liittymät) noin 2 000 hakukäsitettä asetekniikan leviämisen alalta, 1 000 käsitettä asekaupan alalta, 500 käsitettä terrorismin alalta ja 400 käsitettä huumekaupan alalta. Terrorismin ja huumekaupan osalta menettely tosin ei ole osoittautunut kovin menestyksekkääksi.

Hakukone testaa, esiintyykö telekseissä ja fakseissa hyväksyttyjä hakukäsitteitä. Kieliyhdistelmien automaattinen sanantunnistus ei tällä hetkellä ole mahdollista. Jos hakukäsitteitä ei löydy, viestit joutuvat automaattisesti paperikoriin. Niitä ei saa analysoida, koska analysoinnille ei ole oikeudellista perustaa. Päivittäin tulee noin viisi televiestinnän osapuolten viestiä, jotka kuuluvat Saksan perustuslakisuojan piiriin. Saksan tiedustelupalvelun strategisessa selvitystyössä pyritään löytämään mosaiikkipalasia, jotka auttavat jatkoselvityksessä. Sen tavoitteena ei ole ulkomaisen viestinnän täydellinen valvonta. Esittelijän tietojen mukaan tämä koskee myös muiden ulkomaantiedustelupalvelujen SIGINT-toimintaa.

4.   Satelliittiavusteisen viestinnän tekniikka

4.1.   Tietoliikennesatelliittien merkitys

Tietoliikennesatelliitit ovat nykyisin olennainen osa maailman televiestintäverkkoa sekä radio-, tv- ja multimediapalveluja. Siitä huolimatta satelliittiliikenteen osuus kansainvälisestä viestinnästä on viime vuosina supistunut huomattavasti Keski-Euroopassa ja se vaihtelee 0,4 prosentista 5 prosenttiin(24). Tämä johtuu optisten lasikuitukaapelien eduista. Ne voivat ottaa vastaan valtavasti enemmän liikennettä, ja yhteyksien laatu on parempi.

Myös puheviestintä välitetään nykyisin digitaalisesti. Satelliittien kautta välitettyjen digitaalisten yhteyksien kapasiteetti rajoittuu ISDN-standardilla (64 kb/s) 1890 puhekanavaan satelliittitransponderia kohti. Yhtä ainoaa lasikuitua pitkin voidaan puolestaan nykyisin välittää jo 241 920 samaa standardia vastaavaa kanavaa. Suhde on 1:128!

Lisäksi satelliittiyhteyden laatu on heikompi kuin lasikuituisen merikaapeliyhteyden. Laatupuutteet, jotka johtuvat signaalien usean sadan millisekunnin kulkuajoista, eivät juuri herätä huomiota tavallisessa puheen välityksessä – joskin aikaviivästymän pystyy havaitsemaan. Data- ja faksiyhteyksissä, jotka toteutetaan monimutkaisen "kättelymenetelmän" avulla, kaapelin edut yhteysvarmuudessa ovat selvät. Tosin vain 15 prosenttia maailman väestöstä on yhteydessä maailmanlaajuiseen kaapeliverkkoon.(25)

Joissakin sovelluksissa satelliittijärjestelmillä on siis kaikesta huolimatta tulevaisuudessakin etuja kaapeliin nähden. Muutamia esimerkkejä siviilikäytön puolelta:

•   kansallinen, alueellinen ja kansainvälinen puhelin- ja dataliikenne alueilla, jolla viestintätiheys on pieni, toisin sanoen siellä, missä kaapeliyhteyttä ei kannata toteuttaa alhaisen käyttöasteen vuoksi

•   väliaikaiset viestintäyhteydet katastrofiavussa, tilaisuuksien järjestämisessä, suurilla rakennustyömailla jne.

•   YK-tehtävät alueilla, joiden viestintäinfrastruktuuri on alikehittynyttä

•   joustava/liikkuva taloutta koskeva viestintä, jossa käytetään erittäin pieniä maa-asemia (V-SAT, ks. jäljempänä).

Satelliittien käyttäminen viestinnässä tällaisissa kohteissa johtuu seuraavista ominaisuuksista: Yhden ainoan geostationaarisen satelliitin peittoalue pystyy kattamaan lähes 50 prosenttia maapallon pinnasta, eikä vaikeakaan maasto ole este. Tällä alueella lähetys kattaa käyttäjät lähes sataprosenttisesti, olivatpa he maalla, merellä tai ilmassa. Satelliitit ovat käyttövalmiina muutamassa kuukaudessa riippumatta paikallisesta infrastruktuurista, ne ovat luotettavampia kuin kaapeli ja ne on helpompi korvata.

Kielteisinä voidaan pitää satelliittiavusteisen viestinnän seuraavia ominaisuuksia: suhteellisen pitkät signaalien kulkuajat, hitaampi eteneminen, lyhyempi käyttöikä kaapeliin verrattuna (12-15 vuotta), suurempi haavoittuvuus ja helpompi kuunneltavuus.

4.2.   Satelliittiyhteyden toimintaperiaate(26)

Kuten edellä todettiin (ks. luku 3), mikroaallot on helppo keskittää tarkoitukseen sopivilla antenneilla. Sen vuoksi kaapeli voidaan korvata radiolinkkiyhteydellä. Jos lähetys- ja vastaanottoantenni eivät ole samalla tasolla vaan pallon pinnalla, kuten maapallon tapauksessa, vastaanottoantenni "katoaa" kaarevuuden vuoksi horisontin taakse etäisyyden kasvaessa tiettyyn pisteeseen. Antenneilla ei ole enää näköyhteyttä. Tämä tilanne vallitsisi esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltojen välisessä radiolinkkiyhteydessä. Antennien pitäisi olla 1,8 kilometrin korkuisissa mastoissa, jotta yhteys voitaisiin muodostaa. Jo tästä syystä tällainen mannertenvälinen radiolinkkiyhteys ei ole mahdollinen, vaikkei edes otettaisi huomioon signaalin vaimentumista matkalla ilman ja vesihöyryn vaikutuksesta. Jos radiolinkkiyhteydelle sen sijaan onnistutaan luomaan eräänlainen peili "kiinteään asemaan" korkealle avaruuteen, signaali voidaan lähettää pitkien matkojen päähän maan kaarevuudesta huolimatta samaan tapaan kuin liikennepeilillä voidaan nähdä kulman taakse. Edellä kuvattu periaate toteutetaan käyttämällä niin sanottuja geostationaarisia satelliitteja.

4.2.1.   Geostationaariset satelliitit

Kun satelliitti pannaan kiertämään maapallo 24 tunnissa päiväntasaajan suuntaisesti pyöreää rataa pitkin, se seuraa täsmälleen maapallon pyörimisliikettä. Maan pinnalta katsottuna se on n. 36 000 km korkeudessa paikoillaan – se on geostationaarisessa asemassa. Useimmat tietoliikenne- ja tv-satelliitit kuuluvat tähän satelliittityyppiin.

4.2.2.   Signaalin kulku satelliittiviestintäyhteydessä

Signaalien välitys satelliittien kautta voidaan kuvata seuraavasti:

Maa-asema lähettää kaapelia pitkin tulevan signaalin paraboliantennilla ylöspäin suunnatulla radiolinkillä ("uplink") satelliitille. Satelliitti ottaa signaalin vastaan, vahvistaa sen ja lähettää sen alaspäin suunnatulla radiolinkillä ("downlink") takaisin toiselle maa-asemalle. Sieltä signaali jatkaa matkaansa takaisin kaapeliverkkoon.

Matkaviestinnässä (satelliittiyhteyksiä hyödyntävät matkapuhelimet) signaali välitetään suoraan matkaviestintäyksiköstä satelliittiin, josta se voidaan syöttää taas maa-aseman kautta kaapeliverkkoon tai suoraan toiseen matkaviestintäyksikköön.

4.2.3.   Tärkeimmät satelliittiviestintäjärjestelmät

Yleisesti käytettävissä olevista (ei välttämättä valtion) kaapeliverkoista tuleva viestintä välitetään tarvittaessa erikokoisten satelliittijärjestelmien kautta kiinteiltä linkkiasemilta ja takaisin niille ja syötetään sitten taas kaapeliverkkoihin. Satelliittijärjestelmät jaetaan

–   maailmanlaajuisiin (esim. INTELSAT)

–   alueellisiin (mantereenlaajuisiin) (esim. EUTELSAT)

–   kansallisiin (esim. ITALSAT) satelliittijärjestelmiin.

Useimmat näistä satelliiteista ovat geostationaarisessa asemassa. Koko maailmassa 120 yksityistä yritystä pitää yllä noin 1 000 satelliittia(27).

Tämän lisäksi pohjoisimpia alueita varten on erittäin epäkeskisiä ratoja kiertäviä satelliitteja (Venäjän Molnyia-radat). Nämä satelliitit ovat yli puolet kiertoajastaan pohjoisten alueiden käyttäjien näköpiirissä. Kahdella satelliitilla voidaan periaatteessa saavuttaa alueellinen kattavuus(28), jota ei voida saavuttaa päiväntasaajan yläpuolelta geostationaarisesta asemasta käsin. Venäjän Molnyia-satelliitteja on käytetty viestintäsatelliitteina vuodesta 1974 alkaen (prototyyppi on kehitetty jo vuonna 1964). Kolmen toisiinsa nähden 120 asteen kulmassa olevan satelliitin kiertoaika on 12 tuntia, mikä varmistaa jatkuvan tiedonvälittämisen(29).

Tämän lisäksi on maailmanlaajuisesti toimiva – alun perin merellä käytettäväksi tarkoitettu – INMARSAT-matkaviestintäjärjestelmä, jonka avulla voidaan luoda satelliittipohjaisia yhteyksiä kaikkialla maailmassa. Sekin toimii geostationaaristen satelliittien avulla.

Maailmanlaajuisesti toimiva IRIDIUM-niminen satelliittimatkapuhelinjärjestelmä, joka toimi useiden matalilla radoilla eriaikaisesti kiertävien satelliittien avulla, lopetti hiljattain toimintansa taloudellisista syistä, koska sen käyttöaste ei ollut riittävä.

Lisäksi niin sanotuille VSAT-yhteyksille (VSAT = very small aperture terminal) on nopeasti kehittyvät markkinat. Kysymyksessä ovat erittäin pienet maa-asemat, joiden antennien halkaisija on 0,9–3,7 m. Yritykset käyttävät niitä omiin tarpeisiinsa (esimerkiksi videokonferensseihin) ja matkapuhelinoperaattorit väliaikaisiin yhteystarpeisiin (esimerkiksi kokoukset). Vuonna 1996 käytössä oli maailmanlaajuisesti 200 000 erittäin pientä maa-asemaa. Volkswagen AG pitää yllä 3 000:a, Renault 4 000:a, General Motors 100 000:a ja Euroopan suurin öljy-yhtiö 12 000:a VSAT-yksikköä. Viestintä kulkee avoimesti, ellei asiakas itse huolehdi salauksesta.(30)

4.2.3.1. Maailmanlaajuisesti toimivat satelliittijärjestelmät

Näillä satelliittijärjestelmillä on katettu koko maapallo sijoittamalla useita satelliitteja Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren alueelle.

INTELSAT(31)

INTELSAT (International Telecomunications Satellite Organisation) perustettiin vuonna 1964 viranomaiseksi, jonka organisaatiorakenne muistutti YK:ta ja jonka toiminnan tarkoituksena oli kansainvälisen viestinnän harjoittaminen. Jäseninä oli valtion omistamia postilaitoksia. Nykyisin INTELSATin jäseninä on 144 hallitusta. INTELSAT yksityistetään vuonna 2001.

Nykyisin INTELSATilla on 20 geostationaarista satelliittia, jotka yhdistävät yli 200 maata ja joiden palveluja vuokrataan INTELSATin jäsenille. Jäsenet pitävät yllä omia maa-asemiaan. INTELSAT Business Servicen (IBS) kautta myös muut kuin jäsenet (esimerkiksi puhelinyhtiöt, suuryritykset, kansainväliset konsernit) ovat vuodesta 1984 lähtien voineet käyttää satelliitteja. INTELSAT tarjoaa maailmanlaajuisesti erilaisia palveluja, muun muassa viestintää ja televisiopalveluja. Televiestinnän välitys tapahtuu C- ja Ku-kaistalla.

INTELSAT-satelliitit ovat tärkeimpiä kansainvälisiä tietoliikennesatelliitteja. Niiden kautta kulkee suurin osa kansainvälisestä satelliittiavusteisesta viestinnästä. Satelliitit kattavat Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren alueen (ks. luvun 5.3 taulukko).

Atlantin yllä on kymmenen satelliittia välillä 304°E–359°E, Intian alueen kattaa kuusi satelliittia välillä 62°E–110,5°E ja Tyynenmeren alueen kolme satelliittia välillä 174°E–180°E. Atlantin alueen suuri liikennetiheys katetaan alueen yllä olevilla monilla yksittäisillä satelliiteilla.

INTERSPUTNIK(32)

Vuonna 1971 yhdeksän maata perusti kansainvälisen satelliittiviestintäjärjestön INTERSPUTNIKin entisen Neuvostoliiton agentuuriksi. Sen tehtävä oli samantapainen kuin INTELSATinkin. Nykyisin INTERSPUTNIK on valtioiden välinen järjestö, jonka jäsenenä voi olla jokaisen valtion hallitus. Sillä on nykyisin 24 jäsenvaltiota (muun muassa Saksa) ja noin 40 käyttäjää (muun muassa Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), joita edustavat niiden postilaitokset tai teleyhtiöt. Järjestön kotipaikka on Moskova.

Televiestintä välitetään C- ja Ku-kaistalla (ks. jäljempänä).

Nämäkin satelliitit (Venäjän federaation Gorizont, Express ja Express A sekä Lockhead-Martin -yhteisyrityksen LMI-1) kattavat koko maapallon: Atlantin alueella on yksi satelliitti ja toinen on suunnitteilla, Intian alueella on kolme satelliittia ja Tyynen valtameren alueella kaksi (ks. 5.3 kappaleen taulukko).

INMARSAT(33)

INMARSAT (Interim International Maritime Satellite) on tarjonnut vuodesta 1979 satelliittijärjestelmällään maailmanlaajuista matkaviestintää maalla, merellä ja ilmassa oleville käyttäjille. Lisäksi se on tarjonnut hätäradiojärjestelmän. INMARSAT syntyi Kansainvälisen merenkulkujärjestön aloitteesta valtioiden väliseksi järjestöksi. Nyttemmin INMARSAT on yksityistetty, ja sen kotipaikka on Lontoo.

INMARSAT-järjestelmä koostuu yhdeksästä satelliitista, jotka ovat geostationaarisessa asemassa. Satelliiteista neljä – INMARSAT III -sukupolvi – kattaa koko maapallon äärimmäisiä napa-alueita lukuun ottamatta. Jokainen niistä kattaa noin kolmanneksen maan pinnasta. Satelliittien asema neljän valtameren alueella (Itä- ja Länsi-Atlantti, Tyyni valtameri, Intian valtameri) merkitsee, että ne kattavat koko maapallon. Lisäksi jokaisella INMARSATilla on "spot-beam"-alueet, mikä mahdollistaa energian keskittämisen alueille, joilla on suuri viestintätiheys.

Televiestintä välitetään L- ja Ku-kaistalla (ks. jäljempänä 4.2.4).

PANAMSAT(34)

PanAmSat perustettiin vuonna 1988 maailmanlaajuisen satelliittijärjestelmän kaupalliseksi tarjoajaksi, jonka toimipaikka on Yhdysvalloissa. PanAmSatilla on nykyisin 21 satelliittia, joilla tarjotaan erilaisia televisio-, Internet- ja televiestintäpalveluja maailmanlaajuisesti, mutta pääasiassa Yhdysvalloissa.

Televiestintä välitetään C- ja KU-kaistalla. 21 satelliitista 7 kattaa Atlantin alueen, 2 Tyynenmeren alueen ja 2 Intian alueen. Muiden satelliittien peittoalueet kattavat Pohjois- ja Etelä-Amerikan. PanAmSatilla ei ole juuri merkitystä Euroopan-viestinnässä.

4.2.3.2. Alueelliset satelliittijärjestelmät

Alueelliset satelliittijärjestelmät kattavat yksittäisiä alueita tai mantereita. Niiden välittämää viestintää voidaan näin ollen ottaa vastaan vain kyseisillä alueilla.